eipäs-juupas talvi VII
maanantai, 8. joulukuuta 2008
oikein mukavasti ollaan juupas-puolella nyt. yöllä oli ollut -7°C. kompostorikin oli jäässä. kaksi viikkoa sitten sataneesta lumesta ei kyllä ollut jäljellä kuin tasainen koppurainen sentin vahvuinen jäinen kerros. kuin sokerikuorrutettu oli koko kylä. pehmeää, paksua, suojaavaa lumikerrosta meidän taitaa olla turha toivoakaan.
myyriä/hiiriä on joka paikka täynnänsä edelleen. kolme vainaata löytyi kompostiämpärin pohjalta. olivat ilmeisesti menneet sinne lintulaudalta pudonneiden auringonkukan siementen perässä eivätkä sitten enää olleet päässeet ylös muovireunaa pitkin. ja kompostori, josta jo kerran uskoin saaneeni ne kuolemaan sukupuuttoon, oli taas kaiverrettu täyteen käytäviä. ei oikein muuta voi kuin toivoa oikein kovia pakkasia, jos edes vähän vähenisivät.
kaupassa kävin tullessani ja tutun myyjärouvan kanssa jäimme suustamme kiinni. puutarhasta puhellessamme huomasimme, että toisella on paljon valkosipuliyrttiä, josta toinen ei ollut kuullutkaan ja toisella runsaasti kiinalaista ruohosipulia, jota toinen on huonolla menestyksellä yrittänyt kasvattaa. - samaa vauhtia tuli sovituksi, että toukokuussa tehdään vaihtokaupat:-)

+ Kommentoi (5 kpl)

syksy V
keskiviikko, 19. marraskuuta 2008
tänään loppui minulla syksy ja alkoi talvi; tällä haavaa näyttäisi olevan tulossa juupas-talvi, vaikka lumilapiota ei tarvinnutkaan ottaa alas vajan seinältä.
tein loput syyskylvöt: kahden väristä salkoruusua ja harjaneilikkaa vauvalaan, porkkana lavakauluksen hiekkaan, tillirivit pömpeliin villirukolan viekkoon. kokeilua on pieni pätkä punajuurta talvivalkosipulivaon jatkeeksi. sitten keväällä näen, johtuiko kerran kokeilemani ja silloin epäonnistunut yritys huonosta toteutuksesta, vai eikö punajuuri hyväksy syyskylvöä. vauvavalkosipuleiden perään jäi myös pieni pätkä tyhjää. siihen kylvin salaattia. joskus minulla on salaatti päässyt kukkimaan ja kylväytynyt sitten itsekseen: *huomen*keväänä ollut oikein komeata salaattia perunamaassa:-) eiköhän se varta vasten kylvettynäkin onnistu. - muuten tähän väliin: raesade vei viime kesänä parsasalaatitkin kaiken muun lisäksi. sen olin ihan unohtanut. minulla salaatintarpeen tyydytti pari kaupan ruukkusalaattia, jotka istutin juhannusviikolla tyhjäksi jääneeseen penkin osaan. - kesän persiljat kasvavat paikoillaan vielä. niiden jatkoksi kylvin pari pientä uutta pätkää. kaalia en möhöjuuren takia voi pellolle kylvää. ostin kuitenkin huvitoimikunnan multamyynnistä hyvää kekkilän puhdasta puutarhamultaa ja täytin ison parvekelaatikon (keväällä jätelavalta vauvavalkosipuleita varten dyykatun:-)) siihen kylvin kyssäkaalia. vaikka muita kaaleja saakin kaupoista ostaa, kyssää tuskin missään näkee. - maa oli vielä sula. mullallakin olisi voinut tavanomaisesti peittää. laitoin kuitenkin kerroksen hiekkaa siementen päälle. keväällä sitten helpommin näkee itääkö vai ei.

