Ideoita - ja pihan kehittelyä
Päässä pyörii yhtä ja toista. Pitäis tehdä ja toteuttaa - mutta eihän tämä pikku ihmisikä kaikkeen riitä. Mitä saan aikaseks, jaa-a, katsotaan.


Kevätkuumetta etuajassa.
lauantai, 28. tammikuuta 2012
Täysikuu ja pikkulampi pakkasyönä.
Täysikuu ja pikkulampi pakkasyönä.


Niin, kuumetta varsinkin - koko suvulla tuntuu olevan sitkeä flunssa, joka ei hellitä. Eikä oloa tee yhtään helpommaksi se, että on vaan edelleen lunta ja pakkasta, vaikka tekisi niiin mieli tunkea sormet ihanaan lämpimään multaan...pihalla (muurinkupeessa lämmitetty multapussi ei ole sama asia).

Minulla on tylsää. Kaikki tekemiset ovat pakkoja. Lumityöt aiheuttavat lähinnä hermoja riipivää ärsytystä. Eikä auta yhtään itselleni hokema totuus hyötyliikunnasta. Eikä se auta vyötärömakkaroihinkaan.

Mein mummu on kanssa ihan yhtä kyllästynyt talveen ja lumeen. Itseasiassa hän kyllästyi siihen jo heti toisena päivänä, kun sitä lunta sitten vihdoin alkoi tulemaan. Muori kyllä tekee lumityönsä ja ajoväylät hänen pihassaan on kuin nuoltuja, mutta muuten aika tuntuu kuluvan lähinnä television ja ristikoiden parissa - kevättä odotellessa.

Mummu tosiaankin alkaa olla kypsä tähän tammikuu-helmikuu aikaan. Hän katsoo välillä jopa lastenohjelmia, jos ei muuta tekemistä väen vängällä keksi. Mutta ei hän suinkaan katso niitä(kään) samalla viattomalla lapsenmielellä, kuin pikkumukulat, vaan kierolla huumorintajullaan varustetulla ikikriittesellä suomenkielen virheilmaisuja kyttäävällä uteliaisuudellaan.

Noo, tossa ykspäivä sit kävin mummulassa kaffeella ja mummu lötkötti soffalla ja alkoi selittämään yhdestä mikälie pikkukakkosen ohjelmasta. Sanoi, että kyllä pitää aikuisella olla vähästä hauskaa, ku kuultu lause nauratti vielä yölläkin. Tai nauratti se mein äiteetä selittäessäkin, ja mun piti huomauttaa sille, että kerro ny juttu ensin ja tukehdu siihen nauruun vasta sen jälkeen.

Se oli joku sellanen pienille suunnattu piirretty ohjelma, jossa "seikkailee" pikkupoika nimeltä Kalle. Siinä on tarinan kulkua selostava matalahko miehen ääni, joka myös puhuu sille pikkupojalle.

Tässä nimenomaisessa jaksossa Kalle leikki pihalla ja sitten se sadunkertoja sanoi: Tulepas Kalle sisälle. No eihän siinä lauseessa nyt mitään hauskaa olekaan - paitsi....kun se niin tärkeä sanojen painotus olikin ihan erilailla. Selostava miesääni painottikin tavut muotoon Tule pasKalle sisälle........Ja tätä painotusvirhettä mein muori nauraa räkätti vielä selittäessäänkin!

Eli ihan jo omien hermojeni leputtamiseksi näistä mein äiteen jutuista toivon todella aikaista kevättä - edes sellasta, et toi lumi sulais senverran, et jottailai hommaa pystyis se muorikin ulkona tekemään. Jäis toi töllön vahtaaminen vähän vähemmälle =D!
+ Kommentoi (3 kpl)



Tapaninpäivän pimeä tapahtuma.
torstai, 12. tammikuuta 2012
Kattilakahvia salamavalossa.
Kattilakahvia salamavalossa.


Joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä meille kävi niinkuin liian monelle muullekin suomalaiselle taloudelle: sähköt poikki! Meillä on ollut suht uutena traditiona, että tapanina mennään mun vanhimman tyttären luo "uudelleen" joulupäivälliselle koko konkkaronkka, niin tyttären lähisuku, kuin hänen isänsä puoli ja tietysti vävyn puolisko.

Siinä kello 2 aikaan yöllä tytär soitti et kiva - heiltä meni sähköt. Minä siinä sitten kehtasin kehuskella että voi voi, meiltä ei oo menny...kunnes kymmenen minuutin kuluttua ne oli poikki. Ei siinä mittään, kyllä lapseni on sähköttömyyteen tottunut, mutta ku oli se kinkku uunissa ja muutakin kuumuutta tarvittavaa tarjottavaa olis pitäny olla päivällä pöydässä. Minä sitten annoin ohjeita, et "ku sun veljes asuu siinä enemmän keskustassa, n. 4 kilsan päässä, niin heillä varmaan on sähköt. Ja eihän sitä tiiä, jos vaikka teillekin tulis sähköt pian, eli herätys soimaan klo 6 ja 8 ja 10 ja miehelles lappu kokeilla. Kinkun jätät sellasenaan uuniin, ei se mikskään mee."

Yhdeltätoista aamupäivällä tytär soittaa, et ajelee ny pisin pyöräteitä muitten autojen perässä veljelleen paistamaan kinkun loppuun ja keittämään perunoita ja kastikkeita. Puita oli pisin ajoteitä ja sähkötolppia kaatuneena. Muutamassa kohdassa oli rumasti sähkökaapelit maassa. Eli sähköjä ei ollut heille tullu ku hetkellisesti siinä 8 aikaan.

Minä olin tehny laatikot tarjolle, mut jättäny ne mein äiteen hoiviin. Ajattelin kyllä siinä jossain vaiheessa, et soitan äiteelle, et lämmittää ne valmiiks. Vaiks hällä olis sähköt pois, ni on kummiski se puuhella, mitä mulla tai tyttärellä ei oo. Vaan enpäs sit muistanukkaa, ku ravasin pisin mettiä valosan ajan valokuvaamassa...

Kolmen jälkeen saavuttiin syöpöttelemään - kynttilänvalossa. Ku ajeltiin sinnepäin, niin välimatka oli ko sotatantereelta. Valtavat määrät, varsinkin mäntyjä, oli kaatunut.

Meitä oli sitten siellä kynttilöiden seassa 9 aikuista ja 9 lasta. Vaan hyvin mahduttiin. Mun äitee leikkeli graavilohta pesuhuoneessa, ku aina joku metrinpätkä piteli mummulle taskulamppua. Perunat oli kuumia, kastikkeet sopivia. Jokainen tunki napansa siihen malliin täyteen, ettei henki meinannu kulkea. Jopa porkkana- ja lanttulaatikko katosi parempiin suihin, vaikka kylmänä ne syötiin. Mein äitee oli kans aatellu soittaa ja kysyä, et onkos sähköjä, mut sit tuumannu et kyllä kai ny sentään "kaupungissa" on....(äiteelle oli tullu aamusten sähköt takasi.)

