lasitettu parveke XVII
maanantai, 20. joulukuuta 2010
parvekkeellakin asti on ollut pakkasta jo 20.11. lähtien ts toista kuukautta. tasaisen tappavaa pikku pakkasta, minimi onneksi vain -10.5°C.
eilinen hullunkurinen pyrypäivä tuiskutti lumen lasien taakse korkeaksi 45 senttiseksi "salusiiniksi". illalla se vain nauratti mutta aamulla rupesi jo "ahistamaan". onneksi kummankin päädyn sisään aukeavat lasit avautuivat helposti. sitä kautta sain pudoteltua lumet alas pihalle melkein neljän lasin pituudelta. keskelle jäi neljän metrin mittainen verho, kun eivät liukulasit mihinkään liiku; urat tiukaksi pakkaantunutta lunta täynnänsä. päivän mittaan höttöinen lumikerros on painunut, niin ettei enää ole kuin vajaa 40 cm. sisältä päin kun katsoo, kerros on aivan kuin puun vuosirenkaat suoraksi venytettyinä; pehmeämmän ja tiiviimmän lumen kerrokset erottuvat jännästi.
eipä näiden melkein kuuden vuoden aikana ole ennen tämmöistäkään tilannetta ollut. viime talven lumet eivät kasaantuneet parvekkeen reunalle niin kuin nyt tämä pyry. ahdistamaan ei ole ehtinyt alkaa, kun jo nietos on omia aikojaan tippunut pois peltireunukselta. mitenkähän käy lauantaina, kun seuraava myräkkä on luvassa? tuuli ainakin näyttäisi pysyvän itä-kaakkoisena edelleen, niin että hyvin voi tuiskuta taaskin kinokseksi parvekelasien taakse, varsinkin kun tuuli ottaa lisää ainesta talon isolta katolta.
jokohan joulupäivänä, kun ei sittenkään vielä tänään, päästään kirjaamaan hgin joulukuun lumiennätys? keskustassa kaisaniemessä lumentulo oli loppunut viiden aikaan aamulla, vaikka täällä kehä I:n tällä puolen syrjäkylällä onkin edelleen hiljakseen satanut koko päivän.

+ Kommentoi (1 kpl)

"(eipäs-)juupas talvi XIII
torstai, 16. joulukuuta 2010
"(eipäs-)juupas talvi XI
keskiviikko, 13. tammikuuta 2010 – klo 15.15
ihan varmasti sai eipäs-kohdan poistaa otsikosta. kyllä nyt on oikea talvi."
noin olisi voinut kirjoittaa jo marraskuun puolivälissä. onko reilua, että talvien väli on kymmenen kuukautta? kysyn vaan:-(
sama oli tilanne tänään kuin tuossa viime tammikuun tarinassa. ainoa muutos oli, että hiiret/myyrät ovat nähtävästi kuolleet jo, kun baarissa oli sapuskaa jäljellä. eikä pakkasminimikään ollut ollut kuin -20°C. kahluuta vähän helpotti, kun rusakot olivat oikoneet kulmatonttini poikki niin uskoon, että oli valmis polku portilta patiolle.
toinen talvi peräkkäin, kun pensaat luttaantuu lumimassojen alle. ensi kesän urakkana on norjanangervoaidan (≈30 metriä) alasleikkaus.
mökissäkin oli sentään vähän lohdullisemman näköistä. kaikki kolme ananaskirsikkaa ja kolme pasuunaa kunnossa. muratti, kaktukset, amaryllikset, sinisarja ja chili oikein hyvässä kunnossa. samoin kaksi tuoksupelargonia. kaksi niistä on melkein kuoleita. samoin enkelipelargoni. vanhat mummopelakuut juuri niin ränsyn näköisiä kuin yleensäkin tähän aikaan vuodesta. neljässä isossa saviruukussa olevat jäivät liian märiksi syksyllä, vaikka ne hyvissä ajoin nostinkin kuistille sateen suojaan ennen mökkiin siirtoa. iso multatila pysyy kosteana pitkään.
kovasti iloinen olen, kun kesällä nimimerkki tuilulta saamani "nimelliset" ovat oikeastaan hyvän näköisiä. tahtoisin todella onnistua niiden kanssa. häneltä sain myös tuoksupelargoni candy dancerin. sen kanssa meinasi käydä huonosti. se on istutettuna saviruukkuun, aika pieneen. viimeksi käydessäni koko kasvi oli rupsahtanut kuivuuteen. kastelin sen ja leikkasin latvapuolelta kaksi isoa lehteä pois haihtumista vähentämään. oli helpotus suuri tänään, kun luokille taipunut latva oli nostanut itsensä ylös ja kukka oli todella hyvinvoivan oloinen taas.
verenpisara on pudotellut kaikki lehtensä ja näyttää kuolleelta. keväällä leikatessa sen sitten näkee, onko varsissa mitään eloa.
ainoat talvitappiot tähän mennessä ovat datura, joka antoi kuitenkin reilun siemensadon ja paprika... huonomminkin voisi olla.
ja uutta luntakin rupesi tulemaan, kun vaihdoin bussista junaan. kahlata saan seuraavallakin kerralla käydessäni.

