Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
kate IX-b
keskiviikko, 24. lokakuuta 2007
syksyn päätteeksi on myös helppo muistaa, kun pakastin ja kakkosjääkaappi (= minun kylmäkellarini) ovat täynnä kesän satoa, että syksyn maankunnostustyöt ovat todella puutarhan tärkeimmät tehtävät. kaikki ne ravinteet, jotka kesän sadon kypsyttäminen on kuluttanut, on meidän ihan itse tavalla tai toisella annettava maalle takaisin. kattamalla se tapahtuu juuri niin luonnollisesti kuin luonto itsekin asian hoitaa. ilman ravinteiden palautusta on turha odottaa uutta runsasta, tervettä ja hyvänmakuista satoa. enkä nyt puhu vain kotitarveviljelijän perunoista ja porkkanoista - enkä edes talvivalkosipuleista:-) vaan myös semmoisesta puutarhailijasta, joka kasvattaa kukkia itsensä ja ympäristönsä iloksi. syystöiden teko palkitsee keväällä ja kesällä kukkaloistolla. oli mukava huomata nopsiksen jutusta 20.10. klo 00.18, että vanhojen puutarhakirjojen opit (ne minä olen varmaan kohtuu hyvin lukenut ja sisäistänyt) ovat tulleet vastaan myös alan titchmarshin ohjelmassa. en ehtinyt sitä seurata, mutta ehdin huomata teidän kovin sitä kehuneen. kyllä, pointti on "hoitaa maata" ei kasveja. - itse asiassa minusta on rikos tulevia sukupolvia kohtaan, jos emme huolehdi, että maa saa takaisin sen, minkä sadonkorjuun yhteydessä siitä pois otamme.
ps julkipuolelle tuli maanantaina ylläpidon jo "mainostaman" uuden linkitys/hakukonstin lisäksi muutakin uutta. - [kt]-painike. kokeilkaapa.
ja viikonloppuna tarjottiin operasta uusinta versiota 9.24. ladatkaa/asentakaa, on aina kuitenkin turvallisinta pitää koneella viimeisin ja korjattu.
keskiviikko, 24. lokakuuta 2007
syksyn päätteeksi on myös helppo muistaa, kun pakastin ja kakkosjääkaappi (= minun kylmäkellarini) ovat täynnä kesän satoa, että syksyn maankunnostustyöt ovat todella puutarhan tärkeimmät tehtävät. kaikki ne ravinteet, jotka kesän sadon kypsyttäminen on kuluttanut, on meidän ihan itse tavalla tai toisella annettava maalle takaisin. kattamalla se tapahtuu juuri niin luonnollisesti kuin luonto itsekin asian hoitaa. ilman ravinteiden palautusta on turha odottaa uutta runsasta, tervettä ja hyvänmakuista satoa. enkä nyt puhu vain kotitarveviljelijän perunoista ja porkkanoista - enkä edes talvivalkosipuleista:-) vaan myös semmoisesta puutarhailijasta, joka kasvattaa kukkia itsensä ja ympäristönsä iloksi. syystöiden teko palkitsee keväällä ja kesällä kukkaloistolla. oli mukava huomata nopsiksen jutusta 20.10. klo 00.18, että vanhojen puutarhakirjojen opit (ne minä olen varmaan kohtuu hyvin lukenut ja sisäistänyt) ovat tulleet vastaan myös alan titchmarshin ohjelmassa. en ehtinyt sitä seurata, mutta ehdin huomata teidän kovin sitä kehuneen. kyllä, pointti on "hoitaa maata" ei kasveja. - itse asiassa minusta on rikos tulevia sukupolvia kohtaan, jos emme huolehdi, että maa saa takaisin sen, minkä sadonkorjuun yhteydessä siitä pois otamme.
ps julkipuolelle tuli maanantaina ylläpidon jo "mainostaman" uuden linkitys/hakukonstin lisäksi muutakin uutta. - [kt]-painike. kokeilkaapa.
