Tämä on vanha puutarha.net keskustelupalsta.
Näille sivuille ei voi enää lisätä viestejä, vaan keskustelu jatkuu
uusilla palstoilla.

Myyrät !

puutarha.net keskustelupalstat: Pihakasvien terveydenhoito: Myyrät !
Lisääjä silja, perjantai, 20. elokuuta 1999 - klo 22.10 perjantai, 20. elokuuta 1999 - klo 22.10:

Tein hakuja vanhoista aiheista ja löysin jos jonkinlaista konstia myyrien pään menoksi. Mm. pakokaasut, vesi, valkosipuli, tupakantumppivesi ja kaikenlainen metelöinti ynnä kissat ja koirat tulivat esille.

Onko kenelläkään mitään uutta konstia - tietysti mieluiten toimivaksi havaittua ? Tontillemme on ilmaantunut maamyyrä/myyriä. Lähes joka aamu saa todeta multakasan. Kesälomalla ollessamme pois kotoa oli ilmestynyt muutama kasa, mutta nyt kasa on joka aamu samassa kohdassa. Hölmö kysymys, mutta kertoisiko joku, mitä nuo maamyyrät oikein tekevät - syökö ne kasvien juuria vai ...


Lisääjä Raili, sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 09.57 sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 09.57:

Maamyyrä on rauhoitettu hyönteissyöjä.


Lisääjä kurtturuusu, sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 12.23 sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 12.23:

Tietääkö joku enemmänkin myyristä, meillä ei ole niinkään multa kasoja, vaan isoja reikiä vaan talon rauhallisemmalla puolella ja pensastoissa, ja tienvarressa olevassa ojassa, missä niitä ei ennen ole ollut, meiltä noin ½km päässä virtaa aika iso puro, jossa asustaa kuulemma vesirottia, ynnä muita vesieläviä,villi-minkeistä puhumattakaan, voisivatko myyrät olla muita kuin maamyyriä, laitoin esim, pitkiä punajuuria kasvamaan kasvimaalle, niitä on jyrsitty maan pinnalta ovat pieniä hampaan jälkiä täynnä.


Lisääjä SeijaHoo, sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 18.30 sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 18.30:

Vesimyyrä tekee noita reikiä ja käytäviä. Se voi tehdä esimerkiksi perunapenkin alle pitkän huoltokäytävän, jota pitkin se kuljettaa perunat talvikellariinsa. Jostain pellolta voi löytyä tällainen vesimyyrän varasto täynnä perunoita.

Istutimme mökille entiseen perunapeltoon viherherukkaa. Siellä ne otukset kaivelevat edelleen. Muutama pensas kituu myyränonkaloiden takia.


Lisääjä Aikku, sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 21.24 sunnuntai, 22. elokuuta 1999 - klo 21.24:

Vesimyyrään ei auta muu kuin istuttaa kaikki puut ja pensaat ison kanaverkosta tehdyn pussin sisään.
Ja sitten käyttöön kaikki ne aiemmin kesällä neuvotut myyränkarkotuskonstit pakokaasusta viheltäviin pullonsuihin asti. Itse olen syödyn omenapuun juurella katkeroituneena ja hurjistuneena työntänyt kanankakkarakeita ja perään vettä sen käytäviin niin paljon, että pelkäsin talon lähtevän uimaan. Vesimyyrä ei pidä vedestä maalla käytävissään vaikka muuten vedessä viihtyykin.Ei ole useaan vuoteen palannut ylemmäksi puutarhaan, varsinkin kun löytää kanaverkkoa , joiden takana herkulliset juuret ovat tavoittamattomissa. Alempana rannan puolella vielä mellastaa, mistä naapurin kissa ja pöllöt niitä harvantavat.
,


Lisääjä silja, keskiviikko, 1. syyskuuta 1999 - klo 21.11 keskiviikko, 1. syyskuuta 1999 - klo 21.11:

Oma(t) myyräni näyttävät hävinneen jonnekin - onneksi. Huomasin Prisman lehdykässä mainoksen "myyrämyrkystä". Pitänee käydä vastaisuuden varalle tsekkaamassa, mitä se oikein on.

Vai onko jollakin jo moisesta kokemusta ?


Lisääjä nelli lauantai, 30. joulukuuta 2000 - klo 14.05:

Lunta tupruttaa täydeltä taivaalta ja hankeakin on jo maassa. Niin taas on käymässä kuin ennenkin, että tramppaamiset uhkaa jäädä, jos ei pian mene asialle.
Lumen tramppaaminen piti oleman keino torjua myyrien reittejä (vesimyyrä?). Se ei hevin taivasalle suostu, jossain sanottiin. Pehmenä lumen alla sen sijaan on helppo liikkua.


Lisääjä Matti Kulju lauantai, 30. joulukuuta 2000 - klo 16.02:

Vesimyyrä tekee syksyllä käytäviään ja myllää nopeasti kukkapenkit ja kasvimaan. Se kerää varastoon ruokaa, joita se sitten käyttää talvella.
Se ei siis tee enää tuhojaan talvella, kun maa on jäässä, ainakaan täällä pohjoisessa. Usein kyllä keväällä huomataan, että omenapuun juuret on syöty ja puu on aivan irti, mutta itse tuho on tapahtunut jo syksyllä.
Olen miettinyt puiden ympärille maan alle kaivettujen verkkojen vaikutusta puun juuriin. Hirttääkö verkonsilmä ajan myötä läpi kasvavan juuren? Onko kellään kokemusta tästä?

