kaupungissakin voi olla mukavaa
torstai, 21. tammikuuta 2010
...siltä varalta, että heti ei selviä, selitys: otsikko on sarkastinen niin kuin - melkein - aina *kyllä maalla on mukavaa*-sanontakin.
meiltä katosi viime viikon torstaina paine vesiputkista. pieni liru tuli, kun hantaakin nosti ääriasentoonsa. sama sekä kylmän että kuuman veden kanssa. - isännöitsijä sai kiitettävän nopeasti ehjääjät paikalle. joko vika oli todella paha tai ehjääjät eivät ihan tehtävissään parhaimpia, mutta meille saatiin vesi tulemaan täydellä paineella vasta eilen (keskiviikkona) iltapäivällä. muutamassa tunnissa paine tasoittuikin niin, että putkien pauke lakkasi.
kaikki siis näennäisen hyvin. iltasella kun oli suihkun aika paljastui totuus: vettä kyllä tuli kiitettävästi mutta valittavana oli vain kylmä vaihtoehto. vanhan rouvan palelevat luut eivät kovasti nauttineet eilisestä suihkusta. - isännöitsijän huumorintaju kesti, kun toisena soittajana äsken sain hänet kiinni (autossa kehä I:n ruuhkassa matkalla konttuurille:-)) ja kerroin. lupasi valvoa, että ehjääjät eivät lähde tänään klo 16oo, kun työaika päättyy, vaan jatkavat siihen asti kun lämpimän veden tulo on saatu varmasti toimimaan.
joskus muuna vuodenaikana ei niin pahalta tuntuisi, mutta näillä -15°C pakkasilla, kun tulee hikisenä dementtiahiihtolenkiltään, toivoo todella pääsevänsä kuumaan suihkuun palattuaan. ja jos kyse olisikin vain yhden eläkeläiseukon mukavuudesta, mutta samassa epämukavuudessa kärvistelee nyt sitten yli 120 perhekuntaa yhdessä isossa ja yhdessä pienessä taloyhtiössä. voipi olla töihin/kouluun/tarhaan lähdössä olevassa isossa perheessä pinna tiukalla tämmöisenä aamuna...
ps1 - jätän taas järjestysnumeron otsikosta. toivon todella, ettei tule jatkokertomusta niin kuin nanikan laajakaista-tarinasta. kerron kyllä sitten kun olen seuraavan kerran uskaltanut laittaa saunan lämpiämään ja saanut otetuksi kunnon pitkän lämpimän suihkun. voisi oikeastaan laittaa ihan keskustelujen puolelle "tänään olen onnellinen"-ketjuun. ja juu, jätän suosiolla väliin aamulenkin tänään. käyn vaan viemässä silmälasini korjuuseen (uudet sangat ovat vihdoin tulleet ja laastarilla paikatun tilalle lupasi poika laittaa uuden pienen odottelun aikana) ja terveyskeskuksessa saamassa possupiikin. eipä ole sitten paita märkänä kun kotio palajan.
ps2 - ehjät silmälasit nenällä ja possupiikki olkavarressa ja kraanoista tulee kovalla paineella kuumaa vettä. kyllä nyt passaa mennä saunomaan:-)

+ Kommentoi (4 kpl)

(eipäs-)juupas talvi XI
keskiviikko, 13. tammikuuta 2010
ihan varmasti sai eipäs-kohdan poistaa otsikosta. kyllä nyt on oikea talvi. turhaan eivät kauniit huuru/kuurumaisemat eilen päässeet tv:n pääuutisiin. on tämä ollut ainutlaatuista. aamun lehti kertoi tänään, että hki-vantaalla on ollut enemmän lunta viimeksi vuonna 1970. - silloin meidän mökkikylämme oli vielä paikallisen maanviljelijän rypsipeltoa. - sama 40 cm kuin virallisesti mitaten joen tuolla puolen oli omalla pellollani lunta, kun kerran kompostimultatorneista oli näkyvillä vain ylimmäinen lavakaulus. ja lumi on painanut pensasaidat aivan kumolleen. tulee kevääksi paljon karsittavaa ja haketettavaa.
todella töitä teetti, että pääsin aurauspalteen yli tontin puolelle ja lisää työtä, että kahlasin nurmikon poikki kuistille asti. sitten jo vähän helpotti, vaikka kauan saikin harjata housunpunteista lunta. sisälle jos olisi niiden kinosten kanssa mennyt, olisivat puntit kastuneet mökin lämmössä sulavasta lumesta ja kotimatkasta olisi tullut kylmä.
kuistin lämpömittariin oli jäänyt -25°C minimiksi. aika tavalla hirvitti poistaa tuulen/pakkasensuoja ja avata mökin ovi. kovasti sai vetää ennen kuin alaosastaan turvonnut ovi aukesi. parempi kuitenkin niin; oikein pahasti ravistuneesta menisi pakkanen sisään.
ensi silmäykseltä näytti, että kaikki on menetetty. toinen silmäys toi lohtua näkymään. ja kun olin kastellut purkit, rapsinut kuolleet lehdet pois, oli jo ihan kohtuu näkymät. itseasiassa mikään ei ollut - vielä - heittänyt henkeään, koska se pieni oleanteri, jonka lopultakin vippasin kompostiastiaan, oli melkein hengetön jo syksyllä, kun nostin sen sisään mökiin. halusin pitää toivoa yllä loppuun asti:-)
eipä tähän hätään mökillä muuta voinut tehdäkään, kun tarkistaa kukkien kasteluntarve, täyttää lintulauta maapähkinämurskalla ja auringonkukan siemenillä ja annostella uusi satsi myrkkyä hiiribaariin vajan lattialle.
kauniin pehmeämuotoiselta näytti piha. ei tarvitse pelätä, että nietokset kovin äkkiä sulavat. ihan varmasti ehdin moneenkin kertaan mennä hankikantoaamuna piiskaamaan matot. joinakin kevättalvina on lumi sulanut semmoisella vauhdilla, että lumivaipan sijasta on ollut vain kurainen märkä nurmikko. puhtaita lumen tuoksuisia mattoja ei niinä vuosina ole ollut lattialle levitettäviksi.

+ Kommentoi (0 kpl)