ja viikonloppuna tarjottiin operasta uusinta versiota 9.24. ladatkaa/asentakaa, on aina kuitenkin turvallisinta pitää koneella viimeisin ja korjattu.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate IX-a
keskiviikko, 24. lokakuuta 2007
tämä olisi oikeastaan kuulunut jo kate I:een, koska hoidin homman heti, kun olin ensimmäisen kerran kaukalot kattanut. - kasvimaan polkujen päälle on levitetty vanhoja puuvillaisia räsymattoja (muovimatot ovat perennapenkkien puolella pihaa) ja hs:iä. niiden päällä on nykyisin risuhaketta. se kestää hyvänä aina pari kolme vuotta. tänä syksynä siistin puolet poluista puhtaalla hakkeella. vain niin pitkästi riitti kesän risusavotan säkkeihin talteen jemmattu saalis. toinen puoli saa siistimisen keväällä, kun jo tehdyn syksyn risusavotan ja vielä tehtävän kevään savotan ainekset saan haketetuiksi ja levitetyiksi paikoilleen.
hakkeen niin kuin kaiken kateaineksen kanssa on joskus nuusaa ja joskus runsauden pulaa. nyt joutunen tyytymän vain oman tontin risujen tuottoon mutta pari (vai kolmeko jo) vuotta sitten, kun kylän reuna-alueiden vesakoita raivattiin ja haketettiin, pyysin saada vähän leppähakettakin muun lisäksi. ukot heittäytyivät höveleiksi ja ilmoittivat, ettei peräkärryllistä vähäisempiä määriä toimiteta ollenkaan. siltä perulta minulla on aitapensaiden alla vieläkin hyvä typpipitoinen hakekerros. puolet marjapensasrivistäkin katoin kokeilumielessä sillä. hyvin on toiminut; pensaat kasvavat hillitysti ja tuottavat hyvin. ihan tuore heinäkate tahtoo saada aikaan liiankin voimallisen versokasvun. - tämän kesän aarre oli ojanpenkalla kasvanut huonokuntoinen kuusi, joka piti kaataa. siitä riitti katetta monenkin tontin happama maan kasveille: alppiruusuille, hortensioille, pensasmustikoille ja myös minun zilgoilleni.
toinen unohtunut kerrottava on se, että semmoisina syksyinä kun säät eivät ole otolliset, kasvimaa olisi jäänyt vanhan heinän varaan. mutta kun uutta tuoretta oli helppo saada, miksi en olisi antanut madoille = työläisilleni parasta mahdollista muonaa:-)
eilinen päivä oli taas syyspäivä parhaimmillaan. päivän kattaus oli vain perennapenkin "huolto"polun katteen uusiminen. jo kulottuneet kanadanpiiskun varret entisen muhjuuntuneen päälle (parin ison voikukan kitkentä ensin alta pois:-))
ennen kuin haketta sain isot määrät, katoin kasvimaan polutkin aina pitkillä varsilla: kultapalloa, maa-artisokkaa, piiskuja etc. omalta pihalta osa, naapurit antoivat mielellään käydä leikkaamassa heidän pihoiltaan lisää ja lopuksi dyykkasin kompostointialueen, jonne kyläläiset ehtivät kuormansa viedä, jos silmäni välttivät. vaikka varret syksyllä joskus jäivät aika muhkuraisestikin poluille, niin keväällä lumien sulettua tuolla tavoin katetut käytävät olivat oikeastaan aika mukavan näköisiä: kauniisti asettautuneet ja tyylikkään harmaanruskeat. - varsikattaus on kyllä uusittava vuosittain, pehmenee kesän mittaan ihan kompostikuntoon. onneksi tuo aines on sananmukaisesti uusiutuvaa luonnonvaraa. - siihen täytyy sitten taas siirtyä takaisin, jos risusilppua ei tarpeeksi synny.
meilläkin on maanpinta jäätynyt niin paljon (tällä erää; sulaa ilmeisesti vielä montakin kertaa ennnen lopullista talvea) samoin katteiden ylin kerros, ettei sulanut vielä iltapäivälläkään. alla on kuitenkin vielä ihan kesä ja madot tervehtivät heinäpeiton nostajaa. - ainoa "työ" katetulla kasvimaalla ennen ensi kevättä onkin uteliaana seurata, kuinka kauan pidempään madoilla on mahdollisuus hoitaa omaa työtään katteiden alla kuin kattamattomalla paikallla.
