Tuutulin manauksia maalta
Olemisen sietämätöntä karseutta, kun jalkoja särkee ja kasvihuoneesta hajosi neljäskin lasi.Ja astuin kolmannen kerran naulaan. Ja haravasta katkesi varsi. Miksi yleensä viitsin ? Koska rakastan puutarhaani.


marrasta, marrasta... torstai, 23. lokakuuta 2008
järvikin on hyytynyt odottamaan parempia aikoja
järvikin on hyytynyt odottamaan parempia aikoja


Vaahteranlehdet riipiytyivät tuulen mukana maahan, ja muodostavat nyt ihastuttavan kirkkaankeltaisen maton vielä vihreälle nurmelle.
Lähetin siitä kuvan ulkomaanystävälle, joka ihasteli Suomen syksyä. Kerroin kyllä, että tuota keltaisuutta kestää vain lyhyen tovin, sitten koittaakin ankea, musta aika.

Piirrän ja maalaan paljaita puita mielellään, koska olen katsonut niitä pitkään ja hartaasti maaten sairaalan sängyssä liikkumatta.
Opin silloin miten paljaskin puu voi olla kaunis. Luonto on kuin unessa, mutta silti olemassa. Kaikki vaipuu uneen, odottamaan kevättä.
Niinhän me ihmisetkin teemme.
Laskeskelin juuri , montako kuukautta vielä kestää, ennenkuin pääsen taas kylvöpuuhiin.
Helmikuulla päivät ovat jo sen mittaisia, että multasormia alkaa kutittaa. Taimiluetteloita on jo selailtu...
Ikkunalaudan iso kaktus tekee lyhyen päivän ja aurinkoisen ilman ansiosta komeaa kukkaa.
Taitaa kuolla sen jälkeen, näin kuulemma kun hän kukkii.
Ans kattoo kuinka käy.

Ruissalosta diilaamani taimet ovat hyvin sopeutuneet paahdeikkunalleni, niiden kasvua on nautinto katsella. Kyllähän ikkunallani vallitsee suorastaan kasvihuoneolot, kun aurinko paistaa ( silloin kun paistaa = ) ) ja kokkailen tai pyykki kuivuu kylppärissä tai innostun laiskuuttani jopa suihkuttelemaan niitä. Talvella, kun päivät lyhentyvät, ikkunat ovat usein auki, joten talvilepokin tulee hoidettua.

Laudat pursuavat, silti metsästän edelleen vekkipalmua, cucurbina ssp. (Kärsälilja) ja vanhanaikaista, tummanpunaista kiinanruusua, jonka onnistuin taas kerran tappamaan.
Oliskohan kellään ?
Jätäpä viesti, niin otan yhteyttä, vaihtotaimia löytyy !

+ Kommentoi (1 kpl)



Vitaleet sentään ! perjantai, 19. syyskuuta 2008
Tää on niitä päiviä kun herääminen ei ollut ihan viisas teko.

Koira kusi alkajaisiksi matolle ( mielenilmaus, kun ei päässyt sohvalle jalkoihini istumaan).

Posti toi masentavan kirjeen.

Poika ei muistanut ruokkia koiria,ja ihmettelin,mitä on tekeillä,kunnes ainoa risotonripe,joka oli jäljellä katosi lautaselta sillä välin kun kävin vessassa.

Telkkarista tuli rikollisen huonoa ohjelmaa.

Päätä särki.

Rahatilanne vs. jääkaappitilanne näyttää katastrofilta pidempää ajanjaksoa tarkastellen.
Kirjoitusvire ei iskenyt ollenkaan tänään päälle.

Ruokaa piti taas laittaa, kun eilinen sapuska oli kadonnut mystisesti yöllä jääkaapista, jolloin leikkasin sormeeni ja sainkin sellaisen ventin sormeeni,että huh !

Ja aina kun käyn kaupassa tulen vihaiseksi siellä vallitsevista hirveistä hinnoista.
Taitaa tuo tunne olla kyllä yleistä nykyisin.

Mitäs hyvää?

Haa !
Issikka kukkii !!
Ts. Suutarinkielo tai tuonenkielo, tai Aspidistra. Upea ja tuoksuu ihanasti.
Jotain hyvää sentään.
Ja taimet , jotka ostin Ruissalosta ( ja myös tuttavankaupalla sain) ovat lähteneet hienoon kasvuun.
Kumma,miten aina löytyy juuri tuollaista, kasveihin liittyvää mielihyvää, josta iloa saa, kunhan sitä tulee ajatelleeksi.
Kotini ikkunat ovat isot,ja joka ilmansuunnassa on viidakko.
Ollut siitä lähtien,kun innostuin huonekasveista 15-vuotiaana ja ostin ensimmäisellä palkallani vuoripalmun ja sirosädearalian.
En aio luopua harrastuksestani ikuna, ja vielä vanhanakin, palvelutalon sopessa, haluan jonkinlaisen kukkaikkunan itselleni.
Meillä vallitsee kaamea kasvien sekamelska : ei tyylikkään näköistä, mutta lajiltaan mielenkiintoisia kasveja, hyväkuntoisia ja kauniita katsella.
Ja se onnistumisen ilo,kun krantuksi tiedetty kasvaa kohisten.

