lasitettu parveke XXIV
maanantai, 13. syyskuuta 2010
kotipäivä kun on, karsin parvekkeen päätyseinältä oikein pahaan kuntoon ehtineen pitkän avomaankurkun roippeet. luulin, että se olisi jo lopettanut tuotannon, mutta löytyihän sieltä vielä kolme komeata kurkkua. ja kun eilen toin mökiltä viisi parkaa, tuorretta kurkkua syödään lounaalla, iltapalalla ja vissiin vielä huomena aamiaisellakin.
jatkuvasti kesä kesän jälkeen parveke jää tiiron osalle; mökillä viihtyy paremmin jopa sateisinakin kesinä saati sitten tänä vuonna.
keväällähän kovasti toivoin suuria uutuuskasvista - spaghettipavusta. kasvattelin sitä parvekkeella ja mökillä ja annoin siemeniä kaikille, jotka vaan suostuivat ottamaan kokeiltavakseen. meillä kaikilla kokemukset olivat yhtä huonot tai vielä huonommat. ensinnäkin lähtivät kasvuun todella hitaasti, tekivät kyllä pitkiä papuja (minulla mittauksen mukaan 43 cm pisin) mutta ne sitten kuivuivat kudinpuikon oloisiksi. saman tapainen tulos kuin aikoinaan kokeilussa olleella mustaporkkanalla, josta tuli rautanauloja. - opetus: etelänmailla hyvin viihtyvät lyhyenpäivänkasvit(?) eivät sovellu meidän valoisaan alkukesäämme. papupussin loppu pääsi roskiin...
keväällä istutetut uudet zilgan ja muratin taimet ovat kasvaneet hyvin niin kuin kaikki aikaisemmatkin. mutta se talven yli vieminen, se se on vaikeata. tai edellinen zilgahan kuoli yllättäen kesäkuun alussa. muratti kuivatti vartensa viime keväänä. yritän ensi vuonna suojata sen koko matkalta, että versotkin säilyisivät eikä vaan juurakko. ei hyvä, jos joka vuosi joutuu aloittamaan maanrajasta uudelleen.
kelloköynnös kasvoi mukavasti lasien välistä ulos ja toisesta raosta sisään, kunnes tuli niin pitkiä pahoja myrskyjaksoja, että otin sen takaisin lasien suojaan. tuuheana ja komeana kasvaa pitkin pöytää mutta ei tee nuppuja:-(
tomaatti jatkaa kasvuaan, basilika rehoittaa ja persilja näyttää taas siltä, että kyllä siitä joulupöytään viffeätä saa...
huonekasvit nauttivat olostaan kesähuoneessa. sisään pääsevät taas vasta, kun lämpötila putoaa pysyvästi alle +5°C:een
ps 26.9.2010 - koleata oli koko päivän parvekkeella. otin sisään hienon kiinanruusun, jommoista ei aikaisempina vuosina ole ollut parvekkeelle kesäksi laittaa. anopinkieli sai tulla myös sisään. siitä leikkasin kaksi sojottavaa lehteä pätkiksi ja laitoin multaan "vauvalaksi". pitkään joutuu odottelemaan, että alkavat kasvaa, kun tähän aikaan vuodesta juurruttaa. muistaakseni syyskuusta kesäkuuhun vierähti tuon emokasvin kanssa.
isossa ruukussa olleista kliivioista toinen oli aivan rääsy. otin ne ruukusta ja jätin vain toisen samaan purkkiin. rääsyn hävitin. sen juuret olivat ihan kuolleet. joko paha kasteluvirhe = hukutus tai sitten sen kaveriksi tullut poikanen oli aiheuttanut hengenmenon. pienen erottelin emostaan ja ruukutin omaan pikkupurkkiinsa.
parvekkeelle jäivät enää kaktukset. ne vain tykkäävät viileistä ilmoista - ja palkitsevat toivottavasti ulkoilluttajansa komeasti kukkimalla.

