Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
Rakas puutarhavihko
|
Halkopinon tukitolpat pystyssä
tiistai, 31. elokuuta 2010
Olin toissa viikonloppuna Tammelassa tontillani. Ihan yksin ja kaikessa hiljaisuudessa aioin rakentaa halkopinolle katoksen. Kaivoin kangella kuopat ja laitoin metalliset tolpan tuet (75X75) ja niihin tolpat (75X75, n. 2 m korkeat). Yhteensä kahdeksan tolppaa, sillä halkopinon keskelle tein kehyksen portille, josta käydään sisään puutarhaan. Olin juuri saanut tolppien väliin vyötärön korkeudelle välipalkit. Halkopinon leveys on yksi metri. Lisäksi olin saanut tolppien päälle lankut. Olin siis jo valmis kohta laittamaan peltejä katolle, kun Keijo vaimonsa kanssa poikkesi paikalle. Minua kauhistutti ja vaimoa nauratti sekä minut että miehensä, kun Keijon suu kävi miettiväksi ja silmät vakavaksi. Sen punaisen sekunnin hän mittaili kehikkoani katseellaan. Ensimmäiseksi hän alkoi puhumaan loveamisesta. Sanoin, että nyt ei sitten kyllä loveta. Tällä kertaa en lovea. Hän käänsi lankut tolppien päällä. Otti pellin palan ja sanoi, että: "Laita pelti näin kaarelle. Se on niin paljon hienompi." Miltei ulisin tuskasta. Nämä tulevat ideoineen, että miten tämä olisi paljon hienompi ja jättävät sitten minut tekemään peltikattoa kaarella ja kaikkea muuta. He lähtivät ja minä jätin rakennelman kesken. Siiryin lapiohommiin. Matkustin vasta maanantai aamuna suoraan puutarhasta Helsinkiin töihin. Matkalla soitin Maralle. Kun toi Keijo sanoi, että halkopinon katto olisi kauniinpi, jos se olisi kaarella kuten vanhojen junien katto. Mykistyin tyyten, kun korviini tulvahti innostunut ääni, että: "niin onkin". Koetin selittää etten osaa tehdä kaaria puista, en siis edelleenkään. Puutarhani olisi jo nyt täynnä kaaria, jos osaisin. Maran mielestä semmoiset kaaret, joita peltikatto vaatii voisi tehdä monella tapaa ja että osaisin kyllä. "Ethän sä nyt mitään huussin kattoa tee", nauraa hän korvaani. Teiän huussin katot minä kyllä vielä. Olen siitä lähtien piirustellut kaarevaa kattoa. Keksin, että kaareva katto yhdistettynä hieman koristeltuihin räystäänaluslautoihin ja pystytolppiin saattaisi olla makee, tai ainakin nätti.
tiistai, 31. elokuuta 2010
Olin toissa viikonloppuna Tammelassa tontillani. Ihan yksin ja kaikessa hiljaisuudessa aioin rakentaa halkopinolle katoksen. Kaivoin kangella kuopat ja laitoin metalliset tolpan tuet (75X75) ja niihin tolpat (75X75, n. 2 m korkeat). Yhteensä kahdeksan tolppaa, sillä halkopinon keskelle tein kehyksen portille, josta käydään sisään puutarhaan. Olin juuri saanut tolppien väliin vyötärön korkeudelle välipalkit. Halkopinon leveys on yksi metri. Lisäksi olin saanut tolppien päälle lankut. Olin siis jo valmis kohta laittamaan peltejä katolle, kun Keijo vaimonsa kanssa poikkesi paikalle. Minua kauhistutti ja vaimoa nauratti sekä minut että miehensä, kun Keijon suu kävi miettiväksi ja silmät vakavaksi. Sen punaisen sekunnin hän mittaili kehikkoani katseellaan. Ensimmäiseksi hän alkoi puhumaan loveamisesta. Sanoin, että nyt ei sitten kyllä loveta. Tällä kertaa en lovea. Hän käänsi lankut tolppien päällä. Otti pellin palan ja sanoi, että: "Laita pelti näin kaarelle. Se on niin paljon hienompi." Miltei ulisin tuskasta. Nämä tulevat ideoineen, että miten tämä olisi paljon hienompi ja jättävät sitten minut tekemään peltikattoa kaarella ja kaikkea muuta. He lähtivät ja minä jätin rakennelman kesken. Siiryin lapiohommiin. Matkustin vasta maanantai aamuna suoraan puutarhasta Helsinkiin töihin. Matkalla soitin Maralle. Kun toi Keijo sanoi, että halkopinon katto olisi kauniinpi, jos se olisi kaarella kuten vanhojen junien katto. Mykistyin tyyten, kun korviini tulvahti innostunut ääni, että: "niin onkin". Koetin selittää etten osaa tehdä kaaria puista, en siis edelleenkään. Puutarhani olisi jo nyt täynnä kaaria, jos osaisin. Maran mielestä semmoiset kaaret, joita peltikatto vaatii voisi tehdä monella tapaa ja että osaisin kyllä. "Ethän sä nyt mitään huussin kattoa tee", nauraa hän korvaani. Teiän huussin katot minä kyllä vielä. Olen siitä lähtien piirustellut kaarevaa kattoa. Keksin, että kaareva katto yhdistettynä hieman koristeltuihin räystäänaluslautoihin ja pystytolppiin saattaisi olla makee, tai ainakin nätti.
