Lissä miättei lauantai, 29. elokuuta 2009

Pohjattoma para.

Viime vuan mää laitoin vihroin vanha pannunrämä kiartto. Omal pihal tiätenki. Kamalasten riipas syrämmest otta ne isosten vaalitu mummu vanhat parat siält varaston hyllylt ja sahat rautsahal pohjat pois. Iha hyvi patoi oliva mitä ny muutama ruastunu reik kyljes. Mut mää ole semse päätökse täsä torpas ny tehny, et kaikke mää e voi säästät vaik kui miäl tekis. Siis siäl varastos. Ja ku sin hautta niit tuski noi kakarakka suastu mukka laittaman, ni paremp sit kai o kattel niit omas pihas omal ajal, eik vaa. Tälläi elävän. Olis seki aika näky hautuumaal ko routa alkais nosta oranssi ja keltast patta ylös kummust vuas vuarelt vaan enämpi.

Mul ol viimvuan semne oikke hiano ja innovatiivine ajatus et mää sin yrttimaal ne kattila tunke ja sit pistän kaikemaailman rehuit niihin kasvama. Ja nii mää tein. Mut ne mittä helvat niis suastun kasvama, kitusivat vaan ja ihan ku olisiva ain irvistänne mul ko mää siit ohi lampsisi. Tänä kesän sit pääti et ny tomne kiukuttelu saa luva loppu ja otin ne kasvit pois niist paroist. No eitkai ne mittä mihinkkä voinekkaa kasvat ko mult niis ol ko pöly vaik pualensuve ol vet tullu alas. Mittä kosteut ei ollu sin kattilaa jääny, mut kaik sen ny tiätäki ettei pohjattomas kattilas mikkän pys. Ves ny ainakka. Ja kusiaise oliva tehne sin isot yhryskunnat. Kiva ol niit plantui siält reppi ylös ko murku juaks kintui pisi ja purivakki. Tunnus ihan ko olisiva pari purasuu tehne sinneki mihi ei se aurink oikke pääs paistaman. Vaik ussei olenki pers pystys jossai päi pihat. Mukko sääryllisen ihmisen mul o vahintäkki housu jalas.

Net kattila sit siirtysivä ton kasvari kylkke kivikkopenkki. Santta al ja muutama rumemp murikka sin kattila ja turppeen sotku lopuks täytte. Sopivasten asettelin ne kallelles et sit luannikkaaste vessi valuis pois. No ny näyttä silt et ova koko aja täyn vet. On se ny kumma ko kyl ny sit pysytää ja olla niin märkkä ko siin o semssi kasvei ko ei siit verest ni välittäs. Jos ne siit ny ne maksruaho ja mitä siin ny kaikke olika, mätänevä liian märä johrost, ni kyl mää sit heitä noi kattila romukuarma!

Viäläki olis niit kaikki vanhoit kipoi misä on emal veret pääl. Just niit ko sit o kaikki ruusun kuvi maalattu pisi kylkki. Olis punase sävys ja sinise ja jottai lai muutakki tais ol. Ny ne kerävä pöly tual keittiö kuivauskaapi pääl. Mitä mä niitäki siäl sit oikke säästä? Miksemmää ol niit älynny kans sin ulos pistä. Ne olis kyl ehji juu mut ei niit oikkeest voi enä sapuskan säilytyksee käyttä. Ova kyl nii pali kulahtanu ja sit niit o kolhit ja paukutet ja mitä viäl et emalit o siipan jostai kohri pois ja sit o ruaste päässy töihi. Mukko niis o ne kanne! Mihin mää sit ne ylimääräse kanne pistä? Kauhian vaikiaks tämän asia voira tehr. Täytyy ny viäl vähä sit fundeerat tota juttu.