+ Kommentoi (3 kpl)

syksy X
torstai, 9. syyskuuta 2010
kaksi päivää jatkoin maanparannustöitä. - tai tässä tapauksessa jätin tarkoituksella maanparannuksen tekemättä. ihan vain levittelin tasaisesti porkkanalaatikon hiekan tulevan perunamaan paikalle. toisen perunapenkin sitten parantelin hevonpeellä ja levitin säkitettyä heinäsilppua katteeksi. huomenkesänä on mukava verrata satomääriä noin eri tavalla tehdyissä penkeissä. ja vielä siinä kolmannessa kohdassa: poistettujen mustienviinimarjapuskien kohdalle laitan taas perunaa. melkein se vieläkin on ns nurmikkoperunasysteemillä, vaikka paikalla tänä kesänä herne kasvoikin typpeä keräämässä.
ja juu, ei, porkkanalaatikosta ei sitten kuitenkaan tullut taimille talvisäilytystarhaa. keksin niille paremman konstin.
tänään korjasin lopun maissisadosta ja otin varret pois (niistä tulee loistava "salaojitus" biolan-kompostorin pohjalle). hevonhyvää kärräsin lavakaulukseen, kalkitsin ja peittelin kaiken kompostimullalla ja heinäpeitolla. kurkkulava siinä valmiina taas...
tornikompostoria tyhjäsin säkkeihin nyt toistaiseksi. ne päätyvät uuden kompostin aineksiksi, kunhan sen rakentelu taas on ajankohtainen. vajaat kaksi kaulusta jätin pohjalle. kovin oli kuivan oloista, mietin jo jokiveden käyttöä mutta sitten muistin, että melkein täysi saavi hevonhyvävettä, jolla kesän mittaan terästin kasteluvettä on nyt jo ihan joutilas. kurkut ja tomaatit sillä vielä kastelin. naapurin herra ehti avukseni saavin toiseen korvaan. säästyi monta reissua ämpäreiden kanssa tontin laidasta laitaan:-)
kastellun aineksen peittelin muovilla ja asettelin yhden lavakauluksen paikalleen (kolme lisää vielä olisi käytössä). niihin alan huomenissa tyhjäämään valmista kompostia varastoon ensi kevään tarpeisiin. ja sen jälkeen pääsenkin oikein tosi mielipuuhaani - uuden kompostikakun rakentamiseen. vähän vielä pitää odotella, kun kurkut, tomaatit, pavut ja salaatit tuottavat edelleen satoa. näillä säillä ilmeisesti vielä pitkään.
ennen noita maanparannushommia oli pitänyt valmiiksi "ajatella" mutta ihan paperille asti pääsi ensi kevään kylvösuunnitelma vasta eilen.

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy IX
tiistai, 7. syyskuuta 2010
aina olen syksystä tykännyt ja puutarhan syystöistä eritoten mutta nyt on totisesti syksy minun makuuni: lämmintä, aurinkoa ja ihan tyyntä. ilmankos eilen tyytyväisenä aloitin pihan syystöiden teon. porkkanalaatikko - peltomultaan käännettynä biolanextraa ja kalkkia, päällä viisitoista senttiä puhdasta hiekkaa - on valmiina odottamassa syyskylvöä, tillipenkkikin jo ajateltuna mutta toteutus vasta puolitiessä. - huomenna jatkan ensi kesän perunamaan laitolla: vanhat hiekat tämän vuoden porkkanamaasta (näkyy tuossa jutun kuvassa) levittelen kaukalon pinnalle. peruna ei lisälannoitusta tarvitse, kasvaa vartta liian kanssa ilmankin. nurmikon kasvu on sateista huolimatta niin niukkaa, että taitaa jäädäkin siihen hiekka ainoaksi katteeksi ensi talven ajaksi.
maissit ovat korjuuvalmiita ja sen tämän kesäisen lavakauluksen pääsen kunnostamaan huomenkesän kurkkupenkiksi - hevonpeetä ja kalkkia ja reilu kate säkitetystä kuivasta silpusta. kun yöt taas lämpenivät kurkut ja tomaatit jatkavat edelleen kasvuaan. niiden poistaminen ja maan parannus jää ainakin ensi viikkoon.
paljon on ns joka vuoden syystyöt-listassa tekemättömiä töitä ja sitten olen taas jo ehtinyt suunnitella erityisen tämän vuoden syystöiden listan. huomenna jatkuu toteutus, kunhan päivän punajuurishow on kunnialla valmis.

