Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
lasitettu parveke XXV
lauantai, 23. lokakuuta 2010
ei auttanut, pakko oli yötä myöden nostella kaktukset (ja valkosipuliyrtti) sisälle. niin kylmää on jo nyt ja aamuyöllä on täydenkuunhetki klo 4.37. pakkaselle mennee parvekkeellakin. - syyskuun lopulla pääsi jo osa kukista sisään mutta kaktukset kun vaan tykkäävät viileästä niin saivat olla taas "pihalla" yli puoli vuotta. jos entisellään ovat niin parin viikon päästä kukkivat sekä koralli- että marraskuunkaktus. vielä kun saisi vanhatpojat ja tuoksulehtikaktukset kukoistamaan... kevätkaktus sentään kukkii viimeistään juhannuksena.
ps1 - keppisoppaputelitkin nostin sisään, etteivät poksahda rikki pakkasessa:-)
ps2 - ihan turhaan rupesin yötöihin; puoli astetta pysyi lämpimän puolella
lauantai, 23. lokakuuta 2010
ei auttanut, pakko oli yötä myöden nostella kaktukset (ja valkosipuliyrtti) sisälle. niin kylmää on jo nyt ja aamuyöllä on täydenkuunhetki klo 4.37. pakkaselle mennee parvekkeellakin. - syyskuun lopulla pääsi jo osa kukista sisään mutta kaktukset kun vaan tykkäävät viileästä niin saivat olla taas "pihalla" yli puoli vuotta. jos entisellään ovat niin parin viikon päästä kukkivat sekä koralli- että marraskuunkaktus. vielä kun saisi vanhatpojat ja tuoksulehtikaktukset kukoistamaan... kevätkaktus sentään kukkii viimeistään juhannuksena.
ps1 - keppisoppaputelitkin nostin sisään, etteivät poksahda rikki pakkasessa:-)
ps2 - ihan turhaan rupesin yötöihin; puoli astetta pysyi lämpimän puolella
+ Kommentoi (0 kpl)
meebo-mörkö
keskiviikko, 20. lokakuuta 2010
tällä kertaa tuon niminen mörkö. joskus olivat esim moderaattorit hirmuisia pelottavuuksia. kuka tietää, mikä kamaluus meitä taas jo kohta odottaa.
nanikka otti punainenmaito ja kibu... lehtihylly-vertauksellaan esiin saman kuin minä: valinnanmahdollisuus muille, vaikka ei sitä itse tässä ja nyt tarvitsekaan (riisipuuroa ja lipeäkalakastiketta ei voi tehdä muuhun kuin punaiseenmaitoon:-))
eikä pyörää tietenkään tarvitsisi keksiä uudelleen, kun copy/paste toimii. - minä olen aikoinaan ollut apuna, kun äiti pesi valkopyykin hiljaa saunanpadassa hauduttamalla. märät lakanat nosteltiin huuhdeltaviksi isoon betonialtaaseen, jonka tyhjentäminen/uudelleen täyttäminen vei oman aikansa, kun useimmiten oli vetenä käytettävä sadevettä tynnyreistä. voimia ja aikaa se vaati. siitäköhän johtuu, että osaan antaa arvon automaattipesukoneelle?
toki voi käyttää vanhoja hyviä työtapoja, mutta itselleenhän siinä vahinko tulee, jos ei tee asioita niin helposti ja vaivattomasti kuin vain on uudella tekniikalla mahdollista. - täytyy myöntää, että kynnys mennä katsomaan, mitä mielenkiintoista kanssakirjoittaja haluaa tuoda esiin, jos jutussa on pelkkä osoite, on erinomaisen korkea. jos jutustelija on vaivautunut tekemään suoran linkin, klikkauksen/avauksen uuteen ikkunaan tekee huomattavasti useammin. jos linkityksestä selviää vielä vaivattomammin, mikäs sen mukavampaa...
vieläkö työelämässäkin vallitsee sama ns muutosvastarinta? - meidän työohjelmiimme aikoinaan tuli uusia näppäriä vimpaimia muutaman kerran vuodessa. kun kukaan ei pakottanut ottamaan niitä käyttöön, hyödyttömiksihän ne jäivät suurelta osalta. hirvittävää tuhlausta sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. kuinkahan monen yrityksen kilpailukyky on menetetty tuon takia? itse kyllästyin siihen *mennään yli siitä, mistä aita on matalin*-tyyliin niin perin pohjin, että heti kun oli mahdollista, hain eläkesäätiön joustoeläkettä. enkä ole haikaillut menetettyjen eläke-eurojen perään.