Tarttis viälki noit isoit kivei raahat et sais koko klasihuane reuna umppe. Sit vaa alkka mahroto hom ko ei ol nii pali kasvei ko tomses kuivas sannas viihty. Mut kyl maailmas kasvei o. Ne täytty vaa löyttä. Jottai lai siämeniiki tual olis jos vaa sais itestän irt nii et sais ne multta. Ei ne siäl pussis pali kasv eikä kuki.

Tunttu et ko yhre rojekti saa alt pois ni se onki poikinu kymne uut. Ettei mittä loman tunttuka ämmäl sais ol. Ja ko sit täytty toi huusholliki ain joskus klaarat, vaik se onki sit vihoviimäst tyät. Ja kakara vaati jatkuva huamio. Eik nekkä sit vois hetke ol hiljaa. Ne ei an mun ol missä rauhas, muutko sillo ko ova koulus. Tai nukkuva. Tai sukeltava. Ja jos josku saaki mukuloilt rauha ni rak o konteis just sit. Tiätenki. Jossei se muut keksi ni haukku kottari tai kaiva kuappa sin mihi ei sais (ko sit eres täyttäs se takas!) tai koitta karkku.

Vaa kyl sit syksyl taas huama, et aika pali tul tehty kesäl. Joka vuas o eri näköst ja pikku hilja se piha siit muatoutu. Onneks o pitk ja pimiä talv funteerat uussi jutui mitk voi sit unohta ens suven. Ja tehr jottai lai iha muut ko ol miättin. Siin se salaisuus sit kai o. Puutarha ei ol ikin valmis, mut puutarhurska o.

+ Kommentoi (7 kpl)

Miätteit murtteen kaut lauantai, 29. elokuuta 2009

Siin ne ville sit ovas

Kauhian kiristysbreivin sain tänäpänä tos joskus. Iha privaatist. Siin sillai seisos et jolsei ala teksti oleman lopviikost ja byhän ni sit joutuis kaffet keittämän, ko se kiristäjä pakkas vallan torpal tuleman! No kauhian aivoraksutuksen ol semne immeine alul pistän. Koko jumalan bäivä mää miettisi et mitä ihmet ny sit oikke skriiva et sil jotta lukemist olis. Ko kyl kai semne ny äkki tän hurautta, ko sil biiliki o olemas. Ja semne kort, et lain mukka sitä ajat saa.

Ja sit mää vallan mainio juane keksisi. Pistetä oikke viimäsebääl kunno teksti jos on eres pikkasen jottai tavaamist. Antta sit eres hiukka aikka lissä miätti seuraava siirto. Meinaa et kirjotan täl pualmurtteel mitä o lapsuurest jääny, onk tää ny sit semmost pualraumgiält.

Ko kyl sitä semmost kaikke kumma on tosa orankeriuumis tullu tehty ja mietitty. Vaiks sellast et miks kukka ihmine tommost hullu risti itelles meina väkisin halut tehr. Vaa teht jo o. Ny siäl nii ilosest ja sopusast kaik kasva. Ja jolsei kasv, ni taivasal jouttu ja elämä vähä lyhene ko pakkane tulee ja pistä matalaks. Eikä millä malt ol orottamast et kui sit lainkka käy ko ens kevät tuleman bitä. Sit o purnukka ja kaikemaailma kippo täyn yht jos toistaki laji. Tomaatin siämeniki on viäl ens vuarel vaik piänel kyläl jakka. Onneks en kyl yhtä kylää tiär, mihi niit antta vois, ei jäis ittel mittä.

Mut niit gurku siämnii o pakko josta lissä saar. Ko ny ol eka vuas pitkä tiima ko oikkiast unohri niitte hoiro. Voi et mä sanos vaa. Mite voika yks ämm ol niin hatara muistissas et unohta kaiklaisest gurkui eres laittanees. Ja sit löytä semset surkkiat mikkä ei gummiska enät kasva! Tai kyl ny kasva mut ei siit mittä syätävä voi orotta. Lehrekki o paham makussi, maistakka vaik jolsette usk ko sanotam.