kesällä meillä kylän herrat kaatoivat muutaman ojan partaalla vinossa ja kaatumisvaarassa olleen kuusen. niitä hakkuujätteitä olin ottanut talteen. arkojen päälle levitin ne tänään. kun ei semmoisia ole paljon, niin hyvin riittivät. vanhan lakanan taas ripustin pyykkipojilla hopeapajun oksiin varjostamaan köynnöshortensiaa. toinen levittäytyy seinustan köynnöskuusaman suojaksi, kunhan muistan ottaa yhden risan mukaan seuraavan kerran mennessäni (luulin jo vieneeni sen, vaan eipäs sitä vajassa ollutkaan; kotoa kaapista löysin) ja oikein asianmukainen pakkaspeite zilgan päälle; ei pakkaselta vaan todellakin kevään ahavalta suojaamaan. nuo varjostukset voisi hyvin levitellä vasta helmikuussakin, mutta jos silloin on lumiesteitä ja pakkasta, niin työ käy paljon hankalammin kuin tänään tehden; paljain käsin vielä tarkeni eikä tarvinnut kahlata hangessa.

eivät turhaan ole varoitelleet myyrähuipusta: kylän niityt ovat täynnänsä koloja ja vajan lattialle tarjoiltu hiiribaari tyhjenee jatkuvasti. jospa pysyttelisivät kuitenkin enimmäkseen niittyjen puolella ja jättäisivät meidän pihamme rauhaan. yhden vilistelijän näin tänään, mutta oli onneksi menossa naapurin puolellle. omaan biolan-kompostoriini niitä ehti pesiytyä, kun pohjaverkko on vuosien saatossa näköjään ruostunut rikkipuhki. viikon välein annosteltu hiiribaari kaksi kertaa sai populaation ainakin väliaikaisesti kuoliaaksi. keväällä on hankittava uusi pohjaverkko ja aseteltava se taas tiiviisti paikoilleen.
lintujen talviruokinnan aloitin: murskattua maapähkinää ja auringonkukansiementä. ei tarvinnut tiaisia houkutella, odottivat luumupuussa, että ehdin ripustaa laudan kuistin kattoon. talipalloja tai -pötköjä ei kannata viedä mökkipihalle, tai en vielä ainakaan ole keksinyt, miten ne sinne laittaisin niin, etteivät harakat tai oravat vie niitä jo sillä aikaa, kun juon kaffeet.

ps1. kotona parvekkeella ovat daalian juurakot vielä ruukussaan. jos ensi yönä sielläkin menee pakkaselle, nostan ne ylös, kääräisen sanomalehteen ja jemmaan "jääppiin". paprikat ovat edelleen vihreinä ja tuuheina ruukussaan. muratti pahalainen taitaa kasvaa vielä myös eikä juhannusruusukaan oikein ole osannut nukahtaa talviuneen.

+ Kommentoi (8 kpl)

syksy IV
perjantai, 14. marraskuuta 2008
sunnuntaiaamuna kävin ihan pikapikaa mökillä (ystävän kyydillä ja hänen aikataulunsa mukaan) enkä ehtinyt paljon ympärilleni katsella. kaukasianpionin ja rans.rakuunan tilanteet vain noteerasin. tänään menin omin avuin (julkisilla) ja aikaa oli niin paljon kuin itse halusin. - uudet tulppaani-istutukset olivat tulleet esiin. ja juuri ne sinivalkoiset pikkutulppaanit, joita niin kovasti olin vuosia odottanut saavani. hiekkaa kai niidenkin nenuille on laitettava ja toivottava parasta. köynnöshortensiassa oli isot hiirenkorvat ja latvaosissa jo pienet lehdetkin. valkoinen pihasyreeni pullistelee silmujaan myös. akileija on aloittanut uuden kasvun. voi näitä vinksallaan olevia vuodenaikoja...

