Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
mai-leen tarinointia kateviljelystä/ehkä myöhemmin muustakin
|
lasitettu parveke XVIII
maanantai, 14. joulukuuta 2009
vielä näki hyvin parvekkeella puuhata:-) aurinko on paistanut tämän päivän (koskahan sitä viimeksi näkikään?) eilen sataneelle senttiselle lumi"vaipalle". kunnolla valostutti ihan koko maailman.
viime yönä oli sitten se toinen pakkasyö. peräti -6.1°C niin että hyvä oli, kun illalla nostin valkosipuliyrtin keittöön. persilja oli ottanut vähän siipeensä. sitä en kuitenkaan saa siirretyksi sisälle. rullasin ruukun ympärille monenkertaisen kuplamuovin ja laitoin pyykkipojalla kiinni hupuksi. melkein piiloon meni koko puska. samanlaisen kuplamuovituksen tein murattiruukulle paitsi että versot ovat kyllä pylvästä pitkin ihan paljaaltaan. aikaisimpina vuosina tuo on ollut riittävä suoja. toivottavasti on nytkin. ensi yöksi luvataan kahta pahempaa pakkasta, mutta onneksi jatkossa on taas sitten tulossa lauhempaa. jännä seurata mennäänkö ennätyskylmään. tähänastinen minimi näinä vuosina on pysytellyt -15°C:n paremmalla puolella.
maanantai, 14. joulukuuta 2009
vielä näki hyvin parvekkeella puuhata:-) aurinko on paistanut tämän päivän (koskahan sitä viimeksi näkikään?) eilen sataneelle senttiselle lumi"vaipalle". kunnolla valostutti ihan koko maailman.
viime yönä oli sitten se toinen pakkasyö. peräti -6.1°C niin että hyvä oli, kun illalla nostin valkosipuliyrtin keittöön. persilja oli ottanut vähän siipeensä. sitä en kuitenkaan saa siirretyksi sisälle. rullasin ruukun ympärille monenkertaisen kuplamuovin ja laitoin pyykkipojalla kiinni hupuksi. melkein piiloon meni koko puska. samanlaisen kuplamuovituksen tein murattiruukulle paitsi että versot ovat kyllä pylvästä pitkin ihan paljaaltaan. aikaisimpina vuosina tuo on ollut riittävä suoja. toivottavasti on nytkin. ensi yöksi luvataan kahta pahempaa pakkasta, mutta onneksi jatkossa on taas sitten tulossa lauhempaa. jännä seurata mennäänkö ennätyskylmään. tähänastinen minimi näinä vuosina on pysytellyt -15°C:n paremmalla puolella.
+ Kommentoi (5 kpl)
syksy VII tai eipäs-juupas talvi X
torstai, 3. joulukuuta 2009
allakkaa kun katsoo, on talvi. syystyöt kuitenkin tulivat vasta tänään tehdyiksi:-) eivätkä nekään kaikki, koska luulen, että taas heittelen ensi lumien päälle kalkin/tuhkan. tai sitten jätän sen kevään töiksi ja vippailen hankikannon päälle.
porkkanan ja tillin kylvin. pari pakkasyötä oli kohmettanut maan pinnan niin, että mökissä säilyttämäni hiekkaämpärillinen tuli käyttöön.
en kylvänyt muita, koska viime syksyiset kokeilut eivät olleet onnistuneita. punajuuri ei itänyt, ei myöskään kyssäkaali talven jäljiltä. salaatti oli ainoa, joka noiden vakioiden lisäksi onnistui. ensi keväänä aion kuitenkin viljellä salaatin - ilmasipulin kanssa - isossa kukkaruukussa mökin edustan patiolla. villirucolan ja mizunan siemenet ovat valmiina odottamassa ja kaupasta ostan paria erilaista ruukkusalaattia, jotka istutan siihen. semmoista viritystä ihailin viime kesänä ystävän mökin nurkalla ja päätin, että tähän asti mirabilista kasvattanut ruukku saa hyödykkäämmän homman jatkossa. jos oikein hyvin käy, paikka eksyttää kirpatkin ja saan siistejä rucolan lehtiä voileivälle/salaattiin:-)
portaan pielessä odotellut havukasa pääsi arkajalkojen suojaksi. niin paljon havuja oli, että kaikille vähille riitti. varjostuskankaat ts vanhat risaiset lakanat ja pakkaspeitteet laitoin paikoilleen myös. väljästi ja kevyesti yritin ne asetella, etteivät kasvit haudu peittojen alla, jos talvi eipäs-mallisena vielä sittenkin jatkuu.
eipäs-talvesta on tietenkin taas se hyöty, että paksut katteet ovat vauhdilla piiloutuneet multaa parantamaan/lannoittamaan ja syyskuun lopulla rakennettu kompostikakku on painunut ts on hyvin aloittanut kypsymisensä. silloin kun sen loppuun kasasin, heinänutulla ja muovinpalalla peitteli, sitä oli viiden laudan korkuisen kehikon täydeltä ja kukkupäätäkin kymmenkunta senttiä. nyt se on vajonnut kolme lautaa korkeaksi. peiton alla säilyy typpi haihtumatta, eikä sade pääse huuhtomaan ytyä poispoikkeen. biolan laatikkokin ehti syksyn aikana täyttyä pariin kertaan kantta myöden; nyt on tilaa sielläkin kolmasosan verran.
kehikon tyhjää osaa täyttävät kultapallon ja -piiskun, parsan ja maa-artisokan pitkät varret. odottavat siinä siistinä kekona kevättä ja haketinta.
ei tästä puutarhailutauosta kovinkaan pitkä tule - tammikuun alussa saa kuulemma alkaa jo rakennella keijunmekosta pistokastaimia. nimimerkki kurpitsa neuvoi, miten saan ne kylmästä mökista tuoduksi tänne kotiin lämpimään ja valoon keittiön työpöydälle. yritän ainakin. sitten loppukuusta tai ainakin helmikuun alussa alkavat villiviinin ja zilgan silmut pullistella. helmikuussa saa leikata pelargonit, daturan ja ananaskirsikan. maaliskuussa uskallan kylvää ensimmäiset siemenet, vaikkei ihanneoloja kylvöksille olekaan antaa. ja aprillipäivänä alkaa mökkikausi kahdennenkymmenen neljännen kerran:-)
ps - vaikka edellinen kausi päättyi jo 31.10. niin mukavaa oli, kun tänäänkin tapasi naapuriystäviä oikein monta. enemmän kului aikaa jutellessa kuin noita vähiä töitä tehdessä.
torstai, 3. joulukuuta 2009
allakkaa kun katsoo, on talvi. syystyöt kuitenkin tulivat vasta tänään tehdyiksi:-) eivätkä nekään kaikki, koska luulen, että taas heittelen ensi lumien päälle kalkin/tuhkan. tai sitten jätän sen kevään töiksi ja vippailen hankikannon päälle.
