lasitettu parveke VI
maanantai, 20. lokakuuta 2008
taas kerran ihan omaksikin opiksi ja ojennukseksi yritän tehdä jonkinmoista yhteenvetoa siitä vähästä, minkä olen oppinut kolmen ja puolen vuoden (kolmen talven ja neljän kesän) aikana isosta lasitetusta parvekkeestani ja siellä kasvattamisen iloista ja varsinkin murheista.
lounaaseen kun se aukeaa, kuuma on. vielä ei ole ollut yli viidenkymmenen asteen mutta muutaman kerran lukemat ovat käyneet päälle +49°C. huonosti voivat kasvit, vaikka minä vanha kovasti tykkäänkin. aikaisemman asunnon avoimella kattoterassilla esim havut menestyivät hyvin. tänne ostamani kataja kesti tasan yhden kesän. liika kuumuus estää myös tomaattien kunnollisen hedelmöittymisen. sato jää pieneksi.
sisäkukille parvekkeella sitä vastoin on mainiot olot. vappuna viimeistään vippaan melkein kaikki sinne. ja siellä ovat loput vielä nytkin. täytyy vaan asetella ne niin, ettei auringonvalo keskellä päivää osu niihin; palovammoja syntyy varmasti.
nykyisistä kasveista muratti näyttää suorastaan hienolta, juhannusruusu hyvältä ja paprikatkin mainoilta vielä. murattia joudun kevätauringolta varmaankin varjostamaan. pussilakanan retale on sitä varten varastoituna. - outo juttu, johon en ole kekinyt hyvää selitystä, on kolme talvea kestänyt ja tänä keväänäkin komeaan kasvuun lähtenyt zilga. joskun kesäkuun alussa, kun taas olin viipynyt muutaman päivän poissa, se oli yksinkertaisesti ja varoittamatta kuolla kupsahtanut. ruukku on auringonpaisteessa. voisiko olla, että juuret paloivat liian kuumassa mullassa? - nyt olen sitten kahden vaiheilla, teenkö talven aikana uuden taimen vai koitanko jonkun muun köynnöksen kasvatusta. on vielä vähän aikaa aikaa miettiä; zilgan leikkauksella ei ole kiirettä. - mitä sitten päätänkin istuttaa, ainakin sitä odottaa hyvin kuohkeutettu ja runsaasti hevonhyvällä lannoitettu ruukullinen multaa. tuon työn olen tehnyt jo valmiiksi:-)
sipulikukat menestyvät hyvin. kevätiriksiä ja scilloja siellä nyt on enää jäljellä, kun tulppaanit ja helmililjat kaivoin ylös ja vein mökille. tai enhän vielä tiedä niiden menestymisestä kuin yhden talven verran. helmikuussa kukkivat irikset tänä vuonna. pian siis tiedän jo enemmän.
kesällä minulla oli daalioita isossa ruukussa. hyvin ne kasvoivat ja kukkivat mutta kun luulin, että kukkisivat pakkasiin asti, niin petyin. kaikesta lannoittamisesta huolimatta niiltä loppuivat voimat jo syyskuun alussa. leikkelin varret pois ja nyt juurakot odottelevat melkein kuiviltaan mullassa. jotenkin oletan, että niillä on siellä parempi kuin ylösnostettuina ja "jääpissä" säilytettyinä. nostan vasta, kun ruukun multa pinnaltaan jäätyy.
kaikkina näinä vuosina olen yritellyt erilaisien kukkien ja hyötykasvien kanssa, mutta vielä en tiedä, mikä olisi se ihan oikea ja hyvä kasvatettava. ensi kesänä uusia kokeiluja. niistä sitten, jos semmoisia löytyy, saavat menestyvimmät pysyä vuodesta toiseen listalla. - tähän mennessä ainoastaan yrtit (basilika, rucola, valkosipuliyrtti, rosmariini ja timjami) ovat olleet menestyksiä. monivuotisista nuo jo kerrotut muratti ja juhannusruusu.

jos kesällä onkin kuuma, niin talvella ei sitten ole kylmä. kertaakaan ei kolmen talven aikana ole pakkanen pudonnut alle -15°C. olen isot ruukut kieputtanut monen kertaiseen kuplamuoviin ja versot suojellut yksinkertaisella kerroksella. tähän asti toiminut.

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XVII
torstai, 16. lokakuuta 2008
kate XVI, torstai, 28. elokuuta 2008 - klo 22.37 - tuossa jutussa kerroin, kuinka mustaviinimarjapuskien tilalle rupesin tekemään perunamaata. - nyt puolitoista kuukautta myöhemmin näyttää oikein hyvältä. silloin kahteen kertaan eri aineksilla (runsuilla ja heinäsilpuilla) katettu melkoisen kova ja köyhän oloinen maa alkaa olla hyvässä kunnossa. mistäkö tiedä? jo pari viikkoa olen joka kerta mökillä ollessani joutunut nostelemaan katteet takaisin paikoilleen. rastaat pöyhivät ahkerasti katetta pitkin nurmikkoa etsiessään pintaan asti ehtineitä matoja. vähän harmittaa, kun verottavat laiskan lapiota, mutta kaipa niitä hyvällä ravinnolla riittää meille kaikille, rastaille ja minulle myös.
en ole sitten vaihtanut tänä vuonna kuivaheinäkatetta tuoreeseen. kasvimaanihan oli melkein koko kesän kesannolla ja sai tuorretta heinäsilppua. ravintovaroja ei kulunut, kun ei ollut mitään, mikä olisi kasvanut ja kuluttanut. aikaisempina syksyinä olen vain lisännyt kompostimultaa penkkien päälle ja parannusta kaipaaville kohdille tehnyt runsukäännön. tänä syksynähän minä niin kuin moni muukin kylällä teki oikein ekstra hyvän runsukäännön runsaalla hevonhyvällä. tuntuu, että uusi tuore heinäsilppukate olisi jo liikaa, tårtta på tårtta. odotamme innolla, miltä kasvimaamme ensi kesänä näyttävät. minua itseäni askarruttaa olenko osannut kalkita tarpeeksi. tuo hevonhyvähän vaatii erilaisen käsittelyn = runsaamman kalkituksen kuin kompostimulta. onneksi sain lupauksen koivuntuhkatoimituksesta keväällä. jos huonolta näyttää, pystyn lisäämään vielä silloin nopeavaikutteista tuhkaa kalkin sijaan.

+ Kommentoi (1 kpl)