tällä kohtaa aion olla pikkumaisen tarkka, kun kerran talvi- ja tav valkosipuli ovat erilaisia sekä viljelyn että kasvutavan suhteen. käyttö vain on sama - ja runsas - ja siinäkin helppoudessa ei ole talvivalkosipulin voittanutta.

fellow, joko jaoit sen talveksi maahan unohtuneen? oikeassa olet; jos hyvään maahan istutat pikku kynnet, saat kuin saatkin satoa. olen itse käyttänyt niitä kesän mittaan suoraan pellosta pataan. - maanantaina ei minulla vielä näkynyt purjeita, mutta minä upotankin kynnet n 15+ senttiin syksyisin.
ja sitten saa elokuussa nostaa tuommoisia kaunottaria kuin avatar-kuvassani on.

edit - tämä lisäys tehty 1.8.2016 klo 22.22

Arvatkaas mihin minä talvivalkosipulia käytän? En syö, haisee niin sikavoimakkaalta. Isäntä viime vuonna maistoi ja minä heitin sen toiseen sänkyyn yöksi, kun en meinannut nukutuksi saada.

(voi ei, hihihiii, mai-lee, olen koko ajan kuvitellut tuon avattarisi olevan lihava ankka , belgin onkin kai aika hankkia lasit)

ei ainuttakaan "purjetta" näkösällä, ei kynsistä eikä itusilmuista. mutta samoin kuin fellowilla viimekesäisen valkosipulipenkin kohdalta oli noussut jo kymmenen senttiä naattia. on vielä niin passelisti tämän kesän maissi- ja perunamaan taitteessa, että hyvin joutaa kasvamaan siinä, kunnes wokkiin sen silppuan.

belgi, jos et ihan heti niitä uuseja laseja saa, niin kurkkaa vanhan puolen esittelyssä: sama sipuli keekoilee siellä tosi suurena. ja on aina vaan mielestäni upea näky.

Annoin valkkarin vielä nököttää siinä mullan pinnalla, on se niin hauskan näköinen kun kasvattaa versoja ihan innolla. Ja lisää piippoja pukkasi näkyviin viikonloppuna, onkohan ne kuinka arkoja pakkaselle? Uhkailivat ti-ke yöksi 6-7 asteen pakkasta, pitäisköhän nuokin harsottaa?

Samaa mietin ja päädyin harsottamaan varmuuden vuoksi.

maanpinnalle ehtineet kärjet paleltuvat (samalla lailla kuin esim narsissien), mutta ei siitä periaatteessa ole kuin esteettistä haittaa. lehdet jatkavat kasvuaan kyllä. lopulta ne kellastuneet kärjet ruskettuvat ja karisevat pois. kun tietää mistä on kysymys, ei tarvitse välittää ohikulkijoista, joiden mielestä kamala tauti vaivaa peltoani. - sen isoksi kasvaneen viime vuotisen päälle kyllä laitan suojan; suurta osaa naatistosta ei parane menettää, kasvu jää vähäiseksi.
harsottaminen kannattaa totta kai, mutta kun minä olen lähes allerginen harsoille:-)

yksi purje oli noussut. - rouste nostanut nois 7 senttiin istutetuista itusilmuista kaksi ylös. eikä maa ehtinyt päivän mittaan sulaa sen vertaa, että olisin loppuja päässyt tuuppimaan:-(

voi-ihme Montakohan minä niitä valkosipulin kynsiä ja "ilmasipuleita" sinne oikein heittelin? Alkuja oli kymmeniä. Mistä ne muuten erottaa, valkosipulin ja talvivalkosipulin toisistaan? Minä luulen, että ne ovat talvivalkosipuleita, mutta varma en ole.

Talvivalkosipuli ja valkosipuli ovat samaa lajia, josta on olemassa lukuisia eri nimisiä tyyppejä ja viljelylajikkeita. Osa kasvaa parhaiten istutettuna syksyllä (talvivalkosipuli) ja osaa propagoidaan keväällä istutettavina. Oma kokemukseni on se, että vain talvivalkosipuleja on kannattanut viljellä sadon määrän ja viljelyn helppouden (kevätvalkosipuliin verrattuna) huomioiden. Kokeilemalla toivottavasti löytää puutarhastaan paikan, jossa valkosipuli talvehtii. 

kiitos habakuk tarkennuksestasi. koska itse olen tavattoman epävarma lajeista ja lajikkeista, käytin avauksessanikin vain "ovat erilaisia" kiertoilmausta. (on siitä koulussa saadusta opista vierähtynyt jo liian monta vuotta enkä ole päivittänyt oppimaani:-))
hyötykasviyhdistyshän on ainakin parina vuonna myynyt keväällä istutettavaksi tarkoitettua talvivalkosipulia. pyynnöistäni huolimatta en, niin kuin vanhalla puolella olen kertonut, ole saanut tietää, miten sen viljely on onnistunut.
oma ja varsin laajalle kauttani levinnyt kanta on "leningradista taskun pohjalla tuotua". tuovi miettisen kanssa asiaa tutkailtuamme, päädyimme vuosia sitten melko varmasti siihen, että on samaa aleksandraa, jota heilläkin oli ja joa on varsin yleisesti ollut sekä viljelyssä että joinakin syksyinä jopa ehtinyt muihinkin puutarhamymälöihin myyntiin asti.
 

No entäs kun jostakin minä luin, että talvivalkosipulissa olisi vähemmän kynsiä kuin tavallisessa ja että talvoversio olisi isompi kuin tavallinen? Onko tämmöisessä mitään perää?

Kun kerran kokeilee talvivalkkaria niin ei muuta valkosipulia kasvatakkaanKynnet on tosiaan paaljon suurempia, mehukkaampia ja kestävät ihan huoneenlämmössä pitkälle kevääseen asti.

Minun talvivalkkarit kasvoivat hyvin tällaisessa kohopenkissä. 

Minä vaan myyrät niillä karkotan mansikkamaalta. En anna miehen enää syödä, kun haisee sitten NIIN voimakkaasti, että lähtee kanssa-asujilta taju!

avatar-kuvani sipulissa on viisi tai kuusi kynttä. pation laudat ovat 4'' leveitä. vanhan puolen esittelyssä on sama kuva ainakin "tarpeeksi" suurena. luulisin, että saa jonkinlaisen kuvan koosta.
sinivuokon vanhoissa jutuissa on ollut grammamääriä mainittuna.

Talvivalkosipulina kasvatettavia valkosipulilajikkeita on varsin suuri määrä. Osassa on vähän kynsiä, osassa paljon, osa sipuleista on pieniä, toiset taas isoja, värikin vaihtelee samoin se onko latvasipuleita vai ei,  jne jne. Jos haluaa kokeilla eri lajikkeita voi yrittää saada niitä osoitteesta www.tomatklubben.se , jossa Ruotsin valkosipuliguru Åke Truedsson pitää sivustoaan ja kauppaa lehdykkäänsä ''Allt om vitlök'' (jota voinee suositella). Hän myy (euroillakin)vaikka yhden sipulin kutakin lajiketta.  Itse tilasin suuren määrän eri lajikkeita ja kasvatin satovuonna 2005-2006 monia erilaisia talvivalkosipuleita ja tulin siihen tulokseen, että vain venäläistyyppiset antoivat 1b-vyöhykkeella kunnon sadon. Ranskalaisista tuli pieniä ja niillä oli myös kasvuhäiriöitä (varsisipulia ym). Mm Thermidrome-lajike, jota joskus Suomessa kaupataan, ei oikein tyydyttävästi menestynyt. Nyt on viljelyssä enää vain Alexandra ja Leningradskaja, jotka tosin voisivat ehkä olla samakin lajike. (Åkella ei ollut Alexandra-nimellä mitään kaupan.)  Alexandraa saa tietysti Suomestakin ja se riittää kyllä kokemusteni mukaan viljelyn aloitukseen.

Puutarhaliikeessä oli myytävänä alexandra talvivalkosipulia, mitenkähän onnistuu, jos laittaa nyt keväällä kasvamaan?Tuota lajiketta olen kasvattanut aikaisemmin syksyllä istutettuna, mutta nyt ei ole kasvamassa.Kerkeisköhän kasvaa hyvänkokoiseksi, jos nyt istuttaa?

Kyllä siitä syksyyn mennessä valkosipulia tulee. Laitat vaan ne maahan heti, kun maa on sulanut ja sitä pystyy kääntelemään.

Sadonkorjuu voi mennä vähän myöhäisemmäksi, kun kynnet eivät ole jo syksyn ja talven aikana valmiiksi juurtuneet, mutta ne ehtivät kyllä. Tavallisestihan talvivalkosipulit  nostetaan jo elokuun lopulla, joten siinä on aikaa vielä kuukausi ainakin kasvatella niitä syksyyn saakka...

Jussa!Kiitos vastauksesta, taidampa kokeilla kevätistutusta!

Alexandran kevätistutuksen tulos riippuu olennaisesti siitä, onko valkosipulit kylmäkäsitelty vai ei. Joka tapauksessa kynnet kyllä kasvavat, lopputulos vain on erilainen.

Ensimmäistä kevättä minäkin jännitän talvivalkosipulin ylösnousemusta mutta turhaan, terhakkaita alkuja näkyy joka paikassa. Syksyllä laitoin muistaakseni 11 kynttä kasvamaan. Katsotaan miten jatkossa menee.

Samaan penkkiin laitoin jo syksyllä porkkanaakin, ne eivät ole vielä innostuneet. Kuvittelisin, että porkkana ja valkosipulit ovat hyvät kumppanukset?

Ei täälläkään näy talvivalkosipulista vielä pinnalla piipan piippaa. Osalla kasvimaata on vielä 20 cm lunta, osa on jo paljas. Kyllä ne sieltä kohta nousevat, kunhan routa sulaa...

Juuri paljastui valkkarimaa hangen alta ja kävin tunkemassa nenääni katerivistöjen väliin. Ei näkynyt vielä merkkiäkään viime lokakuussa tehdyistä kylvöistä. Muistan elävästi istutustoimet illan pimetessä ja räntäsateen keskellä. Ajoin auton valkkarimaan päätyyn näyttämään valoa, otsalamppu antoi lisätuikkua ja tungin valkkareita kohmeiseen maahan apinan raivolla peläten olevani liian myöhässä istutusten kanssa.

Sitten tuli pikkutalvi, joka suli hillittömiin vesisateisiin ja jatkuvaan lämpimään aina tammikuulle asti. Pelkäsin etteivät kynnet ehdi juurtua ennen pakkasia, vaan sattuipa vuosisadan lämpimin loppuvuosi. Ehkä sato pelastui...?

Laitoin syksyllä sekä valkosipulin kynsiä että itusilmuja kukkapenkkiin, jossa on erilaisia sipulikukkia, kevättähtiä,idän sinililjaa yms. Nyt en ole varma, mitkä vihreät ovat valkosipulia ja mitkä kukkia. Olisiko  niissä syksyllä laitetuissa sipuleissa edes vielä mitään syötävää?

Etten söisi sinilijani sipuleita. Kaipa ne mausta tunnistaa.

Jee!   Miulla näkyy jo piippoja "valkkaripellossa", kylvetty lokakuun 23, muistaakseni. Pariviikkoa sitten pellolla lillui vettä ja aattelin et, nyt ne kaikki märänty. Mut nehän kasvaa, sadasta kynnestä jo reilusti yli puolet kasvaa ja pikkuisista (itusilmuja 2005) melkein kaikki.

Ei hätää Titamiini, kyllä ne sieltä nousevat.

Meillä on joulukuussa istutetut nousseet kaikki, tosin osa sananmukaisesti noussut kun routa paiskasi ne savikossa pintaan... Lykkäsin uudelleen reikiinsä nyt keväällä ja hyvältä näyttää edelleen.

Syyskuussa istutetut voivat paremmin ja ovat komeammalla alulla, mutta kyllä nuo jouluisetkin yllärit toimivat.

Annabella antaa valkkareittensa kasvatt rauhassa, niistä saa syötävää vasta syksyllä! Eli elo-syyskuulla kun metrinmittaiset itusilmupalleroiden koristamat varret alkavat kaatuilla.

Ja muutaman viikon kuluttua kyllä jo tunnistat mikä vihreä on valkosipulia ja mikä scillaa ;-)   JOS tulee syksyllä tenkkapoo niin scillan sipuli on violetinvihertävä pieni pyöreä. Valkosipuli on valkoinen, korkeintaan vähän vaaleanpunertava. Myös itusilmuista kasvatetut pikkuvalkkarit ovat valkoisia, tosin yleensä pieniä pyöreitä eli eivät tutun valkosipulin mallisia. Mutta valkoisia kuitenkin.

Kiitos hyvistä ohjeista ritterina. Olisi nolo juttu popsia scillat, kun ovat niin kauniita kevätpihassa. Viime syksynä poiminkin sipulinvarsien päästä itusilmuja. Löysin kukapenkistä myös valkosipulia ja laitoin myös niitä kynsiä mullan alle. Kukkapenkissä on nyt kukkasipuleiden ym lisäksi sekä kynnestä kasvatettua että itusilmusta kasvatettua valkosipulia. Kaivamisessa on siksi oltava tarkkana.

Ei näy vielä mitään joulukuussa (!) istutetuista valkkareista...olikohan se kumminkin liian myöhäistä istuttaa...

Nyt kahtena vuonna olen saanut hyvän sadon, mahtavan isoja ja väkeviä, ja säilyviä!  Tuossa niitä keittiössä on vieläkin muutama, ja hyvässä käyttökunnossa!

Talvivalkosipulit kauniisti kohoamassa. Kylvin väleihin kokeiluna salaattia. Enpä tiedä, oliko se järkevää, mutta viime kesänä kaipasin valkosipulille kumppanuushyötykasvia. Onko joku löytänyt hyvän kumppanin?

Marraskuussa istutin minäkin  valkosipulit, eikä mitään ole näkyvissä vielä.

Annesurfs, onko maasi jo sula kynsien syvyydellä?

Meillä sulaa syysmuokattu savimaa hyvin aikaisin keväällä, varsinkin pohjois-eteläsuuntaisissa harjuissa joihin valkosipulit istutetaan. Silti multava, tasainen, muokkaamaton  perennapenkki on edelleen niin jäässä etteivät edes krookukset ole nosseet, samoin puolivarjon rhodoille oli pakko jo kantaa haaleaa vettä kun niidenkin juuristo on edelleen jäässä, vain sentin verran on pinnasta sulaa.

Lohdutan vielä että muistaakseni viime keväänä piipoista päästiin nauttimaan vapun hujakoilla...

Nyt piippaa, ihanaa! Oikein tukevat, isot piipat esillä. Ajattelin jo, että jään ilman talvista tänä vuonna. Lähipiirissä myös moni odottaa into piukalla satoa.

Tarvii varmaan tehdä uusi, isompi talvismaa, koska kokeilut ovat olleet näin onnistuneita. Tällä hetkellä kasvavat todella pienessä tilassa ja saavat aurinkoa koko päivän. Siinä ei vain oikein ole tilaa laajentaa....on ihan naapurin tontissa kiinni, pari piippaa oli naapurin puolellakin, noloa!

Mitä suosittelisitte, kelpaako talvivalkosipulille pelkkä ilta-aurinkopuoli kasvimaasta? Tilat ovat todella pienet ja tuossa aamuaurinkopuolella tulevat kasvamaan tomaatit yms.

Valkosipulin kasvatuksesta kiinnostuneet voivat verestää ruotsinkielen taitojaan katsomalla YLE FST 5 digikanavalta 16.5.2007 klo 20.25 alkavan valkosipuliohjelman (''arkistohelmiä'') , joka esitellee (?) ruotsalaisen valkosipuligurun, jota olen täällä aiemminkin ''puffannut''. Jos ohjelma on se mitä luulen, kannattaa se kyllä katsoa ihan valkosipuliasian vuoksi.

minä istuttelin valkosipuleiden väliin purjoja ja lehtikaaleja.molemmat kasvavat vasta kun valkosipuli on nostetu.

Alexandrat tekevät kukkavarsia. Itse leikkaan ne varhaisessa kasvuvaiheessa, pehmeinä pois ja annan kiinalaiselle kokille ruuan valmistukseen (vokataan lihan kanssa tms). Näin valkosipulista tulee tavallaan kaksi eriaikaista satoa. Kiinassa nämä kukkavarret ovat ns herkku.

Kuulkaas, miten pitää jatkossa toimia valkosipulin pienten alkujen kanssa, kun sain pieniä siemenenkaltaisia alkuja ja ne melkein kaikki lähtivät heti ruukussa kasvuun.

Miten syvälle pikkutaimet pitää istuttaa ja mitä mullalta vaaditaan? Entä pitääkö paikan olla aivan aurinkoinen? Mikä on hyvä istutusväli?

valkosipulibeibejä olen kasvatellut tavallisessa puutarhamaassa, istutussyvyytenä olen pitänyt 3-4 cm ja sitten mullannutkin niitä, taimivälit ovat olleet n 4-5 cm, mahtuvat siinä kasvamaan parikin vuotta ennenkuin tila loppuu ja pitää siirtää oikealle kasvupaikalle. 

- ja sitä ruohosilppua katteeksi, pitää kosteana ja antaa ravinteita. puolivarjossakin kasvavat  -tahtoo tulla tilanpuutetta minulla kohopenkissä, toisaaltariittää kasvuvoima-  mutta aurinkoinen paikka on paras

Valtsulle kiitos! Entä jätetäänkö ne alut maahan talveksi? (Kysyy elämänsä ensimmäistä kertaa valkosipulia kasvattava)

Kasvattaa niitä itusilmuja (edellisenä syksynä maahan laitettuna) sitten miten tahansa, kunhan vain maassa ovat ja vettä saavat. Niistä tulee ekan kesän jälkeen sellaisia peukalonpään kokoisia pallukoita, pikku sipuleita. Ne kannattaa ottaa ylös loppukesästä ja laittaa syksyllä uuteen paikkaan hiukan syvempään ja harvempaan. Seuraavana kesänä niistä tulee jo sellaisia 2-4 kyntisiä oikeita valkosipuleita ja kun siitä taas syksyllä laittaa kynsiä maahan, saa jo seuraavana kesänä jo isoja sipuleita.
Jos taas laitat itusilmut keväällä maahan ja hyvin hoidat ja kastelet, saattaa sipulit kasvaa ja kasvaa, niinkuin purjo, eikä ollenkaan "tuleennu". Sen voi nostaa syksyllä ylös ja istuttaa syvempään ja harvempaan ja jättää talveksi siihen. Talvi voi olla kuitenkin niin konstikas, että vihreä maanpäällinen osa voi kuolla tai joku käy jopa syömässä niitä. Jokunen saattaa onnistua ja seuraavana kesänä saat sitten 2-4 kyntisiä niistä henkiin jääneitä. Osa noistakin keväällä maahan laitetuista itusilmuista tekee tuleentuneen pikkusipulin. Itse suosittelen kuitenkin talvivalkosipulille joka suhteessa syysistutusta!

Hui! Ei siis ihan yksinkertaista puuhaa

Sand, talvivalkosipuleiden kasvatus on melkein kaikkein yksinkertaisinta kasvatusta, mitä on olemassa :

1. Istutus aina syksyllä

2. Itusilmut pinnan alle, isot kynnet syvälle

3. Ravinteikas maa

Siinpä se sitten olikin. Itse en ole taiteen sääntöjä sen tarkemmin noudattanut (tieto lisää tuskaa), mutta olen hyvin onnistunut . Lienekö sitten vahingossa. Maa on meillä savensekaista.

Helppoa se on, kunhan vain tietää mitä haluaa. Tekee sen sitten miten vaan, niin aina jotakin saa, isompaa tai pienempää sipulia. Ja jos antaa kaikkien kukkavarsien (itusilmujen) kasvaa ja lähtee niistä lisäämään, niin parin vuoden kuluttua hukkuu valkosipuliin.
Itselläni on vaan se ongelma, että en saa saa syksyllä nostettua ja kuivattua talvivalkosipulia säilymään ja siksi sipulit menevät etupäässä jakeluun ja osa takaisin maahan. Säilytystä varten viljelen toista lajiketta, jonka laitan vasta keväällä maahan!

Minä olen säilytellyt valkosipuleita kuivassa ja lämpimässä sekä 0 asteessa, molemmissa ovat säilyneet.

Valkosipulinviljelijä telkkarissa kertoi, että sipuli on lepotilassa sekä lämpimässä että kylmässä. Huoneenlämmön tietämillä on kasvulämpötila - siinä lämmössä sipuli ei säily.

Se toinen valkosipuli (ei talvi) säilyy koko talven ja edelleen, hyvin kuivattuna keittiössä jääkaappitornin päällä korissa. Tietenkin kuivuneita sipuleitakin joukosta löytyy. Talvisellainen on yleensä jouluun mennessä jo ruskettunut, kuivanut tai muuten pahentunut. Onko sitten nostettu väärään aikaan tai väärin kuivattu tai jopa tautinen, ota tuosta selvää?
0 astetta tai vähän miinuksella olisi kaikkein paras säilytysläpötila sipulille ja monelle muullekin vihannekselle!

Meillä syödään vieläkin viimevuotisia talvivalkkareita. Ei ne enää parhaimmillaan ole, mutta täysin syömäkelpoisia ja aromikkaita. Paras mehukkuus on kyllä kadonnut ja joissain kynsissä on ruskehtavaa siinä pinnalla. Tosin nämä viimeiset herkut ovat lusineet keittiössä tiskikoneen päällä...

Talvivalkkarit ovat säilyneet moitteetta kun ne kuivattaa hyvin, varret leikattuina n. 30 senttisiksi. Itse kuivaan ilmavassa ladossa nostettuna julmetun suuren yrttikuivurin ulospuhallusilmaan. On soman lämpöistä ja kuivaa. Siinä saavat rillotella pari viikkoa, siistitään ja laitetaan koreihin kuivaan ynnä viileään (n.+10 astetta). Hyvin ovat säilyneet.

Mistähän minä saisin itselleni talvivalkosipulia? Milloin niitä on myynnissä, että voisi syksyllä laittaa maahan?

Voi kun hienoa. Odotellaan!

. pirkko-martta minulta saat talvivalkosipulin siementä...minulla on toistasataa valkosipulia kasvamassa ja ainakin varret ovat hyvin kasvanut, varmaan kolmen viikon kuluttua ne nostetaan jo ylös.minä istutin sinne väleihin purjoja ja lehtikaaleja.ne ehtii vielä kasvamaan loppukesällä.laiska kun olen kitkemään.itseasiassa laitoin juurimaton pellolle ja sen päälle vähän kompostimultaa ja sitten heinäsilppua muutaman kerran ja siinä ne kasvaa.ei tartte kitkeä.

No nythän lykästää meikäläistä.

Talvivalkosipuli on minulle aivan uusi tuttavuus - luin äsken tämän viestiketjun alusta ja siinä kaikki mitä siitä tiedän. Innostuin aivan valtavasti - olen "uusi viljelijä" eli aloittelin tänä keväänä savipeltoni kanssa. Siellä on sitä sun tätä, mm. ilmasipuliin pääsin tutustumaan tämän palstan kautta, ja sitä siellä nyt pari pientä alkua jo kasvaakin.