...jatkuu...
keskiviikko, 24. lokakuuta 2007
tämä olisi oikeastaan kuulunut jo kate I:een, koska hoidin homman heti, kun olin ensimmäisen kerran kaukalot kattanut. - kasvimaan polkujen päälle on levitetty vanhoja puuvillaisia räsymattoja (muovimatot ovat perennapenkkien puolella pihaa) ja hs:iä. niiden päällä on nykyisin risuhaketta. se kestää hyvänä aina pari kolme vuotta. tänä syksynä siistin puolet poluista puhtaalla hakkeella. vain niin pitkästi riitti kesän risusavotan säkkeihin talteen jemmattu saalis. toinen puoli saa siistimisen keväällä, kun jo tehdyn syksyn risusavotan ja vielä tehtävän kevään savotan ainekset saan haketetuiksi ja levitetyiksi paikoilleen.
hakkeen niin kuin kaiken kateaineksen kanssa on joskus nuusaa ja joskus runsauden pulaa. nyt joutunen tyytymän vain oman tontin risujen tuottoon mutta pari (vai kolmeko jo) vuotta sitten, kun kylän reuna-alueiden vesakoita raivattiin ja haketettiin, pyysin saada vähän leppähakettakin muun lisäksi. ukot heittäytyivät höveleiksi ja ilmoittivat, ettei peräkärryllistä vähäisempiä määriä toimiteta ollenkaan. siltä perulta minulla on aitapensaiden alla vieläkin hyvä typpipitoinen hakekerros. puolet marjapensasrivistäkin katoin kokeilumielessä sillä. hyvin on toiminut; pensaat kasvavat hillitysti ja tuottavat hyvin. ihan tuore heinäkate tahtoo saada aikaan liiankin voimallisen versokasvun. - tämän kesän aarre oli ojanpenkalla kasvanut huonokuntoinen kuusi, joka piti kaataa. siitä riitti katetta monenkin tontin happama maan kasveille: alppiruusuille, hortensioille, pensasmustikoille ja myös minun zilgoilleni.
toinen unohtunut kerrottava on se, että semmoisina syksyinä kun säät eivät ole otolliset, kasvimaa olisi jäänyt vanhan heinän varaan. mutta kun uutta tuoretta oli helppo saada, miksi en olisi antanut madoille = työläisilleni parasta mahdollista muonaa:-)
eilinen päivä oli taas syyspäivä parhaimmillaan. päivän kattaus oli vain perennapenkin "huolto"polun katteen uusiminen. jo kulottuneet kanadanpiiskun varret entisen muhjuuntuneen päälle (parin ison voikukan kitkentä ensin alta pois:-))
ennen kuin haketta sain isot määrät, katoin kasvimaan polutkin aina pitkillä varsilla: kultapalloa, maa-artisokkaa, piiskuja etc. omalta pihalta osa, naapurit antoivat mielellään käydä leikkaamassa heidän pihoiltaan lisää ja lopuksi dyykkasin kompostointialueen, jonne kyläläiset ehtivät kuormansa viedä, jos silmäni välttivät. vaikka varret syksyllä joskus jäivät aika muhkuraisestikin poluille, niin keväällä lumien sulettua tuolla tavoin katetut käytävät olivat oikeastaan aika mukavan näköisiä: kauniisti asettautuneet ja tyylikkään harmaanruskeat. - varsikattaus on kyllä uusittava vuosittain, pehmenee kesän mittaan ihan kompostikuntoon. onneksi tuo aines on sananmukaisesti uusiutuvaa luonnonvaraa. - siihen täytyy sitten taas siirtyä takaisin, jos risusilppua ei tarpeeksi synny.
meilläkin on maanpinta jäätynyt niin paljon (tällä erää; sulaa ilmeisesti vielä montakin kertaa ennnen lopullista talvea) samoin katteiden ylin kerros, ettei sulanut vielä iltapäivälläkään. alla on kuitenkin vielä ihan kesä ja madot tervehtivät heinäpeiton nostajaa. - ainoa "työ" katetulla kasvimaalla ennen ensi kevättä onkin uteliaana seurata, kuinka kauan pidempään madoilla on mahdollisuus hoitaa omaa työtään katteiden alla kuin kattamattomalla paikallla.
...jatkuu...
