Siämensääntöjä ja -säätöjä lauantai, 8. marraskuuta 2008

Arriktin omakuva

Moon ny torella varovaasesti alaannu nämä syyskylyvöt. Tuumasin notta alle saran kylyvöerän pitää jäärä. Enkoo valamihiksi ryytimaallen teheny tilaakaa ku jotaan tuallaaselle seittämällekymmenelle. Josko se hyvinki piisaas. Enkä moo ilamoottautunu siämenkirjehishinkää ku aiva pakon eres. Ei niitoo käyny kuv vasta kolome, vai olisko sittekki nelejä, siis kuinkaha... mutta alta kymmenehe kummiski tällen syksyä oon itteni merkannu. ( Jess, mosasin! = nuarimmaane 6v sanoo mullen notta: Jess, sä osasit!, kum mä teen sem miälestä jotaan oikeen. )

Sitte oon teheny säännöt:
1. kahtakymmentä siämentä enempää ei mihinään nimes saa ottaa yhyrestä pussista. Suatava lukema olis siinä johnain kaharen ja seittämän välis. ( satakolometoista Plantago majoria, kääk )
2. Ja samaa sorttija ei sitte oteta seuraavasta kirjehestä. Meinaan, jos siäläki o.
3. Mitää mitä mullon jo taimena, ei saa ottaa.
4. Eikä tartte ottaa kaikkija niitä, mitei mulloo.
5. Pitää tuumata notta tykkäänköhän mä oikiasti siitä rehusta, vai oonko vaa utelijas.
6. No joo, tiätäähä sen kuinka mu sitte käy, ku oikee henuusija siämenijä vastaha tuloo... kalapate.

Seläkähäs saat, jos hukut, sanoo äiteeki muinoon, ku se pelejätteli poikes heikoolta jäiltä.

Mulloli viime talave jääkaappi täynä siämenijä. Jonsei kylymäkäsittelyys, nii sitte pelekiis pussiis. Kuulemma pysyy itävyys parempana sillaa. Noh, soli jääkaappi nii täynä, notta tuumasin ettei tällen talavija saa käyrä nii. Syäräkki pitää ja kersat tarttoo maitua.
Mutku moonki siämenarrikti. Havaattin, notta kummä teen oikeen piänijä siämenpussija ja merkkaan ne oikeen terävällä lyijykynällä, nii meirän jääkaappihi mahtuu kahta kauhijammin siämenpussukoota. Ja kahta piänempähä tilaha. Ny eij oo vasta ku kaks floora-askija. Siis hetkoone, ei meillä mitää flooraa enää. Noliki niitä maanäyttehen lähetyslooria. Isännyyreltä oli loppunu peltolohkot keske. Niim molin saanu loppuuhi pakastaa mustikoota, niin ja ängetä siämenijä. Mutta asijasta viirentehe, ny soli saanu näyttehije ottoa varte oikee hianoja loorija. Niissoli ryssän kiältä ja niis sanottihi vissihi notta rajejuustua. Meinaan ainaki kuvasta päätelle. Olettaasin nottei niis ainaskaa mistää maanäyttehijen otosta ohjehija ollu. Meillei oo ainaskaa viälä ollu multa valakoosis kokkarees ja eikä siinoo lukenu notta Valio. Kiärrätystä soon piäniki kiärrätys. Eiv vaiskaa, noli puhtahija loorija, ryssät eijjoo vissihi jaksanu syärä rajejuustua nii palijo.

+ Kommentoi (1 kpl)

Eijjoo askarehen puutesta ollu perjantai, 7. marraskuuta 2008

Pitää olla rikkaruahokki vähä korijemman värisijä.