Itse olen pyytänyt vesimyyrät pois vesisankkosysteemillä. Kaivetaan astia, joka on puolillaan vettä maahan käytävän kohdalle, astian yläreuna käytävänpohjan tasalle ja peitetään pahvilla tai jollain muulla materiaalilla. Hetken päästä myyrä tulee katsomaan, mistä käytävään tulee vetoa ja tipahtaa astiaan ja hukkuu. Jos myyrä on ovelampi ja hoksaa ansan, se työntää sen täyteen multaa. Huolellisesti ansan tekemällä sen kyllä yleensä saa pyydystettyä.
Toinen mahdollisuus on käyttää rotanloukkua, vaikka omenankuoria syötiksi ja loukku käytävän suulle odottamaan uhria.

Lumen tiivistämisellä taas estetään pelto-, kenttä- ja metsämyyrien tuhoja, jotka kulkevat lumen alla ja järsivät puuvartisten kasvien kuoret ja perennat (ikivihreät).
Tiivistämistä täytyy vain muistaa tehdä useamman kerran talven mittaan, aina kun uutta lunta kertyy lisää. Myyrät eivät yleensä tykkää mennä kovaan lumeen ja siksi tiivistetyt kohdat säilyvät todennäköisemmin syömättä.

Myynnissä olevia myrkkyjä käytetään lumireikiin. Markkinoilla ei taida olla kuin yksi myyrille sallittu valmiste tällä haavaa.


Lisääjä klematis lauantai, 30. joulukuuta 2000 - klo 16.37:

Vastaan tuohon hirttokysymykseen. Olen joutunut näkemään valtavat määrät tapauksia, jossa rakennusfirmat ja JOPA ammattilaiset istuttavat puut, pensaat, ruusut jne verkkopusseissa tai niissä juuttinailonsekotteisissa liinoissa ja usein vielä kuminauhat ympärillä. Olen joutunut tilanteisiin, jossa isot kasviryhmät voivat huonosti ja paljastuukin tämmöinen edelläkuvattu juttu. Olen joutunut kiistelemään eräiden viherrakentamiseen enemmän suuntautuneiden kollegoiden kanssa asiasta, mutta onneksi oikeat kasvienrakastajat ymmärtävät, että kyllä siinä elävän olennon sielu käpristyy, kun osa omaa itseä pannaan pussissa elämään. Se maatuminen niillä juuttisekoituksillakin on kyllä erittäin hidasta (vaikka jossain taimimyymälöissä jotain muuta söpötettäisiinkin)! Ostin juuri isomman määrän kasveja ja mitä olikaan tehty edellisellä omistajalla: Oli pantu isompaan muovipussiin koko höskä ja jätetty verkot ja kuminauhat kuristamaan. Multaa vaan ympärille ja taas pariksi vuodeksi seisomaan taimistoon! Tällaisia luumupuita aloin istutella, kunnes huomasin tämän kasvirääkkäyksen ja tein ison urakan tässä lokakuussa....
MITÄ TULEE kanaverkkoon, olemme sijoittaneet sitä parimetristen hedelmäpuidemme ympärille n. latvusten etäisyydelle, eli halkaisija on n. metrin ja korkeus pari metriä. Juuret kasvavat rauhassa (verkko on ehkä n. 40-50 cm maan alla) vielä pitkään ennenkuin niiden pituus ja ennenkaikkea paksuus on sitä luokkaa, että ne jotenkin kärsisivät. Sitä paitsi jossain vaiheessa ennen sitä verkko kyllä tullaan poistamaan, ei sitä sitten enää niin tarvitse, kun puu pärjäilee omillaan.


Lisääjä klematis lauantai, 30. joulukuuta 2000 - klo 20.15:

Hei Kuljun Matti! Mulle tuli juuri VYLin osoitetietokysely vihreää kirjaa varten. Selasin tänvuotista ja jotenkin tuo nimesi tuntui tutulta ja löysinkin sen tietystä kohdasta. Kun itse harrastan pientä alottelevaa taimistotouhuilua kestävillä kasvikannoilla (ym), niin olisi hauska kuulla, mitä sinä kasvatat siellä pohjoisessa?


Lisääjä europeana sunnuntai, 31. joulukuuta 2000 - klo 11.03:

Meillä on vesimyyrän takia istutettu katiskaverkon sisälle omenapuita ja terijoen salava. Ainakaan vielä eivät ole hirttäytyneet, ja kasvavat hyvin (Salava paketoitiin kuutisen vuotta sitten ja on nyt isohko puu):Mahtaneeko katiskaverkko sitten ruostua ja antaa periksi, en tiedä.


Lisääjä nelli sunnuntai, 31. joulukuuta 2000 - klo 14.14:

Kuljun Matin myyräjuttua luin ihan mielenkiinnolla. Vesimyyrinä noita olemme pitäneet, ihan luulon voimalla vaan.

Viime keväänä lumi suli pihasta huhtikuun lopulla. Tarkemmin sanottuna kun pääsiäisenä menin Helsinkiin, se oli sulanut tultuamme takaisin.
Sillä välin hurjat jäljet olivat myös paljastuneet maassa, lumen alta. Pieniä "panssarivaunuja" oli kiemurrellut kuin serpentiinisotkuna nurmikon pintaa, varjomorellin ympärillä. Käytävät olivat siis avoimia, vain hanki oli ollut kattona. Käytävien löytyminen jä se paljo määrä oli täysi yllätys.

Mitä ne olivat syöneet, en tiedä. Kaikki pikkusipulit eivät nousseet (balkaninvuokkoa en löytänyt, tulipa turkestanicaa nousi joku). Saattoipa olla, että jotain oli viety kokonaan.
Myöhemmin pottumaan laitamilta löytyi lisää kasvituhoja. Neilikkaruusu ja suviruusu olivat sittemmin selvästi taantuneet.

Krookuksen viemiseen oli varmaan jänis tai rusakko syynä, papanoista päätellen. Että siinä ne innolla odotetut edellisen syksyn uuden istutusharrastukset. Kai ne nyt vie uuden omenapuummekin, kun ei oo verkkoa varmaankaan viety maan alle minkään oppien mukaan.