Jos oikein ymmärsin, talvivalkosipuli talvehtii maassa ja antaa sitten satoa kesällä? Onko sitä helppo löytää puutarhaliikkeistä? Kysyn koska en ole ennen edes kuullut moisesta. Se siis ei ole tavallinen valkosipuli joka  istutetaan ja jätetään maahan syksyllä?  Savipellon  (jota alan parantamaan) lisäksi minulla on perustettuna hyvämultainen ns. yrttipenkki joka on isohko alue jolle laitan pääosin monivuotisia keittiöyrttejä ym. kasviksia.. Olisiko se oikea paikka tälle talvivalkosipulille, vai onko savimaa parempi?

Olisin kiitollinen jos joku asiasta tietävä voisi valaista tietäni tällä itseviljelyn innostavalla polulla koskien nyt siis talvivalkosipulia!

Minä olen oman sipulini aikoinaan ostanut puutarhamessuilta, muistaakseni hyötykasviyhdistykseltä. Aloitin kahdesta sipulista ja nyt niitä on jo neljäkymmentä kasvamassa + itusilmut lisäksi. Tykkään siitä, että on ns. monivuotinen, eli voi jättää maahan. Sipulin voi sitten jakaa keväällä tai syksyllä. Kyseessä on siis aivan tavallinen valkosipuli, ei sen kummempi "uutuus".

En nyt aivan oikeaoppisia neuvoja osaa antaa, mulla sipulit on savisessa maassa, jossa seassa turvemultaa ja kompostia, hyvin kasvavat

Kertokaahan,  onko luonnollista, että tähän aikaan kesästä talvivalkkarit tekevät kovaa vauhtia piippoja.

Viime syksynä laitoin kynnet voimakkaaseen multaan ja ne lähtivät kovaan kasvuun jo huhtikuussa. 

Myös kylvämäni itusilmut tulivat aikaisin pintaan ja niitä oli todella paljon. Istuttelin niitä uusiin penkkeihin ja kuivuudesta johtuen ne ovat lähes kaikki kellastuneet. Tosin olen kastellut niitä vesijohtovedellä silloin tällöin, mutta ei se kuivuuteen ole auttanut. 

Talvivalkosipuli lienee kasvimaan helpoimmin kasvatettava kasvi, ja sen vaatimat harvat työvaiheetkin ajoittuvat tasaamaan ruuhkahuippuja.

Istutetaan syyskuun lopusta joulukuulle.
Kesäkuussa ruohosilppukate ja kastelulannoitus.
(Itusilmu"kukintojen" eli kurjenkaulojen poisnyppiminen heinäkuussa)
Nosto elo-syyskuussa.

Viihtyy parhaiten lantakompostilla (tai turpeella ja kanankakalla) parannetussa savessa, menestyy muunkinlaisessa maassa, vain hiekkamaa on huono paitsi jos viitsii kastella viikottain ja lannottaa riittävästi. 

Syysistutus siksi että syksyllä kynsi kasvattaa juuret valmiiksi. Kun keväällä maan pinta sulaa niin juuristo on valmiina ja itu syöksyy hurjaan kasvuun.
Sama kasvurytmi on kukkasipuleilla, siksi nekin istutetaan syksyllä.

---------
Chardonnay, meilläkin valkoiset ampaisivat hurjaan kasvuun jo huhtikuussa, tämä kevät vain oli sellainen. Meillä ei ole satanut touko-kesäkuussa oikeastaan ollenkaan joten kasvu on lähes tyrehtynyt eikä kurjenkauloja vielä ole näkyvissä. Jos olisi satanut niin itusilmuvarret työntyisivät taatusti jo nyt näkyviin. Onhan nyt valkoisille "heinäkuu" eli kolmas kasvukuukausi meneillään.

-----------
Jos sato onnistuu normaalisti niin minulta saa ostaa syksyllä Aleksandraa syöntiin tai peltoon suurempiakin eriä.

Pirkko-Martta, ihan läheltäkin syksymmällä talvivalkosipulia kyllä löytyy, maassa ja hyvässä kasvussa 170 kpl  Riittää varmasti muutama sinullekin!

Paria viikkoa aikaisemmassa taidetaan nyt olla, mielestäni "kurjenkaulat" on ilmaantunut aikaisempina vuosina vasta heinäkuun alkupuolella/puolessavälissä. Taitaa tosiaan olla yksi helpoimmista kasvatettavista, syksyllä yksitellen kynnet maahan, keväällä ne sieltä nousee, reilu kerros katetta riviväleihin, "kurjenkaulojen" keruuta wokkiherkuksi tai itusilmujen kasvatus, elokuussa sipulit kiskotaan naateista ylös, kasvumaan lautareunuksen päällä kuivatusta viikon verran, varret poikki 15cm mittaisiksi, kuivatusta kuivalla säällä ilmavassa aitassa tai sateisella säällä sisällä, säilytys viileässä (noin +10 astetta) eteisessä korissa ja käyttöön. Viimeisiä viime kesän kasvatuksia käytin nyt juhannuksena, muuten ihan ok mutta maku hieman miedontunut, pari kynttä mennyt "ontoksi" ja pikkasen juuria ilmaantunut. Ei siis mitään ongelmaa säilytyksen suhteen.

Ritterina, kiitos vastauksesta.  Tein varmasti virheen, kun istutin pienet itusilmuvalkkarit uuteen maahan jo toukokuussa. Niitä oli niin paljon ja tiheästi, että pakko niille oli jotakin tehdä. En kuitenkaan usko, että  kaikki ovat kuolleet.  Ajattelin, että  ensi kesänä minulla on komea valkosipulikatras  valmiina.  Koivun tuhkaa  ripottelin maahan, samoin  muillekin sipuleille. 

 Fellow, mielelläni otan. Mutta nyt kun tässä kirjoitan, samalla kysyn, otatkos koristetupakkaa. Taimia olis antaa, minulla ei ole enää tilaa istuttaa niitä minnekkään.

Pirkko-Martta, laitan sulle hölöpostia!

Aurinkoista kesäiltaa Teille!

Poikkesin pitkästä aikaa tätä ketjua lukemassa. Talvivalkkaria minäkin kasvatan, nyt ala on noin puolitoista aaria ja sipulia noin 2000 kpl. Alkujaan isoäidin kasveilta 2 kg pussi Alexandraa anoppi hommasi ja nyt tämä "perintö" siirtyi minun hoidettavaksi. Päivän olen kitkenyt saviheinää valkkarimaalta, homma alkaa olla voiton puolella. Ensimmäisen kerran otin maalta maanäytteen ja olen hieman huolissani Kaliumin suhteen, sen arvo oli "arveluttavan korkea". Onko kellään teillä tietoa millaisia arvoja talvivalkosipulimaassa olisi hyvä olla typellä, kalilla, fosforilla jne ? Oletteko itse ottaneet maanäytteitä? Ja millaisia lannotteita olette laittaneet? Parina edellisenä vuonna olen nokkosvettä laittanut ja ihan kalkkia, mutta nyt ala on niin suuri etten kerkeä nokkoslitkuja tekemään. 

Sähköpostillakin saa laittaa viestiä jos tuntuu helpommalle.

Kiitos teille jos joku tietäisi!

Marjut

Tämän päivän tilanne talvivalkkareissa. Kolmen eri sukupolven tuotteita. Pienin pallukka (halk. 2 cm) on viimevuotista itusilmusta, seuraava on viimevuoden pallukasta ja suurin on valkkarin

kynnestä!

Ritterina, asiaa talvivalkosipulista. Jos en onnistu löytämään täältä omalta paikkakunnalta Alexandraa, niin voisinko tehdä sinulle ostovarauksen parista sipulista. Haluan sitä maahan, mutta isompia eriä voin laittaa vasta ensi vuonna peltoon koska se ei ole vielä tällä hetkellä valmis.

Nyt syksyllä istuttaisin sitä yrttimaahani, ja siitähän sitten saisin ensi vuonna (toivottavasti) peltoon pisteltävät viljelykset.

Yritän tottakai etsiä ensin täältä läheltä, mutta puutarhaliikkeitä ei pilvin pimein löydy, ja jotenkin suhtaudun epäillen toiveeseen että niissä vähissäkään sitä olisi myynnissä. Eli ostovaraus sinulle sillä varauksella etten täältä löydä, onnistuisiko?

hurjan isoja on minun valkosipulit!

Jestas mikä urakka tehtynä - kävin äsken lukemassa vanhasta pentistä kirjoitukset talvivalkosipulista...ja sitä juttuahan siellä riitti aivan näännyttävästi. Vieläkin jäi muutama ketju lukematta, ja muutama tunti on jo tässä koneella vierähtänyt. No nytpä tiedän taas jotain uutta jota voin hyödyntää kun laitan omat talvivalkosipulikasvustoni aluilleen myöhemmin tänä vuonna.

Ritterina, onnekkaana saan Alexandraa muualta, joten ei tarvitse minulle säästää myytäväksi.

...Saas nähdä kuinka tyhmiä kysymyksiä tänne palstalle myöhemmin kirjoittelen huolimatta nyt ammentamastani tiedosta...se muisti, se muisti... eikä houkuta aloittaa kaikkien niiden kirjoitusten lukemista taas alusta

Olen huolissani talvivalkosipuleistani. Vettä on tullut koko heinäkuun ja pelto on aika märkä. Huomasin muutaman varren mätänevän ja otin sipulit pois... eivät olleet minun mielestä vielä ihan valmiita, viimeinen kuori aikalailla paksunlainen. Mietin nyt otanko kaikki 900 pois vai mitä teen.. tuskin ne enään tuosta paljon kasvaa.. kurjaa jos kaikki mätänee. Viime vuonna otettiin kaikki pois 11.8 mutta kesä oli ihan toisenlainen.

taristitko oliko alkosipuleissasi pieniä ötököitä?minullakin oli yksi mädäntynyt sipuli,mutta se oli täynnää ötököitä.oneksi muut olivat puhtaita.minusta valkosipulit olivat jo valmiita.laitoin kuvan tänne aikaisemmin.

Yksi itusilmunuppu on ratkennut sivusta. Onko se sen merkki että itusilmut/sipulit ovat valmiita vai onko ratkennut muista syistä? Minulla kun ei ole kuin 12 sipulia (siis hui hirviää - Anneirmelin 900) joten haluaisin olla tarkkana.

 

Temsku, anna itusilmujen kasvaa vain kokoa. Nyt ne vain uteliaisuuttaan kurkistavat ulos .

Minä korjaan valkkarit vasta kun kasvusto muuttuu kellertäväksi ja valkosipulin himo ylittää kaikki asteikot. Siinä samalla tulee nuo itusilmutkin poimittua talteen.

Sipuleissa ei ollut ötököitä. Kuori ei ollut ehjä ja sipuli oli päässyt märäntymään sisältä. Otin äsken muutaman sipulin maasta tarkistaakseni miltä näyttävät ...ne oli hyviä ja tosi isoja. Taidan siirtää sadonkorjuuta vähän eteenpäin.

Olen kaivanut osan talvivalkosipuleista ylös varsien kuihduttua. Eilen putsailin niitä, ja huomasin kauhukseni että osa oli täynnä toukkia! Varmaankin sipulikärpästen toukkia, sellaisia vattumadon näköisiä vaaleita.

Madot eivät ole syöneet kynsiä, vaan mellastavat sipulin keskellä ja varressa.

Eli onko kokemuksia, voiko kynsiä käyttää istukkaina, tai muita neuvoja?

Tämä yksilö sai jäädä irvistelemään sipulimaalle, kun oli ehtinyt auki repsahtaa.

tänään kaivoin muutaman itusilmusta kasvaneen valkosipulin ja nekin oli hurjan isoja ,ehkä noin 4cm läpimitaltaan,tietysti yksikyntisiä.kaikki onnistui loistavasti,nyt kun tietäis mitä tein oikein!

Meillä oli kans muutamassa valkosipulissa pieniä valkoisia matoja, puramme epäkurantit sipulit ja marinoimme ne. En koskaan laita näitä kynsiä takaisin maahan vaan aina parasta laatua. Otimme melkein kaikki sipulit pois maasta jo 13.8. Pari sataa jätettiin ihan kokeilu mielessä syyskuussa nostettavaksi.. haluamme nähdä kasvaako ne vielä isommiksi. Huomenna putsaamme sipulit ja siirrämme sisätiloihin kuivamaan. Laitamme kuistille lattilämmityksen päälle ja sipulit leipälaatikoihin kuistin nurkkaan pinoon.

Meillä nostettiin valkosipulit viime viikonloppuna. Määrä ja laatu ovat erinomaiset. Tänä kesänä en kastelulannoittanut kertaakaan ja se näkyy kyllä koossa, reilusti yli satagrammaisia suurmollikoita on vain muutama, joskin muutoin ihan reilun kokoisia ovat (60-80g).

(Jos joku kaipaa lautaselleen tulta niin meiltä sitä saa, isompiakin eriä.)

Nostoajankohta on aika tarkka. Eli kun lehdistä noin puolet on kellastuneet, on aika nostaa. Jos lehdet ovat kokonaan kellastuneet mutta varsi vielä vihreä, on päällimmäiset suojakalvot yleensä tummuneet ja osin maatuneet. Jos varsikin ehtii kellastua, on sipuli melko varmasti ehtinyt aueta.

:-) kahden viikon kuivatus riittää mutta pitempikin saa olla. sipulin pitää juurtua nyt syksyllä hyvin, eikä se juurru, jos maa on liian lämmin. lokakuulle odottelesin, marraskuussakin ehtii.

1) ainoan kerran kun minun talvivalkosipulini eivät säilyneet yli talven hyvinä oli se, kun jouduin kamalan sadekesän jälkeen nostamaan ne kiirreesti viikon ainoana vapaapäivänä. pesin ne hätäpäissäni enkä kuivaharjannut niin kuin olin siihen asti ja sen jälkeen tehnyt. - naapurini valittelevat, etteivät tahdo saada säilymään edes jouluun asti, mutta heidän pihoillaan näyttäisi sipulisato peseytyvän saaveissa niin kuin sinulla tai kottikärryissä.
toisaalta, sinulla on paljon paremmat jatkokuivatusmahdollisudet kuin minulla...

2) olen joskus vuosia sitten nähnyt tv:ssä vanhan herran, joka ammatikseen kasvatteli sipuleita, saksivan juuret pois heti noston jälkeen pellon laidalla. hänen puheensa siitä, että jos tauti tai ötökkä muhii jossain, niin niissä multaisissa juuritupsuissahan se sitten, oli niin minun maalaisjärkeeni sopiva, että saksiin minäkin tartun heti, kun sadon olen maasta nostanut.

3) keskitie on paras. pienetkin kelpaavat mutta isot on parasta syödä pois.

  Kiitos mai-lee. Sen takia minäkin ne huuhdoin, kun pelkäsin öttiäisiä (kait). Ehkä ei olisi pitänyt, mutta sen verran niissä oli kumminkin kostean maan jäljiltä multaa. Ajattelin, että jos yöt ja ilmat on kovin kosteita, etteivät kunnolla lähde kuivumaan. Ajattelin kyllä olevani tekemässä jonkin sortin kardaanimunauksen, mutta tein silti (kun kerta aurinko sattui paistamaan, heh.). No huomenna jo pääsevät sisään.

sulle vielä kerran ja kolmannenkin.

Juu ja saunassa sitten saksin ne juuret pois (olivat jo päivän aikana kivasti kuivuneet.).

Lehden luin, en vaan muista minkä, mutta ihan tuore lehti  ja siinä valkosipulin kasvattaja leikkasi pois juuritupsun ja kuori päällimmäisen, lehden mukana lähtevän kuoren pois.  Kokeilin pari sillä tavalla ja sen päällimmäisen kuoren alla oli siisti valkoinen ja vahvanoloinen kuori.  Tähän saakka olen kyllä pessyt valkosipulini, koska  maan laatu on meillä semmoinen, että ei irtoa harjalla märkänä eikä kuivana.  Kun pesun jälkeen hyvin kuivattaa ei ole ollut onkelmia säilymisen kanssa...

Ritterinan ohjeen mukaan olen korjuussa jo pahasti myöhässä joten varmaan pitäisi alkaa rupeemaan sekin homma tehdä

Oliskohan ollut viimeisin KotiPuutarha-lehti? Kun jostain luin minäkin? Ekan erän nostin pari viikkoa sitten, jätin nojalleen kasvumaan reunalautaa vasten ja annoin kuivua auringossa muutaman päivän (silloin oli lämmintä ja aurinkoista). Sitten varret poikki noin 10cm tapille, juuritupsu puukolla tarkkaan pois ja harjaus pehmeällä harjalla. Sitten ilmavasti koriin ja saunaan kuivumaan. Viimeiset nostin viikko sitten ja niitä nyt oli turha yrittää kuivattaa taivasalla kun aina vaan sataa ja on märkää. Niistä katkoin varret, laitoin koriin ja saunaan. Saunomisen ajaksi nostan korit pois, muuten saavat olla siellä. Nyt pitäisi vkonloppuna nekin harjata ja leikata juuret pois. Toivottavasti saan yhtä hyvin säilyviä sipuleita kuin aikaisemminkin, juhannuksen jälkeen käytin viimeiset viime vuotiset

Olen jostain lukenut että talvivalkosipulit kuivatetaan viileässä ja pimeässä, en tiedä mikä on oikea tapa, mutta minä olen tehnyt niin ja hyvin ovat säilyneet seuraavaan kesään asti. Uusi asia oli sipuleiden kuivaharjaus. Me annetaan sipuleiden kuivua muutaman viikon autotallissa... sen jälkeen multa putsataan juurista ja juuret leikataan. Sitten sipulit kuistille missä on lattialämmitys päällä niin kaikki kosteus poistuu ja  sit viileään huoneeseen ja joku peitto päälle.

Rissa, olen minä katkonut ne varret yleensä jo heti alkuunsa, niitä on helpompi käsitellä ilman niitä varsia. Kuten huomasit kun niitä kuskasit  Mutta ihan lyhyeksi en niitä katko kumminkaan, noin 10-15cm tapin jätän. Älä kysy miksi, en tiedä!

Anneirmeli, kuivaharjaus on minusta kätevä konsti saada mullat irti valkkareista. Jos nostaa kuivalla säällä niin voi harjata melkein samantien, kostea multa vaatii ensin kuivattelua jotta irtoaa. Mulla valkkarit on talven viileässä eteisessä (oliskohan lämpöä noin +10 astetta) koreissa, mutten niitä peitä mitenkään että ilma kiertää kunnolla. Konsteja on monia, pääasia kuitenkin että saadaan säilyviä herkkuja!

Meillä on isossa ladossa hyvin tilaa ja valkosipulit pääsevät aina ensin pariksi viikoksi varsineen juurineen sinne kuivumaan.

Syöntisipuleista katkon sen jälkeen varret 2-3cm tapille ja poistan kuivuneet juuret. Säilön paperikasseihin tupaan joka on talvella viikot viileänä ja viikonloput lämmitettynä. Touko-kesäkuulle ovat säilyneet hyvin.
Osan tuon kaupunkiin, ovat avoimissa pajukoreissa hyllyssä huoneenlämmössä. Ne kuivuvat yleensä keväällä,  huhtikuulla alkaa jo olla sitkaita kynsiä. Uskoisin tässä olevan ilmankosteudella osansa; kerrostalohuoneiston talven aikainen ilmankosteus on todella alhainen.

Siemensipulit saavat olla sellaisenaan ladossa siihen asti kun ne istutetaan. Eli vasta istutuspäivänä napsin varret ja juuret pois ja jaan kynsiin.

Alkukeväästä ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa oli valkosipulin kasvatuksesta. Kasvattaja kertoi, että valkosipulin kasvulämpötila on noin parikymmentä astetta, eli huoneenlämpö. Sipulit eivät virittäydy kasvamaan sitä kylmemmässä tai lämpimämmässä. Sama pätee muihinkin sipuleihin.

Eli sipuleita tulisi säilyttää kylmässä tai lämpimässä

Moi! Täällä onkin paljon tietoutta valkosipuliin liittyen. Olen itse ensikertaa laittamassa talvivalkosipulia kasvamaan ,keväällä istutusta olen pari kertaa kokeillut,mutta keskenkasvuisia tahtovat tulla kylmäkäsittelystä huolimatta. Kotimaista kantaa löysin Jyväskylän Viherlandiasta,kun siellä tänään poikkesin. Isoja ja komeita olivat,joten sieltä sain "pesämunan" itselleni. Että vinkiksi,jos joku on kynsiä vailla Keski-suomessa.

Hienoa Rissa, voiko sitä enää selkeämmin kuvata!

Itusilmupallerohan pukkaa kukkaa, kun tarkemmin katsoo!

 

Vanhan pentin puolella kirjoitin keskiviikkona, 13. syyskuuta 2006 - klo 16. 20 (yli 361 vuorokautta sitten)

Nonniin, valkosipulinkynnet, kaikki 13 kpl, ovat istutettuna.

Kun kaivoin turpeen pois on alla tosiaan sitä savimultaa. Sinne hieroin hevonpeetä (joka tosin oli hyvin palanutta) ja peitin puolikuivalla kasvuturpeella. Kaveriksi laitoin syyskylvökokeiluna myös porkkanansiemennauhat. Pienet on ilot kun totesin että nauha on juuri oikean pituinen ovenpokien sisälle : D

Tänään 9.9.  nostin valkosipulit ja sain 11 isoa, todella isoa valkosipulia ja monta desiä itusilmuja. Itusilmut laitoin muutaman sentin syvyyteen samaan turpeeseen heti. Maistettuani näitä valkkareita on kova paikka uhrata ensi vuoden nautintoja varten pari, kolme sipulia mutta pakko on.

Eli kokemukseni mukaan riittää että savimultaa on alla, päälle käy hienosti vanha kasvihuoneturve kohopenkissä ja lannoitteeksi hevonpee. Kynnet ovat muhkean kokoisia, en ole koskaan nähnyt muita kuin kaupan valkkareita eikä ikinä ole noin suuria olleet. Tai sitten oli hyvä vuosi.

Koko viikonlopun olemme syöneet valkosipuliruokaa ja nyt juon paniikissa omenamehua ja kadun kun en muistanut persiljaa edes kylvää - ne kuulemma laimentavat valkosipulinhajua - pelkään että karkoitan asiakkaat huomenna...

Porkkanat eivät itäneet ollenkaan. Siis ne jotka syyskylvin.

Aski sinistä mynthonia tai muuta vahvaa pastillia taskuun. Heti kun asiakas tulee sisään, niin pastilli kitusiin! Nopealla kielityöskentelyllä saa mentholipilven ymärilleen. Varo röyhtäisemästä jottei syvemmällä oleva tuoksu leviä ympärillesi...

Valkkarin säännöllinen päivittäinen käyttö poistaa hajuhaitan. Vasta lähes intiimissä kanssakäymisessä paljastut enää "käyttäjäksi" ja sekin vain minuutteja nauttimisesta. Muutoin kukaan ei tiedä paheestasi. 