vettä oli satanut sunnuntaista asti, ja sen oli oloista sitten tontilla. nurmikko sanoi lits-läts saappaitten alla. kasvimaan polut paksun risukatteen alla lainehtivat. innostuin kitkemään polkuja ja kukkapenkkejä. tuntui ihan, ettei rikkaruohoja tarvinnut kuin vihaisesti mulkaista niin hyppäsivät kitkuuämpäriin ja hyppiessään vielä kiittivät, kun saivat varpaansa ylös litimärästä ja kylmästä maasta. hyvät suojausohjeet saan laittaa muistiin toistaiseksi; ei mitään asiaa tehdä talvisuojauksia vielä. syyskylvöt saavat myös odottaa. vain ne perennat olen kylvänyt, joiden tiedän varmasti tarvitsevan kylmäkäsittelyn. kylvettävät siemenet katsoin jo valmiiksi ja sateitten litistämät kylvövaot tein uusiksi. jos ensi viikolla tulisi pakkasia, voisin kylvää loput kukat, tillin ja porkkanan. aion kokeilla kuinka käy punajuuren, salaatin, persiljan ja kyssäkaalin kanssa...
enää eivät kukkineet muut kuin orvokit, koralliköynnöskuusama ja syyssahramit joiden pitääkin kukkia.

tassuttelin joutessani joen rantaan. kyllä oli uoma täynnä. siinä katsellessani lähetin myös kauniit kiitokset vesilaitoksen väelle. aika kummia temppuja joutuvat tekemään ennen kuin siitä savisena mylläävästä vedestä tulee kirkasta ja hyvän makuista kaffevettä. ja semmoista me kuitenkin kraanoistamme saamme.
huomisen salaatin aion ryydittää kotiin tuomillani viinisuolaheinän lehdillä, timjamilla, persiljalla, villirucolalla ja ruohosipulilla. kotona kasvaa ruukussa valkosipuliyrttiä samaan silputtavaksi.

+ Kommentoi (2 kpl)

lasitettu parveke VII
lauantai, 1. marraskuuta 2008
tämmöisen pätkän kävin kopioimassa puutarhamallakastani 1.5.2008:n kohdalta -> "vippasin huonekasvit parvekkeelle." ja tänään tasan puoli vuotta myöhemmin nostelin sieltä loput (pääsiäiskaktuksen, kaksi tuoksulehtikaktusta, neljä vanhaapoikaa, opuntian ja kaksi kliiviaa) takaisin sisälle. jos hyvin käy, saan ne jo viiden kuukauden päästä takaisin ulkokasteluun. semmoinenkin kevät on näihin muutamaan osunut, että melkein jo aprillipäivänä = 3.4.2005 siirsin ne "pihalle".
muratti kasvaa vielä. se on tehnyt näinä kosteina viikkoina hurjan määrän ilmajuuria varteensa. tai voivat ne olla imukuppejakin, joilla tarttua pylvääseen kiinni. lyhyitä ovat vielä; pitää odottaa ja katsoa, mitä niistä tulee. paprikat ovat kovasti vihreinä. saavat minun puolestani olla pakkasiin asti ruukussaan, kun parveke muuten on aika aution näköinen kesään verrattuna. daalian juurakoita en ole vielä nostanut ylös. lämpötilan minimi on vasta tämän aamuinen +3.6°C.
jos irikset aloittavat kukintansa helmikuun lopulla niin kuin tekivät viime talvena, eipä tästä rospuuttoajasta liian pitkä kestettäväksi tule. - mökilläkin on vielä kesäisiä hommia tekemättä - porkkanan etc kylvöt:-)

edit1: 4.11.2008 - neljä kuukautta ja yksi päivä vierähti, niin olitte ehtineet klikata blogini taas uudet tuhat kertaa auki. katsojakertakertymä on nätti pyöreä luku taas - 3000.
edit2: 21.11.2008 - viime yö oli pakkasyö. daalianjuurakot nostin ja sanomalehteen paketoituina jemmasin "jääpin" vihanneslokeron perukoille. - ruukun multaa parantelin hevonhyvällä, kastelin ja peittelin jätesäkillä, että kosteus tasaantuisi ja säilyisi paremmin. lattilaattoja nostin painoksi/pöydäksi. mietin vielä, raaskinko ostaa jonkun kukan siihen kaunistukseksi. kynttilänjalka siellä jo on semmosessa kohtaa, että hyvin näkyy, kun tässä koneella istun.
paprikat eivät vieläkään nuukahtaneet. saavat olla vihreyttä antamassa niin kauan, kun suostuvat pysymään hengissä.

