lasitettu parveke XVII
maanantai, 20. joulukuuta 2010
parvekkeellakin asti on ollut pakkasta jo 20.11. lähtien ts toista kuukautta. tasaisen tappavaa pikku pakkasta, minimi onneksi vain -10.5°C.
eilinen hullunkurinen pyrypäivä tuiskutti lumen lasien taakse korkeaksi 45 senttiseksi "salusiiniksi". illalla se vain nauratti mutta aamulla rupesi jo "ahistamaan". onneksi kummankin päädyn sisään aukeavat lasit avautuivat helposti. sitä kautta sain pudoteltua lumet alas pihalle melkein neljän lasin pituudelta. keskelle jäi neljän metrin mittainen verho, kun eivät liukulasit mihinkään liiku; urat tiukaksi pakkaantunutta lunta täynnänsä. päivän mittaan höttöinen lumikerros on painunut, niin ettei enää ole kuin vajaa 40 cm. sisältä päin kun katsoo, kerros on aivan kuin puun vuosirenkaat suoraksi venytettyinä; pehmeämmän ja tiiviimmän lumen kerrokset erottuvat jännästi.
eipä näiden melkein kuuden vuoden aikana ole ennen tämmöistäkään tilannetta ollut. viime talven lumet eivät kasaantuneet parvekkeen reunalle niin kuin nyt tämä pyry. ahdistamaan ei ole ehtinyt alkaa, kun jo nietos on omia aikojaan tippunut pois peltireunukselta. mitenkähän käy lauantaina, kun seuraava myräkkä on luvassa? tuuli ainakin näyttäisi pysyvän itä-kaakkoisena edelleen, niin että hyvin voi tuiskuta taaskin kinokseksi parvekelasien taakse, varsinkin kun tuuli ottaa lisää ainesta talon isolta katolta.
jokohan joulupäivänä, kun ei sittenkään vielä tänään, päästään kirjaamaan hgin joulukuun lumiennätys? keskustassa kaisaniemessä lumentulo oli loppunut viiden aikaan aamulla, vaikka täällä kehä I:n tällä puolen syrjäkylällä onkin edelleen hiljakseen satanut koko päivän.

+ Kommentoi (1 kpl)

"(eipäs-)juupas talvi XIII
torstai, 16. joulukuuta 2010
"(eipäs-)juupas talvi XI
keskiviikko, 13. tammikuuta 2010 – klo 15.15
ihan varmasti sai eipäs-kohdan poistaa otsikosta. kyllä nyt on oikea talvi."
noin olisi voinut kirjoittaa jo marraskuun puolivälissä. onko reilua, että talvien väli on kymmenen kuukautta? kysyn vaan:-(
sama oli tilanne tänään kuin tuossa viime tammikuun tarinassa. ainoa muutos oli, että hiiret/myyrät ovat nähtävästi kuolleet jo, kun baarissa oli sapuskaa jäljellä. eikä pakkasminimikään ollut ollut kuin -20°C. kahluuta vähän helpotti, kun rusakot olivat oikoneet kulmatonttini poikki niin uskoon, että oli valmis polku portilta patiolle.
toinen talvi peräkkäin, kun pensaat luttaantuu lumimassojen alle. ensi kesän urakkana on norjanangervoaidan (≈30 metriä) alasleikkaus.
mökissäkin oli sentään vähän lohdullisemman näköistä. kaikki kolme ananaskirsikkaa ja kolme pasuunaa kunnossa. muratti, kaktukset, amaryllikset, sinisarja ja chili oikein hyvässä kunnossa. samoin kaksi tuoksupelargonia. kaksi niistä on melkein kuoleita. samoin enkelipelargoni. vanhat mummopelakuut juuri niin ränsyn näköisiä kuin yleensäkin tähän aikaan vuodesta. neljässä isossa saviruukussa olevat jäivät liian märiksi syksyllä, vaikka ne hyvissä ajoin nostinkin kuistille sateen suojaan ennen mökkiin siirtoa. iso multatila pysyy kosteana pitkään.
kovasti iloinen olen, kun kesällä nimimerkki tuilulta saamani "nimelliset" ovat oikeastaan hyvän näköisiä. tahtoisin todella onnistua niiden kanssa. häneltä sain myös tuoksupelargoni candy dancerin. sen kanssa meinasi käydä huonosti. se on istutettuna saviruukkuun, aika pieneen. viimeksi käydessäni koko kasvi oli rupsahtanut kuivuuteen. kastelin sen ja leikkasin latvapuolelta kaksi isoa lehteä pois haihtumista vähentämään. oli helpotus suuri tänään, kun luokille taipunut latva oli nostanut itsensä ylös ja kukka oli todella hyvinvoivan oloinen taas.
verenpisara on pudotellut kaikki lehtensä ja näyttää kuolleelta. keväällä leikatessa sen sitten näkee, onko varsissa mitään eloa.
ainoat talvitappiot tähän mennessä ovat datura, joka antoi kuitenkin reilun siemensadon ja paprika... huonomminkin voisi olla.
ja uutta luntakin rupesi tulemaan, kun vaihdoin bussista junaan. kahlata saan seuraavallakin kerralla käydessäni.

+ Kommentoi (0 kpl)