Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
kate XXI
sunnuntai, 27. kesäkuuta 2010
keskiviikkona lauteille noustessani oli pakko huokaista kanssasaunojille, että on vanha rouva nyt väsynyt mutta onnellinen. - olin aloittanut lehdenluvun jälkeen aitani leikkuun (juu, juhannuksen kunniaksi piti saada siistiksi naapureiden katsella:-)) leikkuujätteenhän levittelen nurmikolle; siinä sitten menevät silpuiksi oksat ja heinät samaa vauhtia. leikkurini on akkukäyttöinen, joten tulee pakosta väliin kolmen tunnin luppo = latausaika. lähdin joutessani viemään saksankurjenmiekan jakopalasia ystävälle kylän toiseen laitaan. onneksi korkealta pöyräni selästä kurkin naapurini myös siististi leikatun aidan yli hänen pihalleen. ja mitä näinkään: iso maitokärry lastattuna täyteen heinäsilppua. palatessani rohkaisin mieleni, kun kerran naapurin tiesin paikalla olevan ja menin kysymään, mitä hän meinaa kärryllisellä tehdä. "kompostointialueelle vien, kun saan lopputontin vielä leikatuksi". "et kyllä hyvä mies. annatko minun nykästä kärryn tuosta takaportista tien yli omalle puolelleni?" "annanhan minä, mutta ei se mahdu siitä, pitää käyttää paraatiporttia." lupasin ilomielin kierrättää silpun vaikka kuinka pitkän matkan ja viedä vielä maitokärryt takaisin huvitoimikunnan varikolle omalle paikalleen kunhan vaan saan...
kumpikin sitten iltapäivän jatkoimme omia puuhiamme: hän pihansa leikkaamista ja minä aidan ja nurmikon leikkuuta. olin juuri ehtinyt syödä, kun naapuri tuli ison metelin kanssa "missäs oot, kun ei näy" vetäen perässään sitä kukkuroilleen lastattua heinäsilppukuormaa. voi onnea jo siinä vaiheessa: aamusta asti täytetty kasa oli alaosiltaan jo niin kuuma, että kättä poltti, kun sinne paljaana nyrkkini upotin. - siinä sitten sovittiin, että jos naapurini ei itse halua leikkuujätettä käyttää niin nopeampi ja vaivattomampi hänen on tulla tyhjentämään keräyspussukka minun mäntyni juurelle (takaportista suoraaan tien yli n 10 metriä) kuin lastata kärryihin ja viedä kylän laidalle (noin 400 metriä). tinki sovittiin. ja ilokseni pystyn korvaamaan hänelle osan, kun lupasin antaa syksyllä talvivalkosipulin istukaskynsiä. kylän herrat ovat kuulemma antaneet hänelle härsyksi maistiaisia omasta sadostaan, mutta eivät ole suostuneet edes myymään kynsiä. ja hän kun niin haluaisi opetella viljelyn. - ja minä lupaan opettaa hänelle katteen käytön tvs-viljelmällä, vaikka se sitten onkin pois minun saaliistani (aion muuten pyytää, että seuraavan satsin laittaisi omalle perunamaalleen, kun semmoinen mökin takana näyttäisi olevan. saa nähdä suostuuko...)
oman norjanangervo/heinäsilppuni levitin kompostikehikön päälle "jorman" ja naapurinsa kesäkurpitsan alle ja viekkoon ja toisen pussillisen tuon ed jutussa kerrotun uuden kompostin päälle. (torstaina kun sain loputkin aidat ja nurmikon leikatuksi, vein pussukan biolan-kompostoriin. olivat kerrankin kaikki kompostit hetken siisteinä ja nätteinä:-)) - naapurin heinät riittivät punajuuri/sipulipenkeille, maissille, kurkulle ja toiseksi kattaukseksi vauvavalkosipuleille ja porkkanoille. enää on kattamatta herneet ja pavut, kun tomaateille olen jo antanut jonkinmoisen katteen silputusta raunioyrtistä.