+ Kommentoi (0 kpl)

lasitettu parveke VI
maanantai, 20. lokakuuta 2008
taas kerran ihan omaksikin opiksi ja ojennukseksi yritän tehdä jonkinmoista yhteenvetoa siitä vähästä, minkä olen oppinut kolmen ja puolen vuoden (kolmen talven ja neljän kesän) aikana isosta lasitetusta parvekkeestani ja siellä kasvattamisen iloista ja varsinkin murheista.
lounaaseen kun se aukeaa, kuuma on. vielä ei ole ollut yli viidenkymmenen asteen mutta muutaman kerran lukemat ovat käyneet päälle +49°C. huonosti voivat kasvit, vaikka minä vanha kovasti tykkäänkin. aikaisemman asunnon avoimella kattoterassilla esim havut menestyivät hyvin. tänne ostamani kataja kesti tasan yhden kesän. liika kuumuus estää myös tomaattien kunnollisen hedelmöittymisen. sato jää pieneksi.
sisäkukille parvekkeella sitä vastoin on mainiot olot. vappuna viimeistään vippaan melkein kaikki sinne. ja siellä ovat loput vielä nytkin. täytyy vaan asetella ne niin, ettei auringonvalo keskellä päivää osu niihin; palovammoja syntyy varmasti.
nykyisistä kasveista muratti näyttää suorastaan hienolta, juhannusruusu hyvältä ja paprikatkin mainoilta vielä. murattia joudun kevätauringolta varmaankin varjostamaan. pussilakanan retale on sitä varten varastoituna. - outo juttu, johon en ole kekinyt hyvää selitystä, on kolme talvea kestänyt ja tänä keväänäkin komeaan kasvuun lähtenyt zilga. joskun kesäkuun alussa, kun taas olin viipynyt muutaman päivän poissa, se oli yksinkertaisesti ja varoittamatta kuolla kupsahtanut. ruukku on auringonpaisteessa. voisiko olla, että juuret paloivat liian kuumassa mullassa? - nyt olen sitten kahden vaiheilla, teenkö talven aikana uuden taimen vai koitanko jonkun muun köynnöksen kasvatusta. on vielä vähän aikaa aikaa miettiä; zilgan leikkauksella ei ole kiirettä. - mitä sitten päätänkin istuttaa, ainakin sitä odottaa hyvin kuohkeutettu ja runsaasti hevonhyvällä lannoitettu ruukullinen multaa. tuon työn olen tehnyt jo valmiiksi:-)
sipulikukat menestyvät hyvin. kevätiriksiä ja scilloja siellä nyt on enää jäljellä, kun tulppaanit ja helmililjat kaivoin ylös ja vein mökille. tai enhän vielä tiedä niiden menestymisestä kuin yhden talven verran. helmikuussa kukkivat irikset tänä vuonna. pian siis tiedän jo enemmän.
kesällä minulla oli daalioita isossa ruukussa. hyvin ne kasvoivat ja kukkivat mutta kun luulin, että kukkisivat pakkasiin asti, niin petyin. kaikesta lannoittamisesta huolimatta niiltä loppuivat voimat jo syyskuun alussa. leikkelin varret pois ja nyt juurakot odottelevat melkein kuiviltaan mullassa. jotenkin oletan, että niillä on siellä parempi kuin ylösnostettuina ja "jääpissä" säilytettyinä. nostan vasta, kun ruukun multa pinnaltaan jäätyy.
kaikkina näinä vuosina olen yritellyt erilaisien kukkien ja hyötykasvien kanssa, mutta vielä en tiedä, mikä olisi se ihan oikea ja hyvä kasvatettava. ensi kesänä uusia kokeiluja. niistä sitten, jos semmoisia löytyy, saavat menestyvimmät pysyä vuodesta toiseen listalla. - tähän mennessä ainoastaan yrtit (basilika, rucola, valkosipuliyrtti, rosmariini ja timjami) ovat olleet menestyksiä. monivuotisista nuo jo kerrotut muratti ja juhannusruusu.

