Täällä taas, pitkästä aikaa!
sunnuntai, 30. joulukuuta 2012
Tämä vuosi oli kyllä semmoista haipakkaa että!

Ainolan piha koki koviakin uudistuksia viime kesänä, kun rakensimme pihalle terassin ja jopa pienen lisäaitan nukkumatiloiksi. Puhumattakaan siitä loputtomasta kuokkimisesta ja kitkemisestä, joka sai pihan näyttämään jo ihan säädylliseltä! Vaikka myönnettävä on, että vasta on pintaa raapaistu näillä pihan hoitotoimenpiteillä. Paljon meni aikaa myös siihen, että vain tutustui puutarhan omaan elämään. Pitihän ensin nähdä kaikki kesän kukkijat, ennen kuin osaa tehdä mitään päätöksiä tulevasta.

Ensi kesää odottelen jo kovasti innoissani, mutta myös odottamatta liikoja. Meille kävi nimittäin niin yllättävästi, että elämä puuttui suunnitelmiin ja jos nyt menee vielä loputkin 3 viikkoa hyvin, niin ensi kesänä Ainolan pihalla on menossa mukana pienen pieni apulaispuutarhuri! Niin se elämä jaksaa yllättää!

En tiedä kuinka paljon jaksaa ensi kesänä istutuksia suunnitella, saati kuoppia kaivella ja multakasoja siirrellä, kun on sitten nyytti kainalossa ja hänellä omat juttunsa mielessä. Mutta niinhän ne kasvigurut ja puutarhavelhot sanovat, että mieluummin rauhassa kuin hätiköiden puutarhan kanssa. Ehkä ensi kesäkin menee suunnitellessa vielä. Vaikka hankala kyllä kuvitella, ettenkö edes jotain siemenpusseja tyhjentelis tontin kulmille, kun kerta on KOKO ENSI KESÄ on äitiyslomaa!
Ja onhan minulla apujoukkoja, kun vain osais aina niitäkin käyttää hyväksi. Mies osaa kyllä kuopan kaivaa ja multasäkkejä kannella, kun vain osaisin pyytää.

Mutta näihin odottaviin tunnelmiin on hyvä lopetella tämä vuosi.
Ensi kesänä on sitten niin uudet kujeet, ettei sitä itsekään vielä edes ymmärrä!


edit.
PS.
Olen näköjään ollut niissä muissa maailmoissa koko viime kesän, etten ole tänne MITÄÄN kirjoitellut, ihme meininkiä, syytän kyllä hormoneita.
Pellon kanssa oli jotain hämminkiä, koska pienen pellon sato jäi vieläkin pienemmäksi! Ainut mikä tuotti edes vähän satoon viittaavaa oli peruna ja kaskinauris. Ja raparperi siinä pellon laidassa. Mutta mikään muu ei menestynyt: punajuuri, pinaatti, porkkanat (pari eri laatuakin) ja sipulit! Kaikki jäivät maan alle, tai sitten lopettivat kasvunsa ennen aikojaan.
En ole mikään huippuunsa viritetty viherpeukalo, mutta olen saanut parvekkeellakin kasvit kasvamaan innokkaammin, joten jotain ihmeellistä nyt kyllä tapahtui..
En voi uskoa, että paikka olisi aivan toivoton, epäilykseni ovatkin tällä hetkellä juopoissa koivuissa. Peltoni on nimittäin nuorien koivujen ympäröimä, joten ensi vuoden suunnitelmissa on koivujen karsinta. Pihalla kyllä riittää metsänkin tapaista, vaikka nuo nuorisot siitä pellon ympäriltä kaadettaisiinkin. Pihalle tulisi enemmän valoa ja maisema selkiintyisi. Ja ehkä sadostakin tulisi jotain, kun ei olisi vesivarkaita niin ympärillä.

Kasvihuoneessakin tapahtui jotain..kummallista. Tomaatit puskivat kyllä vartta, lehteä ja raakileita, mutta sato jäi sielläkin kypsymättä. Tosin siinä arvoitus ei ehkä ole niin syvä ja pohjaton: Kasvihuoneestani nimittäin puuttui katto koko kesän! Toinen sivu harjakatosta oli räksähtänyt rikki vuosia sitten ja me paikkasimme kattoa muovilla väliaikaisesti, kunnes (vasta syksyllä) saimme korjattua katon vanhoilla ikkunoilla. Sen lisäksi kasvihuoneen ympärille on kasvanut puita, niin ettei aurinko pääse aivan lämmittämään, sekin pitää hoitaa ensi kesänä. Ja kastelukin saattoi jäädä hoitamatta aivan nappiin..

Pioni, jonka ostin Messuilta, ei lähtenyt. Samoin monet siemenet jäivät kukkimatta. Samanlaisia ongelmia oli vähän muillakin viime kesänä, mutta en silti kyllä syytä ihan täysin luonnonvoimia, kaipa sitä pitäisi jotain oppiakin näistä kommelluksista. Harmi vaan, kun ei heti keksi että mitä.

+ Kommentoi (3 kpl)