porkkanan ja tillin kylvin. pari pakkasyötä oli kohmettanut maan pinnan niin, että mökissä säilyttämäni hiekkaämpärillinen tuli käyttöön.
en kylvänyt muita, koska viime syksyiset kokeilut eivät olleet onnistuneita. punajuuri ei itänyt, ei myöskään kyssäkaali talven jäljiltä. salaatti oli ainoa, joka noiden vakioiden lisäksi onnistui. ensi keväänä aion kuitenkin viljellä salaatin - ilmasipulin kanssa - isossa kukkaruukussa mökin edustan patiolla. villirucolan ja mizunan siemenet ovat valmiina odottamassa ja kaupasta ostan paria erilaista ruukkusalaattia, jotka istutan siihen. semmoista viritystä ihailin viime kesänä ystävän mökin nurkalla ja päätin, että tähän asti mirabilista kasvattanut ruukku saa hyödykkäämmän homman jatkossa. jos oikein hyvin käy, paikka eksyttää kirpatkin ja saan siistejä rucolan lehtiä voileivälle/salaattiin:-)
portaan pielessä odotellut havukasa pääsi arkajalkojen suojaksi. niin paljon havuja oli, että kaikille vähille riitti. varjostuskankaat ts vanhat risaiset lakanat ja pakkaspeitteet laitoin paikoilleen myös. väljästi ja kevyesti yritin ne asetella, etteivät kasvit haudu peittojen alla, jos talvi eipäs-mallisena vielä sittenkin jatkuu.
eipäs-talvesta on tietenkin taas se hyöty, että paksut katteet ovat vauhdilla piiloutuneet multaa parantamaan/lannoittamaan ja syyskuun lopulla rakennettu kompostikakku on painunut ts on hyvin aloittanut kypsymisensä. silloin kun sen loppuun kasasin, heinänutulla ja muovinpalalla peitteli, sitä oli viiden laudan korkuisen kehikon täydeltä ja kukkupäätäkin kymmenkunta senttiä. nyt se on vajonnut kolme lautaa korkeaksi. peiton alla säilyy typpi haihtumatta, eikä sade pääse huuhtomaan ytyä poispoikkeen. biolan laatikkokin ehti syksyn aikana täyttyä pariin kertaan kantta myöden; nyt on tilaa sielläkin kolmasosan verran.
kehikon tyhjää osaa täyttävät kultapallon ja -piiskun, parsan ja maa-artisokan pitkät varret. odottavat siinä siistinä kekona kevättä ja haketinta.
ei tästä puutarhailutauosta kovinkaan pitkä tule - tammikuun alussa saa kuulemma alkaa jo rakennella keijunmekosta pistokastaimia. nimimerkki kurpitsa neuvoi, miten saan ne kylmästä mökista tuoduksi tänne kotiin lämpimään ja valoon keittiön työpöydälle. yritän ainakin. sitten loppukuusta tai ainakin helmikuun alussa alkavat villiviinin ja zilgan silmut pullistella. helmikuussa saa leikata pelargonit, daturan ja ananaskirsikan. maaliskuussa uskallan kylvää ensimmäiset siemenet, vaikkei ihanneoloja kylvöksille olekaan antaa. ja aprillipäivänä alkaa mökkikausi kahdennenkymmenen neljännen kerran:-)
ps - vaikka edellinen kausi päättyi jo 31.10. niin mukavaa oli, kun tänäänkin tapasi naapuriystäviä oikein monta. enemmän kului aikaa jutellessa kuin noita vähiä töitä tehdessä.
+ Kommentoi (0 kpl)
lasitettu parveke XVII
perjantai, 20. marraskuuta 2009
otin eilen mökillä käydessäni sekatöörit reppuun ja tänään nyt puolilta päivin, kun parvekkeella edes jotain näki (onko pimeämpää kuin sateinen marraskuun päivä? joulukuun, ehkä?) karsin hyödyttömiksi käyneet tomaatin, paprikat ja kelloköynnöksen, silppusin ne, nostin juurakot ylös (en paprikan, ettei samassa ruukussa kasvava persilja tykkää pahaa) ja pakkasin kaiken isoon muovipussiin. kunhan se vähän aikaa odottelee ja tavara ehtii painua kasaan, saan pussin mahtumaan reppuun ja voin viedä mökin kompostiin. biojätteen keräysastia olisi tuolla talon nurkalla, mutta saituri mikä saituri:-)
satoa sain vielä neljän vihreän paprikan ja yhden tomaatin verran. odottavat keittiössä, jos vaikka tomaatti jaksaisi punastua. paprikat taitaa olla pakko syödä vihreinä. hyviähän ne ovat semmoisinakin.
taisin edellisessä jutussani sanoa, että parveke on talvioorningissa, mutta ei semmoista oikeastaan taida edes tulla, kun kaikenlaista siellä voi ja tahtoo muutella aina vähän väliä. tämän hetkinen järjestys on, että kynttilät ja tuikkukipot ovat löytäneet paikkansa, persilja ja valkosipuliyrtti (vain yhden yön verran sitä piti pitää pakkasta paossa sisällä) kasvavat vihreinä ja rehevinä. niistä saa napsia satoa aina tarvitessaan. kopallinen komeanmaksaruohon kukintoja on pöytäkoristeena. ihan hyvin käyvät kanervasta/callunasta eivätkä maksaneet mitään (saituri taas:-))
muratin upeus on yllättänyt täysin. se on pisimmällä versollaan ehtinyt kahdessa kesässä kasvaa tolppaa pitkin jo kattoon asti. varsi on vahva ja täynnä imujuuria. kun talvi sitten lopulta tulee, kieputan kuplamuovia ruukun ympärille ja helmikuun paikkeilla, kun kasvien kevät alkaa, ripustan vanhan risan lakanan sen päälle varjostukseksi. siitä virityksestä tulee sitten niin kamalan ruma, että etukäteen en halua sitä tehdä täällä kotona. mökillähän teen varjostukset heti kun voi, koska helmikuussa saattavat lumiesteet olla haitaksi. - toisaalta, jos kevättalvi on suhjuisen harmaa, eipä varjostusta tarvitakaan.
yhtenä yönä vasta on pakkanen (-3°C) käynyt parvekkeella tänä syksynä. kuplamuovit saavat odotella vielä pitkään hyötykäyttöön pääsyä.
ps - lumonin miehillä oli lasituksen asennusvaiheessa ollut kiire ja yhdentoista mutterin kiristys jäänyt puolitiehen. itse olin ollut pöhkö ja vaan katsellut, kun sateella vesi vähitellen alkaa tippua alakiskon täytyttyä sisään parvekkeelle. lopulta tajusin ottaa jakoavaimen käteen ja kiertää mutterit loppuun asti. ei enää tipu vesi. veden vähyydestä ei ainakaan johdu:-) koko ajan sataa tänäänkin.
