Avasin ketjun pohdiskellakseni talon soinnuttamista yhteen pihan tai puutarhan kanssa.

Omassa tapauksessani talo oli jo valmiina muuttaessamme. Talomme on tummanruskeaa tiiltä. Aluksi ajattelin, että onhan mausoleumi, punatiili olisi ollut pirteämpi. Nyt aikani asuttuani ja kasveja pihaan viriteltyäni olen todella tyytyväinen talon väriin. Tumma ruskea on minun silmissäni täydellisyyttä hipova väri kasvien taustaksi. Vain ihan tumma sininen olisi haasteellinen mutta sitä on kukissa aika harvoin.

Pieniä haasteita aiheuttaa naapurin komea (ei moitteen sijaa) punatiilinen aita. Pitemmälti asiaa pähkäiltyäni olen päätynyt siihen, että sitä vasten kannattanee istuttaa valkoisen eri sävyissä olevia kukkia. Olin haaveillut vaaleanpunaisista ruusupensaista mutta ne saattaisivat riitaantua punatiilen kanssa. Onko antaa vinkkejä?

Älkää lukeko viestiäni väärin, en ole sotajalalla punatiltä vasten kasvavien vaaleanpunaisten kukkien suhteen. Sensijaan lähes hummallun yllättävistä, yhteensopivista väreistä. Yksi vaihtoehto punatiilen kanssa voisi olla kerätä eteen punaisen eri sävyissä kukkiva penkki. Tällöin punatiili olisi vain yksi joukossa.

Toinen kysymys on talon tyyli vastaan pihan tai puutarhan tyyli. Talomme on rationaalisen suoraviivainen ja ympärillä on alunperin kuivaa kangasmetsää ja kalliota. Piha ympärillä on nyt tekeillä (aikaisemmat omistajat eivät olleet puutarhaihmisiä) ja siitä tulee totaalisen epärationaalinen. Rakastan kasveja yksilöinä mistä johtuen pihaan ei tule laajoja alueita yhtä kasvia vaan kallionkoloissa kukkivat pienet lampareet, joissa on sekaisin erilaisia kokeiluja. Syvämultaisimmassa  kohdassa kuohuu pihan runsaudensarvi, jossa hedelmäpuut ja perennat ovat ainakin toistaiseksi sulassa sovussa. Ahkera suhailu syksyn alennusmyynneissä kruunaa suunnittelemattomuuden.

Meillä myös keltainen talo. Pohjoispuolella taloa on havuja, rodoja, kotkansiipiä, kuunliljaa. Muut penkit tulevat muutaman metrin päähän talosta, enkä halua antaa talon värin vaikuttaa siihen Riippuu tietysti paljolti siitä millaisessa ympäristössä talo ja piha/puutarha on ja mihin pyritään. Itse en pyri mihinkään täysin tarkoin rajattuun ja ankarassa kurissa kasvavaan. Pientä hallintaa täytyy joskus yrittää tehdä, ettei ole liian sekavaa. Meille sopii sellainen puolihuolimaton Talomme ympärillä on runsaasti isoja puita kuten kuusia, mäntyjä, koivuja, raitoja + kaikenlaisia muita pajuja ja pihlajia. Ne tuovat yhdessä luonnontilaisen metsänpohjan kanssa paljon vihreää väriä eri sävyisenä ympäri vuoden.

Talo/piha/puutarha on tekijänsä ja katselijansa näköinen. Toisten kammoamat väriyhdistelmät ovat toisille se must -juttu Hyvä aihe tämä, jatketaan keskustelua

Niin ja Hanttu, mielestäni nuo värit sopivat hyvin, siis varsinkin ihana oranssi, keltaisen talon kanssa. Sanoit, että talo on hyvin hallitsevan oloinen niin siitä tuli mieleen tasoittava vihreä, korkea ja tummasävyinen sellainen. Korkeat pääosin vihreät köynnökset, isot havupuut?

Talomme värin muuttuminen kylmänsinisestä lämpimämmäksi aiheutti minulla ainakin muutamia kukkivien muutoksia, muttei kovin paljon. Ihan vaan seinustan lähellä lähinnä. Eniten talon väri vaikuttaa köynnösten valintaan - jos ovat seinustalla.

Kyllä minulla istutukset ovat turhan hajallaan edelleen ja tuijotussuunnitelmissani jätän yleensä talon huomaamatta.

Ainoastaan ja erikseen okakuusen istutuspaikkaa miettiessäni halusin tasapainottaa talon pohjoista päätyä.

Ihmettelen, miten tälläinen avaus on jäänyt huomaamatta!

Minä taas olen koko ajan tehnyt puutarhaani sopimaan taloon ja miljööseen, muutamasta töppäyksestä nyt ei kannata mainita vai...?

Minun ajatusmaailmassani tämä asuinpaikaksi kutsuttava kokonaisuus käsittää talon sisustuksineen ja puutarhan ympäristöineen, kuin saman pallon eri puolet.

Tämä pohjalaistyylin talonrakennustyyli on varsin, hmm...vaikea jättää huomiotta vai kuinka sen sanoisi. Punaista, valkoista ja mustaa. Varsinkin etupihassa olen pitänyt kovin tärkeänä näkymiä ja sopivuutta johonkin sellaiseen (mielestäni) nykypäivän pohjalaisasumismuotoon. Kartan kovasti museoimista ja liian hienoa ja varottavaa, kodin pitää olla elämistä varten.