Ny o sin hiano kasvarii sit viäty semse huanplantu ko vaati viäl näi kesän ehtool hiukka enämpi valot ko mitä torpa akkunoist sisäl tule. Jos vaik vahinkos sillai jaksaisiva vähän viäl kukki lissä. Ainaki toi puukanville o kivast jaksan ol värikkääl pääl. Siis toi purppura värine. Toi tomne ruasteen oranssi o vähän katkeramp. Mul o kaks oranssi ville ja toine tek yhre ison kuka ja toinen miätti et tekiskö mont piänt oranssi. Ne o ku miähe, ei niist mittä selvä saa. Ei fundeeramiselt eikä juamiselt.

Mul o siäl griinhouses hiano mittar. Se katto ain et mikä ol alin ja ylin lämpö milloki. Välil sit täyty nollat, tiätyst. Siit ku vähä jaksa kirjaa pittä ni kivast siit sit pääse selvyyte, et millo täytys huanekasvei tuar sisäl. Mun pualest sais ol kyl kauhian pitkäl syksy lämpöst. Säästyis mahrollisimman pitkäl tost sisäl raahamisest. Noitte sisäkasveitte pualest meinaa. Paremp niitte tual o ol, jos vaan ei pakkane käy panes, ku siäl o tota luanno valo niibali enemmä.

Ei tua katto kyl mittä lämpö pirä, siit ei ol ens suven mittä appu. Tai onha siit tiätys se, ettei siit ny lumi senttäs läpi änke. Mut ei se mittä lämppö pir. Se on ni saakuri just ni ku ei sitä markka ol. No ei ol sitä euroka, mil niit hianoit kennolevyit katoks ostais. Mut ei se tätä ämmä pali lannist. Jottai sisäteltta mä oon vähä täs tuuminu. Jos vaik sellasel sit sitä lämmint tila sais vähä aikaseks.

Semssi kaikki sitä ny jo kesä ehtol miättii! No saas nähr ny kui ämmä käy. Ny ei aut mittä enä miätti ko klokkaki o senvert et sääryllise ova jo menne maat. Ilkkiäst sanottun: nekki vois joskus nukku eikä ain vaa maat, sanos vanh piika ko kylkke alakerras kääns.

Et terveissi vaa Beel, ja lues sit hiukka hittaammi ko kerra lukeman alotis. (tai vaik kahre kerra ;DD!)

+ Kommentoi (1 kpl)

Kasvari korkattu ja vähän muutakin... torstai, 27. elokuuta 2009

Avajaiset ja nimikkoviini...

No vihdoinkin pääsen kirjoittamaan. Kolmisen viikkoa täydellisessä nettipimennossa on täs oltu. Se oli sillain, et just ku olin saanut loman lapsista, jälkikasvu meni kokonaiseksi viikoksi mummulaan, ja minulla olisi ollut kerrankin aikaa notkua yötäpäivää netissä, ni virusturvan vanhenemisen johdosta kone paukahti täyteen kaikenmaailman viruksia.

Ei se mitään, homma oli sit niinku se oli ollut kaikki vuodet ennenkin, ei nettiä. En kaivannut koko tietokonemaailmasta kuin tätä päiväkirjaa, kun se kerran jäi kesken. Eli jos joku luuli tai toivoi, niin ei, en pudonnut mistään, enkä polttanut luomustani maantasalle, vaikka pinna katkesikin (taas) muutaman kerran ja päreet paloi suunnilleen joka kerta kun aloin jotain kohtaa rustaileen. Sitäpaitsi, kasvarin polttaminen olis aika huonoa, kun kerran suurin osa on lasia. Jumalaton siivoaminen olis ollu jälkeenpäin.