Onneksi mu pyttyarmeijasulkeeset o tällen "kesää" ohitte. Kävi jo tyästä niire rehuje äkseeraamine. Akillejja, paikka! Ukonhattu, istu! Maksaruaho, maihi! Eikähä siinä tiätty niinkää niire kuappaamine aikaa viäny. Soov vaa kum mun piti joka nelijösentti omin käsin ( ja jaloon ) kaivaa ylähä ja peraata entiset vihiriät poikes. Ryytimaallen tuli joku nelijö uutta kukkapenkkijä. Yritin pysyä räkningiis näiren siämentaimijeni kaas. Mullon sellaasija kuraasija lapunliparehija isoo nivaska. Niihim moon kirijootellu esim G2-8 Aq f. Blackcurrant Ice 1.8.08 1kpl KMoik tai I.13-8 Acon.nap.ssp luci 1.8. 1 KMoik. Hee, salakiältä.
Kum mä niitä liparehija laitoon räkninkiihi nii viimooses lapus 17.9. molin istuttanu 168 kappalesta siämentaimija multaha ja yhtehensä tällen "kesää" molin istuttanu 3363 kappalesta siihe mennes. Toresta moon kyllä tuumannu jotten moo viälä kuiteskaa muistanu pistää ylähä niitä tuan aijjankohoran jäläkihi kuapattuja. Ku niiton kummiski löytyny tuanki jäläkihi siältä ja täältä pöttijä, johona joku epämäärääne luiru yrittää henkitoreesnansa ilimaasta notta josko kummiski laittaasit mu maaha. Ja mähä hellämiäline sitä armahran ja lähären lapijon kaas kuappaa kaivamaha sillen sarannelle ( eiku, satakolometoistaha niitoli ) Plantago major ''Rubra''n taimelle. Notta terveesijä vaa sinne eteläsuamehe, noon varmaha itäny joka siämen.

+ Kommentoi (4 kpl)

Ruutanoosta torstai, 6. marraskuuta 2008

Tuasta näkyy poloku, ryytimaa, vilijahalames ja rooppi (jokon piilos).

Hee, kattoon tuas jotta moon viäläki kolomanneksi suasituun päiväkirija vaikken oo kunahtanu, en kälähtäny monehe kuukautehe.
Moonki ollu aiva pihalla koko kesän. Kersakki tiäsi justihi notta jossei äiteejä näjy, nii soon ryytimaalla persmus pystys. Nuarin tryykäs polokua pitki tuan mettän kiatalehe läpi ja huuti aiva oikoosta notta: ÄITEEEE! Noh, siinä äkkijä palajus kourija viruttelemaha. Alustava käsije pyyhkimine suaritetahanki sitte metoorilla: kyykkyhy ja nurmen nukkaa silittelemähä. Kuivaamine tapahtuu tyylihi: '' äitee aina sanoo jotta älä tee nuan '', elikkä ne pyyhitähä housun persuuksihi. Tai oikijammi, takareisihi.
Meilloli tuan häjynkersan kaas tapana käyrä saviroopilla viaruspellon lairas syättämäs ruutanoja. Pikkuuse vaa vähä köpätti kummä näjin jotta soli löynny yleensä aina tuarehimmat leivänkäntyt fölijyhynsä. Nolis voinu syättää isännyyrelle, ruutanoolle joutaas jonku päivä vanahaki. Kulijimma raktorin renkaha jäläkijä kaartaan sillen roopillen. Ja ku jäläjet oli siinä rinnan, nii tiätysti piti vähä juasta kilipaa ja kum mulloli ulukokaarret, mu kävi niinku kävi. Lopullen kesää soliki aiva lystijä kum minen enää nähäny koko kersaa. Vilija oli jo sevverta kasvanu, notta siälä vaa korret tutaji flikan kaartaas maalihi.
Isännyys o koppuroonu paaluusta ja kuarmalavoosta roopin päällen sellaase sillan tapaase, notta se pääsöö vesipumppua reiraamaha siihe plutakkoho.
Elikkä menimmä niihi kuarmalavoohi, itte kaukemmaasehe ja kersa rannempaha. Istuumma sitte hilijaa ja pirottelimma käntynmurenoja veren pintaha. Noli kyllä aikaste hapenehija niire murenoje perähä, ruutanat meinaan. Soli hauska kattella ku ne välhi hotii kituumihinsa nii maharottoman suurija kiatalehija nottei auttanu muu ku sylykäästä käntty takaasi. Ja eiku uuresta vaa, jonsei joku toine ollu jo jounnu siappaamaha sitä noukan erestä. Monemmoosta palettitanssija siälä harrastettihi, ku kalat pyärii vikkelästi nuare hilijaa pohojamutihi vaipuvije murenoje peräs.
Mullolis ollu tuhannen pyttyä koulimate ja taimija pilivin pimeen multihi kuapattavana. Siinä vaa molimma ja ripistelimmä leipää haaskuhi ja meilloli lystijä.