+ Kommentoi (0 kpl)

lasitettu parveke XXVI
perjantai, 26. marraskuuta 2010
se sitten loppui kesäsesonki parvekkeella viime yöhön. pakkasta -7.4°C eikä kirkkaalta taivaalta paistava aurinko ole tänään jaksanut nostaa lämpöä kuin +2.5°C:een. onneksi edes tuohon, niin sormia palelluttamatta pystyi rapsimaan kelloköynnöksen kolmimetriset varret biojätteisiin, irrottelemaan penkin alle kesällä rakennetun ampiaispesän ja käpyttämään zilga- ja murattiruukut monenkertaiseen kuplamuoviin. persilja on saanut toki pakkasvaurioita myös, mutta kelpaa siitä vielä ainakin tänään leikellä päivän siskonmakkarasoppaan höystettä.
kuivakukkakopallinen (komeaamaksaruohoa jo viime syksynä kerättyä; edelleen ihan hienona) ja kynttilälyhty ja kahdenlaiset tuikkukipot ja kynttilänjalka saavat koristaa parveketta talven ajan. mielialan ja viitseliäisyyden mukaan illalla syttyy joko parvekkeen lampuista jompi kumpi tai molemmat (toinen vain, jos lämmitin tarvitaan; pistokkeita on vain kaksi), kynttilät joko kaikki tai osa, yksikseen tai yhdessä lamppujen kanssa.- semmoista iltaa ei ole tainnut olla kertaakaan, että parveke olisi ollut ihan pimeänä koko illan, jos itse olen kotona ollut.

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy XIII
tiistai, 23. marraskuuta 2010
olkoon syksy vielä, vaikka ulkona onkin jo ihan talvi. - sain aamulla niin reilun happihyppelyn mökkireissulla, että lounaan jälkeen maittoi uni.
sääennusteet lupaavat runsasta lumentuloa ja kohtuullista pakkasta. varovaisena kävin tänään vähän lumen aikaan kylvämässä porkkanan ja tillin. ensin piti luoda lumet penkkien päältä lapiolla ja harjalla. maa oli vain osaksi jäässä, siksi vakoja oli helppo vielä entrata. siemenet lumihyhmäiseen maahan ja ämpäristä kuivaa sulaa hiekkaa päälle. alle kymmen senttinen lumi ei vielä mennyt saappaan suusta sisään.
ihan en usko, että talvi meille vielä tätä vauhtia tulee. sula maa merkitsee yleensä sitä, että paksukin lumikerros vielä ehtii haihtua. siltä varalta, että tästä ei tule normaali pk-seudun eipäs-juupas talvi, on nyt sitten tärkeimmät asiat hoidettuina.
vauvalan ja lastentarhan ja yrttien päälle levittelin havut. männyn oksat tuuppasin zilgojen juurille. vahvan havusilppukatteen alla maa oli ihan sula vielä; ei tarvinnut hakea työkalua reikien tekoon.
varjostusrätit ja -rievut jätin vielä levittämättä. lumi pääsee kinostumaan köynnösten juurille ja se suojaa paremmin kuin mikään muu.
linnut saivat lisää auringonkukkaa ja talipalloja mutta vasta bussipysäkille tassutellessani muistin, että hiiribaari jäi kattamatta. siellä sitten melskataan vajassa ensi viikko...
neljän annoksen verran keppisopan aineksi otin reppuun. tyylikäs musta jätepussi roikkuu parvekkeella ovenrivassa. loppuviikolla teen taas seuraavan satsin.
parvekkeen zilga on edelleen leikkaamatta ja saa ollakin. ihan muutamana yönä on vasta ollut lämpö pakkasella (-1.6°C minimi). kelloköynnös on viffeä vielä, persiljaa saa leikata lautaselle päivittäin.
kelloköynnöksen pistokkaille ei oikein hyvää kuulu: purkkiin = multaan laitetuista 3/4 elää, pullossa = vedessä on enää 1/4 hengissä...

