Merikaali lukeutuu merenrantojemme pioneerikasveihin. Monille kasveille suolainen merivesi on vaikea ongelma, mutta merikaali kasvaa vain alueilla, joilla meriveden suolapitoisuus on vähintään kuusi promillea – Suomessa esiintymät jäävät Ahvenanmaalle ja lounaissaaristoon, mantereella se kasvaa Hankoniemen hiekkarannoilla.
Se on ollut Atlantin rannikoilla vuosisatoja erittäin suosittu vihannes. Viljelmät peitetään hiekalla, jotta nuoret versot jäävät lehtivihreättömiksi. Valkaistut ruodit ovat hyvin herkullisia ja niitä käytetään parsan tapaan.
Villivihanneksena kerättynä parhaita ovat nuoret, vaaleanvihreät versot, koska vanhemmiten kasvin maku muuttuu kitkeräksi.
Lähde:
Luontoportti.com (ks. linkki)
Suomela:n artikkeli (29.1.2009) kertoo mm. että merikaalia viljellään pienessä määrin myös vihanneskasvina, jolloin sitä lisätään siemenistä. Siemenet itävät helposti, mutta taimien esikasvatus sisällä on vaativaa, ja taimet kuolevat herkästi. Suorakylvö avomaalle on helpompi tapa aloittaa viljely. Siemenet kylvetään noin 40 sentin välein 1-2 sentin syvyyteen. Kasvuston annetaan vahvistua raparperin tapaan pari kasvukautta ennen sadon korjaamista. Kasvuston voi pimentää keväisin nurin käännetyillä ruukuilla tai hiekalla, jolloin kasvavat versot pysyvät valkeina ja rapeina.
Lähde: Suomela.fi (ks. linkki)
Iitti / III Asioilla on taipumus järjestyä