Mutta aurinkoisella katusivullamme ei ilmeisesti ole jyllätty lainkaan. Sinne ei pottumaalta taida päästä kulkematta maanpinnalla (talon trampattu edusta, paljasta kalliotakin pinnassa). Talon takaa pääsisi rauhassa, matka ehkä vähän pitkä, savinen kova maa. Tällä tontin osalla jopa krookukset saavat olla rauhassa.

Ehkä tuo rauhallinen pottumaan ympäristö on se noiden jyrsijöiden reviiri. Siellä kun ei liikuta talvella. Maasta se pienikin ponnistaa, sano.


Lisääjä Matti Kulju sunnuntai, 31. joulukuuta 2000 - klo 15.33:

Kasvattelen täällä Oulun kupeessa perennoja ja puuvartisia kasveja, lähinnä pensaita. Puiden ja havukasvien osuus on pieni. Kaikki kasvatettavat ovat astiataimia ja talvehtivat ulkona hangen alla (jos luoja ja tuholaiset suo).

Perennoja on kasvatuksessa noin 250 lajia ja lajiketta, ruusuja noin sata (emotaimia on jo n.140, joten määrä kasvanee) ja muita puuvartisia arviolta 120.

Mukana tässä kasvatuksessa on paljon myös harrastusta, jotta homma ei kävisi yksitoikkoiseksi. Kaikkien näiden kasvien kasvattaminen ei ole välttämättä kannattavaa rahallisesti, mutta on mukava tarjota harrastajille jotain muutakin kuin niitä "tavallisia".

Olen keräillyt uusia kasveja kokeiltavaksi jo pitkän ajan, parisenkymmentä vuotta. Kokeilu on jatkuvaa ja aina silloin tällöin löytyy viljelynarvoinen kasvi. Eri asia sitten on sen myyminen, sillä valitettavan usein hyvät kasvit eivät kelpaa, koska niitä ei tunneta. Monien kasvien lisääminen on pitänyt lopettaa siksi, ettei niitä yksinkertaisesti saa myytyä. Jälleenmyyjät eivät mielellään osta outoja kasveja, eikä suunnittelijat suunnittele. Niiden myyminen vaatii melkoisia puheagrobatiaa tai hyviä näyteistutuksia.

Jos klematis pistät sähköpostiosoitteesi minulle osoitteella
m.kulju@kolumbus.fi , niin saat tarkempia kasvilistoja liitteenä.
Paljon on myös pelkkiä emotaimia, joita ei ole lisätty syystä tai toisesta, mutta niistä minulla ei ole koneella mitään valmista luetteloa.

Missäspäin Suomea se sinun viljelyksesi sijaitsee?

Myyristä vielä sen verran, että olen nyt parina vuonna ruiskutellut Ersa nimistä ainetta (hirvi-, myyrä- ja jäniskarkoite) puuvartisten kasvien oksille syksyllä. Se haisee pahalle (ilmeisesti näsiästä peräisin)ja elukat ei siitä tykkää.

Viime talvena vältyin tuhoilta, vaikka myyriä oli paljon, mutta mikä oli tuon aineen osuus, sitä en uskalla sanoa. Levitin sitä myös perennantaimien ympärille, jotta lumen alla olevat myyrät kaikkoaisivat, Lisäksi tiivistin lunta ja lähes kaikki myyntipensaat olivat verkon takana. Tosin myyräverkko on vain metrinen ja lunta oli paikoin yli sen. Lisäksi metsämyyrä osaa kiivetä. Ainoat pienet tuhot olivatkin verkon sisällä.


Lisääjä klematis sunnuntai, 31. joulukuuta 2000 - klo 17.38:

Hei Matti, laitoin sähköpostiosoitteeni omaasi, mutta koska lähettäminen ei aina tällä lasten käyttämällä koneella onnistu, niin ilmoittaisitko saitko?
Viljelykseni on tässä Marketanpuiston vieressä Bodomjärven rannalla. Periaatteet ovat jokseenkin samat kuin sinullakin, tosin olen aloittanut koko puutarhatouhuilun vasta -92, jolloin hankin tämän koulutuksen ja vaihdoin alaa ja elämäntapaa (nyk. juntti-landepaukku 100%). Harrastan niinikään mieheni kanssa puutarhan, puiston, puistometsän, metsäpuiston ja metsän rakentamista, istutusta, hoitoa.... On vähän peltoja, enemmän hoitamatonta metsää.
Alunperin hankimme tänne hirveät määrät kennotaimia Mustilasta, Röykästä ym. ja mulla ne ovat pusseissa pääosin. Joillekin olen rakentanut isoja laatikoita erityyppisin maa-aineksin kullekin sopivaksi. Onpa mulla sahajauholaatikkojakin, joissa on pusseja upotettuna. Vaikka pusseista ovat jo juuret työntyneet sahajauhoon, se ei näytä häiritsevän, vaikka tuoreen sahajauhon myrkkyjä ei pidetäkään sopivina kasveille. On hyvin epäortodoksisia kokeiluja. Sitten puuni ovat vain kasvaneet ja jotkut ovat kuolleet, mutta ne, jotka ovat pärjänneet, ovat joutuneet kokemaan todella kovia - eritoten maan päällä pusseissa kasvaneet. Ja kun niiden provenienssin pitäisi olla meille paras mahdollinen, niin nämä "vanhan" taimistoni kasvit ovat ilmeisesti varsinaisia selviytyjiä.
Sitten hankimme syksyllä erään lopettaneen taimiston loppukasvit ja niissä onkin ties mitä. Niissä esim. juuri näkee sen, että jotain on toiveikkaasti hankittu paljon, mutta viherrakentajat eivät osaa tai halua käyttää niitä ja suuri yleisö ei tiedä tai uskalla ostaa tai ne eivät vain satu olemaan muodissa...- ja ne ovat jääneet vuosiksi taimistoon, uudelleenpussitettu, välillä kuivahtaneet, ehkä...
No, onneksi ne nyt ovat täällä, syksyllä väsähdin tosin niin pahasti, että paljon arkoja kasveja jäi suojaamatta mitenkään. Siinäkin taimistossa suurin osa aina kaadettiin syksyllä ja ne saivat lumisuojan joko luonnostaan tai niiden päälle ajettiin lunta. On mulla sieltä tullut aivan ihmeellisiäkin kasveja, joita en ikipäivänä olisi mennyt ostamaan. En nimittäin itse ole koskaan harrastanut hirveän epävarmoja kasveja (paitsi URANI alkuvaiheessa tietämättäni). Tosin nyt kun olen tullut tänne p-nettiin, olen kummasti innostunut näistä aivan tuhoontuomituistakin. Pihalla kasvaa pari Gingkoa ja muutama Rhus (laciocarpa?) ja Pyracanthoja pari lajiketta. Istuttamatta jäivät esim. jokin outo aitoviini, oli komiat happamat hedelmätertut. Ne varmaan kuolee talven kynsissä.(osassa hankituista ei ollut mitään nimiä ja aion määrittää ne ensi keväänä).
Itse olen siemenistä lisäillyt hyvin vähän. Työskentelen alalla toisen palveluksessa, joten oman taimiston kehittäminen, markkinointi ja myynti on aivan tällaista kuinka sanois tuurijuoppoluonteista...
On mulla M-puistossa oma pysyvä näyttelyalue kyllä.Rakensin sen viime keväänä ja ensi keväänä pitäisi ruveta tehokkaammin markkinoimaan. Koko Överbyhän on tällä hetkellä vähän käymistilassa ja kai se vähän vaikuttaa tuohon VYLliinkin. Olen muuten ollut aika aktiivinen täällä pääkaupunkiseuduilla joissakin itseä kiinnostavissa alan "piireissä", mutta petyin jotenkin ammattilaisten yllättävän kovaan kyynärpäätaktiikkaan. Mielestäni uudet innokkaat tyrmätään liian helposti. Itse olen kyllä useimmilta ihan itselleni tärkeiltä ja mielenkiintoisilta tahoilta saanut ihanasti kannustusta aikanaan, mutta yllättävästi myös selvää syrjintää. Tämä p-netti palautti uskoni tähän alaan -USKOKAA TAI ÄLKÄÄ KAIKKI IHANAT HARRASTAJAT JA AMMATTILAISET. Olisivatpa kaikki alan ihmiset näin monipuolisia, avuliaita, innostuneita, kiinnostuneita, monin eri tavoin luovia - kuten täällä!
Hip hei, nyt täytyy ruveta valmistautumaan kyläilyyn lähtöön. Ei hotsita. Täällä olis kivempi seurustella!


Lisääjä nelli sunnuntai, 31. joulukuuta 2000 - klo 21.05:

Vai nie hatshu. Kun luin Bodom-järven, vähän aikaa olin raksutti ja raksutti, missä.. Sveitsissä, Ruotsissa?... mutta se siis olikin ja on Suomessa?
Taitaa p-alalla olla fiilis kuin koiranäyttelyissä, kiivasta tohinaa.


Lisääjä klematis maanantai, 1. tammikuuta 2001 - klo 04.00:

Hrr!Olen jo kotiutunut ja meni ihan hyvin, vaikka oli melkein yököttävä olo ennen lähtöä. Johtuu tästä depiksestä, joka aina näihin aikoihin on pahimmillaan. Ei jaksais tavata ketään.
Interesno, kazhetsja, chto tut i drugie govorjat po-russki???? Miltä muuten konkurssijuoma maistui, Nelli? Oliko sen arvoista??
Hihna jäi päälle, ei nukuta.
Mullakin on nyt ruusuja aivan hirveästi, mutta nekin poloiset ovat useimmat maan pinnalla. On Persian keltaruusua ja Flammentanzia ja Hannea ja erilaisia Rugosoja ja Fairyä ja en nyt muista mitä kaikkia arkoja sortteja. En enää jaksanut istuttaa kertakaikkiaan. Noiden em. lisäksi mulla on siis joitain vielä arempia, jotka eivät varmuudella pärjää, vaikka olisivat maassakin. Oikein ihmettelen, miksi se taimisto on niitä tilannut aikanaan. Teen yhteen lämpimään paikkaan ruusutarhaa. Siinä juuri ovat muuten meidän myyräreitit melkein hollilla. Olen istuttanut sinne myös parit erikoisemmat vaahterat, kuten esim. Acer saccharinumin ja yhden liuskalehtisen, jota en vielä tunnistanut suoralta kädeltä. Siinä on myös satakunta mongolianvaahteraa. Saa nähdä, miten otus on ajatellut toimia niiden suhteen. Jotenkin se on liikkis, kun aina tallaan sen tekemät makkarat ja tuhoan pomppimalla keot, niin se vaan entistä terhakammin painaltaa ristiin rastiin uusia kuvioita. En tiedä, musta se on kiva, ei ole ainakáan vielä tehnyt tuhoja. Se on ollut siinä suunnilleen samalla alueella koko ajan.
Miten sulle Nelli ei nimi Bodom sano mitään? Melkein kaikkihan tuntuvat tietävän Bodomjärven telttamurhat vuosikymmenten takaa. Vaikka sen jälkeen ei täällä olekaan mitään tapahtunutkaan (paria muuta murhaa lukuunottamatta).