keskiviikko, 20. lokakuuta 2010
tällä kertaa tuon niminen mörkö. joskus olivat esim moderaattorit hirmuisia pelottavuuksia. kuka tietää, mikä kamaluus meitä taas jo kohta odottaa.
nanikka otti punainenmaito ja kibu... lehtihylly-vertauksellaan esiin saman kuin minä: valinnanmahdollisuus muille, vaikka ei sitä itse tässä ja nyt tarvitsekaan (riisipuuroa ja lipeäkalakastiketta ei voi tehdä muuhun kuin punaiseenmaitoon:-))
eikä pyörää tietenkään tarvitsisi keksiä uudelleen, kun copy/paste toimii. - minä olen aikoinaan ollut apuna, kun äiti pesi valkopyykin hiljaa saunanpadassa hauduttamalla. märät lakanat nosteltiin huuhdeltaviksi isoon betonialtaaseen, jonka tyhjentäminen/uudelleen täyttäminen vei oman aikansa, kun useimmiten oli vetenä käytettävä sadevettä tynnyreistä. voimia ja aikaa se vaati. siitäköhän johtuu, että osaan antaa arvon automaattipesukoneelle?
toki voi käyttää vanhoja hyviä työtapoja, mutta itselleenhän siinä vahinko tulee, jos ei tee asioita niin helposti ja vaivattomasti kuin vain on uudella tekniikalla mahdollista. - täytyy myöntää, että kynnys mennä katsomaan, mitä mielenkiintoista kanssakirjoittaja haluaa tuoda esiin, jos jutussa on pelkkä osoite, on erinomaisen korkea. jos jutustelija on vaivautunut tekemään suoran linkin, klikkauksen/avauksen uuteen ikkunaan tekee huomattavasti useammin. jos linkityksestä selviää vielä vaivattomammin, mikäs sen mukavampaa...
vieläkö työelämässäkin vallitsee sama ns muutosvastarinta? - meidän työohjelmiimme aikoinaan tuli uusia näppäriä vimpaimia muutaman kerran vuodessa. kun kukaan ei pakottanut ottamaan niitä käyttöön, hyödyttömiksihän ne jäivät suurelta osalta. hirvittävää tuhlausta sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. kuinkahan monen yrityksen kilpailukyky on menetetty tuon takia? itse kyllästyin siihen *mennään yli siitä, mistä aita on matalin*-tyyliin niin perin pohjin, että heti kun oli mahdollista, hain eläkesäätiön joustoeläkettä. enkä ole haikaillut menetettyjen eläke-eurojen perään.
+ Kommentoi (2 kpl)
syksy XI
sunnuntai, 10. lokakuuta 2010
nyt on syksytyöt tehty melkein niin pitkälle kuin on voinut tehdä. haravointia piisaa ja kitkeä saa, jos viitsii. ja on muutama tukikeppi ja -narukin otettava vielä pois. kun ei kesällä satanut rankkasateita ja kastelin juurikastelijalla, kukat pysyivät nätisti pystyssä. vain parille pionille ja muutamalle kultapiisku- ja kultapallopuskalle jouduin laittamaan "köydet".
tekemättä on vielä muutama työ
pupuverkot - odotan, että lehdet varisevat puista...
talvivalkosipulien istutus - lämmintä edelleen, ei vielä kiirettä niiden kanssa...
zilgan leikkaus ja risujen purkitus - odottelen ainakin kolme viikkoa vielä...
kylmäkäsittelyä tahtovien siementen kylvö - odotettava pakkasia...
porkkanan ja tillin kylvö - ks edellä sanottu...
talvisuojaukset - ks edellä sanottu...