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy VIII
keskiviikko, 25. elokuuta 2010
*päivän sää*-ketjussa arvuuttelin, josko jo syksy saa. allakassahan on vielä viikko jäljellä kesää, mutta minulle alkoi syksy tavan mukaan siinä vaiheessa, kun sadonkorjuu alkaa. no, parsan korjuu sentään minunkin mielestäni kuuluu kevääseen. ja mansikka- ja vadelma- ja raparperisato vielä just ja just lasketaan kesään - ja tietenkin salaatit ja yrtit, joita keräilee lautaselleen ja voileipiensä päälle. ensimmäiset perunat, herneet, härkä- ja pensaspavut, porkkanat, punajuuret, tomaatit, kesäkurpitsat ja kurkutkin (heinäkuussa tänä vuonna) päätyvät suoraan ruokapöytään eivätkä tule lasketuiksi satoon, vaikka itse asiassa ovat sitä parasta satoa ja kaikkein hyödykkäimmin "säilöttyäkin".
mutta kun kurpitsaa ja kurkkua ja papua rupeaa tulemaan semmoista vauhtia, ettei enää ehdi samaan tahtiin syödä, alkaa minulla syksy. olen moneen kertaan manannut - puutarha.netissäkin varmaan - että alkukesällä on ihan kiva käydä pari kertaa viikossa kotona, kun ei reppu paljon paina eikä kotona ole kuin pyykinpesu ja ruuanlaitto odottamassa, vaan annas olla, kun syksy saapuu: kannat selkä väärällään satoa kotiin ja yökauden säilöt sitä sitten, että ovat aamulla laitettavissa kellari-jääkaappiin. ja seuraavalla kerralla taas sama juttu. eri tuotteilla sentään saa vaihtelua puuhaan. paitsi tänä kesänä on kurkkua (parka osoittautunut loistovalinnaksi) tullut niin hirmuisesti, että koko elokuun alun sain säilötä viipaleita purkki kaupalla. vasta nyt tahti hiljeni; ei purkitettavaa, kuistille kyllä jäi muutama ja mukaani otin ison pitkän avomaankurkun, josta olen tehnyt hölskytyskurkkua ruuakseni.
pakastin on vielä onneksi aika vajaa. ylijäämät parsasta, mansikoista, vadelmista ja kesäkurpitsasta ovat siellä. yrtit on pakastettu. osa porkkanoista ja keltajuurikkaista on valmiina. suurin osa vielä joko työn alla (porkkanoita olen rapsuttellut tänään mehumaijan kiehuessa sen kun vanha selkä yhteen mittaan kestää:-)) tai vasta pellolla. - lisää porkkanaa, luumuja ja punajuuriraastetta sinne vielä pitää mahduttaa - ja muistaa jättää kolo jäätelöpaketille.
"kellari-jääpin" tilanne on pahempi, ahtaaksi käy varmasti. onneksi noista pehmeistä valkeistakuulaista ei kovin runsaasti edes tule mehua, niin saan keltaisestakanelista tehtävän vielä mahtumaan. yhden maijallisen vaan, kun eltsu-nimimerkki lupasi tulla hakemaan osan; heillä kun tänä kesänä on vallan kato käynyt. (oman kylän väki tylysti ilmoittaa, etteivät huoli, vaikka toinen hyvä hyvyyttään tarjoaa ilmaista antia: joka tontilla puut notkuvat) - kurkkua pitäisi mahduttaa vielä lisää ja koko herkkupurkillismäärä etikkapunajuurta on vielä laittamatta. ja jonnekin pitää perunankin sopia. onneksi kuistilla kuivuvat sipulit ja talvivalkosipulit pärjäävät koreissa jääkaapin yläkaapissa ihan semmoisinaan...
kyssä- ja parsakaalista ei tullut syömisen vaivaa: juuri kun olin saanut maan möhöjuuresta puhdistetuksi, pihapuput söivät kaiken. pavutkin kelpasivat niin, että vain vähän säästyi itselleni eikä ylijäämää säilöttäväksi jäänyt oikeastaan ollenkaan. vähän olen laittanut malliksi porkkanapurkkeihin.

+ Kommentoi (2 kpl)