Lisääjä europeana maanantai, 1. tammikuuta 2001 - klo 13.35:

Kuule Nelli, tokko ovat vesimyyriä! Ne ovat rotan kokoisia ja kaivavat isoja, umpitunneleita, jotka voivat pettää, jos päälle astuu. Yleensä ne ovat niin syvällä, ettei jalkaa vajoa maan alle , vaan antaa myöten. Vesimyyrä asuu alueilla, joista löytyy vettä jossain muodossa, koska kesäisin ne asuvat vedessä, pesäaukko on rannassa veden alla.
Maamyyrä asuu etelässä ( ei enää täällä V:sella), ja se tekee kekoja; vesimyyrä ei ainakaan meillä tee kekoja , vaan maan päälle antaa kädenmentävä aukko. (Mihin se kaivamansa maan hautaa, en tiedä, ehkä vanhoihin käytäviin).Pehmeässä maassa se voi tehdä keonkin, mutta se on iso silloin ja tosi harvassa.
Se taas, joka tekee näitä avokäytäviä, on muistaakseni kenttämyyrä ja yleinen melkein koko maassa, se tekee tuhonsa maan päällä.
Näihin maanpäällisiin myyriin auttaa pöllöjen suosiminen (pöllönpönttöja ja pöllöystävällinen maasto), koira, tuulikellot ja muut kilkuttimet.Kissa myös.Ja sitten ne myrkyt, jotka kyllä voivat osua vääriinkiin suihin.Ehkä parempia on loukut.?


Lisääjä nelli maanantai, 1. tammikuuta 2001 - klo 14.14:

Voi kun niillä menee oma laaja metroverkostonsakin! Kai pottumaalla. Kaadettujen ja kaatamattomien mäntyjen juurakoissa lienee...mitä lie, viihdettä kumminkin.

Maanpäälliset käytävät näkyivät vain aiemmin kertomassani tilanteessa, heti lumen sulettua. Sen jälkeen pysyvät maan alla. Joskus on kärsivänaamainen rotannäköinen raato pihalla (naapurin myrkyttänyt?). Josku maata kaivettaessa osuu selvästi "valtatielle". Isompi reikä. Kyllä jonkin tapaisia pieniä kekoja voi olla reiän suulla, mutta ei selvästi merkittävää. Nurmikolla reiän huomaa helpommin, kun ruohossa on "pieni multakasa".

Vettä tuo alava tontinosa keväällä lainehtii, muuten ojat on rajoilla. Vettä ei ehkä keskikesällä ole (on alkuperältään kyllä ollut, sorsalampi tuossa paikassa ennen 60-luvun rakentamisaikoja)

Naapurilla on pari kissaa, joita (ja fasaaneja) meidän koira prissaa. Siihen sen aika meidän pihassa pääasiassa kuluukin.

Merenkurkun tienoo on III-vyöhykettä. Täällä on lämpimämpää kuin vastaavalla korkeudella muussa maassa. Täytyypä ottaa vaari pöllöpöntöstä, ihan muutenkin.


Lisääjä Matti Kulju maanantai, 1. tammikuuta 2001 - klo 15.29:

Ei se sinun sähköpostisi klematis tullut minulle, katosi bittien hautausmaalle ilmeisesti. Kokeiles uudestaan.

Nuo arat ruusut vanhan taimiston jäänteenä, viittaavat siihen, että taimet on aikanaan ostettu ulkomailta, niinkuin mykyäänkin paljon tehdään. Siellä kun valikoima on niin erilainen ja suomalaiset perinteiset ruusut puuttuvat tykkänään.
Suurimmat maahantuojat ovat taimistoja, jotka kauppaavat taimet sitten edelleen taimimyymälöihin ja viherrakentajille. Siksi ei riitä, että tietää miltä taimistolta kasvit ovat tulleet, vaan pitäisi myös kysyä missä ne on kasvatettu. Myyjä ja kasvattaja ovat kaksi eri asiaa.

Tiettyjä kasveja tosin on vaikea saada kotimaisina, jos ei peräti lähes mahdotonta, kuten on tilanne vaikkapa pionilajikkeiden kanssa. Kuolanpionin tyyppisiä kasvatetaan Suomessakin, mutta kerrottukukkaiset lajikkeet ovat lähes poikkeuksetta ulkomaisia, ne on vain jatkokasvatettu täällä.

Mutta minulla voisi olla sellaisia emokasveja, jotka saattaisivat kiinnostaa. Riippuu vähän siitä, mihin suuntaan aiot kasvatustasi suunnata.

Mitä lisäystapoja käytät? Onko pistokaslisäystä? Tarvittaessa voin tehdä sinulle vaikka pikkutaimia jatkokasvatusta varten ja löytyy niitä nytkin kaksivuotisina pistokastaimina ruukuissa. Voisit vaikka tehdä retken tänne ensi keväänä/kesänä.


Lisääjä Matti Kulju maanantai, 1. tammikuuta 2001 - klo 17.28:

No nyt sai klematis viestinsä läpi ja vastasin samantien, joten käyhän postilaatikolla


Lisääjä Pia perjantai, 13. huhtikuuta 2001 - klo 16.08:

Eilen kävin katselemassa pihalla lumen alta paljastuneita paikkoja.... Ja huomasin nurmikolla pieniä uria ja niissä kasapäin vaaleita kakkakasoja! Ilmeisesti asialla on ollut peltomyyrä tms?? Koloja ei ollut maanalle vaan ainoastaan "ruohossa makkaroita". Kauhulla odottelen kun viereinen kukkapenkki paljastuu lumenalta... Ilmeisesti myyrät ovat juoksennelleet lumen alla, mutta jotakinhan ne ovat kaiketi syöneetkin!!! Toiseksi mieleeni tuli tarttuuko myyrän ulosteista myyräkuume?? Vai onko tämä enempi kellareiden ym. ongelma?


Lisääjä miina sunnuntai, 15. huhtikuuta 2001 - klo 20.08:

Meidän piha oli tänä keväänä oudon näköinen, ei kasan kasaa. yleensä se on niin täynnä myyrien tekemiä kasoja, että livettää. Mitään kummallisia myyränkarkotustoimenpiteitä en ole tehnyt, joten ihmetyttää, että mikä niille myyrille tuli???