talvisuojauksiin olin jo aikaisemmin ja tänään taas löytänyt kompostointialueelta männyn oksia. ovat koristeena isossa ruukussa kuistin portaalla odottamassa talven tuloa. - tänään sitten mennessäni tapasin naapurini, joka kertoi käyneensä laittamassa ilmoitustauluille lappusia *havuja talvisuojaukseen. saa hakea paikasta xx* - pihaltaan kaadettiin kaksi melkoisen suurta kuusta. itse hän ei niitä kaikkia tarvinnut ja halusi ilahduttaa muita. sovimme, että haen kolmetoista oksaa, kun en enempää minäkään tarvitse. lopulta otin vain kahdeksan, kun olivat latvapuoleltaan niin isoja ja tuuheita, että yksikin paikkaansa riittää.
siinä sitten oksat vietyäni ja kottikärryä (oma on räystään alla vettä täynnä; muoviset vesisaavit olen ottanut jo talvisuojaan. kärry kestää saappaanpesuvesineen pikku pakkasetkin) palauttaessani jäin naapurin herran kanssa hänen pihalleen jutustamaan. seurasimme touhua paikoitusalueen reunalle kasatulla havukasalla. pikkufrouvat valkkasivat ja valkkasivat ja kun tyvipää oli kuollut ja risuinen, väänsivät ja repivät (käsin; ei helppo työ tuoreen kuusipuun kanssa) huonon kohdan pois ja vippasivat syrjään. meillä kyllä silmät pyöristyivät. kumpikin oli ottanut kasan päältä, saksinut kuivat pois omalla pihallaan ja vienyt ne haketettavien kasaan ja pinonnut tuoreet havut odottamaan talvea.
olen moneen kertaan ihmetellyt, miksi ihmiset viitsivät kärrätä oksia pitkän matkan kompostialueelle; jos ei itse tarvitse, huhuaa ja kysyy *kelpaako naapurille*. mutta jos todella sitten "halutaan" vain priima ja jätetään muu osa kuitenkin antajan siivottavaksi, en yhtään ihmettele, että antamisen halu loppuu kerralla.
tämän kertainen antaja oli selvästi pahoillaan itsekin. totesi vaan, ettei arvannut vääntää rautalankamallia *viekää oksat kokonaisina*. hänelle ei nyt kyllä vaivaakaan tällä kertaa tule, koska mainittu naapurin herra lupasi nostella ympäriinsä viskotut karahkat omaan haketuskasaansa ja vielä haravoida platsin puhtaaksi ja siistiksi.
sunnuntai, 10. lokakuuta 2010
nyt on syksytyöt tehty melkein niin pitkälle kuin on voinut tehdä. haravointia piisaa ja kitkeä saa, jos viitsii. ja on muutama tukikeppi ja -narukin otettava vielä pois. kun ei kesällä satanut rankkasateita ja kastelin juurikastelijalla, kukat pysyivät nätisti pystyssä. vain parille pionille ja muutamalle kultapiisku- ja kultapallopuskalle jouduin laittamaan "köydet".
tekemättä on vielä muutama työ
pupuverkot - odotan, että lehdet varisevat puista...
talvivalkosipulien istutus - lämmintä edelleen, ei vielä kiirettä niiden kanssa...
zilgan leikkaus ja risujen purkitus - odottelen ainakin kolme viikkoa vielä...
kylmäkäsittelyä tahtovien siementen kylvö - odotettava pakkasia...
porkkanan ja tillin kylvö - ks edellä sanottu...
talvisuojaukset - ks edellä sanottu...
talvisuojauksiin olin jo aikaisemmin ja tänään taas löytänyt kompostointialueelta männyn oksia. ovat koristeena isossa ruukussa kuistin portaalla odottamassa talven tuloa. - tänään sitten mennessäni tapasin naapurini, joka kertoi käyneensä laittamassa ilmoitustauluille lappusia *havuja talvisuojaukseen. saa hakea paikasta xx* - pihaltaan kaadettiin kaksi melkoisen suurta kuusta. itse hän ei niitä kaikkia tarvinnut ja halusi ilahduttaa muita. sovimme, että haen kolmetoista oksaa, kun en enempää minäkään tarvitse. lopulta otin vain kahdeksan, kun olivat latvapuoleltaan niin isoja ja tuuheita, että yksikin paikkaansa riittää.
