Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
kate VII
sunnuntai, 30. syyskuuta 2007
viime maanantaina otetut kuvat eivät nyt sitten enää kerrokaan todellisuudesta. sää oli suosiollinen; aurinko paistoi, tuuleskeli, nurmikot kuivuivat iltapäivällä. leikkasin ensin perjantaina oman pihani nurmikon. ensimmäinen pussukallinen oli melkein pelkkää tuorretta heinää, sen tyhjensin "pömpelin" mullokselle (ainoa paikka, johon vanhaa heinää ei enää ollut riittänyt), toinen ja kolmas pussukka sisälsivät toki myös heinäsilppua mutta paljon murskautunutta omenapuun ja vaahteran lehteä. niistä toisen tyhjäsin juhannusperunalavan katteeksi ja toisen biolan-kompostoriin. oikein paljon parempaa kompostiherätettä en tiedä, kuin tuo ruoho/lehtisilppu on.
ja kun sää suosi ja aikaa oli, menin lauantaina vielä niitylle ja jatkoin hyrryyttämistä. kaikkiaan seitsemän pussilista silpua toin pihalleni. siirsin kurkku- ja juurikaslavoista, sipulimaan päältä, vattumaan ja kompostien viekossa olevista penkeistä - niiden käytöstä en ole vielä päättänyt lopullisesti, luultavasti maissien paikka, ja aina täytyy jättää vähän tilaa ystävien tarjoamille uusille eksoottisille taimille/siemenille, joiden kokeilua ei hyvistä lupausista huolimatta pysty vastustamaan - vanhasta heinästä tehdyn katteen pois perunamaiden päälle ja laitoin ihan tuorretta ruohosilppua matojen syödä. katetta on juurikaslavoissa niin runsaasti, että niistä saan helposti peiton talvivalkosipuleille sitten, kun ne ovat peiteltävissä. toisaalta, katetta ei koskaan ole liian paljon; jos vain sää edelleen suosii, voin hyvin käydä vielä lokakuussakin keräämässä niityltä uuden pussillisen lemmikeilleni.
ps minulla on muuten koko kesän ollut toinenkin lemmikki: pihapupu paavo. pitää päivämaakuupaikkanaan norjanangervoaidan ja syyskaunosilmän välistä koloa. viiden sentin syvyinen pesuvadinpohjaa muistuttava mullokselle hierretty ympyrä vaan jää, kun se iltahämärissä lähtee reissuun. antaa päivällä minun kulkea puolen metrin päästä sekä kuonosta että hännästä ohi eikä häiriinny. yhden kerran se sai hepulin ja siirtyi jonnekin varttitunniksi; kuljetin 200 litraisen saavin poikkipäin sylissäni ihan sen päältä. semmoinen oli sentään liikaa.
hieno herrasmies on paavo ollut. apilaa käy laiduntamassa nurmikolla aamuisin, kun minä syön aamiaistani ja luen lehteäni kuistilla ja oravat nakertavat käpyjä männyssä. puna- ja keltajuurikkaan naatit maistuvat mutta vieressä kasvanut parsasalaatti on saanut olla rauhassa. olisi siitä kyllä riittänyt paavollekin. - sinne se tänäänkin jäi torkkumaan, kun iltapäivällä kotiin lähdin.
sunnuntai, 30. syyskuuta 2007
viime maanantaina otetut kuvat eivät nyt sitten enää kerrokaan todellisuudesta. sää oli suosiollinen; aurinko paistoi, tuuleskeli, nurmikot kuivuivat iltapäivällä. leikkasin ensin perjantaina oman pihani nurmikon. ensimmäinen pussukallinen oli melkein pelkkää tuorretta heinää, sen tyhjensin "pömpelin" mullokselle (ainoa paikka, johon vanhaa heinää ei enää ollut riittänyt), toinen ja kolmas pussukka sisälsivät toki myös heinäsilppua mutta paljon murskautunutta omenapuun ja vaahteran lehteä. niistä toisen tyhjäsin juhannusperunalavan katteeksi ja toisen biolan-kompostoriin. oikein paljon parempaa kompostiherätettä en tiedä, kuin tuo ruoho/lehtisilppu on.