jos kesällä onkin kuuma, niin talvella ei sitten ole kylmä. kertaakaan ei kolmen talven aikana ole pakkanen pudonnut alle -15°C. olen isot ruukut kieputtanut monen kertaiseen kuplamuoviin ja versot suojellut yksinkertaisella kerroksella. tähän asti toiminut.

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XVII
torstai, 16. lokakuuta 2008
kate XVI, torstai, 28. elokuuta 2008 - klo 22.37 - tuossa jutussa kerroin, kuinka mustaviinimarjapuskien tilalle rupesin tekemään perunamaata. - nyt puolitoista kuukautta myöhemmin näyttää oikein hyvältä. silloin kahteen kertaan eri aineksilla (runsuilla ja heinäsilpuilla) katettu melkoisen kova ja köyhän oloinen maa alkaa olla hyvässä kunnossa. mistäkö tiedä? jo pari viikkoa olen joka kerta mökillä ollessani joutunut nostelemaan katteet takaisin paikoilleen. rastaat pöyhivät ahkerasti katetta pitkin nurmikkoa etsiessään pintaan asti ehtineitä matoja. vähän harmittaa, kun verottavat laiskan lapiota, mutta kaipa niitä hyvällä ravinnolla riittää meille kaikille, rastaille ja minulle myös.
en ole sitten vaihtanut tänä vuonna kuivaheinäkatetta tuoreeseen. kasvimaanihan oli melkein koko kesän kesannolla ja sai tuorretta heinäsilppua. ravintovaroja ei kulunut, kun ei ollut mitään, mikä olisi kasvanut ja kuluttanut. aikaisempina syksyinä olen vain lisännyt kompostimultaa penkkien päälle ja parannusta kaipaaville kohdille tehnyt runsukäännön. tänä syksynähän minä niin kuin moni muukin kylällä teki oikein ekstra hyvän runsukäännön runsaalla hevonhyvällä. tuntuu, että uusi tuore heinäsilppukate olisi jo liikaa, tårtta på tårtta. odotamme innolla, miltä kasvimaamme ensi kesänä näyttävät. minua itseäni askarruttaa olenko osannut kalkita tarpeeksi. tuo hevonhyvähän vaatii erilaisen käsittelyn = runsaamman kalkituksen kuin kompostimulta. onneksi sain lupauksen koivuntuhkatoimituksesta keväällä. jos huonolta näyttää, pystyn lisäämään vielä silloin nopeavaikutteista tuhkaa kalkin sijaan.

+ Kommentoi (1 kpl)

syksy III
tiistai, 30. syyskuuta 2008
aina vaan jatkuu syksy ihan kauniina (sunnuntaiaamuna ropisi vettä puolituntia). - tänään oli vuorossa vesisaavien tyhjäys ja pesu. sateitten luvataan alkavan huomenna uudelleen; kastella ei varmaankaan enää tarvitse ja jos tarvitsee, niin joesta nousee vesi edelleen kylälle. saappaitten ja työkalujen pesuvettä keräämään työnsin kottikärryn rännin alle.
toinen puuha oli nurmikon leikkaus. luumupuut, yksi omenapuista ja puolet vaahterasta olivat stripanneet lehtensä viimeöisen pakkasen jälkeen. kaksi säkillistä nurmi/lehtisilppua laitoin jemmaan. enkä edes terästänyt sekoitusta hevonhyvällä - on hyvää kateainesta ihan vain tuollaisenakin keväällä.
kolmas oli tuhkan levitys perennapenkeille (jos se sade tulisi, leviäisi/liukenisi mukavasti maahan.) - edit 3.10. oli sitä vettä tullut 20 mm ja lisää jäi satamaan, kun äsken kotiin lähdin. tuhka oli kadonnut maahan.