+ Kommentoi (2 kpl)

Voihan taittamarallaa! keskiviikko, 14. toukokuuta 2008

Tämei kyllä näytä paratiisin väjeltä, olisko tullu alakerrasta?

Minen ala näitä ilimoja. Esikasvatuspytyt o jo ollu pitkähänsä tuas porraspiäles yäkki, mutta ny. Taas alakas se rehaamine erestakaasi ja sinne ja tuanne. Syyskylyvööhi moon vaa laittanu vähä hallaharsua päällen. Nei oo olleskaa nii kranttuja ku nua sisällä kasvanehet hempukat. Moon teheny muutaman päivän väliin inventaarijota. Miton noussu ja mikkei oo viälä itänehet. Meinaa niistä ryäkälehistä nousta yli pualet. Vasitenki sellaaset siämenet o itäny, joita roiskaasin sellaasella rennolla ottehella ja miälenlaarulla. Ei te kummiskaa irä.
Moon kylyväny paratiisililjaa monena vuanna ja o mulla joku taimi tuala nuata ylivuatisiaki retalehtamas. Nei oikee kyllä tykkää meirän pellosta. Olivatten noussehet viime vuaren taimet koko mitaltansa ylähä. Keekoolivat juuret palijahilla mullan päällä kummä ne siitä pelastin. Elikkä, soon kummiski nii korija kasvi ja hyvän niminenki, jotta laitoon sitä syksyllä kylyvöhön usijammanki erän. Ja kah, ne pirnalehet piipottaa ny sitte oikee trusapäin tuala ryytimaalla. Jokahine kylyvöerä o tuattanu tulosta. Moonki pian paratiisis.
ps. yät kylymeni, tarkoottaa: täysikuu o tulos.

+ Kommentoi (6 kpl)

Tulooko se kevät olleskaa? tiistai, 22. huhtikuuta 2008

Sinivales hangen alta 17.4.-08

Moon ollu vähä köppäännyksis. Sellaane olo notta vaikka kuinka pitääs polovija ristis nii kuset tuloo kummiski. Elikkä oon ittiäni pirätelly, ku nua ilimat o ollu mitä sattuu. Meillei ollu lumija koko talavena kum muutaman hetke. Sitte maaliskuus alakaski sellaane seilaamine ilimoje kaas. Lumet sataa, lumet sulaa, sataa, sulaa... Ei tiänny yhtää ruveta vilijelemähä.
Moon kyllä nykki jo nuaren karkkilootijeni ja maitopurkkijen kaas aiva pakahruksis. Isännyys häjyylöö kum mä pyyrän joka ainua aamu sitä apuhu, jotta saamma mu karkkilootahyllyn pihallen ulukoolemaha. Illasta pitääki olla jo oikee levijä hymy naamas, notta saan sen nostamaha hyllyn takaasi sisällen. Tyästä käy tua kukkaan hoito, kum mun pitää naamarustinkijaki vääntää virneheshe ehtimän takaa. Elukkojen kaaski pääsöö helapommalla. ( Paitti jotta kum meirän kolli o näläkääne, nii se syä mu varpahat, kukat ei käy sentäs kimppuhu. )
Eileen sitte havahruun ja repaasin nelejä lootaa illemmalla, elikkä 4 kertaa 4 o 16. Tällen aamua oli niin kylymä nottei päässy pihallen, tekaasin uuret nelejä lootaa. Moon muutoon aikaste varma, jottei isännyys eres huamannu, jotta ne lootat vaihtuu siinä meirän ruakapöyrällä. Varmaha se luuloo, jotta rupijan asuulemaha niiren lootijeni kans pöyrällä. Nii ja olohuanehes ja poijjan huanehes ja flikkaan huanehes ja jääkaapis ja terassilla ja...
Oottako muutoon huamannu, notta täyrenkuun aikaha o aina kylymijä öitä? Nii ja lyhkääsijä, kum minen saa nukutuksi.
Mutta moon ny tingilläniki alaannu oikee vilijelemähä.