ja kun sää suosi ja aikaa oli, menin lauantaina vielä niitylle ja jatkoin hyrryyttämistä. kaikkiaan seitsemän pussilista silpua toin pihalleni. siirsin kurkku- ja juurikaslavoista, sipulimaan päältä, vattumaan ja kompostien viekossa olevista penkeistä - niiden käytöstä en ole vielä päättänyt lopullisesti, luultavasti maissien paikka, ja aina täytyy jättää vähän tilaa ystävien tarjoamille uusille eksoottisille taimille/siemenille, joiden kokeilua ei hyvistä lupausista huolimatta pysty vastustamaan - vanhasta heinästä tehdyn katteen pois perunamaiden päälle ja laitoin ihan tuorretta ruohosilppua matojen syödä. katetta on juurikaslavoissa niin runsaasti, että niistä saan helposti peiton talvivalkosipuleille sitten, kun ne ovat peiteltävissä. toisaalta, katetta ei koskaan ole liian paljon; jos vain sää edelleen suosii, voin hyvin käydä vielä lokakuussakin keräämässä niityltä uuden pussillisen lemmikeilleni.
ps minulla on muuten koko kesän ollut toinenkin lemmikki: pihapupu paavo. pitää päivämaakuupaikkanaan norjanangervoaidan ja syyskaunosilmän välistä koloa. viiden sentin syvyinen pesuvadinpohjaa muistuttava mullokselle hierretty ympyrä vaan jää, kun se iltahämärissä lähtee reissuun. antaa päivällä minun kulkea puolen metrin päästä sekä kuonosta että hännästä ohi eikä häiriinny. yhden kerran se sai hepulin ja siirtyi jonnekin varttitunniksi; kuljetin 200 litraisen saavin poikkipäin sylissäni ihan sen päältä. semmoinen oli sentään liikaa.
hieno herrasmies on paavo ollut. apilaa käy laiduntamassa nurmikolla aamuisin, kun minä syön aamiaistani ja luen lehteäni kuistilla ja oravat nakertavat käpyjä männyssä. puna- ja keltajuurikkaan naatit maistuvat mutta vieressä kasvanut parsasalaatti on saanut olla rauhassa. olisi siitä kyllä riittänyt paavollekin. - sinne se tänäänkin jäi torkkumaan, kun iltapäivällä kotiin lähdin.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate VI
tiistai, 25. syyskuuta 2007
kasvimaan kaukalot ovat nyt ehtineet olla viikon parin verran peiteltyinä. heinäpeitto, joka alkuaan oli noin kymmensenttinen, on näiden jatkuvien sateiden aikana painunut puoleen. kun sitä nostaa, alta paljastuu pehmeä kuohkea musta multa, jonka pinnalta madot äkkiä luikertavat häiritsijäänsä karkuun.
on käynyt juuri niin kuin on tarkoituskin. jos syksy säilyy yhtä lämpöisenä kuin tähän asti (vielä ei ole ollut pakkasyötä), madot ehtivät työskennellä pitkään laiskan puutarhuroijan lapioina möyhentäen ja lannoittaen maan hyvään kutoon ensi kesän kylvöjä ja istutuksia varten.
kateviljelyn ainoa kenkku puoli tulee esiin myös: linnut - meidän kylällä räkätti- ja mustarastaat ja harakat - kuulevat matojen liikkumisen ja hartaana kuopsuttavat katteita syrjään evästä etsiessään. aina ohikulkeissani joudun nöyränä kumartelemaan ja nostamaan silput takaisin poluilta:-)
ps. tänä syksynä katemateriaalia on todella runsaasti käytössäni, mutta vinkki: siihen kohtaan, mihin perunan aiot ensi keväänä istuttaa, kelpaa katteeksi hiekka. ei se lannoita mutta parantaa (savi)pellon maanlaatua, kun viimeistään perunannoston yhteydessä tulee sekoitetuksi multaan. estää syksyn ja talven aikana maan kuorettumisen ja liettymisen samalla tavoin kuin heinäpeittokin.
tiistai, 25. syyskuuta 2007
kasvimaan kaukalot ovat nyt ehtineet olla viikon parin verran peiteltyinä. heinäpeitto, joka alkuaan oli noin kymmensenttinen, on näiden jatkuvien sateiden aikana painunut puoleen. kun sitä nostaa, alta paljastuu pehmeä kuohkea musta multa, jonka pinnalta madot äkkiä luikertavat häiritsijäänsä karkuun.
on käynyt juuri niin kuin on tarkoituskin. jos syksy säilyy yhtä lämpöisenä kuin tähän asti (vielä ei ole ollut pakkasyötä), madot ehtivät työskennellä pitkään laiskan puutarhuroijan lapioina möyhentäen ja lannoittaen maan hyvään kutoon ensi kesän kylvöjä ja istutuksia varten.