kate-juttu jatkuu sitten seuraavalla kerralla. uusi projekti on vielä kesken (levällään pitkin nurmikkoa:-)) kerron kuinka käy, kunhan huomenna pääsen jatkamaan.
sunnuntai, 27. kesäkuuta 2010
keskiviikkona lauteille noustessani oli pakko huokaista kanssasaunojille, että on vanha rouva nyt väsynyt mutta onnellinen. - olin aloittanut lehdenluvun jälkeen aitani leikkuun (juu, juhannuksen kunniaksi piti saada siistiksi naapureiden katsella:-)) leikkuujätteenhän levittelen nurmikolle; siinä sitten menevät silpuiksi oksat ja heinät samaa vauhtia. leikkurini on akkukäyttöinen, joten tulee pakosta väliin kolmen tunnin luppo = latausaika. lähdin joutessani viemään saksankurjenmiekan jakopalasia ystävälle kylän toiseen laitaan. onneksi korkealta pöyräni selästä kurkin naapurini myös siististi leikatun aidan yli hänen pihalleen. ja mitä näinkään: iso maitokärry lastattuna täyteen heinäsilppua. palatessani rohkaisin mieleni, kun kerran naapurin tiesin paikalla olevan ja menin kysymään, mitä hän meinaa kärryllisellä tehdä. "kompostointialueelle vien, kun saan lopputontin vielä leikatuksi". "et kyllä hyvä mies. annatko minun nykästä kärryn tuosta takaportista tien yli omalle puolelleni?" "annanhan minä, mutta ei se mahdu siitä, pitää käyttää paraatiporttia." lupasin ilomielin kierrättää silpun vaikka kuinka pitkän matkan ja viedä vielä maitokärryt takaisin huvitoimikunnan varikolle omalle paikalleen kunhan vaan saan...
kumpikin sitten iltapäivän jatkoimme omia puuhiamme: hän pihansa leikkaamista ja minä aidan ja nurmikon leikkuuta. olin juuri ehtinyt syödä, kun naapuri tuli ison metelin kanssa "missäs oot, kun ei näy" vetäen perässään sitä kukkuroilleen lastattua heinäsilppukuormaa. voi onnea jo siinä vaiheessa: aamusta asti täytetty kasa oli alaosiltaan jo niin kuuma, että kättä poltti, kun sinne paljaana nyrkkini upotin. - siinä sitten sovittiin, että jos naapurini ei itse halua leikkuujätettä käyttää niin nopeampi ja vaivattomampi hänen on tulla tyhjentämään keräyspussukka minun mäntyni juurelle (takaportista suoraaan tien yli n 10 metriä) kuin lastata kärryihin ja viedä kylän laidalle (noin 400 metriä). tinki sovittiin. ja ilokseni pystyn korvaamaan hänelle osan, kun lupasin antaa syksyllä talvivalkosipulin istukaskynsiä. kylän herrat ovat kuulemma antaneet hänelle härsyksi maistiaisia omasta sadostaan, mutta eivät ole suostuneet edes myymään kynsiä. ja hän kun niin haluaisi opetella viljelyn. - ja minä lupaan opettaa hänelle katteen käytön tvs-viljelmällä, vaikka se sitten onkin pois minun saaliistani (aion muuten pyytää, että seuraavan satsin laittaisi omalle perunamaalleen, kun semmoinen mökin takana näyttäisi olevan. saa nähdä suostuuko...)
oman norjanangervo/heinäsilppuni levitin kompostikehikön päälle "jorman" ja naapurinsa kesäkurpitsan alle ja viekkoon ja toisen pussillisen tuon ed jutussa kerrotun uuden kompostin päälle. (torstaina kun sain loputkin aidat ja nurmikon leikatuksi, vein pussukan biolan-kompostoriin. olivat kerrankin kaikki kompostit hetken siisteinä ja nätteinä:-)) - naapurin heinät riittivät punajuuri/sipulipenkeille, maissille, kurkulle ja toiseksi kattaukseksi vauvavalkosipuleille ja porkkanoille. enää on kattamatta herneet ja pavut, kun tomaateille olen jo antanut jonkinmoisen katteen silputusta raunioyrtistä.
kate-juttu jatkuu sitten seuraavalla kerralla. uusi projekti on vielä kesken (levällään pitkin nurmikkoa:-)) kerron kuinka käy, kunhan huomenna pääsen jatkamaan.
