Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
Rakas puutarhavihko
|
Talvi on tullut
lauantai, 4. joulukuuta 2010 , klo: 14:00
,
-2
C°
Olin suunnitellut kolmen päivän oleilua puutarhassa ja navetan verstaalla. Viime kerralla vein kolmen litran maalipurkin, ikkuna-kalustemaalia. Olisin niin halunnut aloittaa huvimajan sisätiloissa nikkaroinnin. Kukkahyllyä ja listoja sun muuta. Kokeilin pari viikonloppua sitten ja huomasin, että tarkenen pakkasessa ottaa mittoja huvimajassa ja sahata ja rakentaa lämmitetyssä navettarakennuksessa. Kolme päivää nikkarointia!!! -ja nyt flunssassa. Harmissani tulin nettiin purkamaan (siis ihan koko maailman eli puutahamaailmani) ja koko oloni kurjuutta. Hi, no ei nyt oikeesti.
Sain marraskuun alussa talviteloille Nelly Moserin ja muut kukat. Lepät eivät ole vielä kuolleet, käsittääkseni. Rakensin kylmälavan, jonne istutin muutamia siemenestä kasvattamiani taimia odottamaan kevättä. Isoveli Ilkka kiusasi, että kymmenen vuoden kuluttua sinun hökkelikyläsi laitetaan katepillarilla maan tasalle. - kyllä minä hänelle vielä katepillarit näytän. Rakastan pöhköjä veljiäni, - ja onneksi minä olen niin viisas heihin verrattuna ;-). Tutkin lokakuun ajan Internetin keskustelupalstoja saadakseni käsityksen, millä minun kannattaisi ryhtyä lämmittämään huvimajaa kosteina päivinä, kun toivottavasti vietämmme majassa ja sen lähiympäristössä aikaamme. Tilasin mahdollisimman pienen valurautaisen puulla lämmitettävän liesikamiinan. En asenna sitä sisään huvimajaan. Huvmajassahan on jo peltikatto, peltikaton alla paperi, puupuitteet, lasivilla ja puupaneli sisäkattona. Sitä en halua puhkaista. Rakennan keväällä kuistin, jonne sijoitan kamiinan rakennusvaiheessa. Nykyinen ovi jää kuistin ja majan väliin estämään mahdollista savua tulemasta majaan. Teen yhden huvimajan isoista ikkunoista varmuuden vuoksi saranalliseksi, että sitä kautta pääsee ulos, jos syttyisi tulipalo. Olen oppinut viime vuosien aikana äidiltäni, miten pienessä pesässä poltetaan puita. Sillä äidillä on keittiössä puuhella. Sen lämmitys on sinänsä helppoa, kun on huolellinen. Taven aikana pitäisi vielä hankkia ulko-ovi kuistiin. Eri kokoisia vanhoja ikkunoita minulla on omiksi tarpeiksi, Helsingin urheilukadun taloremonteista saatuja. Olen kiitollinen pienistä somista ja hyväkuntoisista ikkunoistani, jotka vain odottavat asunnusta. Huvinmajan suuret ruutuikkunat puolestaan suorastaan huutavat entisöijää, kumpa vain olisi oikeat välineet ja osaisi käyttää semmoisia.
Vaikka syksy on ansiotyössäni touhukasta aikaa ja valtaa miltei koko mielen aamuista iltoihin, niin sittenkin puutarhan eri kohdat hautuvat alitajunnassa ja jäsentyvät paikoilleen. Ennen kuin aloitin huvimaja projektia, tein tunnollisesti kunnalle toimenpideilmoituksen. Voin huvimajaan liittyvät rakenteet tehdä hyvillä mielin. Nyt pohdin pitäisikö minun tehdä uusi toimenpideilmoitus, jos olen tekemässä pihalle grillikatosta jossain vaiheessa.
Lumi peittää puutarhani somasti. Vielä en ole turvannut tyrnejä, luumuja, kirsikkapuuta ym. pikkupuita rusakoilta. Sillä niille on vielä paljon muutakin syömistä eikä aika eikä voimavarat ole riittäneet kaikkeen, mutta teen sen ennen kevättalvea. Täällä pääkaupunkiseudulla on upeat hiihtoladut. Jos saan aikaiseksi jatkaa hyvin alkanutta hiihtoliikuntaa, olen keväällä hyvässä kunnossa alkaakseni jälleen kerran puutarhatyöt.
lauantai, 4. joulukuuta 2010 , klo: 14:00
,
-2
C°
Olin suunnitellut kolmen päivän oleilua puutarhassa ja navetan verstaalla. Viime kerralla vein kolmen litran maalipurkin, ikkuna-kalustemaalia. Olisin niin halunnut aloittaa huvimajan sisätiloissa nikkaroinnin. Kukkahyllyä ja listoja sun muuta. Kokeilin pari viikonloppua sitten ja huomasin, että tarkenen pakkasessa ottaa mittoja huvimajassa ja sahata ja rakentaa lämmitetyssä navettarakennuksessa. Kolme päivää nikkarointia!!! -ja nyt flunssassa. Harmissani tulin nettiin purkamaan (siis ihan koko maailman eli puutahamaailmani) ja koko oloni kurjuutta. Hi, no ei nyt oikeesti.