kateviljelyn ainoa kenkku puoli tulee esiin myös: linnut - meidän kylällä räkätti- ja mustarastaat ja harakat - kuulevat matojen liikkumisen ja hartaana kuopsuttavat katteita syrjään evästä etsiessään. aina ohikulkeissani joudun nöyränä kumartelemaan ja nostamaan silput takaisin poluilta:-)
ps. tänä syksynä katemateriaalia on todella runsaasti käytössäni, mutta vinkki: siihen kohtaan, mihin perunan aiot ensi keväänä istuttaa, kelpaa katteeksi hiekka. ei se lannoita mutta parantaa (savi)pellon maanlaatua, kun viimeistään perunannoston yhteydessä tulee sekoitetuksi multaan. estää syksyn ja talven aikana maan kuorettumisen ja liettymisen samalla tavoin kuin heinäpeittokin.
+ Kommentoi (0 kpl)
!!!!!
perjantai, 21. syyskuuta 2007
inki, en todellakaan viitsi. vinkkiä siitä, miten ja mistä löytyvät annan toki jatkossakin. eikä syy ole pelkästään se, että olen vanha ilkeä eukko, vaan ihan oikeasti siitä, että minun juttuni ovat vastauksia toisten juttuihin/muut ovat jatkaneet tarinaa omilla hienoilla kokemuksillaan. nuo ovat kokonaisuuksia, jotka vaatisivat kaiken kopioimisen. kovasti en halua kopioida vieraitten tekstejä ilman lupaa. - runsukääntö-jutun hain, kun en viitsinyt edes uudelleen "muotoilla" sanottavaani; laiskana käytin copy/pastea. kertomus tämän vuoden runsukäännöstä olisi kuitenkin tullut jälkijunassa. uusi perennapenkki nurmikon reunaan runsukääntyi loppuun asti jo kaksi viikkoa sitten lauantaina.
toistoa syntyy pakosta, kun aion kaikesta huolimatta kertoa, mitä/miten/milloin/miksi teen pihani katteiden kanssa. ei työtavat kovasti ole vuosikymmenissä muuttuneet, eivätkä ainekset liioin; joskus on jotakin enemmän kuin joskus toiste. korvikekeinot tulevat silloin kyseeseen. niistä yritän kertoa, jos itse olen semmoisen keksinyt. uudet keinot kiittäen otan myös käyttöön, jos vain ovat mahdollisuuksieni rajoissa.
perjantai, 21. syyskuuta 2007
inki, en todellakaan viitsi. vinkkiä siitä, miten ja mistä löytyvät annan toki jatkossakin. eikä syy ole pelkästään se, että olen vanha ilkeä eukko, vaan ihan oikeasti siitä, että minun juttuni ovat vastauksia toisten juttuihin/muut ovat jatkaneet tarinaa omilla hienoilla kokemuksillaan. nuo ovat kokonaisuuksia, jotka vaatisivat kaiken kopioimisen. kovasti en halua kopioida vieraitten tekstejä ilman lupaa. - runsukääntö-jutun hain, kun en viitsinyt edes uudelleen "muotoilla" sanottavaani; laiskana käytin copy/pastea. kertomus tämän vuoden runsukäännöstä olisi kuitenkin tullut jälkijunassa. uusi perennapenkki nurmikon reunaan runsukääntyi loppuun asti jo kaksi viikkoa sitten lauantaina.
toistoa syntyy pakosta, kun aion kaikesta huolimatta kertoa, mitä/miten/milloin/miksi teen pihani katteiden kanssa. ei työtavat kovasti ole vuosikymmenissä muuttuneet, eivätkä ainekset liioin; joskus on jotakin enemmän kuin joskus toiste. korvikekeinot tulevat silloin kyseeseen. niistä yritän kertoa, jos itse olen semmoisen keksinyt. uudet keinot kiittäen otan myös käyttöön, jos vain ovat mahdollisuuksieni rajoissa.
+ Kommentoi (2 kpl)
kate V (runsukääntö)
torstai, 20. syyskuuta 2007
ja tässä sitten lupaamani. toistoksihan tämä menee, mutta kun ei teillä taida olla aikaa lukea vanhoja juttuja niin jankutanpahan nyt sitten...
