Sain ystävältäni kaksi lyijykukan taimea, toinen sininen, toinen valkoinen. Minkähän kokoisena alkaa kukkia?

Kyllä sitä voi leikellä. Missään lukemissani alan opuksissa sitä ei ainakaan ole kielletty. Lisäys onnistuu parhaiten nim.om. pistokkaista.

Jos sulla liikenee sitten ylimääräinen pistokas.. niin olisin heti kiinnostunut. Joitain vaihtareitakin löytyisi.

Voisiko sinilyijykukkaa "siistiä" syksymmällä, kun tuon sen ulkoa sisälle? On nimittäin aikamoinen pehko ja sellaisenaan veisi hurjasti tilaa! Onnistuuko sinilyijykukan lisääminen hyvin leikatuista pistokkaista?

Niin vähän arvelikin ettei sitä kyllä talveksi uskalla jättää ulos.

Raili-45 , kai sitä sanoa saa mitä vaan, mutta varmaan kuolee talvella ulkona. Kesän tietty voi pitää ulkona, mutta talveksi sisälle

Ostin tämän sinilyijykuan ,kun tupsulta saatu pistokas pudotti kaikki lehtensä tuskin juuruukaan. Mutta asiasta toiseen,minulle sanottiin tämän olevankin ulkokukka on kuulema siperian lyijykukka.En ole kuullutkaan et nää oliskin ulkokukkia eikä sisäkukkia.

Kiitos rauhalaiselle, kävin muuttamassa nimen oikeaksi

Iitti / III                       

kas juu, ja otsikko on menny hiukka huti. se on plumbago, jos joku alkaa googleileen

niin ja sitä punalyijykukkaa en ole sen koommin missään nähny... byääh!

Heh, tää on mun eka viesti näille sivuille kautta aikain. Mutta asia vaatii! Lyijykukka on niiin ihana. Mulla oli sellainen muinoin, silloin sitä ei vielä edes saanut mistään muuten kuin kukkakauppiaan hihassa roikkumalla semmoiset nelisen kuukautta. Nyt vaan harmittaa etten ostanut punalyijykukkaakin kun se oli lähtenyt mukaan kaveriksi kun sininen sitten lopulta kauppaan saapui. Mutta kun oli olevinaan niin vähän ikkunatilaa... No, asiaan:



Lyijykukan tahmeus ei johdu kukista jotka kuihtuvat itessään nätisti eivätkä tahmaa, vaan niistä liimapisaroista noiden kuvassa näkyvien koukkujen päässä siinä vihreässä osassa heti sinisen alla, joilla se ilmeisestikin tarkoittaa tarrata hölmöjen ohikulkijoiden turkkiin. Kun nämä (öh, siis liimapisarat, ei yleensä ohikulkijat) sitten tahmaavat ikkunaklasia aikansa niin siihen liimaan tarttuu sitten kukkaosiakin sensortin herbaarioksi että hätäisempi jo kuvittelee kukkaa itseään tahmeaksi. Alustansa se tahmaa vain jos niitä pudonneita kukkia tahma-alustoineen laahaa mahdollisesti oikein rätin tai kämmensyrjän kera pitkin pöytää. Ne pitää poimia eikä pyyhkäistä pois, ja jos on malttanut odottaa että kukat ovat kunnolla kuivuneet ennen kuin ne kerää sieltä pöydältä niin tahmaakaan ei enää ole. Mutta pitää siis tuijottaa kukkien sulosineen niin hartaasti ettei piittaa pöydälle kertyvästä todistusaineistosta.



Eli hiukan kärsivällisyyttä lyijykukan omistamiseen vaaditaan, ite kyllästyin häneen ajan myötä kun jo osasin sen värin ulkoa ja kun kerran unohdin sen syksyllä ulos, olin oikeastaan huojentunut ja onnistuin pidättymään uuden ostamisesta vaikka niitä kukkatalon hyllyissä joskus tapasi metrikaupalla kirkumassa Ota Minut. Mutta sitten eräänä päivänä siellä kirkuikin kirkkaamman sininen yksilö, ovat näköjään jalostaneet tästäkin parit lajikkeet ja sellainenhan lähti mukaan mitään kyselemättä... Eli kyllä se vaan lopultakin on niin soma että saa minun puolestani röhnöttää sydämen kyllyydestä vaikka en minä kenen tahansa jälkiä viittikään siivota. Ai niin, ja ihan pieni kasvi se ei myöskään ole jos vaan kasvaa saa. Muistakaa taivutella sitä kaarelle, muuten se kasvaa metrin sinne ja toisen tonne. Ja lehtien alapinnat ovat hassusti jauhoisen oloiset eikä sekään ole tautia. Hyvin terve kasvi se on. Ja sitkeä.