siinä sitten oksat vietyäni ja kottikärryä (oma on räystään alla vettä täynnä; muoviset vesisaavit olen ottanut jo talvisuojaan. kärry kestää saappaanpesuvesineen pikku pakkasetkin) palauttaessani jäin naapurin herran kanssa hänen pihalleen jutustamaan. seurasimme touhua paikoitusalueen reunalle kasatulla havukasalla. pikkufrouvat valkkasivat ja valkkasivat ja kun tyvipää oli kuollut ja risuinen, väänsivät ja repivät (käsin; ei helppo työ tuoreen kuusipuun kanssa) huonon kohdan pois ja vippasivat syrjään. meillä kyllä silmät pyöristyivät. kumpikin oli ottanut kasan päältä, saksinut kuivat pois omalla pihallaan ja vienyt ne haketettavien kasaan ja pinonnut tuoreet havut odottamaan talvea.
olen moneen kertaan ihmetellyt, miksi ihmiset viitsivät kärrätä oksia pitkän matkan kompostialueelle; jos ei itse tarvitse, huhuaa ja kysyy *kelpaako naapurille*. mutta jos todella sitten "halutaan" vain priima ja jätetään muu osa kuitenkin antajan siivottavaksi, en yhtään ihmettele, että antamisen halu loppuu kerralla.
tämän kertainen antaja oli selvästi pahoillaan itsekin. totesi vaan, ettei arvannut vääntää rautalankamallia *viekää oksat kokonaisina*. hänelle ei nyt kyllä vaivaakaan tällä kertaa tule, koska mainittu naapurin herra lupasi nostella ympäriinsä viskotut karahkat omaan haketuskasaansa ja vielä haravoida platsin puhtaaksi ja siistiksi.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXV
perjantai, 1. lokakuuta 2010
mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi olen vinksallaan lempikasvatettavani = talvivalkosipulin ja kattamisen kanssa. fanaatikko mikä fanaatikko...
tvs:hän nostaa purjeensa aina jo huhtikuussa, eikä siihen aikaan mistään kunnon katetta ole ottaa uusintakattaukseen. (yhden ainoan kerran oli niin aikainen kevät, että nurmikko todella piti leikata vapun aikaan.) kovin olen aina surrut, että suosikkini saavat värjötellä vanhalla katteella pitkälle toukokuun lopulle. ensimmäisen leikkuun tuotto menee silloin ehdottomasti tvs-penkin päälle.
viime syksynähän, kun ruohoa oli paljon, tein nurmisilppu/hiekkakokeilun. se onnistui oikein hienosti puoliksi. kyssäkaali ei edes itänyt:-( tarkistin äsken, että 27.4. olin kattanut tvs:t vahvasti navetalta tuoksuvalla talven yli "säilötyllä" heinäsilpulla.
tänä syksynä ei parane edes unelmoida moisesta: niityillä kasvaa harvakseltaan muutama heinänhaiven. sitä vastoin mehän saimme varsomis(?)karsinoiden olkihevonpeetä ja runsaasti. siispä ensi kevääksi laitoin talteen hevonhyvällä maustettua olkisippua kaksi isoa turvesäkillistä. - naapurin herroilla oli nauru herkässä, kun maalailin vanhan rouvan ensi kevään onnea: vappujuhlat ei siitä parane, kun saa levitellä hevonpeeolkea talvivalkosipulipenkille:-)
ihan päivänkohtainen onnenaihe oli nurmikon leikkuu ja vaahteranlehtien silppuaminen siinä samassa. kolmesta täydestä keräyspussukasta riitti isoimman kaukalon peitteeksi. säkkiheinän päälle sen levittelin ja puolipussukkaa riitti vielä biolankompostorin herättelijäksi.
ps - meinasin sunnuntaina talvi"teloittaa" mökin, mutta kun keskiviikkoon asti luvataan ihan lämpimiä öitä, enpä teekään vielä. keskiviikko- ja viimeyö olivat kylmiä ja ensi yöstäkin pitäisi vielä tulla viileä. kuistille asti ei pakkanen kuitenkaan ole päässyt, vaikka maa ja mökkien katot tänään olivatkin aamulla huurussa. olkoot pelargonit ja muut räätit ulkona toistaiseksi.
perjantai, 1. lokakuuta 2010
mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi olen vinksallaan lempikasvatettavani = talvivalkosipulin ja kattamisen kanssa. fanaatikko mikä fanaatikko...