Lisääjä Rattus tiistai, 17. huhtikuuta 2001 - klo 10.05:

Kuulkaas, kyllä vesimyyräkin tekee kekoja. Vesimyyrä (toisin kuin veden partaalle pesivä piisami) ei välttämättä näe koko elämänsä aikana vesialuetta, eikä vesi ole sen esiintymiselle välttämätöntä. Vesimyyrä toki VIIHTYISI veden äärellä parhaiten, mutta elelee ihan tyytyväisenä kuivillakin alueilla. Joka tapauksessa se muuttaa kuivalle maalle syksyllä. Se esiintyy myös pohjoisessa toisin kuin maamyyrä-kontiainen, joka ei ole mitään sukua näille jyrsiville myyrille.

Maamyyrä-kontiainen on lihansyöjä (hyönteiset ja toukat yms.) eikä näin ollen mutusta puiden juuria, oksia tai mitään muitakaan osia. (Jos joskus löydätte kontiaisen kuolleena, kurkistakaa sen suuhun ja nähkää siellä neulamaiset hampaat, ötököiden syömiseen soveltuvat!) Vesimyyrän ja kontiaisen keot erottaa toisistaan siitä, että kontiaisen keossa ulostuloreikä on päällä, vesimyyrän kekosessa se on sivussa. Kontiainen on juuri se musta samettiturkki, jolla on isot kourat, ja joka sai elokuvassa housut.

Oma lukunsa ovat sitten metsämyyrä, peltomyyrä, kenttämyyrä ja muut vekkulit sukulaisensa, jotka tekevät karmaisevia tuhoja maanpinnan yläpuolella - usein silti lumen alla - puiden ja pensaiden varsiin. (Lapinmyyrä kuorii myös juuria.)Nämä pienet myyrät ovat yleensä rusehtavan harmaita pieniä vipeltäjiä. Vesimyyrä sen sijaan on tosiaan aika iso, ruskeanmusta rotan kokoinen mölliskö, ja maanalaiset tuhot ovat siis yleensä sen käsi-(tai siis hammas-)alaa. Varastetut juurekset ja juurettomiksi kalutut pensaat kertovat vesimyyrän vierailuista.


Lisääjä miina tiistai, 17. huhtikuuta 2001 - klo 12.14:

Onko tuolla vesimyyrällä kädet, kuin ihmisellä?


Lisääjä Rattus tiistai, 17. huhtikuuta 2001 - klo 23.02:

Hmm, ei sellaisia vaaleanpunaisia ja isoja ainakaan kuin kontiaisella. Vesimyyrän käpäläiset ovat rusehtavat ja sirot. Kontiaisen käpälät sellaiset hyvin isot suhteessa otuksen kokoon, ja pinkkiydessään kovin ihmismäiset. Ovat myös selvästi takajalkoja isommat. Näillä kasvisyöjämyyrillä (siis ei maamyyrä-kontiaisella)takajalat ovat selkeästi etujalkoja isommat.

Käytän siksi tuota yhdistelmänimeä, kun nimitys 'kontiainen' vakiintunee lähiaikoina "viralliseksi" maamyrän nimeksi, ettei sotkeutuisi kokonaan eri väkeen kuuluviin jyrsijämyyriin.


Lisääjä miina keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 09.51:

Minun teki niin pahaa, kun viim kesänä löysin sellaisen eläimen kuolleena, jolla oli ihmismäiset kädet...


Lisääjä Puukonsuojus keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 10.22:

Minunkin on ihan paha olla, kun ajattelen mitä tulen tekemään parinviikon päästä mökilläni, minun pikku kädellisilleni.


Lisääjä Rattus keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 10.36:

Kontiainen on minusta jokseenkin sympaattinen otus muutenkin (puri kyllä minua käteen kerran, mutta mitäs menin nappaamaan sellaisen kiinni). Koskapa siitä ei sanottavaa haittaa ole muulle kuin pihan pinnanmuodoille, eikä minua koskaan ole mikään golfkenttäpiha kiinnostanutkaan, niin rellestäköön. Jonkin verran objektiivisuuttani vielä vähentää lapsena katsotut tsekkiläiset myyräanimaatioelokuvat. Minkäs teet.


Lisääjä raijapaija keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 10.56:

En ole ikinä nähnyt kontiaista..onko se senverran harvinainen,että esiintyy vain tietyillä alueilla suomessa.Asun Turun seudulla.


Lisääjä miina keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 12.29:

Voi, olet jäänyt paljosta paitsi! Ne on tavallaan hyvin hellyyttäviä!


Lisääjä rh keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 15.20:

Minäkin olen nähnyt sellaisen vain kuolleena, mutta söpö oli.


Lisääjä raijapaija keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 15.44:

Missä olette nähneet..onko ne harvinaisia? Ihme,kun en ole koskaan törmännyt moiseen..minulla kun on kissakin,joka..ikäväkyllä kantaa pihalle kaikenlaisia saalistamiaan luontokappaleita..kurresta,rotasta ja pupunpojasta harakkaan..:( mut ei ole koskaan kontiaista saanut saaliiksi..onneksi.


Lisääjä Rattus keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 16.24:

Kontiainen l. maamyyrä (Talpa europaea) elelee lähes yksinomaan maan alla, joten sitä aika harvoin elävänä näkee. Esiintymisaluetta rajoittaa routa, siksi otusta löytää vain Etelä-Suomesta. (Turusta myös!) Kovin harvinainen se ei ole. Tässä kuvia; itse hemmo: http://www.inra.fr/Internet/Produits/HYPPZ/IMAGES/7030001.jpg ... ja tuhojaan: http://www.inra.fr/Internet/Produits/HYPPZ/IMAGES/7030000.jpg


Lisääjä raijapaija keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 16.32:

Kiitos..oli hieno kuva! Ja tosiaan..aivan ihmismäiset,paljaat "kädet" :)
..mutta näkyypä melkoista tuhoa tekevän nurmikentillä..