Sain marraskuun alussa talviteloille Nelly Moserin ja muut kukat. Lepät eivät ole vielä kuolleet, käsittääkseni. Rakensin kylmälavan, jonne istutin muutamia siemenestä kasvattamiani taimia odottamaan kevättä. Isoveli Ilkka kiusasi, että kymmenen vuoden kuluttua sinun hökkelikyläsi laitetaan katepillarilla maan tasalle. - kyllä minä hänelle vielä katepillarit näytän. Rakastan pöhköjä veljiäni, - ja onneksi minä olen niin viisas heihin verrattuna ;-). Tutkin lokakuun ajan Internetin keskustelupalstoja saadakseni käsityksen, millä minun kannattaisi ryhtyä lämmittämään huvimajaa kosteina päivinä, kun toivottavasti vietämmme majassa ja sen lähiympäristössä aikaamme. Tilasin mahdollisimman pienen valurautaisen puulla lämmitettävän liesikamiinan. En asenna sitä sisään huvimajaan. Huvmajassahan on jo peltikatto, peltikaton alla paperi, puupuitteet, lasivilla ja puupaneli sisäkattona. Sitä en halua puhkaista. Rakennan keväällä kuistin, jonne sijoitan kamiinan rakennusvaiheessa. Nykyinen ovi jää kuistin ja majan väliin estämään mahdollista savua tulemasta majaan. Teen yhden huvimajan isoista ikkunoista varmuuden vuoksi saranalliseksi, että sitä kautta pääsee ulos, jos syttyisi tulipalo. Olen oppinut viime vuosien aikana äidiltäni, miten pienessä pesässä poltetaan puita. Sillä äidillä on keittiössä puuhella. Sen lämmitys on sinänsä helppoa, kun on huolellinen. Taven aikana pitäisi vielä hankkia ulko-ovi kuistiin. Eri kokoisia vanhoja ikkunoita minulla on omiksi tarpeiksi, Helsingin urheilukadun taloremonteista saatuja. Olen kiitollinen pienistä somista ja hyväkuntoisista ikkunoistani, jotka vain odottavat asunnusta. Huvinmajan suuret ruutuikkunat puolestaan suorastaan huutavat entisöijää, kumpa vain olisi oikeat välineet ja osaisi käyttää semmoisia.
Vaikka syksy on ansiotyössäni touhukasta aikaa ja valtaa miltei koko mielen aamuista iltoihin, niin sittenkin puutarhan eri kohdat hautuvat alitajunnassa ja jäsentyvät paikoilleen. Ennen kuin aloitin huvimaja projektia, tein tunnollisesti kunnalle toimenpideilmoituksen. Voin huvimajaan liittyvät rakenteet tehdä hyvillä mielin. Nyt pohdin pitäisikö minun tehdä uusi toimenpideilmoitus, jos olen tekemässä pihalle grillikatosta jossain vaiheessa.
Lumi peittää puutarhani somasti. Vielä en ole turvannut tyrnejä, luumuja, kirsikkapuuta ym. pikkupuita rusakoilta. Sillä niille on vielä paljon muutakin syömistä eikä aika eikä voimavarat ole riittäneet kaikkeen, mutta teen sen ennen kevättalvea. Täällä pääkaupunkiseudulla on upeat hiihtoladut. Jos saan aikaiseksi jatkaa hyvin alkanutta hiihtoliikuntaa, olen keväällä hyvässä kunnossa alkaakseni jälleen kerran puutarhatyöt.
+ Kommentoi (0 kpl)
Nelly Moser kukkii ja hapsuharmaaleppä kuolee
keskiviikko, 8. syyskuuta 2010
Pelästyin oikein, kun launatai aamuna kävelin puutarhaani ja selkäni takaa jalan vierestä pilkisti polven korkuudella jotain vaalenapunaista. Siinä kohtaa ei olisi pitänyt olla kuin tumman sininen kärhö The President. Kuinka monta kertaa olin alkukesän aikana tonkinut Nelly Moserin juuret ja todennut sen kuolleeksi! Nyt Nelly Moser loisti vihreydellään ja lukuisat nuput olivat puhkeamaisillaan.
Sen sijaan hapsuharmaa leppien lehdet alkoivat elokuussa ruskistua ja siirsin ne pois pilaritervalepän lähettyviltä, ettei tauti, joka hapsuharmaalepissä on, siirtyisi pilaritervaleppään. Onkohan siinä jokin tauti? Pilaritervaleppä jatkaa kohisten kasvuaan. Välillä putsaan käsilläni siitä jotain tuholaisen näköisiä, jotka tuntuvat syövän sen lehtiä.
keskiviikko, 8. syyskuuta 2010
Pelästyin oikein, kun launatai aamuna kävelin puutarhaani ja selkäni takaa jalan vierestä pilkisti polven korkuudella jotain vaalenapunaista. Siinä kohtaa ei olisi pitänyt olla kuin tumman sininen kärhö The President. Kuinka monta kertaa olin alkukesän aikana tonkinut Nelly Moserin juuret ja todennut sen kuolleeksi! Nyt Nelly Moser loisti vihreydellään ja lukuisat nuput olivat puhkeamaisillaan.
Sen sijaan hapsuharmaa leppien lehdet alkoivat elokuussa ruskistua ja siirsin ne pois pilaritervalepän lähettyviltä, ettei tauti, joka hapsuharmaalepissä on, siirtyisi pilaritervaleppään. Onkohan siinä jokin tauti? Pilaritervaleppä jatkaa kohisten kasvuaan. Välillä putsaan käsilläni siitä jotain tuholaisen näköisiä, jotka tuntuvat syövän sen lehtiä.