Lisää valkkaria vain. Se auttaa moneen vaivaan!

Tämä kotoinen talvivalkoinen ei mielestäni käryä syöjänsä hengityksestä (tai hiestä!) samalla tavalla kuin nuo tuontitavarat. Eli jälkihöyryjä ei juurikaan ole. Onko syynä se että näistä kotoperäisistä puuttuu kitkeryys?

Pääsadon alkukuivatus ladossa on tehty ja kaunis sato viety sisäilmaan kuivumaan. Suurin pallukka oli tänä vuonna 118g, näkyy siis se etten ehtinyt laittaa ruohosilppukatetta kuin kertaalleen. Pitääkö ensivuodelle perustaa talvivalkosipulisota

Ja ensimmäisen istutuksenkin tein jo, n 900 kynttä heivasin hevonpeekompostilla parannetun savimaan hellään huomaan.  Ja miksikö jo nyt? Helppo vastata, viikonloppuja ei liiemälti ole käytössä, vielä ei ole satanut ja jyrsimen kanssa pääsee maata muokkaamaan. Edellissyksynä istutin osan syyskuussa ja osan joulukuussa, syyskuiset pysyivät nätisti aloillaan kun taas joulukuiset routa poksautteli kuin korkit ylös ja pintaan.

Meillä oli huono talvivalkosipulivuosi. Istutinkin ne vasta joulukuussa. Nyt olivat ehtineet kynnet tulla ulos kuoristaan, erkaantua siis, niin että sain ihan kynsiä poimia maasta.

Itusilmuhommista mulla ei yleensä tule muuta kuin pikkusormen kynnen kokoisia palleroita.

Nyt tuppaa lannistaan!!

Laitoin jo maahan kaikenlaista, viimevuotisia kynsiä ja itusilmuista kasvatettuja palleroita.

Onko mitään järkeä laittaa tässä vaiheessa jotain lannoitetta tai ruohokatetta päälle? Ja onkohan siis niin, että valkkareillani on ollut komea kuori päällä, mutta se on ehtinyt jo mädäntyä pois?

Kahtena ekana vuonna tuli niin komeita ja isoja möllyköitä, että vallan. Ja toinen kesä oli rutikuiva, toinen tosi sateinen.

aika myöhäiseen jätit noston, jos vasta nyt syyskuun toisella viikolla teit sen. - elokuun alun hellejakso taisi aiheuttaa sen, että valmistuivat etuajassa. itsekin aikaistin nostoa ja silti löytyi valmiiksi avautuneita sipuleita useampia. sainpahan siemenkynnet ja kurkkupurkkeihin maustetta niistä.
ei kuori mätäne, mutta halkeaa ja kuivuu pois, kun on tarpeeksi kauan suojannut sisältöä. - joka syksy on arvauskauppaa, milloin otollinen aika on: koenostolla minä ajan yritän selvittää, ja varren väristä pystyy asian myös joltisellakin tarkkuudella päättelemään.

jos viime vuonna istutit joulukuussa, lieni liian myöhäinen. jos nyt jo olet istuttanut, taitaa olla aika aikainen ajankohta. paitsi, että kun maamme on pitkulainen niin "ylempänä" (II - III rajalla sanot olevasi) maa saattaakin olla jo tarpeeksi jäähtynyt.

Myönnän, totta joka sana!

Viime syksynä sairastin pitkään ja olin sen jälkeen niin väsynyt ja saamaton, että siksi jopa talvivalkkarit jäivät joulukuulle.

Tänä syksynä mies nosti muutaman joku 3 viikkoa sitten ja olivat ihan ok, mutta tosi pieniä.

Olen jälleen sairaslomalla, enkä ole saanut mitään aikaiseksi, kun olen niin armottoman uupunut vain koko ajan. Jäi siksi noiden loppujen nosto näin tyhmän myöhäiseksi.

Kun lannoitetta kynsien ja itupalleroiden mukaan laitettavaksi oli tosi vähän, niin onko mitään keinoa lisätä jälkikäteen pinnalta käsin valkkarien hyödyksi...vai vasta ensi kevään kastelun kanssa?

Muuten TOSI KIVA nähdä sinua täällä Mai-Lee!!

:-)
parempi kun et nyt enää häiritse niiden rauhaa, mutta annat reilun lannoitelisäyksen heti keväällä, kun purjeet ehtivät pintaan. ruohosilppua ja nokkosuutetta minä omilleni kesän mittaan annan. ihan yhtä hyvä on antaa lisä kaupan tuotteilla.

ja ensi syksynä laitat lannoitteet ja kalkin istutusvaon pohjalle, joohan. oikein vahvan maanhan ne komioiksi kasvaakseen tarvitsevat. hevonhyvää aion sekoittaa istutusvakoon ihan reilusti. (otan huomenna kauppaan mukaani tämän hetkisen suurimman ja punnitsen siellä, kun ei ole huushollivaakaa kotona. kaikkein isoimmat kaksi annoin jo isoillesiskoille...)

Mäkin nostin vasta lauantaina valkkarit enkä huomannut niissä mitään poikkeavaa. Päinvastoin heinäkuulla kun nostin muutaman ruokaan lisätäkseni, niin olivat vain vetistä mössöä, ei kunnon kynsiä vielä ollenkaan.
Lannoitetta pitää minunkin lisätä ensi vuodeksi. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa, en ole tässä paikassa koskaan ennen saanut näin suurikyntisiä valkkareita. Tosin viime syksynä laitoin ekan kerran suurimmat kynnet sadosta istukkaiksi  (enkä pienimpiä, niinkuin siihen asti), millä saattoi kanssa olla vaikutusta asiaan. Lisäksi rivivälin "katoin" sanomalehdellä -sekin on saattanut parantaa kynsien kokoa.

Punnitsetteko niitä valkkareita se varranpätkä mukana vai miten? Jätin omiini noin 20-30 cm vartta kun haaveilen valkkariletistä keittiön somisteena.

Minä en yhtään muista laitoinko viime vuonna tuhkaa sen hevonpeen kanssa, mutta oletan laittaneeni koska sen lisäys käy niin automaattisesti.

Olen minä niin tohkeissani noista elämäni ensimmäisistä itsekasvatetuista että käyn niitä silittelemässä ja esittelen kaikille joita meillä käy. Varmasti ovat otettuja

sentin tynkä niissä enää on jäljellä:-) varret jätin kompostin kuohkeuttajiksi ennen kuin sadon reppuun pakkasin. - kerro sitten, kenen näppivoimilla talvivalkosipulin naatit letitetään.

muistit varmasti tuhkan, kun minäkin muistan joka vuosi.

Niinpä, melkoista tönkköä se varsi kyllä on - kuin reipasta betonirautaa. Voin pyytää apuun joko isäntää tai siskonmiehiä, molemmat kunovat verhoilijoita ja en tiedä muuta ammattikuntaa jolla moiset peukkuvoimat syntyvät. Voisimme laittaa pystyyn valkosipulinletityskökän, kun niitä sentäs yli kymmenen on. Mitenkähän niitä nämä sukulaiskansamme letittelevät?  

(jotain teen väärin kun tuo rivijako kummittelee. en vain - tähän aikaan illasta - hoksaa mitä)

Mai-lee, saamani valkosipulivauvat vielä odottelevat istuttamista, mutta mitäs luulet - milloin ne voisi laittaa maahan täällä II-vyöhykkeellä ? Ajattelin ihan kysäistä, voisitko mahdollisesti täällä palstalla kertoa milloin omasi laitat, seurailisin sitten mallia kun tosiaan vasta ensimmäistä kertaa niitä maahan laittelen. Paikan jo niille tänään sain tehtyä, hain taas uuden peräkärryllisen hoopeekompostiakin ihan sen takia että saan sinne penkkiin kunnon tavaraa mukaan. Ja tuhka odottaa ämpärissä. Ajankohta siis on vielä hakusessa.

kerronhan minä. kakkosella minäkin niitä kasvattelen. hallanaralla jokivarsipellolla vielä kaiken lisäksi.

tarkistin syystyökalenteristani ja hyvin on lokakuun puoleen väliin aika osunut näinä viime vuosina, kun on itse saanut päivän valita, eikä leipätyö ole enää rajoittanut peltotöiden tekoa.

Täällä kans saman asian tiimoilta kyselevä ens´ kertalainen kyselee neuvoja?

Jännä kuinka ihan poskia punottaa into päästä laittamaan ne valkkarit maahan, että pääsee jossain vaiheessa lähes vuoden kuluttua nostamaan satoa ja näkemään että onnistuiko yritys vai menikö harakoille...Ja kuinka sitä lähes lapsellisen innokkaasti odottaa kuulevansa muiden kokemuksia samasta asiasta...Onneksi on tämä pentti josta löytyy sukulaissieluja, omassa tuttavapiirissä ei kovin uskalla hehkuttaa ettei ihan vinoon aleta katsella Vaikka toisaalta enpä hirveästi muiden mietteistä piittaa, elän elämääni oman mieleni mukaan, niin hyvin kuin osaan - välillä vaan tarvitsee pyytää jo oppineilta opastusta että itse oppisi.

Viikko sitten nostin sadon täällä vitosella. Yksi vain oli "kynnet vähän levällään" - se tuli syötyä heti keulilta silkasta nautinnosta! Yhdessä sipulissa oli sipulikärpäsen toukkia muutama. Ei ole ennen vaivannut valkkareita. Eikä juurikaan tavallisiakaan sipuleita, sillä neuroottisesti vaihdan sipulit aina eri maahan kasvamaan. Jostain syystä tänä vuonna ei tullut niin järkyn suuria sipuleita kuin viime vuonna. Isojahan nuo ovat kyllä vieläkin, niin ettei tässä vielä hävetä.

Nyt sitten allekirjoitan Ritterinan kokeen kurjenkaulojen katkaisusta. Joka toisesta sipulista katkaisin kaulat pois. Ja joka toinen sipuli oli tosiaankin suurempi kuin joka toinen. Eli kannattaa katkoa kaulat pois paitsi niistä joista ottaa itusilmuja.

Ajattelin istuttaa tänä vuonna samaan maahan takaisin valkkarit. Lisään vain hevosen lataa yhden kottikärryllisen/2 m2 sekä tietenkin tuhkaa. Lokakuun loppupuoliskolla laitan kynnet maahan, katan ja jään odottamaan kevättä. 

Kesällä katan tuoreella ruohosilpulla ja kastelen nokkosvedellä. Ja joka syksy korjaan muhkean sadon Ja lisään jatkuvasti valkkarin viljelyn pinta-alaa - niin paljon kuin saan tuotettua lisäysmateriaalia. Itusilmuilla näyttää kestävän kolme satokautta isoihin sipuleihin. Ekaksi tulee pieni yksikyntinen, toisena vuonna ISO yksikyntinen tai sitten pieniin kynsiin jakautunut, kolmantena vasta tulee oikean kokoinen valkkari. Neljäntenä kasvukautena saavutetaan se jättikoko.

Pitää vain keksiä parempi konsti niille itusilmuille. Riviväleihin kylvettynä ne mokomat tahtovat kadota näkyvistä ennen isojen sadonkorjuuta. Sinne ne sitten katoavat maan muokkauksen yhteydessä.  Hmmm.. kärhöjen juurella olis joutilasta hyvin lannoitettua ja kasteltua maata...

Titamiini, muistelen että Mai-lee on vanhalla puolella antanut vinkkiä kuinka hän on ratkaissut tämän "kadonneiden valkkareiden tapauksen". Jos et vielä ole siellä vieraillut lukemassa, piipahda - kyllä sitä voi aikansa huonomminkin käyttää

juu, aikansa kun itsekin niitä etsi niin oppi: kahden kepin väliin tiukasti tasa välein xx kpl. syksyllä elokuussa sitten siitä tyhjästä maasta kaivaa ne kaikki esiin. enää eivät pääse hukkuun. niiden ekavuotisten varret todella häviävät ihan niin kuin minkä tahansa sipulikukan vrt esim krookus tai scilla.

tuota, että itusilmuja pystyisi kasvattamaan useamman vuoden yksikyntisinä, minä en osaa. sinivuokon ja jussan kerrottua siitä mahdollisuudesta, oikein varta vasten yritin mutta ei tullut muuta kuin pieniä kynnellisiä sipuleita. samoin käy niille, jotka itusilmuista itsekseen putoilevat pitkin pihaa: ensin yksikyntinen ja sitten jakautunut. luumupuun alta semmoisen tänäkin kesänä salaattiini silppusin. - muuta en pysty eroksi näkemään kuin kasvupaikan sijainnin: te kaikki kolme kasvatatte talvivalkosipulia huomattavasti ylempänä kuin minä. kasvukausi on pakostakin teillä lyhyempi. ja vaikuttaisiko myös valon määrä?

Niinkös se olikin ja minä luulin hukanneeni muistini  Mielestäni siihen reunaan laitoin itusilmuja ja muistan, että siinä oli varsiakin alkukesällä  ja sadonkorjuun aikaan ei ollutkaan mitään - silloin luulin muistavani väärin, mutta taidankin  sitten muokatessa katsoa tarkemmin ja syvemmältä...

Vai että ne hukkaan yrittävät? Laitanpas nyt sitten tarkaan tänne muistiin että itusilmuni ovat siinä kahden ovenpokapenkin välisessä neliön tilassa joka on reunustettu lecaharkoilla. Ja niitä oli muutama sata - pistinköhän liikaa niin pieneen tilaan...

Noista kurjenkauloista - en katkaissut yhtäkään ja mielestäni valkosipulit ovat mahtavan kokoisia.

OIkein piti kolme hakea tupaan ja punnittiin ne isännän kanssa (niissä on se varrenpätkä sitten mukana ja nostettu edellispäivänä) ja painoivat 140 g, 155 g ja 170 g. Onko ne isoja?

Pirkko-Martta, täällä meidän nurkilla laitoin valkkarit maahan viime vuonna niin että ekan satsin laitoin lokakuun lopulla ja loput marraskuun puolivälissä. Olihan niin pitkä ja lämmin syksy. Yhtenä vuotena olin hieman myöhässä, laitoin kynnet maahan ensilumen läpi, taisi olla lokakuun loppua ja hyvä sato tuli niinkin. Mutta mitään kiirettä ei ole vielä, ainakin kuukauden voi vielä odotella. Ja siplut tulee sulle lauantaina

... täällä yksi hassu kyselee.. onko erikseen jotain ns. siemensipuleita noihin valkosipuleihin? Vai voiko siis ihan kaupasta ostaa esim. kotimaisia luomu-sipuleita?

Mitenkäs menettelen, kun lähden sinne matkalle 14.10, istutanko sitä ennen, vai sitten kun palaan 15.11.

Riippuu kyllä ilmoista, mutta luulisin että ennen matkaa voisi olla hyvä istuttaa. Orimattilan ennustaja on ennustanut ensilumea eteläänkin jo lokakuun puolessa välissä, saattaa olla sitten loman jälkeen jo myöhäistä. Mutta vaikea sanoa vielä, seuraamme tilannetta!

Hyvin voi valkkarinkynnet laittaa maahan jo syys-lokakuussa. Juurtuvat kunnolla ja lähtevät heti keväällä lumien sulamisen jälkeen kovaan kasvuun. En jäisi odottelemaan rautakankikelejä!

paino on vain 112 gr. - ilman vartta ja melkein neljän viikon kuivattelun jälkeen. kuusi tasakokoista kynttä ja "lantionympärys" 22.5 cm.

"naapurissa" taidetaan muuten tehdä näin, jos kuvia on uskominen. olen ihmetellyt näppivoimianne ennenkin:-) ->
"mai-lee (5945 kpl) torstai, 3. lokakuuta 2002 - klo 19. 13 (yli 4 vuotta sitten)
ja sinivuokko, ihan utelias olen. millä ihmeen voimilla teillä pystytään vääntämään talvivalkosipulin naatit leteille? kyllä eläkeläiseukko sovinnolla jättää moisen askartelun tekemättä ja leikkaa varret semmoisille lyhyille tyngille kuin oli tämän päivän hs:n kuvassa (moskovalaisen torin herkkuja kuvasi)."

Olenkohan tyystin väärässä jos luulen että letitys tehdään tuoreista varsista? Kuivuttuaanhan ne varret on ihan kuin puuta, ei ne enää letille mene. Mutta jos letittäisi heti noston jälkeen, onnistuisikohan silloin paremmin?

Fellow taitaa olla ihan oikeassa. Tuoreena tai pikkuisen nahistuneena. Enklanninkielisiä ohjeita löytyy http://pubs.caes.uga.edu/caespubs/pubcd/C854.htm ja http://www.ecst.csuchico.edu/~atman/Misc/braiding-garlic/

Minä sitäkin tuumasin mutta kun nostovaiheessakin minun piti käyttää kunnon leikkuria että sain varret poikka ja tuumailin hetken jopa varsien säilyttämistä kukkakepeiksi...nyt suunnittelin tekeväni valeletin jotenkin niin että lyhennän niitä varsia ja sidon nauhalla kiinni toisiinsa. Joku luonnonvalkoinen kanttausnauha voisi tehdä tehtävänsä. 

Pitäähän talo vampyyreilta suojata

Työkaveri sanoi letitättävänsä noston ja pesun jälkeen ja se onnistuu ihan hyvin.  Sitten  ne  sipulit laitetaan kuivumaan  leteissään.

ei valkosipulin letitys ongema ole, mutta edelleen väitän, että talvivalkosipulin naattia ei kovin pienillä voimilla letille väännetä. ja jos väännetään, varsi murtuu. on se tuorreenakin "puinen". jo keväällä maasta ponkeavat lehdet ovat jäykkiä ja  kovia;  eivät ainakaan minusta kelpaa salaatin, soossin tai sopan höystöksi muuta  kuin kokonaisina mukana kiehumaan ja sillä tavoin  makua antamaan. ennen  tarjollepanoa  nostelen ne kyllä ruuasta pois.

"It is important
to use garlic fresh from the garden, so that the leaves are attached and
pliable."
Ehkä tämä nosto jäi liian myöhään kun se varsi oli niin hirmuisen kovaa jo.

Koitan värkätä jotain lettiä silti ihan uhmalla, kerron miten onnistuin

Letitetyt valkosipulit ovat ns soft neck -sipulia, eli sitä tyyppiä jota meillä kevätistutettavana viljellään. Niiden varret ovat taipuisat. Talvivalkosipuli on ns hard neck -tyyppiä. Jos niitä haluaa letittää niin varmaankin joko rautalankaa tai karhunlankaa parsinneulasassa voisi käyttää apuna.

Minulta voi tilata valkosipulia, muutama kilo on vielä jäljellä myyntitavaraa.

Temskukalla on varsinaisia jättiläisiä nuo hänen 150g mollukkansa. Kateellisna huokaan että se on sellaista kun on oma lantatehdas pihassa...  (mistä löytyy vihreä naama tähän väliin?)

Mai-leelta taas kerran kysyisin aiheesta monikyntisyys. Kerroit joskus että naapurillasi valkoiset jakaantuvat aina pariinkymmeneen kynteen, mutta sinulla vain max n 6 kynteen. Sinä uusit kantaa itusilmuista, he eivät.
No, minulla tänä vuonna jakaantuivat kaikki sipulit vähintään 6 kynteen, myös ne pienet itusilmuista pari vuotta kasvatetut. Suurimmat sipulit sisältävät jopa 15 kynttä, ihan kookkaita sellaisia kuitenkin. Eli nyt ihan kokemuksella tuumisin että "degeneroituminen" tuskin vaikuttaa kynsimäärään. Vaan mikä ihme, onko se alkukesän kuivuus, loppukesän kuumuus, heinäkuun sateet, lannoitemäärä... Kynsimäärä on myös linjassa sipulin kokoon, eli pienemissä kynsimäärä on selkeästi alhaisempi kuin suurissa.

Onko kukaan koskaan löytänyt mistään tutkimustietoa siitä missä vaiheessa kasvukautta kynsittyminen tapahtuu? Ja mikä siihen vaikuttaa?

Itse lähtisin veikkaamaan tuota veden määrää. Toissakesänä kastelin kuivina kausina muutaman kerran tosi huolellisesti, muutaman viikon välein, ja kynsimäärät olivat melko alhaiset. Lannoitusmääräkin oli kyllä suurempi.
Kuluneena kesänä en päässyt valkoisia kastelemaan kertaakaan, olivat pelkän taivaalta tulleen veden varassa, eli käytännössä koko kesäkuu ilman vettä. Kynsimäärä kohtuusuuri kaikenlaisissa sipuleissa. Lannoitusmäärä myös koko viljelmällä selkeästi edellisvuotta vähäisempi.

Kesäsipulit sai ihan hyvin letille, mutta kyllä niidenkin varsi puutui, jos noston jätti myöhään.  Ei kuitenkaan niin kovaksi kuin talvivalkkarin - sen kukkavarsi on kova heti lähdöstä.  Katkoin kesällä osan kukkavarsista ja latvukset syötiin lihan höysteenä, siis 10-20 senttiä vartta ja itusilmunuppu.  Alempaa varsi oli ihan kuituista, kun sitäkin ensin keittelin kokeeksi...

kiitos ritterina, selkeytti paljon. habakuk tuolla ylempänä kertookin noista erilaisista keväällä istutettavista ja sanoo kokemuksesta ei niiden olevan yhtä satoisia. aleksandraan hänkin lienee tykästynyt. ja minä olen niin yksioikoinen, että en edes ymmärrä, mikä semmoinen talvivalkosipuli  onkaan, jota ei talveksi maahan pistetä:-) - kerran vielä: puhun omista aleksandroistani, kun talvivalkosipuleista kerron; ehtaa leningradin kantaa, housuntaskussa suomeen salakuljetettua. - inkin kovavartiset sipulit taitavat olla minun pellostani peräisin?

itse en muista puhuneeni monikyntisistä naapuriviljelyksistä. koetan etsiä tuon kohdan. olen saattanut kirjoittaakin jotakin soopaa. semmoinen ei ole ollut tarkoitus; naapureillani sipulit tahtovat jäädä pieniksi eli tarvitaan 20 kpl ennen kuin päästään samaan satoon kuin minä muutamalla:-)

kuinkas "korkealla" sinun viljelmäsi ovat, kun sinäkin puhut pari vuotta yksikyntisinä kasvavista? ei onnistu vantaalla, ei.

eikä muuten olla yhtään kitkeriä temskukan sipulin koosta ainakaan vielä. pyydetään häntä punnitsemaan samat uudelleen hyvän kuivatuksen jälkeen ja varsi katkaistuna:-)

kyllä se kynsiytyminen taitaa alkaa vasta aika myöhäisessä vaiheessa. pitäisi malttaa joskus kokeilla ja tehdä oikein aikainen koenosto. valistuneet veikkaukset: samaan aikaan kun a) itusilmuvarsi alkaa kasvaa tai b) varsi alkaa mennä kiemuralle tai c) vasta kun se taas rupeaa oikomaan itseään.

löysin ritterina, tai ainakin uskon, että tarkoitat tätä kohtaa. - pärskis ja vesipeto, annatteko jälkikäteen luvan kopioidan teidän tekstejänne?