+ Kommentoi (2 kpl)

rikat ja ruahot tiistai, 1. huhtikuuta 2008
Moon aiva pökerryksis, kroppaa särköö, käret tutajaa ja teköö muutoonki heikua ja voijjettä kum mun o lysti olla! Kum molinki pihalla! Lährin kiärtämähä puutarhaa ja havaattin notta lumekki o melekeen sulanu. Vaa siitähä mun riamu repes, kummä huamasin jotta rikkaruahot irtuaa jo maasta. Pääsin taas repimähä rikkaruahoja, voiko ihimine enempää toivuakkaa. ( Paitti niitoli liika vähä, pitää pikkuuse orotella, eiköhä siämenistä pikoohi puske lisää. ) Ny noon muuton helappoja noukkija, ku noon nii löyhästi maas. Osan oli routa nostellu kokonansa mullan päällen. Mutta penkkiihi ei parane viälä loikkia vaa pitää laatoolta kurkootella ja knyppijä ne mikkä ylettää.
Tällen päivää kuulimma kurkijen metelööntijä, näjimmä leppäkerttuja ja yhyren ruskijan toukan. Sitte, kaikista paras, pirimmä käres sisiliskua. Sen tähäre piti liskua käres pitää, kum mun nuarimmaane ( 5v ) tahtoo eheroon taharoon ottaa sen itte käsihinsä. Tuumasin jotta voi äireellänsä olla vähä hellävaraasemmat pyyrystysmetoorit. Sisilisko oli sev verta hiras, notta sen sai siävästi kourijen välihi ja siitä sitte varovasti kersallen. Hetkoone ihaaltihi ja sitte otus pääsi takaasi sammaleimuuhi pemuuttamaha.

+ Kommentoi (1 kpl)

Arriktit ja muukki riippuvuuret keskiviikko, 26. maaliskuuta 2008
Soli yks arrikti, jokoli kuullu jotta yhyres kauppaketjus myirähä perennoje juurakoota. Joo, joo, eihä sellaasija ketjuja niiv vaa. Eij ollu omas pitäjäs minkäämmoosta ketjua. Katteli sitte toiste arriktijen nettihi laittamija kuvija pussukoore kuvapaffiista. Koreeta olivatten, joo. Tottaha mäki henksiläni repiisin, jossolis sellaane virma likempänä.
Noh, se arrikti huamas, jotta pääsijääne o pian ja pääsijääsviaralu pitää teherä. Arriktin miähen anoppi sitte jo soitteliki, notta koskas ootta tulos, lauantakina vaiko pyhänä. Silloon valakes! Me tuumma lauantakina, saa tua nuarimmaane tulla teirät virpomaha ja pääsöö viälä kauppahanki, ostamaha jonku pötin maitua. Hee, arriktit o ovelija.
Ajeltihi riskujen ja kersaan kaas momman lua pääsijääskaffille. Sukulaasija oli siälä enämpiki ja tuli sitte harrastettua sellaasta piänimuatoosta smaal taalkkija, höväättihi siis kaikkija joutavanpäiväästä. Arrikti koitti olla kovan asijaltaane, istuskeli rennon näköösesti ja selaali vähä puutarhalehtijä nuan toisella silimällänsä siinä ku samalla raskahasti miätti, jotta mistäs ne oikijat ihimiset puhuukaa. Öh, ei siis puskista eikä perennoosta eikä varsinkaa siämenistä. Sää! Säästä tohtii jotaan sanua. Kyllon pirelly kylymää, yälläki ollu ehtimän takaa likemmä kakskytä astetta pakkaasta. Kuinkaha nua omenapuire silimut, mahtaakoha jo kevähine kukinta kärsijä? Joo, siinä se sitte lipsahti, oo ny täs. Aika kuluki hitahasti, kaffihin asti ei meinattu päästä olleskaa. Pikkuuse jo pöytähä siirryttyä alakas pikkulusikka teherä kaffikupis sellaasta lapioovaa liikestä, mutta arrikti sai pirellyksi ittensä.
Muaron vuaksi juatihi toinenki kuppi ja jahkaaltihi viälä jonku aikaa. Niijjoo, pitääs sitä maituaki viälä hakija, taitaa olla paras käyrä ny, jottei unohru. Äkkijä autoho ja kauppaha. Maitokauppaha? Viälä mitä, muarin kotopitäjäs oliki "se" kauppa. Ja siältei saa ku kuivaelintarvikkehija. Jokkon tiätysti perennoje juurakoota.
Arrikti lähti etenemähä määrätiatoosesti kaupan käytävijä. Ei näjy, ei näjy... no ny, tuala noon! Sitte vilakaastihi vähä sivullen ja toisellekki sivullen. Käveltihi melekee sivuutte ja NY! Kauhija krapuutes vaa kävi ku kuala value ja käret tutaate arrikti kävi läpitte juurakoota. Voi ryäkäles ku olivakki jo kuivanehija, eihä näissoo henkijä enää missää! Minoon tullu liika myähää. Arrikti ei meinaa uskua silimijänsä. Kuivanusta turvesta ja krapsakoota juurev venkuroota pussit täynä. Minen ala!
Epätoivoosena arrikti vetaasoo alimmaase pussukan esillen ja henkääsöö syvähä. Siälon vihirijää! Pakko saara tämä! Seuraavan lajikkehe pussukooren läpikäymine käyki sitte jo vanahalta muistolta. Elikkä kaikki pussit poikes loorasta. Alimmaases oli vähä henkijä, äkkijä ostoskorihi. Uus rivi ja sama räknäämine. Alakoo vaa jo arriktilla täs vaihees tekhö häjyä, ku havaatti kuinka palijo elämää oli kulijetettu mailman äärestä kuivamaha pohojalaaspitäjän T*****in hyllyylle. Oikeen tarkoon kuv valakkas, löyti jonku, johna vähä henki pihaji. Eihä täs kyllä ollu tarkootuskaa ostaa ku joku hassu kappales.
Näjön vuaksi arrikti kuluki sitte vähä vaattehija kattellen ja hintalappuja pyäritellen. Osti se tarjoussukkija jonku parin nuallen flikoollen, ku noon aina karoksis. ( Sukat, flikat ei kuluje viälä hyppööllä. )