+ Kommentoi (0 kpl)
Halkopinon tukitolpat pystyssä
tiistai, 31. elokuuta 2010
Olin toissa viikonloppuna Tammelassa tontillani. Ihan yksin ja kaikessa hiljaisuudessa aioin rakentaa halkopinolle katoksen. Kaivoin kangella kuopat ja laitoin metalliset tolpan tuet (75X75) ja niihin tolpat (75X75, n. 2 m korkeat). Yhteensä kahdeksan tolppaa, sillä halkopinon keskelle tein kehyksen portille, josta käydään sisään puutarhaan. Olin juuri saanut tolppien väliin vyötärön korkeudelle välipalkit. Halkopinon leveys on yksi metri. Lisäksi olin saanut tolppien päälle lankut. Olin siis jo valmis kohta laittamaan peltejä katolle, kun Keijo vaimonsa kanssa poikkesi paikalle. Minua kauhistutti ja vaimoa nauratti sekä minut että miehensä, kun Keijon suu kävi miettiväksi ja silmät vakavaksi. Sen punaisen sekunnin hän mittaili kehikkoani katseellaan. Ensimmäiseksi hän alkoi puhumaan loveamisesta. Sanoin, että nyt ei sitten kyllä loveta. Tällä kertaa en lovea. Hän käänsi lankut tolppien päällä. Otti pellin palan ja sanoi, että: "Laita pelti näin kaarelle. Se on niin paljon hienompi." Miltei ulisin tuskasta. Nämä tulevat ideoineen, että miten tämä olisi paljon hienompi ja jättävät sitten minut tekemään peltikattoa kaarella ja kaikkea muuta. He lähtivät ja minä jätin rakennelman kesken. Siiryin lapiohommiin. Matkustin vasta maanantai aamuna suoraan puutarhasta Helsinkiin töihin. Matkalla soitin Maralle. Kun toi Keijo sanoi, että halkopinon katto olisi kauniinpi, jos se olisi kaarella kuten vanhojen junien katto. Mykistyin tyyten, kun korviini tulvahti innostunut ääni, että: "niin onkin". Koetin selittää etten osaa tehdä kaaria puista, en siis edelleenkään. Puutarhani olisi jo nyt täynnä kaaria, jos osaisin. Maran mielestä semmoiset kaaret, joita peltikatto vaatii voisi tehdä monella tapaa ja että osaisin kyllä. "Ethän sä nyt mitään huussin kattoa tee", nauraa hän korvaani. Teiän huussin katot minä kyllä vielä. Olen siitä lähtien piirustellut kaarevaa kattoa. Keksin, että kaareva katto yhdistettynä hieman koristeltuihin räystäänaluslautoihin ja pystytolppiin saattaisi olla makee, tai ainakin nätti.
tiistai, 31. elokuuta 2010
Olin toissa viikonloppuna Tammelassa tontillani. Ihan yksin ja kaikessa hiljaisuudessa aioin rakentaa halkopinolle katoksen. Kaivoin kangella kuopat ja laitoin metalliset tolpan tuet (75X75) ja niihin tolpat (75X75, n. 2 m korkeat). Yhteensä kahdeksan tolppaa, sillä halkopinon keskelle tein kehyksen portille, josta käydään sisään puutarhaan. Olin juuri saanut tolppien väliin vyötärön korkeudelle välipalkit. Halkopinon leveys on yksi metri. Lisäksi olin saanut tolppien päälle lankut. Olin siis jo valmis kohta laittamaan peltejä katolle, kun Keijo vaimonsa kanssa poikkesi paikalle. Minua kauhistutti ja vaimoa nauratti sekä minut että miehensä, kun Keijon suu kävi miettiväksi ja silmät vakavaksi. Sen punaisen sekunnin hän mittaili kehikkoani katseellaan. Ensimmäiseksi hän alkoi puhumaan loveamisesta. Sanoin, että nyt ei sitten kyllä loveta. Tällä kertaa en lovea. Hän käänsi lankut tolppien päällä. Otti pellin palan ja sanoi, että: "Laita pelti näin kaarelle. Se on niin paljon hienompi." Miltei ulisin tuskasta. Nämä tulevat ideoineen, että miten tämä olisi paljon hienompi ja jättävät sitten minut tekemään peltikattoa kaarella ja kaikkea muuta. He lähtivät ja minä jätin rakennelman kesken. Siiryin lapiohommiin. Matkustin vasta maanantai aamuna suoraan puutarhasta Helsinkiin töihin. Matkalla soitin Maralle. Kun toi Keijo sanoi, että halkopinon katto olisi kauniinpi, jos se olisi kaarella kuten vanhojen junien katto. Mykistyin tyyten, kun korviini tulvahti innostunut ääni, että: "niin onkin". Koetin selittää etten osaa tehdä kaaria puista, en siis edelleenkään. Puutarhani olisi jo nyt täynnä kaaria, jos osaisin. Maran mielestä semmoiset kaaret, joita peltikatto vaatii voisi tehdä monella tapaa ja että osaisin kyllä. "Ethän sä nyt mitään huussin kattoa tee", nauraa hän korvaani. Teiän huussin katot minä kyllä vielä. Olen siitä lähtien piirustellut kaarevaa kattoa. Keksin, että kaareva katto yhdistettynä hieman koristeltuihin räystäänaluslautoihin ja pystytolppiin saattaisi olla makee, tai ainakin nätti.