kesä XIII
perjantai, 6. elokuuta 2010
toukokuun puolivälissä meinasin otsikoida jutun kesäkesäksi, kun reilun viikon verran oli shortsi ja toppi säätä. - montakohan kesää pitäisi nyt laittaa riviin, kun koko heinäkuun oli oikeastaan pelkkää uimapuku säätä? moneen kertaan on taas kiitelty vantaanjokea ja kylän omaa pientä uima-allasta: kaulaa myöden vedessä on ollut ihan hyvä olla:-)
vantaan "ilmainen" vesi on pelastanut puutarhamme: kun kerran viikossa monen päivän ajan jaksaa kastella oikein runsaasti, ovat jopa nurmikot pysyneet vihreinä. kylän niittyjä ei pystytä kastelemaan, ne alkavat olla karrelle palaneita eivätkä tuota kateainetta niin kuin esim viime kesän lopulla. ellei luoja anna pian sadetta, joudun syksyllä turvautumaan jo talteen laittamaani kuivaan silppuun ja perunamaalla varmaankin pelkkään hiekkaan.
heinäkuussa on buukhollaukseni mukaan satanut 20 mm ja nyt elokuussa 4 + 3 mm. on näköjään aika paljon enemmän kuin monella muulla (keskusteluissa kerrottua nyt muistelen). tiistaina tyhjäsin mökin nurkilla olevat saavit ja pesin ne, kun yöksi luvattiin ukonilmaa. tulihan se ja jyrinällään herätti minut ihailemaan salamointia. kun sade sitten alkoi, menin tyytyväisenä takaisin nukkumaan ja ajattelin, että aamulla on 400 litraa puhdasta sadevettä. pettymys oli aikamoinen, kun mittari näytti tuota 4 milliä ja isojen saavien pohjalla oli tuskin 15 senttiä vettä; ei siitä määrästä pysty kastelukannulla ammentamaan:-(
perennapenkkien entrausta ei uskalla edes ajatella näillä helteillä. vain isot päivänliljatuppaat olen nostanut varjon puolelle nurmikolle ja parannellut niiden paikan tuleville iriksille ja varjoliljoille ja takaisin paikalle harventaen istutettaville päivänliljoille. osa kevään siementaimistakin olisi hyvinkin istutuskunnossa mutta purkeissaan mökin nurkalla lastentarhassa ovat vielä. olen vain koettanut muistaa hevonpeevedellä niitä tasaisesti kastella. lannoitus täytyy nyt lopettaa tai eivät selviä talvesta, jos vielä joudun ne valeeseen istuttamaan.
olen muistellut ja puutarhamallakasta kerrannut, mitä tapahtui ja mitä opin edellisen kuivan kesän aikana ja jälkeen. loppukesällä/syksyllä 2002 en osannut kastella perennoja ylenmäärin ja sitten keväällä 2003 oli kato todella paha. ruukkuelvytyksellä sain silloin vanhat "arvokkaat" perennani pelastetuiksi. opettelin sitten kirjoista/netistä, että syksyn kastelua ei saa unohtaa, koska kasvit tarvitsevat vettä vielä siinäkin vaiheessa, jotta pystyisivät kuljettamaan ravinteet maanpäällisistä osistaan juuristoon ja sillä turvaamaan talvehtimisensa. ts niin kauan kuin kylän kasteluvesisysteemi pystytään pitämään päällä, minä sitä ahkerasti käytän...

+ Kommentoi (2 kpl)

kate XXIV
torstai, 15. heinäkuuta 2010
maanantain nurmisilppusta keräsin vain yhden pussukallisen talteen semmoisilta osilta nurmikkoa, jossa konetta ei mahdu kuljettamaan luukku tuettuna avonaiseksi. tyhjensin pussillisen kompostitorniin, kun en muuta jaksanut... nurmikko oli onneksi hyvin kasteltu ja kun se maanantaina sai silpun "ruuakseen", ei se edes tänä pitkänä hellejaksona ole kärvähtänyt niin kuin suuri osa kylän nurmikoista jo on.
varsinaista sotkupuuhaa on leikkuu ilman koneen keräyspussia - silmälaseja myöden olin peitettynä hienolla vihersilpulla. onneksi oli vain shortsit ja toppi ravisteltavina ja tossut tyhjennettävinä ja pääsi suihkuun ja uimaan urakan jälkeen. tiistaina ja keskiviikkona en sitten tehnytkään muuta kuin istuin ohjaajantuolissa omenapuun varjossa lukemassa palmen elämäkertaa. mitä nyt muutaman kerran kävin uimassa ja nostin/keitin/söin uusiaperunoita ja silliä.
mikään ei auta – huomenna on taas aloitettava tontin kastelu: isolehtiset perennat onneksi kertovat, milloin on jano:-)