+ Kommentoi (0 kpl)
hutiloiden tehdyn työn korjausyritys
tiistai, 22. kesäkuuta 2010
toivottavasti tätä otsikkoa ei ikinä tarvitse toistaa:_(
viime kesän lopulla nostin kaikki akileijat penkistään, puhdistin juuret rikkaruohoista ja vieraista kasveista, käänsin ja kitkin maan huolellisesti - niin luulin - parantelin maan ja jopa odotin pari viikkoa, tuleeko hirmuisesti ylimääräistä pintaan. kun ei tullut, istutin syrjässä odotelleet akileijat takaisin paikoilleen. peittelin penkin kuivahtaneella heinäsilpulla. nurkalle jätin tyhjän kohdan, kun sain lupauksen tulikellukasta, jahka odottelisin kevääseen. tänä keväänä aikaisin sain sen ja ehdin jo istuttaakin paikoilleen ennen kuin varsinainen kasvu oikein todella alkoi.
hirmuinen totuus on, että akileijapenkki kasvoi idänunikkoa, rönsyillä levinnyttä ukkomansikkaa ja saksankurjenmiekkaa ja todella upeasti heti levähtänyttä tulikellukkaa mutta hyvin niukasti sitä mitä piti. muutaman tuumaustunnin jälkeen päätin tehdä työn uudelleen. toivottavasti paremmalla metodilla ja ennen kaikkea huolellisemmin. otin taas akilleijat ja tulikellukan - kolmeen osaan jaoin sen saman tien - ja ruukutin kaikki taas odottamaan aikoja parempia. pahasti väärää kukkaa ja myös rikkaa kasvavan pläntin sain sopivasti peitetyksi lavakauluksella. semmoisen asettelin paikoilleen ja rupesin keräämään siihen kompostikasaa. tarkoitus on, että sen alla idänunikot ja muut ei toivotut kuolisivat pois.
kompostin aloitin yhdellä säkillisellä viime syksynä haravoituja vaahteranlehtiä. tuuppasin niitä märkiä myttyjä toisen pitkän sivun alle, niin että sain alimmaisen kauluksen vatupassiin. silmämääräisesti vain, kun huushollissa ei ole omaa enkä viitsinyt vaivata naapurinherroja lainaamaan. - lehtien päälle hain kaksi ämpärillistä hevonhyvää ja sen päälle levittelin säkillisen tänä keväänä jo kertynyttä kitkuujätettä. noita aineksia oli kolmen kerroksen verran (sain pihan säkkirivistöt ja -pinot siististi häivytettyiksi:-))
lavakauluksia täyttyi kolmen verran. neljännen kun vielä toin huipulle, saatoin piilottaa nurkkaan vanhan turvesäkin, jossa oli varastoituna viitisenkymmentä litraa kompostimultaa. siihen istutin ylijäämäkesäkurpitsan.
tänä aamuna kun lähdin mökiltä, oli tuo komposti jo vajunnut yhden lavakauluksen = 20 cm verran. hyvin toimii ainakin kompostina. aika näyttää toimiiko myös siinä tehtävässä, johon sen rakesin. ensi kesän saa vielä nököttää paraatiportin pielessä ja sitten koetan taas tehdä siihen näyttävän perennapenkinkohdan.
noiden ruukutettujen taimien säilyminen on nyt vaan yritettävä varmistaa. - pikku tihkusateessa maanantaina ruukutin vielä vauvalasta 30 kpl perennan ja pensaan tainta. olen ihan melkein hyvällä onnella talvettanut ruukutettuja taimia sillä tavoin, että kokoan ruukut ns sipulilaatikoihin ja asettelen ne mökin seinustalle varjon puolelle "lastentarhaan". olisiko ruukut kuitenkin varminta kuopata kasvimaan multaan tai jopa istuttaa taimet ilman ruukkuja valeeseen?