+ Kommentoi (1 kpl)

jatkua arriktit- juttuhu keskiviikko, 26. maaliskuuta 2008
Köh, sitte arrikti muisti, jotta pitää käyrä hakemas se maitopurkki siältä toisesta kaupasta. Muarin pihaan parkkeerates tuliki onkelma. Arrikti ei julijennu lähtijä tupaha juurakoore kaas. Solis sukulaaset kummiski alaannu jotaan riippuvuuksista höpäjämähä, paree ku niitei viä näytillen olleskaa. Mutku, pihalla onki pakkaasta ja viälä pitää hetkoone kyläälläkki. Kuinka ne juurakot pysyys autos notteivat kylymety. Takapenkillen filtin allen kasaha ja viälä nuarimmaase tyroksinen pyllynkorokes päällen jotta tarkenoovat. Arrkiti jatkoo kyläälyä. Pualihualimattomasti se kyllä kälyllensä mainaasi, jotta oli ostanu ittellensä pääsijääskukan. Ja sitte lähärön päähä arrikti otti ja tunnusti ( vaa sillen kälyllen ) jotta tuli siinä ostettua vappu-, äitienpäivä-, juhannus- ja jokune muutev vaa- kukkaki.
Muu väki istuu jo autos, ku arrikti ehtii häsyyhi. Voi kertakaikkijaha! Noli tämmänny sen nuarimmase sillen tyroksi-istuumellen ja tyroksi-istuunha oli niiren...!

+ Kommentoi (3 kpl)

Pohojalaasija tuntehenilimaasuja perjantai, 21. maaliskuuta 2008

Poika kirijavat rytkyt päällä.

