Tänään olen surullinen


Kirjoittaja
Viesti
miraemmi
miraemmi
Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 2,7K, Käynnit: 2,3K
Bobbie - 13.11.2017
Mutta niin tosia monille tavalla tai toisella ja ikuisesti kipeitä.
Edes joidenkin rakastavien, turvallisten ja aidosti pyyteittä lapsen asioista kiinnostuneiden aikuisten läsnäolo olisi lapsen elämässä hänen psykologisen/henkisen/emotionaalisen terveyden takia tärkeää. Joskus lapsella ei vaan ole oikein ketään, mutta he harvoin myöntävät näitä asioita edes itselleen tai vielä todenäköisemmin eivät edes tajua sitä. Varsinkin jos kasvattaja on taitava manipuloimaan muutenkin ihmisiä ympärillään. Nykyään ei onneksi kenenkään ole enää pakko tehdä lapsia jos eivät ihan oikeasti halua niitä.
On luullakseni ihan tervehdyttävä tunnustaa itselleen ja etenkin tunnistaa tällaiset hankalat asiat. Monien unettomuuksien ja masennuksien takana on rutkasti selvittämätöntä pahaa oloa, uskoisin. On siksikin hyvä jossainvaiheessa kohdata nuita sisäisiä demonejaan, jotta sukupolvia jatkunut tavallaan kirouksien kehä viimein loppuisi. Ihminen nimittäin herkästi jollain tavalla toistaa ja jatkaa jollain muotoa tuskan levittämistä, kun on siinä kerran varttunut. Tiedostaminen ehkä auttaa huomaamaan ettei alkaisi toistamaan opittuja kieroutuneita käytösmalleja. Myös semmoinen joskus ilmenevä alitajuinen itsensä rankaisun tarve, kun vaikkapa hakeutuu väärään seuraan ja käyttäytyy muutenkin itsetuhoisesti juontaa varmasti herkemmin juurensa tällaisesta rakkaudettomasta ja turvattomasta ja ristiriitojen repimästä lapsuudesta.
Onnellinen lapsuus on isompi asia kuin monet tajuavatkaan.

Äitini menetti oman äitinsä jo 4 vuotiaana ja oppi isältään hallitsemisen ja tyrannian vaikka äidilläni oli myöhemmin aivan ihana äitipuoli..isäni sanoi että miten se heppu sellaisen saikin narutettua naimisiin. Narsismi on paha asia.
miraemmi
miraemmi
Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 2,7K, Käynnit: 2,3K
Bobbie - 13.11.2017
Miraemmin viestiin ja muutenkin..
Entäs sitten äiti joka olisi väliin viiltävän ilkeä ja suorastaan julma kaataen lapsen niskaan olemassaolon hirvittävää syyllisyyden takkaa ja joskus hetkittäin olisi omalla kierolla tavallaan lähes hyvä?
Siinäpä sekoitus joka panee lapsen pään pyörälle.
Ei oo ihme jos on aikuisena puurot ja vellit sekaisin ja on jatkuvasti paha olla. Miksi tuollainen nainen edes tekee lapsia? Jos syynä on uskovaisuuden kultainen-ikee niin jälkikasvun suhteen katastrofin aineksien pakka on siinä ihan täydellinen. Siinä on äitinä pyhimys ja hirviö samassa paketissa sitä hirviöä lapsi vain ei näe. Kaikki vikahan kun on lapsen käsityksen ja kasvattajan mukaan lapsessa.