" pärskis (1101 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 10. 51 (yli vuosi sitten)
Mikähän maassani on vikana, kun joka vuosi tulee vain pienempiä ja pienempiä talvivalkosipuleita. Joka syksy lisään hevonpeetä ja kesällä ruohokatetta, mutta sipulit kutistuvat vuosi vuodelta. Missä vika?
 • vesipeto (508 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 10. 57 (yli vuosi sitten)
Oletko kalkinnut maata tai levittänyt tuhkaa? Kasvit eivät voi käyttää muitakaan ravinteita hyväkseen, jos niille ei ole tarpeeksi kalkkia. - Luku sinänsä on ne happaman maan kasvit. - Sinä olet varmaan konkariviljelijä, joten ei tarvinne muistuttaa paikanvaihdoksestakaan eli viljelykierrosta .
 •  mai-lee (5945 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 11. 04 (yli vuosi sitten)
kalkki? sipuli tykkää hyvin kalkitusta maasta. tuhka olisi oivallista. - ja sitten se kannan taantuminen. ilmeisesti ihan totta, vaikka utopialta joskus tuntuukin. olen huomannut sen naapurieni viljelyksillä. valittavat aivan samaa kuin sinä. ja tuloksen voin itsekin nähdä, kun sato yleensä roikkuu räystään alla näkyvällä paikalla. uusiminen itusilmuista uutta tuoretta kantaa kasvattamalla on "vaivalloisuudesta" huolimatta pakollista. ehdottomasti myös vuoroviljely. kahta kesää en samassa penkissä kasvattele. kolmen neljän vuoden päästä vasta samaan kohtaan.
 •  mai-lee (5945 kpl) torstai, 27. huhtikuuta 2006 - klo 11. 08 (yli vuosi sitten)
taas unohdin tarkistaa, olisiko oma viestini enää ollenkaan tarpeellinen:-("

Aika jännää, mulla on 4 vuotta ollut samassa paikassa ja vasta nyt on tullut isompaa tavaraa. Tosin kyllä se isäntä heittelikin lannoitetta ja kalkkia reippain rantein.
Temskun hurjimuksiin on silti vielä pitkä matka!

Kiitos mai-lee vaivannöstä. Minun muistini näköjään pätki.

Pohjois-Satakunnassa ovat minun viljelykseni ja alunperin muistaakseni Hyötykasviyhdistyksestä tilattua Aleksandraa koko kanta.

Itusilmukasvatus menee meillä niin että syksyllä kylvetään nuppineulanpään kokoiset itusilmut hajakylvönä kompostilla parannettuun saveen. Seuraavana syksynä vaskoolataan viinimarjankokoiset pallerot esiin ja istutetaan riviin. Seuraavana syksynä niistä saadaan kirsikkatomaatin kokoisia 1-6 kyntisiä sipuleita jotka jaetaan ja istutetaan riviin. Seuraavana syksynä niistä saadaan isoja kunnon valkosipuleita.

Vaihdan muuten valkosipulimaan paikkaa joka vuosi. Se on meillä kierrossa ensimmäisen vuoron kasvi, kaali tulee vasta tokassa vuorossa. Eli valkkareille menee aina hurjat määrät hevonpeekompostia, kaaleillehan riittää vähempikin.

Valkkareista löydettyä nettitietoa, voipi kiinnostaa teitäkin:
http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/97-007.htm#Varieties

Ja täällä esitelty eri lajikkeita:
http://www.thegarlicfarm.co.uk/
Etusivun oikeassa alalaidassa on kuva valkosipulinipusta joka on aseteltu kuin letin pohja. Nämä meidän "hardneck"talvivalkkarit voisi siis koota "leteiksi" samalla tekniikalla, eli jättää varsi kohtuullisen pitkäksi ja sitoa kootessa varsia narulla tai rautalangalla yhteen, ei siis edes yrittää letittää niitä varsia.

vanhan puolen haku toimii edelleen loistavasti, eipä siis vaivaa:-)

jaa-a, meillä käytetään vain noin pikkurillin kynnen kokoiset itusilmut jatkokasvatuksessa. ne sitten tiukasti riviin. loppu joutuu joko ruuan höysteeksi tai sitten - häpeä tunnustaa - kompostiin. hevonhyvää tarvitaan paljon ja viljelykiertoa en talvivalkosipulin kohdalla laiminlyö koskaan, vaikka pienellä kasvimaallani peruna joutuukin pari vuotta osaksi kasvamaan samalla kohtaa.

nättejähän nuo letit ovat, mutta pysynevät vampyyrit poissa huushollista, vaikka sipulini ovatkin juurikopassa keittiön työpöydällä.

Onpi saanut lainata kirjoituksiani. Hyvin kasvoivat valkosipulit tänäkin kesänä. Viime syksynä tuli ostettua hieman liikaa sipulikukkia, kun lisäksi kaivelin ylös vanhoja narsissi-istutuksia., eihän ne kaikki kukkapenkkeihin enää mahtuneet. Niinpä kaivoin kuokalla vaon, jonka pohjalle kananpeetä ja sitten  istutin vuoroin valkosipulia ja tulppaaneja. Keväällä oli ihan mukava katsella tulppaanien komeita kukintoja ja kun niiden lehdetkin lakastui, tilalla oli komeat valkosipulin varret. Sittemmin kaivelin valkkarit ja tulppaanit ylös. Olipa mahtaviksi kasvaneet tulppaanienkin sipulit! Ja nehän ei tietenkään vähentyneet ! - Mihinkähän minä niiden kanssa joudunkaan ?

Millä ihmeellä mai-leen itusilmut niin isoiksi kasvavat

katsopa tämän ketjun sivua 10. siellä on nimimerkki samin laittama kuva kukkivasta itusilmuhässäkästä. oli niin tutun oloinen kukkineen päivineen. tuommoisista itusilmuista valitsen suurimmat. viljelykseni kun ovat kohtuu pienet, muutamasta varresta, joita jätän kasvamaan - suurimman osan saksin poikki jo alkuvaiheessa - saan mainiosti ne muutamat kymmenet, jotka itse tarvitsen. varalle otan sitten vähän pienempiäkin ja jakelen niitä kokeilunhaluislle halukkaille.

ihme lienee samilla ja minulla sama: aikoinaan jo vuosia sitten selvisi, että kasvattelemme talvivalkosipuleitamme saman vantaanjokivarren savipelloilla. sam täällä alajuoksun puolella:-)

ja anteeksi, kun olen kirjoittanut nimimerkkisi moneen kertaan väärin...

Mai-lee, aivan oikeihan tuo mun nimimerkki on kirjoitettu!
Tänä vuonna erikoisesti kokeilin noiden kukkavarsien katkaisua heti alkuvaiheessa ja täytyy sanoa, että keskimäärin isommiksi kasvoi. Kokeilin myös katkaista toisen, keväällä istutetun valkkarilajikkeen kukkavarsia. Ja yllätys yllätys, keskimäärin isompia tuli ja vielä se kukkavarren sipuliin jäänyt osa kuihtui niin, että sipulit pienen kuivauksen jälkeenkin pystyi hyvin letittämään. Yleensä ne on kuivaneet yhtä koviksi kuin talvivalkkareillakin!
Ihan hyvä valkkarivuosi!

ei se sam vaikea olekaan, mutta ritterina ei oikein tahdo onnistua:-) - ja kyllä, yläjuoksun puolellakin (tuosta avattarestasi vasta sain selville, että alajuoksulla olet viljellyksinesi) onnistui oikein hyvin sekä varsinainen sato että varsinkin itusilmuista kasvatetut yksikyntiset pallerot. kaikki löysin ja todella isoiksi olivat ehtineet. riitti niistä taas jaettavaa ystävile.

Minäkin innostuin punnitsemaan suurimman valkosipulini, painoa oli 130 g joten olen syystäkin ylpeä Ei kuitenkaan mikään ennätyssipuli. Sipuli on kuivunut jo melkein kolme viikkoa lämpökeskuksessa. Kynsiä näyttäisi olevan kahdeksan.

Pienemmät ovat viime syksyn itusilmuistutuksista, suurin ja pienin malliksi.

Meillä on hakelämpökeskus ja siellä pannuhuoneessa aina jonkunverran pölisee ja on ikäänkuin tuhkaa tai jotain. Kuivuisivatkohan tarpeeksi jos laittaisin sipulit jonkun kankaan sisään...

Meillä on just sama hakelämpökeskus, ajattelin että se tuhka on vain hyväksi. Muistan jostain lukeneeni että sipulit voi kuivattaa riihessä. Tuhkahan desinfioi ja tappaa itiöitä.

Hieraisen sitten kuivista sipuleista päällimmäisen kuorikerroksen pois kun ovat kuivia, niin pölyt jää siihen.

Ihana tuoksu lämpökeskuksessa kun sipulit kuivuu

Niin siis kuivatan sipulit siellä pannuhuoneessa ihan paljaaltaan. Voisihan tietysti kokeilla vaikka sukkahousuihin sullomista...

Niksi-Pirkan sukkahousuosastolta:  Näin kuivatat valkosipulit...

Juuh, Mai-Lee, ensi vuonna, lupaan ja vannon, saavat valkosipulit kunnon ravinnon mukaansa, kun niitä istutan. Hommaan hyvissä ajoin jotain kanankakka-tyyppistä tai jos tuuri käy, jostain hevon-sitä-ihteensä. (En ole vielä koskaan löytänyt mistään myynnistä...tai kadulta, niin kuin ennen vanhaan olisi saattanut, kun olin lapsi, ja Tampereella oli vossikka!)

Näin, jos Luoja terveyttä ja jaksamista suo.

Samoin kesällä ruohonleikkuujäte saa mennä asumaan valkkarien päälle.

Maku noissa valkkareissa on muuten *erinomainen*, eipä tunnu tulevan ongelmaa, vaikka ihan kynsinä suurin osa onkin! Tulee käytettyä kyllä.

Täytyykin ensi vuonna näköjään vaihtaa kasvupaikkaa, huomaan täältä keskusteluista. Kuinkaas kauas ne pitää laittaa, kun tilaa on tosi, tosi vähän...riittäneekö metri-parin siirto?

Mä olen tuskassa. Kuivurista löyhähtelee valkkarien tuoksut pihalle asti. Huomenna olen messuilla, joten en tänään kehtaa nauttia tuoksuainetta. Pitää jossain sopivassa välissä taas siedättää elimistö valkkarille, niin että ei seuraavana päivänä tuoksu. Se vaatii muutamien päivien kestokäyttöä. Sitten lakkaa tuoksumasta.

Aivan huippuihanaa tämä kotimainen, luomuviljelty talvivakosipuli! Amen.

Valitsin eilen ne suurimmat sipulit ja parhaimmat kynnet ja tänään ne pääsevät kasvamaan jo maan alle.
Hain pihalta sen "suuren" valkkarisatoni ja juuresharjasin niistä irtomullat ja siistin vähän kuorimalla. Yhden sipulin olen luvannut viedä isälleni. Pähkin sen lettihomman kanssa mutta ratkaisinkin ongelman näin...

Ja näitäkin saa kuoria kunhan kuivuvat lisää. Mutta vähiin menevät ennenkuin loppuvat...
Jos koitan säännöstellä että puoli sipulia per viikonloppu on juhlat ohi joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ja nyt kun noita on maistellut ei kaupan sipulit kiinnosta.

Samin kuvan pallerossa on vain parikymmentä itusilmua ja yksittäisten silmujen koko on suuri.

Mun valkkareiden itusilmupalleroihin tulee minisilmuja joita on yhdessä pallossa n 100kpl ja yksittäisten itusilmujen koko on nuppineulan nupin kokoluokkaa. Koskaan milloinkaan ei niistä ole kasvanut edes puolukan kokoisia yksittäisiä itusilmuja niissä palleroissa.

Nyt jätin tarkoituksella vielä maahan muutaman valkkarin joilla on itusilmupallerot kehittymässä, vaikken usko että ne itusilmut enää kasvaisivat kun ovat jo punaisen kuoren ylleen saaneet.

Sääli etten saa kuvaa näytille, mun valkoisissani itusilmupalleroissa voi olla jopa 3 palleroa yhdessä latvassa, kolmiapilan mallisesti. Ja silloin itusilmumäärä yhden valkosipulin latvuksessa voi olla jo muutaman sata kappaletta. Minejä kaikki, luonnollisesti...

Annesurfs, Siurossa ja Pinsiössä on paljon pieniä talleja joista hevonpeetä jaetaan ilomielin hakijoille. Joten ei kun seuraavan sunnuntai-ajelun päämääräksi lähilantalat

totta, osa tuottaa paljon ja pieniä, osa vähän mutta kokoliaita. heti siinä vaiheessa, kun itusilmuvarsi alkaa kasvaa näkee, kumpia tulee: pulleat tekevät laumasieluja, laihat ja surkean näköiset yksilöitä. aika hyvin osasin tänäkin kesänä leikellä pois oikeat. kymmenestä vain yksi olikin sitten semmoinen moni-ituinen syherö ja niistä yhdeksästä valikoidenkin ottaen sain toistasataa kunnon pikkurillin pään kokoista itusilmua jatkokasvatukseen.

onkohan niin, että valikoivalla "jalostuksella" olen saanut oman peltoni sipulit jo isolta osaltaan noiksi isoja itusilmuja tuottaviksi?

Olin Multasormessa ja kokeilunhalu iski: Ostin kolme istukasvalkosipulia joiden laji on "Messidrome". Onko kellään kokemuksia - onhan se talvivalkosipuli?

aivan outo lajike, olen viljellyt aleksandraa ja ja lepikkoa, ne menestyy tosi hyvin...

Ja minä en edes tiedä mitä olen tähän asti viljellyt, lahjakynsiä kun ovat. Ja huomenna pistelen multiin noita Messidromeja.

  Tässä sen ruotsalaisen valkosipuligurun juttu Messidromesta 10 v. sitten.

"Messidrome:
Ranskalainen keskisuuri hyvä lajike, jossa on keskisuuret kynnet. Valko-violetti kuori, joka kuivaa valkoiseksi. Normaalipaino 70-110 g/kpl. Letitettävä varsi. Varhainen lajike, korjataan 25.7. Ibland stora broblem med topplök på kort stängel"    Mitä tuo loppu sitten tarkoittaakaan suomeksi?

Ruotsalainen kehottaa laittamaan kaikki valkosipulit syksyllä maahan, ja sanoi vielä, että parempi laittaa vaikka jouluna, kuin jättää kevääseen!  Etelä-Ruotsissa se varmaan toimii! 
Oma maatiaislajikkeeni tuottaa täällä ihan hyvän sadon vaikka ne laittaa vasta huhtikuussa maahan, katkoo kukkavarret ja ottaa elokuussa pois!

ja temskukan linkistä saattaa lukea, että on ns softneck-tyyppiä, josta ritterina puolestaan sanoo "...soft neck -sipulia, eli sitä tyyppiä jota meillä kevätistutettavana viljellään." senkin voi linkistä lukea, että suosii välimerellistä ilmastoa. onhan ilmasto meilläkin lämminnyt, mutta voi niille raukoille vilu tulla syyskuisessa suomessa ja ihmetys vallata mielen sitten juhannuksen aikaan, kun ei yö ollenkaan pimenekään.

Messidromesta kokemukseni ovat sellaiset, että se kyllä talvivalkosipulina kasvaa, mutta ei aleksandran (tai leningradskij''n) veroisesti ja on minulla raakattu viljelystä. Tekee sipuleita varren sisälle, mikä ei ole suotavaa, koska silloin tulee pieniä, vähemmän käyttökelpoisia varsisipuleita ja varsinainen sipuli jää kitukasvuisemmaksi.

Puntaroin asiaa - ehkä sekunnin - ja päätin silti ne Messidromet laittaa mullan alle mutta aivan eri paikkaan kuin ne edelliset. Olisihan se jos pääsisi letittämään! Minulla kun on aivan valkosipuliletinkuvat silmissä

Itseni tuntien unohtaisin Messidromet kaappiin keväällä. Kyllä se parempi on laittaa nyt. Suojaiseen paikkaan.

Haluaako joku talvivalkosipulin kukinnon pikkuituja? Minulla jäi niitä  ja voin lähettää ilmaiseksi tarvitseville.

Kauniita ovat Laitoin juuri omat talvivalkkarini maahan. Pimeys yllätti, itusilmut jäivät huomiselle.

ritterina, kertoisitko, minkä "merkkisiä" nuo rubbun kuvassa olevat ovat? aleksandraa eivät, ovat liian puhtoisen valkoisia ja näyttäisi niissä olevan useimmissa kynsiäkin enemmän kuin aleksandralla koskaan.

Jokos nyt alkaisi olla sopiva ajankohta laittaa Alexandrat maahan täällä Jyväskylän korkeudella,vai kannattaako odotella lokakuun puolelle?

maj-lee, Aleksandran nimellä näiden esi-äidit on Hyötykasviyhdistyksestä ostettu.

Onhan toki mahdollista että yhdistyksen kauppa on myynyt istukasta väärällä lajikenimellä.

Päällikerrokset ovat valkoiset, kynsien kuoret voimakkaan punaraitaiset mikä tuossa kuvassakin kuultaa osassa kauniisti läpi. Nostan sipulit melko aikaisin jolloin valkoisia päällikerroksia on jäljellä useita ja kynsien kuorien väri jää niiden alle peittoon. Myöhään nostetuissa sipuleissa osa päällikuorista ehtii maatua, ne sipulit ovat toki huomattavasti voimakkaammin punaiset. Osittainmaatuneet kuorikerrokset ovat kuitenkin ruman harmaat sipulin pinnassa ja punaisiksi ehtineet sipulit yleensä jo auenneet, siksi melko aikainen nosto jotta kauppatavara olisi myös ulkonäöltään hyvä.

Kynsimäärä pienissä sipuleissa 3-7, isoissa 6-12.  Keskimääräinen kynnen koko on melko vakio, toki erittäin suurissa sipuleissa (n 120g)  on yksittäinen kynsi aina suurempi kuin pienissä (n 40g) sipuleissa.

kiitos, ja nyt kun sanoit, muistin, että olet tuon kertonut aiemminkin. 

joka syksy en toki ole hyötykasviyhdistyksen puodissa käynyt. joskus on heillä saattanut olla aleksandraa, minun näkemäni ovat kyllä olleet jotain muuta.

nostoajankohtakin meillä on eri. oman tavoitteesi olet kyllä mainiosti saavuttanut: kauniita ovat kaupattavaksi:-)

Kiitos

No, kyseessä kuitenkin hard-neck talvivalkosipuli, terve ja satoisa ja hyvin III-alueella savessa viihtyvä. Istukkaat ostettu viitisen vuotta takaperin.

Oletko maj-lee koskaan puodissa käydessäsi tiedustellut mikä lajike on kyseessä jos se on mielestäsi näyttänyt erilaiselle kuin sinulle tuttu Aleksandra? Olen nimittäin nähnyt tämännäköistä Aleksandraa kaupattavan mm paikallisessa puutarhaliikkeessä.

(Tästä kehkeytyykin mielenkiintoinen juttu taas!)

"Juuri paljastui valkkarimaa hangen alta ja kävin tunkemassa nenääni katerivistöjen väliin." kirjoitti Titamiini viime keväänä.

Uskaltaisinko kysyä, että voisiko valkosipulipenkin kattaa kauttaaltaan vai jätetäänkö istutusrivi aina kattamatta?  Kun se valkosipuli kumminkin istutetaan hyvin syvään, niin arvelin, että se voisi sieltä pinnistää katteenkin läpi pintaan...

etpä uskokaan kuinka mielenkiintoiseksi meni:-) alku & juuri myy tänä syksynä aleksandraa ja lepikkoa. hinta 37 €/kg, yhden sipulin paino noin 50 gr. kappalehinnaksi tulee kahden euron kieppeillä, jos yhtään laskea osaan.

kysyttäessä selvisi, että selvästi punakuorisempi lepikko on alkujaan itusilmusta kasvatettu aleksandra. onko siis uskottava, että a vähitellen kadottaa punaisuuttaan, ja koska minä aina uusin puolet tai ainakin kolmasosan, punaväri on säilynyt. ja onko myös uskottava, että se venäläinen maatuska, joka alkuperäisen myi ystävälleni, oli myös uusinut kantaansa. - olen kerran ostanut isoäidin kasveilta puolikiloa sipuleita (olin jäänyt pahasti kiitollisuudenvelkaan ihanille naapureilleni ja lyhensin sitä velkaa sipulipussillakin:-)). ne olivat kovasti punasävyisiä myös, mutta miettisethän uusivat kannan ajoittain. itse asiassa luulen, että lopettvat kauppaamisen juuri siksi, etteivät enää jaksaneet käydä mm itusilmurumbaa.

muuten käypänen teoria tuo paitsi, että niinhän sinäkin uusit. - nostoajankohta eli sipulit ovat vahvan kuorikerroksen peitossa silloin vielä, lienee sinulla kauniin valkoisuuden syy.

muuten - en vielä ainakaan rupea omiani lepikoiksi kutsumaan:-) 

ja inki, kata pois vaan. kohtuu keveästi kuitenkin, ettei maa keväällä pysy turhan kauan jäässä. tai haravoi kate keväällä syrjään heti kun se on sulaa haravoitavaksi. - minun tapani on tuo. ja sitten het’pian, kun ensimmäistä kertaa tuoretta heinäsilppua on saatavissa, vahva kate taimille. lemmikeilleni aina parasta ja nopeasti:-)

Gorky, kyllä talvivalkosipulin voi ihan hyvin jo istuttaa kolmosella, mutta toisaalta ei kiirettä ole.  Kunhan ennättää asialle ennen maan jäätymistä ja onpa sitä täällä joku kertonut rautakangen kanssakin istuttaneensa, kun maa sitten kumminkin kerkesi jäähän

Mai-lee, kiitos  vastauksesta, laitan sitten koko penkin peittoon.  Voi kyllä olla, että meillä ne pöllyttää ihan oma väki - kanat ja koira...

no jo, nyt on tuttua. eikä minun silmissäni yhtään sen rumempaa kuin nuo kauppakelpoisiksi jätetyt:-)

Meidän talvivalkkarit ovat myös tätä punaista sorttia. Nostovaiheessa varsi on niin kova ettei sitä voi "vääntää" niinkuin valkkarissa yleensä. Eikä niissä ole montaa kerrosta kuorta päällä, joka peittäisi punaisuuden. Tämä punainen kuori on myös paljon kovempi kun tavallisen valkosipulin kerroksittain ole valkoinen kuori. Alkuperäiset olen ostanyt Hyötykasveilta Aleksandrana. Laitan joka vuosi uudet kynsistä, itusilmuista katoaa varret ennen kun ne ehtii nostaa. Laitan sitten sen verran enemmän varsinaisia sipuleita.

Gorky, olen myös JKL:n korkeudella ja yleensä olen Alexandrani laittanut maahan aikaisintaan lokakuun puolessa välissä. Tänä vuonna mikäli ilmat suo laitan lokakuun viimesellä viikolla, tänään vasta myrkytän juolavehnät tulevalta sipulimaalta. (On jäänyt tuo homma ehkä liian myöhäiseksi..) Joten en vielä sinuna maahan laittaisi. Tosin ikinähän ei tiedä miten nopsaan tuo talvi tulee...