perjantai, 20. marraskuuta 2009
otin eilen mökillä käydessäni sekatöörit reppuun ja tänään nyt puolilta päivin, kun parvekkeella edes jotain näki (onko pimeämpää kuin sateinen marraskuun päivä? joulukuun, ehkä?) karsin hyödyttömiksi käyneet tomaatin, paprikat ja kelloköynnöksen, silppusin ne, nostin juurakot ylös (en paprikan, ettei samassa ruukussa kasvava persilja tykkää pahaa) ja pakkasin kaiken isoon muovipussiin. kunhan se vähän aikaa odottelee ja tavara ehtii painua kasaan, saan pussin mahtumaan reppuun ja voin viedä mökin kompostiin. biojätteen keräysastia olisi tuolla talon nurkalla, mutta saituri mikä saituri:-)
satoa sain vielä neljän vihreän paprikan ja yhden tomaatin verran. odottavat keittiössä, jos vaikka tomaatti jaksaisi punastua. paprikat taitaa olla pakko syödä vihreinä. hyviähän ne ovat semmoisinakin.
taisin edellisessä jutussani sanoa, että parveke on talvioorningissa, mutta ei semmoista oikeastaan taida edes tulla, kun kaikenlaista siellä voi ja tahtoo muutella aina vähän väliä. tämän hetkinen järjestys on, että kynttilät ja tuikkukipot ovat löytäneet paikkansa, persilja ja valkosipuliyrtti (vain yhden yön verran sitä piti pitää pakkasta paossa sisällä) kasvavat vihreinä ja rehevinä. niistä saa napsia satoa aina tarvitessaan. kopallinen komeanmaksaruohon kukintoja on pöytäkoristeena. ihan hyvin käyvät kanervasta/callunasta eivätkä maksaneet mitään (saituri taas:-))
muratin upeus on yllättänyt täysin. se on pisimmällä versollaan ehtinyt kahdessa kesässä kasvaa tolppaa pitkin jo kattoon asti. varsi on vahva ja täynnä imujuuria. kun talvi sitten lopulta tulee, kieputan kuplamuovia ruukun ympärille ja helmikuun paikkeilla, kun kasvien kevät alkaa, ripustan vanhan risan lakanan sen päälle varjostukseksi. siitä virityksestä tulee sitten niin kamalan ruma, että etukäteen en halua sitä tehdä täällä kotona. mökillähän teen varjostukset heti kun voi, koska helmikuussa saattavat lumiesteet olla haitaksi. - toisaalta, jos kevättalvi on suhjuisen harmaa, eipä varjostusta tarvitakaan.
yhtenä yönä vasta on pakkanen (-3°C) käynyt parvekkeella tänä syksynä. kuplamuovit saavat odotella vielä pitkään hyötykäyttöön pääsyä.
ps - lumonin miehillä oli lasituksen asennusvaiheessa ollut kiire ja yhdentoista mutterin kiristys jäänyt puolitiehen. itse olin ollut pöhkö ja vaan katsellut, kun sateella vesi vähitellen alkaa tippua alakiskon täytyttyä sisään parvekkeelle. lopulta tajusin ottaa jakoavaimen käteen ja kiertää mutterit loppuun asti. ei enää tipu vesi. veden vähyydestä ei ainakaan johdu:-) koko ajan sataa tänäänkin.
+ Kommentoi (0 kpl)
kummastelua/hämmästelyä I
lauantai, 17. lokakuuta 2009
toivottavasti tätäkään otsikkoa ei jälkeenpäin tarvitse ruveta numeroimaan...
viime päivinä käydyssä keskustelussa erinäisillä ketjuilla on taas ollut vanhalla rouvalla ihmettelemistä. moneen kertaan kevään 2002 jälkeen vellonutta jutustelua en kovin tarkkaan ole viitsinyt enää seurata. ne samat perustelut, joita ennenkin on näkynyt siellä tuntuvat toistuvan: ei viitsi/ehdi/halua mennä eri sivustoille; on niin mukavaa, kun kaikki on yhdessä paikassa. ookoo, toisten mukavuudesta tulee toisille aikakin vähän vaivaa. eikä kai sivustolta toiselle siirtyminen ole sen kummoisempi temppu, kuin sivustolla sille kuuluvan sisällön kaiken mahdollisen asiaan = sivun aiheeseen kuulumattoman pupun joukosta etsiminen, vai onko?
puutarha.netissäkin olen sen verran seurannut sekä kokkausta että käsitöitä (ylläpitäjän tekemät aihealueet. kysymykseni kuuluu, miksi ihmeessä). kovasti tarkkaan kysellään jauhon laatua, mausteiden määrää, langan merkkiä/menekkiä ja puikkojen paksuutta. jämptiä olla pitää:-)
mikähän kumma sitten on, että nettikeskusteluun tullaan ottamatta selvää ihan yleisistä netiketin säännöistä ja kulloisenkin sivuston omista erityisistä säännöistä? keittäminen, virkkaus, netissä kirjoittelu - kaikki ne ovat mukavia puuhasteluja. säännöt/ohjeet/neuvot koskevat niitä kaikkia, kutakin omansa.
hupaisinta on se, että ei tunnuta tajuttavan, että vinksalleen menneen sukan voi purkaa ja kutoa tumpuksi, jos ei ohjeet oikein avautuneetkaan, epäonnistuneen kakun voi melkein aina sentään syödä, jos ei kutsujen emäntänä pystykään loistamaan, mutta nettikeskustelussa (esim puutarha.netissä nyt lähes 213000 rekisteröitynyttä so. mahdollista lukijaa) kaikki mokat = sääntöjen vastaisuudet ovat julkisia ja jäävät olemaan "ikuisesti". - ei mokailusta aiheutuva häpeä minnekään häviä eikä edes pienene, vaikka sen anonyymisti tekee.
ps1 - siihen se katekuva jämähti. sopiihan se minulle tietenkin. toivottavasti ystäväni, joka antoi minulle luvan julkaista sen jutussani opetustarkoituksessa, ei lähetä ihan mahdottoman suurta laskua uudelleenjulkaisuista.
ps2 - kovasti yritin mutta en sittenkään malta, kun tilanne on niin herkullinen. - raakin eilisiltainen "kuvateksi" (...että pääsee puutarhahommien jälkeen saunomaan. ;) lopetti hämmästelyn/kummastelun, kun vanhan puutarha.netin puolella wessat ja wessat 2-ketjujen verran esiteltiin ko laitoksia. kyllä vaan; puutarhailun välilläkin käyn siellä, jos tarvetta on. ovatko seuraavina esittelyvuorossa lääke- ja viinakaapit?
ps3 - taas sama juttu: chat toimii loistavasti, mutta kun ei haluta ottaa selvää, miten chattiä yleensä ja puutarha.netin chattiä erikseen on käytettävä, seistään vaan tumput suorina, niin eihän sinne päästä kuin oven suuhun töllistelemään...
