Tuomipihlaja, musta tuntuu, että sitä mustaa tulee vähemmän mm. tuulisella paikalla kasvaviin marjoihin...esim. meidän mökillä meren rannassa tuulee ulapalta aika tauotta syksyisin. Samoin aurinko paistaa niihin ja pitää kuivana silläkin tavalla. Varjoisammassa ja kosteammassa tuulettomassa paikassa varmaan hyvät olosuhteet tuolle homeelle. Meidän pihan pihlajissa on joskus tuota mustaa marjoissa..etenkin oli semmosessa, joka kasvoi koivujen ympäröimänä.

Täällä meidän pihalla pihlajanmarjat ovat sellaisia, että mitä myöhemmin ne kerää, sitä useammassa tertun marjassa on sellaista mustaa möhjää, joka on jotain hometta, siis haisee homeelle. Ja siis putsaamisessa on sitä suurempi työ, mitä myöhemmälle sen jättää. Siksi olen kerännyt marjat aikaisemmin ja pistänyt pakastimeen. Oon kyllä huomannut, että tuolla vähän kauempana taitaa olla puhtaampiakin marjoja. En sitten tiedä, miksi näihin meidän pihan marjoihin tulee sitä mustaa. Löytääkö joku vielä tähänkin aikaan marjoja joissa tuota mustaa ei ole??



Tykkään kovasti mehusta, jota noista pakastimessa olevista pihliksistä keitellään satsi kerrallaan.

Aika paljon täytyy laittaa pihlajanmarjoihin sokeria, että tulee ätläkkää. Ainakaan minä en ikänä ole onnistunut tekemään sellaista tai sitten meidän pihlajat ovat superhappamia.

Täysin kypsissä pilajanmarjoissa ei ole riittävästi pektiiniä kunnon hyytelön aikaan saamiseksi

Eikös se maun kannalta ole ihan sama käyttääkö hillosokeria vai tavallista? Hillosokerilla tehdystä tulee kiinteämpi, mutta sitä ongelmaa ei liene pihlajanmarjoissa kun niissä on jo valmiiksi pektiiniä niin että hyytelöityy. Semmoinen luulo minulla on.

Suppilovahverohilloke oli pettymys kun tein sen tavallisella sokerilla ja tuli semmoista luirua, mutta koitan ne jotenkin jatkojalostaa muun ruoanlaiton yhteydessä. Olisi pitänyt vaan tehdä kunnon etikkaliemi niihin suppiksiin kun nyt ne vaan maistuvat makealta suppilovahverolta.

Pihlajanmarjat kehotetaan resepteissä aina pakastamaan vuorokaudeksi tai pariksi ennen käyttöä. Se mallaa just tota pakkasen puraisua



Nyt on pihlajanmarjat suolavedessä likoamassa. Maistelin kerätessäni, niiden maku vaihtelee puittain jonkun verran. Tekis mieli tehdä kirpakkaa hilloa niistä vielä, mutta vähän epäröin että jos käyttää hillosokeria niin tuleeko siitä ennemminkin makean ätläkkää kuin raikkaan kirpeää.

Iitti / III                        Asioilla on taipumus järjestyä                                            

Tuo salaattilingon käyttäminen on varmaan hyvä kikka kun ainut rasittava homma tuossa oli se putsaus. Kiitos myös mummille tuosta kitkeryydenvälttämistiedosta. Mä en ole tiennyt että pihlajanmarjat pitäis kerätä vasta pakkasen käytyä.



LL, mä olen myös nähnyt ohjeen krassinsiementen säilönnästä jossain, mutta eipä ole tullut toteutettua.

Pieni on kaprispurkki ja isommat taitaa olla jotain 2 - 2,5 dl luokkaa. Lientä jäi alle puoli desiä. En mitannut kuinka paljon mulla oli marjoja, mutta niitä oli enemmän kuin puoli litraa. Ne mmahtuivat hyvin suolaliemen kanssa 1 kg partaäijäjugurtti sankoon.



Pesin marjat hyvin sellaisessa salaattien linkoamiseen tarkoitetussa astiassa. Niistä lähti aika paljon irti mustaa roskaa tuosta kukkapäästä. Se ryöppäys kannatta tehdä varoen, ettei ne marjat kiehu muusiksi.

Onko noi isommat sellaisia normaalikokoisia lasipurkkeja (esim. tomaattikastike-purkin tai vast. kokoisia) ? Jäikö lientä paljon yli vai menikö se noihin purkkeihin kokonaan ?



Kyllä mun täytyy noita tehdä nyt kun pihlajanmarjat on niin hyvälaatuisia. Jää harmittamaan jos en tee.

Iitti / III                        Asioilla on taipumus järjestyä                                            

Minä käytin tätä Rapunzelin vinkkaamaa ohjetta

https://www.soppa365.fi/resepti/7054/pohjolan-kaprikset/

Ohjeesta poikkesin sen verran, että suolasin marjat jugurttisangossa ja purkitin vasta suolauksen jälkeen.