Sitten jos joku tietäisi minua neuvoa... Minun pitää lähettää sipuleita toiselle puolelle Suomea kilon verran, MITEN NE OLISI PAKATTAVA jotta eivät kolhiinnu? Pitääkö laittaa jotin "käsiteltävä varovasti" tarroja? ! Olen huomannut että ei tarvitse olla suurikaan kolahdus (tippuu kivilattialle) kun sipuli vaurioituu ja se kohtahan pilaantuu helpommin.

Viimeksi kun valkkareita lähetin niin käärin koko kasan kuplamuoviin (sitä myydään pakkausmateriaaliksi ainakin Postissa) ja teippasin mytyn niin etteivät päässeet heilumaan siellä muovin sisällä. Sitten tämä myttynen sopivaan pahvilaatikkoon johon käy niin tiiviisti ettei kuljetuksen aikana kolhiinnu siellä laatikon sisällä. Hyvin menivät ehjinä perille  

Kiitos neuvoista! Olen itsekkin ajatellut istuttaa lokakuun puolivälissä,mutta kun keskusteluista lukee toisten olevan jo istutuspuuhissa niin on alkaneet omat 10 sipulia "polttaa näpeissä"...

Pitänee vielä malttaa mielensä pari-kolme viikkoa ja rauhoitella valkkaria rakastavaa tyttöystävää siinä samalla. Se on kun ekaa kertaa ollaan vakosipulia kokeilemassa,niin into on valtava!

Onko teillä tapana pitää erillään itusilmuista kasvatetut ja kynsistä kasvatetut valkosipulit, eli uudistatteko kantaa järjestelmällisesti?

Itse olen laittanut vuosittain maahan sekä itusilmuja, itusilmuista kasvaneita pikkusipuleita että kynsiä. Käsittääkseni kantaa pitäisi uudistaa välillä itusilmuista. Tuli vain yhtäkkiä mieleen että pitäisikö olla järjestelmällisempi ja pitää uudistusmateriaali erillään? Nyt käytännössä osa valkkarikannastani uudistuu sattumanvaraisesti.

Sain tänään Fellowin sipuleita, odottivat minua rappusilla. Kyllä ihmetystä riitti, yli puolet oli niistä halkaisijaltaan 20 cm. Millä ihmeellä olet saanut noin isoja? Täytynee alkaa istuttamaan niitä pikapuolin ja katsoa hyvät ohjeet istuttamisesta. sanoinkin jo isännälle, että saa tulla mukaani istuttamaan. Ihme kyllä ei laittanut hanttiin.

On kenelläkään luovuttaa talvivalkosipulia, edes vähän! Voisin vaihtaa johonkin tai korvata euroilla. Olin tilaavinani Aleksandraa Kauppilalta, mutta se oli jotenkin jäänyt pois tilauksesta, enkä viitsisi maksaa uudelleen julmettuja lähetyskuluja Kauppilalle.

Pirkko-Martta, kanankakkaa, tuhkaa ja katetta  

Fellow, onko sinulla vielä talvivalkosipuleita??? Voisin vaihtaa mustiin jätesäkkeihin...

Kermesina, kymmenisen kappaletta voisin vielä luovuttaa pois

mai-leelle kiitos lajikejutusta. Ota näistäkin selvää että mikä on mikä...   
Ja toki luonnollinen geenimuuntelu voisi nuo itusilmuista kasvaneiden yksilöiden erivärisyydenkin selittää, käsittääkseni jakautuvassa sipulissa ei muuntumista voi tapahtua niin helposti kuin noissa palleroissa.
Edelleen pohdin että väriin voi toki vaikuttaa myös kasvualusta, ph ja ravinteikkuus ja kosteus, sekä kynsimääräänkin vaikuttaa ihan varmasti jokin, veikkaan kosteusoloja kasvukauden aikana. Ehkä koitan jaksaa ensi kesänä tehdä tästä tutkimusta.

Istutusajankohdasta ihan heittona että viime syksynä istutin osan syyskuun lopulla, osan joulukuun alussa. Valmistumisajankohdalla tai valmiiden sipuleiden koolla ei ollut mielestäni eroa.
Pari vuotta takaperin istutin myös melko aikaisin, silloin osa sipuleista ehti työntää vihreät pintaan jo syksyllä. Peitin piipat turpeella ja keväällä ne jatkoivat kasvuaan siitä mihin olivat syksyllä jääneet.
Tänä syksynä sai pari riviä kasvaa kurpitsoiden tuulensuojana tosi pitkään, eli nostin ne vasta edellisviikonloppuna (syyskuun loppupuoli). Niihin oli kaikkiin kasvanut jo hieman juurta ja muutamissa jo vihreää pilkotti kynsien päistä. Päätyivät saman tien istukkaaksi.

Joudun käytännön syistä tekemään istutukset melko aikaisin. Maani on savimaata jonka muokkaus märkänä on lähinnä mahdotonta. Pitää siis ehtiä istuttaa ennen syyssateita. Toinen käytännön asia tuli opittua viime vuonna, eli routa heitti joulukuussa istutettuja kynsiä koloistaan pintaan, maan pinta ei ehtinyt sateiden vaikutuksesta täysin umpeutua ennen routaa ja kynnet nousivat sitä reittiä mitä ne oli maahan laitettu.

Ja sipulien käsittelystä; tuoreena eli vastanostettuna ne kolhiintuvat tosi herkästi, 2-4 viikon kuivatusjakson jälkeen ne  kestävät jo "mitä vain" eli vaikka tippuisivat pöydältä lattialle niin kolhuja ei tule. Samoin kokemuksen mukaan aikaisin nostetut valkkarit joissa on monta kuorikerrosta, kestävät kolhuja (ja säilytystä) paremmin kuin sellaiset joissa on vain 1-2 päällikuorikerrosta.

Iiljus, mulla ainakin on hurjasti ylimäärästä Alexandraa, jos tarttet pistä mulle privaattiviestiä!

Sain -06 alkusyksystä kukkaruukussa kasvatetun mikälie valkosipulin alun, jonka kasvatusta jatkoin ruukussa parvekkeella.
Marraskuun viimeisinä päivinä laitoin hänet kasvimaalle parilla kuusenoksalla kevyesti peittäen. 
Keväällä 15 senttinen maanpäällinen osuus oli paleltumaton (en tiedä olisiko selvinnyt ilman
havuja kun lunta ei meilläpäin paljon näy) ja jatkoivat kasvuaan.  

ritterina,minäkin kasvatan valkosipulit aivan kovan saven alueella,mutta minulla on juurimatto ja sen päälle laitan kompostimullan ,tuhkan ja ruohosilppua.ei tartte kitkeä niin paljon,maa pysyy pehmeänä,ja kosteus pysyy minusta aika hyvin.savimaa vie kaikki mullan,ja hiekan ja kaikki mitä siihen laittaa.minusta juurimatto on oivallinen keksintä.sen voi käyttää lukemattomia kertoja uudelleen ja uudelleen.minä istutan vielä purjot valkkareiden väliin.ne kasvavat vasta sitten kun valkkarit on jo nostettu ylös.tietysti suuren pellon kattaminen juurimatolla on turhan kallista mutta noin parinsadan penkin ainakin itse olen pystynyt tekemään.

Marjut78, laitoin hölöä. Toivottavasti tuli perille, kun minulla kone ilmoitti jotakin ihme virhettä.

Talvivalkosipulilajikkeista:

http://personal.eunet.fi/pp/clio/tuotteet.html#lajikkeet

http://www.seedsavers.org/prodinfo.asp?number=1351(OG)

Aussilähteet mainitsevat Aleksandran eri Russian Gigantin olevan myös Elephant Garlic jättimäisen kokonsa vuoksi, muista lähteistä olen kyllä  ymmärtänyt kyseessä olevan eri lajikkeen:
http://www.rochfordorganicgarlic.com.au/

Täällä mielenkiintoinen kuva Pietarista, huomatkaa värierot sipuleissa vaikka muoto on sama:
http://www.spicelines.com/2007/07/st_petersburg_at_kuznechny_mar.htm

Täällä kuvia kokonaisista sipuleista ja kynsistä, kulmikkaat alhaalta leveät kynnet ovat kovasti tutunoloiset (eli juuri Russian Gigant), samoin sipuli väri vaihtelee voimakkaan punaraitaisesta lähes valkoiseen kynsien ollessa voimakkaan punaiset. Russian red on pyöreäkyntinen, kynnen muoto melko tasapaksu. Russian Redstreak taas on liian "kolho"kyntinen, eli liian kulmikkaat kynnet.
http://sev.lternet.edu/~jnekola/Heirloom/garlicQR.htm

nuu, huomasin, että "kilttinä tyttönä" olet odotellut hep-merkkiä. - ihan hyvin voit, jos kovasti mieli tekee ja työ sopii puuhiesi aikatauluun, istuttaa pallerot vaikka jo tänään.
naapureiden kanssa eilen juuri sovimme, että meidän on parasta odotella vielä: viikonloppunakaan ei yölämpötila laskenut alle 10°C - sitä paitsi koko ajan sataa. voi olla, että viivyttelemme vielä ensi viikonlopunkin yli...

Talvivalkosipulit - elämäni ensimmäiset - pääsivät äsken maahan. En liene mitään koskaan sellaisella hartaudella ennen istutellut. Siellä nyt pötköttävät allaan hevonpeekompostia sekä tuhkaa ja päällään kunnon kerros sitä samaa kompostia. Koko penkin päällä sitten varta vasten sekoitettu raskaampi maa-aines (joka sekin tietysti on sekoitus  tuhkasta, hevonpeekompostista, mullasta ja savesta). Nyt tässä mietin että kaipa vielä keräilisin vihertavaraa ja silppuaisin siihen ihan päällimmäiseksi pinnalle - vaikkei siellä istutusalustassa matoja ollutkaan, se kun on nyt syksyllä sanomalehtien päälle kehikkoon perustettu uusi penkki. Mutta Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, sillä Toivo syö hyvin... josko niitä matojakin sinne ilmaantuisi ja silloin pitää olla sapuskaa tarjolla

Minulla meni valkosipulipenkki uusiksi, sillä sipuloista löytyi muutamasta valkoisia toukkia, joita joku muukin täällä siunaili.  Sipulikäpäsen oletettavasti ovatten, joten tuli muistutus vuoroviljelyn tarpeellisuudesta.  Samassa paikassa kasvoivat kaksi vuotta, sekin ilmeisesti liikaa... Nyt on vaan niin, että savinen peltoni on ihan kamalan märkä, yritin vähän kohoriviä sinne tehdä, josko kuivuisi sen verran että saan sipulat maahan:/  Yhtenä talvenahan minulta katosi kaikki ja se oli juuri mahdottoman märän syksyn jälkeen...

Ja minun talvivalkosipulin kasvatuksestani ei nyt tullut muuta kuin "sanomista", jos sitäkään: pari, kolme pienen pientä sipulia siellä oli ihmettelemässä....niistä ei ole edes siemeneksi....

Mulla on vielä muutama kilo ylimääräistä Alexandraa jos joku haluaa ostaa! Viestiä vaan privaattipuolelle!

  Siirtelin tänään omia maahan jääneitä talvivalkosipuleita uuteen lannoitettuun penkkiin. Maltankohan odottaa joulukuun alkuun sinun kynsiesi kanssa, otski? Tekisi mieli iskeä maahan jo nekin! Miten käy, jos laitan ne maihin jo nyt?

Minä laitoin valkkarit maahan lauantaina. (Kuten kukkasipulitkin) Nyt on pakko saada kaikki loput syyshommat tehtyä. Kohta en jaksa enään, vaan vetäydyn talvilevolle.

Talvivalkkarit pääsi maahan täälläkin lauantaina. Maa oli vaan niin tuhottoman märkää että meinasi istuttaja upota sinne kokonaan, ei siis enempää vesisateita, kiitos!

hyvin tuntuu vakiintuneen lokakuun puoliväliin minun talvivalkojeni ja vauvojen istutus. tänään aamupäivällä piilottelin kaikki maahan. eikä todella meilläkään tarvinnut vaonpohjaa kastella niin kuin joinakin syksyinä on joutunut tekemään.

Minä ajattelin mennä piilottamaan ne sinne palstalleni huomenissa jos vaan ei tule kaatamalla vettä niskaan. On vielä sen verran flunssainen olo ettei viitsisi mutta pakkohan ne on käydä laittamassa. Heittelen samalla maa-artisokkaa multiin myös ja löysin jotain idänunikon juurakoita jotka pitäis myös laittaa, kai ne vielä voi, vai voiko?

Tänään minäkin istutin talvivalkosipulit. Tässä ehti maa jo välillä routaan, mutta eiliset vesisateet sulattivat sen ja pääsin vielä istutushommiin...

Minäkin istutin tänään 225 valkosipulin kynttä maahan. Raivokkaasti etsin talikon kanssa ensin juolavehnän juuret pois, sitten hiki otsalta pursuten puskin hevosen palanutta lantaa sinne kottikärrykaupalla, juoksin tyhjentämään tulisijat tuhkasta ja levitin ne valkkarimaalle ja lopulta tyrkin kynnet sinne hoidettuun ja huollettuun maan syliin.

Periaatteena meillä on, että ei kylvetä jos ei kateta. Niinpä vielä katoin ansiokkaasti koko valkkarimaaan. 

Itusilmut odottavat vielä kylvöä. Olen monta vuotta kylvänyt itusilmuja ja suurin osa niistä häipyy hukkaan maan muokkauksen yhteydessä. Vielä kun valkkarimaata siirretään vuodesta toiseen eri paikkoihin, niin itusilmujen hävikki on suuri. Nyt olen innovoinut  "itulaa" eli isoa ja pohjasta rikkinäistä parvekelaatikkoa, johon tällään hyvää multaa ja itusilmuja. Upotan parvekelaatikon valkkarimaahan ja löydän syksyllä lihoneet itusilmut ilman tuskaa ja siirrän ne jatkokasvatukseen.

Olen nero!

Kiitos vinkistä Titamiini, laitan huomenna talvivalkkarin itusilmuja maahan ja aion kopsata  ideasi

Ihan vapaasti Oulunseudulta! Olen niin turhautunut itusilmujen kasvatukseen kun hukkaan niitä ihan hirveesti. Jossain mustajuuri-rivistössä ne tulevat kitketyksi sitten juolavehnänä... arggghhh!

Yritän nyt sitten aitakasvatusta .

:-) taas kerran kirjoitin ohjeeni *kuriin ja herran nuhteeseen* päiväkirjaani. mutta tuo parvekelaatikko idea kuulostaa kyllä oikein nerokkaalta. ja jotain niille joka tapauksessa täytyy keksiä, etteivät karkaa.
minut pelastaa väärin kitkemiseltä hajuaisti: heinänkorret eivät mutta valkosipulinnaatit haisuavat. aika nopeasti tajuaa, ettei näitä saakaan poistaa.

Laitoin ne itusilmut jo vähän aiemmin tuonne vanhojen ovenpokien väliin lecaharkoilla rajattuun tilaan, joka on kooltaan vajaan neliön verran. Nyt se multa on todella itusilmupitoista, mutta tuumasin että noin pienet voivat vähän tiheässä ensin ollakkin (ja kun en muutakaan paikkaa keksinyt).

Ja selvennyksenä mainittakoon, että ne vanhat ovenpoat ovat maassa pötköllään peräkkäin ja niiden väliin laitoin lecaharkkojatkoksen. Luin nimittäin tuon ylläolevan lauseen ja minuakin alkoi huimata ne vaihtoehdot mitä se voisi tarkoittaa.

 Minä hermostuin niiden itusilmujen nyrhäämiseen parin rivimetrin jälkeen ja iskin ne latvaryppäät sellaisenaan maihin. Niistä leikataan sitten keväällä vihreää versoa salaattiin tai jaetaan kynnet vähän isompina toiseen penkkiin. Ja katetta laitettiin meilläkin, montaa sorttia!

No nyt ovat itusilmut maassa, rei''itetyissä laatikoissaan.

Minä myös laitoin eilen talvivalkkarit. Täytyy kyllä todeta, että ei nuo puutarhahommat enää mikään nautinto ole. Vettä taas tihuutti ja oli vietävän kylmää.

Meilläkin tänään ahkeroitiin sipulimaalla ja nyt on valkkarit istutetu! Itusilmut täytyy vielä joku päivä laittaa...

Täälläkin istukkaat ja silmut maassa, viimeiset osittain otsalampun valossa mutta kun nuo sateet taas painaa päälle. Maa oli sunnuntaina kynnetty ja nyt sen verran sulanut että jyrsin pystyi, tosin jälki oli kuin vanhasta ruismaan äestysohjeesta eli jäniksenpoika pääsee kokkareen taakse piiloon... Mutta eipähän kohmeinen savimaa tartu juurikaan saappaisiin.
Viime vuonna istutin 1. joulukuuta ja talvehtiminen lähes sataprosenttinen. Tänään perkasin sen sadon lopullisesti ja suurin painoi 164g.
Itusilmuja jäi puolisen kiloa yli ja istukkaitakin muutama kymmen jos joku tarvii.

Otski on vapautettu lopuista istukasvalkkareista (paljon, aivan liian paljon) ja suuresta läjästä itusilmuja. Huomenna sitten istutushommiin - toivon että aivot yön aikana luonnostelevat istutussuunnitelman, nyt kun ei ole harmainta aavistusta mihin ne kaikki saan mahtumaan. Toivon kovasti että sää ei ainakaan pakkasen puolelle käänny... No, olen kuullut että on sitä rautakankeakin istutusvälineenä käytetty Kiitän ja kumarran antimista,lupaan pitää niistä huolta.

Räntäsadettahan tuo huomisellekin lupaa ja viikolle pikku pakkasta mutta älä ota stressiä niiden kanssa, viime vuonna näihin aikoihin oli hyvät hiihtokelit ja tuo aineisto on istutettu 1.12. Tosin tämä ei ole ennuste tälle syksylle koska ennustaminen on vaikeaa ja varsinkin tulevaisuuden. Ja muutenkin vain suurimmat kannattaa istuttaa, loput kompostiin.

Tänään vihdoin viimein istutin valkosipulit  maahan.    Tuhkaa sirottelin multaan, vähän raakaa kompostia ja pinnalle vaahteran lehtiä.  Olivat muuten valtavan suuria kynsiä, joten komeat valkkarit tiedossa ensi syksyksi.  Kasvihuoneeseen kylvin tilliä ja istutin ilmasipulit.   Talvi saa minun puolestani tulla!

Valkosipulin istukkaat ovat päässeet peltoon märkään savi-hoopee-tuhka-syleilyyn. Kaivamisen aihettamaa hikeä pyyhin otsalta samalla kun niskaan ropisi rakeita... Hieno harrastus on tämä hyötykasvien viljely, antaa uusia elämyksiä Täytyy vielä mennä laittamaan kerros olkea siihen päälle suojaksi.

Itusilmuja pitäisi seuraavaksi laitella, ja täällä esitetty idea laittaa ne parveke- tms. selkeästi rajattuun laatikkoon vaikuttaa erinomaiselta. Laatikoita minulta löytyy. Onkohan ne laatikot välttämätöntä upottaa maahan? Pähkäilin itse asiaa siten, että ne itusilmut ovat pieniä eikä siis kovin syvälle istuteta. Talven tullen maa jäätyy niiden syvyydestä varmasti, olivat ne sitten maahan upotetut tai laatikossa maan pinnalla. Eli eivätkö ne säily ja kasva aivan yhtä hyvin maahan upottamattomassa parvekelaatikossa?

Itselläni on tilanne ettei ole nyt paikkaa johon upottaa, sensijaan maanpinnalla on tilaa vaikka muille jakaa. Olisi myös mahdollista säilyttää parvekelaatikko istutettuine itusilmuineen n. +5 asteisessa sisätilassa joka on pimeänä lähes koko ajan. Se taitaa olla poissuljettu ajatus, eikös talvivalkkari tarvitse sen kylmän kauden? Vai tarvitseeko?

Kommentteja pähkäilyihini toivoisin, joka tapauksessa nyt menen täyttämään parvekelaatikoita kun multakasa ei ole vielä jäässä ja ulkonakin vielä näkee jotain puuhastella.

nuun odotus on palkittu - ainakin ihan pian hänenkin kasvimaallaan. eilen huomasin naapurin rouvan tulleen mökilleen vasta, kun pihalta kuului iloisen riemukas kysymys: "voiko talvivalkosipuli olla aloittanut jo nyt?" ohikulkenut toinen naapuri vastasi välittömästi: "voi, meilläkin on jo". eipä siinä auttanut kuin mennä nuuskumaan omaa peltoaan. ja totta, sieltähän ne tunkivat naattejaan pintaan:-)

Kohta, kohta, vaan ei aivan vielä... Kaikki vielä jäässä mutta eiköhän viikon kuluttua jo täälläkin ala tapahtumaan! Joka päivä käyn kuikuilemassa toiveikkaana...

valkosipuli
kestää kylmää paremmin kuin turhan lämmintä. itusilmija istutan 4 cm
syvyyteen ja kolmen sormen leveyden välein. kiikuta sitten sitä
ruohosilppua katteeksi kesän mittaan niin saat mukavan kokoisia
syksyllä.

vuoden ikäiset solot / sinkut ovat halkaisijaltaan 2-3 cm ja
maksavat kaupassa 50 senttiä kappale. ytyähän niissäkin riittää, mutta
seuraavana kesänä sitten jakaantuvatkin jo kynsiksi.

-siirsin tämän tänne talvivalkosipulin alle (ja poistin valkopipulipalstalta) kun sitähän minä kasvatan. en huomannutkaan kahta eri otsikkoa.

TALVIVALKOSIPULEITA kasvatellaan usemapi vuosi itusuilmuista (tai toki kynsistäkin kellä on mistä jakaa) ja kokolailla hyvin ja omatoimisesti tulevat toimeen ja kasvavat katteen avulla. Siirsin tänne kuvan 2007 sadosta.

(- ensin laitoin kuvan otsikon valkosipuli alle)

Voi mikä kuorma. Tuolle määrälle pitää vissiin olla hehtaari maata, vai?

Kevät tullee meillekin, melkein kaikki lumet lähteneet. Kurkkasin äsken talvivalkkari-istutuksiani (nehän on erillisissä istutuslaatikoissa mulla vielä, ei siellä savipellossa, jonne ei kyllä olis mitään asiaakaan astua vielä näillä vellikeleillä). Ne istutuslaatikot on olleet oljilla peitettyjä, ja siitä nyt kyselisinkin.