ps4 - en aio tehdä numeroitavaa otsikkoa, mutta tässä on liian hyvä juttu painumaan unhon yöhön. sama teema kuin minun 13. päivien epistoloissani (mm pikkuflikat torilla kiljumassa:-)). kuinkahan paljon vahinkoa pitää tapahtua itse kullekin ennen kuin ekshibitionistit lakkaavat levittelemästä elämäänsä tirkistelijöille?
http://www.hs.fi/juttusarja/pekkala/artikkeli/Ehk%C3%A4+Facebookissa+ei+kannata+kertoa+ihan+kaikkea/1135252031994 (osoitteen joutuu tuosta kopioimaan, koska järjestelmä ei tällä kohtaa salli linkin tekoa...)
lauantai, 17. lokakuuta 2009
toivottavasti tätäkään otsikkoa ei jälkeenpäin tarvitse ruveta numeroimaan...
viime päivinä käydyssä keskustelussa erinäisillä ketjuilla on taas ollut vanhalla rouvalla ihmettelemistä. moneen kertaan kevään 2002 jälkeen vellonutta jutustelua en kovin tarkkaan ole viitsinyt enää seurata. ne samat perustelut, joita ennenkin on näkynyt siellä tuntuvat toistuvan: ei viitsi/ehdi/halua mennä eri sivustoille; on niin mukavaa, kun kaikki on yhdessä paikassa. ookoo, toisten mukavuudesta tulee toisille aikakin vähän vaivaa. eikä kai sivustolta toiselle siirtyminen ole sen kummoisempi temppu, kuin sivustolla sille kuuluvan sisällön kaiken mahdollisen asiaan = sivun aiheeseen kuulumattoman pupun joukosta etsiminen, vai onko?
puutarha.netissäkin olen sen verran seurannut sekä kokkausta että käsitöitä (ylläpitäjän tekemät aihealueet. kysymykseni kuuluu, miksi ihmeessä). kovasti tarkkaan kysellään jauhon laatua, mausteiden määrää, langan merkkiä/menekkiä ja puikkojen paksuutta. jämptiä olla pitää:-)
mikähän kumma sitten on, että nettikeskusteluun tullaan ottamatta selvää ihan yleisistä netiketin säännöistä ja kulloisenkin sivuston omista erityisistä säännöistä? keittäminen, virkkaus, netissä kirjoittelu - kaikki ne ovat mukavia puuhasteluja. säännöt/ohjeet/neuvot koskevat niitä kaikkia, kutakin omansa.
hupaisinta on se, että ei tunnuta tajuttavan, että vinksalleen menneen sukan voi purkaa ja kutoa tumpuksi, jos ei ohjeet oikein avautuneetkaan, epäonnistuneen kakun voi melkein aina sentään syödä, jos ei kutsujen emäntänä pystykään loistamaan, mutta nettikeskustelussa (esim puutarha.netissä nyt lähes 213000 rekisteröitynyttä so. mahdollista lukijaa) kaikki mokat = sääntöjen vastaisuudet ovat julkisia ja jäävät olemaan "ikuisesti". - ei mokailusta aiheutuva häpeä minnekään häviä eikä edes pienene, vaikka sen anonyymisti tekee.
ps1 - siihen se katekuva jämähti. sopiihan se minulle tietenkin. toivottavasti ystäväni, joka antoi minulle luvan julkaista sen jutussani opetustarkoituksessa, ei lähetä ihan mahdottoman suurta laskua uudelleenjulkaisuista.
ps2 - kovasti yritin mutta en sittenkään malta, kun tilanne on niin herkullinen. - raakin eilisiltainen "kuvateksi" (...että pääsee puutarhahommien jälkeen saunomaan. ;) lopetti hämmästelyn/kummastelun, kun vanhan puutarha.netin puolella wessat ja wessat 2-ketjujen verran esiteltiin ko laitoksia. kyllä vaan; puutarhailun välilläkin käyn siellä, jos tarvetta on. ovatko seuraavina esittelyvuorossa lääke- ja viinakaapit?
ps3 - taas sama juttu: chat toimii loistavasti, mutta kun ei haluta ottaa selvää, miten chattiä yleensä ja puutarha.netin chattiä erikseen on käytettävä, seistään vaan tumput suorina, niin eihän sinne päästä kuin oven suuhun töllistelemään...
ps4 - en aio tehdä numeroitavaa otsikkoa, mutta tässä on liian hyvä juttu painumaan unhon yöhön. sama teema kuin minun 13. päivien epistoloissani (mm pikkuflikat torilla kiljumassa:-)). kuinkahan paljon vahinkoa pitää tapahtua itse kullekin ennen kuin ekshibitionistit lakkaavat levittelemästä elämäänsä tirkistelijöille?
http://www.hs.fi/juttusarja/pekkala/artikkeli/Ehk%C3%A4+Facebookissa+ei+kannata+kertoa+ihan+kaikkea/1135252031994 (osoitteen joutuu tuosta kopioimaan, koska järjestelmä ei tällä kohtaa salli linkin tekoa...)
+ Kommentoi (0 kpl)
metsätyöt
perjantai, 16. lokakuuta 2009
tämä otsikko ei tarvitse numerointia. olen aivan varma, että toista kertaa en enää samaa urakkaa tee:-)
olen aikoinaan istuttanut hopeapajun pienelle pihalleni, kun halusin saada nopeasti riippukeinulle kestävän tukipuun. sainhan minä semmoisen mutta myös ihan liian suureksi ja ahdistavaksi kasvaneen rohjakkeen. syksyllä 2003 vihdoin tilasin "puumiehen", joka taitavasti sahasi puun semmoiseksi minun korkuiseksi tyngäksi. kuorma-auton lavallinen tukkia ja risua vietiin pois. - kiitos kotitalousvähennyksen työ ei edes ollut kovin kallis. - kuudessa vuodessa paju oli jo taas kasvanut liian isoksi. oksat olivat kuitenkin hentoisia niihin aikaisemmin sahattuihin verrattuna, niin että päätin tehdä homman itse. viime lauantaina aloitin, rauhallisesti vain muutamalla helpoimmin sahattavalla oksalla. keskiviikkona ja torstaina sitten jo isommin hyvin opitulla rutiinilla. käsisaha on kevyt käyttää, varsinkin jos muistaa ns kevyen pirrakäden senkin kanssa toimiessaan. hankalaa oli vähän, että osaa oksista piti sahata olkatason yläpuolella. siksipä kaikkein hankalimmat kolme oksaa jäivätkin tälle päivälle, kun piti ottaa penkki saappaitten alle, että hyvin ylettyi. nyt koko urakka on tehtynä. oksista katkoin ohuemmat latvat pois. olen vuosien aikana oppinut, että semmoinen paksuus, jonka saan vielä helposti poikki voimasaksilla, menee sutjakasti läpi meidän kylän hakettimista. ne ja kaikki sivuoksat katkoin ja keräsin valtavaksi kasaksi tontin joutomaalle odottamaan kevään haketuspäivää. rangat (21 kpl laskujeni mukaan) pinosin marjapensaiden viereen nurmikolle. epämääräinen läjä siitä tuli noin 3 - 6 metrisiä runkoja, paksuimmat yli kymmensenttisiä tyvestään.