"mai-lee (4976 kpl) perjantai, 6. syyskuuta 2002 - klo 9. 56
omalla pienellä pläntilläni, josta suurin osa siitäkin saa vain vahvan heinäkatteen talvea vasten, teen semmoselle kohdalle, joka tarvitsee enemmän kuohkeutta ns runsukäännön ihan vaan lapiolla. - käännän maan isoille paakuille, täytän syntyneen "vaon" kaikella sillä räätillä, mitä syksyisin aina puutarhassa on runsain mitoin (naatteja, lehtiä etc) ja uusi paakkurivi niitten päälle, kunnes maa on kokonaan käännetty. keväällä sen syksyllä tuolla tavoin käsitellyn maan saa haravalla tasoittaen kylvökuntoon.
tuommonen on se ns runsukääntö. - ei se ensimmäisenä keväänä noin hyvä vielä ole, mutta paranemaan päin kuitenkin."
vanhalla puolella kun tekee haun "runsukään" löytää paljon ja mukavaa tekstiä. kiitos mm nanna ja ginivuokko/titamiini, hauskaa oli taas kerran lukea jutujanne.
torstai, 20. syyskuuta 2007
ja tässä sitten lupaamani. toistoksihan tämä menee, mutta kun ei teillä taida olla aikaa lukea vanhoja juttuja niin jankutanpahan nyt sitten...
"mai-lee (4976 kpl) perjantai, 6. syyskuuta 2002 - klo 9. 56
omalla pienellä pläntilläni, josta suurin osa siitäkin saa vain vahvan heinäkatteen talvea vasten, teen semmoselle kohdalle, joka tarvitsee enemmän kuohkeutta ns runsukäännön ihan vaan lapiolla. - käännän maan isoille paakuille, täytän syntyneen "vaon" kaikella sillä räätillä, mitä syksyisin aina puutarhassa on runsain mitoin (naatteja, lehtiä etc) ja uusi paakkurivi niitten päälle, kunnes maa on kokonaan käännetty. keväällä sen syksyllä tuolla tavoin käsitellyn maan saa haravalla tasoittaen kylvökuntoon.
tuommonen on se ns runsukääntö. - ei se ensimmäisenä keväänä noin hyvä vielä ole, mutta paranemaan päin kuitenkin."
vanhalla puolella kun tekee haun "runsukään" löytää paljon ja mukavaa tekstiä. kiitos mm nanna ja ginivuokko/titamiini, hauskaa oli taas kerran lukea jutujanne.
+ Kommentoi (3 kpl)
kate IV
torstai, 20. syyskuuta 2007
merlin, kiitos, lämmittipä mieltä näin synkällä syyssäällä lukea kiitoksesi kate-evakeliumin (nimimerkki tyräkki käytti tuommoista sanaa, kun oli hetken kuunnellut paasaustani:-)) perillemenosta. yritän jaksaa ja miksi en jaksaisi, kun puutarha-asiaa saan kertoilla. minulla oli aikoinaan klorofyllin aloittaessa aikomus tehdä tämän tyyppinen litania. se jäi, kun ne pihalinnut sinnekin lennähtivät:-)
SELVENNYS niin iso idiootti kuin taas viime keväänä olin, että puutarhasivustolla kirjoittaisin tietokoneasiaa, en enää aio olla. esim minun jutuistani sekä vanhalla että nyky p-netin puolella on monia linkkejä ja vinkkejä, mistä sitä oppia voi ammentaa. ja puutarha.netin omat koukerot on selitetty unin erinomaisissa ohjeissa.
en osaa teorioita, sitä mitä tapahtuu ja miksi, koska koulutus puuttuu, mutta olen yli kaksikymmentä vuotta viljellyt kattaen. jotenkin kovin helpolta tuntuu, että kertoo vain mitä ja miten tekee eri vuodenaikoina. syksy on vallan hyvä aloituskohta. runsukäännöllä silloin on paras aloittaa. haen teille vanhalta puolelta juttujani siitä, mitä kummaa semmoinen on. odotelkaa vaan vähän.
jos ei sovi syksyllä aloittaa, niin hyppää sitten mukaan johonkin muuhun vuodenaikaan.
nuu laittoi jokin aika sitten kuvan kynnökselle jätetystä savipellostaan. uskokaa tai älkää, mutta se on luksusta siihen verrattuna, mistä minä keväällä 1987 aloitin. märkä savinen monta vuotta viljelemätömänä ollut pelto oli painavilla työkoneilla sotkettu lähes betoniksi teitä ja mökkejä rakennettaessa. lapiolla aloitin ja pihan käänsin. aika perusteellinen osasin ilmeisesti olla; yhtään juolavehnää, ohdaketta tai leskenlehteä ei ole ensimmäisen kesän jälkeen näkynyt. - naapurin rouvan kanssa teimme sopimuksen, että kun yksi koko kesä menee niin, ettei peltokorte ponkea pellosta, korkkaamme shampanjapullon. korkkaamatta on edelleen:-) vanhojen rouvien suut taitavat kuivua, ennen kuin korte kuolee.