Ruokailun jälkeen, lasten leikkiessä taskulampuilla, meillä aikusilla alko vähän kaffeehammasta kolottaa. Hetken aateltiin takassa pyöräyttää nokikahveet, mut sit vävyn veli sanoi, et hän vois mennä kotio keittämään, ku heillä on sähköt tullu aamusten jo. Paitsi, ettei kenelläkään ollu edes pientä termaria, tai siis kenelläkään alle 20 kilsan päässä asuvalla.

Mut hätä keinot keksii. Varsinkin jos on kahvista kyse. Me vanhemmat akat tuumattiin, että siittä nuoret (siis mun vävyn veli ja sen morsmaikku) keittävät keittimessä kaffeet ja "lastaavat" sen kattilaan ja kiikuttavat takaisin. Ja niin ne teki.

Tytär sitten ammensi ihmeen kuumana pysynyttä kahvia kauhalla kuppeihin ja voi Luoja että se maistui hyvälle!

Toisen kupillisen kohdalla tapahtui se, mitä oltiin jo ounasteltu. Eli kun saadaan kaffeet kuppeihin, konstilla millä hyvänsä (kunhan siihen ei liity sähköä), niin ne talon sähkötkin palaavat. Simsalapim - ja valot syttyivät!

Tyttären tapaninpäiväjuhlat onnistuivat lämpöisen yhteishengen voimin, siitä tuli ikimuistoinen puheenaihe tuleville tapaninsyömingeille ja minä sain kännyn akun ladattua heillä. Meillähän olikin sit pikkasen pitempi sähköttäolo, semmoset 85 tuntia yhteensä.

Vaan elämäntahtia katkos ei haitannu ja tv:tä ei kaivannu kukaan. Kakarat rämpläs facessa kännyköillään ja ainoa mitä minä pentin lisäksi todellakin kaipasin, oli puuhella. Jos vielä joskus semmosen sais hankittua...Vois ne laatikotkin lämmittää ihan itte siellä =D!
+ Kommentoi (2 kpl)



Vielä vähän
keskiviikko, 4. tammikuuta 2012
Lautanen on heitetty seinään. Piste.
Lautanen on heitetty seinään. Piste.


Jaa jaa. Vielä on jäänyt kertomatta keittiön kaakelointi. No eihän siinä ny mitään ihmeenpää...paitsi paniikki.

Kolme päivää ennen niitä kihlajaisjuhlia tajusin konkreettisesti, että tämä yks pikku yksityiskohta on vieläkin tekemättä. Siis se alue allaskaapin ja kuivauskaapin välissä kertaa alusta sinne ihan ikkuanaseinään asti.

Voi Luoja....juu juu - siellä välissä pilkotti ihan vaan pahvin näköstä ruskeaa välialuetta.

Eiku autoon ja ajamaan. Ympäri ämpäri maakuntaa, mut ei liikaa, koska aika ja romu (jota autoksi jotkut kutsuvat ) ei riitä kestävyydeltään ihan liikoja sentään.

Puoltoista vuotta sitten löysin niin alennetun alennetuista noita mosaiikkilaattoja harmaan sävyssä jopa 10 laattaa 10 eurolla. Mutta eihän niitä ollu enää missään lähistöllä minkäänlaisena varastotavarana, vaikka kuinka etsi....Ja ei ollu mitään mosaiikkilaattaa ollenkaan, minkään väristä tai muotoista missään, oh Lord... O-ou...tosiaan.

Ei muuta ku suunitelma B käyttöön. Jos olis niinko niin radikaali et lykkäis sinne väleihin peilinpalasia.Sellasia pieniä ja askartelukäyttöön sopivia. Just sellasia, joita olin myynyt POIS pussikaupalla semmoset 10 vuotta sitten..Mut eihän sellasia mistään löytynyt, ei edes ns. virallisesta lasi- ja peililiikkeestä. (Ps. älä koskaan luovu mistään mitä on tarpeeksi EHKÄ omaan käyttöön ja vielä MUISTAT sen!!!)

No hitto senttäs sanos...ku ne 10 mosaiikkilaattaa ei ny ihan semmosenaan piisaa, ku on sen tilan (kerrankin) ihan laskenut oikein.

Epätoivo iskee vasten kasvoja kuin aamuinen räntävihma, tai haiseva tiskirätti. Lähipaikkakunnilla kaikki on tilaustavaraa, paitsi Pukkilan ällöttävä perusvalkoinen laatta ja Nyt-niin-muodissa-muka-kivijäljitelmä. Yäk ja kiitos eisovi.

Siis suunnitelma C. Menin Vapariin ja pähkäilin aikani. Jos kerta putarhaan voi tehdä lautasista mosaiikkitaidetta, niin miksei keittiöönkin. Ostin siis kaikki (kuvassa näkyvä kuosi) 6 lautasta (eipä ollunna enempää noita tommosia lautasia) ja lisäksi 3 keittiön tapetteihin sopivaa punaista isoa lautasta.

Siinä yön pimeinä tunteina, pimeänä immeisenä, väänsin seinäni Vaparin fajanssilautasista boordin "back splash":lleni. Niitä syvänpunaisia lautasia en käyttäny ensmäistäkään, koska en yksinkertaisesti saanu niitä tavis vasaralla rikki leikkuulautaa vasten. Enkä jaksanu keskellä yötä mennä autotalliin etsimään lekaa ihan vaan lautasten rikkomista ja "kaakelointia" varten...

Ja eihän niitä punaisia lautasia oikeestaan tarvittukkaan. Mielestäni toi ns. kolmiraita kuvastaa minua ihan tarpeeksi hyvin. Alaosa on suoraa harmoniaa lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa pitää olla ruotuun sidottu, koska muut käskevät.

Keskiosa on villiä psykedeliaa. Siinä on 6 X vasaroitua lautasrimmaa ja loput mosaiikkilaatoista (14 pikkulaattaa jäi kaikenkaikkiaan yli) ja ne mosaiikkilaatat on tarkotuksella hiukan Off-topic. Se on tää ihana keski-ikä: Teemitälystää - aika ja...

....loppu yläosa taas sitä liian säännösteltyä vanhuutta, jossa aina joku muu sanelee ehdot.

Kyllä. Piti sit ihan vänkälläkin ängetä siihen silmänkorkeuteen tämäkin elämänkatsomus.

Mut hei - ei tuu tämmöstä takakaakelointia missään kyläpaikassa vastaan, voin luvata. Vähän kyllä nauratti ku tätini sanoi, et on toi lautaskuosi sitä sarjaa, ku osti tyttärelleen joululahjaksi koko astiaston.....Mullakin siis ne lailliset mosaiikkilaatat makso sen 10 euroo yhteensä mut ne 6 lautasta maksoiki sit 4,99 euora kappale...prkl. Omaperäisyys (tai sit laiskuus) maksaa....näköjään.