Mitään kasvua siellä ei vielä olkien alla näy. Ainakin pinnassa multa on pehmyttä - voi olla että ei ihan sulaa vielä koko laatikoiden syvyydeltä. (Parvekelaatikon korkuiset, ei siis suuret). Siellä on laitettuna kasvamaan niitä yksikyntisiä alexandroja, ja sitten pari lootallista itusilmuja. Onko nyt syytä ottaa oljet pois jotta aurinko pääse kunnolla ja nopeasti sulattamaan kasvulaatikot, vaiko annanko olla ja sillälailla viivytän piippojen ilmaantumista? Mitäs nyt neuvoisitte tekemään jotta menisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti?

ps.uhotaan nyt sitten: puolet syksyllä piilotetuista oli tänä aamuna pinnalla. lähteissäni en muistanut katsoa, kuinka moni lisää oli tullut päivän mittaan.

löysin ihan kirjaimellisesti talvivalkosipulin, lötkötti lumen päällä minun kukkapenkissä. Joku oli jo käynyt pienillä hampailla sitä vähän maistelemassa, mutta ajattelin tyrkätä ruukkuun kasvamaan kun näkyi yksi juuren alku. Sipulin kynsi näytti ihan valkosipulilta, onkohan tämä? Vähän jännittää mitä tulee...

Kävin katsastelemassa minäkin äsken kasvimaatani ja siellähän niitä piippoja jo näkyi.

viimevuotista satoa.

Upeita ovat - eikö kuvassa näy se huikea aromi ja yty

valkosipulini kasvavat kaupungin kasvimaapalstalla. sinne kiikutan syksyisin haravointilehdet katteeksi ja kananpaksia sekaan ettei myyrät tuoksussa viihtyisi. kesällä kate pitää kosteuden paikalla, lannoite ja pieneliöt sitten kasvattavat. niin että hurina kuuluu.

itusilmuja todella aina putoilee jonnekin päin, mihin ei pitäisi. - eilen keräsin niitä karkulaisia kasvimaaltani ja istutin kaikki tähän asti pintaan ehtineet 10 kpl isoon ruukkuun kompostimultaa. siinä on mistä ottaa kesän mökkiruokien mausteeksi.

vastaus on siis kyllä, mutta ota reilusti syvällä kuopaisulla taimet ylös, ettei sinulle jää vain naatti käteesi. myllerretyssä maassa sipuli on joskus joutunut yllättävän syvälle ja silti ehtinyt nyt jo pintaan asti.

edellytyksiähän niillä on nyt kun hoidit homman mallikkaasti multiin asti. kasvukauden pituus ja riittävä lannoitus saavat valkosipulit kiittämään sitten sadonkorjuuaikaan!, pikkupistokkaat saavat kasvaa pari kesää lisää, ensin niistä kehittyy sinkkuja ja sitten kynnellisiä jättejä. ei siinä pelissä suuria ole menetetty!

Hyvissä voimissa ollaan. Mitenkäs nyt annataan sitä lannoitusta? Kuvan ottamisen jälkeen levitin maatunutta kompostia, mutta jotain vielä, mutta mitä? Hevosenlantaakin on, mutta se ei ole maatunutta vissiin vielä, viime syksynä hankittua.

Ai niin, sain Rissalta viime syksynä myös niitä pieniä itusilmuja, nekin ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Niillekkö myös samat neuvot ja konstit?

tuolla jossakin ylempänä kerron, että pitki poikin putoilleita itusilmuja, jotka ovat selvinneet talvesta, siirtelen keväällä riviin pellolle tai purkkiin, jos ei kasvimaalla ole tilaa. kymmenen olin silloin purkittanut.
tämä eurotalvi näytti kummansa: perunamaaksi aikomani vahvasti katetun heinän läpi rupesi yht´äkkiä puskemaan kahta "ruohosipulimätästä". nostin ne ylös ja hajuhan ne paljasti. kokonaiset itusilmuryppäät olivat jääneet mullanpinnalle ja talven mittaan juurtuneet ja kasvaneet. aika isojakin sipuleita sitten istuttelin purkkeihin vielä 42 kpl. toisen tupsun annoin naapurin herroille ja istuttivat pellolle melkein saman määrän.
noista tulee joko kesän aikana syötävää tai sitten yksikyntisiä palleroita joilla taas uudistan kantaa tai levitän viljelyä vielä uusille naapuripihoille. aina joku innostuu.
kyllä minä taidan lopultakin tykätä ilmaston lämpenemisestä...

Viime viikonloppuna putkahtivat terhakat alut pintaan,viimeinkin..... Kyllä ensikertalaisen odottavan aika oli pitkä,kostea savimaa oli kai hiukan viileätä vaikka lumi suli jo monta viikkoa sitten. Ja taisi tulla syksyllä innostuksissa kaivettua vähän syvempikin vako,kuin 15-cm. Nyt vaan ruohokatetta niskaan,kunhan sitä alkaa saamaan.

Tässä minun valkosipulini kasvimaalla.

Jaahas eka kertaa näitä kasvattelen, sain ja ostin kynsiä penttiläisiltä. Toista sataa kynttä on istutettuna. Juu en tiedä mitään, mitä pitäisi tulla, mutta kokonaista valkosipulia odotan, siis jossa on kynsiä. Koko kasvimaa menikin melkein sitten noille. No, väleihin laitoin kasvamaan tavallista sipulia.

Pirkkis saa kyllä mahtavan sadon tuommoisesta määrästä Minä olen pistänyt syksyisin n. 30 kynttä maahan ja olemme syöneet niitä melkein seuraavaan satoon saakka. Emme kuitenkaan käytä sitä suurin määrin. Asiakaspalvelutyö hieman haittaa valkosipulin käyttöä.

Ensi syksyä ja perustamislannoitusta silmällä pitäen,että mitenkähän toimisi vaon pohjalla sellainen lehmän olki/kutterinpuru kuivikelanta joka on kesän yli saanut palaa ja tekeentyä maatilan betonipohjaisella varastolaatalla. Onko liian ärjyä tavaraa?

Lanta olisi valkkarien istutusaikaan noin puolivuotta vanhaa. Tuota tavaraa olisi näilläseuduin helpommin saatavana,kuin hevonhyvää. Viimesyksyn istutukset saivat kanankakkaraetta sekä tuhkaa vakoon ja hyvältä näyttää tällä erää.

Kiitos neuvoista! Suunnittelinkin kaivavani syvän vaon,johon karjanlanta pohjalle ja sitten multaa päälle,etteivät juuret heti osu lantaan kasvuun lähtiessään. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi kokeilla tuota vaan osalla istutusalaa,niin näkee verrata tuloksia muun lannoituksen kanssa.

Jos mönkään menisi,niin osa sadosta pelastuisi ja kanta säilyisi. Pienellä kokeiluerällä uskaltaa tehdä rohkeampiakin kokeiluja.

No mihin se mun äskeinen viestini katosi.

Kibuvitis, tuo oliskin teoria. Meilläkin oli viime kesänä lutieta sankoin joukoin joissakin kasveissa, mutta tapoinkohan yhden liljakukon. Tänä vuonna olen nähnyt illakoissa luteita, liljakukkoa en vielä yhtäkään.

Minullakin on muutamissa lehdenkärjissä kellastumista. Itse epäilin noita viimeviikon pakkasia siihen syylliseksi.

Samoin minulla on lehtien kärkiä kellastunut siellä täällä sipuleilla. Ja yöhalloja arvelin syyllisiksi.

talvivalkkarit ei säiky kylmää, kuivuus niitä kärkiä ruskettaa myös heinäkuussa. nyt sitten mitä vain katetta riviväleihin, ruohosilppu olisi parasta ja sitten "juomavedellä" kastelemaan jos ei taivaalta vettä tule.

Minkähän väärän impulssin osa talvivalkkareistani on saanut, kun ovat tällaisia haaraisia. Maan alla lienee kokonainen sipuli, vaikka istutin vain kynsiä Nämä on istutettu ihan uuteen penkkiin, joten vanhoja sipuleitakaan ei voi olla unohtuneena.

Maistoin hieman tuota valkkarin ruohoa ja hyvältä maistui. Haittaako sipulin kasvamista, jos nipsin vartta salaatteihini?

eikös se naatti ole kova ja puiseva? alexandran naatit eivät ainakaan houkuta maisteluun. - ainahan se on sipulin koosta pois, jos naattia verottaa, mutta jos vain säästellen ottaa, niin tuskinpa isoa eroa syntyy.
Valkosipuliyrtti - Tulbaghia violacea -ostos, jonka keväällä tein, osoittautui mainioksi. kaikki juurakot kasvavat hyvin. leikata on voinut aina tarpeen vaatiessa. aromi on voimakas.

Mikä on pikkusipulivarsi? Kysyy hän epätietoisena.. Onko se se, joka kasvaa sieltä varren keskeltä?

Minen millään malttaisi odottaa sipulien tuleentumista, tekisi mieli tempoa jo nyt niitä ylös ja pöytään. Vaan tuskinpa niissä juurikaan syötävää vielä on.

taisi olla tämä juttu - kultapiiskun joka tapauksessa - jonka jälkeen minä aloin hyödyntää varret -> "kultapiisku (116 kpl) keskiviikko, 3. heinäkuuta 2002 - klo 11. 35 (yli 5 vuotta sitten)
Kukkaversot, nam. Minulla on penkillinen 2 vuoden valkosipuleita , jotka olen kasvattanut itusilmuista. Nyt niihin on kasvanut kukkaversot (onkohan oikea sana?), jotka päätin poistaa, jotta sipulista tulisi isompi. Keitin nämä versot suolavedessä, ja kylläpä tuli hyvää, eipä mene yhtään hukkaan. Harmi ettei niitä ole enempää."
hän myös kertoi nähneensä säilöttyinä espanjassa. - minä tein ensin noin, kuin hän neuvoi, mutta myöhemmin kokeilin jussan tapaa: paistettujen perunoiden kanssa pannulle ja sitten olen käyttänyt niitä myös kaikenlaisissa wokkauksissani. liiat syön, muutaman vaan jätän kasvattamaan pikkusipuleita.

Valkosipuleita jää aina maahna ja niitä kasvaa istuttamatta liiankin tiheässä. Käytän tähän aikaan runsaasti salaatteihin ja kaikkiin liharuokiin. Niitä voi käyttää varsineen ja lehtineen. Ovat niin meheviä.Tähän aikaa ovat parhaita . Tärkeää on saada omasta maasta mahdollisimman paljon tuoretta ja aikaisin.Kyllä niitä jää talveksikin.Paljosta jää vaille, jos ei maista tuoretta valkosipulia.

On ne naatit vaan niin hyviä! Kitkiessä jos tulee vahingossa nyppäiseeksi pienen naatin niin onhan se syötävä ettei mene hukkaan (ja sit ei miehen tarvii arvailla mitä sitä on tullut tehtyä). Minä olen syönyt "kurjenkauloja" sellaisenaan leivän päällä, ja hyvää on.

Onkos nämä nyt niitä joihin tulee niitä pikkusipuleita. Ja näitä on paljon tulossa.

Tällaiset pikkusipulit olivat muodostuneet talvivalkkarin kukkavarren sisään!

Ahaa, tuleekohan mullekkin tuollaisia!

Vähän tuo on outo ilmestys, melkein kaksi syötävän kokoista kynttä. Ei ole aikaisemmin tullut tuollaisia, vaan kukkavarren päähän on tullut sellainen normaali itusilmupallero, siis se "kurjenkaula". Olen katkonut lähes kaikki kukkavarret, kun tarvetta itusilmuille ei ole. Tästäkin yksilöstä oli jo aikaisemmin katkaistu se "kurjenkaulaosa" pois!

Jaahah, no kiitokset tiedoista! Taidanpa huomenna mennä niitä sitten katkomaan.

Hei millähän reseptillä noita valkosipulin kurjenkauloja voisi säilöä? Tänään vasta älysin niitä keräillä ja niitähän olikin yllättävän paljon. Ihanan tuoksuisia.

Nobile

Noi pallukat on keskellä vartta ja se varsi on kova, pallukan sisälle en ole katsonut, mutta se varsi oli ainakin hyvää söin sitä pilkottuna salaattiin ihan sellaisenaan.

kerkesin väsätä tälläiset kotisivut talvivalkkarilleni, käykääpäs tutustumassa! sipulit kasvaa muuten kohisten, on vettä taivaalta riittänyt!

www.talvivalkosipulia.net

Vie aika mielenkiintoiselle etusivulle tuo linkki. Tosin ehkä hieman vaikealukuinen ihan näin tavikselle.

huom! en tiedä miten pitää tehdä, mutta nuun kyselyihin kerron - taas kerran:_) - mitä olen tehnyt, teen ja tulen jatkossakin tekemään.
nostan yksikyntiset vasta, kun naatit ovat huvenneet (kaikki kasvuvoima pitää saada talteen) eli naattien irrottelusta ei minun tarvitse huolehtia. luulen, että kevyesti kiertäen on helpoin irrottaa, jos irrotettavaa on. juuret leikkaan pois, mullat rapsuttelen/pyyhkielen/hieron pinnasta. puhtaat pullerot laitan vadille ja sen ns taimikaappiin kuistille. siinä saavat olla siihen asti, kun on istutuksen aika. en oikein usko, että säilytyspaikalla olisi kovinkaan iso merkitys - minulla ainakin ovat ajoittain yli +40°C ja välillä pikku pakkasessa - kunhan eivät vedessä lillu.

Tein koenoston ja otin juuri yhden maasta pois, ei nyt niin kovin suuri ollut, mutta kynsiä näkyi olevan jokunen. Jos vielä kuukauden ovat maassa, niin niistähän tulee suuria! Ensikertalaiselle ihanaa! Vieläkö annan hevonpeetä loppuajaksi kasvuun vai mitäs itse olette tehneet tai teette?

edit: ihan varmuudeksi toisto - lajikkeeni on aleksandra ja pelto on vantaalla eli II-vyöhykkeellä.

Minä sitten kaivoin ylös yhden sipulin, ja sieltä löytyi sellainen miehen nyrkin kokoinen mötkäle! Ihan nostokunnossa ne eivät vielä ole, eli annan muiden vielä muhia maassa. Ja kasvaa kokoa?

Mutta, mutta. Nyt en yhtään tiedä mitä nostamalleni sipulille pitää tehdä, kun se ei kai kypsyysasteeltaankaan ole sellaine, että sitä voisi tai pitäisi kuivata... jotenkin kai? mai-lee, riennä apuun mainioine ohjeinesi! Voiko sen vaan leikata auki ja laittaa pataan? Siinä ei ulospäin ainakaan näytä olevan vielä selkeitä kynsiä ja varsikin on läpimitaltaan 3 - 4 cm. Sekö vaan listitään poikki sipulin yläpuolelta? Kääks, minulla ei ole koskaan ollut NÄIN tuoretta valkosipulia! Ihan kädetön tunne..

Malttia Titamiini. Eikös sitä sanota että hyvää kannattaa odottaa ...

Nyt kun syötte niitä kurjekauloja, selostakaapas oikein kädestä pitäen, mitkä on niitä, että osaan itsekkin käyttää sitten. Tässä kuva valmiiksi, suoristin varren selvyyttä antamaan. Siis koko varsiko, kohouman kummaltakin puolelta!

Saatte nauraa näin tyhmälle kasvattajalle!

No niin, mites nyt noin kävi, että kuva jäi, tässä tulee jälkijunassa.

Milli, tuolla "vapaa sana - keittiössä" on "puutarhurin kokkaus ja resepti" jonne kopioin yhden vanhasta pentistä löytämäni valkosipulinkynsien marinointiohjeen (plus tiedon mistä niitä löytyy vähän lisääkin). Käy kurkkaamassa.

Pliiiiis, laittaisiko joku sinne myös niiden kurjenkaulojen valmistusohjeen - ne reseptithän on kullanarvoisia kun niitä pystyy vuosien takaakin vielä kaivamaan helposti sieltä omasta paikastaan. Se kopsaamanikin oli muistaakseni vuodelta 2000... Kiitollisena ja lämmöllä ajattelen sen kirjoittajaa nyt vuonna 2008

Minä haluan myös niitä kurjenkaulojen ohjeita!

Kiitos Nuu reseptistä! Nam!

kaisaliisa antoi ihan oikean vastauksen millin kysymykseen: kun kerran nostit, niin eihän sitä malta olla syömättä:-)
niistä kurjenkauloista sen verran, että ne joita ette itusilmujen kasvatukseen halua käyttää, pitäisi leikkoa pois viimeistään jo siinä rullavaiheessa. ovat tuorreita ja meheviä vielä silloin. sama pätee kuin parsan korjuussa: varsi poikki siltä kohti johon veitsi menee kuin voihin. jos ette heti saa kaikkia syödyksi, niin kevyt ryöppäys ja pakkaseen.

eikös vaan olekin? - sinä kyselit jo siitäkin, miten kuivaus tehdään sitten, kun varsinainen sato korjataan. sinulle ja kaikille muillekin pähkijöille -> lukekaa tämän ketjun sivulta kahdeksan alkaen, mitä me olemme itse kukin tehneet viime ja sitä edellisinä vuosina. ainakaan minä en kovin aio tavoistani poiketa: nosto talikolla, juuritupsut saksilla pois, varret poikkasen 30 senttisiksi ja poistelen epäsiistit lehdet, annan sipulien kuivahtaa kottikärryissä puolipäivää ja istahdan iltasella puhdetöihin kärryjen viereen harjan kanssa ja harjaan mullat pois pinnasta. koppaan hs:ää kosteuden poistajaksi ja siihen ladon sipulit kuivumaan kahdeksi kolmeksi viikoksi. koria on helppo nostella auringonpaisteeseen ja sateen uhatessa kuistille katon alle suojaan. - joskus syyskuussa leikkaan varret lyhyiksi (ovat siinäkin vaiheessa vielä kovia ja jäykkiä; sekatöörejä tarvitaan, saksilla leikaten saa vaan ranteensa kipeäksi) ja kuljetan sadon kotiin. loppukuivatus jääkaapin yläkaapissa lämpimässä. ja säilytys huoneenlämmössä, jos jääppiin eivät mahdu.

Kävin katkomassa kurjenkaulat 173 kappaletta, keittiö tuoksuu valkosipulille. Tuli illaksi töitä, aion ne sitten ryöpätä ja pakastaa osan. Kauanko säilyvät ihan tuollaisenaan, jos en kuitenkaan kaikkia pakasta.

Jätin isoimmat kasvamaan, siis ne joissa oli peukalonpään kokoiset pallukat.

Mutta ne ainesuhteet, mitenkäs ne menee? Kuinka paljon mitäkin?

Ok. Huomenna kauppaan hakemaan aineita.

No, pilkoitko pieniksi. Ryöpäytitkö kaulat ja sitten lisäsit liemen vai miten?

Kyselee taas ens kertalainen joka ei tiedä mitään valkosipulista, mutta on ihastunut siihen täysin.

Kiitos ohjeesta!

valkosipulin kauloja olen sotkenut tehosekoittimella ruokaöljyyn ja tunkenut mössöä myyrien koloihin. En tiedä tepsiikö, mutta eivät pysty sitä ainakaan kolosta pois tunkemaan kuten kynnet. Kiusa se on pienikin kiusa, tai edes hidaste.

Me ollaan tehty tämän reseptin mukaan jo 5 vuotta ja aina on onnistunut.

n. 500 g valkosipulia

1,5 dl vettä

1.5 dl etikkaa

1 rkl suolaa

1 dl hunajaa

1 dl öljyä

½ sitruunan mehu

3 tl rosepippuria

2 oksaa tuoretta rosmariinia ( laitettu vaihtelevasti jotain vihreetä)

Kiehauta vesi, etikka ja suola: lisää valkosipulit kiehumaan n. 5 min.( elä yli keitä 5 min riittää hyvin) Kattila pois liedeltä, lisää hunaja, öljy, sitruunan mehu ja mausteet. Jäähdytä. Laita jääkaappiin maustumaan ainakin pariksi päiväksi.

Kyselisin nyt sitten noista itusilmuista. Sain viime vuonna Rissalta niitä, istutin ja mitäs nyt tehdään? Otetaanko ne maasta samalla kun valkosipulitkin ja istutetaan sitten taas uudelleen.

Älkää vaan kyllästykö taas kun kyselen näin tyhmiä!

Kiitos tiedosta! paljoa niitä ei ollut, ehkä 10 kappaletta, mutta on kyllä ihan mukava katsoa millaisia siellä on syntynyt. Onkohan vaan yksi iso kynsi?

Kyllä ne säilyy monta kuukautta. Teemme isoja eriä ja myymme niitä eikä kukaan ole valittanut ettei olisi säilynyt. Kannattaa laittaa pieniin purkkiin niin avattu pieni purkki tulee syötyä nopeammin.

Piti nostaa ne itusilmut pois, kun tarvitsin tilaa perennavauvoille. Sielläpä olikin pari kappaletta joissa oli jo muutama kynsi.

Tällaisia pallukoita on nyt tulossa.

Minulla on ne itusilmut pitkään varteen kiinnittyneinä pitkään, paisuvat ja irtoilevat siinä itsestään. Sitten lyön kottikärryn pohjaan kimpullisella silmupallukoita ja siitä, vot irtoavat. Rukkasella rusentaminen ja kopistelu ovat nopeita juttuja, nyppiminen nyppii... Istutan syksyisin uusia saadakseni, vähitellen suurien nostettavien valkkareiden määrä on suurentunut kuin huomaamatta.

Kertokaa nyt tässä samaan syssyyn että kun nyt nostan valkkarin maasta ylös, ja ne kynnet on tarkoitus irrotella ja istuttaa maahan uutta satoa varten, irrotanko ne siitä vastanostetusta valkkarista heti ja kuivattelen irrallaan ennen uutta istutusta? Vai kuivattelenko sitä koko valkkaria (ja kuinka kauan?) ja siitä sitten kuivuneena vasta irrottelen ne istutettavat kynnet maahan laitettaessa? Vai irrotanko ja istutan kynnet samantien? Ääh, tuntuu niin tyhmältä kysyä mutta kun haluais kovasti onnistua ja kokemus vielä puuttuu

Itusilmut kuivatetaan, yksikyntiset kuivatetaan... kuka siis kertoisi tähän perään vielä ohjeen noista koko valkkarin kynsistäkin? Ajankohtaista asiaahan se taitaa nyt olla

Annesurfs, kiitos kaunis

Luulen että viime syksyiset yksikyntiseni saavat vielä olla jonkin aikaa maassa, niiden itusilmutkaan ei vielä ole "poksahtaneet" esille - joten kesken on vielä kehitys.

Tänään nostin viimesyksyiset itusilmuviljelykset, ja jotkut yksikyntiset olivat todella isoja, joissakin oli jopa jakautumistakin. Ja parissa oli kunnon itusilmut kerättävinä. Aivan ihana kasvatettava - palkitsee tällaisenakin kesänä..

Huomenna aion yhden jakautuneen yksikyntisen valmistaa ruuaksi...yhden vain raaskin, kaikki muut menee kasvamaan uutta satoa. Saa nähdä kuinka sitten käy, kun elämäni ensimmäisen talvivalkkarin makua pääsen maistamaan

1.

2. Varret ja juuret pois

3. Kuoritaan kaikki ylimääräiset ja pestään

"Laitan ulos kuivaan ja ilmavaan paikkaan kuivumaan" #ZZ#rr# - mistä löytää tänä syksynä 2008 kuivan paikan ulkoa? Tuoksahtavat sen verran freesisti, ettei sisähuoneisiin ole tuomista. Mutta noinhan se menee normaalisti.