+ Kommentoi (0 kpl)
tietoturvaa I
perjantai, 19. lokakuuta 2007
cert.fi:n sivuilta tältä päivältä-> "Mozilla Foundation on julkaissut Firefox 2 -selaimeen ohjelmistopäivityksen, joka korjaa kahdeksan haavoittuvuutta."
ff 2.0.0.8:n lataus/asennus vei vajaat viisi minuuttia palomuuriasetusten muutoksineen. eivätkä joutuneet hiirieleetkään hukkuun tällä kertaa...
perjantai, 19. lokakuuta 2007
cert.fi:n sivuilta tältä päivältä-> "Mozilla Foundation on julkaissut Firefox 2 -selaimeen ohjelmistopäivityksen, joka korjaa kahdeksan haavoittuvuutta."
ff 2.0.0.8:n lataus/asennus vei vajaat viisi minuuttia palomuuriasetusten muutoksineen. eivätkä joutuneet hiirieleetkään hukkuun tällä kertaa...
+ Kommentoi (0 kpl)
kate VIII
torstai, 18. lokakuuta 2007
oli niin syntisen komea syyspäivä, että millään pienellä houkutuksella minua ei saanut pysymään irti haravanvarresta:-)
polut ja nurmikko ovat nyt siistit. lehdet päätyivät vanhojen ja varsinkin runsukäännetyn uuden tulevan kukkapenkin katteeksi. - tuota ei suinkaan tehdä joka syksy, vaan lehdet saavat jäädä nurmikolle - polut sentään siivoan. paitsi isot vaahteranlehtikasat. ne täytyy ottaa pois. senhän tein jo aikaisemmin nurmikonleikkuun yhteydessä ja käytin silpun hyödyksi juhannusperunamaan katteena ja kompostin herättäjänä.
jännä oli muuten tänään huomata, että ne silppuvanat, jotka silloin jäivät nurmikolle - koneen keräyspussi tuli liian täyteen mutta en enää viitsinyt melkein lopuksi sitä välillä tyhjentää ja kone tietenkin "kakki" allensa ylijäämät - olivat tänään jo häipyneet nurmikon höysteeksi. kolmessa viikossa hoitivat madot työnsä...
ps. samaa vauhtia kun sain nurmikkoa siistiksi, pystytin pupuverkot. alankohan vuosikausien harjoituksen jälkeen oppia, kun ei kovasti niiden kanssa tänään tarvinnut tuppuroida?
pps. nurmikko ei sekään jää ilman "ruokaa". puissa ja puskissa on vielä lehtiä, jotka lopulta pudottuaan saavat jäädä siihen, mihin haluavat. viime syksyn puutarhakalenterista löysin kyllä merkinnän *haravoin pihan kolmannen kerran* mutta ei kai meille kahta yhtä kaunista ja lämmintä syksyä peräkkäin anneta?
torstai, 18. lokakuuta 2007
oli niin syntisen komea syyspäivä, että millään pienellä houkutuksella minua ei saanut pysymään irti haravanvarresta:-)
polut ja nurmikko ovat nyt siistit. lehdet päätyivät vanhojen ja varsinkin runsukäännetyn uuden tulevan kukkapenkin katteeksi. - tuota ei suinkaan tehdä joka syksy, vaan lehdet saavat jäädä nurmikolle - polut sentään siivoan. paitsi isot vaahteranlehtikasat. ne täytyy ottaa pois. senhän tein jo aikaisemmin nurmikonleikkuun yhteydessä ja käytin silpun hyödyksi juhannusperunamaan katteena ja kompostin herättäjänä.
jännä oli muuten tänään huomata, että ne silppuvanat, jotka silloin jäivät nurmikolle - koneen keräyspussi tuli liian täyteen mutta en enää viitsinyt melkein lopuksi sitä välillä tyhjentää ja kone tietenkin "kakki" allensa ylijäämät - olivat tänään jo häipyneet nurmikon höysteeksi. kolmessa viikossa hoitivat madot työnsä...
ps. samaa vauhtia kun sain nurmikkoa siistiksi, pystytin pupuverkot. alankohan vuosikausien harjoituksen jälkeen oppia, kun ei kovasti niiden kanssa tänään tarvinnut tuppuroida?
pps. nurmikko ei sekään jää ilman "ruokaa". puissa ja puskissa on vielä lehtiä, jotka lopulta pudottuaan saavat jäädä siihen, mihin haluavat. viime syksyn puutarhakalenterista löysin kyllä merkinnän *haravoin pihan kolmannen kerran* mutta ei kai meille kahta yhtä kaunista ja lämmintä syksyä peräkkäin anneta?