+ Kommentoi (0 kpl)



It''''s all in the idea.
perjantai, 23. joulukuuta 2011
Pienestä se on kiinni joskus.
Pienestä se on kiinni joskus.


Harmittaa, ku en älynny ottaa kuvaa minivessasta ennen faceliftiä. Mut ku käyttää mielikuvitusta ja kertaa mun selostuksen tuottamat mielikuvat kymmenellä, voi päästä aika lähelle entistä tilaa.

Sillon joskus, ku tähän muutettiin, oli lapset siinä 2,5v., 5v. ja 6v. Kovapäisinä ja ihan liiallisella innovatiivisuudella varustettuina kakaroina, he kyllä osas keksiä tylsään, pelkän valkoisen vessan, seinämiin vaikka mitä kivaa. Tai sit vähemmän kivaa.

Siinä pytynreunalla jalkoja heilutellessa oli tietenkin oikein mukavaa sivellä satunnaisia kynsilakan sutivetoja eri väreillä. Siis eri värejä eri kerroilla. Ja ku olisinkin ollu konservatiivinen ja käyttäny vaan haaleaa vaaleanpunaista, mutku ei...sinne meni tummat ja lilat ja siniset ja mustat...

Jokaisen eri meikkivärin sävykin löytyi seinistä. Puhumattakaan hammastahnoista ja mustuneista teippijäljistä...tiiätte kyllä mistä. Kattokaan ei ollut jäänyt rauhaan. Poika oli huvikseen ja useampaan otteeseen halunnut kokeilla, miten paljon pitää olla kämmeneen sopivassa pumpulipallossa kosteutta, että se jää kattoon kiinni heitettäessä.

Ei se pumpulikokeilu ny niin väliä olis ollukkaan, mutku niistä märistä palloista on ny katossa kuivuneet vesirenkaat, jotka erehdyttävästi muistuttavat vesivahinkoa....Sitä kattoa en piruuttanikaan maalannu. Halusin, et jos joku sen huomaa ja kysyy et onks teil ollu vesivahinko, niin saan vastata et ei, ku meil on ollu kakaravahinko. No hyvä on, on siellä katossa yks kamala kakkan näkönenkin sutaisu, ihan mun jäljiltä. Mut se on verta ittensä täyteen imeneen hyttysen raadon jämät.

Siinä oven yläpuolella kans oli kissan kokosin kirjaimin kuulakärkikynällä kirjoitettu "ÄITI", ku tossa muutama vuos sit, mun nuorin tytär oli tehny mulle ihan oman käsipyyhkeen, eikä halunnu et muut koskeekaan siihen. Hän sitten näppäränä lapsena naulas kolmen tuuman naulan sinne katonrajaan ja kirjoitti tarpeeks isolla, et kenelle se siitä naulasta roikkuva pyyhe kuuluu. Melkein kyynelissä poistin naulan ja maalasin sanan yli valkosella.

Itseasiassa koko idea lähti liikkeelle ku näin ton tapetin alehyllyssä. Kehtasivatkin pyytää siitä vieläkin 10e, vaikka oli avattu rulla ja pala otettukin. Suhteilla ja vähänniinkuin vanhalla vitosella sain kuin sainkin sen muun kaupanpäälliseksi. Laskeskelin et kyllä siitä rullasta ny kaks vuotaa kuviosovituksella tulee ja tulihan siitä. Pohjatyöt olisin voinut paremmin hoitaa, ku nyt ärsyttää, et vanha ruuvinreikä näkyy kohoumana siinä keskellä valkosta kukkaa.

Kaks päivää tapetin "saamisen" jälkeen mietein uusia pyyhekoukkuja. Kävin molemmat raksa/sisustusliikkeet läpi - ei mitään. Sit kolusin molemmat halpakaupat ja vaparin samoin tuloksin. Niitä kamalia muovisia valkoisia tarrakiinnityskoukkuja vaan loytyi jokapaikasta, eri hinnoilla. Ei muita.

Siinä sitten joskus nukkumattomuuden aamuyön sekavassa mielentilassa sain ajatuksen! Minullahan on semmosia pöytäliinapainoja jossain haalittuna. Olin ostanu noita mustina ja keltaisina, alennuksen alennuksessa, euron pakettihintaan, 4kpl/pkt. Jospa onnistuis silmukkaruuvin kanssa yhteistyö ja sitämyöden ihan omanlaatuinen pyyheliinanpidike, jota ei ihan heti normivessassa tulis vastaan.

Kaikki 4 mustaa löysi paikkansa, 2 pyyhepaikkaa pitkille immeisille, 1 lapsille ja 1 tytön tekemälle pumpulipupujussille. Kyllä oli koko päivän niin olotila ku Innosta, ettei mittää määrää =DDD!

Siinä ku sit ihan naamarikirjaa myöten itteeni kehuin vessan saamisesta 2000-luvulle, ni johan sitä putki-aivoinen-vävy tiesi kommata, että pytty ja hana on 90-luvun alkua. Että jos rakas anoppi haluaapi, niin hän voisi sit ihan oikeasti saattaa sen vessan pytynvaihdosten ym. saattelemana tänne 2000-luvulle. Ans kattoo ny. Ku mulle toi vessa kelpaa tommosenaan ja sitä pyttyäkin tarvitaan vaan kahteen asiaan ja hanastakin tulee vettä tiivisteiden vuotamatta.

Mutta uutta pyttyä tai ei - niin sinne on nyt maalattu ja tapetoitu piiloon yksi historian lehti lasten kasvusta. Niisk.
+ Kommentoi (5 kpl)



Siitä se sitten lähti.
keskiviikko, 21. joulukuuta 2011
5e:n kynttiläkruunukin on vino, paitsi tästä kuvakulmasta =D!
5e:n kynttiläkruunukin on vino, paitsi tästä kuvakulmasta =D!


Täytyy selostaa olkkarin pintaremppa. Täytyy täytyy - koska muuten en saa sitä päästäni ulos, vaikka melkein kaikki on valmista. Tosin ovien karmilistat on vieläkin jossain "kaupassa", en oo lähimailta löytäny sellasia wanhanaikasia leveitä ja edes vähän kruusattuja edulliseen hintaan. Pittääkö tässä nyt tällä iällä vielä ostaa ylä/alajyrsin ja opetella senkin käyttö? Sillä ainakin sais sopivilla terillä semmoset listat ko itte haluaa!

No eihän tossa olohuoneessa ollu mikkään oikeesti vaikiaa. Isot lasikaapit pois (keittiöön odottamaan) ja muut kalusteet keskelle lattiaa. Tiedän, et Haltexprofiili-katon alta paljastuis upea kattolaudotus, mut aika ei olis piisannu naulanreikien kittaukseen ja maalaamiseen niitten Haltexien poisrepimisen jälkeen. Joten tyydyin repimään vain edelliset tapetit.

