Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
Ainolan piha
|
Täällä taas!
maanantai, 10. maaliskuuta 2014
Hoidan päivittämistä näköjään todella laiskasti. Voi minua.
Viime vuosi meni hiljaisesti puutarhan hoidon kannalta, koska oli pieni uusi ihmisprojekti, jota piti ihmetellä ja kantaa. Tänä kesänä otan "vahingon" takaisin!
Postissa tuli ensimmäiset kukkakataloogit! Jihuu!
Viime vuonna keräsin naapureiden ja tuttavien pihoilta kaikenlaisia perennojen siemeniä, joita aion kylvää Ainolaan. Siemenet vaan on siitä ärsyttäviä, että kestää jopa vuosia, ennen kuin tämä hajamielinen ja kärsimätön puutarhuri saattaa alkaa nähdä tuloksia. Mutta mulla on kenkälaatikollinen siemeniä odottamassa roudan sulamista. Mukana on ainakin malvaa, varjoliljoja, kultapalloa, hopeahärkkiä, akileijoja..
Kaupunkitalon pihalle sain viime kesänä lavakauluksista ison laarin, jossa ei oikein kasvanut muuta kuin pottua. Olimme nimittäin koko kesän, varsinkin ne helteet, aina jossain muualla, joten herkimmät kuoli kuivuuteen ja loputkin rehottava pottu varjosti alleen. Vain papuja ja pottuja saatiin omalta maalta! Mutta tänä kesänä otan opiksi ja laitan vain paahteen kestäviä perennoja lavaani. Ja jos mansikat säilyivät tästä talvesta hengissä, niin saavat jäädä, olen armelias.
Mies sanoi, että tänä vuonna vietetään Ainolassa aikaa ilman työntekoa. Työleirit on kuulemma nyt hetkeksi tauolla, vedetään henkeä ja katsellaan pihaa rauhassa pihakeinusta. Mikä tarkoittaa myös sitä, että minulla on remonttipuuhista vapautunut Mies, joka saa tarttua tänä kesänä lapion varteen! Tai sitten viime kesästä traumatisoitunut sisäinen puutarhurini ei suostu luovuttamaan lapiota kellekään. Mies ja lapsi saavat viettää laatuaikaa, kun minä kaivelen kuopat ja käännän pellot, tuskin maltan odottaa!
No niin, nyt selailemaan kukkasia lehdistä ja netistä, moi!
maanantai, 10. maaliskuuta 2014
Hoidan päivittämistä näköjään todella laiskasti. Voi minua.
Viime vuosi meni hiljaisesti puutarhan hoidon kannalta, koska oli pieni uusi ihmisprojekti, jota piti ihmetellä ja kantaa. Tänä kesänä otan "vahingon" takaisin!
Postissa tuli ensimmäiset kukkakataloogit! Jihuu!
Viime vuonna keräsin naapureiden ja tuttavien pihoilta kaikenlaisia perennojen siemeniä, joita aion kylvää Ainolaan. Siemenet vaan on siitä ärsyttäviä, että kestää jopa vuosia, ennen kuin tämä hajamielinen ja kärsimätön puutarhuri saattaa alkaa nähdä tuloksia. Mutta mulla on kenkälaatikollinen siemeniä odottamassa roudan sulamista. Mukana on ainakin malvaa, varjoliljoja, kultapalloa, hopeahärkkiä, akileijoja..
Kaupunkitalon pihalle sain viime kesänä lavakauluksista ison laarin, jossa ei oikein kasvanut muuta kuin pottua. Olimme nimittäin koko kesän, varsinkin ne helteet, aina jossain muualla, joten herkimmät kuoli kuivuuteen ja loputkin rehottava pottu varjosti alleen. Vain papuja ja pottuja saatiin omalta maalta! Mutta tänä kesänä otan opiksi ja laitan vain paahteen kestäviä perennoja lavaani. Ja jos mansikat säilyivät tästä talvesta hengissä, niin saavat jäädä, olen armelias.
Mies sanoi, että tänä vuonna vietetään Ainolassa aikaa ilman työntekoa. Työleirit on kuulemma nyt hetkeksi tauolla, vedetään henkeä ja katsellaan pihaa rauhassa pihakeinusta. Mikä tarkoittaa myös sitä, että minulla on remonttipuuhista vapautunut Mies, joka saa tarttua tänä kesänä lapion varteen! Tai sitten viime kesästä traumatisoitunut sisäinen puutarhurini ei suostu luovuttamaan lapiota kellekään. Mies ja lapsi saavat viettää laatuaikaa, kun minä kaivelen kuopat ja käännän pellot, tuskin maltan odottaa!
No niin, nyt selailemaan kukkasia lehdistä ja netistä, moi!
+ Kommentoi (0 kpl)
Siemenluettelot esiin!
torstai, 21. helmikuuta 2013
Se on ilmeisesti taas tuo aurinko, kun saa odottamaan kevättä ja kesää!
Muutimme viime syksynä uuteen rivitaloasuntoomme, ja uuden rivarin piha on tietenkin ihan uusi ja tyhjä. Tarvitsen siis perinnekasveja Ainolaan ja sitten kaikenlaista sekalaista kivaa kaupunkikodin pihalle. Mutta mistähän sitä aloittais..
Ainolaa on siinä mielessä helpompi tehdä, kun siellä on jo kaikenlaista pohjaa ja runkoa. Mutta kaupunkikodin piha onkin hankalampi saada käynnistymään, kun tuijottaa päivät noita tyhjiä pihalänttejä. Suunnitelmissa on tehdä etu- ja takapihoille pienet terassit, ehkäpä niiden ympärille saisi jotkut pienet, kukkivat pensaat näkösuojiksi, ehkä ruusuja? Joku pieni puu olisi myös ihana, mutta sen pitäisi olla niin pieni, ettei niin pieniä taida ollakaan.. Huoh.