Fellow, yli 15 vuoden kokemuksella olen päätynyt tähän systeemiin Homeallergikkona en halua kanniskella sisälle yhtään ylimääräistä ärsykettä eli kuorin sen(kin) takia noin. Mielestäni kuori lisäksi vahvistuu ihan istutusta silmälläpitäen. Myynnissä näkyy etenkin Virossa olevan jo valmiiksi homeisia, yök, niistä ei saa edes kantaa alkuun

Säilytys talven yli on vanhan talon eteisessä, mitä lie 16-18 astetta. Säilyy!

siinäpä ne ohjeet on taas jo annettu, mutta kerronpa kuitenkin, että eilen pääsin minäkin siihen vaiheeseen, että vajassa kuivumassa olleista sipuleistani leikkelin ensi vaiheessa jääneet varren tyngät kotiinkuljetuskokoon. noin siisteiksi kuin kassikäpp omansa on laittanut, en minä laita; kuorta saa jäädä enemmän (uskon fellow tavoin, että säilyy paremmin), kun en joudu allergian takia mitään varomaan.
vajassa on nyt valmiina vadilla itusilmuja ja irrallisia kynsiä + yksikyntisiä, jotka istuttelen sitten lokakuussa. säistä vähän riippuu: jos talvi tulee aikaisin niin jo heti 1.10. - kassikäpin tavoin: joskus on jäänyt siihen asti, että jäätyneeseen maahan olen istuttanut. tässäkin kohtaa luulen, että liian aikainen istutus huonompi vaihtoehto kuin liian myöhäinen.

tähän kohtaan minun on ihan pakko kertoa - oikein ylpistyin eilen, kun naapurini (nuoriherra 13-v) pyysi minua opettamaan hänelle talvivalkosipulinkasvatuksen ihan alusta alkaen ja kädestä pitäen. onneksi minulla oli vielä kohtuullisen kokoisia itusilmuja antaa hänelle aloituspaketiksi. ihanan tarkkana poika kuunteli manparannus-, lannoitus- ja kalkitusohjeet. istutusväli ja -syvyysneuvot saatoin näyttää latomalla itusilmuja pöydälle ja mittaamalla pojan sormen mitan:-) - jatkoa opetukseen annetaan sitten huhtikuussa, kun ovat taimettuneet.

ps. väittäisin, että aleksandra pysyy ei-ruppanana, kun muistaa uudistaa kantaa itusilmuista. omani ovat 80-luvun lopulla leningradista salakuljetetusta yhdestä sipulista - yksi kynsi lähtöisin. eivät petä koskaan, olivat säät mitä tahansa ja sato on tervettä ja kookasta vuodesta toiseen.

Tässä on tämän vuoden valkosipulisatoa. Tein valkosipulimarinadia, joihin kuorin ison määrän sipuleita. Tässä on siis vain YKSI kynsi kuvassa, ei koko sipulia. Tuli muuten aivan ihanaa marinadia.

Saiskos sen marinadi ohjeen sinivuokko?

Kiitos tiedosta!

Sinuvuokko, olosuhteisiin nähden sato oli täysin kohtuullinen. Olisi varmaan tullut hyvä ja isoja ilman elokuun 1.päivän nytkin kokoisia rakeita, k´jolloin kaikki varret meni maata myöten poikki. Eli kesken parhaan kasvukauden. Mutta istutan näistä suurimmat kynnet maahan takaisin. Jos vaikka ensi kesänä olisi parempi tuuri.

Hei!

Vielä tässä varmistelen näitä ohjeita, joita olen keräillyt eri lähteistä:

Talvivalkosipuli (Aleksandra) - aloittelijan ohjeistusta:

• Isohkot kynnet (kotimaista kantaa) istutetaan viileään (miel. savipitoiseen) maahan syys-lokakuussa (marras-joulukuukin käy) noin 20 cm välein. Savisessa maassa istutussyvyys n. 5-8 cm, "tavallisen" multavassa n. 10-12 cm , hiekka-multamaassa n. 15- cm.


• Aurinkoinen paikka ja kohopenkki, jossa on hyvää lantakompostia ja kalkkia/tuhkaa. PK-lannoitettakin sipuli hyödyntää, samoin esim. luujauhoa ym. kivennäislannoitteita.


• Keväällä laitetaan ruohokatetta ja juhannukselta uusi kate ja ehkä heinäkuussakin vielä.


• Rikkaruohot kitketään, koska valksipuli on huono kilpailija


• Yleislannoitteella (ja/tai esim. nokkosvedellä) voi lannoittaa muutaman kerran kesässä.


• Kastellaan (etenkin keväällä) jos on kuivaa!


• "Kurjenkaulat" (=kauniisti kiemuroivia kukkavanoja) katkotaan kun ilmestyvät (muutama jätetään), koska niiden kasvatus pienentää sipulin kokoa. Kurjenkaulat käytetään ruuanlaitossa.


• Heinäkuun viimeisellä viikolla tarjoillaan syyslannoite (ei pakko).


• Nostetaan elo-syyskuussa, kun varsi alkaa kunnolla kellastua (ja/tai jääneet itusilmuvarret ovat suoristuneet ja itusilmupallerot ovat hyvin raollaan).


• Sipulit puhdistetaan päällisin puolin hellästi ja kuorta vahingoittamatta, huuhtaistaan vedellä tarvittaessa.


• Kuivataan ensin varsineen jokunen päivä ilmavasti ulkona katoksessa, sitten 2-10 cm varsityngän kanssa ilmavasti pari viikkoa (juuret voi katkoa samalla kuin varretkin).


• Loppukuivaus noin 30C:ssä parantaa säilyvyyttä.


• säilytetään mieluiten viileässä (+2 - +5C) tai jopa huoneenlämmössä.

Itusilmut

• Tärkeä kannan uudistaja (=suvullinen lisääntyminen), koska (suvuttomasti) kynsistä kasvatetut sipulit taantuvat aikaa myöten.


• Voivat olla pientä kantaa (nuppineulanpää) tai suurempaa (herne).


• Katkaise itusipulivanat sipulien noston yhteydessä, ota uloin kuori ja anna itusilmunuppujen kuivahtaa jokunen päivä.


• Irrottele itusilmut (pienet "sipulinkynnet") toisistaan ja valitse isoimmat jatkoon. Kuivaa niitä vielä pari viikkoa (tai enemmänkin, jollei istutuspaikka ole vielä valmis).


• Istuta itusilmut noin syyskuussa hyvään multaan, kohopenkkiin, 3 cm syvyyteen ja 7-8 cm välein.


• Pienet itusilmut kasvavat ensimmäisenä kesänä noin herneen kokoisiksi. Toisena kesänään noin mansikan kokoisiksi, joissa on muutama kynsi. Kolmantena kesänä tulee jo syötäviä sipuleita.


• Isot ituilmut ovat herneenkokoisia ja niistä kasvaa ensimmäisenä kesänä mansikan kokoinen sipuli. Ja jo toisena kesänä syötävä sipuli.

• Itusilmuja/kynsiä voi laittaa myös kukkapenkkeihin kasvamaan (kasvu ehkä heikompaa, mutta herkkua tulee silti). Sipulinvarsia voi leikellä ja nostaa tuoretta sipulia ruuanlaittoon pitkin kesää. Kesällä poisleikatut kurjenkaulat ovat herkullisia esim. wokattuna tai säilykkeinä.

Mitä korjattavaa olisi on näissä kootuissa ohjeissa? (Ohjeitahan on toki monia.)

Nobile

habakuk,

maanantai,
21.

heinäkuuta
2008 - klo 13.
13 (yli 46 vuorokautta sitten) antoi selitystä noihin varsisipuleihin. sama ketju, sivu 31. - yhden laadun kasvattajana en ole mokomiin koskaan törmäillyt.

vähän väärä palsta mutta menköön...

Caracal, piparjuuren kanssa ei voi tyriä....jos laitat mulle yht.tietosi, saat paluupostissa pätkän tosi sitkeetä plaatua. Kasvaa vaikka kivenkolossa.

Samoin minullakin kuin Nuulla.

Samoin täällä minullakin on pieniä, mutta uusi yritys syksyllä ja ens vuonna kasvatetaan sitten isoja joukolla.

Olen antanut omia pieniä osan pois, sain tai ostin tilalle, tällaisia mahdottoman isoja. Näitä en anna kenellekkään, oman perheen kanssa syödään!

Ensi kertaa minäkin tänä vuonna kasvatin talvivalkosipuleita. Mielestäni sain isoja ja hyväkuntoisia sipuleita joka ainoasta kynnestä. Marjutilta (marjut78) täältä niitä tilasin, ihan rahalla. Isosta istukaskynnestä tulee hyvissä oloissa iso sipuli, olen ollut täältä oppivinani. Siksi tilasin isokyntisiä sipuleita ja hyviä kynsiä sainkin (kiitos vain Marjut).

Kunnollinen kohopenkki oli varmaan tämän vuoden sana, kun niin usein satoi. Ja kalkkia tai tuhkaa pitää ainakin meidän maahan muistaa laittaa, samoin sitä kompostia. Itse käytin hevonkakkakompostia (ja suht tuoreitakin turvekuivike-"munkkeja" laitoin siihen penkin pintaan vielä keväällä). Ruohokatetta meinaan kokeilla ensi vuonna. Ja aurinkoisempaa penkkiä, koska nyt ne kasvoivat koivun alla puolivarjossa (lue: tosi varjossa tällaisena kesänä).

Viime syksynä laitoin maahan reilut 30 kynttä joskus marraskuussa, mutta tänä syksynä laitan noin 50 kynttä ja jo syyskuussa (tilasin Marjutilta lisää kynsiä kun en raatsi vielä noista omista laittaa). Ja itusilmuista tungen maahan noin 70 kpl suurinta. Minulla oli vain 4 itusilmupampulaa, kun loput katkoin kesällä (ja onneksi katkoin, itusilmulliset sipulit olivat selvästi pienempiä).

Kuinka paljon teillä muilla muuten menee talven mittaan niitä valkosipuleita? Meille jäi itselle vain 22 kpl isokyntistä, kaunista sipulia (piti lahjoitella osa). En ole koskaan kaupasta ostaessa tullut laskeneeksi kuinka monta niitä talven aikana kuluu. (Tietysti on ruuanlaitoissa eroja ja jos on omia herkku-sipuleita, niin menee tietysti paljon enemmän. )

Nobile - Aika tohkeissaan tästä valkosipulihommelista. Tosi ihana kasvi minusta ja mahtavan hyvän makuinen (ja mikä tuoksu!). Kasvaa kohisten ja pärjää minullakin upeasti. Voiko kasvilta enempää toivoa.

Samoin nämä minun olivat samasta paikasta. Onneksi tulee lisää vielä samalta ja toiseltakin henkilöltä.

Siis sulla menee toi määrä valkosipulia, taidat laittaa joka paikkaan!

15 kiloa valkosipulia talven mittaan!? Huu! Siis valkosipulin huu-ruista hengitystä riittänee.

Mutta riippuuhan se perheen koosta. Pitääpä lisätä valkosipulin käyttöä vielä. Terveellistä se ainakin on. Esimerkiksi valkosipulikeitto on tosi hyvää. Eikä ollenkaan niin huuruista, kuin voisi ensiksi kuvitella. Eikä nuo itselle nyt jääneet 22 kpl kyllä meilläkään voi riittää koko talveksi, vaikka aika isoja ovatkin. EIhän siitä tule kynttäkään per päivä. LISÄÄ. lisää, lisää!

Tässä vielä pehmeän valkosipulikeiton resepti http://www.herkut.net/resepti.php?id=911 4-6 annosta:

Nobile

Alkukesästä ihmettelin yhden kynnen jakautumista useaksi varreksi.

Tässä on nyt lopputulos - 38 kynttä yhdestä kynnestä...

Lieneekö kynsi jakautunut jo syksyllä ensimmäisen kerran lämpimän alkutalven turvin, kevätpuolella sitten uusi jakautuminen?

punastellen pakko tunnustaa että olen mitä ilmeisimmin syönyt kaiki siemen sipulit.. Viime syksynä ei tainnut montaa jäädä maahan laitettavaksi kun nyt oli saalis näin kehno. Taisi mennä kanta parempiin suihin. Mistähän löytyisi uutta kynttä? En ole puutarhamyymälöissä nähnyt. Alexandraako se yleensä on?

Tipilintu ja Oulunseudulta:

Minä tilasin talvivalkkarin alut täältä
http://personal.inet.fi/koti/talvivalkosipuli/

Hyvät istukaskynnet sain tältä pentissäkin juttelevalta viljelijältä.

Ja varmaan täälläkin joku heittää kynnellä kaveria, tai ainakin itusilmulla. Itelläni ei vielä ole jakoon laitettavaa, kun piti tilata lisää kynsiä omallekin kasvimaalle.

Nobile

Kymmenisen kiloa kotimaista valkosipulia kuulostaa paljolta, mutta hyvä kun riittää meidän sakille tuokaan määrä. Täälläpä se salaisuus lausutaan ihan ääneen: ei haise kuten ulkomailla millä-lie-lannoitetut. Pitänee ihan punnita tuo kori, kun näyttää niin paljon pienemmältä sato kuin viimevuonna, pienempiä tuli.

Ilman itusilmuilla tehtävää lisäystä en saisi tarpeeksi syötävää, sinkuista kasvatan ainakin puolet vuosittaisesta sadosta, ja melkein itku silmässä raaskin hädin tuskin jakaa kynsiksi ja istuttaa komeimpiä valkosipuleita syksyllä.

älkää nyt ihan noin perusteellisesti ulkomaan kasvatuksia tuomitko:-) olen minä harvoin valkosipulia syövän saanut "haisemaan" itsekasvattamillanikin. - suurin syy haisuttomuuteen taitaa olla tämä->
...ja että aineenvaihdunta siivilöi haisut, kun (talvi)valkosipulia syö paljon ja säännöllisesti.

löysimme muuten eilen kylän siirto/jätelavaa tutkaillessamme kaksi aivan ehjää pitkää ja syvää parvekelaatikkoa. ainakin kahdella pihalla itusilmuvauvat ovat ensi vuoden kurissa ja herran nuhteessa rajatussa kasvutilassa. kaikki on entistä helpompi löytää elokuussa, uskomme.

No niin nyt kävin ostamassa tai oikeastaan tein vaihtokauppoja ja sain niitä talvivalkosipulinkynsiä nyt sitten vaan antaan kylmä hoitoa kuulemma ja sitten syyskuun lopussa maahan anntettiin ohjeet! Saas katsoa mitä tulee!

Upean laadukas kuva..., yksikyntisissä ympärysmittä 17 cm

Sinkut on mahtavia

kävin juuri isoäidin kasvit oy:n sivuilla katsomassa, olisiko siellä nyt myynnissä omenatomaatin siemeniä. ei näkynyt niitä, mutta sen sijaan huomasin, että uuden omistajan myötä talvivalkosipuli aleksandra on taas tuotevalikoimassa. - lienee myyty jo loppuun tältä syksyltä. kannattanee kuitenkin kysyä ja ainakin muistaa taas ensi vuonna.

jos käyt edellisellä sivulla kertomillani isoäidin kasvit-sivuilla http://www.isoaidinkasvit.composer.fi/eshop/pages/31/ niin löydät yhden hinnan. aika lähellä tuota, jonka tipilintu kertoo jutussaan. - luulisin, että tämän tuotteen kohdalla hinnan määrittää kysyntä. ja tod.näk kulku on suoraan tuottajalta kuluttajalle. välikädet eivät päässe hyötymään.
korkeakin hinta on maksettava, jos kovasti tahtoo talvivalkosipulia saada, eikä lähipiirissä ole ystävää/naapuria, jolta voisi ylijäämää liietä.
meidän kylällä viljely lisääntyy tasaisesti aina uusille tonteille. kukaan ei varmaankaan ole rahalla ostanut aloitus"pakettia". - esim viime syksynä annoin yksikyntisiä naapurinherralle. niistä hän sai nyt upean sadon ja lupasi malttaa laittaa siitä kynsiä kasvamaan tänä syksynä. kovasti olisi halunnut aloittaa itusilmuilla pelaamisenkin jo, mutta kun olin vaimoaan neuvonut leikkaamaan kurjenkaulat wokkipannuun, eipä hänellä ollut niitä omasta takaa:-)
omat itusilmuni olin jo ehtinyt jakaa pois: isoimmat jätän tietenkin itselleni, seuraavat menivät pj:n äidille, seuraavat herra 13-v:lle ja semmoiset, joita vielä kehtasi antaa pois, naapurille, jolta olen saanut/saamassa hienoja perennoitten jakopaloja. pikkusilput vippasimme sen jaon jälkeen kompostiin...

enpä tiedä ollaanko "ammattiviljelijöitä" mutta myydään valkkaria kuluttajille ja lähimyymälöihin ja hinta löytyy sivuilla www.talvivalkosipulia.net Halvemmalla ei myydä, tuokin hinta työhön nähden -käsityötähn se suurimmaksi osaksi on! - tuntuu joskus hieman alhaiselle...

Olen joskus liotellut! Naattihometta voi ehkäistä liottamalla kynsiä ennen istutusta tunnin verran 40-asteisessa vedessä.

itse opin äidiltäni tämän saman asian (ei hän kyllä asiaa perustellut; teki vain niin kuin itse oli oppinut nuoruudessaan), jonka teitä varten hain yrttitarha.comin sivuilta -> "Maahan levitettynä tuhka ja talkki haittaavat juuria vioittavien sipuli-, porkkana- ja kaalikärpästen munintaa sekä toukkien kuoriutumista."
kuuma kylpyä en koskaan ole millekään sipulille antanut, mutta sekä kepa- että talvivalkosipulin istukkaat kierittelen koivuntuhkassa. siellä tvs:n kynnet, yksikyntiset ja itusilmut nytkin odottelevat tuhkalla peiteltynä maahan piilotusta. istutuksen yhteydessä tuhkaa päätyy maahan ja kippoon jääneen tuhkan ripottelen pinnalle. sipulit saavat sillä tavoin myös sen reilun kalkituksen, jonka ne tarvitsevat.

ei varmasti tarvitsekaan; yhtä hyvin toimi silloin, kun äiti sipulinistutukseen lähtiessään otti saunan tuhkaluukusta kipollisen mukaansa:-) minä vaan tykkään tehdä työt nyt ja heti valmiiksi asti niin pitkälle kun voin...
blogissani ehdin jo kertoa-> "valkosipulipenkit - sekä varsinainen että vauvala - on entistä paremmin
tehty. kas kun siitä hevonpeestä ei nyt enää tule nuusaa, niin uskalsin
käyttää molemmat aikoinaan kalliilla rahalla ostetut pussukat samaan
alaan johon aikaisemmin piti riittää yksi pussi."

en ole kokeillut, mutta keväällä maahan annettu lannoitus toimii ehkä myös. se vaan sotii minun periajatustani vastaan: kun paapot ja huolehdit maasta niin kasvit kyllä pitävät sitten huolen itte ittestään:-) enkä oikein osaa kuvitella, kuinka hirmuisen paljon keväällä lannoitetta oikein pitäisikään sekoitella penkkiin, kun minä tuon maan paapomisen lisäksi annan aina ensimmäisen ruohonleikkuun tuotoksenkin juuri talvivalkosipulipenkin typpilisäksi.

Tuhkan voimalla kasvavat kyllä hyvin ja ruohosilppulisäyksellä kukoistavat. Multaan kätkettynä tuhka liukenee sinne minne pitääkin ja lannoittaa kuten mai-lee sanoi. Ja hevonpee mullassa perustusvaiheessa hoitaa just sitä maata, madot ja maan eliötoiminta ovat keväällä vilkkaana kasvuvaiheessa tukemassa valkosipulinkin kasvua.

(tavaliset sipulini jäivät kananpaksilannoiuksella pieniksi, mutta tuhkalla lannoitetuista tuli suuria ja komeita samalla mökkikasvimaalla.-> kananpaksi sisältää paljon typpeä ja sillä kasvaa varsisto sipulin kustannuksella.)

TÄMÄ on valkosipuli ketju, joten luulen saman pätevän myös valkosipuliin: saavat tuhkasta kaliumia ja fosforia(??) heti syksyllä syyslannoitksen tapaan ja se vaikuttaisi kevän kasvuunlähtöön? _{oonko mie edes hajuilla ?? poistan taas kiltisti kun joku oikoisi harrastajaa?}

Valtsu, höh, mitäs ihmettä meinaat "poistan taas kiltisti..."? Meinasitko että jos miettimäsi juttu ei ole "oikein" niin poistat viestin? Soo-o (heristää sormella). Kuinkas ihmeessä me osaamattomat ja tietämättömät opitaan mitään jos ei pystytä mukana pähkäilemään ja mahdollisista erehdyksistä kimpassa oppimaan. Vaikkas kyllä toi ihan järkevältä kuullosti toi sinun mietteesi

Istutin nyt ensimmäiset talvivalkkarinkynteni tältä syksyltä (ja itse asiassa ekat varsinaiset kynteni koskaan) . Tein muhkean istutusalustan hoopeekompostista johon sekoittelin kalkkia sekä reilusti puuntuhkaa. Siihen painelin ne kynnet riveihin ja sitten puutarhamultaa vielä kunnon kerros päälle. Kaiken peittelin ruohosilppukatteella kun se hoopeekomposti oli kiitettävän "matoisa" (jäänyt mieleen mai-leen maininnat matojen ruokkimisesta) ^{Kassikäp, nää oli ne sinulta peräisin olevat.}

Homma jatkuu joku toinen päivä, mutta onneksi ei ole mikään kiire näiden istuttamisella. Vähän yritän jaksottaa hommia että pysyy mukavana puuhasteluna.

Minun kynnet vielä istuttamatta. Mutta kunhan saan juuriesteen, jonka aion laittaa koko kasvimaalle. Niin sitten homma hoituu. Pitää vissiin laittaa tarpeeksi multaa sitten päälle vaan, ettei tule lapiolla ja muulla teräaseilla rikottua estettä.

Minä istutin vasta eilen itusilmut, laitoin ne astioihin, joista löytyvät sitten helposti. Suojasin astiat reilulla kerroksella lehtiä, saa nähdä miten kasvaavat kun roiskin ne sekalaiseen järjestykseen ja melko tiheään. Tänään pitäis jatkaa ja istuttaa vuoden vanhat itusilmuista kasvatetut yksikyntiset...

Nyt on kaikenkarvaiset talvivalkkarini istutettu. Itusilmut lavakauluksella rajatulle alueelle penkin toiseen päähän, yksikyntiset vastaavanlaiselle alueelle toiseen päähän, ja Alexandran kynnet niiden väliin. Kynnet painoin syvälle penkkiin ja koloon ripottelin puuntuhkaa ennen mullalla peittelemistä. Hoopeekomposti on siellä alla kasvuvoimana. Jouduin tekemään penkin ihan kunnon mullasta kun savipeltoni ei ole vielä valmis tätä hommaa varten. Ensi syksynä toivottavasti saan valkkarit sinne savimaahan, ja tämä nykyinen iso penkki vapautuu muuhun käyttöön.