Olin saanu oikein kuningasajatuksen: säästän sen vanhan boordin ja ujutan ne tapetit sen alle. Suihkupullosta vaan vettä ja boordi auki ku lännen raja. Ja just joo. Aukeshan ne. Mut kuulkaa kyllä näytti aikasempi vaaleanpunainen boordi hirveälle vesiraitoineen sinisen sävyä vastaan!

Ei muuta ku lähipaikkakunnan suurimpaan tapettikauppaan. Ja vain kuullakseni, ettei heil oo mittäälai "uutta" boordia, ku se niin out. Joo joo. Mut onneks oli jottailai ja sainki niit 24e 5 metrin rullia vitosella. Samalla ostin, samaan hintaan, eteiseen ja keittiöönkin. Tosin köökkiin on tulossa semmosta ns. vastaväriä, eli vihreetä. On meinaa rullassa vieläkin....

Olin viksuna laskenu et 9 metriä ja 30 senttiä piisaa, eli 2 rullaa taks-so-mykket-vaa. Siinä n. klo 00.15, samaista asennusyötä vasten, sit huomasin, et oli jääny semmoset 30 senttiä vajaaks!!! Oikke mukavaa. Onneks lapset ei herää yöllisiin raivokohtauksiini, eikä asuta kerrostalossa. Monen monta rumaa kirosanaa tulla tupsahti ilmoille.

Muutenkin olin ollu ihan ammattilainen asialla. Ku se kauppias kysyi, et onks mulla boordiliimaa, ni silmät kirkkaina vastasin: on kyllä. No eihän ollu! Ja sitten kymmenen aikaan illalla huomasin (vasta) et oujee, nää vaaleet tapetit on VINYYLIÄ pinnaltaan!!!! Kiva kiva, ja mää aion liimata boordit ihan vaa liisterillä. Muutenkin semmosten metrienpätkien asennus yksin on immeiselle kaljuuntumista tuottavaa työtä ja nyt sit viel ne liukuu itekseen alas ja vinoon ja mitävielä.

Vaan nuppineulat on boordiasentajan parhaat ystävät sillä hetkellä. Muutama "kymmenen" niitä sit siel ylhäällä oli. Ja muuten toimi hyvin, eli jos asennat mitä tahansa boordia, millä tahansa liimalla, YKSIN, varaa puseron edusta täyteen nuppineuloja!

Mut kui sit ihminen on liian omistushaluinen? Se kuvassa näkyvä enkeliboordi on mulla ollu jo 10 vuotta. Mun rakas ystävätär osti sen yhden jämärullan joskus kauan sitten 10 eurolla ja ei käyttänytkään. Antoi sit mulle ja tää on jo 3:s kerta ku se on mun seinäs. Viimeks se oli sinitarralla...Nytkään en raskinu sitä ku leikata lyhyemmäks, mut sitä ennen päällystin sen takaosan kontaktimuovilla ja kiinnitin sopivan mitan verran seinään kakspuolisella teipillä. Voin siis käyttää sitä vielä ainakin yhden kerran. Ja teipata "puuttuvan" osan siihen takaisin.

Sopii ku nyrkki silmään, vai mitä?

Ja toi toinen boordikin sai puuttuvat 30 cm:t, ku seuraavana päivänä marssin takas sinne kauppaan ja ostin jäljellä olevista 4 rullasta 10 m lisää (= 2 rll). Siis 9m ja 70cm liikaa. Ihan vaan siks, et ku aina ku ne nään kierivän jossain nurkassa...muistan (ehkä) mitata oikein seuraavalla keralla.

Ja vähänkös se kauppias nauroi ääneen ku sanoin et "mittasin väärin...arvaa ottiko pannuun keskellä yötä...mut onneks meil ei oo naapureina ku susia..." =DDD!! Saan kuulemma ne loputkin jämäkuosit siihen 5e/rulla, jos vaan viittin hakea. Enny tiä, oliks se huomautus osaavasta taidosta vai päivän parhaasta?

+ Kommentoi (2 kpl)



Sillälailla.
torstai, 15. joulukuuta 2011
Jakkara kuuluukin lykätä liisteriin......
Jakkara kuuluukin lykätä liisteriin......


Paineen alla työskentely ei sitten ehkä olekaan mun juttuni. Tai on - jos haluaa valmista - mut muuten ei. Haluaisin vaan olla oma itteni, eli umpilaiska, ja maata sohvalla tyhjänpäiväisten tv-ohjelmien kera.

Mut ei auta, pakko painaa pitkää päivää. Nyt olis sit keittiön alakaapit maalattu (siis ne runko-osat, ovet saavat odottaa kevättä tai kesää tai syksyä) ja lyöty jalkalistat sinne alas. Eteinen on tapetoitu, boordit vedetty sinne katonrajaan ja entinen 160 senttinen naulakko pienennetty puoleen. Ku se entinen keräs kaikenmaailman ihme roitteja, joiden omistajistakaan ei ollu tietoa. Nyt pienempään toivottavsti ilmaantuu vain oman jengin takkeja. Lasten naulakko muutti siihen viereen ja vähän ylemmäs ku ennen oli. Onhan noi kakaratkin pidempiä ku 8 vuotta sitten.

Olohuone olis melkein valmis. Tein sen kahdelle värille. Ku olin sillo vuos sit ostanut jämätapetteja halvalla ja alunperin oli tarkotus vetästä alaosa tummalla ja yläosa vaaleemmalla ja boordi siihen väliin ja ylös. Sit mietein et jos oliskin nykyaikainen ja vetäsis 2 seinää vaaleella ja 2 tummalla. Vaan eräänä heikkona hetkenä aloin miettimään, et jos se 4 rullaa vaaleeta riittäis 3 seinään ja sais sen takaseinän vain sille tummemmalle, ni sit se olis NIIIIN hieno. Siinä joskus klo 02.30 laskin, ettei sit niin millään riitä ne 4 rullaa.

Viksuna kuitenkin epäilin mittauskykyäni ja aloitin tapetoimisen vaalealla niistä varmasti vaaleiksi tulevista seinistä. Ja tättärä rättät tää! Jumasuikkelis senttäs, ihan pienellä kikkailulla ja sovituksella, sain kuin sainkin 3 seinää vaaleiksi. JIHUUUU!

Sit vaan ihanaa isoäidintyylistä tyylistä tummahkoa tapettia takaseinään. Viimäsen vedon jälkeen kello näytti 04.35 aamulla. Onneks kello ei huutanu ku vasta kahdeksalta....

Ne vaaleet seinät oli kyllä aivan järjettömiä tapetoitavia. Jos on seinä vähintäänkin 3 suuntaan kiero ja 2 suuntaan vino, niin kuulkaa kyllä siinä kuviosovituksessa ja lankasuoran kanssa pelleilystä hermostuu enemmänkin huumorin omaava yksilö. Minusta ny puhumattakaan.