Niin meitsin mutsiin sopi sana narsismi kaikkein parhaiten ja äidin isä oli kuulemma samanlainen ja nyt siskoni ja siskon vanhin poika...luojan kiitos tulin enempi isääni.
Bobbie
Bobbie
Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 1,0K, Käynnit: 1,3K
Mutta niin tosia monille tavalla tai toisella ja ikuisesti kipeitä.
Edes joidenkin rakastavien, turvallisten ja aidosti pyyteittä lapsen asioista kiinnostuneiden aikuisten läsnäolo olisi lapsen elämässä hänen psykologisen/henkisen/emotionaalisen terveyden takia tärkeää. Joskus lapsella ei vaan ole oikein ketään, mutta he harvoin myöntävät näitä asioita edes itselleen tai vielä todenäköisemmin eivät edes tajua sitä. Varsinkin jos kasvattaja on taitava manipuloimaan muutenkin ihmisiä ympärillään. Nykyään ei onneksi kenenkään ole enää pakko tehdä lapsia jos eivät ihan oikeasti halua niitä.
On luullakseni ihan tervehdyttävä tunnustaa itselleen ja etenkin tunnistaa tällaiset hankalat asiat. Monien unettomuuksien ja masennuksien takana on rutkasti selvittämätöntä pahaa oloa, uskoisin. On siksikin hyvä jossainvaiheessa kohdata nuita sisäisiä demonejaan, jotta sukupolvia jatkunut tavallaan kirouksien kehä viimein loppuisi. Ihminen nimittäin herkästi jollain tavalla toistaa ja jatkaa jollain muotoa tuskan levittämistä, kun on siinä kerran varttunut. Tiedostaminen ehkä auttaa huomaamaan ettei alkaisi toistamaan opittuja kieroutuneita käytösmalleja. Myös semmoinen joskus ilmenevä alitajuinen itsensä rankaisun tarve, kun vaikkapa hakeutuu väärään seuraan ja käyttäytyy muutenkin itsetuhoisesti juontaa varmasti herkemmin juurensa tällaisesta rakkaudettomasta ja turvattomasta ja ristiriitojen repimästä lapsuudesta.
Onnellinen lapsuus on isompi asia kuin monet tajuavatkaan.


Täällä pohjantähden alla.

Aviron
Aviron
Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)Kotipuutarhuri (488 reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 1,1K, Käynnit: 1,6K
Voi, miten ahdistavia ja surullisia kertomuksia

Kurppa.
Kurppa.
Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 22,0K, Käynnit: 18,0K
Avioeron jälkeen huomasin, että olin miehekseni valinnut samantyyppisen miehen, kun isäni oli. Ei tosin alkoholistia, mutta ulkopuolisen oloinen ja ihan omaa elämänsä eli.

Ehkä tuollaisesta lapsuudesta kasvaa liian
"vahvoja" ihmisiä, en tiedä. Mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin ja nykyisin ilman näyttämisen haluaWink

Kotka, Karhula. Vyöhyke II  Otetaan mitä on.
Bobbie
Bobbie
Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 1,0K, Käynnit: 1,3K
Miraemmin viestiin ja muutenkin..
Entäs sitten äiti joka olisi väliin viiltävän ilkeä ja suorastaan julma kaataen lapsen niskaan olemassaolon hirvittävää syyllisyyden takkaa ja joskus hetkittäin olisi omalla kierolla tavallaan lähes hyvä?
Siinäpä sekoitus joka panee lapsen pään pyörälle.
Ei oo ihme jos on aikuisena puurot ja vellit sekaisin ja on jatkuvasti paha olla. Miksi tuollainen nainen edes tekee lapsia? Jos syynä on uskovaisuuden kultainen-ikee niin jälkikasvun suhteen katastrofin aineksien pakka on siinä ihan täydellinen. Siinä on äitinä pyhimys ja hirviö samassa paketissa sitä hirviöä lapsi vain ei näe. Kaikki vikahan kun on lapsen käsityksen ja kasvattajan mukaan lapsessa.


Täällä pohjantähden alla.