Mielestäni kokoan palapeliä jossa ei ole reunapaloja. Joskus yritän ihan väkisin epäsopivaa palaa tähän pihaan mutta loppujen lopuksi ne pitää poistaa jossain vaiheessa. Tonttia kolmelta suunnalta ympäröivät pellot antavat mahdollisuuden katsella pihaa kauempaa, jolloin katson isojen puiden rytmitystä ja silloin sainkin päähäni että jotain pitää olla pilarimaistakin kaikkien pyöreiden vastapainoksi toiseen päähän, toisessa päässä on havupuita paljon enemmän. Pihassa on kokonainen alue joka vihloo hampaitani - tuo vesiaihe - mutta elän toivossa että joskus keksin siihenkin jotain joka sovittaa homman kokonaisuuteen. Alppiruusut eivät sovi tänne, joten luulen etten saa niitä siksi elämäänkään, mistä tietää...sen sijaan olen vieläkin kestoiloinen siitä että valkoiset ja punaiset lupiinit sopivat tähän miljöön tönkkömäisyyteen niin hyvin. Koko, väri ja tyyli.

Eli pelkästään ei se väri, vaan se mittasuhde, tyyli yms. ovat niitä jotka loppujen lopuksi ratkaisevat, sopiiko pala tähän peliin vai ei. Ja erehdyksien huomaamiseen voi mennä joskus jopa vuosia, mutta sitähän puutarhan rakentaminen on - jatkuvaa muutosta. Ja sitten vielä se, että mikä sopii minun mielestäni hienosti voi toisen mielestä olla tyylirikko!

Psst, Temskukka - Jotain hyvää siivoilustakin Tämäkin yksinäinen viestinavaus roikkui pitkään "häntänä" varsinaisten kansioiden ulkopuolella...Nyt vihdoin huomattiin kun oli siivottu kohdilleen

Me asutaan maalla, ympärillä on useammassa suuntaa luonnontilaista pöheikköä, joten kovin tarkkareunaisesti ja kulmikkaasti toteutettu piha näyttäisi täällä miusta ympäristöön sopimattomalta. Lisäksi rajoittaa inhimilliset voimavarat ja raha.. Ainahan sitä voi hienoja suunnitelmia tehdä, mutta jos ne yksin lapiolla kaivat, niin se rajoittaa aikalailla toteutusta... Meillä siis useimmat kukkapenkit on pihan nurmipinta-alaan nähden miun makuun tosi pieniä, mutta niissäkin on ollut ihan valtavasti työtä.. Pikkuhiljaa aion niitä laajennella joka vuosi. Meillä ei siis edes pyritä kerralla kuntoon tyyliin, vaan nurmikko saa väistyä jokavuosi hiljaa nakertamalla.. Kukista pidän yksilöinä ja monilajinen ja monivärinen on paljon enempi miun mieleen kuin yhden lajin massaistutukset. Ja kun niitä yksiä kappaleita haalii toinen sieltä toinen täältä, niin mitään kunnollista suunnitelmaa ja tarkkoja väri- ja muotoehtoja ei siis tosiaankaan ole. Pihasta muodostuu sellainen kuin muodostuu. On miulla jotain suurempia linjoja mielessä, mutta miten ne sitten toteutuu on toinen juttu..

Ruusutarha, miulla on kanssa jonkinlainen ruusutarha haaveissa.. Mie pidän vanhoista pensasruusuista ja olenkin jo alkanut pikkuhiljaa haalia niitä pihalle perennojen lisäksi. Juurivesoista kasvattamalla suurempia puskia saa odotella vielä vuosia, mutta siis hiljaa hyvä tulee.. Niin ja ihan lapiolla kanttaus on miusta perinteisempiin ympyröihin hyvin sopiva penkinrajaus (savimaasta löytää huonosti kiviä ja jotkut neliskulmaiset laatat ei miusta siis sopisi oikein meidän pihaan), eli sitä kanttausta suosittelen, ei ole miusta mitenkään ylivoimainen homma ja samalla voi siis aina vähän laajentaa... Ja mie siis aion kasvattaa pensasruusuja ja perennoja samoissa vapaamuotoisissa penkeissä, silleen että ruusut ovat keskellä ja matalampia kukkia laidoilla, samalla tulee siis se ruusujen juuristoaluekin pidettyä heinättömänä.

Ja sitä en ole koskaan salannut. Suosittelen ammattiapua sellaiselle,
joka on yhtä tietämätön kaupunkilainen kuin minä sillon 18v takaperin.
Puutarhainnostus iski sitten kunnolla vuosien varrella, ja puutarhasta
alkoi tulla omannäköinen. 1999 eksyin Puutarhanettiin, ja se oli menoa
;-)

...aivan alan haaveiluun. Voisi kysyä Vaasan messuilla (jos siellä olisi ketään semmoista) vähän tarjouksia kahden ongelmakohdan kanssa joihin en saa mitään kuningasajatusta ja ne ovat kuin kivi kengässä kaiken aikaa. Tuo tienpää on ongelma kun haluaisin sen olevan "tervetuloa" enkä "pilipalimitäsattuu" ja sitten vesiaihe, joka on syvältä. Hmm.