+ Kommentoi (2 kpl)
Alkava myrsky tuntuu hieman syksyiseltä
keskiviikko, 4. elokuuta 2010
Tuuli yltyy ja paukuttelee ovia. Olen istunut työpisteessäni Töölössä puoli kymmenestä lähtien. Vahaaja on ehtinyt pestä lattian oven takana ja vahata sen kolme kertaa. Nyt hän levittää neljännen kerroksen vahaa ja lupasi, että pääsen täältä ilta seitsemältä lähtemään. Koetan urakoida töitä, että pääsisin jo perjantaina puutarhaani ja muutenkin on kiva saada töitä pois syksyn alta. Minua alkoi yhtä''''äkkiä naurattaa (itsekseni) kun ajattelin kukkiani puutarhassa. Koko puutarhani alkaa olla rikkaruohojen peitossa, kun se on perattu juhannuksen maissa. Melko tiivissä kesäkukkapenkissä ei rikkauruohoja juurikaan ole. Esikasvatin silkkikukkia, sini-ikiviuhkoja, olkikukkia, jänönhäntiä, samettikukkia, tarha- ja sarviorvokkeja ja krasseja (ainakin). Istutin ne maahan jo toukokuun ekalla viikolla. Ensin sini-ikiviuhkot tulivat punalehtisiksi, mutta selvisivät kylmistä öistä ja olen jo saanut niistä kauniita kimppuja. 19.7. sain kummallisen ajatuksen laittaa uusia siemeniä itämään kuten Mooseksen palavaa pensasta, malvaa, unikkoja, salkoruusua ja monia muita. Osa niistä oli taimella jo 22.7. kuten salkoruusu kaiketi helteen ansiosta. Tällä viikolla nousi lisää muun muassa Mooseksen palava pensas. Haikeaa ajatella, että kesäkukat pian kuihtuvat.
keskiviikko, 4. elokuuta 2010
Tuuli yltyy ja paukuttelee ovia. Olen istunut työpisteessäni Töölössä puoli kymmenestä lähtien. Vahaaja on ehtinyt pestä lattian oven takana ja vahata sen kolme kertaa. Nyt hän levittää neljännen kerroksen vahaa ja lupasi, että pääsen täältä ilta seitsemältä lähtemään. Koetan urakoida töitä, että pääsisin jo perjantaina puutarhaani ja muutenkin on kiva saada töitä pois syksyn alta. Minua alkoi yhtä''''äkkiä naurattaa (itsekseni) kun ajattelin kukkiani puutarhassa. Koko puutarhani alkaa olla rikkaruohojen peitossa, kun se on perattu juhannuksen maissa. Melko tiivissä kesäkukkapenkissä ei rikkauruohoja juurikaan ole. Esikasvatin silkkikukkia, sini-ikiviuhkoja, olkikukkia, jänönhäntiä, samettikukkia, tarha- ja sarviorvokkeja ja krasseja (ainakin). Istutin ne maahan jo toukokuun ekalla viikolla. Ensin sini-ikiviuhkot tulivat punalehtisiksi, mutta selvisivät kylmistä öistä ja olen jo saanut niistä kauniita kimppuja. 19.7. sain kummallisen ajatuksen laittaa uusia siemeniä itämään kuten Mooseksen palavaa pensasta, malvaa, unikkoja, salkoruusua ja monia muita. Osa niistä oli taimella jo 22.7. kuten salkoruusu kaiketi helteen ansiosta. Tällä viikolla nousi lisää muun muassa Mooseksen palava pensas. Haikeaa ajatella, että kesäkukat pian kuihtuvat.
+ Kommentoi (0 kpl)
Futon patjoilla vai levitettävällä sängyllä
tiistai, 3. elokuuta 2010
Minua vaivaa kysymys siitä jätänkö huvimajaani levitettävän sängyn vai ostanko futon-patjat. Huvimajani on tarkoitus olla leposija, kun kesken puutarha-aherruksen haluaa oikaista itsensä ja hieman uinahtaa jatkaakseen sitten taas työtä. Tyttäreni oli vuoden vaihto-oppilaana Japanissa ja kertoi, miten siellä mummi tyttärensä lasten kanssa nukkui alakerrassa leveällä futonilla kaikki rinnatusten ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Keskikerroksen olohuoneessa oli käärittynä liikemnaisäidin ja isän futonit päivän ajaksi ja tyttäreni oli sijoitettu nukkumaan yläkerran sänkyyn. Kun seison huvimajassani näen kaksi yksilevyistä futon-patjaa levitettynä ovaaliin alueeseen. Seinän vieressä, jossa vielä on levitettävä puusänky, näen huvimajan pyöreän pöydän hieman varjossa päivän touhuilta ja paahteelta. Vaikka parvi on tavaroiden säilytyspaikka, haluan tehdä sen niin viihtyisäksi ja turvalliseksi, että mahdolliset pikkulapset voivat kiivetä sinne ja jos oikein hurjaksi ruvetaan, kiivetä yläikkunasta sisään ja ulos parvelle. Aivan pähkähullua. Niin pähkähullua, että näitä ajatellessa en voi olla iloitsematta tästä kaikesta. En kaipaa minnekään enkä mitään.
