MoonCreature antoi mukavat nauruhörähdykset tähän päivän päätteeksi, vanha hullu ukko - niii-iin

Iitti / III                       

Parhaiten varmaan toimisi se, että käsittelee kasvia kuten parsaa. Keväällä syödään hennot lehdet ja sitten kesäkuun alun jälkeen jättää kasvin rauhaan kasvamaan ja kukkimaan (ja yrittää pikkaisen ötököitä torjua). Ovat kovin nättejä vaaleanvihreine lehtineen ja valkosine kukontoineen.

Pitääkin itse keväällä kokeilla nuorien lehtien keräämistä ja valmistamista, poikaystävän kesäpaikalla kun on autioita hiekkasaaria joilla kasvaa merikaalia. Poikaystävä kertoi, että yksi vanha ukko niitä siellä aina keväisin/kesäisin keräsi ja söi ja kaikki saaren nuoret ihmettelivät, miksei se hullu osta tavallista kaalia kaupasta...

Niin, ötökät varmaan pilaa helposti koko homman. Yrttimaalle ei innosta harson laittaminen, kun se on minulle sellainen esteettinenkin ilo tuo yrttimaa. Entäs se vaihtoehto, että sen keväällä heti peittää ämpärillä/saavilla ja kasvattaa sitä vaaleana niin kuin HKY:n luettelossa neuvottiin? Silloin ei ötökät pääsisi. Jotenkin sietäisin varmaan sen ämpärin paremmin kuin harson. Mutta silloin menettää tietysti paljon terveysvaikutuksista.

Hyvä huomio että koska siitä ei satoa kerätä ensimmäisenä kesänä eikä toisenakaan varmaan tosiaan kuin maistellen pikkuisen, niin voisi laittaa suorakylvönä. Täytyy hommata sille kasvulaatikko, helpompi pitää rikattomana ja muutenkin pidän monivuotiset sillä tavoin erossa muusta kasvimaasta.

Jos ne siemenet nyt vaan itää niin sitten on taas yksi syy enemmän olla tyytyväinen aiemmin hankkimastani isosta puhdistamatonta merisuolaa sisältävästä säkistä

Iitti / III                       

Merikaali on tosi hyvää, ainakin luonnosta kerättynä. Omat siemenkasvatukset ei oo kyllä tuottanut mitään syötäväksi asti. Talvesta ovat selvinneet, mutta kasvu on tosi hidasta ja sitten ötökät syö sen reiälliseksi. Täytyisi kokeilla tuota suolavedellä kastelua ja merilevää jos se sitten pääsisi vauhtiin. Harson alla kasvatus voisi myös olla hyvä.

Nuu, eiköhän tuo kasva viljapeltojenkin keskellä hyvässä maassa, vaikka kosteudesta varmasti tykkää niin kuin muutkin kaalit. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon mukaan viihtyy hiekkapitoisessa ravinteikkaassa puutarhamaassa, pH n. 6,5. Senhän pitäis olla monivuotinen ilo, josta sitten keväisin korjataan satoa. Siemenluettelossa neuvotaan antaa sen istutusvuoden jälkeen kasvaa vielä kaksi kasvukautta, jotta se sitten kestäisi sadonkorjuun. Kasvin voi keväällä peittää, jos haluaa vaaleamman ja mureamman sadon. Suolavedellä kastelu parantaa aromia, jos merivettä ei ole. Kun on pitkä aika sadonkorjuuseen, niin voi myös kylvää myöhemmin / suoraan ulos. Oma ajatukseni on, että jos esikasvattaa, pitää saada järjestettyä viileät olot niin kuin muidenkin kaalien esikasvatuksessa.



Mun yrttimaassa on lajit niin lisääntyneet, että sinne ei mahdu enää oikein mitään. Laajennuksia taas tarvitsisi ennen kuin saisi pari merikaalta mahtumaan mukavasti. Tekisi mieli kyllä kokeilla. Ja kokeilenkin, kun sopiva aika ja paikka löytyy. Kerro, Nuu, sitten kasvatuskokemuksistasi!

Sain tämän viime kesänä taimena. Menestymisestä saamme tietoa kunhan lumet sulaa.

Siemenkirjeen peruja minulla on pari merikaalin siementä, kaivoin ne juuri esille että muistan laittaa esikasvatukseen 5-6 viikkoa ennen ulos istuttamista. Toivottavasti itävät, olisi kiva nähdä pärjääkö kasvi täällä jossa meren virkaa ajavat lainehtivat viljapellot.

Iitti / III                       

Muistelinkin, että ainakin Hyötykasviyhdistyksessä myydään siemeniäkin. Tarkistin ja niinhän se on. Mutta sittenhän se onkin jo viljelykasvi eikä varsinaisesti villivihannes Tuholaiset siihen varmaan melko helposti iskee kuten muihinkin ristikukkaisiin. HKY:n siemenluettelossa kerrottiin, että kastelu meri- tai suolavedellä antaa hienon aromin. Heti ryhtyisin viljelypuuhiin varsinkin, jos asuisin merenrantatontilla. Siihen ihan rantaan pistäisin ja välillä kauhoisin merivettä päälle. On niin harvinainen Suomessa, että ei Tallbergikaan varmasti tarkoittanut, että villejä merikaaleja Suomessa alettaisiin laajemmiin ruokapöytiin kerätä.

Ainakin Alangon kirjan mukaan kasvaa tavallisessa puutarhamaassa. Mun piti jo sellainen siirtää suvun mökiltä pihaan, mutta kun setämies tykkää kaivinkonehommista, niin eihän sitä sitten löytynyt enää, enkä naapurin puolelle lähtenyt varkaisiin

Satakunta, vyöhyke II