Mutta senverran on tässä vuosikymmenissä minäkin onnistunut oppimaan, et ne tapettienkin rullakohtaiset ohjeet kannattaa lukea. Meinaan siinä tummemman kohdalla luki et liisteri vedetään suoraan seinään, eikä tapetin anneta vettyä (ihme nykyajan hömpötyksiä =D!) ja sen vaaleemman kohdalla seisoi, et esiliisteröity, "don''''t soak for more than 10 seconds". Siis täh? Voi sanonko mikä rumasana! Missä mää ny semmosetki kastelen, ku vuotakin on vaan vaatimattomat 255cm! (huonekorkeus on 268, mut onneks on boorditila.)

Ja sitten mä kekkasin, et meillähän on punkka. Se olkkarin lattialle ja ämpärillä vettä siihen. Paitsi et se punkan (eihä se oo ku 18 v. vanha edes!) pohjassa oli reunassa halkeama ja ne vedet......Sit tuli kiire. Ainoo astia, mis voi tapettia kastella ja mitäny ja mihin suuntaan ja helvettitästätuumitään ja...ei muutaku loput vedet takas ämpäriin. Onneks oli jostain jahkaantunu rulla paksua muovia, 60cm leveetä, ja siitä vaan punkan pohjalle raksafirman logolla varustetulla teipillä kiinni.

Ihan sillain vetämällä se kastelu ei onnistunut, siis sillain ku tapettikoneella, mut löyhässä viuhkamaisessa kokoonpanossa kylläkin. Seitsemännen vuodan kohdalla alkoi jo sujua muutkin ku ainaset manaamiset.

Nyt olis niin maanperusteellisen hianoo, mitä tapetteihin tulee. Mut sit tänään sain kuulla et boordit on niin out. Siitä sit vasta päänsärky syntyikin, keittiön kaakeleista ny puhumattakaan. Täällä keskellä ei-mitään on niin kivaa, ku menee ton 20 kilsaa sivistyksen pariin ja huomaa, et siellä ollaan ihan samalla ei-mitään tasolla =DDD! Mutta kyllä mä boordeja ostin. Mut olis pitäny muistaa aamupäivällä, etten vieläkään osaa mitata...


+ Kommentoi (1 kpl)



Olishan se pitänyt arvata!
perjantai, 9. joulukuuta 2011
Kaks seinää keittiöstä tuli tapetille.
Kaks seinää keittiöstä tuli tapetille.


Niin ihanaa ku onkaan leijua jossain onnellisuuden kumpupilvissä, niin eiks sitä sitten ollut pakko palata normitilannetajuun.

Joskus vuosi sitten aloitin keittiörempan. Semmosen hitaan ja epäjärjestelmällisen projektin, jossa teen melkein nollabudjetilla itekseni kaapistot ja pinnat uudelleen. Hyvinhän se eteni, kunnes tuli kevät ja kesä ja syksykin vielä. Ei se nyt kauhian paljon kesken jääny, mut jäi kumminkin.

Ja sen lisäksi olis tarvis vetästä eteisen seinät uusiks ja olkkarinkin, ku noi kakarat on kyl pitäneet huolen niistä. Meinaan värikynillä. Juu - ei ne enää seiniin kirjottele epämääräisiä kirjaimia tai piirrä sitä suurinta tulevaisuuden piirrostaan, mut en ole vaivautunut niitä tapettaja vaihtamaan, ku mikäs kiire täs ny on...valmiis maailmas?

Mutta mutta. Jotta kaikki ei olis niin raukean auvoista, on tää mun tuorein nuoripari sit päättäny, et kihlajaiskaffeet pidetään meillä. No ei siinä mittään, pidetään vaan, paitsi et tänne tulee sit tietenkin morsmaikun sukukin. Terve. Ja eihän mulla oo ku alakaapistojen maalaukset ja pesuhuoneen ovenkarmien sovitus, eteisen tapetit ja olkkarikin vielä...

Koira on raapinut ovet ja ulko-oven karmit, kaikki muutkin pinnat on aika kuluneet ja vessa vasta ruma on! Mut kaikkea ei kerkee, ei millään! Onneksi sentään on tapetit ostettuna ja maaliakin piisaa. Ainakin vähän.

Kaks päivää olen nyt hikipäissäni kaiken muun lisäksi vääntäny apinaraivolla sen pesuhuoneen ovenalueen karmeille fyllien kera (kivaa ku seinät on vinot joka suuntaan eikä yhtään ainoaa listanaulaa koko torpassa) ja maalannut hyllyt ja alakaapiston. Lievässä maalipöllyssä tässä nytkin kirjottelen, siitä muuten sit johtuu, jos löytyy kirotusvireitä =D.

Keittiö on viittä vaille valmis, ainakin sen suhteen mitä aion nyt siellä tehdä - eiku hetkinen...ei olekaan. Voi rähmänkäpälä, muistin just et tiskipöydän takaosa on laatottamatta ja siihen täytyy muutama mosaiikkilaattapala vielä ostaa. Melkein koko alueen mosaiikit on jo ku sain tos vuos sit halvalla...

Huomen aattelin vetästä eteisen tyhjäks ja repiä vanhat tapetit pois. Tosin nille ovenpielille en tee sen ihmeempiä, ku en vaan jaksa nähdä sitä vaivaa. Mimmi raapii aina sillon tällön vieläkin siittä reunasta, oon suunnitellu pellittäväni sen kohdan. Sitten ainakin pysyy kuosissaan - ehkä.

Ja jos ehdin olkkariin asti, niin sen tapeteeraamisen lisäksi tarttis miettiä huonekalutkin uusiks. No ei onneks sentään ostamismielessä, mut et mikä siihen pieneen huoneeseen jää ja mikä vaihtaa paikkaa. Pitäisköhän toi nopeasti raakalaudasta kyhätty hylly heivata jo pikkuhiljaa polttopuuksi?

Kaikki sujuis muuten ku rasvattu, jos vaan olis vähän enemmän aikaa. Mutkun ei ole. On tasan 10 päivää ja vieraat änkeen sisälle. Toisaalta sit taas pienen paniikin ansiosta asioita alkaa tapahtumaan. Ja sitäpaitsi, jos ei oo valmista ni sit ei oo. Noi kaks lasta on kuitenkin kihlannu toisensa ja ei sitä enää yks hullunmyllyn keskellä asuva äiti/avoanoppi pysty remonttiriehumisillaan kaatamaan.

Mut kyl mää sillo nialasin kaks kertaa, ku poika soitti et "äiti...arvaas mis me ollaan päätetty pitää kihlajaiskaffeet".......Pitäiskö mun soittaa ja kertoa mis mun hautajaiset sit tullaan pitämään =DDD!








