Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
kate XXIV
torstai, 15. heinäkuuta 2010
maanantain nurmisilppusta keräsin vain yhden pussukallisen talteen semmoisilta osilta nurmikkoa, jossa konetta ei mahdu kuljettamaan luukku tuettuna avonaiseksi. tyhjensin pussillisen kompostitorniin, kun en muuta jaksanut... nurmikko oli onneksi hyvin kasteltu ja kun se maanantaina sai silpun "ruuakseen", ei se edes tänä pitkänä hellejaksona ole kärvähtänyt niin kuin suuri osa kylän nurmikoista jo on.
varsinaista sotkupuuhaa on leikkuu ilman koneen keräyspussia - silmälaseja myöden olin peitettynä hienolla vihersilpulla. onneksi oli vain shortsit ja toppi ravisteltavina ja tossut tyhjennettävinä ja pääsi suihkuun ja uimaan urakan jälkeen. tiistaina ja keskiviikkona en sitten tehnytkään muuta kuin istuin ohjaajantuolissa omenapuun varjossa lukemassa palmen elämäkertaa. mitä nyt muutaman kerran kävin uimassa ja nostin/keitin/söin uusiaperunoita ja silliä.
mikään ei auta – huomenna on taas aloitettava tontin kastelu: isolehtiset perennat onneksi kertovat, milloin on jano:-)
torstai, 15. heinäkuuta 2010
maanantain nurmisilppusta keräsin vain yhden pussukallisen talteen semmoisilta osilta nurmikkoa, jossa konetta ei mahdu kuljettamaan luukku tuettuna avonaiseksi. tyhjensin pussillisen kompostitorniin, kun en muuta jaksanut... nurmikko oli onneksi hyvin kasteltu ja kun se maanantaina sai silpun "ruuakseen", ei se edes tänä pitkänä hellejaksona ole kärvähtänyt niin kuin suuri osa kylän nurmikoista jo on.
varsinaista sotkupuuhaa on leikkuu ilman koneen keräyspussia - silmälaseja myöden olin peitettynä hienolla vihersilpulla. onneksi oli vain shortsit ja toppi ravisteltavina ja tossut tyhjennettävinä ja pääsi suihkuun ja uimaan urakan jälkeen. tiistaina ja keskiviikkona en sitten tehnytkään muuta kuin istuin ohjaajantuolissa omenapuun varjossa lukemassa palmen elämäkertaa. mitä nyt muutaman kerran kävin uimassa ja nostin/keitin/söin uusiaperunoita ja silliä.
mikään ei auta – huomenna on taas aloitettava tontin kastelu: isolehtiset perennat onneksi kertovat, milloin on jano:-)
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXIII
tiistai, 6. heinäkuuta 2010
kattaminen käy kuin luomisen työ, kun rva talonmies on isolla koneella leikannut taas kertaalleen kaikki kylän niityt. - lauantaina harjoittelin kahdella kärryllisellä, jotka levittelin herneelle ja pavulle. heinä oli jo helteellä ehtinyt kuivahtaa, niin että typpi jäi melkein kaikki niitylle, mutta ei haittaa, koska nuo itse keräävät typpeä juuristollaan. tärkeintä on saada vahva suojakerros mullan pintaan. sadekin imeytyy paremmin katteen kautta.
maanantaina oli iso alapeltokin niitetty. sieltä hain kolme kärryllistä silppua parsamaan peitoksi. kuivahtanut sekin silppu jo oli näillä säillä, mutta parsa oli keväällä saanut kompostimultaa katteekseen ja ollaan jo heinäkuulla ts melkein syyslannoituksen aika; oikein hyvin riitti parsallekin vain maan suojaus. - kun kärryllisiä hain, otin mukaani tyhjiä turvesäkkejä, pakkasin ne täpötäyteen heinää, asettelin kärryyn ja toin täydet kolme kuormaa tontilleni. seitsemän säkillistä on jemmassa sillä vanhalla systeemillä *laita talteen saadessasi etc, etc*
illalla vielä naapurin herra aloitti nurmikkonsa leikkuun ja ennen kuin huomasinkaan, pussillinen silppua oli kumottuna männyn juurelle (vein sen tuorreeltaan tomaateille:-)) seuraavaa pussillista ei sitten enää tullut, kun sain naapurin uskomaan, että perunavaot on hyvin hyödykästä täyttää heinäsilpulla... vaikka teinkin itselleni ja tontilleni "vahinkoa", kun opetin hänet käyttämään katteet omalla puolellaan, olen iloinen, että yhä useampi oppii hoitamaan maata ei vain lannoittamaan kasveja.