tähän väliin listaan itseänikin varten vielä tekemättömät syystyöt (käyn *yliviivaamassa* sitä mukaan, kun olen tehnyt ne).
a) takaseinän ikkunaluukun sulkeminen - 3.10.
b) lukkojen rasvaus - 5.11.
c) linnunpönttöjen siivous + yhden uuden ripustus - 15.10.
d) jemmattavat omenapuun oksat vajan ylisille - 15.10.
e) tukinarujen ja -keppien talteen keruu - 3.10.
f) talvivalkosipulin + vauvojen istutus - 18.10.
g) pupuverkkojen pystytys (ainoa inhokkini töiden joukossa:-)) - 18.10.
h) zilgan leikkaus - 29.10.
i) zilgan (ja villiviinin) risujen ruukutus - ja jussalle lähettäminen... - 29.10.
j) syyskylvöt - sekä hyötykasvien että koristekasvien - 29.10. ja jatkui 19.11.
k) parsan ja maa-artisokan varsien leikkaaminen (haketuksen jätän kevääseen) - 5.11.
l) talvisuojahavujen levittäminen 19.11.

tahdon kertoa teille, miten uskomattoman näyn kohtasin aamusella, kun kerkesin tontilleni. - tarina alkoi pari viikkoa sitten, kun kävin hakemassa kimpparuohonleikkuriani naapurin vajasta. juttelimme rouvan kanssa mukavia, kun silmäni osuivat tontin nurkalla pieniin siisteihin lavakauluksiin. ihastelin niitä ääneen ja kerroin, että minullakin on noita mutta isompia vielä viisi jäljellä. enemmänkin oli mutta lahoavat ja hajoavat ajan = 15 vuoden saatossa. kovasti niitä toivoisin saavani lisää etc etc - eilen vielä kaiken lisäksi hain vanhalta puolelta tämän nim.merkki omitin jutun -> "Nikkarilavat Oy:ltä Vantaalta. Kaikkein parhaat raamit pääsin sieltä jo poimimaan.
Haussa löysin muitakin lavafirmoja: Fin Gateway Oy, Helsingin Lavatuote Oy, Mozer Oy, Riopallet Oy. Kannattaa soittamalla varmistaa mitä heillä on tarjolla." - en kuitenkaan enää sitten ruvennut iltapäivällä soittelemaan *ehtiihän tuota*
arvaatte kai: neljä lähes uutta (puun puhdas tuoksu tuntuu vielä) isoa lavakaulusta. uskottekos, että pahansisuinen eläkeläiseukkokin sai kyynelet silmiinsä. naapurini oli tuon juttelutuokion perusteella puhunut miehelleen, että kun maija... ja hän puolestaan ottanut töistä mukaansa minulle isompia ja vaimolleen lisää pienempiä lavakauluksia. ja tod.näk nostellut niitä autostaan juuri samalla hetkellä minun mustanmäntyni tyvelle, kun itse surffailin netissä käytettyjä lavakauluksia metsästäen:-) on maailma hyvä ylipäätäänkin mutta hyvien ja huomaavaisten ystävien ansiosta aivan erinomaisen hyvä.