ps - viime vuonna 2.6. kirjoitin näin-> "maanantaina minulla oli tiskauspäivä. kärräsin kottikärryllisen vettä aurinkoon nurmikolle lämpiämään siksi aikaa, kun luin aamun lehden ja söin aamiaiseni, toin pari ämpärillistä huuhteluvettä lisäksi. kaikki talven ja kevään aikana kasaantuneet tyhjät ruukut ja kipot ja kapot vein sinne viekkoon, tossut pois ja jakkara peffan alle. vanhalla tiskiharjalla pesin kaikki ja levittelin nurmikolle kuivumaan, järjestelin ne ja vein talteen. - kovasti minua aina keväisin - joskus pitkälle kesään saakka - ne huiskin haiskin muuttolaatikkoon kerätyt purkit harmittavat, mutta ei tuota tiskausta viitsi tehdä ennen kuin sää ja lämpötila ovat suosiollisia. siinä roiskii itsensä märäksi kuitenkin ja kylmässä vedessä sormet näkevät tähtiä ja niveliä särkee enemmän kuin tahtoo kestää seuraavan yön. hellepäivänä työ on ihan ilo. eikä onneksi kestä niin kauan, että tarvitsisi pelätä nahkansa palamista." - vaikka tämä kevät periaatteessa on ollut mainio (kastella ei ole tarvinnut) niin kylmää on ollut. vasta sunnuntaina istutin viimeisimmän kurpitsantaimen ja purkkiarme
tiistai, 22. kesäkuuta 2010
toivottavasti tätä otsikkoa ei ikinä tarvitse toistaa:_(
viime kesän lopulla nostin kaikki akileijat penkistään, puhdistin juuret rikkaruohoista ja vieraista kasveista, käänsin ja kitkin maan huolellisesti - niin luulin - parantelin maan ja jopa odotin pari viikkoa, tuleeko hirmuisesti ylimääräistä pintaan. kun ei tullut, istutin syrjässä odotelleet akileijat takaisin paikoilleen. peittelin penkin kuivahtaneella heinäsilpulla. nurkalle jätin tyhjän kohdan, kun sain lupauksen tulikellukasta, jahka odottelisin kevääseen. tänä keväänä aikaisin sain sen ja ehdin jo istuttaakin paikoilleen ennen kuin varsinainen kasvu oikein todella alkoi.
hirmuinen totuus on, että akileijapenkki kasvoi idänunikkoa, rönsyillä levinnyttä ukkomansikkaa ja saksankurjenmiekkaa ja todella upeasti heti levähtänyttä tulikellukkaa mutta hyvin niukasti sitä mitä piti. muutaman tuumaustunnin jälkeen päätin tehdä työn uudelleen. toivottavasti paremmalla metodilla ja ennen kaikkea huolellisemmin. otin taas akilleijat ja tulikellukan - kolmeen osaan jaoin sen saman tien - ja ruukutin kaikki taas odottamaan aikoja parempia. pahasti väärää kukkaa ja myös rikkaa kasvavan pläntin sain sopivasti peitetyksi lavakauluksella. semmoisen asettelin paikoilleen ja rupesin keräämään siihen kompostikasaa. tarkoitus on, että sen alla idänunikot ja muut ei toivotut kuolisivat pois.
kompostin aloitin yhdellä säkillisellä viime syksynä haravoituja vaahteranlehtiä. tuuppasin niitä märkiä myttyjä toisen pitkän sivun alle, niin että sain alimmaisen kauluksen vatupassiin. silmämääräisesti vain, kun huushollissa ei ole omaa enkä viitsinyt vaivata naapurinherroja lainaamaan. - lehtien päälle hain kaksi ämpärillistä hevonhyvää ja sen päälle levittelin säkillisen tänä keväänä jo kertynyttä kitkuujätettä. noita aineksia oli kolmen kerroksen verran (sain pihan säkkirivistöt ja -pinot siististi häivytettyiksi:-))
lavakauluksia täyttyi kolmen verran. neljännen kun vielä toin huipulle, saatoin piilottaa nurkkaan vanhan turvesäkin, jossa oli varastoituna viitisenkymmentä litraa kompostimultaa. siihen istutin ylijäämäkesäkurpitsan.