+ Kommentoi (0 kpl)

syksy XII
perjantai, 5. marraskuuta 2010
eipä paljon komeampaa syyspäivää voisi toivoa kuin tänään oli. lupaavat yöpakkasten alkavan. niinpä sitten kävin haravoimassa pihapoluilta viimeiset pudonneet lehdet, ennen kuin jämähtävät maahan kiinni.
naapurit olivat samalla asialla. haravien suihketta kuului monelta pihalta:-)
räystään alle parkeeratussa kottikärryssä pesin vielä saappaani ja lehtiharavan ennen kuin kippasin veden tuijan juurelle ja kumosin kärryn talvisäilöön. kesäsäilöstä kaivoin esiin pakkaspeitteet ja vanhat risat lakanat. talven/kevään suojaukset/varjostukset saavat vielä odottaa. en ollenkaan usko, että vaikka viisi seuraavaa yötä olisikin pienesti pakkasella, etteikö meillä taas mennä suojan puolelle ja reilusti. puutarhailu ei vieläkään ole tältä vuodelta ohi, kun porkkanan ja tillin kylvö on odotuslistalla. parsan ja maa-artisokan varret ja yrtitkin olivat vielä viffeinä. odotan niiden tuleentumista ennen kuin tartun saksiin.
oravan kestävää lintulautaa me emme sitten saaneet aikaiseksi, vaikka kaksi viisasta päätä lyötiin yhteen. viime kerralla käydessäni löysin pahalaisen itse teosta: jollain konstilla se oli onnistunut selviytymään peltitörpön reunalle, piti peltikantta päällään ylhäällä ja syödä mussutti juuri täyttämästäni säiliöstä auringonkukkaa. en oikein voinut suuttuakaan; niin ovela oli temppunsa. - tein sitten saman tälle siemensäiliölle kuin olin tehnyt talipallotelineellekin. laitoin ison muoviruukun kumolleen roikkumaan säiliön päälle. näyttäisi, ettei enää onnistu ovela oravakaan. koko elukkaa ei tänään enää näkynyt, vaikka tiistaina vielä vilisteli pihamännyssä. tali- ja sinitiaisia on sitäkin enemmän. - samoin on hiiriä/myyriä, vaikka niitä en nähnyt. hiiribaarin antimet kuitenkin häviävät joka käyntikerran välillä.

+ Kommentoi (0 kpl)

lasitettu parveke XXV
lauantai, 23. lokakuuta 2010
ei auttanut, pakko oli yötä myöden nostella kaktukset (ja valkosipuliyrtti) sisälle. niin kylmää on jo nyt ja aamuyöllä on täydenkuunhetki klo 4.37. pakkaselle mennee parvekkeellakin. - syyskuun lopulla pääsi jo osa kukista sisään mutta kaktukset kun vaan tykkäävät viileästä niin saivat olla taas "pihalla" yli puoli vuotta. jos entisellään ovat niin parin viikon päästä kukkivat sekä koralli- että marraskuunkaktus. vielä kun saisi vanhatpojat ja tuoksulehtikaktukset kukoistamaan... kevätkaktus sentään kukkii viimeistään juhannuksena.
ps1 - keppisoppaputelitkin nostin sisään, etteivät poksahda rikki pakkasessa:-)
ps2 - ihan turhaan rupesin yötöihin; puoli astetta pysyi lämpimän puolella

+ Kommentoi (0 kpl)