Vaan nyt on huone otettu käyttöön. Lapset yrittää kantaa sinne kaikenmaailman leikkejä. Ei onnistu. Tämä on äidin ikioma leikkimökki ja kakaroitten leikkimökki on se toinen, pienempi jossa on vaan yksi ikkuna. Ja seinät maalattu ulkoa punaiseksi ja sisältä vesivärien joka värillä ja huulipunalla ja ripsarilla ja vähän kurallakin. Lapset leikkivät siellä ja minä leikin tässä.

Kaikki kasvit ovat päässeet ämpärivankilastaan. Heti huomasi selkeän piristyksen kun istutin ne uudelleen kasvualtaan tapaisiin suorakaiteenmallisiin poteroihin. Luulin jokaisen raakileen tippuvan operaatiossa, pitkiä hujoppeja kun jo olivat, mut hyvin ymmärsivät tomaatit pysyä oksissaan. Ja voi että! Ne neljä minimaalisen pientä kasvarikurkun rääppänää, jotka löytyi sieltä vanhasta kasvarista, nekin kasvavat hurjaa vauhtia uudessa kodissaan. Tietenkään ne eivät ehdi enää mitään satoa antamaan, mut kasvakoot nyt kunnes pakkanen tulee ja tappaa.

Sain sit melkein sen eteisosankin kattolautaosion tehtyä. Kauheen vaikeeta sekin oli. Esimaalasin laudat autotallissa, ensin toisen puolen ja siihen se sitten jäikin. Siellä ne kököttivät ja odottivat kaksi viikkoa maalikerrosta toiselle puolelleen. Vaati hirmuisen voimanponnistuksen ja päättäväisyyden maalata ne tos alkuviikolla valmiiksi. Homma kesti ainakin viis minuuttia.

Kun niitä sinne "kuistin" katolle asentelin, niin johan paljastui rakennusvirhe. Ja kamalan ruma sellainen. Mut olis pitänyt purkaa puolet kuistin katon muovituksesta pois ja tehdä vinot tukipuut uudelleen, äääh. En tee. Ainakaan tänä vuonna. Kyllä ne laudanpätkät siellä pysyy ja jolsei pysy ni tippuvat. Kait se on pakko joskus uusiks laittaa, ku yhdestä pikku kohdasta tulee ihan vähän vettäkin sisälle. Mut onneks vaan sillo ku sataa.

Jottain tuolia ja pöytää täytyy miettiä sinne, siellä sisällä on kiva istuskella kun ilma ympärillä viilenee. Lattiastakin tuli äheltämisen jälkeen hyvä. Vanhat räsymatot, jotka pelastin joskun kaatopaikkakuormasta, saavat maatua hiekan päällä ja keskellä on helppo kulkea trallien päällä. Sisustus on vielä kyllä kesken, eikä se valmiiksi tulekkaan. Vanhoja ihania pitsiverhoja, joissa on reikiä väärissä kohdissa, on kerätty ens kevään varjostusverhoiksi. Talveksi aion vetää sinne jatkojohdon, sellasen ulos tarkoitetun, ja sitten laittelen jouluvalot ikkunoihin.

Vesihuoltokin on jo puoliksi valmis. Letku on kaivettu maahan, tynnyrin liitoskohta joutuu odottamaan et putkiaivoinen avovävyputkimiehen kesäloma loppuu ja se saa hommattua töistään oikean kokoiset nippelit. Osaisinhan minä sen itekkin, mut sillä on ne ammattipaperit, ni ryömiköön sit vaan sinne tynnyriin...Minä sitten kehun ja ylistän miehistä nerokkuutta ja keitän kaffeet ja tarjoan mustikkapiirakkaa.

Kieltämättä tuntuu nyt jo hyvältä. Sain kasvarin tehtyä ja viinit juotua. Itseasiassa se jälkimmäinen tuntui senverran enemmän hyvältä, että taidan täs joskus juhlia kasvarin avajaisia uudelleen...

+ Kommentoi (4 kpl)