tänä aamuna kun lähdin mökiltä, oli tuo komposti jo vajunnut yhden lavakauluksen = 20 cm verran. hyvin toimii ainakin kompostina. aika näyttää toimiiko myös siinä tehtävässä, johon sen rakesin. ensi kesän saa vielä nököttää paraatiportin pielessä ja sitten koetan taas tehdä siihen näyttävän perennapenkinkohdan.
noiden ruukutettujen taimien säilyminen on nyt vaan yritettävä varmistaa. - pikku tihkusateessa maanantaina ruukutin vielä vauvalasta 30 kpl perennan ja pensaan tainta. olen ihan melkein hyvällä onnella talvettanut ruukutettuja taimia sillä tavoin, että kokoan ruukut ns sipulilaatikoihin ja asettelen ne mökin seinustalle varjon puolelle "lastentarhaan". olisiko ruukut kuitenkin varminta kuopata kasvimaan multaan tai jopa istuttaa taimet ilman ruukkuja valeeseen?
ps - viime vuonna 2.6. kirjoitin näin-> "maanantaina minulla oli tiskauspäivä. kärräsin kottikärryllisen vettä aurinkoon nurmikolle lämpiämään siksi aikaa, kun luin aamun lehden ja söin aamiaiseni, toin pari ämpärillistä huuhteluvettä lisäksi. kaikki talven ja kevään aikana kasaantuneet tyhjät ruukut ja kipot ja kapot vein sinne viekkoon, tossut pois ja jakkara peffan alle. vanhalla tiskiharjalla pesin kaikki ja levittelin nurmikolle kuivumaan, järjestelin ne ja vein talteen. - kovasti minua aina keväisin - joskus pitkälle kesään saakka - ne huiskin haiskin muuttolaatikkoon kerätyt purkit harmittavat, mutta ei tuota tiskausta viitsi tehdä ennen kuin sää ja lämpötila ovat suosiollisia. siinä roiskii itsensä märäksi kuitenkin ja kylmässä vedessä sormet näkevät tähtiä ja niveliä särkee enemmän kuin tahtoo kestää seuraavan yön. hellepäivänä työ on ihan ilo. eikä onneksi kestä niin kauan, että tarvitsisi pelätä nahkansa palamista." - vaikka tämä kevät periaatteessa on ollut mainio (kastella ei ole tarvinnut) niin kylmää on ollut. vasta sunnuntaina istutin viimeisimmän kurpitsantaimen ja purkkiarme
+ Kommentoi (1 kpl)
kate XX
sunnuntai, 13. kesäkuuta 2010
torstaina tulevaa sadetta ennakoiden parturoin laveammiksi kolme porttia ja toisen pihan kulkuaukoista. - levittäytymään päässeet puskat tiputtelisivat märkinä saavitolkulla vettä kaikkien kulkijoiden niskaan. - norjanangervoaidan uudet versot ovat mukavan hauraita ja pehmoisia. leikkuujätteen levittelin nurmikolle ja ajelin ruohonleikkurilla päältä. tuorre oksamössö oli loistavaa kompostiherätettä. loppunurmikon hieno silppu riitti porkkanamaan katteeksi. tasaisesti oli todella syyskylvö tällä kertaa itänyt; ihan vähän jouduin harventamaan, kun en kovin harvaksi rivejä tässä vaiheessa edes halua. loppuharvennus tapahtuu sitten kesän mittaan makupaloja väleistä nostellen.