meebo-mörkö
keskiviikko, 20. lokakuuta 2010
tällä kertaa tuon niminen mörkö. joskus olivat esim moderaattorit hirmuisia pelottavuuksia. kuka tietää, mikä kamaluus meitä taas jo kohta odottaa.
nanikka otti punainenmaito ja kibu... lehtihylly-vertauksellaan esiin saman kuin minä: valinnanmahdollisuus muille, vaikka ei sitä itse tässä ja nyt tarvitsekaan (riisipuuroa ja lipeäkalakastiketta ei voi tehdä muuhun kuin punaiseenmaitoon:-))
eikä pyörää tietenkään tarvitsisi keksiä uudelleen, kun copy/paste toimii. - minä olen aikoinaan ollut apuna, kun äiti pesi valkopyykin hiljaa saunanpadassa hauduttamalla. märät lakanat nosteltiin huuhdeltaviksi isoon betonialtaaseen, jonka tyhjentäminen/uudelleen täyttäminen vei oman aikansa, kun useimmiten oli vetenä käytettävä sadevettä tynnyreistä. voimia ja aikaa se vaati. siitäköhän johtuu, että osaan antaa arvon automaattipesukoneelle?
toki voi käyttää vanhoja hyviä työtapoja, mutta itselleenhän siinä vahinko tulee, jos ei tee asioita niin helposti ja vaivattomasti kuin vain on uudella tekniikalla mahdollista. - täytyy myöntää, että kynnys mennä katsomaan, mitä mielenkiintoista kanssakirjoittaja haluaa tuoda esiin, jos jutussa on pelkkä osoite, on erinomaisen korkea. jos jutustelija on vaivautunut tekemään suoran linkin, klikkauksen/avauksen uuteen ikkunaan tekee huomattavasti useammin. jos linkityksestä selviää vielä vaivattomammin, mikäs sen mukavampaa...
vieläkö työelämässäkin vallitsee sama ns muutosvastarinta? - meidän työohjelmiimme aikoinaan tuli uusia näppäriä vimpaimia muutaman kerran vuodessa. kun kukaan ei pakottanut ottamaan niitä käyttöön, hyödyttömiksihän ne jäivät suurelta osalta. hirvittävää tuhlausta sekä yrityksen että yhteiskunnan kannalta. kuinkahan monen yrityksen kilpailukyky on menetetty tuon takia? itse kyllästyin siihen *mennään yli siitä, mistä aita on matalin*-tyyliin niin perin pohjin, että heti kun oli mahdollista, hain eläkesäätiön joustoeläkettä. enkä ole haikaillut menetettyjen eläke-eurojen perään.

+ Kommentoi (2 kpl)

syksy XI
sunnuntai, 10. lokakuuta 2010
nyt on syksytyöt tehty melkein niin pitkälle kuin on voinut tehdä. haravointia piisaa ja kitkeä saa, jos viitsii. ja on muutama tukikeppi ja -narukin otettava vielä pois. kun ei kesällä satanut rankkasateita ja kastelin juurikastelijalla, kukat pysyivät nätisti pystyssä. vain parille pionille ja muutamalle kultapiisku- ja kultapallopuskalle jouduin laittamaan "köydet".
tekemättä on vielä muutama työ
pupuverkot - odotan, että lehdet varisevat puista...
talvivalkosipulien istutus - lämmintä edelleen, ei vielä kiirettä niiden kanssa...
zilgan leikkaus ja risujen purkitus - odottelen ainakin kolme viikkoa vielä...
kylmäkäsittelyä tahtovien siementen kylvö - odotettava pakkasia...
porkkanan ja tillin kylvö - ks edellä sanottu...
talvisuojaukset - ks edellä sanottu...
talvisuojauksiin olin jo aikaisemmin ja tänään taas löytänyt kompostointialueelta männyn oksia. ovat koristeena isossa ruukussa kuistin portaalla odottamassa talven tuloa. - tänään sitten mennessäni tapasin naapurini, joka kertoi käyneensä laittamassa ilmoitustauluille lappusia *havuja talvisuojaukseen. saa hakea paikasta xx* - pihaltaan kaadettiin kaksi melkoisen suurta kuusta. itse hän ei niitä kaikkia tarvinnut ja halusi ilahduttaa muita. sovimme, että haen kolmetoista oksaa, kun en enempää minäkään tarvitse. lopulta otin vain kahdeksan, kun olivat latvapuoleltaan niin isoja ja tuuheita, että yksikin paikkaansa riittää.
siinä sitten oksat vietyäni ja kottikärryä (oma on räystään alla vettä täynnä; muoviset vesisaavit olen ottanut jo talvisuojaan. kärry kestää saappaanpesuvesineen pikku pakkasetkin) palauttaessani jäin naapurin herran kanssa hänen pihalleen jutustamaan. seurasimme touhua paikoitusalueen reunalle kasatulla havukasalla. pikkufrouvat valkkasivat ja valkkasivat ja kun tyvipää oli kuollut ja risuinen, väänsivät ja repivät (käsin; ei helppo työ tuoreen kuusipuun kanssa) huonon kohdan pois ja vippasivat syrjään. meillä kyllä silmät pyöristyivät. kumpikin oli ottanut kasan päältä, saksinut kuivat pois omalla pihallaan ja vienyt ne haketettavien kasaan ja pinonnut tuoreet havut odottamaan talvea.
olen moneen kertaan ihmetellyt, miksi ihmiset viitsivät kärrätä oksia pitkän matkan kompostialueelle; jos ei itse tarvitse, huhuaa ja kysyy *kelpaako naapurille*. mutta jos todella sitten "halutaan" vain priima ja jätetään muu osa kuitenkin antajan siivottavaksi, en yhtään ihmettele, että antamisen halu loppuu kerralla.
tämän kertainen antaja oli selvästi pahoillaan itsekin. totesi vaan, ettei arvannut vääntää rautalankamallia *viekää oksat kokonaisina*. hänelle ei nyt kyllä vaivaakaan tällä kertaa tule, koska mainittu naapurin herra lupasi nostella ympäriinsä viskotut karahkat omaan haketuskasaansa ja vielä haravoida platsin puhtaaksi ja siistiksi.