merlin, epäuskoinen toki minäkin olin - ja kun silloinkin jo olin jääräpää, joka uskoi vasta kun näki:-)
kaksi hyvää esimerkkiä: ensimmäisen syksyn runsukääntö jäi puolitiehen, kun ei ollut mistä runsuja ottaa. seuraavana keväänä tein hernepenkin niin, että toinen pää oli sen runsukäännetyn kohdalla ja toinen tavallisesti käännetyn. eron huomasi.
toinen: kaksi riviä porkkanaa rinnakkain, toinen sai hienoa heinäsilppua katteekseen heti harvennuksen jälkeen, toiselle ei riittänyt. eron huomasi. - kyllä epäuskoisinkin vannoi jo noiden kahden kokemuksen jälkeen kateviljelyn nimeen.
torstai, 20. syyskuuta 2007
merlin, kiitos, lämmittipä mieltä näin synkällä syyssäällä lukea kiitoksesi kate-evakeliumin (nimimerkki tyräkki käytti tuommoista sanaa, kun oli hetken kuunnellut paasaustani:-)) perillemenosta. yritän jaksaa ja miksi en jaksaisi, kun puutarha-asiaa saan kertoilla. minulla oli aikoinaan klorofyllin aloittaessa aikomus tehdä tämän tyyppinen litania. se jäi, kun ne pihalinnut sinnekin lennähtivät:-)
SELVENNYS niin iso idiootti kuin taas viime keväänä olin, että puutarhasivustolla kirjoittaisin tietokoneasiaa, en enää aio olla. esim minun jutuistani sekä vanhalla että nyky p-netin puolella on monia linkkejä ja vinkkejä, mistä sitä oppia voi ammentaa. ja puutarha.netin omat koukerot on selitetty unin erinomaisissa ohjeissa.
en osaa teorioita, sitä mitä tapahtuu ja miksi, koska koulutus puuttuu, mutta olen yli kaksikymmentä vuotta viljellyt kattaen. jotenkin kovin helpolta tuntuu, että kertoo vain mitä ja miten tekee eri vuodenaikoina. syksy on vallan hyvä aloituskohta. runsukäännöllä silloin on paras aloittaa. haen teille vanhalta puolelta juttujani siitä, mitä kummaa semmoinen on. odotelkaa vaan vähän.
jos ei sovi syksyllä aloittaa, niin hyppää sitten mukaan johonkin muuhun vuodenaikaan.
nuu laittoi jokin aika sitten kuvan kynnökselle jätetystä savipellostaan. uskokaa tai älkää, mutta se on luksusta siihen verrattuna, mistä minä keväällä 1987 aloitin. märkä savinen monta vuotta viljelemätömänä ollut pelto oli painavilla työkoneilla sotkettu lähes betoniksi teitä ja mökkejä rakennettaessa. lapiolla aloitin ja pihan käänsin. aika perusteellinen osasin ilmeisesti olla; yhtään juolavehnää, ohdaketta tai leskenlehteä ei ole ensimmäisen kesän jälkeen näkynyt. - naapurin rouvan kanssa teimme sopimuksen, että kun yksi koko kesä menee niin, ettei peltokorte ponkea pellosta, korkkaamme shampanjapullon. korkkaamatta on edelleen:-) vanhojen rouvien suut taitavat kuivua, ennen kuin korte kuolee.
merlin, epäuskoinen toki minäkin olin - ja kun silloinkin jo olin jääräpää, joka uskoi vasta kun näki:-)
kaksi hyvää esimerkkiä: ensimmäisen syksyn runsukääntö jäi puolitiehen, kun ei ollut mistä runsuja ottaa. seuraavana keväänä tein hernepenkin niin, että toinen pää oli sen runsukäännetyn kohdalla ja toinen tavallisesti käännetyn. eron huomasi.