jahka saan pupuverkot pois patiolta viritellyiksi paikoilleen, perustan siihen klapitehtaan. sahailen hiljakseen syksyn/talven mittaan rangat takka- ja grillipuunmittaisiksi pätkiksi. ne varmaankin kelpaavat naapureille. itselläni niille ei ole käyttöä, mutta kun sahaus silloin, kun sen voi tehdä mukavassa asennossa eikä tarvitse pelätä, että iso oksa rojahtaakin väärään suuntaan, rikkoo aidat, marjapensastuet, mökin räystäät tai sahurin itsensä, on oikein kivaa puuhaa.
ps1 - kotimatkalla poikkesin kauppaan ja suuresti hämmästyin. meidän kylän halpispuodissa olivat näyttävästi esille pantuina joulusuklaat. ja eletään lokakuun 16. päivää...
ps2 - en ehtinyt aamusella mökillä takkia päältäni riisua, kun naapurin rouva soitti ja kysyi tarvitsenko kuusenhavuja:-) vastauksen totta kai tiesi etukäteen. minulta haihtui sahaushauskuus, kun teimme vaihtokaupan: sain kukkuraisen kärryllisen havuja talvisuojaukseen/varjostukseen ja ystävä hopeapajun rangat varaavan takkansa polttopuiksi. havut odottavat patiollani talventuloa, ensi viikonloppuna, kun naapuri töiltään taas ehtii mökille, surisee moottorisaha pihallani ja rungot pilkkoituvat klapeiksi vaivattomasti. ja kylälle saatiin helposti kaksi onnellista ja tyytyväistä vanhaa rouvaa...
ps3 - olipa hyvä kun osasin ennakoida ja laittaa kuusenhavujutun tänne puolelle:-)
perjantai, 16. lokakuuta 2009
tämä otsikko ei tarvitse numerointia. olen aivan varma, että toista kertaa en enää samaa urakkaa tee:-)
olen aikoinaan istuttanut hopeapajun pienelle pihalleni, kun halusin saada nopeasti riippukeinulle kestävän tukipuun. sainhan minä semmoisen mutta myös ihan liian suureksi ja ahdistavaksi kasvaneen rohjakkeen. syksyllä 2003 vihdoin tilasin "puumiehen", joka taitavasti sahasi puun semmoiseksi minun korkuiseksi tyngäksi. kuorma-auton lavallinen tukkia ja risua vietiin pois. - kiitos kotitalousvähennyksen työ ei edes ollut kovin kallis. - kuudessa vuodessa paju oli jo taas kasvanut liian isoksi. oksat olivat kuitenkin hentoisia niihin aikaisemmin sahattuihin verrattuna, niin että päätin tehdä homman itse. viime lauantaina aloitin, rauhallisesti vain muutamalla helpoimmin sahattavalla oksalla. keskiviikkona ja torstaina sitten jo isommin hyvin opitulla rutiinilla. käsisaha on kevyt käyttää, varsinkin jos muistaa ns kevyen pirrakäden senkin kanssa toimiessaan. hankalaa oli vähän, että osaa oksista piti sahata olkatason yläpuolella. siksipä kaikkein hankalimmat kolme oksaa jäivätkin tälle päivälle, kun piti ottaa penkki saappaitten alle, että hyvin ylettyi. nyt koko urakka on tehtynä. oksista katkoin ohuemmat latvat pois. olen vuosien aikana oppinut, että semmoinen paksuus, jonka saan vielä helposti poikki voimasaksilla, menee sutjakasti läpi meidän kylän hakettimista. ne ja kaikki sivuoksat katkoin ja keräsin valtavaksi kasaksi tontin joutomaalle odottamaan kevään haketuspäivää. rangat (21 kpl laskujeni mukaan) pinosin marjapensaiden viereen nurmikolle. epämääräinen läjä siitä tuli noin 3 - 6 metrisiä runkoja, paksuimmat yli kymmensenttisiä tyvestään.
jahka saan pupuverkot pois patiolta viritellyiksi paikoilleen, perustan siihen klapitehtaan. sahailen hiljakseen syksyn/talven mittaan rangat takka- ja grillipuunmittaisiksi pätkiksi. ne varmaankin kelpaavat naapureille. itselläni niille ei ole käyttöä, mutta kun sahaus silloin, kun sen voi tehdä mukavassa asennossa eikä tarvitse pelätä, että iso oksa rojahtaakin väärään suuntaan, rikkoo aidat, marjapensastuet, mökin räystäät tai sahurin itsensä, on oikein kivaa puuhaa.
ps1 - kotimatkalla poikkesin kauppaan ja suuresti hämmästyin. meidän kylän halpispuodissa olivat näyttävästi esille pantuina joulusuklaat. ja eletään lokakuun 16. päivää...
ps2 - en ehtinyt aamusella mökillä takkia päältäni riisua, kun naapurin rouva soitti ja kysyi tarvitsenko kuusenhavuja:-) vastauksen totta kai tiesi etukäteen. minulta haihtui sahaushauskuus, kun teimme vaihtokaupan: sain kukkuraisen kärryllisen havuja talvisuojaukseen/varjostukseen ja ystävä hopeapajun rangat varaavan takkansa polttopuiksi. havut odottavat patiollani talventuloa, ensi viikonloppuna, kun naapuri töiltään taas ehtii mökille, surisee moottorisaha pihallani ja rungot pilkkoituvat klapeiksi vaivattomasti. ja kylälle saatiin helposti kaksi onnellista ja tyytyväistä vanhaa rouvaa...
ps3 - olipa hyvä kun osasin ennakoida ja laittaa kuusenhavujutun tänne puolelle:-)
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXVII
lauantai, 10. lokakuuta 2009
pakko tehdä tämmöinen *tikusta asiaa* katejuttu, kun tuon kuvaongelman ratkaisu vie aikaa. - sen verran oikeatakin asiaa, että kate XXI:n ps:ää jatkan. olen aika ahkerasti käynyt mökillä sen jälkeen kun sen viime viikolla talvi*teloitin* ja joka kerta vierailun saa aloittaa katteiden takaisin nostelulla. sama kohta kuin viime syksynä: marjapensasrivistöön valmistellut hernemaat ovat levitettyinä puolimetriä nurmikon puolelle. tänä aamuna jälleen ja nyt kylmän yön jälkeen maahan kiinni jämähtäneenä. onneksi aurinko paistoi ja sulatti maailman. ennen lähtöäni sain kaiken taas siististi järjestykseen.
