Ei ole edes harsotettu saati kasteltu, lehtiäkin nakerrettu.



  

No nyt kukkii oma sirmenkasvstettu ensimmäistä kertaa. Ainakin 6 vuotias ja joka vuosi lehdet syöty pitsiksi. Vuosi sitten kaatoivat isot koivut, paahteisen paikan luonnonkukkaprnkistä kohosi kiitoskukkaset. Siemenet syyskylvöön ja mökille kasvamaan.



  

Herätelläänkös tämä merikaalikeskustelu henkiin? Mulla on nyt keväällä potteihin kylvetyistä taimista kaksi jäljellä ulkona ja mietin kovasti missä vaiheessa ne olisi paras istuttaa avomaalle? Eli onko kelleen kertynyt merikaalikokemuksia?

Kaksi kertaa olen koittanut merikaalia siemenestä kylvää muitten kaalieni mukana, mutta en ole onnistunut. Ehkä vika siemenissä...niin tai minussa. Eivät siis ole alkuunkaan itäneet.

Aurinkoinen ja paahteinen paikka on, imitoin merenrantaa: entisen omistajan koirahäkin sorapohja ja alla koivunlehtiä ja muuta maatuvaa haravoitua. Valtavien katuvarren koivuja viemässä ravinteita. Hyvin kasvaa, ei kuki. Kasvatusvinkin mukaan voisi merisuolavedellä kastella, eli rapujen keittovesiä loppukesällä olen antanut laimeana kastelukannun suuttimen läpi illalla.

  

Valtsu,kasvaako sun merikaalisi aurinkoisessa paikassa?

Kestääkö tuo paahteen?

Vyöhyke III

Éi ole kukkinut kertaakaan, mutta lehdet on komeita ennen ötököitä nytkin vasta ihan äsken iski reijittäjät. Pitänee alkaa syödä keväällä minunkin!

  

Mä kasvatin, ja hyvin itivät.Kylvin keväällä huhtikuun puolesvälissä

lootaan taimimultaan, ja nyt ovat ihan hyvänkokoisia taimia, vaikkakin vähän kituivat, kun koulin ne omiin purkkeihinsa. Hengissä ovat ja oottavat, että osaisin päättää mihin ne istutan =)

Vyöhyke III

Onko kukaan kasvattanut merikaalia siemenistä niin että onnistuu? Pitäiskö nyt syksyllä kylvää suoraan maahan vai kannattaako esikasvatus alkuvuodesta?

 

Minä tässä varmaan kohta perin sen tittelin. Saarelaisten (keski-ikäisten ja nuorten) mielestä sieltä ei muuta syötävää löydy kuin merestä saatu kala (ja metsämansikoita), minä kuljeskelen ympäriini ja kerään niittysuolaheinää, ruohosipulia, pihlajanmarjoja, variksenmarjoja, katajanmarjoja ja kohta sitten merikaaliakin. Vanhempi sukupolvi jotka näitä osasivat arvostaa on valitettavasti jo melkein hävinnyt saarelta. Poikaystävä on useampaan otteeseen kysynyt minulta "Mutta ei kai noita voi syödä?!". Jospa vielä saisin pari tyrnipuskaa sinne istutettua..