eilen oli kylällä talkoopäivä ja siinä puuhailujen lomassa minullekin sattui kärrykuorman vienti kompostointialueelle, jonne en ollut muka ehtinyt koko viikkoon. heti keksi haukansilmäni kolme kärryllistä hienoa heinäsilppua. kun maalaustyö oli ohi, rokka syöty ja kahvit juotu, otin oman kottikärryni ja menin hakemaan ne aika lailla maatumaan alkaneet heinät omalle pihalleni. tummaa viffeää laattaa oli heinä jo, haisusi navetalta ja tuntui hanskakäteenkin lämpimältä, kun kaikki kolme kasaa lastasin omaan kärryyni. - ja lämpimältä tuntui vielä silloinkin, kun laattoja levitin perunamaani katteeksi. vielä ei olisi tarvinnut perunaa mullittaa, kun sen vasta torstaina olin huomannut taimettuneenkin, mutta ei noin hyvää ainesta voinut hunningollekaan jättää.
mukavaa oli todeta, että kun talkooväelle kerroin, mitä olin löytänyt, reaktio oli *voi ei kai taas*. meidän muiden onni, etteivät kaikki ymmärrä hyvän päälle.
ps1 - lauantain hirmumyrsky – onneksi siksi aikaa vedentulo lakkasi - oli sen laatuinen, että vasta tänään istutin tomaatit, kurkut, kurpitsat ja maissit. hiljaista, rauhallista sadetta saimme 18 mm perjantai-iltapäivän ja sunnuntaiaamun välissä. maa oli sopivasti märkää istuttamisille.
ps2 - kotona ilahduttivat tulijaa kliivian nuppuvana, tomaatin ja kevätkaktuksen nuput. kurkun kukatkin, siltikin vaikka ovat poikia kaikki...
sunnuntai, 13. kesäkuuta 2010
torstaina tulevaa sadetta ennakoiden parturoin laveammiksi kolme porttia ja toisen pihan kulkuaukoista. - levittäytymään päässeet puskat tiputtelisivat märkinä saavitolkulla vettä kaikkien kulkijoiden niskaan. - norjanangervoaidan uudet versot ovat mukavan hauraita ja pehmoisia. leikkuujätteen levittelin nurmikolle ja ajelin ruohonleikkurilla päältä. tuorre oksamössö oli loistavaa kompostiherätettä. loppunurmikon hieno silppu riitti porkkanamaan katteeksi. tasaisesti oli todella syyskylvö tällä kertaa itänyt; ihan vähän jouduin harventamaan, kun en kovin harvaksi rivejä tässä vaiheessa edes halua. loppuharvennus tapahtuu sitten kesän mittaan makupaloja väleistä nostellen.
eilen oli kylällä talkoopäivä ja siinä puuhailujen lomassa minullekin sattui kärrykuorman vienti kompostointialueelle, jonne en ollut muka ehtinyt koko viikkoon. heti keksi haukansilmäni kolme kärryllistä hienoa heinäsilppua. kun maalaustyö oli ohi, rokka syöty ja kahvit juotu, otin oman kottikärryni ja menin hakemaan ne aika lailla maatumaan alkaneet heinät omalle pihalleni. tummaa viffeää laattaa oli heinä jo, haisusi navetalta ja tuntui hanskakäteenkin lämpimältä, kun kaikki kolme kasaa lastasin omaan kärryyni. - ja lämpimältä tuntui vielä silloinkin, kun laattoja levitin perunamaani katteeksi. vielä ei olisi tarvinnut perunaa mullittaa, kun sen vasta torstaina olin huomannut taimettuneenkin, mutta ei noin hyvää ainesta voinut hunningollekaan jättää.
mukavaa oli todeta, että kun talkooväelle kerroin, mitä olin löytänyt, reaktio oli *voi ei kai taas*. meidän muiden onni, etteivät kaikki ymmärrä hyvän päälle.
ps1 - lauantain hirmumyrsky – onneksi siksi aikaa vedentulo lakkasi - oli sen laatuinen, että vasta tänään istutin tomaatit, kurkut, kurpitsat ja maissit. hiljaista, rauhallista sadetta saimme 18 mm perjantai-iltapäivän ja sunnuntaiaamun välissä. maa oli sopivasti märkää istuttamisille.
ps2 - kotona ilahduttivat tulijaa kliivian nuppuvana, tomaatin ja kevätkaktuksen nuput. kurkun kukatkin, siltikin vaikka ovat poikia kaikki...
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 3kpl, [kt] sivu: 1]