ainakin matoja piisaa, ehkä etanoita ja sarvikuonokkaan toukkia myös. mustarastaat ovat asialla. koko kesänhän ne aina aamu- ja iltahämärissä hiippailevat marjapuskissa. ja niitä piisaa kylällä läpi vuoden. marja-aronia-aitoja on satoja metrejä pitkin kylää, eikä niistä kerätä satoa talteen kuin pienestä osasta (en minäkään kerää kuin vähän omasta ainokaisesta puskastani), niin että rastaille riittää ruokaa. ja minulla sinistä peetä kuistin lattialla:-(
koskas minä haketin kesän aikana kerääntyneet risut ja naapurin kirsikkapuun? ei siitä pitkästi ole, mutta jo on kaksikin kookasta risukasaa odottamassa kevään haketussessiota. nyt syksyllä en enää viitsi, kun kasat vielä kovastikin kasvavat ennen kuin kaikki "metsätyöt" ovat tehdyt. ja keväällä katkottavat isot talventörröttäjät saavat mennä silppurista läpi myös. se hake on oivallista kompostiin, puuhake taas poluille.
lauantai, 10. lokakuuta 2009
pakko tehdä tämmöinen *tikusta asiaa* katejuttu, kun tuon kuvaongelman ratkaisu vie aikaa. - sen verran oikeatakin asiaa, että kate XXI:n ps:ää jatkan. olen aika ahkerasti käynyt mökillä sen jälkeen kun sen viime viikolla talvi*teloitin* ja joka kerta vierailun saa aloittaa katteiden takaisin nostelulla. sama kohta kuin viime syksynä: marjapensasrivistöön valmistellut hernemaat ovat levitettyinä puolimetriä nurmikon puolelle. tänä aamuna jälleen ja nyt kylmän yön jälkeen maahan kiinni jämähtäneenä. onneksi aurinko paistoi ja sulatti maailman. ennen lähtöäni sain kaiken taas siististi järjestykseen.
ainakin matoja piisaa, ehkä etanoita ja sarvikuonokkaan toukkia myös. mustarastaat ovat asialla. koko kesänhän ne aina aamu- ja iltahämärissä hiippailevat marjapuskissa. ja niitä piisaa kylällä läpi vuoden. marja-aronia-aitoja on satoja metrejä pitkin kylää, eikä niistä kerätä satoa talteen kuin pienestä osasta (en minäkään kerää kuin vähän omasta ainokaisesta puskastani), niin että rastaille riittää ruokaa. ja minulla sinistä peetä kuistin lattialla:-(
koskas minä haketin kesän aikana kerääntyneet risut ja naapurin kirsikkapuun? ei siitä pitkästi ole, mutta jo on kaksikin kookasta risukasaa odottamassa kevään haketussessiota. nyt syksyllä en enää viitsi, kun kasat vielä kovastikin kasvavat ennen kuin kaikki "metsätyöt" ovat tehdyt. ja keväällä katkottavat isot talventörröttäjät saavat mennä silppurista läpi myös. se hake on oivallista kompostiin, puuhake taas poluille.
+ Kommentoi (0 kpl)
lasitettu parveke XVI
lauantai, 10. lokakuuta 2009
omatekemäni sääntö, jota olen nyt viiden syksyn ajan aika pitkälti noudattanut: kaksi peräkkäistä alle +5°C yötä tai kaikkiaan kolme samanmoista, niin sisäkukat täytyy nostella pois parvekkeelta. ensimmäinen (+3.6°C) tuommoinen yö oli 6.10 ja toinen 9.10. (+4.4°C) ja kolmas viime yönä (+4.6°C). molemmat ehdot tulivat siinä samalla täytetyiksi.
siispä mökkipäivän jälkeen kiikutin 19 ruukkua takaisin sisätiloihin. ikkunat olin pessyt jo viikolla, ettei heti tarvitse taas purkkeja siirrellä ikkunalaudoilta pois. valkosipuliyrtti sai vielä jäädä koristamaan talvikuosiin mööbleerattua parveketta. vähän hassulta tietenkin tuntui, kun t-paitasillaan sai hien pintaan puuhatessaan. parvekkeella oli nyt iltasella yli 26 astetta.
jo aika huonon näköiseksi mennyt kelloköynnös on paikoillaan vielä, samoin paprika. muratti on kesän aikana venynyt kattoon asti ja on oikein tuuhea ja komea. paprikaruukussa kasvaa pehko persiljaa; uskoisin, että siitä riittää silputtavaa vielä pitkäksi aikaa. se ja valkosipuliyrtti, mökkipihan viinisuolaheinä, rakuuna, ilmasipuli ja mäkimeirami antavat makua vielä moneen ruoka-annokseen.
lauantai, 10. lokakuuta 2009
omatekemäni sääntö, jota olen nyt viiden syksyn ajan aika pitkälti noudattanut: kaksi peräkkäistä alle +5°C yötä tai kaikkiaan kolme samanmoista, niin sisäkukat täytyy nostella pois parvekkeelta. ensimmäinen (+3.6°C) tuommoinen yö oli 6.10 ja toinen 9.10. (+4.4°C) ja kolmas viime yönä (+4.6°C). molemmat ehdot tulivat siinä samalla täytetyiksi.
siispä mökkipäivän jälkeen kiikutin 19 ruukkua takaisin sisätiloihin. ikkunat olin pessyt jo viikolla, ettei heti tarvitse taas purkkeja siirrellä ikkunalaudoilta pois. valkosipuliyrtti sai vielä jäädä koristamaan talvikuosiin mööbleerattua parveketta. vähän hassulta tietenkin tuntui, kun t-paitasillaan sai hien pintaan puuhatessaan. parvekkeella oli nyt iltasella yli 26 astetta.
jo aika huonon näköiseksi mennyt kelloköynnös on paikoillaan vielä, samoin paprika. muratti on kesän aikana venynyt kattoon asti ja on oikein tuuhea ja komea. paprikaruukussa kasvaa pehko persiljaa; uskoisin, että siitä riittää silputtavaa vielä pitkäksi aikaa. se ja valkosipuliyrtti, mökkipihan viinisuolaheinä, rakuuna, ilmasipuli ja mäkimeirami antavat makua vielä moneen ruoka-annokseen.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXVI
keskiviikko, 7. lokakuuta 2009
taisi kommentistani tulla liian pitkä, kun ei suostunut lähtemään minnekään:-) helmasyntinihin monisanaisuus on aina ollut. - tässä eetenineevalle vastausta.