tvs:hän nostaa purjeensa aina jo huhtikuussa, eikä siihen aikaan mistään kunnon katetta ole ottaa uusintakattaukseen. (yhden ainoan kerran oli niin aikainen kevät, että nurmikko todella piti leikata vapun aikaan.) kovin olen aina surrut, että suosikkini saavat värjötellä vanhalla katteella pitkälle toukokuun lopulle. ensimmäisen leikkuun tuotto menee silloin ehdottomasti tvs-penkin päälle.
viime syksynähän, kun ruohoa oli paljon, tein nurmisilppu/hiekkakokeilun. se onnistui oikein hienosti puoliksi. kyssäkaali ei edes itänyt:-( tarkistin äsken, että 27.4. olin kattanut tvs:t vahvasti navetalta tuoksuvalla talven yli "säilötyllä" heinäsilpulla.
tänä syksynä ei parane edes unelmoida moisesta: niityillä kasvaa harvakseltaan muutama heinänhaiven. sitä vastoin mehän saimme varsomis(?)karsinoiden olkihevonpeetä ja runsaasti. siispä ensi kevääksi laitoin talteen hevonhyvällä maustettua olkisippua kaksi isoa turvesäkillistä. - naapurin herroilla oli nauru herkässä, kun maalailin vanhan rouvan ensi kevään onnea: vappujuhlat ei siitä parane, kun saa levitellä hevonpeeolkea talvivalkosipulipenkille:-)
ihan päivänkohtainen onnenaihe oli nurmikon leikkuu ja vaahteranlehtien silppuaminen siinä samassa. kolmesta täydestä keräyspussukasta riitti isoimman kaukalon peitteeksi. säkkiheinän päälle sen levittelin ja puolipussukkaa riitti vielä biolankompostorin herättelijäksi.
ps - meinasin sunnuntaina talvi"teloittaa" mökin, mutta kun keskiviikkoon asti luvataan ihan lämpimiä öitä, enpä teekään vielä. keskiviikko- ja viimeyö olivat kylmiä ja ensi yöstäkin pitäisi vielä tulla viileä. kuistille asti ei pakkanen kuitenkaan ole päässyt, vaikka maa ja mökkien katot tänään olivatkin aamulla huurussa. olkoot pelargonit ja muut räätit ulkona toistaiseksi.
+ Kommentoi (2 kpl)
parsa
perjantai, 1. lokakuuta 2010
joudutte suomaan anteeksi, kun en jäykillä särkevillä sormillani ruvennut siistimään siemeniä esiin parsanmarjoista. - itse olen aina kylvänyt marjat n 10 cm välein. keväällä kun taimettuvat ja ovat ehtineet suurinpiirtein parsinneulan kokoisiksi (näköisiksi myös:-)), olen nostanut tuppaan ylös, jakanut sen ja istuttanut taimet yksitellen purkkeihin.
toki voitte ottaa marjoja, selvitellä siemenet ja kylvää normaaliin tapaan erikseen. minun laiskan ja vanhan konsti on perin vaivaton, siksi sitä käytän.
muistakaa myös, mitä olen parsa-ketjussa joskus kertonut; itävät hyvinkin epätasaisesti. ens ja viim taimien väliä saattaa olla viikkojakin. kärsivällisyyttä - älkääkä kylväkö salaattia parsojen päälle, niin kuin minä joskus tein:-)
perjantai, 1. lokakuuta 2010
joudutte suomaan anteeksi, kun en jäykillä särkevillä sormillani ruvennut siistimään siemeniä esiin parsanmarjoista. - itse olen aina kylvänyt marjat n 10 cm välein. keväällä kun taimettuvat ja ovat ehtineet suurinpiirtein parsinneulan kokoisiksi (näköisiksi myös:-)), olen nostanut tuppaan ylös, jakanut sen ja istuttanut taimet yksitellen purkkeihin.
toki voitte ottaa marjoja, selvitellä siemenet ja kylvää normaaliin tapaan erikseen. minun laiskan ja vanhan konsti on perin vaivaton, siksi sitä käytän.
muistakaa myös, mitä olen parsa-ketjussa joskus kertonut; itävät hyvinkin epätasaisesti. ens ja viim taimien väliä saattaa olla viikkojakin. kärsivällisyyttä - älkääkä kylväkö salaattia parsojen päälle, niin kuin minä joskus tein:-)
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 5kpl, [kt] sivu: 1]