+ Kommentoi (1 kpl)




keskiviikko, 7. joulukuuta 2011
Joskus vuonna 1990.
Joskus vuonna 1990.


Tää alkaa olla pikkasen liikaa tämmöselle yliperusnegatiiviselle persoonalle kuin minä .

Ensin olin mennä sekaisin ilosta kun tajusin, että olin ollut lapsenlapsen mummu kokonaisen vuoden! (Niin moni ei saa edes sitä omaa...) Voi Luoja sitä kiitollisuuden tunnetta, huh.

Sitten oli Mimo-san:in häät. Ihanaa, kun hänellä on kaikki niinkuin itse joskus olin toivonut, että minulla olisi. Häät ja juhlat ja bestmanni ja kaaso (mun ihana kummityttöni).

Vävykin on just kaikkea, mitä anoppi voisi toivoa! (Paitsi vitsinkertomisessa ....heh heh)

En ole vieläkään selvinnyt filosofisella tasolla tyttäreni häistä - isotippa tulee silmään kun yritän niitä kirkossa ja juhlapaikalla otettuja kotivideoita purkaa ja jäsennellä.....eipä saa suku ainakaan ennen joulua koosteita dvd:lle....kun en yksinkertaisesti kykene siihen. Ihana asia ja alkaa jo ällöttään tää tunne. Tää tunne joka on niin positiivinen, että vaaleanpunainen tuplahattarakin kalpenee sen rinnalla ja maistuu etikalle. Tee nyt sitten tässä ens kevään pihasuunnitelmia.

Ja koska elämä ei ole mulle tarjonnut muutakuin lähinnä miinusmerkkisiä yllätyksiä toisensa perään, niin en nyt tiedä miten hahmottaisin kosmisen tasapainon. Meinaan ku 5.12. se pommi sitten poksahti. Tai oikeastaan räjähti kuin atomisellainen.

Kosminen tasapaino on sitä, että yhden onni on toisen onnettomuus. Yksi saa ja toiselta se on pois, globaalisesti. Omat negatiivisuudet olen lykännyt tän kosmisen tasapainon syyksi. Olen kieriskellyt hikisissä nukkumattomuuden lakanoissa hokien, että koska olen vahva ja ketuttaa isolla V:llä, niin ehkä joku ressukka saa kokea onnen!

Mutta nyt en osaa enää ajatella selkeästi, koska 5.12. vanhin poikani ilmoitti sen kihlapäiväksi aivan ihanan ja upean ja kauniin avominiäni kanssa! Miten ajattelematonta!!! En ole selvinnyt häistä, en lapsenlapsen tuomasta ikionnesta enkä pihasuunnittelustani!

Ja sitten tämmönen äklöpositiivinen uutinen, joka on maalannut kestohymyn naamariini, josta ei seuraa kuin syviä naurujuonteita! Olen ihan pilvissä ja vielä ilman keinotekoisia huumeita. Jopa sisäkukkien kastelu saa merkityksen. Kun lirautan vettä mun mummuni antamille joulukaktuksille, en voi olla ajattelematta, että ehkä palanen näistäkin kasveista jatkaa elämäänsä lasteni luona ja laskekaas kuinka wanhaa kantaa se sitten on! Varsinkin ku mummuni on ne palaset saanut ihmisiltä, jotka ovat siirtyneet iäsyyteen ennen minua ja saaneet palasensa ennenkuin mummuni on edes syntynyt!

Olen niin onnellinen. Ja alan antamaan periksi pelolle. Koska kaikki alkaa olemaan EHKÄ selvää - pikku hiljaa minun on aika väistyä. Ei siis vielä, en ajattele kuolemaa tms. - mutta eikö se olekin se suurin uhraus, mitä vanhempi voi lapselleen antaa, se oma tila. Juu, tiedän, että olen vielä pitkään tarpeellinen, onhan noita kakaroita. Ja piha. Ja kasvit.

Mutta filosofisella tasolla se menee just näin. Olet, kasvatat ja annat tilasi seuraavalle. Ja se pelko on miten voin uskaltaa olla onnellinen. Kun ikänsä on tottunut taistelemaan kynsinhampain ja joskus nyrkeinkin, omasta onnellisuudestaan, niin nyt se vaan tupsahtaa eteen elämän suurella tarjottimella. Noin vaan, suoraan taivaasta, kuin sumu, joka hiljaa laskeutuu, kunnes sen voi nähdä ja aistia. Ilman ehtoja.

Tai kuin ensilumi...meinaan se satoi meille just 5.12. Ihan liian kaunis on sittenkin elämä. Sisäkukat huutaa vettä. Meen kastelemaan, enneku taas löydän itseni liian tunteellisena möykkynä =).
+ Kommentoi (4 kpl)



Lasten toilailuja, osa 2
tiistai, 18. lokakuuta 2011
Tuleva bestmankin on in lööv....
Tuleva bestmankin on in lööv....


Viime talvena nuorempi poika sai luistellessa jääkiekonpeluun yhteydessä todella pahan aivotärähdyksen - muistikin meni. Ikinä en ole talviaikaan ajanut niin lujaa koulun kentälle ja siittä lääkäriin. Poika selvisi tärähdyksestä ja minä en saanut ylinopeussakkoja - eihän täällä onneksi pahemmin poliiseja ole. Vieläkin muistan sen tunteen...

Tänä kesänä, 22-vuotias vanhempi poikani, oli kaatamassa suuria kuusia mein pihalta. Siis painotus kohdassa 22 vuotta. Kaatoiko normisti - no ei! Hän oli löytänyt muutaman kuukauden aikaisemmin tän ihanan avominiäni ja oli just samana päivänä "näyttämässä" ekaa kertaa tyttöä minulle, niin eihän sitä nuoruuden voimissaan voi ihan tavistyylillä heilua moottorisahan kanssa.....ei voi, ei. Vaan pitää ensin sahata kiilapala ja sitten kiivetä sinne 10-12 metriin ja keinua latvassa ja leikkiä TAAAS tartsania ja kaataa se kuusi kuin metsänvaltias ikään. Siis mätkähtää maahan, pyyhkiä hauislihaksista neulaset ja hieroa pihkat housuntaskuihin ja vähän naurahtaa...Ja kattoa sivusilmällä et miten se nuorikko vähän vienosti hymyilee....Minä en jaksanut enää muuta kuin sanoa, et mennääs nyt välillä vaikka kaffeelle - olen jo ihan liian vanha tähän.

Luetaanko äidin paniikkikohtauksiin myös positiiviset asiat?

Eilen oli kirkkoharjoitukset, kun se vanhin tytär menee naimisiin. Ikinä koskaan, koko 9-vuotisen koulutaksiajan, en ole unohtanut ilmoittaa taksikuskille, ettei jostain syystä lapset sitten seisokkaan siellä risteyksessä - paitsi eilisen aamun osalta. Sekin vielä.....huoh. Kai se taksikuski, joka kylläkin on tätä nykyä linja-autokuski (yks kyläkoulu taas lopetettu, mrrr...) siitä selviää.