+ Kommentoi (0 kpl)
talvivalkosipuli I
tiistai, 16. lokakuuta 2007
tänään olivat maahanpanijaiset:-) useimmat naapureistani piilottivat istukkaat jo lauantaina iltapäivällä, kun maa pakkasyön jäljiltä suli. mutta heillä ei olekaan mahdollisuutta käydä mökillä arkena: leipätyö kutsuu. - kertaalleen isolla kuokalla vaotettu, hevonhyvällä ja kompostilla höystetty ja kalkittu maa auki syvällä maakuokan viillolla, tuhkassa kieritellyt pallerot ja kynnet upoksiin noin 10 senttiä syvään, kippoon jääneen tuhkan ripottelin kylvökohdalle ja päälle levittelin muutaman sentin kerroksen kompostimultaa. kepillä merkitsin loppupään ja sen jälkeen istutin itusilmut kahteen suoraan ja jämtiin riviin kuriin ja herran nuhteeseen. viiden sentin syvyyteen kymmenen sentin välein. ja keppi taas merkiksi rivien lopussa. tuo siksi, että itusilmujen naatit kuolevat niin kuin kaikkien pikkusipuleiden kesän aikana. keppien välin kun sitten elokuussa kuopsutan tarkkaan (vaskoolaan niin kuin ritterina asian kuvaili), kaikki maahan pannut saan myös ylösnousemaan toivottavasti isoina ja pulleroituneina. - nyt sitten vain odotellaan huhtikuun loppua ja purjeiden ylösnousua.
ps kaukalon kulmaan jäi sopivasti tilaa (ks katekuvat b ja c) kahdelle lyhyelle tilliriville. ne kylvän samoin kuin vatturivin vieressä odottavaan hiekalla täytettyyn lavakaulukseen porkkanan sitten talven jo melkein tultua.
pps kaisaliisa näytti kyselleen, pidämmekö palleroista ja kynsistä kasvatetut erillään. en ainakaan minä pidä. olen luottanut siihen, että kolmasosan/puolikkaan vuosittaisella uusimisella, saan tarpeeksi nopean ja tarpeeksi tasaisen uusiutumisen. - puutarhapäiväkirjaa pitäisi pitää paljon tarkempana, jos haluaisi varmistaa, mikä mitäkin on.
tiistai, 16. lokakuuta 2007
tänään olivat maahanpanijaiset:-) useimmat naapureistani piilottivat istukkaat jo lauantaina iltapäivällä, kun maa pakkasyön jäljiltä suli. mutta heillä ei olekaan mahdollisuutta käydä mökillä arkena: leipätyö kutsuu. - kertaalleen isolla kuokalla vaotettu, hevonhyvällä ja kompostilla höystetty ja kalkittu maa auki syvällä maakuokan viillolla, tuhkassa kieritellyt pallerot ja kynnet upoksiin noin 10 senttiä syvään, kippoon jääneen tuhkan ripottelin kylvökohdalle ja päälle levittelin muutaman sentin kerroksen kompostimultaa. kepillä merkitsin loppupään ja sen jälkeen istutin itusilmut kahteen suoraan ja jämtiin riviin kuriin ja herran nuhteeseen. viiden sentin syvyyteen kymmenen sentin välein. ja keppi taas merkiksi rivien lopussa. tuo siksi, että itusilmujen naatit kuolevat niin kuin kaikkien pikkusipuleiden kesän aikana. keppien välin kun sitten elokuussa kuopsutan tarkkaan (vaskoolaan niin kuin ritterina asian kuvaili), kaikki maahan pannut saan myös ylösnousemaan toivottavasti isoina ja pulleroituneina. - nyt sitten vain odotellaan huhtikuun loppua ja purjeiden ylösnousua.
ps kaukalon kulmaan jäi sopivasti tilaa (ks katekuvat b ja c) kahdelle lyhyelle tilliriville. ne kylvän samoin kuin vatturivin vieressä odottavaan hiekalla täytettyyn lavakaulukseen porkkanan sitten talven jo melkein tultua.
pps kaisaliisa näytti kyselleen, pidämmekö palleroista ja kynsistä kasvatetut erillään. en ainakaan minä pidä. olen luottanut siihen, että kolmasosan/puolikkaan vuosittaisella uusimisella, saan tarpeeksi nopean ja tarpeeksi tasaisen uusiutumisen. - puutarhapäiväkirjaa pitäisi pitää paljon tarkempana, jos haluaisi varmistaa, mikä mitäkin on.
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 5kpl, [kt] sivu: 1]