Lisääjä TAO keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 17.15:

Maamyyrä on rauhoitettu, vesimyyrä on se otus joka tulee taimen tyveltä maan alta ja nakertaa taimen poikki. Kenttämyyrä se, joka tekee niitä kiemuroita nurmikkoon. Kädet - myyrällä - haloo?!?!?!? Rajansa inhimillistämiselläkin. Lapinmyyriä olen muuten hoitanut ja yhden hävittänyt hoitaessani, viemäri yskäisi silloin oudosti.


Lisääjä Katariina keskiviikko, 18. huhtikuuta 2001 - klo 19.16:

Liian pieni ja suloisen näköinen otus tapettavaksi ainoastaan sen vuoksi, että nurmikolle syntyisi tuollaisia kekoja! Ei minua ainakaan häiritsisi vaikka nurmikollamme olisi muutama tai enemmänkin multakasoja.

Puukonsuojus asui muistaakseni jossain Venäjällä ja siellä ei taida olla vielä tietoakaan mistään rauhoitus asioista koskapa hän uhkailee noita ihania otuksia.


Lisääjä miina torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 08.16:

Meidän pihalla köllötti kontiainen kuolleena viime kesänä.


Lisääjä Rattus torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 08.49:

Itse olen enemmän mieltynyt käpäliin, tassuihin ja räpylöihin kuin käsiin, mutta enpä taida mikään varsinainen filantrooppi olla muutenkaan.

Inhimillistämisestä sanoisin sen verran, että josain määrin meille lajityypillisistä mieltymyksistä ja arvotuksista ovat peräisin myös erilaiset rauhoitus- ja suojelupainotukset. Esim. hyvin uhanalaisen (nyttemmin jo hävinneen) mustarotan (Rattus rattus) pelastamiseksi ei syntynyt minkäälaista mielenkiintoa, niin sievä ja silkkinen ja söpö kuin otus onkin - tämä johtuen sen tuhotoimista meitä ihmisiä kohtaan. Lutikka on myös jo lähes sukupuuttoon kuollut maassamme, eikä kukaan itke sen perään. Kuuma aihe tällä hetkellä ovat sudet ja vaihteleva suhtautumisemme niihin.
Jos jonkin uhanalaisen otuksen inhimillistäminen (tai sen "söpöys" tms.) takaa sille todennäköisemmän selviytymisen ihmisten diktatuurissa, niin hyvä minusta että edes niin. Viime vuonna muuten herneenversoni menivät parempiin suihin, minusta oli niin mukavan näköistä kun rastaat ja fasaanit ähräsivät versojen kimpussa; rastaat välillä pyllähtivät pyrstölleen kun kiskaisivat verson liian innokkaasti nokkaansa. Arvioin, että otusten puuhien seuraamisesta saamani ilo on suurempi kuin herneiden mutustelemisesta irtoava. Mansikoiden suhteen olinkin sitten jyrkempi.

(Rotta on muuten oivallinen apu sadesäällä poimittujen mansikoiden tai syksyisten sienien putsaamisessa; se pistelee poskeensa etanat ja toukat, kipaisee sitten välillä omiin puuhiinsa ja tulee taas kutsusta noukkimaan tarkkaan herkkupalat avuliaaseen suuhunsa. Toissa vuonna tosin Siiri-rotta innostui kätkemään mansikoita kaapin alle, joten se oli erotettava toimestaan muihin tehtäviin.)


Lisääjä raijapaija torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 08.59:

TAO.. haloo.."kädet" oli lainausmerkeissä..eli se siitä inhimillistämisestä! Elukka mikä elukka..tosi söpö silti ja olisi mukava nähdä joskus elävänä. :) :) :)


Lisääjä Puukonsuojus torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 10.48:

Yksi hyvä konsti on kuulemma pari kertaa vuodessa täyttää onkalot hapella ja asetyleenillä, sen jälkeen tuli perään pitkällä kepillä. Paineisku tekee selvää myyristä isoltakin alalta ja samalla onkalot aukeavat niin tiedät mihin alat kuskata maata takaisin. Ei taida Katariinalla olla aavistustakaan kuinka isoja maamääriä ne pystyy siirtämään, monia kymmeniä kiloja vuorokaudessa. No turha tästä väitellä, minulle ne on joka tapauksessa suuri ongelma.
En usko, että maamyyrät koskaan tullaan rauhoittamaan Venäjällä, koska täällä niitä kyllä riittää.


Lisääjä Jorkki torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 12.40:

Tappaminen tai tappamatta jättäminen ulkonäön perusteella kuulostaa meikäläisestä jyrsijöiden etniseltä puhdistukselta ??? 51 kappaletta jyrsijöitä tasa-arvoisesti pyydystäviä US-patentin saaneita laitteita löytyy patenttihausta hakusanalla "mouse trap"


Lisääjä Zuu torstai, 19. huhtikuuta 2001 - klo 13.36:

Lemmikkieläimien etniset puhdistukset ne vasta vinkeitä ovatkin. Koirankasvattajat eivät hirveästi asiasta rummuttele, mutta kyllä pentueiden karsiminen siten, että näyttely-yksilöiksi sopimattomimmat ensin tapetaan on aika yleistä. Puhumattakaan lemmikkijyrsijöistä ja kaneista.