+ Kommentoi (2 kpl)
Alkava myrsky tuntuu hieman syksyiseltä
keskiviikko, 4. elokuuta 2010
Tuuli yltyy ja paukuttelee ovia. Olen istunut työpisteessäni Töölössä puoli kymmenestä lähtien. Vahaaja on ehtinyt pestä lattian oven takana ja vahata sen kolme kertaa. Nyt hän levittää neljännen kerroksen vahaa ja lupasi, että pääsen täältä ilta seitsemältä lähtemään. Koetan urakoida töitä, että pääsisin jo perjantaina puutarhaani ja muutenkin on kiva saada töitä pois syksyn alta. Minua alkoi yhtä''''äkkiä naurattaa (itsekseni) kun ajattelin kukkiani puutarhassa. Koko puutarhani alkaa olla rikkaruohojen peitossa, kun se on perattu juhannuksen maissa. Melko tiivissä kesäkukkapenkissä ei rikkauruohoja juurikaan ole. Esikasvatin silkkikukkia, sini-ikiviuhkoja, olkikukkia, jänönhäntiä, samettikukkia, tarha- ja sarviorvokkeja ja krasseja (ainakin). Istutin ne maahan jo toukokuun ekalla viikolla. Ensin sini-ikiviuhkot tulivat punalehtisiksi, mutta selvisivät kylmistä öistä ja olen jo saanut niistä kauniita kimppuja. 19.7. sain kummallisen ajatuksen laittaa uusia siemeniä itämään kuten Mooseksen palavaa pensasta, malvaa, unikkoja, salkoruusua ja monia muita. Osa niistä oli taimella jo 22.7. kuten salkoruusu kaiketi helteen ansiosta. Tällä viikolla nousi lisää muun muassa Mooseksen palava pensas. Haikeaa ajatella, että kesäkukat pian kuihtuvat.
keskiviikko, 4. elokuuta 2010
Tuuli yltyy ja paukuttelee ovia. Olen istunut työpisteessäni Töölössä puoli kymmenestä lähtien. Vahaaja on ehtinyt pestä lattian oven takana ja vahata sen kolme kertaa. Nyt hän levittää neljännen kerroksen vahaa ja lupasi, että pääsen täältä ilta seitsemältä lähtemään. Koetan urakoida töitä, että pääsisin jo perjantaina puutarhaani ja muutenkin on kiva saada töitä pois syksyn alta. Minua alkoi yhtä''''äkkiä naurattaa (itsekseni) kun ajattelin kukkiani puutarhassa. Koko puutarhani alkaa olla rikkaruohojen peitossa, kun se on perattu juhannuksen maissa. Melko tiivissä kesäkukkapenkissä ei rikkauruohoja juurikaan ole. Esikasvatin silkkikukkia, sini-ikiviuhkoja, olkikukkia, jänönhäntiä, samettikukkia, tarha- ja sarviorvokkeja ja krasseja (ainakin). Istutin ne maahan jo toukokuun ekalla viikolla. Ensin sini-ikiviuhkot tulivat punalehtisiksi, mutta selvisivät kylmistä öistä ja olen jo saanut niistä kauniita kimppuja. 19.7. sain kummallisen ajatuksen laittaa uusia siemeniä itämään kuten Mooseksen palavaa pensasta, malvaa, unikkoja, salkoruusua ja monia muita. Osa niistä oli taimella jo 22.7. kuten salkoruusu kaiketi helteen ansiosta. Tällä viikolla nousi lisää muun muassa Mooseksen palava pensas. Haikeaa ajatella, että kesäkukat pian kuihtuvat.