Muokattu Viime viikolla: Bobbie
Kurppa.
Kurppa.
Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 22,0K, Käynnit: 18,0K
Bobbie - 13.11.2017
Suru, vaikka salainen on sekin.. kun isiä jotka eivät eläessään ole olleet ns.koskaan perheessään oikein paikanpäällä tai vaikka ovat niin eivät ole henkisesti ja emotionaalisesti oikein läsnäolevia kuitenkaan, saati että olisivat oikeasti kiinnostuneita lapsistaan tai edes puolisostaan ajattelevina ja tuntevina olentoina, puhumattakaan että lapsen tai muun perheen hyvinvointi olisi kiinnostuksen kohteena mitenkään erityisemmin koskaan ilmennyt. Siis lähinnä tuollaisella isällä ollut pelkkä kylmänpuoleinen siittäjän rooli ja on vain ollut se joku joka murahtelee tai karjuu joskus jossain nurkassa, mutta käytännössä elää kuin alivuokralainen, omaa  patologisen itsekeskeistä elämäänsä. Jos on omannut tuollaisen isän on melkeinpä aivan sama vaikka olisi ollut isätön. Ei kaikki isät kykene, tajua, edes ymmärrä tai osaa olla isiä. Isän rakkaus tai sen puute on asia jota ei voi millään rahalla ostaa eikä mitata. Sen kaipuu ei koskaan myöskään katoa oli sitten tuo vastahakoinen isähahmo elossa taikka ei.

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus!
Noin se taisi mennä.
En ole koskaan ajatellut että olisin edes kaivannit.
Äiti oli parasSmile

Kotka, Karhula. Vyöhyke II  Otetaan mitä on.
miraemmi
miraemmi
Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)Puutarhatohtori  (3,9K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 2,7K, Käynnit: 2,3K
Kurppa. - 13.11.2017
Miun isän kuolemasta 44-vuotta.
Surua ei taida siitä olla. 50-vuotiaana, viinaan taisi mennä.

Meitsi ei sure äitiään koska hän oli narsisti ja sairaana hänestä tuli vielä suorasukaisemmin ilkeä...Ei ole pakko surra kun vanhempiaan ei voi valita.
Isäni sen sijaan hoisi ja oli tällainen pehmoisä joka ei pelännyt sanoa rakastavansa esim. minua :-)
Bobbie
Bobbie
Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)Puutarhuri (939 reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 1,0K, Käynnit: 1,3K
Suru, vaikka salainen on sekin.. kun isiä jotka eivät eläessään ole olleet ns.koskaan perheessään oikein paikanpäällä tai vaikka ovat niin eivät ole henkisesti ja emotionaalisesti oikein läsnäolevia kuitenkaan, saati että olisivat oikeasti kiinnostuneita lapsistaan tai edes puolisostaan ajattelevina ja tuntevina olentoina, puhumattakaan että lapsen tai muun perheen hyvinvointi olisi kiinnostuksen kohteena mitenkään erityisemmin koskaan ilmennyt. Siis lähinnä tuollaisella isällä ollut pelkkä kylmänpuoleinen siittäjän rooli ja on vain ollut se joku joka murahtelee tai karjuu joskus jossain nurkassa, mutta käytännössä elää kuin alivuokralainen, omaa  patologisen itsekeskeistä elämäänsä. Jos on omannut tuollaisen isän on melkeinpä aivan sama vaikka olisi ollut isätön. Ei kaikki isät kykene, tajua, edes ymmärrä tai osaa olla isiä. Isän rakkaus tai sen puute on asia jota ei voi millään rahalla ostaa eikä mitata. Sen kaipuu ei koskaan myöskään katoa oli sitten tuo vastahakoinen isähahmo elossa taikka ei.


Täällä pohjantähden alla.

Muokattu Viime viikolla: Bobbie
Kurppa.
Kurppa.
Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)Kunniapuutarhuri (11,0K reputation)
Ryhmä: Aktiivi jäsenet
Viestiä: 22,0K, Käynnit: 18,0K
Miun isän kuolemasta 44-vuotta.
Surua ei taida siitä olla. 50-vuotiaana, viinaan taisi mennä.

Kotka, Karhula. Vyöhyke II  Otetaan mitä on.
TEE

Yhdistä valitut

Yhdistä valittuihin aiheisiin...



Yhdistä etukäteen valittuun aiheeseen...



Yhdistä aiheen ID:hen...




Samankaltaisia aiheita

Lukee tätä viestiketjua

Valikko
Viestit
Maininnat
Haku