tiistai, 6. heinäkuuta 2010
kattaminen käy kuin luomisen työ, kun rva talonmies on isolla koneella leikannut taas kertaalleen kaikki kylän niityt. - lauantaina harjoittelin kahdella kärryllisellä, jotka levittelin herneelle ja pavulle. heinä oli jo helteellä ehtinyt kuivahtaa, niin että typpi jäi melkein kaikki niitylle, mutta ei haittaa, koska nuo itse keräävät typpeä juuristollaan. tärkeintä on saada vahva suojakerros mullan pintaan. sadekin imeytyy paremmin katteen kautta.
maanantaina oli iso alapeltokin niitetty. sieltä hain kolme kärryllistä silppua parsamaan peitoksi. kuivahtanut sekin silppu jo oli näillä säillä, mutta parsa oli keväällä saanut kompostimultaa katteekseen ja ollaan jo heinäkuulla ts melkein syyslannoituksen aika; oikein hyvin riitti parsallekin vain maan suojaus. - kun kärryllisiä hain, otin mukaani tyhjiä turvesäkkejä, pakkasin ne täpötäyteen heinää, asettelin kärryyn ja toin täydet kolme kuormaa tontilleni. seitsemän säkillistä on jemmassa sillä vanhalla systeemillä *laita talteen saadessasi etc, etc*
illalla vielä naapurin herra aloitti nurmikkonsa leikkuun ja ennen kuin huomasinkaan, pussillinen silppua oli kumottuna männyn juurelle (vein sen tuorreeltaan tomaateille:-)) seuraavaa pussillista ei sitten enää tullut, kun sain naapurin uskomaan, että perunavaot on hyvin hyödykästä täyttää heinäsilpulla... vaikka teinkin itselleni ja tontilleni "vahinkoa", kun opetin hänet käyttämään katteet omalla puolellaan, olen iloinen, että yhä useampi oppii hoitamaan maata ei vain lannoittamaan kasveja.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXII
perjantai, 2. heinäkuuta 2010
...onnistui yli odotusten:-)
naapurini jatkoi puuhastelujaan torstaina ison tuuhean komean kuusiaitansa leikkaamisella ja osasi sitten jo kysyä *viedäänkö kompostialueelle vai kelpaako maijalle* toki kelpasi. sade keskeytti torstaina työn, mutta aattona jatkui. juuri ennen iltasateen alkua saimme työn siihen malliin, että naapuri ehti haravoida leikkuujätteet kahdeksaan isoon kasaan ja minä kärrätä ne kasat omalle puolelleni nurmikolle. - varovainen kun olen, en heti levitellyt silppua kuin pieneltä osaltaan; jos ei systeemi olisi toiminut, eipä olisi tarvinnut uudelleen haravoida vaan vain nostaa kasat kärryyn ja viedä sitten kompostointialueelle.
maanantaina (pyhien aikaan en koskaan käytä hirveästi metelöivää konettani) hain oman ison painavan tehokkaan ruohonleikkurini ja aloitin kuusenhavujen silppuamisen. kaikesta epäilystä huolimattu työ sujui melkein yhtä sulavasti kuin angervojenkin pienentäminen. viisi ja puoli koneen keruupussillista tuli hienoa ja hyvältä tuoksuvaa haketta. kaikki neljä zilgaa saivat uuden kattauksen. - kun vaahteran alla ei saa kasvamaan mitään, niin sen pläntin päällystin havusilpulla. - uuden lavakauluskompostin viereisen polun siistin myös ja silti jäi kaksi isoa muovisäkillistä syksyä varten. kunhan sato on korjattu, maat paraneltu ja katettu, niin kasvimaan poluille laitan taas puhtaat siistit kerrokset. havupuuhake kestää pitempään siinä kuin lehtipuusta silputtu.
siinäpä tämän viikon työt sitten olivatkin. - tiistaiaamuna ensimmäisen kerran tämän vuoden tietämiin levittelin kasteluletkun pihalle. juurikastelijan paikkaa olen siirrellyt sitten kolme päivää pitkin pihaa, muuten olen vain istuksinut lukemassa kuistilla, jossa helteelläkin varjossa on ihan sopivat olot vanhoille luille, luurannut pikku lenkkejä kylällä, puhellut naapureiden kanssa. rankinta oli tänä aamuna pyöräillä ylämäkeen bussipysäkille...