+ Kommentoi (0 kpl)
Futon patjoilla vai levitettävällä sängyllä
tiistai, 3. elokuuta 2010
Minua vaivaa kysymys siitä jätänkö huvimajaani levitettävän sängyn vai ostanko futon-patjat. Huvimajani on tarkoitus olla leposija, kun kesken puutarha-aherruksen haluaa oikaista itsensä ja hieman uinahtaa jatkaakseen sitten taas työtä. Tyttäreni oli vuoden vaihto-oppilaana Japanissa ja kertoi, miten siellä mummi tyttärensä lasten kanssa nukkui alakerrassa leveällä futonilla kaikki rinnatusten ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Keskikerroksen olohuoneessa oli käärittynä liikemnaisäidin ja isän futonit päivän ajaksi ja tyttäreni oli sijoitettu nukkumaan yläkerran sänkyyn. Kun seison huvimajassani näen kaksi yksilevyistä futon-patjaa levitettynä ovaaliin alueeseen. Seinän vieressä, jossa vielä on levitettävä puusänky, näen huvimajan pyöreän pöydän hieman varjossa päivän touhuilta ja paahteelta. Vaikka parvi on tavaroiden säilytyspaikka, haluan tehdä sen niin viihtyisäksi ja turvalliseksi, että mahdolliset pikkulapset voivat kiivetä sinne ja jos oikein hurjaksi ruvetaan, kiivetä yläikkunasta sisään ja ulos parvelle. Aivan pähkähullua. Niin pähkähullua, että näitä ajatellessa en voi olla iloitsematta tästä kaikesta. En kaipaa minnekään enkä mitään.
tiistai, 3. elokuuta 2010
Minua vaivaa kysymys siitä jätänkö huvimajaani levitettävän sängyn vai ostanko futon-patjat. Huvimajani on tarkoitus olla leposija, kun kesken puutarha-aherruksen haluaa oikaista itsensä ja hieman uinahtaa jatkaakseen sitten taas työtä. Tyttäreni oli vuoden vaihto-oppilaana Japanissa ja kertoi, miten siellä mummi tyttärensä lasten kanssa nukkui alakerrassa leveällä futonilla kaikki rinnatusten ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Keskikerroksen olohuoneessa oli käärittynä liikemnaisäidin ja isän futonit päivän ajaksi ja tyttäreni oli sijoitettu nukkumaan yläkerran sänkyyn. Kun seison huvimajassani näen kaksi yksilevyistä futon-patjaa levitettynä ovaaliin alueeseen. Seinän vieressä, jossa vielä on levitettävä puusänky, näen huvimajan pyöreän pöydän hieman varjossa päivän touhuilta ja paahteelta. Vaikka parvi on tavaroiden säilytyspaikka, haluan tehdä sen niin viihtyisäksi ja turvalliseksi, että mahdolliset pikkulapset voivat kiivetä sinne ja jos oikein hurjaksi ruvetaan, kiivetä yläikkunasta sisään ja ulos parvelle. Aivan pähkähullua. Niin pähkähullua, että näitä ajatellessa en voi olla iloitsematta tästä kaikesta. En kaipaa minnekään enkä mitään.
+ Kommentoi (0 kpl)
Valokuva lepistä
tiistai, 3. elokuuta 2010
Koetin ottaa hapsuharmaalepän ja pilaritervalepän taimista valokuvan kohopenkissään, mutta ei se oikein onnistunut. Ne ovat nyt kaksi vuotta kasvaneet tuossa. Voitte kuvitella miten suloisen pikkuisia ne olivat ostettaessa. Jos joku ihmettelee halkopinoa takana, niin kuvittelen tekeväni ikään kuin aidan halkopinosta. Siitä tulisi vajaa kahdeksan metriä pitkä ja sen keskellä olisi läpikulkukäytävä, ikäänkuin portti puutarhaani. Ostin halkopinon katteeksi tumman harmaata peltiä samalla kun ostin huvimajan pellin. Ihan pöhköjä ajatuksia pää täynnä, ihan hävettää. Vielä en ole ehtinyt halkopinorakennelmaa aloittamaan.