? - tuossa on nyt monenlaisten kasvisten kasvualustat kaikki yhdessä, luulisin. kylvösuunnitelma pitää tehdä ajoissa juuri siksi, että osaa parannella maan sopivaksi siihen kohtaan aiotuille "rehuille". otetaan nuo kaksi lavakaulusta esimerkeiksi. kurkkupenkkiin (perus)mullan päälle kalkki, hevonpee, kompostimulta ja nurmisilppu. enkä käännä mitään keväällä; siirtelen katetta syrjään ja istutan pariviikkoa esikasvatetut kurkuntaimet paikoilleen. tai vaihtoehtoisesti lämmitän muovin alla lavaa muutaman viikon ja kylvän siemenet suoraan paikoilleen, kun olen kuopsuttanut katetta syrjään.
porkkanalavaanhan tänä syksynä lisäsin kalkkia, kanankakkaa ja hiekkaa. hevonpeen lisäys olisi nostanut pintaa niin paljon, ettei hiekkaa olisi enää mahtunut kaulukseen tarpeeksi. tähän ei syksyllä lisätä muuta kuin porkkanan siemenet. keväällä kun porkkana on harvennettu, lisätään ruohosilppu riviväleihin. - minulla on muuten ihan uusi silppuviritys meneillään. se on niin hassukurinen, että kerron vasta keväällä miten siinä käy.
kääntämistä ei missään vaiheessa tarvita ts ei saa tehdä - madot ovat puutarhailijan lapio. ne sekoittavat ainekset ja laiska viljelijä pääsee vain sillä, että nostelee rastaiden/harakoiden/oravien pöllyttämät katteet takaisin paikoilleen. - siitä puuhasta olen kertonut kate XXI-jutun ps:ssä.
noiden neljän kaukalon valmistelussa on kaikissa ollut vähän eri systeemi. jos en ole kaikkia yksityiskohtia muistanut kirjata, niin kysykää.
keskiviikko, 7. lokakuuta 2009
taisi kommentistani tulla liian pitkä, kun ei suostunut lähtemään minnekään:-) helmasyntinihin monisanaisuus on aina ollut. - tässä eetenineevalle vastausta.
? - tuossa on nyt monenlaisten kasvisten kasvualustat kaikki yhdessä, luulisin. kylvösuunnitelma pitää tehdä ajoissa juuri siksi, että osaa parannella maan sopivaksi siihen kohtaan aiotuille "rehuille". otetaan nuo kaksi lavakaulusta esimerkeiksi. kurkkupenkkiin (perus)mullan päälle kalkki, hevonpee, kompostimulta ja nurmisilppu. enkä käännä mitään keväällä; siirtelen katetta syrjään ja istutan pariviikkoa esikasvatetut kurkuntaimet paikoilleen. tai vaihtoehtoisesti lämmitän muovin alla lavaa muutaman viikon ja kylvän siemenet suoraan paikoilleen, kun olen kuopsuttanut katetta syrjään.
porkkanalavaanhan tänä syksynä lisäsin kalkkia, kanankakkaa ja hiekkaa. hevonpeen lisäys olisi nostanut pintaa niin paljon, ettei hiekkaa olisi enää mahtunut kaulukseen tarpeeksi. tähän ei syksyllä lisätä muuta kuin porkkanan siemenet. keväällä kun porkkana on harvennettu, lisätään ruohosilppu riviväleihin. - minulla on muuten ihan uusi silppuviritys meneillään. se on niin hassukurinen, että kerron vasta keväällä miten siinä käy.
kääntämistä ei missään vaiheessa tarvita ts ei saa tehdä - madot ovat puutarhailijan lapio. ne sekoittavat ainekset ja laiska viljelijä pääsee vain sillä, että nostelee rastaiden/harakoiden/oravien pöllyttämät katteet takaisin paikoilleen. - siitä puuhasta olen kertonut kate XXI-jutun ps:ssä.
noiden neljän kaukalon valmistelussa on kaikissa ollut vähän eri systeemi. jos en ole kaikkia yksityiskohtia muistanut kirjata, niin kysykää.
+ Kommentoi (2 kpl)
kate XXV
perjantai, 2. lokakuuta 2009
itseäni toistan, mutta myöntäkää nyt edes joku, että on kasvimaa kaunis, kun sen on huolella ja rakkaudella valmistanut tulevaa satokautta odottamaan. tässä vaiheessa ei vielä pelota hallat, ei rakeet, ei kuivuus eikä kaatosateet. kaikki, minkä on suunnitellyt kylvävänsä ja istuttavansa, on mielikuvituksessa oikein hyvässä kasvussa ja hyvä laatuista:-)
tässä kuvassa, jonka länttäsin jo keskustelujenkin puolelle *kasvimaan syystyöt*-ketjuun näkyy melkein koko hulppea kasvimaani: vasemman reunan ns vattupenkki, ykkös- ja kakkoskaukalo, taustan kompostin vieru ja entinen kasvihuoneenluuranko, jota pömpeliksi kutsutaan. - oikealle jää näkymättömiin kolmoskaukalo ja takaoikealla on vielä pieni neloskaukalo. kompostien takana, tontin rajalla ja polun muusta kasvimaasta erottamana on mansikka- ja parsamaa. mökin toisella puolella poistettujen mustaherukkapensaiden paikalla on ensi kevään hernemaat tukikeppeineenkin valmiina...
tässä polut ovat vielä sotkuisia ja melkein mulloksella, mutta nyt nekin ovat saaneet kirsikkapuu- ym haketta paksun kerroksen ja näyttävät oikein siisteiltä.
olen joskun vanhalla puolella sanonut, että olen syysahkera ja kevätlaiska. pitää se edelleen paikkansa; minä todella nautin vieläkin, kun saan kuulaina syyspäivinä tehdä noita palveluksia minua hyvin palkinneelle kasvimaalleni. pitkät päivät ja jotkut ihan fyysisesti raskaat työt tuntuvat pelkästään kevyeltä puuhastelulta, kun näkee iltasella kättensä jäljet.
ps - olipa harvinaisen hankala saada oikea kuva oikeaan juttuun. onnistuikohan lopultakaan?
perjantai, 2. lokakuuta 2009
itseäni toistan, mutta myöntäkää nyt edes joku, että on kasvimaa kaunis, kun sen on huolella ja rakkaudella valmistanut tulevaa satokautta odottamaan. tässä vaiheessa ei vielä pelota hallat, ei rakeet, ei kuivuus eikä kaatosateet. kaikki, minkä on suunnitellyt kylvävänsä ja istuttavansa, on mielikuvituksessa oikein hyvässä kasvussa ja hyvä laatuista:-)
tässä kuvassa, jonka länttäsin jo keskustelujenkin puolelle *kasvimaan syystyöt*-ketjuun näkyy melkein koko hulppea kasvimaani: vasemman reunan ns vattupenkki, ykkös- ja kakkoskaukalo, taustan kompostin vieru ja entinen kasvihuoneenluuranko, jota pömpeliksi kutsutaan. - oikealle jää näkymättömiin kolmoskaukalo ja takaoikealla on vielä pieni neloskaukalo. kompostien takana, tontin rajalla ja polun muusta kasvimaasta erottamana on mansikka- ja parsamaa. mökin toisella puolella poistettujen mustaherukkapensaiden paikalla on ensi kevään hernemaat tukikeppeineenkin valmiina...
tässä polut ovat vielä sotkuisia ja melkein mulloksella, mutta nyt nekin ovat saaneet kirsikkapuu- ym haketta paksun kerroksen ja näyttävät oikein siisteiltä.
olen joskun vanhalla puolella sanonut, että olen syysahkera ja kevätlaiska. pitää se edelleen paikkansa; minä todella nautin vieläkin, kun saan kuulaina syyspäivinä tehdä noita palveluksia minua hyvin palkinneelle kasvimaalleni. pitkät päivät ja jotkut ihan fyysisesti raskaat työt tuntuvat pelkästään kevyeltä puuhastelulta, kun näkee iltasella kättensä jäljet.
ps - olipa harvinaisen hankala saada oikea kuva oikeaan juttuun. onnistuikohan lopultakaan?