Kirkossa olimme varmaan kummallinen seurakunta. Paikalla oli tietysti pappi, tuleva morsian ja sulhanen, minä ja Mimo-san:in isä ja tämän nykyinen avo-vaimo, Vanhin poikani, joka on bestman ja mun puolelta 2 morsiustyttöä ja yks sulhaspoika ja Mimo-san:in isänpuolelta 2 morsiustyttöä ja 2 sulhaspoikaa ja kaaso ja tietenkin Emina. Oli siinä papilla kättelemistä ja kuuntelemista, meistä emme kukaan ole mitään ihan hiljaisinta porukkaa....

Kukaan ei tunnu tajuavan, että minä ja Mimo-san:in isä (ja tietysti vanhemman poikani isä) olemme kaikki ihan hyvissä väleissä. Ja mitään kitkaa tms. ei ole myöskään ensimmäisen ex-mieheni nykyisen avokin ja minun tai muun mein perheen kesken. Lapsetkin ovat kaikki yhdessä niinkuin lasten kuuluukin olla. Minusta oli niin kiva kattella ku 7 alaikäistä renkkuu puolikyllästyneenä ekalla kirkonpenkillä ja kaikki yrittävät naurattaa Eminaa joka juoksee missä huvittaa..."Sallikaa lasten tulla tyköni" jne. Ai niin, oli siellä taksikuskikin, koska Mimo-san:in "äitipuoli" on pyörätuolissa. Tuttu ukko sekin =D!

Siinä kun pappi neuvoi ja ohjasi ja kuunteli (oli oikeesti kerrankin oikein sellanen sydämmellinen pappi), niin minä ajattelin, että kaikki se kärsimys ja ketutus ja raivo, jonka koin ensimmäisen eroni jälkeen (jäihän kuitenkin todellakin yh:ksi, sittemmin olen antanut anteeksi) on nyt vaihtunut tähän tulevaan onnen hetkeen.

Ja mikä parasta, kaikki komensi ja ohjasi kaikkien lapsia, siten miten kukakin ehti ja kerkesi. Vuorotellen, yhdessä ja erikseen. Kaasokin kun sattuu tuntemaan kaikki kakarat ja olemaan mun kummityttöni ja tuntenut Mimo-san:in koko ikänsä, nuoremmista nyt puhumattakaan.

Ehkä sitten vihkimisen jälkeen se mukava pappikin selviää tästä.......tai ainakin vahvistuu =DDD!
+ Kommentoi (1 kpl)



Tulipas mieleen lasten toilailuja!
tiistai, 18. lokakuuta 2011
Sisko ja sen veli joskus v. -90.
Sisko ja sen veli joskus v. -90.


Pakko pistää muistiin tänne nää jutut lasteni toilailuista ja tässä on vaan jäävuoren huippu:

Kyllä sitä lapsille sattuu ja tapahtuu, se on varmaa. Minua suorastaan harmittaa, etten ole kirjoittanut muistiin niitä kaikkia tuhansia pöllöyksiä ja vahinkoja, mitä mun katraalle on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.

Pikaluettelo:

Äidin e-pillerit aikoinaan katosi sieltä kaikkein korkeimman kaapin kaikkein ylimmältä hyllyltä vanhimman tyttären (n. 3v.) suuhun - paniikki. Mut selvittiin.

2-vuotias poika (vanhempi)onnistui ruuvimeisselillä ruuvaamaan parvekkeen lukon auki (ei ollut semmonen normi nykyaiaikainen) ja roikkua kaiteen yli. Mut selvittiin.

3 vuotiaana samanen poika karkasi pyhäkoulusta ja seurakunnan pappikin osallistui etsintöihin pisin mettää kaavussaan. Löytyi keskestä pikatietä, rekat molemmin puolin pysähtyneenä....totaalipaniikki - mut selvittiin.

4-vuotiaana sama lapsi kiipesi niin korkealle puuhun et oikeesti mietein kaks kertaa soitanko palokunnan. Lopuksi kuitenkin kiipesin itse ja ikäänkuin laskin lapsen maantasalle. Äiti selvisi traumastaan. Lapselle ei semmosta tullutkaan.

Samana vuonna sama kauhukakara meni hukkaan (taas). Huusin ja huusin, mietein jo poliisia ja etsintäpartioita (vieressä oli vuolaasti virtaava joki), mut jätkänpätkä olikin tunkenut päänsä naapurin suulin oven alitse (siis vain päänsä) ihaillakseen traktoria ja nukahtanut!!!! Äiti selvisi tästäkin.

Aamuseitsemältä, keskellä talvea, soitettiin puolen kilsan päässä olevasta kyläkaupasta, että tämä rakas hirviölapsi on siellä. MITÄ??? Oli päästänyt silloisen kissan ulos - ovi oli mennyt kiinni ja lukkoon, mulla herätys vasta 7.30 ja mukaälykkäänä ideana tuo 6-vuotias oli kävellyt villasukissa ja yövaatteissa lumen läpi KAUPALLE!!! Siellä se jätkä sitten istui kassatuolilla lakupötkö suussaan. Kauppias oli ihana vanha herra ja nauroi katketakseen. Minä en nauranut - mutta senkin yli pääsin...

Nuorempi poika veti 4 vuotiaana kaksin käsin isänsä hyväksynnällä (isä oli maistissa >:( ) oravanmarjoja kitaansa. En olisi edes tiennyt asiasta, ellei 3 vuotias sisko olisi alkanut asiaa selittämään iltapalapöydässä. Järjetön paniikki ja soitto myrkytyskeskukseen - mut selvittiin!

Vanhempi poika telkesi isomman siskonsa ulkovessaan (kaukana talosta, ei kuulunut huudot yms.) ku olivat 11 ja 12 about. Toinen oli kiljunut siellä melkein tunnin.

Kostoksi sisko telkesi veljensä kanalaan (meillä oli kanalauma siihen aikaan), mut veli ryömi paskluukusta ihmisten ilmoille.

Molemmat ovat selvinneet "traumastaan". Heh heh.

Vanhempi poika yllytti isosiskonsa kiipeämään tosikorkean suulin katolle ja nappasi tikapuut pois. Huuto kantautui sisälle asti, minulla siinä kaks pikkukakaraa helmoissa. Vähän aikaa mietein, soitanko palokunnan....selvittiin siitäkin.

Tässä paikassa, n. 7 vuotta sitten käskin vanhemman pojan kaataa pusikoitunut pihlajakasvusto. Osa oli todella korkeita ohuita riukuja. Kaatoiko? Ai semmonen 16v. jätkä - no ei varsinaisesti. Kiipesi latvaan ja leikki tartsania kunnes runko sanoi naps. Jokaisen korkean pihlajan kohdalla...sain suorastaan paniikkikohtauksen kun näin pojan mätkähtävän maahan. Äiti selvisi tästäkin....