+ Kommentoi (3 kpl)

syksy II
sunnuntai, 21. syyskuuta 2008
on tämä aina yhtä loisteliasta aikaa. kaipa tässä pari sadepäivääkin oli, mutta en oikein niitä muista - kiehuttelin mehumaijaa varmaan silloin. upean kuulakkaat syyssäät ovat niitä, joista nautin ja jolloin tuntuu, että vanhallakin energiaa ja puhtia piisaa. meni touhutessa kymmenen päivää putkeen niinkin, etten nukkunut päiväunia. eilen lauantaina sitten, kun kaikki rankat syystyöt olivat valmiina ja lapiokin pestynä ja paikoillaan, avasin ihan itte hernesoppapurkin, terästin sitä possunpaistikuutioilla ja kuumensin mikrossa, lusikoin kuistilla auringonpaisteessa, keitin kaffeet päälle ja menin pötkölleni sängyn päälle. kaksi tuntia nukuin. vaikka olin ollut väsynyt kuin piesty kissa, unien ja saunan jälkeen oli loistavan virkeä olo.
tänään sitten vain patsastelin pitkin pihaa ja ihailin kätteni jälkeä: kaikki viisi "kaukaloa" on paraneltu ja katettu semmoisiksi kuin viljelysuunnitelman mukaisesti pitää olla. valkosipulipenkit - sekä varsinainen että vauvala - on entistä paremmin tehty. kas kun siitä hevonpeestä ei nyt enää tule nuusaa, niin uskalsin käyttää molemmat aikoinaan kalliilla rahalla ostetut pussukat samaan alaan johon aikaisemmin piti riittää yksi pussi. porkkanamaan hiekka on paikoillaan lavakauluksessa. tillin paikka on ajateltuna ja vaot vedettyinä; saa pakkanen tulla. - nim.merkki tolkku kyseli, onko kukaan punajuurta kylvänyt syksyllä. siitä muistin, että kokeilinhan minä kerran mutta, kun onnistui epä, en ole toista kertaa viitsinyt. nyt kuitenkin talvivalkosipulivakojen viereen jäi niin sopivasti pieni pätkä tyhjää, että kokeilen siinä kohtaa. isoa hävikkiä ei tule, jos epäonnistuu taas. persiljankin voisin tänä syksynä kylvää suoraan. keväällä sitten vielä lisäksi esikasvatettava purkillinen varmuuden vuoksi.
ei tänään edes harmittanut, että se syksyn varsinainen kohokohta jää puuttumaan: valmiin kompostikakun peittely heinänutulla ja muovilla. - oli oikein äveriäs olo kun levitin muovin aivan valmiin kevättä odottavan multamäärän = noin puoli kuutiota päälle, nostelin kaksi pulleroksi sullottua säkillistä roipetta painoiksi kulmille. kolmas säkillinenkin on jo melkein täynnä niin, että ensi kerralla, jos vähänkin viitsin kitkeä, saan senkin suun jo sulkea ja vipata säkin toisten kaveriksi. tyhjiä säkkejä on onneksi vielä neljä: niihin laitetaan silpuiksi nurmikon kanssa ajetut vaahteran lehdet - hevonhyvällä kun vielä satsin terästän - siitä tulee loistavaa marjapensaiden alustojen katetta huomenkeväällä, luulisin.
syksyn muut puuhat ovat enää vain puuhasteluja: turve/hiekkaa maitopurkkeihin, että saan villiviinin ja viiniköynnökset kasvamaan, taimipurkkien täyttöä, kasteluveden kantamista mökkiin, vesisaavien tyhjäämistä ja pesua. ja tietenkin sitten, kun pakkaset lopulta tulevat niin mökin "talviteloitus".
jos säät ovat suotuisat, teen, niin kuin edellisessä jutussa uhkailinkin, kaikenlaista muutakin mukavaa, että piha olisi mahdollisimman siisti heti keväällä: kolmeen kertaan minä joskus olen pihan jo syksyllä haravoinutkin, kun en malta olla poissa mökiltä enkä siellä ollessani malta olla tekemättä...
todellisuudessahan piha joka tapauksessa keväällä näyttää karmealta ja taas vaaditaan uskoa/tietoa siitä, että kyllä se ennemmin tai myöhemmin kukoistaa ja vihertää.