+ Kommentoi (4 kpl)
kate XXIV
perjantai, 2. lokakuuta 2009
tässä on kasvimaan vasen laita hyvin näkösällä. vattujen viekkoon tulee talvivalkosipulipenkki ja kompostien eteen vauvavalkosipulit. nuo nyt mulloksella olevat ja merkkitikut päätyihinsä saaneet penkit ehtivät olla perunannoston jäljiltä jo muutaman viikon kalkittuina oikein vahvan ruohokatteen alla. sitten kun ehdin, otin katteen pois, siirsin ne ykköskaukalon ja pömpelin peitoksi. kaivoin merkkitikkujen väliin ojat, täytin ne hevonhyvällä ja tasoitin mullat takaisin päälle. tuollaisina ne saavat nyt odotella, jahka on istutuksen aika (parin viikon päästä, luulisin).
etualan lavakaulus on ensi vuoden kurkkupenkki. senkin valmistelusta kerroin jo syksy VI-ketjussa. tuon jälkeen se on vielä saanut vahvan ruohokatelisän niin kuin koko muukin ykköskaukalo.
taustalla kompostien edessä näkyy toinen kolmen lavakauluksen korkuisesta tornista. kompostimultaa heinänutulla ja mustalla muovilla (= halkaistu vanha turvesäkki väärinpäin) peiteltynä. tuossa vaiheessa lautakomposti on vielä puolivalmis. ent sipulipenkin päälle kasatut roippeet ja puolet biolan-kompostorin sisällöstä vasta kasattuna siihen.
haravan ja lapion ei tarvitsisi olla kuvassa. niillä on toki oikeakin paikka. tuli vaan kamala kiirus toisaalle, kun naapuri tarjosi ison kaadetun kirsikkapuunsa oksia minulle haketettaviksi. sillä aikaa, kun raijasin niitä omalle pihalleni, oli ystäväni hipi hiljaa käynyt ottamassa kuvat. ei puhunut minulle mitään.
perjantai, 2. lokakuuta 2009
tässä on kasvimaan vasen laita hyvin näkösällä. vattujen viekkoon tulee talvivalkosipulipenkki ja kompostien eteen vauvavalkosipulit. nuo nyt mulloksella olevat ja merkkitikut päätyihinsä saaneet penkit ehtivät olla perunannoston jäljiltä jo muutaman viikon kalkittuina oikein vahvan ruohokatteen alla. sitten kun ehdin, otin katteen pois, siirsin ne ykköskaukalon ja pömpelin peitoksi. kaivoin merkkitikkujen väliin ojat, täytin ne hevonhyvällä ja tasoitin mullat takaisin päälle. tuollaisina ne saavat nyt odotella, jahka on istutuksen aika (parin viikon päästä, luulisin).
etualan lavakaulus on ensi vuoden kurkkupenkki. senkin valmistelusta kerroin jo syksy VI-ketjussa. tuon jälkeen se on vielä saanut vahvan ruohokatelisän niin kuin koko muukin ykköskaukalo.
taustalla kompostien edessä näkyy toinen kolmen lavakauluksen korkuisesta tornista. kompostimultaa heinänutulla ja mustalla muovilla (= halkaistu vanha turvesäkki väärinpäin) peiteltynä. tuossa vaiheessa lautakomposti on vielä puolivalmis. ent sipulipenkin päälle kasatut roippeet ja puolet biolan-kompostorin sisällöstä vasta kasattuna siihen.
haravan ja lapion ei tarvitsisi olla kuvassa. niillä on toki oikeakin paikka. tuli vaan kamala kiirus toisaalle, kun naapuri tarjosi ison kaadetun kirsikkapuunsa oksia minulle haketettaviksi. sillä aikaa, kun raijasin niitä omalle pihalleni, oli ystäväni hipi hiljaa käynyt ottamassa kuvat. ei puhunut minulle mitään.
+ Kommentoi (0 kpl)
kate XXIII
perjantai, 2. lokakuuta 2009
tämä on kaukalo kaksi, jonka päässä hyvin näkyy hiekalla täytetty lavakaulus. siihen kylvetään porkkana, kun nyt talvi tänne II:lle ehtii. olen näköjään ehtinyt kylvövaotkin jo vetää paikoilleen.
taustalla on pömpeli, joka sai hevonhyvää, kalkkia ja ensin vain ohuen katekerroksen tvs-penkin päältä siirrettynä mutta on myöhemmin saanut tuorresilppua 10+ sentin verran vielä. samoin on tästä kuvasta oikealle jäävä pitkä - pömpelin kohdalta kapeampi - kolmoskaukalo saanut vahvan viherkatteen, vaikka ensin joutui tyytymään porkkanamaan hiekkaan. sen levitin tämän ensi kesän perunamaan kohdalle. - ainoa, miksi hiekkaerämaa olisi ollut kuvan väärti - siellä törötti ihan eiliseen asti viimeinen korjaamaton puutarhan sato: neljä komeata purjoa. pakkasyön jälkeen nostin nekin pois.
perjantai, 2. lokakuuta 2009
tämä on kaukalo kaksi, jonka päässä hyvin näkyy hiekalla täytetty lavakaulus. siihen kylvetään porkkana, kun nyt talvi tänne II:lle ehtii. olen näköjään ehtinyt kylvövaotkin jo vetää paikoilleen.
taustalla on pömpeli, joka sai hevonhyvää, kalkkia ja ensin vain ohuen katekerroksen tvs-penkin päältä siirrettynä mutta on myöhemmin saanut tuorresilppua 10+ sentin verran vielä. samoin on tästä kuvasta oikealle jäävä pitkä - pömpelin kohdalta kapeampi - kolmoskaukalo saanut vahvan viherkatteen, vaikka ensin joutui tyytymään porkkanamaan hiekkaan. sen levitin tämän ensi kesän perunamaan kohdalle. - ainoa, miksi hiekkaerämaa olisi ollut kuvan väärti - siellä törötti ihan eiliseen asti viimeinen korjaamaton puutarhan sato: neljä komeata purjoa. pakkasyön jälkeen nostin nekin pois.
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 47kpl, [kt] sivu: 1,2,3,4,5 >> >|]
