Minnehän tämmöinen kuuluisi?

Kyseessä on Krassikanankaali Barbarea verna. Pussissa lukee: Mausteena ja vihanneksena käytettävä maakrassi.

Halusin jotain helppoa sekä kasvattaa, että käyttää, vihreää syötävää kesäksi. Onko tämä sellaista?

Mulla olisi nyt Barbarea vulgaris 'Variegata' -siemeniä pussissa ja niitä ajattelin kylvää. Onkohan tämä miten kova leviämään, onko tietoa? Mietiskelen tässä vaan, että mihin paikkaan tätä sitten keväämmällä laitan kasvamaan.

voikukka pannaan hiekkaruukkuun pystyyn, se alkaa siellä jo tehdä pieniä lehtiä . Niin siis peltokanankaali on kaksi- tai monivuotinen kasvi, sen elämään kuuluu siemenen itäminen keväällä, ruusukkeen kasvattaminen ja talvehtiminen ruusukkeena ja kukkiminen toisena kesänä. Ruusukkeet ovat helposti tunnistettavia heti kun ne ovat syötävän kokoisia ja keväällä ne ovat kauniin kiiltäviä tunnan vihreitä, uudet lehdet nousevat talvehtineiden keskelle. Jos niitä kerää syksyllä, niinkuin helpointa on, ruusukkeen lehdet ovat ihan sen näköisiä kuin luontoportin kuvat neljä ja viisi.

Atchost, mites se voikukka sitten kellarissa säilytetään?

Pitäis tosi ajoissa tajuta sitä mennä kuvaamaan. Se on usein jo toukokuun puolessa välissä iso ja kukassa. Tienpientareilta, joutomailta ja multakasoista sitä kannattaa hakea. Meillä sitä on ollut multakasan reunoilla, jos ei ole ihan reunoja myöten jyrsitty. 
Kirjasta löysin vielä tällaisen tekstin: 
Nuoret versot ja talvehtineet ruusukkeet ovat maukkaita ja terveellisiä vihanneksia.Ruusukkeita on saatavissa varhaisvihannekseksi heti lumen sulettua.

En ole koskaan kanankaalia syönyt, mutta nyt kun noi lumet sulaa,niin täytyypä mennä noita ruusukkeita haeskelemaan. Yritän muistaa mennä kameran kanssa. Olis kiva yhdellä  helposti haettavissa olevalla kasvilla villivihannesvalikoimaa kasvattaa.

Voisko joku ystävällinen laittaa keväällä tänne kuvan miltä peltokanankaali näyttää ihan pienenä. Tuon linkin kuvista en nimittäin tunnistanut.

peltokanankaalin maku on mielestäni väkevä, mutta talvella se tuntuu vain tervetulleelta keittojen päällä, mietojen itujen kanssa ja leivänpäällä tuoreiden käenkaalien kanssa. Niin helppo vihannes, että kannattaa etsiä miten sen itse maukkaimmin käyttää

peltokanankaali on erittäin helppo hyötää talvella ikkunalla, se kasvattaa nopeasti terhakkaan uuden ruusukkeen kun pääsee lämpimälle ikkunalle. Oma spesiaalini on kerätä juurakoita mahdollisimman myöhään syksyllä ja jemmata ne sitten kaupungin lämpöputken päälle ja hakea sieltä hyötöön keskitalvella, mutta luulen ettei juurakko ole kovin arka kuivamisellekaan, eli sen voisi kuten voikukan säilytellä kellarissa.

Peltokanankaalin talvehtivia lehtiruusukkeita on syöty entisaikaan pitkien talvikuukausien aikana keripukin torjumiseksi. Mikään ei estä käyttämästä myöskään kasvimaalta rikkaruohoina kitkettyjä kanankaaleja salaatteihin tai pinaatin tapaan. Maku muistuttaa vihannes- tai vesikrassin makua, mukana on aavistus sitruunamaista kirpeyttä.

Luontoportti