+ Kommentoi (2 kpl)

kate XVII
maanantai, 15. syyskuuta 2008
melkein vuosi meni ja nyt on katevuosikin siinä vaiheessa kuin blogia aloittaessani. - sato on pääosin korjattu. maat paranneltu runsaalla tuorreella hevonhyvällä niin kuin syystöitä-ketjussa jo ehdin kertoa ja kalkittu myös. kaukalot on peitelty paksulti heinäkuun lopulla talteen pistetyllä kuivalla heinäsilpulla. (syksyn säistä riipuu, vaihdanko kuivan silpun vielä ihan tuoreeseen, niin kuin tein viime vuonna.)
keskiviikkona haketan kesän ja syksyn aikana kertyneet oksat ja sillä silpulla katan kasvimaan polut taas siisteiksi ja kuiviksi ja miellyttäviksi kulkea.

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy I (osa 1)
tiistai, 9. syyskuuta 2008
on se saapunut... eilen kun sade taas kerran alkoi piiskaamaan pihaani, nostin pelakuut (vasta ne ovat kuukauden verran kukkineet:-)), ihmekukan (paksussa saviruukussa 25 litraa märkää multaa ja metrinen kasvi, mutta siirtyi vanhuksen voimilla vielä:-)) ja puskan alta löytyneen muratin kuistille suojaan. kukkivat siinä melkein kuukauden vielä kauniisti, toivon minä.
syystöitten teko saattaa jäädä vähiin, jos ei yläkerrassa muisteta laittaa kraanaa sulki. ei ole mukava touhuta pihassa, kun koko ajan kastuu ja palelee. - pakolliset vaan teen. - sadonkorjuutakin tänä katovuonna vielä riitää: keltainenkaneli on puussa, mustamarja-aroniat puskassa, perunat nostamatta, puna- ja kultajuurta ja porkkanaa vähän vielä maassa. toinen pakollinen tehtävä on maanparannustyöt: loppukuusta tulee hevonhyvää. kasvimaan kaukalot saavat silloin kunnon runsukäännön ja kalkituksen ja heinäpeiton päällensä. kesällä säkitettyä heinäsilppua on. tuorretta ei pääse leikkaamaan, jos eivät ilmat kuivu.

+ Kommentoi (2 kpl)

syksy I (osa 2)
tiistai, 9. syyskuuta 2008
oikeastaan haikeana olen, kun päätin, että kompostin kanssa muutan "aikataulua". en enää tyhjää valmista kompostia nyt syksyllä. jää pois kompostimullan varastointi. se on aika rankkaa kärräystä/kantamista riippuen siitä, mihin varastoin. ja kun tilastakin on pienellä pihalla puute. otan valmista kompostia vain esim talvivalkosipuleiden peittelemiseen, mutta muuten tyhjennän kehikon vasta keväällä, kun saan mullan suoraan oikeille paikoilleen. - haikeus syntyy siitä, että puutarhatöistä mieluisinta minulle on aina ollut kompostin värkkääminen:-) semmoisen ison hienon täytekakun kasaaminen erilaisista hyvistä aineksista kuulaan kirkkaana raikkaana syyspäivänä. eri vuosina erilaisista; mielikuvitusta saa käyttää. kun kasa sitten on valmis, peitelty heinänutulla ja muovinkappaleella päältä päin, tunnen itseni oikein rikkaaksi. ja kun sitten parin viikon päästä kasa on vajunnut 1/3 pienemmäksi, tiedän, että taas olen osannut tehdä kaiken oikein ja hyvin ja että vuoden päästä minut palkitaan upealla ravinteikkaalla, kuohkealla mullalla, jolla pystyn pitämään pihani maan terveenä ja tuottavana.

+ Kommentoi (0 kpl)