Lisääjä omiT tiistai, 22. toukokuuta 2001 - klo 07.44:

Romantiikan nälkä näyttää vaivaavan terassin alla asuvaa vesimyyrää. Sitä mukaan kun 'Romantika'-kärhöön tulee maasta uusia versoja, tuo hyväkäs pistää ne poskeensa.
- AIV-liuoksen avulla olen myyriä koettanut häätää etäämmälle, mutta meillä ilmeisesti on maistuvammat eväät kuin naapurilla, joten aina ne tulevat takaisin. Kukkapenkkiin ei muurahaishappoa arvaa annostella tarpeeksi. Nurmikonvaltausta yrittäneet maamyyrät sensijaan säikähtivät sitä niin, että ne ovat pysyneet toistaiseksi poissa.


Lisääjä omiT sunnuntai, 27. toukokuuta 2001 - klo 21.41:

Nyt tekivät myyrän peijakkaat viimeiset temppunsa, kun tärvelivät niin 'Prince Charles'in kuin 'Cicciolina'nkin maanpäälliset versot, säätyyn katsomatta. Rotanloukku esiin, juustoa syötiksi, ja myyrän mentävällä kololla varustettu musta laastiämpäri ylösalaisin päälle pitämään talitintit poissa. Ja jep. Pari ensimmäistä myyrää jo on luonnon kiertokulussa kompostilla. Mutta eivät ne olleetkaan vesimyyriä, jollaista vielä kuukausi sitten paikalla seurailin ja joiden koloja olen joutunut täyttelemään, vaan ilmeisesti metsämyyriä. Hiukan ylipainoisia sellaisia, koska saivat rotanloukun laukeamaan.


Lisääjä Katariina maanantai, 28. toukokuuta 2001 - klo 08.07:

Voi surkeutta, omiT! Minä olen sen sijaan huojentuneena huomannut, että Piilu-köynnöksessä on kaksi vihreää versoa jo muutaman sentin pituisina maasta tulossa eli on hengissä, mutta kumman hitaasti. Olenkohan istuttanut sen liian syvälle, kun yritin innoissani kaikkia istutusohjeita seurata? Hiekkakerroksineen!

Ei ole tullut mulle edes mieleen, että myyrät voisivat syödä metsäköynnöksiä!


Lisääjä omiT tiistai, 29. toukokuuta 2001 - klo 07.07:

Kolmas veijari kompostoitu!
- Aiemmat myyräsukupolvet eivät ole täällä kärhöjen versoja nakerrelleetkaan, ainakaan niin paljoa että olisin huomannut. Talvella ovat kyllä katkoneet muutaman alppikärhön. Vesimyyrät ovat joskus tuhonneet pieniä kärhöjä, mutta varsinkin myöhemmin kesällä ne tekevät käytäviään kärhöjen ympärille ja ilmeisesti syövät juurten kärkiä. Kärhö rupeaa silloin nopeasti näyttämään janoiselta ja nälkäiseltä.
- Muutama kärhöistämme on vielä näkymättömissä. Nopeimmissa isokukkaisissa on puolisen metriä vartta.


Lisääjä Katariina tiistai, 29. toukokuuta 2001 - klo 08.38:

Tuo ämpäri on hyvä konsti, mutta pelottaisi silti, että siili menisi ja laittaisi nenänsä siihen loukkuun. Siilillä kun on hyvä hajuaisti.

Metsähiiren kanssa pidettiin viime kesänä hauskaa antamalla sille niin suuri juusto, ettei se saanut sitä raahatuksi koloonsa ja sitten kuvasin sen videolle puolen metrin päästä. Se hiiri nimittäin kesyyntyi meillä. Söi aamupalaa aina samaan aikaan meidän kanssa ulkona.


Lisääjä klematis tiistai, 29. toukokuuta 2001 - klo 23.50:

OmiT, muistan yhden aika hupaisasti tarinaa heittävän k-kerholaisemme huimia myyränestoviritelmiä! Hänellähän oli aivan käsittämättömiä juonia estämään kiinnostuneiden otusten lähentelyt. En valitettavasti pannut päähäni kaikkia virityksiään, mutta ehkä niistä löytyisi jotain apua sulle! Kaikenlaisia verkkoja ja peltipönttöjä ja pahoja makuja ja kiviä hän oli sijoitellut kärhöjensä juurien ja kai maanpäällistenkin osien suojaksi. Olisi hauska kuulla, vieläkö kärhöt ovat hänellä elossa. Miltäköhän hänen penkkinsä oikeastaan mahtaa näyttää? Mielikuva ainakin on enemmän barrikadimainen kuin esteettinen elämys. Onneksi meillä ei ole myyriä kuin yhdellä rajatulla alueella kauempana kukkapenkeistä - metsän reunassa. En tiedä, miten toimisin jos ne tekisivät invaasion penkkeihini!


Lisääjä Humulus keskiviikko, 30. toukokuuta 2001 - klo 10.36:

Olen tainnut jo aikaisemminkin kertoa, että kerran puhalsin nestekaasupullosta ne kaikkein pahimmalta lemuavat viimeiset perskat myyrän käytävään ja se tuntui karkoittavan otukset etäämmälle evakkoon. Alkuperäisen saamani ohjeen mukaan kaasu olisi pitänyt sytyttää tuleen mutta sen jätin tekemättä. Ilmeisesti pahanhajuinen kaasu imeytyi maaperään ja piti myyrät kauan poissa.


Lisääjä omiT perjantai, 1. kesäkuuta 2001 - klo 19.28:

Ylösalaisin olevan ämpärin reunaan peltisaksilla leikkaamani kolo on tarkoituksella niin pieni, etteivät siitä siilit mahdu lävitse. Ja musta väri tekee sen linnuille liian pimeäksi, varsinkin kun olen koloa vastapäätä pannut muutakin estettä ja vielä muovin koko virityksen päälle.
- Vesimyyrätkin ovat vauhdissa peremmällä puutarhassa. Niille pitäisi kokeilla näillä palstoilla joskus esitettyä vesiämpärikonstia.