toinen: kaksi riviä porkkanaa rinnakkain, toinen sai hienoa heinäsilppua katteekseen heti harvennuksen jälkeen, toiselle ei riittänyt. eron huomasi. - kyllä epäuskoisinkin vannoi jo noiden kahden kokemuksen jälkeen kateviljelyn nimeen.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate III
keskiviikko, 19. syyskuuta 2007
kuka gurusi lieneekään (saksalainen kreuter, amerikkalainen stout tai meidän ulla lehtosemme, juuri noin heidän pitääkin aloittelijoille sanoa, kun teoriaa kertovat. nanikan ja minun nuulle antamissamme ohjeissa (=kompostointi, perunannosto), on sitten ohitettu teoria ja siirrytty käytäntöön. LISÄYS tässä pätee sama periaate kuin retuperän wbk:n soitannassa: niin kauan kuin on opettelija täytyy seurata nuotteja, kun osaa jo aika paljon, voi huoletta vetäistä vähän "väärin" eikä homma silti epäonnistu.
myönnän tässä kohtaa; ihan vuodessa tai kahdessa ei tähän päästä, mutta jatkuvassa kateviljelyssä, ei rikan siemenille todella jää otollista kohtaa, mihin juurensa kiinnittäisivät.
inki sinun tapaustasi en tunne; arvaus on, että liian hepposella kerroksella katoit. - semmosissa tilanteissa, kun materiaalia on vain vähän käytettäväksi, neuvoni on - kata porkkanat kunnolla ja hoida punajuuret normiviljelyn tapaan. sinne tänne hutaistu ohut heinäsilppukerros, joka tuoreena vielä katoaa matojen suuhun erinomaisen nopeasti, jos siinä siementä jo on, on kuin kylväisit nurmea. - jatkuvasti paksulti katetussa kasvimaassa heinänsiemen on ihmeissään.
keskiviikko, 19. syyskuuta 2007
kuka gurusi lieneekään (saksalainen kreuter, amerikkalainen stout tai meidän ulla lehtosemme, juuri noin heidän pitääkin aloittelijoille sanoa, kun teoriaa kertovat. nanikan ja minun nuulle antamissamme ohjeissa (=kompostointi, perunannosto), on sitten ohitettu teoria ja siirrytty käytäntöön. LISÄYS tässä pätee sama periaate kuin retuperän wbk:n soitannassa: niin kauan kuin on opettelija täytyy seurata nuotteja, kun osaa jo aika paljon, voi huoletta vetäistä vähän "väärin" eikä homma silti epäonnistu.
myönnän tässä kohtaa; ihan vuodessa tai kahdessa ei tähän päästä, mutta jatkuvassa kateviljelyssä, ei rikan siemenille todella jää otollista kohtaa, mihin juurensa kiinnittäisivät.
inki sinun tapaustasi en tunne; arvaus on, että liian hepposella kerroksella katoit. - semmosissa tilanteissa, kun materiaalia on vain vähän käytettäväksi, neuvoni on - kata porkkanat kunnolla ja hoida punajuuret normiviljelyn tapaan. sinne tänne hutaistu ohut heinäsilppukerros, joka tuoreena vielä katoaa matojen suuhun erinomaisen nopeasti, jos siinä siementä jo on, on kuin kylväisit nurmea. - jatkuvasti paksulti katetussa kasvimaassa heinänsiemen on ihmeissään.
+ Kommentoi (1 kpl)
kate II
tiistai, 18. syyskuuta 2007
inkin kommentti nosti ensin niskavillat pystyyn:-) joka katesanan kuullessaan ensimmäisenä on huolissaan heinänsiemenistä, ei tiedä kateviljelyn periajatuksesta yhtikäs mitään. onneksi inki löysit pointinkin: onhan monen näppäimistöltä selväksi tehty, ettei katetussa maassa ole tilaa heinän itää. kun ei multapintaa ole niin mihinkäs siemenparka sirkkajuurensa työntäisi. – juuri siinähän kateviljelyn kauneus, hyödyllisyys, helppous etc piileekin...
tiistai, 18. syyskuuta 2007
inkin kommentti nosti ensin niskavillat pystyyn:-) joka katesanan kuullessaan ensimmäisenä on huolissaan heinänsiemenistä, ei tiedä kateviljelyn periajatuksesta yhtikäs mitään. onneksi inki löysit pointinkin: onhan monen näppäimistöltä selväksi tehty, ettei katetussa maassa ole tilaa heinän itää. kun ei multapintaa ole niin mihinkäs siemenparka sirkkajuurensa työntäisi. – juuri siinähän kateviljelyn kauneus, hyödyllisyys, helppous etc piileekin...
+ Kommentoi (1 kpl)
[riviä: 12kpl, [kt] sivu: 1,2 >> >|]