tiistai, 3. elokuuta 2010
Minua vaivaa kysymys siitä jätänkö huvimajaani levitettävän sängyn vai ostanko futon-patjat. Huvimajani on tarkoitus olla leposija, kun kesken puutarha-aherruksen haluaa oikaista itsensä ja hieman uinahtaa jatkaakseen sitten taas työtä. Tyttäreni oli vuoden vaihto-oppilaana Japanissa ja kertoi, miten siellä mummi tyttärensä lasten kanssa nukkui alakerrassa leveällä futonilla kaikki rinnatusten ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Keskikerroksen olohuoneessa oli käärittynä liikemnaisäidin ja isän futonit päivän ajaksi ja tyttäreni oli sijoitettu nukkumaan yläkerran sänkyyn. Kun seison huvimajassani näen kaksi yksilevyistä futon-patjaa levitettynä ovaaliin alueeseen. Seinän vieressä, jossa vielä on levitettävä puusänky, näen huvimajan pyöreän pöydän hieman varjossa päivän touhuilta ja paahteelta. Vaikka parvi on tavaroiden säilytyspaikka, haluan tehdä sen niin viihtyisäksi ja turvalliseksi, että mahdolliset pikkulapset voivat kiivetä sinne ja jos oikein hurjaksi ruvetaan, kiivetä yläikkunasta sisään ja ulos parvelle. Aivan pähkähullua. Niin pähkähullua, että näitä ajatellessa en voi olla iloitsematta tästä kaikesta. En kaipaa minnekään enkä mitään.
+ Kommentoi (0 kpl)
Valokuva lepistä
tiistai, 3. elokuuta 2010
Koetin ottaa hapsuharmaalepän ja pilaritervalepän taimista valokuvan kohopenkissään, mutta ei se oikein onnistunut. Ne ovat nyt kaksi vuotta kasvaneet tuossa. Voitte kuvitella miten suloisen pikkuisia ne olivat ostettaessa. Jos joku ihmettelee halkopinoa takana, niin kuvittelen tekeväni ikään kuin aidan halkopinosta. Siitä tulisi vajaa kahdeksan metriä pitkä ja sen keskellä olisi läpikulkukäytävä, ikäänkuin portti puutarhaani. Ostin halkopinon katteeksi tumman harmaata peltiä samalla kun ostin huvimajan pellin. Ihan pöhköjä ajatuksia pää täynnä, ihan hävettää. Vielä en ole ehtinyt halkopinorakennelmaa aloittamaan.
tiistai, 3. elokuuta 2010
Koetin ottaa hapsuharmaalepän ja pilaritervalepän taimista valokuvan kohopenkissään, mutta ei se oikein onnistunut. Ne ovat nyt kaksi vuotta kasvaneet tuossa. Voitte kuvitella miten suloisen pikkuisia ne olivat ostettaessa. Jos joku ihmettelee halkopinoa takana, niin kuvittelen tekeväni ikään kuin aidan halkopinosta. Siitä tulisi vajaa kahdeksan metriä pitkä ja sen keskellä olisi läpikulkukäytävä, ikäänkuin portti puutarhaani. Ostin halkopinon katteeksi tumman harmaata peltiä samalla kun ostin huvimajan pellin. Ihan pöhköjä ajatuksia pää täynnä, ihan hävettää. Vielä en ole ehtinyt halkopinorakennelmaa aloittamaan.
+ Kommentoi (8 kpl)
Huvimaja ovaalipäädyllä
maanantai, 2. elokuuta 2010 , klo: 13:44
,
23
C°
Kesäkuussa käytin ensimmäistä kertaa eläissäni naulapyssyä ja viime viikolla opettelin vuorivillan leikkausta ja asennusta ja lisäksi sahaamaan kulma- ja muita listoja pöytäsirkkelillä. Sain suorastaan listantekomanian ja jäi marjojen pominta kovin vähään. Talvella kaipaan vadelmia. Huvimajan seinät ja katto on nyt vuorivilloitettu ja paneloitu. Peltikaton alle kattotuolien päälle olin jo viime kesänä levittänyt paperin, joka estää peltikatosta hikoilevan veden pääsyn lasivillaeristeeseen. Nina ehdotti ympyränmuotoista alustaa pihakeittiölle. Mittailin, että säde voisi olla reilu kaksi metriä. Salla ehdotti, että tiilisten tulisijojen kylkeen voisi tehdä penkin matkimaan uunin pankkoa. Olin itsekkin mielessäni ajatellut samoja juttuja, niinpä oli hauska kuulla, että he olivat tuumanneet samat asiat itsekseen. Lähden suunnittelemaan, miten heidän ideansa toteuttaisi. Seuraavaksi joudun rakentamaan ikkunan huvimajan ovaalipäädyn yläosaan ja tukkimaan ovaaliosan ja parven väliin jäävät aukot. Turha kai mainita etten koskaan ole tehnyt ikkunaa, ja sen pitää olla avattava.