Kum meillon tua nuaree miäs armeijjas ja sitä pitääki hakija ny Seinäjojesta lomillen. Ryäkäles pyrkii ja pääsi johki erityyskoulutuksehe ja joutuu sitte sitä vekua Riihimäjelle. Teköövät väkiste viälä siitä alikessunki. Näkis vaa, ku se siälä pitää jöötä niillen alokkahillen. Tulooko siihe äänehe yhtää resibeelejä lisää, vai mutajaako samhalaihi ku koto-oloos.
Siis, molimma keskimmääse flikan kaas asemalaiturilla orottamas junan tulua. Poikoli ollu kaks viikkua poikes kotua ja oliki jo vähä haiku sem perähä. Tämmäsimmä ittemmä siihe alikulukutunnelin suuaukollen, jottei se vahingos kuluje sivuutte.
Teki sen meinaan erellisellä kerralla, kaharen metrin päästä kuluki ohitte ja molin nii hämäännyksis, jotta olikoha tua meirän poika. Nehän o kaikin samannäköösijä armeijjanrytkyt päällä. Onneksi nuarimmaane oli tarkkanäköösee ja juaksi poijjan perähä portahishi. Koitin siltä kysellä, jotta oliko se sun velijes, kuv vähä askelluksesta epäälin jotta vois tua mun poika ollakki.
Elikkä ny sitte keekoolimma siinä portahijen yläpääs. Seisoomma oikeen framilla ja orottelimma, ku alakoo junasta lapata väkijä portahija kohoren. Siältä tryykäs yks kirijavakuvaane nuarimiäs ja kattoon jottei se tua ainaskaa. Väkijä alakoo puskija junasta enemmältikki ja piti jo tarkoon vaharata ketä, kuka, mikäki siinä kulukoo. Sitte tuloo taas yks armeijjankuvaasis ja lakki syväätte pääs. Se kattahtaa muhu ja mä kattahran siihe ja siinä sitte vaharataha toisiamma ainaski sekuntti. Poijjan silimäkulumas näkyy aavistuksenomaane nytkährys ja sitte se lähtöö painamaha portahija alaha. Lähärimmä keskimmääse neitin kaas joutuhu sen jälikihi, mutta kyllä mä varooksi kysyyn taas jotta oliko tua suv velii.
Kotomatkalla vaa tuli miälehe ne ulukolaaset raamat ja meloraamat miton teeveestä nähäny. Ku sellaasis ollaha asemalaiturilla ja orotetha jotaki. Sitte junan ovet aukijaa ja poika astahtaa asemalaiturillen, näköö vanahan äiteensä ja lähtöö juaksemaha käret ojos. Sitte siinä halaallaha, pussaallaha, hihkutaha ja mekastetha viimose päällen.
Pohojalaaset miähet ov vaa omaa lajiansa. Niiren tuntehenilimaasut onki jalostunu siihe mallihi, notta tarvitaha vaa hianoone silimään värährys ja sä tiärät mihinä mennähä.

+ Kommentoi (7 kpl)

Pahoon pirellyt keskiviikko, 19. maaliskuuta 2008

Ja tämä täpläkeltano o tähä laitettu aiva vaa tilikkeheksi.

Kyllä tämon aharistavaa aikaa näin kevähällä. Moon täs miättiny, jotta erkaantuusko ittestänsä vai olisko muutoov vaa jakomiälitautine. Pukkaa ressijä tuan jääkaapin kaas. Meinaan notta pelijättää luurata sinne sisällen. Kum mullon siälä niitä kylymäs, niitä siämenijä. Ja ny noon ruvennu tekhö ittijänsä tykö, tuloovat näytillen ja sitte pitää saara niitä multihi ja sitte o klasin erukset täynä maitopurkkija ja sitte minen tiärä kilijuusinko riamusta vaiko kauhuusnani, ku seuraava kylyvös osoottaa elommerkkijä. Ainaku tuloo säätiarootus, hojen miälesnäni, jotta lämpenöö, lämpenöö... Kitit mitää lämpene, kylymää vaa luvataha.
Noh, sen siitä saa, ku hotalehtaa. Moon nuaren kylyvöje kaas saanu jotensakki itteni pireltyä, mutta kylymäkäsittelyys tuli oltua tällen vuatta turha joutuune. Soli yhtä lajia kurujenpolovi , joka intaantuu jo helemikuun aluus pukkaamaha päätänsä pintaha. Laitoon ne sitte oikee multihi ja miätin jonku päivän, notta mitä ny. Viilijää tilaa mullei oo ja klasilla niistä tuloo hontturoja. Kekkasin, jotta lykkään pötin pihallen ovisuuhu. Helemikuuha oli lämpööne ja niim mulloli siälä pihakasvatuksis pari muutaki joutuusta rehua. Vaa sitte tuliki maaliskuu ja alakas kylymät. Taaski miätiin ankarasti, jotta otanko rehut sisällen liaruuttelemaha vaiko mitä... Hoksasin notta josko pökkääsinki pötit kylymälaukkuhu ja laukun pihallen. Homma toimii oikee hianosti jonku päivän. Vaanku mittaris alakas olla lukemat ehtimäntakaa miinuksen pualella. Käh, köh ja kääk, soli sitte se kylymän yän ehtoo, kum minen jaksanukkaa enää miättijä notta nostanko laukun porstuaha, vaiko mitä.
Elikkä mulloli kaikkijansa kolome kurujenpoloven siämentä ja kaikki kolome iti mu kylymäkäsittelys ja kaikki kolome kuali sitte sinä kylymänä yänä täs maaliskuun aluus.
Tästä voimma sitte vetää sellaase yhtehevveron, notta mitä vähee sullon jotaan siämenijä ja mitä harvinaasempija ja kallihimpija noon, sitä nätymmi sä tollikoottet niire kaas ja ne kualoo kaikki! Sellaase siämenet jokkon vaa hutaastu ohimennen multaha sillaa: kuuha täs joutesnani, emmä näistä ny nii perusta. Ne itää varmana kaikin ja eiväkkä kuale tingillänsäkkää, vaikka kuinka niitä pahoon pitelis ja kaltoon kohtelis.

