kate XXI
tiistai, 15. syyskuuta 2009
perjantai-iltana saunan jälkeen innostuin leikkaamaan niityltä tuorretta nurmikkoa. se loisti ilta-auringon paisteessa niin vihreänä, etten voinut vastustaa. (saunalla jouduin käymään uudelleen suihkussa: tukka tippu hikeä ja paidat olivat ihan märät, vaikkka syksy muka on ja ilta jo myöhäinen). kaikkiaan neljätoista pussukallista kärräsin kasvimaalle. ne kolme kaukaloa, jotka olivat tyhjinä, saivat ensin kalkituksen ja sitten oikein paksun - 10+ senttisen - nurmikatteen. luulisin, että madoilla on siellä hyvä olla mussuttamassa silppua. ihan varma en ole, kun normaali räkättirastaiden katteiden poluille mylläys puuttuu nyt ihan kokonaan. ainakin tähän aamuun asti katteet ovat olleet siististi paikoillaan.
kesän aikana valmistunut kompostimulta on varastoituna kahteen 3 x lavakaulustorniin. niistä on hyvä ottaa keväällä maanparannusainetta. kasat katoin heinäsilpulla ja levittelin vielä mustan muovin = halkaistu turvesäkki nurin päin, koko komeuksien päälle.
toisesta tornista pitää vähän verottaa jo syksyllä, kun pömpeli tarvitsee paitsi hevonhyvää myös lisää multaa ja talvivalkosipulivaot kuuluu peitellä kompostimullalla. puolisen kuutiota riittää kevääksi silti.
kevättalven kukkamultakin on jo valmiiksi sekoiteltuna. talvikuntoon laitettavaan mökkiin nostan saavin odottamaan maaliskuuta...
pömpeli ja kolme kaukaloista on vielä kesken. roippeet pitää saada pois uuden kompostin rakennusaineiksi. porkkanasadon loppu kojatuksi ja vanha hiekka ensi kesän perunamaille. jos syksy näin kauniina jatkuu, mikä on puuhastellessa.
edit 6.10.2009 - ei mitään huolta enää; katteiden alla on matoja paljon. ihan joka penkistä oli silput myllätty poluille. nöyrästi nostelin takaisin. vielä pystyy tekemään, kun ei yöllä ollut ollut pakkasta.

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy VI
torstai, 10. syyskuuta 2009
otsikon sana pitäisi kyllä laittaa lainausmerkkeihin:-) ei tietoakaan syksystä. öisin on ollut vielä yli 15°C lämmintä. minä jo vanhasta tottumuksesta käänsin aamun lehdenkin kotiosoitteeseen. yhden päivän se ehti tulla tänne ja sitten kiireesti soitin uudelleen ja pyysin, että tuovat mökille edelleen, kun "täällä minä vieläkin olen".
perunat sentään jo nostin. kolme ämpärillistä kauniita ja isoja tuli. sen siitä saa, kun oli viime syksynä antaa kunnon hevonpeelisäys perunamaalle. - kaukalon toisen pään tein sitten samalla vauhdilla ensi kevään kurkkupenkiksi: lavakaulus ja siihen pussillinen hevonhyvää, kalkkilisäys (rohkeammin laitoin nyt, kun viime syksynä. turvekuivike näyttäisi vaativan sitä), kompostia ja tukeva heinänuttu kaiken päälle.
sipulipenkin päälle kasattuja roippeita siirtelin läjään päin ja asettelin sen päätyyn toisen lavakauluksen. siihen tuli tämän syksyn porkkanamaa. kalkki- ja kananpeelisäyksen sai ja sitten puolitoista kärryllistä puhdasta hiekkaa. oli oikein hyvä kärräyspäivä eilen, kun lämmön lisäksi oli hirmuinen tuuli; ei tullut tassutellessa edes hikikään.
jahka tästä ensimmäinen yöpakkanen lopulta tulee, saan alkaa mielipuuhani - kompostin rakentamisen. toistaiseksi tomaatit, pavut, kurkut ja kurpitsat kasvavat vielä. viimeisen kesäkurpitsan taidan kyllä jo seuraavan kerran mökille mentyäni ottaa pois. rupeaa kiintiö olemaan taas täynnä tältä syksyltä. kompostia kokeilin sen verran jo tuota kurkkupenkkiä rakentaessani, että olen nähnyt sen olevan ihan kelvollista multaa, vaikka vasta keväällä sen kasasin. viereen olen jo laittanut lavakauluksia kaksi "torniksi". niihin alan tyhjäämään varastoon valmiin mullan. kolme kaulusta varmaan riittää. neljäs on olemassa, jos tarpeen.
talvivalkosipulien seuraava paikka on jo tyhjillään. maan voin parannella kalkilla ja hevonhyvällä heti, kun mieli tekee. ensi kesän perunamaiden paikoilla kasvaa vielä kurkkua, punajuurta, purjoa ja porkkanaa. kun sato on korjattu, lisään kompostimultaa ja tämän vuoden porkkanamaan hiekan niiden kaukaloiden höystöksi.
niin kuin huomaatte, ensimmäinen luonnos kylvösuunnitelmasta on jo varsin pitkälle valmiina ja maanparannustyöt aloitettuina. - marjapensasrivistön tyhjiin väleihin, joista loppuperunat nostin jo aikaisemmin, olen tuonut kompostia, kalkinnut, kattanut heinänutulla ja viritellyt "hernekepit" - kuusikymmentä senttiä korkeat aitaverkon pätkät - aina kahden karviaismarjapuskan tukikehikoiden väliin vinottain. keskelle vielä hollauskeppi, että pysyvät tukevasti paikoillaan. oikein hyvät hernemaan paikat siihen tulivat. ainoa, että nyt ja koko ensi kesän joudun sitten kiertämään pitkän pensasrivistön ympäri; perunanvarsien yli pääsin loikkimaan mutta aitaverkon yli vanharouva ei kyllä kompuroimatta selviytyisi.

+ Kommentoi (1 kpl)