maanantai, 2. elokuuta 2010 , klo: 13:44
,
23
C°
Huvimajan alaosan ovaali pääty ja yläosan suorakaiderakenne. |
Kesäkuussa käytin ensimmäistä kertaa eläissäni naulapyssyä ja viime viikolla opettelin vuorivillan leikkausta ja asennusta ja lisäksi sahaamaan kulma- ja muita listoja pöytäsirkkelillä. Sain suorastaan listantekomanian ja jäi marjojen pominta kovin vähään. Talvella kaipaan vadelmia. Huvimajan seinät ja katto on nyt vuorivilloitettu ja paneloitu. Peltikaton alle kattotuolien päälle olin jo viime kesänä levittänyt paperin, joka estää peltikatosta hikoilevan veden pääsyn lasivillaeristeeseen. Nina ehdotti ympyränmuotoista alustaa pihakeittiölle. Mittailin, että säde voisi olla reilu kaksi metriä. Salla ehdotti, että tiilisten tulisijojen kylkeen voisi tehdä penkin matkimaan uunin pankkoa. Olin itsekkin mielessäni ajatellut samoja juttuja, niinpä oli hauska kuulla, että he olivat tuumanneet samat asiat itsekseen. Lähden suunnittelemaan, miten heidän ideansa toteuttaisi. Seuraavaksi joudun rakentamaan ikkunan huvimajan ovaalipäädyn yläosaan ja tukkimaan ovaaliosan ja parven väliin jäävät aukot. Turha kai mainita etten koskaan ole tehnyt ikkunaa, ja sen pitää olla avattava.
+ Kommentoi (0 kpl)
Ovaalinmallinen huvimaja suojaan hyttysiltä
tiistai, 20. heinäkuuta 2010
Kuka keksi, että ovaalinmallinen huvimaja olisi makee!??? Ennen kaikkea se on hankala kaikissa rakennusprojektin vaiheissa. Onneksi vain huvimajan toinen pääty on ovaalinmallinen ja toinen suorakaide. Kuvitelkaa ovaalin mallisen huvimajan kattorakennetta? -minä en pystynyt kuvittelemaan ja rakensin lopulta talven asiaa miettittyäni ovaalinmalliseen rakennukseen kokonaan suorakaiteen mallisen katon. Ovaalin malliseen päätyyn rakensin parven, joka menee suorakaiteen muotoisesti ovaalin alaosan ylitse ja katto on sen parven päällä. Nyt pitäisi tilkitä ovaalinmallisen osan parvi ja muu ylärakenne siten, ettei hyttyset pääse mistään sisään huvimajaan. Jos olisin ennen rakentanut jotakin en olisi ottanut tosissani Maran ideaa ovaalinmallisesta huvimajasta - tai jos olisin mies ja ylipäätään tajuaisin jotakin rakentamisesta.
tiistai, 20. heinäkuuta 2010
Kuka keksi, että ovaalinmallinen huvimaja olisi makee!??? Ennen kaikkea se on hankala kaikissa rakennusprojektin vaiheissa. Onneksi vain huvimajan toinen pääty on ovaalinmallinen ja toinen suorakaide. Kuvitelkaa ovaalin mallisen huvimajan kattorakennetta? -minä en pystynyt kuvittelemaan ja rakensin lopulta talven asiaa miettittyäni ovaalinmalliseen rakennukseen kokonaan suorakaiteen mallisen katon. Ovaalin malliseen päätyyn rakensin parven, joka menee suorakaiteen muotoisesti ovaalin alaosan ylitse ja katto on sen parven päällä. Nyt pitäisi tilkitä ovaalinmallisen osan parvi ja muu ylärakenne siten, ettei hyttyset pääse mistään sisään huvimajaan. Jos olisin ennen rakentanut jotakin en olisi ottanut tosissani Maran ideaa ovaalinmallisesta huvimajasta - tai jos olisin mies ja ylipäätään tajuaisin jotakin rakentamisesta.
+ Kommentoi (3 kpl)
Nyt pitää keksiä grilli pihakeittiöön
tiistai, 20. heinäkuuta 2010 , klo: 13:00
,
22
C°
Viikonloppuna alkaa viikon loma. Nyt pitää keksiä mihin kohtaan rakennan pienen grillin. Joskus hamassa tulevaisuudessa rakennan pihakeittiön, jossa on puu-uuni, sementti tai laatta taso, lavuaari ja kaasuliesi ja tavalla tai toisella juokseva vesi. Pihakeittiössä voi kokkailla kesällä ja talvella pitää nuotiota. En usko tähän vielä itsekkään. Päädyin rakentamaan pihakeittiön hieman erilleen huvimajasta ja sen etenä olevista pihakaulusteista, ettei ne savustuisi. Grillin haluan kuitenkin niin, että grillatessani voin nähdä ystäväni pöydän ääressä huvimajan edessä ja jutella heidän kanssaan silmätysten. Mutta nyt pitää keksiä, mihin kohtaan vanhan hiekkakasan päälle rakennan grillin siten, että se mahdollisimman vähän häiritsee mahdollisia tulevia rakennusprojekteja ja on osa pihakeittiötä.
tiistai, 20. heinäkuuta 2010 , klo: 13:00
,
22
C°
Viikonloppuna alkaa viikon loma. Nyt pitää keksiä mihin kohtaan rakennan pienen grillin. Joskus hamassa tulevaisuudessa rakennan pihakeittiön, jossa on puu-uuni, sementti tai laatta taso, lavuaari ja kaasuliesi ja tavalla tai toisella juokseva vesi. Pihakeittiössä voi kokkailla kesällä ja talvella pitää nuotiota. En usko tähän vielä itsekkään. Päädyin rakentamaan pihakeittiön hieman erilleen huvimajasta ja sen etenä olevista pihakaulusteista, ettei ne savustuisi. Grillin haluan kuitenkin niin, että grillatessani voin nähdä ystäväni pöydän ääressä huvimajan edessä ja jutella heidän kanssaan silmätysten. Mutta nyt pitää keksiä, mihin kohtaan vanhan hiekkakasan päälle rakennan grillin siten, että se mahdollisimman vähän häiritsee mahdollisia tulevia rakennusprojekteja ja on osa pihakeittiötä.
