syksy XVII
tiistai, 8. marraskuuta 2011
ja se sen kun jatkuu vain, lämpimänä ja kauniina. vanhaa taivastakin näkyi tänään ihan vähän. kahdeksi seuraavaksi yöksi ennustetaan pakkasta mutta sitten taas yötkin lämpiävät. mökillä oli kuistin minimi käynyt 2.3°C - ja maksimi 24.3°C - ja mökissä sisällä oli vielä 15°C lämmintä, vaikka patterit ovat olleet pienellä jo toista kuukautta.
niin kuin keskustelujen puolella jo kiirehdin kertomaan, tänään oli mökin zilgojen leikkauspäivä. monta metriä versoja silppusin kompostiin ja neljä risua laitoin tulemaan uusiksi taimiksi. eikä yhtään kyllä pitänyt enää tänä vuonna tehdä. melkein kymmenen vuotta olen niitä kasvatellut joka talvi joskus vain muutaman enimmillään toistakymmentä/talvi.
viimeisen pupuverkon virittelin tänään, kun valkeakuulas oli viimeinkin pudotellut lehtensä niin että sain ne harvoiduksi pois puun alta siirretyksi puskien alle. en vieläkään tiedä, onko tuosta mitään todellista hyötyä, mutta tuntuu siltä, että mahdollisilla öttiäisillä olisi ainakin vähän hankalampi matka kivuta puuhun, kun ei lehtiä jätä ihan siihen rungon viereen...
poluilta haravoin lehdet pois. ja kiroilin mielessäni, kun muutama viikko sitten ihan varmasti rikattomaksi tehty ja uudella kivituhkalla siistitty pinta taas tuuppasi heiniä ja voikukkia. olisipa kaiken hyödykkään viljely yhtä vaivatonta.
pihalla ei nyt sitten ole enää tekemättä kuin porkkanan ja tillin kylvö, talvisuojien ja varjostusten paikoilleen asettelu (tarvitseekohan niitä ollenkaan? vielä ei ainakaan voi tehdä) ja kun/jos lunta tulee niin kalkin levitys ensi lumen päälle. kitkemistä riittää ja jos tykkäisin, voisin nurmikonkin haravoida vielä kertaalleen. syreenien lehdet putosivat vasta viikolla, niin ettei niitä ollut siinä satsissa, jonka ruohonleikkurilla silppusin.
kottikärry on edelleen räystään alla vettä täynnä. työkaluja ja ainakin saappaita joutuu vielä pesemään. lukkojen öljyäminen ja työkalujen huolto on myös tekemättä ja yhden hevonpeesäkin nostaminen kuistille ennen kuin jämähtävät jäähän. puskan alla piilossa kun ovat, eivät keväällä sula tarpeeksi ajoissa ennen kuin jo surkeasti hyvää taas tarvittaisiin.
hiiribaari oli taas vaihteeksi syöty tyhjäksi. sen täytin. lintulautaa en vielä. kuistilla pörräsi monta elävää suupalaa tiaisten eineeksi. niin paljon hellyin, että kourallisen auringonkukan siemeniä heitin nurmikolle, kun kerran uhka on, että maa jäätyy parina seuraavana yönä.
ps – viime jutussa kerroin, kuinka tyhmä olin kun toin molemmat maatiaisamaryllisruukut kotiin. paikkasin tyhmyyteni sitten heti ja vein ison kukkineen sipulin takaisin viileään mökkiin, kun kerran se oli osoittautunut sille sopivaksi paikaksi. hyvältä näyttää – se on ruvennut vaipumaan lepoon ja nämä kotona olevat kasvavat uutta lehteä niin kuin vissiin pitääkin, että pikkuiset sipulit myös kasvaisivat ja komistuisivat.

+ Kommentoi (0 kpl)