+ Kommentoi (3 kpl)

Rehuinreksit torstai, 21. helmikuuta 2008

Tämei oo sairas kiinanruusu, soov vaa variegata.

Inventoottin huanekasvijani. Sanoosin jotta salrot o miinuksella. Inreksit menöö mihnä sattuu ja Nasdaqqi luuraa nurkan takaa. Inflaatijo o syäny mu akkunoolta aikaste monta pyttyrehua. Mulloli soihtuköynnöski. Roikkuu tuas amppelis. Sitte se saiki päähänsä ruveta palapeliksi. Aikani keräälin niitä palasija laattijalta. Nym mullon piäni pistokas vesiklasis. Yhyres larvas oli viälä henkijä sev verta jotta mä sitä armahrin.
Talavi o ollu kyllä tosi rankka, valua eijjoo näkyny, ei rehuullen eikä ihimisillen. Ku nuata pyttyjäni kääntelin ja rehujani arvioottin, nii havaatti nottei sollu pelekästänsä mu vika, ku olivat nii rupuusija, vaa aurinkoki oli ne tyyte hylyjänny. Sellaasta fletkua luirua oli monenki kukan talavine kasvu. Siis tiätty niiren, jokkoli säilyny hengis.
Mutta mikähä siinon, notta kum mullon jokku rehut sellaasija , jotten mä oikijastaan tiärä, tykkäänkö mä niistä vai enkö. Niin noon sitte sellaasija jotteivat kuale tingillänsäkkää. Moon pilipunnu ja jakanu niitä, antanu poikes ja kohorellu muutoonki kaltoon. Eivät kuale, eivät millää.
Joutuuskoha sitä anopin hampahishi jos nakkaas sen muinoon lahajoottamat anopinhampahat kompostihi? Ne ku ei kuale kum märäntymällä ja minen nii hyvin kastele jotta veres aiva lillisivät.
Antooha se silloo mulle tuan enkelinsiivenki. Eikä siinäkää siives oo muuta vikaa, ku soon liika hyvä pärijäämähä huanoos oloos. Elikkä kasvatteloo talvenki aikana hirmuuset varret. Tällen päivää vetaasin joka ainuan varren poikki ja paloottelin ne lasipurkkihi. Saavat lijota siinä jahka mä tiärän mitä niillen teen. Itteasijas, inventoores havaattin, jotta viimme kevähä palikakki o viälä vesikoolis. Komijat juuret ovat kasvatellehet. Ny sitte tiärättä hommata enkelinsiipijä, jos tarttetta oikeen pitkäikääsijä leikkokukkija.
Jätin sen emopuskan lavittalle siinä ku krökkysin uusija multija nualle muillen. Rupesin ihimettelemähä jotta jopas oon flosottanu, ku lavittallen oli ilimestyny lätäkköjä. Eikä mitä, noli ne tapit alakanu vuataa.
Moon saanu mun enkelinsiive itkemähä.

+ Kommentoi (5 kpl)