Samoissa puuhissa Nuun kanssa tänään..ai pahus tuhka unohtui. Olikohan pahakin moka...
no pääsivät ainaskin ihan paraatipaikalle, kera kompostin ja kananpeen.

Anteeksi, jos tämä tunkee hintakeskustelun väliin. Olen ihmetellyt, miksi pieni osa pikkusipuleista on eri näköisiä kuin enemmistö, kuvassa ylärivi on noita erilaisia.

Noh, itusilmutpa niin... on noissa kyllä muodossakin selvä ero. Nuo erilaiset eivät ole yhtään kulmikkaita kuten punertavat. Yleensä ne ovat isommasta päästä ja aika keskellä sitä pallukkaa, mutta eivät vierekkäin vaan hajallaan toisistaan (olikohan tuo selostu yksiselitteinen..?) Välimuotoja ei minulla ole, vaan selvästi kahdenlaisia.

Itsekasvatetulle valkosipulille EI ole hintaa. Valkosipuli ei ole myyrä! sanoisi murteen hallinnut tuttuni. Jos antaa valkosipulia pois, on se sama kuin jos lahjoittaisi pois onnen -kiinalainen sanallasku.

kävin äsken siemenvesan sivuilla ja löysin sieltä talvivalkosipulin. -
katsokaapa te muutkin. on kai *toimitetaan siemeninä* lapsus? entä
hinta, per sipuli vai per kynsi? istutusväliksi on minun laskuoppini
mukaan annettu 5 cm. laskenko ihan pieleen?

ja taas - edit: jos ei kiiruhda hätäisesti ohi ensimmäisestä vaiheesta, niin löytyihän sieltä tieto *n 30 gr, 5 - 6 kynttä*
katala minä: pieniä ovat nuo kynnet istukasmateriaaliksi...

Minulla on vieläkin istuttamatta, kun en ole saanut sitä juuriestettä Virosta, mutta ehkäpä piankin pääsen hommiin.

kun istutat *nyt*, ensi elokuussa sinulla on ns yksikyntisiä palleroita. ne istuttamalla saat seuraavana syksynä kynnellisiä "oikeita" talvivalkosipuleita.
jos haluat, voit ainakin maistella yksikyntisiäkin jo ensi kesänä; ovat jos mahdollista vielä maukkaampia ja mehukkaampia kuin varsinaiset sipulit.
ei ihan hätäisen viljelijän puuhaa, mutta ei siihen hirmuisen pitkää aikaa mene:-)

Hei!

Koska moni pähkäilee vielä valkkareittensa kanssa, laitan tähän uudelleen nämä keräilemäni ohjeet talvivalkosipulin kasvatuksesta. Ohjeet siis on kerätty eripuolilta netistä (pääosin varmaan täältä Pentistä ja Fyllistä). Ainakin näillä ohjeilla onnistuin saamaan hienoja ja isoja valkkareita kesällä 2008. Istutin kynnet edelisvuoden marraskuun lopulla. Ensi vuoden satoa varten istutin kynnet nyt jo syyskuussa (kahta eri kantaa).

Talvivalkosipuli (Aleksandra) - aloittelijan ohjeistusta:

• Isohkot kynnet (kotimaista kantaa) istutetaan viileään (miel. savipitoiseen) maahan syys-lokakuussa (marras-joulukuukin käy) noin 20 cm välein. Savisessa maassa istutussyvyys n. 5-8 cm, "tavallisen" multavassa n. 10-12 cm , hiekka-multamaassa n. 15- cm.


• Aurinkoinen paikka ja kohopenkki, jossa on hyvää lantakompostia ja kalkkia/tuhkaa. PK-lannoitettakin sipuli hyödyntää, samoin esim. luujauhoa ym. kivennäislannoitteita.


• Keväällä laitetaan ruohokatetta ja juhannukselta uusi kate ja ehkä heinäkuussakin vielä.


• Rikkaruohot kitketään, koska valksipuli on huono kilpailija


• Yleislannoitteella (ja/tai esim. nokkosvedellä) voi lannoittaa muutaman kerran kesässä.


• Kastellaan (etenkin keväällä) jos on kuivaa!


• "Kurjenkaulat" (=kauniisti kiemuroivia kukkavanoja) katkotaan kun ilmestyvät (muutama jätetään), koska niiden kasvatus pienentää sipulin kokoa. Kurjenkaulat käytetään ruuanlaitossa.


• Heinäkuun viimeisellä viikolla tarjoillaan syyslannoite (ei pakko).


• Nostetaan elo-syyskuussa, kun varsi alkaa kunnolla kellastua (ja/tai jääneet itusilmuvarret ovat suoristuneet ja itusilmupallerot ovat hyvin raollaan).


• Sipulit puhdistetaan päällisin puolin hellästi ja kuorta vahingoittamatta, huuhtaistaan vedellä tarvittaessa. Nostetut sipulit voi jättää puoleksi päiväksi kuivahtamaan, niin multa irtoaa helposti vaikka pehmeällä harjalla. Mutta heti huuhtaiseminen ajaa saman asian (tulee kauniin puhtoisia sipuleita).


• Kuivataan ensin varsineen jokunen päivä ilmavasti ulkona katoksessa (tai räystään alla roikkumassa), sitten 2-10 cm varsityngän kanssa ilmavasti pari viikkoa (juuret voi katkoa samalla kuin varretkin).


• Loppukuivaus noin 30C:ssä parantaa säilyvyyttä.


• säilytetään mieluiten viileässä (+2 - +5C) tai jopa huoneenlämmössä.

Itusilmut

• Tärkeä kannan uudistaja (=suvullinen lisääntyminen), koska (suvuttomasti) kynsistä kasvatetut sipulit taantuvat aikaa myöten.


• Voivat olla pientä kantaa (nuppineulanpää) tai suurempaa (herne).


• Katkaise itusipulivanat sipulien noston yhteydessä, ota uloin kuori ja anna itusilmunuppujen kuivahtaa jokunen päivä.


• Irrottele itusilmut (pienet "sipulinkynnet" toisistaan ja valitse isoimmat jatkoon. Kuivaa niitä vielä pari viikkoa (tai enemmänkin, jollei istutuspaikka ole vielä valmis).


• Istuta itusilmut noin syyskuussa hyvään multaan, kohopenkkiin, 3 cm syvyyteen ja 7-8 cm välein.


• Pienet itusilmut kasvavat ensimmäisenä kesänä noin herneen kokoisiksi. Toisena kesänään noin mansikan kokoisiksi, joissa on muutama kynsi. Kolmantena kesänä tulee jo syötäviä sipuleita.


• Isot ituilmut ovat herneenkokoisia ja niistä kasvaa ensimmäisenä kesänä mansikan kokoinen sipuli. Ja jo toisena kesänä syötävä sipuli.

• Itusilmuja/kynsiä voi laittaa myös kukkapenkkeihin kasvamaan (kasvu ehkä heikompaa, mutta herkkua tulee silti). Sipulinvarsia voi leikellä ja nostaa tuoretta sipulia ruuanlaittoon pitkin kesää. Kesällä poisleikatut kurjenkaulat ovat herkullisia esim. wokattuna tai säilykkeinä.

Nobile

Olipas harvinaisen selkeä ohje, tämmöinen tumpulakin ymmärtää. Printtaan heti tuon talteen.

Kiitos Nobile!

itusilmu silmumainen suvutonta lisääntymistä edustava, kasvista irtoava leviäin.

nobile itse ehti ensin:-)

ihan joskus olen huomannut tuossa itusilmu"kukinnossa" semmoista syheröä, josta voisi ehkä sanoa, että se on kukkaa. ei varmasti ehdi tehdä siementä, luulen minä. itse poistan ne syheröt, ennen kuin otan silmut talteen.
"uudistaa/parantaa kantaa" po "puhdistaa/parantaa kantaa", luulen minä myös.

olen varmasti itsekin käyttänyt sikin sokin noita uudistaa/parantaa/puhdistaa sanoja. yritän pysytellä puhdistaa-sanassa:-)

eiköhän sama päde tvs:n kohdalla kuin esim perunan; samassa pellossa ei pitäisi kovin montaa vuotta viljellä edellisestä sadosta otettua siemenperunaa vaan ostaa uutta. (minä ostan joka vuosi osan uutta, osan otan omasta sadosta) ihan niin kuin puhdistan tvs:nkin: osa kynsiä, osa itusilmuista kasvatettuja yksikyntisiä. - uskoisin, että nämä asiat kuuluvat sen *maan väsymisen* piiriin, jota myös vuoroviljelyllä pyritään torjumaan.

morsinko - juu, nosta ylös. useimmiten nosto tehdään jo elokuussa, kun ne naatit muuten häviävät ihan kokonaan (muista tänä syksynä merkitä istutuspaikka:-)) ja koska yksikyntiset (ja kynnet) istutetaan vasta lokakuulla, saavat pakosta ylösnousun ja kuivattelun. ja miksi nostetaan: tarvitsevat hyvin lannoitetun ja kalkitun maan ja paljon enemmän kasvutilaa kuin itusilmuina/palleroina.

noita mittoja käytän minäkin lauantaina:-)
anna minun tarkistaa - käy katsomassa sivulta 53 molliksen laittamasta kuvasta, kuinka päin ne istutit. (minä taas tänään sain kädestä pitäen näyttää "uusviljelijälle", että tämä puoli alas päin.) keväällä kestää kovin kauan taimelle tulo, jos ne joutuvat ensin kääntämään kylkeään - eikä se kaikilta onnistu ollenkaan.

jos laitoit ylösalaisin, ehdit hyvin vielä nostaa ne ylös ja kääntää.

Vielä yks ihmettelyn aihe: jollei suvullista lisääntymistä tapahdu, niin miten ihmeessä eri lajit on voinu syntyä? Ei vaan mahdu mun päähäni. Kloonejahan niiden pitäisi olla. Vai kukkiiko se valkkari jossain erilaisessa ilmastossa? Voisko osa itusilmuista olla hedelmöittyneitä tai siis pölyttyneitä, ku ovat niin eri näköisiäkin?

--jaahas, kuuklasin tuota ja joku englanninkielinen valkkarikeskus tiesi kertoa, että kloonejahan ne on. Viljelty valkkari on kuulemma steriili. En jaksanu tutkia pitemmälle yövuoron tässä vaiheessa. Kai ne lajikkeet on syntyny jostain alkusipulista, kaikkien sipuleitten äitistä...

kevään/alkukesän kuivuus on kaikelle kasvatukselle ongelma. siksipä melkein aina joutuu ennen juhannusta pihan kastelemaan kokonaan pariinkin kertaan. siinä saavat talvivalkosipulit vettä samalla. - heinäsilppukatteesta huolimatta ne saavat myös lannoitekastelun - aiemmin nokkosuutteella, tänä kesänä nyt sitten hevonhyvävedellä. juhannuksen jälkeen en ole enää niille vettä antanut, vaikka taivaalta sitä ei tulisikaan.

minulla aleksandra on ollut viljelyssä melkein tasan 20 vuotta. naapureilla, jotka eivät lähteneet itusilmuruljanssiin, satotaso heikkeni jo alle kymmenessä vuodessa. palopuheilla sain heidät, jotka aikoinaan viljelyyn usutin, ainakin kokeilemaan puhdistusta yksikyntisten avulla. luuloako mutta paremmalta on näyttänyt jo parina vuonna, ja itusilmukasvatus pyörii nykyisin omalla painollaan. - perusteluja en tietenkään tuolle osaa antaa, ainoastaan käytännön kantapääkokemuksen.

Täällähän on mielenkiintoista keskustelua.

Hetken pähkäiltyäni (ja perunan kasvatukseen vertailtuani) olen tuumaillut, että jospa se itusipulikasvatus todellakin lähinnä puhdistaa kasvustoa. Maasta tulleet taudinaiheuttajat pysyttelevät aluksi lähinnä kasvin maanalaisissa osissa, joten itusilmuissa niitä on ainakin vähemmän. Jos on näin, niin itusilmuja ei kannattaisikaan kasvattaa siellä isoen kynsien välissä, vaan ihan omassa maassaan, etäällä vanhasta valkkaripenkistä. Samaanhan pyritään mm. kasvupaikan vaihtamisella vuosittain (neljän vuoden kierto olisi kai riittävä).

Geneettinen muuntelu ilman seksiä (meioosia ja hedelmöitystä) taas perustuu spontaaneihin mutaatioihin. Aika hissukseen siinä syntyy muuntelua suvulliseen lisääntymiseen verrattuna. Jossain välissä kasvitkin yleensä siihen seksiin turvautuvat. Vertailun vuoksi: jopa pelkästään jakaantumalla lisääntyvät, yksisoluiset bakteerit vaihtavat keskenään geneettistä ainesta pieniä käytäviä pitkin solusta toiseen, jotta muuntelu turvataan. Siihen eivät kasvit kuitenkaan kykene.

Ja siihen kannan taantumiseen ja vaihtamiseen: jos ajattelee, että vaihtaa vain kantaa, kun entinen tantuu, niin mistä niitä uusia kantoja sitten tulee, ellei ole suvullista lisääntymistä??? Ei kait se mitään auta, että naapurin kanssa vaihtaa sipulikantaa. Perunatkin tuotetaan aina välillä siemenestä ja niin syntyneitä parhaita kantoja lisätään mikrolisäyksellä (kloonaamalla siis), ja viljellään mahdollisimman puhtaasti (vain luvanvaraiset viljelijät) myyntiin asti. Siten saadaan siemenperunan uudet kannat. Mutta entäs talvivalkosipulin uudet kannat, jollei tule itäviä siemeniä?

Huomasin myös, että täällä on aiheesta keskusteltu jo kaksi vuotta sitten, mutta sellaista sattuu, kerrataas taas. Ja saahan näitä pähkäillä, kunhan omat valkosipulit saadaan kasvamaan isoiksi ja maukkaiksi - keinolla millä hyvänsä. Meillä kasvaa sekä kynsiä, että itusilmuja - tänä vuonna.

Nobile

"...itusilmuja ei kannattaisikaan kasvattaa siellä isoen kynsien välissä,
vaan ihan omassa maassaan, etäällä vanhasta valkkaripenkistä."

juu, kyllä vauvavalkosipulit, niin kuin minä itusilmuja kutsun, istutetaan ihka omaan vauvalaansa, joka ei ole samassa paikassa kuin *viime* kesänä eikä samassa paikassa, jossa tvs-penkki oli *viime* kesänä.
kovin pitkiä eivät välimatkat ole eikä neljän vuoden viljelykiertoa aina pysty noudattamaan pienellä kasvimaalla. pyrkimys mahd hyvään on kuitenkin olemassa:-)

ritterina, ei ihan noin. - osassa on lilliputteja paljon ja osassa kokoliaita vähän. siitä yhdestä salakuljetetusta ovat kaikki peräisin.

- keskikesällä onkin jännityksen paikka, kun leikkelee pois wokkipannuun laitettaviksi ylimääräisiä kurjenkauloja: tuliko leikatuksi niitä isoja helpostikäsiteltäviä vai pikkusilppua kasvattelevia? aina täytyy jättää tuplamäärä kauloja kasvamaan kuin, minkä tietää tarvitsevansa.- minä en ole keksinyt, miten niistä itusilmujen hupuista pystyisi alusta alkaen tietämään kumpia tulee. oikein hyvä tuuri kun käy, kaikki jättämäni kasvattavat isoa ja komeata vauvavalkosipulia. semmoisina tuurivuosina on, mistä jakaa ystäville.

enkä sitäkään tiedä, kun en ole tarkkaa buukhollausta koskaan pitänyt, tulisiko esim yksikyntisistä kasvaneisiin isoja ja kynsistä alkunsa saaneisiin pieniä. toisin päinkin tietenkin voi mennä:_)
kuka ottaisi ensi kesänä seuratakseen, miten käy?

edit: tai voihan se olla, ettei kynsillä/palleroilla olekaan mitään tekmistä tuon asian kanssa, vaan ihan omaksi huvikseen kasvattelevat milloin minkinlaisia itusilmu"kukintoja"...

No niin, nyt meni 300 kynttä maahan, tuhkaa ja hevonpeetä mukaan. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Vielä meinaan istutta lisää pikkuisen.

Sain loput sipulit istutettua ja myös itusilmuja istuttelin, meinas mennä hermot, kun niitä oli niin paljon.

Moi,

Olen lukenut koko ketjun läpi ja olisi kiva kokeilla/kasvattaa sitä itsekin.

Tietääkö joku mistä aloitteleva talvisipulinkasvattaja saisi vielä istukkaita ensi kevään aikaisiin kylvöihin? Ovatko ne ihan "prismakamaa" muiden siementen ja istukkaiden tapaan vai pitääkö hankkia jostain erityisestä paikasta?

Vielähän tässä on tietysti aikaa...

Kiitos vastauksistanne,

Ymmärrän liiankin hyvin sen tarpeen kokeilla nyt heti. Se iskee mullekin vähän väliä.

Mitä sorttia muuten laitoit? Itselläni on Aleksandraa ja nyt kokeilen ekaa kertaa Lepikkoa, jota sain synttärilahjaksi (Alku & Juuresta Hesasta).

Toivottavasti onnistuu kaikilla ja tulee hyvä sato, kyllä tää kotimainen on NIIN mahtavan kokoista ja hyvää!

laitoin viimekeväänä tavivalkosipulin kynsiä maahan, sinne jäivät en löytänyt syksyllä kun varret olivat lakastuneet, nyt kasvihuoneesta nousee vihreää, kaivoin ylös, iso useakyntinen mandariinin kokoinen klöntti suurin ja muita pienempiä. Mitä teen, laitanko takaisin maahan, nostanko ylös ja annan kuivua ja sitten uudelleen maahan. auttakaa..

minä kun tykkään, että talvivalkosipulia pitää kasvattaa ihan sen oman rytmin mukaisessa tahdissa. sinuna, jos nostit jo kaikki ylös, söisin ne tässä kevään aikana ja hankkisin syksyllä uudet oikeaan aikaan istutettaviksi. näitä nyt nostettuja, jos yrität säilytellä istukkaiksi, ei onnistune. naapuri/ystävä yritti yhtenä syksynä. jotain oli kynsien rytmissä seonnut: taimettuivat heti syksyllä ja tietenkin tuhoutuivat talven aikana. - jos et vielä kaikkia nostanut, niin anna kasvaa ja nosta elokuulla. kuivana voit niitä sitten säilytellä, kunnes joskus lokakuussa istutat.

ps - jos sinulla on vielä juuret ja naatit jäljellä, voit yrittää ihan takaisinistutustakin niin kuin minkä tahansa taimen kohdalla tehdään. itse siirtelen vikapaikkoissa rikkaruohona kasvavia keväisin kunnolliseen penkkiin. - varminta taitaa olla syödä pois, saat ainakin hyödyn

pps - moderaattoreista joku kohta pyytää sinua valitsemaan itsellesi oikean nimimerkin tuon koodin tilalle. tekisitkö? pitäisi onnistua oma profiili kohdassa.

Hei J3046....jne. numerosarja joka kyselet talvivalkosipulin maahanlaitosta tuossa hiukkasen yläpuolella. Kävisitkö lisäämässä itsellesi kunnon nimimerkin, sellainen meillä kaikilla täällä on. Keskustelu ja viestittäminen on paljon helpompaa nimmareiden kesken. Lisääminen tapahtuu tuolla "oma profiili" -kohdassa. Samalla siellä ollessasi voisit laittaa esille paikkakuntasi, sekä kasvuvyöhykkeen jolla vaikutat. Sille ei ole omaa paikkaa siellä, mutta laita vaikka kohtaan "maa". Tervetuloa sitten keskustelemaan

Tökein takaisin maahan juurineen - varsineen kasvihuoneessa sulaan maahan ja heitin kananp.. ..joukkoon, en millään malttais syödä , sillä vain 6 kpl , josko kasvaisivat ja tekisivät ensikesänä itusilmuja. aloittaisin sitten syksyllä oikeaoppisen kasvatuksen.

Nyt laittaisinkin tilaukseen syksyksi tätä kaikkien täällä kehumaa Aleksandraa ( 5-10 sipulia), josko joku malttaisi luopua käypään hintaan, sillä tämän omani merkistä ei ole tietoa.

Varmasti sitä syksyllä löytyy usealtakin täältä. Nou hätä, ota asia vaan sitten esille syksymmällä

muoks: mai-lee oli vikkelämpi. Vaan siinäs näet, ei täällä ilman valkkaria kukaan jää (sieltä ne oli minunkin ensimmäiset yksikyntisaarteet lähtöisin)

Prismasta löytyi istukasvalkosipuli "Printanor" lähtöisin Vierelän luomutilalta. Onko kellään kokemusta. Viljelijän sivulta löytyi istutusvaihtoehtona sekä syksy että kevät. Arvakkaa.. ostinko? Eikä tää polte oo silti yhtään hellänny.

Kävin juuri kattomassa, ei vielä näy mitään.

olen pelonsekaisella jännityksellä lukenut teidän piippaa-juttujanne. ritterina taisi aloittaa jo 12.4.
nyt on helpotus suuri; meidän peltomme ovat vihdoin sulaneet ja talvivalkosipulit kaikissa olomuodoissaan (kynnet, yksikyntiset, itusilmut) oikein komeasti taimella.
meitä on kaksi vuotta hemmoteltu eipäs-talvilla, niin että nyt kun olikin juupas-talvi, ei tahdo uskoa, vaikka aivan normaaliahan tämä on; viime vuodet ovat olleet epänormaaleja. tvs-mittarin mukaan kevät olisi mukamas yli kolme viikkoa myöhässä. viime keväänä piippaaminen alkoi 5.4.

Mullapa oli jo kokonainen valkosipuli tullut maanpinnalle, piippoineen, sipuleinee, juurineen - harakat!

edit - älä pahastu neuvosta, mutta jos saat itusilmuja tänäkin vuonna, istuta ne jo syksyllä, lokakuu ihan hyvä aika.

Mun piipat ovat 10 sentin molemmin puolin.

(kalkitussa) umpisavimaassa.

Anteeksi Kassikäpp kyselyni, selailin kyllä viestejä mutta niissä puhuttiin kynsien istuttamisesta, ei siemenien. Aloittelijalle kun on niin moni asia epäselvä. Kaikkia 68 sivua en tosin jaksanut kahlata.

Itusipulit kasvavat, mutta muita ei näy vielä, olenkohan istuttanut myös liian syvään? Pitäiskö mennä kaivelemaan ja näkis sitten tuleeko sieltä mitään. Sentään yli 300 sipulia olen istuttanut.

Nyt näkyy jo piippoja, turhaan hötkyilin niiden kanssa.

Jes,vappuna huomasin ensimmäiset merkit piipoista ja tänään itusilmuista,joita onkin vasta ensimmäistä kevättä kasvamassa.

Varsinaiset kynnet noin viikkoa aikaisemmassa,kuin viime keväänä. Eiköhän tästä hyvä kesä tule,toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toinen kevät vasta,kun saa näiden kasvua seurata.

Meikäläisellä aloittelijapellellä savimaasta noussut 14 kpl - lienee lähellä 100 %.