syksy XIX
torstai, 9. elokuuta 2012
kirjoitin 19.6. että kesä kävi lähellä ja nyt vajaa kaksi kuukautta myöhemmin saa kertoa, että syksy tuli. minulle se tuli sunnuntaiaamuna, kun istuin lukemassa kuistilla viikonlopun lehtiä. punarinta oli tuonut mukulansakin metsästä pihalle. koko alkuviikon ne kaikki seurasivat uteliaina ja uuraina jokaista kitkuutyön vaihetta. multaa möyriessä ötökätkin saivat niin paljon siipeensä, että poikasetkin ehtivät opetella ruuan pyydystämistä, kun vammautuneet eivät ehtineet paeta. parina kesänä ne olivat koko ajan pihalla, kun pesä oli naapurin tuuheassa kuusiaidassa. on oikeastaan hyvä, etteivät ole jatkuvasti kaverina; ilo niiden paluusta on paljon isompi kun on joutunut olemaan ilman ja odottamaan.
kovasti lyhyeksi jäi kesä tänä vuonna ja sen mukainen on sitten puutarhan satokin. kasvihuonekurkku ei tuota mitään, avomaankurkusta saa kylmien öiden jälkeen vain sen verran, että hyvin ehtii syödä kaikki eikä tarvitse kerätä pesuvadillisia ja säilöä ylijäämää. kolme kesäkurpitsaa odottaa tällä hetkellä kuistin penkillä pannulle viipaloimista mutta ei siitäkään tolkutonta satoa tänä syksynä tule. härkä-, vaha- ja vihreätäpapua on jo saanut kerätä. salkopapukin on niin pitkällä, että siitäkin jotakin tulee, jos vain yöhalloilta vältytään. porkkanasta ja punajuuresta saa hyvin maistiaisia. sekä parsa- että romanosalaatti on edelleen hyvälaatuista ja runsasta niin että naapureillekin riittää. kuistin keltaisesta kirsikkatomaatista olen syönyt pari ensimmäistä ja huomenna saan avomaalta yhden kypsän. kaikkia muita yrttejä riittää paitsi tilliä, joka nyt sitten on jäystetty maata myöden, kun pavun ja punajuuren osasin suojata verkoilla rusakoiden tuhoilta. viime syksynä jo päätin, etten edes osta sipulin istukkaita, kun sadosta tuli kovin pientä. onneksi unohdin päätöksen kevääseen mennessä. nyt sipulisato on erinomainen ja muhkea. kyssäkaali onnistui aivan epä (olisi pitänyt luottaa kokemukseen, ettei multasäkkiin mahdu kuin yksi rivi; ei riittänyt voima tuplamäärälle taimia) ja tämä kesä on taas niitä joka toisia kesiä jolloin maissi ei ehdi tuottaa satoa.
mutta peruna ja talvivalkosipuli eivät petä koskaan:-) ilmankos valkosipuliperunat ovat meillä herkkuruokaa...
mansikasta ja vadelmasta tuli kohtuullinen sato; isoa ja hyvälaatuista marjaa riitti pakastimeenkin. punaiset viinimarjat on poimittu ja pakastettu odottamaan omenia ja mehumaijaa. karviaiset häviävät vauhdilla suoraan puskasta suuhun. vähän aion niitäkin pakastaa ja ihan loput ruuput keittää mehuksi. omenia on koko kylällä puut väärällään (ystävän pihalta tuulenpuuska kaatoi liian täyden melban maanantaiyönä). onneksi minä tykkään mintulla maustetusta omenamehusta. kirsikoita ei tule ainoatakaan ja kuolemaa tekevässä luumupuussa on laskujeni mukaan viisi kpl hedelmiä. ei tehdä likööriä tänä syksynä. pitää säännöstellä vuosikertajuomia:-)

+ Kommentoi (0 kpl)