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XXIII
tiistai, 6. heinäkuuta 2010
kattaminen käy kuin luomisen työ, kun rva talonmies on isolla koneella leikannut taas kertaalleen kaikki kylän niityt. - lauantaina harjoittelin kahdella kärryllisellä, jotka levittelin herneelle ja pavulle. heinä oli jo helteellä ehtinyt kuivahtaa, niin että typpi jäi melkein kaikki niitylle, mutta ei haittaa, koska nuo itse keräävät typpeä juuristollaan. tärkeintä on saada vahva suojakerros mullan pintaan. sadekin imeytyy paremmin katteen kautta.
maanantaina oli iso alapeltokin niitetty. sieltä hain kolme kärryllistä silppua parsamaan peitoksi. kuivahtanut sekin silppu jo oli näillä säillä, mutta parsa oli keväällä saanut kompostimultaa katteekseen ja ollaan jo heinäkuulla ts melkein syyslannoituksen aika; oikein hyvin riitti parsallekin vain maan suojaus. - kun kärryllisiä hain, otin mukaani tyhjiä turvesäkkejä, pakkasin ne täpötäyteen heinää, asettelin kärryyn ja toin täydet kolme kuormaa tontilleni. seitsemän säkillistä on jemmassa sillä vanhalla systeemillä *laita talteen saadessasi etc, etc*
illalla vielä naapurin herra aloitti nurmikkonsa leikkuun ja ennen kuin huomasinkaan, pussillinen silppua oli kumottuna männyn juurelle (vein sen tuorreeltaan tomaateille:-)) seuraavaa pussillista ei sitten enää tullut, kun sain naapurin uskomaan, että perunavaot on hyvin hyödykästä täyttää heinäsilpulla... vaikka teinkin itselleni ja tontilleni "vahinkoa", kun opetin hänet käyttämään katteet omalla puolellaan, olen iloinen, että yhä useampi oppii hoitamaan maata ei vain lannoittamaan kasveja.

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XXII
perjantai, 2. heinäkuuta 2010
...onnistui yli odotusten:-)
naapurini jatkoi puuhastelujaan torstaina ison tuuhean komean kuusiaitansa leikkaamisella ja osasi sitten jo kysyä *viedäänkö kompostialueelle vai kelpaako maijalle* toki kelpasi. sade keskeytti torstaina työn, mutta aattona jatkui. juuri ennen iltasateen alkua saimme työn siihen malliin, että naapuri ehti haravoida leikkuujätteet kahdeksaan isoon kasaan ja minä kärrätä ne kasat omalle puolelleni nurmikolle. - varovainen kun olen, en heti levitellyt silppua kuin pieneltä osaltaan; jos ei systeemi olisi toiminut, eipä olisi tarvinnut uudelleen haravoida vaan vain nostaa kasat kärryyn ja viedä sitten kompostointialueelle.
maanantaina (pyhien aikaan en koskaan käytä hirveästi metelöivää konettani) hain oman ison painavan tehokkaan ruohonleikkurini ja aloitin kuusenhavujen silppuamisen. kaikesta epäilystä huolimattu työ sujui melkein yhtä sulavasti kuin angervojenkin pienentäminen. viisi ja puoli koneen keruupussillista tuli hienoa ja hyvältä tuoksuvaa haketta. kaikki neljä zilgaa saivat uuden kattauksen. - kun vaahteran alla ei saa kasvamaan mitään, niin sen pläntin päällystin havusilpulla. - uuden lavakauluskompostin viereisen polun siistin myös ja silti jäi kaksi isoa muovisäkillistä syksyä varten. kunhan sato on korjattu, maat paraneltu ja katettu, niin kasvimaan poluille laitan taas puhtaat siistit kerrokset. havupuuhake kestää pitempään siinä kuin lehtipuusta silputtu.
siinäpä tämän viikon työt sitten olivatkin. - tiistaiaamuna ensimmäisen kerran tämän vuoden tietämiin levittelin kasteluletkun pihalle. juurikastelijan paikkaa olen siirrellyt sitten kolme päivää pitkin pihaa, muuten olen vain istuksinut lukemassa kuistilla, jossa helteelläkin varjossa on ihan sopivat olot vanhoille luille, luurannut pikku lenkkejä kylällä, puhellut naapureiden kanssa. rankinta oli tänä aamuna pyöräillä ylämäkeen bussipysäkille...
viime talvenahan minä haikailin oravankestävän lintulaudan perään, kun eivät puiset eivätkä muoviset ostolaudat kestä talttahampaiden rouskutusta. - eilen aamulla kahden kastelijansiirron välissä piirsin jonkunlaisen mallin ja seuraavassa välissä lähdin viemään sitä ystävälleni näytille. aikansa kun hän sitä pähkäili (vesivanerista olin ajatellut tehtäväksi), kysyi kävisikö tämmöinen ja haki vajan ylisiltä ilmastointiputken palan. paremminkin kävi:-) siinä sitten mallailtiin, että tuon kokoinen pätkä on hyvä, riippumaan pitää saada ja toimitusaika on sitten ennen lumentuloa, joohan. sopi kuulemma, mutta ensin hänellä oli kiirus korjaamaan huvitoimikunnan jumittunutta haketinta. tämä tapahtui kaikki noin klo 10oo ap. - ip klo 16.15 heräsin päiväuniltani puhelimensoittoon. vaimonsa siellä: "xx kyselee, miksi tuo maijan lintulauta vielä lojuu täällä meidän nurkissa". nyt upea täysin kierrätysmateriaalista tehty iso lintulauta roikkuu tyhjänä kuistini katosta. kokeiltukin on, että loistavasti toimi, kun auringonkukan siemeniä oli talven jäljiltä mökillä. tyhjensin sen vielä, kun en tahdo tintinpoikasten kasvavan pullamössösukupolveksi.