tiistai, 3. elokuuta 2010
Koetin ottaa hapsuharmaalepän ja pilaritervalepän taimista valokuvan kohopenkissään, mutta ei se oikein onnistunut. Ne ovat nyt kaksi vuotta kasvaneet tuossa. Voitte kuvitella miten suloisen pikkuisia ne olivat ostettaessa. Jos joku ihmettelee halkopinoa takana, niin kuvittelen tekeväni ikään kuin aidan halkopinosta. Siitä tulisi vajaa kahdeksan metriä pitkä ja sen keskellä olisi läpikulkukäytävä, ikäänkuin portti puutarhaani. Ostin halkopinon katteeksi tumman harmaata peltiä samalla kun ostin huvimajan pellin. Ihan pöhköjä ajatuksia pää täynnä, ihan hävettää. Vielä en ole ehtinyt halkopinorakennelmaa aloittamaan.
+ Kommentoi (8 kpl)
Huvimaja ovaalipäädyllä
maanantai, 2. elokuuta 2010 , klo: 13:44
,
23
C°
Kesäkuussa käytin ensimmäistä kertaa eläissäni naulapyssyä ja viime viikolla opettelin vuorivillan leikkausta ja asennusta ja lisäksi sahaamaan kulma- ja muita listoja pöytäsirkkelillä. Sain suorastaan listantekomanian ja jäi marjojen pominta kovin vähään. Talvella kaipaan vadelmia. Huvimajan seinät ja katto on nyt vuorivilloitettu ja paneloitu. Peltikaton alle kattotuolien päälle olin jo viime kesänä levittänyt paperin, joka estää peltikatosta hikoilevan veden pääsyn lasivillaeristeeseen. Nina ehdotti ympyränmuotoista alustaa pihakeittiölle. Mittailin, että säde voisi olla reilu kaksi metriä. Salla ehdotti, että tiilisten tulisijojen kylkeen voisi tehdä penkin matkimaan uunin pankkoa. Olin itsekkin mielessäni ajatellut samoja juttuja, niinpä oli hauska kuulla, että he olivat tuumanneet samat asiat itsekseen. Lähden suunnittelemaan, miten heidän ideansa toteuttaisi. Seuraavaksi joudun rakentamaan ikkunan huvimajan ovaalipäädyn yläosaan ja tukkimaan ovaaliosan ja parven väliin jäävät aukot. Turha kai mainita etten koskaan ole tehnyt ikkunaa, ja sen pitää olla avattava.
maanantai, 2. elokuuta 2010 , klo: 13:44
,
23
C°
Huvimajan alaosan ovaali pääty ja yläosan suorakaiderakenne. |
Kesäkuussa käytin ensimmäistä kertaa eläissäni naulapyssyä ja viime viikolla opettelin vuorivillan leikkausta ja asennusta ja lisäksi sahaamaan kulma- ja muita listoja pöytäsirkkelillä. Sain suorastaan listantekomanian ja jäi marjojen pominta kovin vähään. Talvella kaipaan vadelmia. Huvimajan seinät ja katto on nyt vuorivilloitettu ja paneloitu. Peltikaton alle kattotuolien päälle olin jo viime kesänä levittänyt paperin, joka estää peltikatosta hikoilevan veden pääsyn lasivillaeristeeseen. Nina ehdotti ympyränmuotoista alustaa pihakeittiölle. Mittailin, että säde voisi olla reilu kaksi metriä. Salla ehdotti, että tiilisten tulisijojen kylkeen voisi tehdä penkin matkimaan uunin pankkoa. Olin itsekkin mielessäni ajatellut samoja juttuja, niinpä oli hauska kuulla, että he olivat tuumanneet samat asiat itsekseen. Lähden suunnittelemaan, miten heidän ideansa toteuttaisi. Seuraavaksi joudun rakentamaan ikkunan huvimajan ovaalipäädyn yläosaan ja tukkimaan ovaaliosan ja parven väliin jäävät aukot. Turha kai mainita etten koskaan ole tehnyt ikkunaa, ja sen pitää olla avattava.
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 5kpl, [kt] sivu: 1]
|
|||||
|
Lähetä viesti