+ Kommentoi (0 kpl)

kate XXV
perjantai, 1. lokakuuta 2010
mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi olen vinksallaan lempikasvatettavani = talvivalkosipulin ja kattamisen kanssa. fanaatikko mikä fanaatikko...
tvs:hän nostaa purjeensa aina jo huhtikuussa, eikä siihen aikaan mistään kunnon katetta ole ottaa uusintakattaukseen. (yhden ainoan kerran oli niin aikainen kevät, että nurmikko todella piti leikata vapun aikaan.) kovin olen aina surrut, että suosikkini saavat värjötellä vanhalla katteella pitkälle toukokuun lopulle. ensimmäisen leikkuun tuotto menee silloin ehdottomasti tvs-penkin päälle.
viime syksynähän, kun ruohoa oli paljon, tein nurmisilppu/hiekkakokeilun. se onnistui oikein hienosti puoliksi. kyssäkaali ei edes itänyt:-( tarkistin äsken, että 27.4. olin kattanut tvs:t vahvasti navetalta tuoksuvalla talven yli "säilötyllä" heinäsilpulla.
tänä syksynä ei parane edes unelmoida moisesta: niityillä kasvaa harvakseltaan muutama heinänhaiven. sitä vastoin mehän saimme varsomis(?)karsinoiden olkihevonpeetä ja runsaasti. siispä ensi kevääksi laitoin talteen hevonhyvällä maustettua olkisippua kaksi isoa turvesäkillistä. - naapurin herroilla oli nauru herkässä, kun maalailin vanhan rouvan ensi kevään onnea: vappujuhlat ei siitä parane, kun saa levitellä hevonpeeolkea talvivalkosipulipenkille:-)
ihan päivänkohtainen onnenaihe oli nurmikon leikkuu ja vaahteranlehtien silppuaminen siinä samassa. kolmesta täydestä keräyspussukasta riitti isoimman kaukalon peitteeksi. säkkiheinän päälle sen levittelin ja puolipussukkaa riitti vielä biolankompostorin herättelijäksi.
ps - meinasin sunnuntaina talvi"teloittaa" mökin, mutta kun keskiviikkoon asti luvataan ihan lämpimiä öitä, enpä teekään vielä. keskiviikko- ja viimeyö olivat kylmiä ja ensi yöstäkin pitäisi vielä tulla viileä. kuistille asti ei pakkanen kuitenkaan ole päässyt, vaikka maa ja mökkien katot tänään olivatkin aamulla huurussa. olkoot pelargonit ja muut räätit ulkona toistaiseksi.

+ Kommentoi (2 kpl)

parsa
perjantai, 1. lokakuuta 2010
joudutte suomaan anteeksi, kun en jäykillä särkevillä sormillani ruvennut siistimään siemeniä esiin parsanmarjoista. - itse olen aina kylvänyt marjat n 10 cm välein. keväällä kun taimettuvat ja ovat ehtineet suurinpiirtein parsinneulan kokoisiksi (näköisiksi myös:-)), olen nostanut tuppaan ylös, jakanut sen ja istuttanut taimet yksitellen purkkeihin.
toki voitte ottaa marjoja, selvitellä siemenet ja kylvää normaaliin tapaan erikseen. minun laiskan ja vanhan konsti on perin vaivaton, siksi sitä käytän.
muistakaa myös, mitä olen parsa-ketjussa joskus kertonut; itävät hyvinkin epätasaisesti. ens ja viim taimien väliä saattaa olla viikkojakin. kärsivällisyyttä - älkääkä kylväkö salaattia parsojen päälle, niin kuin minä joskus tein:-)