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XXI
sunnuntai, 27. kesäkuuta 2010
keskiviikkona lauteille noustessani oli pakko huokaista kanssasaunojille, että on vanha rouva nyt väsynyt mutta onnellinen. - olin aloittanut lehdenluvun jälkeen aitani leikkuun (juu, juhannuksen kunniaksi piti saada siistiksi naapureiden katsella:-)) leikkuujätteenhän levittelen nurmikolle; siinä sitten menevät silpuiksi oksat ja heinät samaa vauhtia. leikkurini on akkukäyttöinen, joten tulee pakosta väliin kolmen tunnin luppo = latausaika. lähdin joutessani viemään saksankurjenmiekan jakopalasia ystävälle kylän toiseen laitaan. onneksi korkealta pöyräni selästä kurkin naapurini myös siististi leikatun aidan yli hänen pihalleen. ja mitä näinkään: iso maitokärry lastattuna täyteen heinäsilppua. palatessani rohkaisin mieleni, kun kerran naapurin tiesin paikalla olevan ja menin kysymään, mitä hän meinaa kärryllisellä tehdä. "kompostointialueelle vien, kun saan lopputontin vielä leikatuksi". "et kyllä hyvä mies. annatko minun nykästä kärryn tuosta takaportista tien yli omalle puolelleni?" "annanhan minä, mutta ei se mahdu siitä, pitää käyttää paraatiporttia." lupasin ilomielin kierrättää silpun vaikka kuinka pitkän matkan ja viedä vielä maitokärryt takaisin huvitoimikunnan varikolle omalle paikalleen kunhan vaan saan...
kumpikin sitten iltapäivän jatkoimme omia puuhiamme: hän pihansa leikkaamista ja minä aidan ja nurmikon leikkuuta. olin juuri ehtinyt syödä, kun naapuri tuli ison metelin kanssa "missäs oot, kun ei näy" vetäen perässään sitä kukkuroilleen lastattua heinäsilppukuormaa. voi onnea jo siinä vaiheessa: aamusta asti täytetty kasa oli alaosiltaan jo niin kuuma, että kättä poltti, kun sinne paljaana nyrkkini upotin. - siinä sitten sovittiin, että jos naapurini ei itse halua leikkuujätettä käyttää niin nopeampi ja vaivattomampi hänen on tulla tyhjentämään keräyspussukka minun mäntyni juurelle (takaportista suoraaan tien yli n 10 metriä) kuin lastata kärryihin ja viedä kylän laidalle (noin 400 metriä). tinki sovittiin. ja ilokseni pystyn korvaamaan hänelle osan, kun lupasin antaa syksyllä talvivalkosipulin istukaskynsiä. kylän herrat ovat kuulemma antaneet hänelle härsyksi maistiaisia omasta sadostaan, mutta eivät ole suostuneet edes myymään kynsiä. ja hän kun niin haluaisi opetella viljelyn. - ja minä lupaan opettaa hänelle katteen käytön tvs-viljelmällä, vaikka se sitten onkin pois minun saaliistani (aion muuten pyytää, että seuraavan satsin laittaisi omalle perunamaalleen, kun semmoinen mökin takana näyttäisi olevan. saa nähdä suostuuko...)
oman norjanangervo/heinäsilppuni levitin kompostikehikön päälle "jorman" ja naapurinsa kesäkurpitsan alle ja viekkoon ja toisen pussillisen tuon ed jutussa kerrotun uuden kompostin päälle. (torstaina kun sain loputkin aidat ja nurmikon leikatuksi, vein pussukan biolan-kompostoriin. olivat kerrankin kaikki kompostit hetken siisteinä ja nätteinä:-)) - naapurin heinät riittivät punajuuri/sipulipenkeille, maissille, kurkulle ja toiseksi kattaukseksi vauvavalkosipuleille ja porkkanoille. enää on kattamatta herneet ja pavut, kun tomaateille olen jo antanut jonkinmoisen katteen silputusta raunioyrtistä.
kate-juttu jatkuu sitten seuraavalla kerralla. uusi projekti on vielä kesken (levällään pitkin nurmikkoa:-)) kerron kuinka käy, kunhan huomenna pääsen jatkamaan.