Nuorempi poika, jotain 10 vuotiaana, keksi pompata sellaselta pieneltä treenitrampoliiniltä verkkoaidan ja sen jälkeen olevan ojan yli kuin ninja. Onnistuikin muutaman kerran, kunnes mätkähti naama edellä tielle. Siskot juoksee huutaen sisälle ja minä ulos. Lapsi oli veltto ja haukkoi henkeään, pallea tärähtänyt, huulet alkoivat sinertää. Täyspaniikki minulla tapahtuman jälkeen. Tyyliin mitä jos jne. Ensiaputaidot kunniaan! Selvittiin molemmat.

Vanhempi poika tossa amisiässä kiipesi lasten johonkin leikkitelineeseen ja roikkui (tytöille näyttääkseen) siinä olleessa köydessä - joka katkesi. Kylkiluu murtui. Luoja - muistan sen paniikin tunteen vieläkin ku toinen tyynenä soittaa et henki meinas loppua ja nyt pistää kyljestä...mut selvittiin.


+ Kommentoi (1 kpl)



Vähiin käy ennenkuin loppuu...aika.
perjantai, 14. lokakuuta 2011
kuva


Ihanaa kun on ollut, tähän asti ainakin, leuto syksy. Kasvarissa on vielä iso kasa vihreitä tomaatteja, punajuuret ovat yhä maassa, mangoldeihin en ole koskenutkaan viikkoihin ja porkkanoitakin voi vielä nostaa.

Pieni pätkä uutta kukkamaata on vielä uusintakitkemättä. Äkkiä ne rikkikset sen sitten valtasivatkin. Nurmikot kannattaisi vielä ajaa, kun se vaan kasvaa. Onneksi äiti hoiti sen polttopuushown loppuun asti. Edes yksi murhe vähemmän, huh.

Mimo-san:n polttarit yrittää lyödä kapuloita rattaisiin, minkä kerkiää. Jatkuvasti tulee solmukohtia, millon järjestelyissä, millon paikassa. Kaaso, siis polttareiden pääjärjestäjä on NIIN luvannut "kostaa" Mimo-san:lle kaiken, sitten ku joskus ehkä toivottavasti menee naimisiin oman miehensä kanssa. Vaikeaa varmaan arvat ketä on sitten se kaaso.....

Mulla ei oo enää kesken kuin oikeastaan kaikki ja vähän päälle. Olen lupautunut ompelemaan Mimo-san:n polttarivaatteen, joka ei periaatteessa ole vaikea, mutta koittakaas suunnitella semmonen ilman asianomaisen tarkkoja mittoja ja kaavoja! Tossa se on pitkin keittiön sohvaa. Puolivalmiina. Ja penkillä on ompelukone ja saumuri. Olkkarissa syönti siis jatkuu.

Kaks päivää on menny pojan kanssa sen 8-luokan kasvikansion väsäämisessä. Pakkohan sitä lasta oli auttaa, eihän se millään osannu erottaa esim. keltanoita, jotka olivat prässin jäljiltä oikeastaan mustia. Meillä on kyllä ihan kunnollinen kasviprässi, mutta väärään aikaan kerätyt kasvit pakkaavat vaihtamaan väriä. Vähän aikaa oli itelläkin sormi suussa ja sain tosissani miettiä ja tutkia. Yhden kasvin joudun lopuksi pentistä kysymään, kun sitä ei löytynyt. Apuna minulla oli äiteen vanha "Kasvio värikuvina". Ajatella, että vuosikymmeniä vanhasta kirjasta löysin kaikki, paitsi sen yhden! Muuten kyllä pidän koko kasvikeräystä luonnonhaaskauksena, ei noi nykyteinit niillä mustiksi kuivuneilla kasveillaan tee yhtään mitään jälkeenpäin. Satavarmana mun poika ei ainakaan muista kuin muutaman puun nimen, jonka tiesi jo etukäteen.

Lihamurekkeet on tehty, mutta aika vähäseltä näyttää, joten niitä väännämme vielä lisää muutaman. Pullakranssit ovat jauhoina odottamassa. Salaattia en onneksi voi vielä kuin suunnitella.

Oma riepu häihin on mielikuvituksena päässä. Edes kangasta en ole vielä tilannut. Löysin kyllä netistä todella upeita kankaita halvalla, mutta pikkasen arveluttaa tilata, kun siinä on vain puhelinnumero. Röijykankaina myyvät, joten tausta on suht helppo päätellä.

Tähän samaan syssyyn hössöttämisessä meillä on tietenkin yläkerta remontissa. Asia edistyy hitaasti, koska sitä perusalkua tekee vanhin poikani. Hanslankarina on sit nuorempi poika ja vielä-avo-vävy. Homman piti olla ns. läpihuuto - mutta eihän noi äijänalut mitään samaan tahtiin tee kuin naiset ja minä en nyt kyllä tässä mielentilassa ala tekemään vielä remonttiakin. Just ja just mahdutaan oma porukka tänne alakertaan - jotenkin.

Mutta kyllä mulla on aikaa mennä vaikka sienimettään. Just suunnittelin, et jos lauantaina menis, kun luvattiin hieno ilma. Viime sunnuntaina oltiin avominiän ja pikkutyttölauman kanssa ja löydettiin aivan valtava määrä sieniä!

Ja sitäpaitsi, olemme nyt saaneet vihdoinkin emännän sinne hääjuhlaan. Se olikin oikein supermegahelpotus, sillä ruuat ei ittekseen lentele lämpimänä paikalle. Se on aikamoinen ruljanssi suunnitella ja toteutta kaikki niin, että homma toimii!

Noo, huomenna aion ottaa lunkisti. Ompelen senverran kuin huvittaa ja lopunaikaa ihmettelen syksyistä pihaani ja ehkäpä kitken hiukan rikkaruohoja. Ja roikun puhelimessa. Mimo-san kun soittaa mulle monta kertaa päivässä, eli joka asian häistä mitä tekee tai suunnittelee tai...ja joskus muuten vaan.

Ja jos vaikka nostais loput porkkanat maasta, ennenkuin pikkutytöt on kaikki syöneet suoraan multasina =D!
+ Kommentoi (4 kpl)




[riviä: 50kpl, [kt] sivu: 1,2,3,4,5 >>   >|]
tagetes
II- vyöhyke
Lähetä viesti
 
Arkisto:
2012
1 (3 kpl)

2011
12 (5 kpl)
10 (4 kpl)
9 (4 kpl)
8 (1 kpl)
7 (1 kpl)
6 (4 kpl)
5 (3 kpl)
4 (1 kpl)

2010
10 (3 kpl)
9 (3 kpl)
7 (3 kpl)
6 (4 kpl)
4 (1 kpl)
2 (1 kpl)

2009
11 (3 kpl)
10 (6 kpl)