Onhan tälle päivälle sentään jokunen ilon rippunen sentään varattuna.


+ Kommentoi (0 kpl)



Sieniä Sateella ? perjantai, 12. syyskuuta 2008
Kehuvat, että nyt niitä löytyy, sieniä.

Mistä ?

Ajelimme eilen kauas ruuhkakeskustasta, ja vielä kilometrin päässä autolta huomasimme, että edelläkulkija oli potkinut nurin sienet joita ei tuntenut/huolinut.Suututti.

Suppilovahveroita ei ollut juurikaan, sen sijaan mantelihaperoita kylläkin, puhumattakaan mm. oranssirouskuista joita ei oltu kelpuutettu suolasieniin. Sienituntemus tuottaa monta euroa puhdasta valuuttaa.
Ja kun nykypäivänä taidamme kaikki kukkarossamme kokea,että asioilla on taipumus kallistua, mikä olisi kunnon sienikirjan hyödyn ja suolasienisaaliin tuottaman hyödyn välinen ero.Tosin moni poimii nykyisin sieniä myös kauppaa varten. Hieno homma. Kaupan tiskistä ostettuna hintaero vain on huima. Pyörryttävä.
Vaikka laskisi kuinka bensakulut mukaan.


Tein jumalaisen pastaruoan, jonne piilotin edelliset suppilovahverot :
SUPPIS-PASTA

n. 1 litra kantarelleja tai suppiksia

100 g kermajuustoa
50 g mietoa parmesanjuustoa
1 pss filepekonia t. amerikanpekonia
puolikas punainen paprika
1 mm(maustemitallinen = 1/2 tl) kuivattua basilikaa
1 mm. kuivattua timjamia
1 mm. kuivattua rosmariinia
4 valkosipulin kynttä
1 iso tai kaksi pientä punasipulia
1 pss Penne-pastaa t. muuta makaronia.
nippu persiljaa t. 2 rkl kuivattua persiljaa.

Puhdista ja pilko vahverot n. 2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi.
Pilko sipulit pieniksi kuutioiksi, samoin paprika.
Paista sienistä pois kosteus, lisää tilkka öljyä pannulle ( tai voita, jollet karta kiloja)
kun sienet ovat kuivempia.Ruskista miedolla lämmöllähetken aikaa.
Kuullota sipulit, suikaloi sillä välin pekonit ja lisää lopuksi nekin pannulle. Paista hetken.
Mausta kuivatuilla yrteillä.
Anna hautua ilman lämpöä kannen alla.
Raasta juustot.
Keitä pasta kypsäksi ja liruta vesi pois.

Lisää pastakattilaan pekoni-sieni-paistos ja juustot sekä pieneksi pilkottu paprika.
Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Itse lisäsin myös puolikkaan sitruunan mehun.

Osa syötiin suoraan kattilasta ennenkuin ehdin kattaa pöydän. Meillä kun pidetään kiinni ajatuksesta että perhe joka syö yhdessä, myöskin pysyy yhdessä.

Ottaen huomioon, ettei osa ruokailijoista syö ikinä, lainkaan, kuunaan sieniä, saavutus oli huikea.

Heidän mässytettyään hartaudella annoksensa,kerroin,mitä annoksessa lautasilla oli, ilmeen voitte vain kuvitella. = D
Kuulemma eivät enää luota minuun.
Huonompi juttu, jääpi iltaruoka saamatta näin ollen...
Onhan toki noita ruokayllätyksiä tullut heillä eteen aiemminkin,mm. bolognesessa on ollut kesän porkkanoiden lisäksi ujutettuna kesäkurpitsa jos toinenkin..
Ja huomanneet ettei se tapa, että syö lihan sijasta kasviksia. Kaikki mikä ei tapa , vahvistaa.

Lapsiparat.




+ Kommentoi (2 kpl)




[riviä: 3kpl, [kt] sivu: 1]
Tuutuli
Simpura, sisulla se siilikin kulkee !
Lähetä viesti
Kasviharrastaja, puutarhasta alati lumoutuva huonekasvifriikki. Metsään menen kolmen koon kanssa: Kameran, kahvin ja kasvikirjan. Sienestän,marjastan,liikun koirien kanssa luonnossa. Olen oppinut yhden asian alalta. Sen,ettei mistään voi koskaan oppia liikaa. Lapset kasvavat siinä kuin minäkin,he pituutta,minä ikää. Kumpaakaan en halua estää. Sitähän se elämä on- luontaista kiertoa takaisin luontoon. Meillä kaikilla.
 
Arkisto:
2008
10 (1 kpl)
9 (2 kpl)