+ Kommentoi (0 kpl)

hutiloiden tehdyn työn korjausyritys
tiistai, 22. kesäkuuta 2010
toivottavasti tätä otsikkoa ei ikinä tarvitse toistaa:_(
viime kesän lopulla nostin kaikki akileijat penkistään, puhdistin juuret rikkaruohoista ja vieraista kasveista, käänsin ja kitkin maan huolellisesti - niin luulin - parantelin maan ja jopa odotin pari viikkoa, tuleeko hirmuisesti ylimääräistä pintaan. kun ei tullut, istutin syrjässä odotelleet akileijat takaisin paikoilleen. peittelin penkin kuivahtaneella heinäsilpulla. nurkalle jätin tyhjän kohdan, kun sain lupauksen tulikellukasta, jahka odottelisin kevääseen. tänä keväänä aikaisin sain sen ja ehdin jo istuttaakin paikoilleen ennen kuin varsinainen kasvu oikein todella alkoi.
hirmuinen totuus on, että akileijapenkki kasvoi idänunikkoa, rönsyillä levinnyttä ukkomansikkaa ja saksankurjenmiekkaa ja todella upeasti heti levähtänyttä tulikellukkaa mutta hyvin niukasti sitä mitä piti. muutaman tuumaustunnin jälkeen päätin tehdä työn uudelleen. toivottavasti paremmalla metodilla ja ennen kaikkea huolellisemmin. otin taas akilleijat ja tulikellukan - kolmeen osaan jaoin sen saman tien - ja ruukutin kaikki taas odottamaan aikoja parempia. pahasti väärää kukkaa ja myös rikkaa kasvavan pläntin sain sopivasti peitetyksi lavakauluksella. semmoisen asettelin paikoilleen ja rupesin keräämään siihen kompostikasaa. tarkoitus on, että sen alla idänunikot ja muut ei toivotut kuolisivat pois.
kompostin aloitin yhdellä säkillisellä viime syksynä haravoituja vaahteranlehtiä. tuuppasin niitä märkiä myttyjä toisen pitkän sivun alle, niin että sain alimmaisen kauluksen vatupassiin. silmämääräisesti vain, kun huushollissa ei ole omaa enkä viitsinyt vaivata naapurinherroja lainaamaan. - lehtien päälle hain kaksi ämpärillistä hevonhyvää ja sen päälle levittelin säkillisen tänä keväänä jo kertynyttä kitkuujätettä. noita aineksia oli kolmen kerroksen verran (sain pihan säkkirivistöt ja -pinot siististi häivytettyiksi:-))
lavakauluksia täyttyi kolmen verran. neljännen kun vielä toin huipulle, saatoin piilottaa nurkkaan vanhan turvesäkin, jossa oli varastoituna viitisenkymmentä litraa kompostimultaa. siihen istutin ylijäämäkesäkurpitsan.
tänä aamuna kun lähdin mökiltä, oli tuo komposti jo vajunnut yhden lavakauluksen = 20 cm verran. hyvin toimii ainakin kompostina. aika näyttää toimiiko myös siinä tehtävässä, johon sen rakesin. ensi kesän saa vielä nököttää paraatiportin pielessä ja sitten koetan taas tehdä siihen näyttävän perennapenkinkohdan.
noiden ruukutettujen taimien säilyminen on nyt vaan yritettävä varmistaa. - pikku tihkusateessa maanantaina ruukutin vielä vauvalasta 30 kpl perennan ja pensaan tainta. olen ihan melkein hyvällä onnella talvettanut ruukutettuja taimia sillä tavoin, että kokoan ruukut ns sipulilaatikoihin ja asettelen ne mökin seinustalle varjon puolelle "lastentarhaan". olisiko ruukut kuitenkin varminta kuopata kasvimaan multaan tai jopa istuttaa taimet ilman ruukkuja valeeseen?
ps - viime vuonna 2.6. kirjoitin näin-> "maanantaina minulla oli tiskauspäivä. kärräsin kottikärryllisen vettä aurinkoon nurmikolle lämpiämään siksi aikaa, kun luin aamun lehden ja söin aamiaiseni, toin pari ämpärillistä huuhteluvettä lisäksi. kaikki talven ja kevään aikana kasaantuneet tyhjät ruukut ja kipot ja kapot vein sinne viekkoon, tossut pois ja jakkara peffan alle. vanhalla tiskiharjalla pesin kaikki ja levittelin nurmikolle kuivumaan, järjestelin ne ja vein talteen. - kovasti minua aina keväisin - joskus pitkälle kesään saakka - ne huiskin haiskin muuttolaatikkoon kerätyt purkit harmittavat, mutta ei tuota tiskausta viitsi tehdä ennen kuin sää ja lämpötila ovat suosiollisia. siinä roiskii itsensä märäksi kuitenkin ja kylmässä vedessä sormet näkevät tähtiä ja niveliä särkee enemmän kuin tahtoo kestää seuraavan yön. hellepäivänä työ on ihan ilo. eikä onneksi kestä niin kauan, että tarvitsisi pelätä nahkansa palamista." - vaikka tämä kevät periaatteessa on ollut mainio (kastella ei ole tarvinnut) niin kylmää on ollut. vasta sunnuntaina istutin viimeisimmän kurpitsantaimen ja purkkiarme