viime talvenahan minä haikailin oravankestävän lintulaudan perään, kun eivät puiset eivätkä muoviset ostolaudat kestä talttahampaiden rouskutusta. - eilen aamulla kahden kastelijansiirron välissä piirsin jonkunlaisen mallin ja seuraavassa välissä lähdin viemään sitä ystävälleni näytille. aikansa kun hän sitä pähkäili (vesivanerista olin ajatellut tehtäväksi), kysyi kävisikö tämmöinen ja haki vajan ylisiltä ilmastointiputken palan. paremminkin kävi:-) siinä sitten mallailtiin, että tuon kokoinen pätkä on hyvä, riippumaan pitää saada ja toimitusaika on sitten ennen lumentuloa, joohan. sopi kuulemma, mutta ensin hänellä oli kiirus korjaamaan huvitoimikunnan jumittunutta haketinta. tämä tapahtui kaikki noin klo 10oo ap. - ip klo 16.15 heräsin päiväuniltani puhelimensoittoon. vaimonsa siellä: "xx kyselee, miksi tuo maijan lintulauta vielä lojuu täällä meidän nurkissa". nyt upea täysin kierrätysmateriaalista tehty iso lintulauta roikkuu tyhjänä kuistini katosta. kokeiltukin on, että loistavasti toimi, kun auringonkukan siemeniä oli talven jäljiltä mökillä. tyhjensin sen vielä, kun en tahdo tintinpoikasten kasvavan pullamössösukupolveksi.
perjantai, 2. heinäkuuta 2010
...onnistui yli odotusten:-)
naapurini jatkoi puuhastelujaan torstaina ison tuuhean komean kuusiaitansa leikkaamisella ja osasi sitten jo kysyä *viedäänkö kompostialueelle vai kelpaako maijalle* toki kelpasi. sade keskeytti torstaina työn, mutta aattona jatkui. juuri ennen iltasateen alkua saimme työn siihen malliin, että naapuri ehti haravoida leikkuujätteet kahdeksaan isoon kasaan ja minä kärrätä ne kasat omalle puolelleni nurmikolle. - varovainen kun olen, en heti levitellyt silppua kuin pieneltä osaltaan; jos ei systeemi olisi toiminut, eipä olisi tarvinnut uudelleen haravoida vaan vain nostaa kasat kärryyn ja viedä sitten kompostointialueelle.
maanantaina (pyhien aikaan en koskaan käytä hirveästi metelöivää konettani) hain oman ison painavan tehokkaan ruohonleikkurini ja aloitin kuusenhavujen silppuamisen. kaikesta epäilystä huolimattu työ sujui melkein yhtä sulavasti kuin angervojenkin pienentäminen. viisi ja puoli koneen keruupussillista tuli hienoa ja hyvältä tuoksuvaa haketta. kaikki neljä zilgaa saivat uuden kattauksen. - kun vaahteran alla ei saa kasvamaan mitään, niin sen pläntin päällystin havusilpulla. - uuden lavakauluskompostin viereisen polun siistin myös ja silti jäi kaksi isoa muovisäkillistä syksyä varten. kunhan sato on korjattu, maat paraneltu ja katettu, niin kasvimaan poluille laitan taas puhtaat siistit kerrokset. havupuuhake kestää pitempään siinä kuin lehtipuusta silputtu.
siinäpä tämän viikon työt sitten olivatkin. - tiistaiaamuna ensimmäisen kerran tämän vuoden tietämiin levittelin kasteluletkun pihalle. juurikastelijan paikkaa olen siirrellyt sitten kolme päivää pitkin pihaa, muuten olen vain istuksinut lukemassa kuistilla, jossa helteelläkin varjossa on ihan sopivat olot vanhoille luille, luurannut pikku lenkkejä kylällä, puhellut naapureiden kanssa. rankinta oli tänä aamuna pyöräillä ylämäkeen bussipysäkille...
viime talvenahan minä haikailin oravankestävän lintulaudan perään, kun eivät puiset eivätkä muoviset ostolaudat kestä talttahampaiden rouskutusta. - eilen aamulla kahden kastelijansiirron välissä piirsin jonkunlaisen mallin ja seuraavassa välissä lähdin viemään sitä ystävälleni näytille. aikansa kun hän sitä pähkäili (vesivanerista olin ajatellut tehtäväksi), kysyi kävisikö tämmöinen ja haki vajan ylisiltä ilmastointiputken palan. paremminkin kävi:-) siinä sitten mallailtiin, että tuon kokoinen pätkä on hyvä, riippumaan pitää saada ja toimitusaika on sitten ennen lumentuloa, joohan. sopi kuulemma, mutta ensin hänellä oli kiirus korjaamaan huvitoimikunnan jumittunutta haketinta. tämä tapahtui kaikki noin klo 10oo ap. - ip klo 16.15 heräsin päiväuniltani puhelimensoittoon. vaimonsa siellä: "xx kyselee, miksi tuo maijan lintulauta vielä lojuu täällä meidän nurkissa". nyt upea täysin kierrätysmateriaalista tehty iso lintulauta roikkuu tyhjänä kuistini katosta. kokeiltukin on, että loistavasti toimi, kun auringonkukan siemeniä oli talven jäljiltä mökillä. tyhjensin sen vielä, kun en tahdo tintinpoikasten kasvavan pullamössösukupolveksi.
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 3kpl, [kt] sivu: 1]