+ Kommentoi (2 kpl)
Hapsuharmaaleppä ja pilaritervaleppä
maanantai, 19. heinäkuuta 2010
Hämmästyttävää, miten valtavasti kasvit olivat kasvaneet kahden paahteisen viikon aikana. Tuhatlitraisesta muovitynnyristä kiemurteli letku kasvihuoneeseen. Mara oli varmaan lorotellut tynyristä sadevettä kasveille. Kurkku oli kasvattanut metrin pituisia köynnöksiä, joista yksi juoksi vastaani kasvinuoneen ovella, yhden astuin liittanaan kavihuoneeseen astuessani ja loput kiemurtelivat kasvihuoneen nurkassa. Tomaatit olivat myös kasvaneet valtavasti pituutta ja raakileiden painosta lamosivat kukin omaan suuntaansa. Tomaaiti tuntuivat myös kypsyvän oikein vauhdilla viikonlopun aikana. Tammelasta lähtiessa katkoin niiden latvoja summa mutikassa.
Entäs siten lepät! "Rannan ruostuvat puut", kuten Lassi Heikkilä ylistää runossaan. Pikkuinen hapsuharmaaleppä-vauvani oli kasvattanut kokoonsa nähden hupaisan suuret lehdet, toki se oli myös rehevöitynyt ja kasvanut vähän pituuttakin, - samoin pilaritervaleppä. Niiden juurelle olen toisaalta puutarhasa siirtänyt sammalleimua. Sekin oli pitkäneulaista. Muuten leppien kohopenkissä siellä täällä oli minimaalisen pieniä rikkaruohoja kuten alle sentin mittaisia voikukkia. Pitäisi olla tällaisia pikkurikkaruohoja varten omat puutarhavälineet! Semmoiset pikkupihdit. Voisin kuvitella, että japanilaisilla on, mutta en tiedä. Minusta näin sellaisia kerran Baccaksen puutarhassa ja sain paperiliuskan, jossa oli niiden toimittajan nettiosoite. Joka tapauksessa nypin pienet kiusankappaleet heti pois, että edes tämä yksi pieni alue puutarhassani pysyisi rikkaruohottomana.
Oikeastaan toinen hapsuharmaalepistä pitäisi siirtää siitä halkaisiljaltaan metrin levyisestä kohopenkistä pois, sillä se kasvaa upeasti. Siinä on kolme suoraan sivulle venyvää oksaa nätin tasaisesti kukin oksa eri suuntaan. On sääli, että sen kaunis tasainen muoto kohta rikkoontuu, kun nämä kome leppää kasvavat toisiinsa kiinni.
maanantai, 19. heinäkuuta 2010
Hämmästyttävää, miten valtavasti kasvit olivat kasvaneet kahden paahteisen viikon aikana. Tuhatlitraisesta muovitynnyristä kiemurteli letku kasvihuoneeseen. Mara oli varmaan lorotellut tynyristä sadevettä kasveille. Kurkku oli kasvattanut metrin pituisia köynnöksiä, joista yksi juoksi vastaani kasvinuoneen ovella, yhden astuin liittanaan kavihuoneeseen astuessani ja loput kiemurtelivat kasvihuoneen nurkassa. Tomaatit olivat myös kasvaneet valtavasti pituutta ja raakileiden painosta lamosivat kukin omaan suuntaansa. Tomaaiti tuntuivat myös kypsyvän oikein vauhdilla viikonlopun aikana. Tammelasta lähtiessa katkoin niiden latvoja summa mutikassa.
Entäs siten lepät! "Rannan ruostuvat puut", kuten Lassi Heikkilä ylistää runossaan. Pikkuinen hapsuharmaaleppä-vauvani oli kasvattanut kokoonsa nähden hupaisan suuret lehdet, toki se oli myös rehevöitynyt ja kasvanut vähän pituuttakin, - samoin pilaritervaleppä. Niiden juurelle olen toisaalta puutarhasa siirtänyt sammalleimua. Sekin oli pitkäneulaista. Muuten leppien kohopenkissä siellä täällä oli minimaalisen pieniä rikkaruohoja kuten alle sentin mittaisia voikukkia. Pitäisi olla tällaisia pikkurikkaruohoja varten omat puutarhavälineet! Semmoiset pikkupihdit. Voisin kuvitella, että japanilaisilla on, mutta en tiedä. Minusta näin sellaisia kerran Baccaksen puutarhassa ja sain paperiliuskan, jossa oli niiden toimittajan nettiosoite. Joka tapauksessa nypin pienet kiusankappaleet heti pois, että edes tämä yksi pieni alue puutarhassani pysyisi rikkaruohottomana.