+ Kommentoi (1 kpl)

kate XX
sunnuntai, 13. kesäkuuta 2010
torstaina tulevaa sadetta ennakoiden parturoin laveammiksi kolme porttia ja toisen pihan kulkuaukoista. - levittäytymään päässeet puskat tiputtelisivat märkinä saavitolkulla vettä kaikkien kulkijoiden niskaan. - norjanangervoaidan uudet versot ovat mukavan hauraita ja pehmoisia. leikkuujätteen levittelin nurmikolle ja ajelin ruohonleikkurilla päältä. tuorre oksamössö oli loistavaa kompostiherätettä. loppunurmikon hieno silppu riitti porkkanamaan katteeksi. tasaisesti oli todella syyskylvö tällä kertaa itänyt; ihan vähän jouduin harventamaan, kun en kovin harvaksi rivejä tässä vaiheessa edes halua. loppuharvennus tapahtuu sitten kesän mittaan makupaloja väleistä nostellen.
eilen oli kylällä talkoopäivä ja siinä puuhailujen lomassa minullekin sattui kärrykuorman vienti kompostointialueelle, jonne en ollut muka ehtinyt koko viikkoon. heti keksi haukansilmäni kolme kärryllistä hienoa heinäsilppua. kun maalaustyö oli ohi, rokka syöty ja kahvit juotu, otin oman kottikärryni ja menin hakemaan ne aika lailla maatumaan alkaneet heinät omalle pihalleni. tummaa viffeää laattaa oli heinä jo, haisusi navetalta ja tuntui hanskakäteenkin lämpimältä, kun kaikki kolme kasaa lastasin omaan kärryyni. - ja lämpimältä tuntui vielä silloinkin, kun laattoja levitin perunamaani katteeksi. vielä ei olisi tarvinnut perunaa mullittaa, kun sen vasta torstaina olin huomannut taimettuneenkin, mutta ei noin hyvää ainesta voinut hunningollekaan jättää.
mukavaa oli todeta, että kun talkooväelle kerroin, mitä olin löytänyt, reaktio oli *voi ei kai taas*. meidän muiden onni, etteivät kaikki ymmärrä hyvän päälle.
ps1 - lauantain hirmumyrsky – onneksi siksi aikaa vedentulo lakkasi - oli sen laatuinen, että vasta tänään istutin tomaatit, kurkut, kurpitsat ja maissit. hiljaista, rauhallista sadetta saimme 18 mm perjantai-iltapäivän ja sunnuntaiaamun välissä. maa oli sopivasti märkää istuttamisille.
ps2 - kotona ilahduttivat tulijaa kliivian nuppuvana, tomaatin ja kevätkaktuksen nuput. kurkun kukatkin, siltikin vaikka ovat poikia kaikki...

+ Kommentoi (0 kpl)