Pienet lepät ja paahteinen aurinko
tiistai, 13. heinäkuuta 2010 , klo: 14:00   , 31 C°


Istun Töölössä kahvitauolla yli 30 asteen paahteessa miltei pökertyneenä kuumuudesta enkä saa mielestäni kahta hapsuharmaaleppää ja yhtä pilaritervaleppää, jotka koettavat alle 50 cm korkuisina reilun vuoden ikäisinä pärjätä Tammelassa ripirinnan tällaisen helteen jatkuttua monta päivää. Kun lähdin 29.6. ne seisoivat terhakkaina ympyränmuotoisessa halkaisijaltaan metrin levyisessä kohopenkissään, jonka kehälle 50 cm syvyyteen olen tehnyt murskeseppelen, jonne päättyy salaojaputki. Koetin ohjata pintavesiä valumaan leppien juurille.
Kukaan muu , kuin korkeintaan luonto, ei istuttaisi kolmea leppää näin lähelle toisiaan. Helsingin keskuspuistossa näkee upeita puita, jotka ovat kasvaneet yhteen. Yksi erikoisimmista on Pitkäkosken ulkoilumajan lähellä olevat mänty ja koivu, joiden rungot ovat kiertyneet toistensa ympärille. Koetan saada pilaritervaleppää nousemaan kohti taivaita siten, että niiden runko alle kahdessa metrissä on melko paljas. Pilaritervalepän rungon peitoksi kasvavat hieman pensasmaiset hapsuharmaalepät. Tämän leppäpenkin tarkoituksena on suojata auringolta huvimajaa ja pihapöytää. Leppien suojaksi olen jo alkanut rakentamaan etelänpuolelle halkopinoa. Töölössä Humalistonkadun lepät ovat upeita kaikkina vuodenaikoina. Hapsuharmaalepän näin ensimmäisen kerran Kotipuutarha-lehden kuvassa joskus 2008, mutta luonnossa olen nähnyt vain omat pikkukullannuppuni. Ne ovat hyvin suloisia. Tämä voi nyt kuulostaa oudolta, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että jos Mara ehtisi antamaan vettä yhteen kasvimaani osaan, toivoisin että hän antaisi lepille ja jättäisi sitten vaikka kymmenen tomaattia kasvihuoneessa pärjäämään omillaan. Semmoiset tigerellat ja sungoldit ovat sitkeitä, mutta pienet lepät voivat kuivua pystyyn.

+ Kommentoi (2 kpl)