Oikeastaan toinen hapsuharmaalepistä pitäisi siirtää siitä halkaisiljaltaan metrin levyisestä kohopenkistä pois, sillä se kasvaa upeasti. Siinä on kolme suoraan sivulle venyvää oksaa nätin tasaisesti kukin oksa eri suuntaan. On sääli, että sen kaunis tasainen muoto kohta rikkoontuu, kun nämä kome leppää kasvavat toisiinsa kiinni.
+ Kommentoi (0 kpl)
Pienet lepät ja paahteinen aurinko
tiistai, 13. heinäkuuta 2010 , klo: 14:00
,
31
C°
Istun Töölössä kahvitauolla yli 30 asteen paahteessa miltei pökertyneenä kuumuudesta enkä saa mielestäni kahta hapsuharmaaleppää ja yhtä pilaritervaleppää, jotka koettavat alle 50 cm korkuisina reilun vuoden ikäisinä pärjätä Tammelassa ripirinnan tällaisen helteen jatkuttua monta päivää. Kun lähdin 29.6. ne seisoivat terhakkaina ympyränmuotoisessa halkaisijaltaan metrin levyisessä kohopenkissään, jonka kehälle 50 cm syvyyteen olen tehnyt murskeseppelen, jonne päättyy salaojaputki. Koetin ohjata pintavesiä valumaan leppien juurille.
Kukaan muu , kuin korkeintaan luonto, ei istuttaisi kolmea leppää näin lähelle toisiaan. Helsingin keskuspuistossa näkee upeita puita, jotka ovat kasvaneet yhteen. Yksi erikoisimmista on Pitkäkosken ulkoilumajan lähellä olevat mänty ja koivu, joiden rungot ovat kiertyneet toistensa ympärille. Koetan saada pilaritervaleppää nousemaan kohti taivaita siten, että niiden runko alle kahdessa metrissä on melko paljas. Pilaritervalepän rungon peitoksi kasvavat hieman pensasmaiset hapsuharmaalepät. Tämän leppäpenkin tarkoituksena on suojata auringolta huvimajaa ja pihapöytää. Leppien suojaksi olen jo alkanut rakentamaan etelänpuolelle halkopinoa. Töölössä Humalistonkadun lepät ovat upeita kaikkina vuodenaikoina. Hapsuharmaalepän näin ensimmäisen kerran Kotipuutarha-lehden kuvassa joskus 2008, mutta luonnossa olen nähnyt vain omat pikkukullannuppuni. Ne ovat hyvin suloisia. Tämä voi nyt kuulostaa oudolta, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että jos Mara ehtisi antamaan vettä yhteen kasvimaani osaan, toivoisin että hän antaisi lepille ja jättäisi sitten vaikka kymmenen tomaattia kasvihuoneessa pärjäämään omillaan. Semmoiset tigerellat ja sungoldit ovat sitkeitä, mutta pienet lepät voivat kuivua pystyyn.
tiistai, 13. heinäkuuta 2010 , klo: 14:00
,
31
C°
Istun Töölössä kahvitauolla yli 30 asteen paahteessa miltei pökertyneenä kuumuudesta enkä saa mielestäni kahta hapsuharmaaleppää ja yhtä pilaritervaleppää, jotka koettavat alle 50 cm korkuisina reilun vuoden ikäisinä pärjätä Tammelassa ripirinnan tällaisen helteen jatkuttua monta päivää. Kun lähdin 29.6. ne seisoivat terhakkaina ympyränmuotoisessa halkaisijaltaan metrin levyisessä kohopenkissään, jonka kehälle 50 cm syvyyteen olen tehnyt murskeseppelen, jonne päättyy salaojaputki. Koetin ohjata pintavesiä valumaan leppien juurille.
Kukaan muu , kuin korkeintaan luonto, ei istuttaisi kolmea leppää näin lähelle toisiaan. Helsingin keskuspuistossa näkee upeita puita, jotka ovat kasvaneet yhteen. Yksi erikoisimmista on Pitkäkosken ulkoilumajan lähellä olevat mänty ja koivu, joiden rungot ovat kiertyneet toistensa ympärille. Koetan saada pilaritervaleppää nousemaan kohti taivaita siten, että niiden runko alle kahdessa metrissä on melko paljas. Pilaritervalepän rungon peitoksi kasvavat hieman pensasmaiset hapsuharmaalepät. Tämän leppäpenkin tarkoituksena on suojata auringolta huvimajaa ja pihapöytää. Leppien suojaksi olen jo alkanut rakentamaan etelänpuolelle halkopinoa. Töölössä Humalistonkadun lepät ovat upeita kaikkina vuodenaikoina. Hapsuharmaalepän näin ensimmäisen kerran Kotipuutarha-lehden kuvassa joskus 2008, mutta luonnossa olen nähnyt vain omat pikkukullannuppuni. Ne ovat hyvin suloisia. Tämä voi nyt kuulostaa oudolta, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että jos Mara ehtisi antamaan vettä yhteen kasvimaani osaan, toivoisin että hän antaisi lepille ja jättäisi sitten vaikka kymmenen tomaattia kasvihuoneessa pärjäämään omillaan. Semmoiset tigerellat ja sungoldit ovat sitkeitä, mutta pienet lepät voivat kuivua pystyyn.
+ Kommentoi (2 kpl)
[riviä: 11kpl, [kt] sivu: 1,2 >> >|]
|
|||||
|
Lähetä viesti