+ Kommentoi (0 kpl)

lasitettu parveke XXIV
maanantai, 13. syyskuuta 2010
kotipäivä kun on, karsin parvekkeen päätyseinältä oikein pahaan kuntoon ehtineen pitkän avomaankurkun roippeet. luulin, että se olisi jo lopettanut tuotannon, mutta löytyihän sieltä vielä kolme komeata kurkkua. ja kun eilen toin mökiltä viisi parkaa, tuorretta kurkkua syödään lounaalla, iltapalalla ja vissiin vielä huomena aamiaisellakin.
jatkuvasti kesä kesän jälkeen parveke jää tiiron osalle; mökillä viihtyy paremmin jopa sateisinakin kesinä saati sitten tänä vuonna.
keväällähän kovasti toivoin suuria uutuuskasvista - spaghettipavusta. kasvattelin sitä parvekkeella ja mökillä ja annoin siemeniä kaikille, jotka vaan suostuivat ottamaan kokeiltavakseen. meillä kaikilla kokemukset olivat yhtä huonot tai vielä huonommat. ensinnäkin lähtivät kasvuun todella hitaasti, tekivät kyllä pitkiä papuja (minulla mittauksen mukaan 43 cm pisin) mutta ne sitten kuivuivat kudinpuikon oloisiksi. saman tapainen tulos kuin aikoinaan kokeilussa olleella mustaporkkanalla, josta tuli rautanauloja. - opetus: etelänmailla hyvin viihtyvät lyhyenpäivänkasvit(?) eivät sovellu meidän valoisaan alkukesäämme. papupussin loppu pääsi roskiin...
keväällä istutetut uudet zilgan ja muratin taimet ovat kasvaneet hyvin niin kuin kaikki aikaisemmatkin. mutta se talven yli vieminen, se se on vaikeata. tai edellinen zilgahan kuoli yllättäen kesäkuun alussa. muratti kuivatti vartensa viime keväänä. yritän ensi vuonna suojata sen koko matkalta, että versotkin säilyisivät eikä vaan juurakko. ei hyvä, jos joka vuosi joutuu aloittamaan maanrajasta uudelleen.
kelloköynnös kasvoi mukavasti lasien välistä ulos ja toisesta raosta sisään, kunnes tuli niin pitkiä pahoja myrskyjaksoja, että otin sen takaisin lasien suojaan. tuuheana ja komeana kasvaa pitkin pöytää mutta ei tee nuppuja:-(
tomaatti jatkaa kasvuaan, basilika rehoittaa ja persilja näyttää taas siltä, että kyllä siitä joulupöytään viffeätä saa...
huonekasvit nauttivat olostaan kesähuoneessa. sisään pääsevät taas vasta, kun lämpötila putoaa pysyvästi alle +5°C:een
ps 26.9.2010 - koleata oli koko päivän parvekkeella. otin sisään hienon kiinanruusun, jommoista ei aikaisempina vuosina ole ollut parvekkeelle kesäksi laittaa. anopinkieli sai tulla myös sisään. siitä leikkasin kaksi sojottavaa lehteä pätkiksi ja laitoin multaan "vauvalaksi". pitkään joutuu odottelemaan, että alkavat kasvaa, kun tähän aikaan vuodesta juurruttaa. muistaakseni syyskuusta kesäkuuhun vierähti tuon emokasvin kanssa.
isossa ruukussa olleista kliivioista toinen oli aivan rääsy. otin ne ruukusta ja jätin vain toisen samaan purkkiin. rääsyn hävitin. sen juuret olivat ihan kuolleet. joko paha kasteluvirhe = hukutus tai sitten sen kaveriksi tullut poikanen oli aiheuttanut hengenmenon. pienen erottelin emostaan ja ruukutin omaan pikkupurkkiinsa.
parvekkeelle jäivät enää kaktukset. ne vain tykkäävät viileistä ilmoista - ja palkitsevat toivottavasti ulkoilluttajansa komeasti kukkimalla.

+ Kommentoi (3 kpl)