Mutta ison, runsaan kukkapenkin haluan! Sinne kaikenlaista mikä ei ole perinnekasvia nähnytkään! Haluan kaikkea sekalaista, yhdistävänä tekijänä olisi vain väri.
Ainolaan ei taida tänä vuonna vielä(kään) tulla haaveilemaani hedelmätarhaa. Hedelmäpuiden paikat puuttuu, lajit taitaa olla aika hyvin jo mielessä. Ehkä parempi odottaa, kuin huteloida kuitenkin..
Haluaisin löytää jotain ihania uusia taimia, mutta en oikein keksi mistä taimia/ siemeniä etsisin. Tilaatkohan jotkut jotain ulkomailtakin? Voi, vai tekisinkö tästä kaupunkipläntistä sellaisen englantilaisen garden cottage-pihan! Hitsi vie, tätä nollasta lähtemistä, kun voi tehdä pihalleen ihan mitä vain!
torstai, 21. helmikuuta 2013
Se on ilmeisesti taas tuo aurinko, kun saa odottamaan kevättä ja kesää!
Muutimme viime syksynä uuteen rivitaloasuntoomme, ja uuden rivarin piha on tietenkin ihan uusi ja tyhjä. Tarvitsen siis perinnekasveja Ainolaan ja sitten kaikenlaista sekalaista kivaa kaupunkikodin pihalle. Mutta mistähän sitä aloittais..
Ainolaa on siinä mielessä helpompi tehdä, kun siellä on jo kaikenlaista pohjaa ja runkoa. Mutta kaupunkikodin piha onkin hankalampi saada käynnistymään, kun tuijottaa päivät noita tyhjiä pihalänttejä. Suunnitelmissa on tehdä etu- ja takapihoille pienet terassit, ehkäpä niiden ympärille saisi jotkut pienet, kukkivat pensaat näkösuojiksi, ehkä ruusuja? Joku pieni puu olisi myös ihana, mutta sen pitäisi olla niin pieni, ettei niin pieniä taida ollakaan.. Huoh.
Mutta ison, runsaan kukkapenkin haluan! Sinne kaikenlaista mikä ei ole perinnekasvia nähnytkään! Haluan kaikkea sekalaista, yhdistävänä tekijänä olisi vain väri.
Ainolaan ei taida tänä vuonna vielä(kään) tulla haaveilemaani hedelmätarhaa. Hedelmäpuiden paikat puuttuu, lajit taitaa olla aika hyvin jo mielessä. Ehkä parempi odottaa, kuin huteloida kuitenkin..
Haluaisin löytää jotain ihania uusia taimia, mutta en oikein keksi mistä taimia/ siemeniä etsisin. Tilaatkohan jotkut jotain ulkomailtakin? Voi, vai tekisinkö tästä kaupunkipläntistä sellaisen englantilaisen garden cottage-pihan! Hitsi vie, tätä nollasta lähtemistä, kun voi tehdä pihalleen ihan mitä vain!
+ Kommentoi (2 kpl)
Täällä taas, pitkästä aikaa!
sunnuntai, 30. joulukuuta 2012
Tämä vuosi oli kyllä semmoista haipakkaa että!
Ainolan piha koki koviakin uudistuksia viime kesänä, kun rakensimme pihalle terassin ja jopa pienen lisäaitan nukkumatiloiksi. Puhumattakaan siitä loputtomasta kuokkimisesta ja kitkemisestä, joka sai pihan näyttämään jo ihan säädylliseltä! Vaikka myönnettävä on, että vasta on pintaa raapaistu näillä pihan hoitotoimenpiteillä. Paljon meni aikaa myös siihen, että vain tutustui puutarhan omaan elämään. Pitihän ensin nähdä kaikki kesän kukkijat, ennen kuin osaa tehdä mitään päätöksiä tulevasta.
Ensi kesää odottelen jo kovasti innoissani, mutta myös odottamatta liikoja. Meille kävi nimittäin niin yllättävästi, että elämä puuttui suunnitelmiin ja jos nyt menee vielä loputkin 3 viikkoa hyvin, niin ensi kesänä Ainolan pihalla on menossa mukana pienen pieni apulaispuutarhuri! Niin se elämä jaksaa yllättää!
En tiedä kuinka paljon jaksaa ensi kesänä istutuksia suunnitella, saati kuoppia kaivella ja multakasoja siirrellä, kun on sitten nyytti kainalossa ja hänellä omat juttunsa mielessä. Mutta niinhän ne kasvigurut ja puutarhavelhot sanovat, että mieluummin rauhassa kuin hätiköiden puutarhan kanssa. Ehkä ensi kesäkin menee suunnitellessa vielä. Vaikka hankala kyllä kuvitella, ettenkö edes jotain siemenpusseja tyhjentelis tontin kulmille, kun kerta on KOKO ENSI KESÄ on äitiyslomaa!
Ja onhan minulla apujoukkoja, kun vain osais aina niitäkin käyttää hyväksi. Mies osaa kyllä kuopan kaivaa ja multasäkkejä kannella, kun vain osaisin pyytää.
Mutta näihin odottaviin tunnelmiin on hyvä lopetella tämä vuosi.
Ensi kesänä on sitten niin uudet kujeet, ettei sitä itsekään vielä edes ymmärrä!
edit.
PS.
Olen näköjään ollut niissä muissa maailmoissa koko viime kesän, etten ole tänne MITÄÄN kirjoitellut, ihme meininkiä, syytän kyllä hormoneita.
Pellon kanssa oli jotain hämminkiä, koska pienen pellon sato jäi vieläkin pienemmäksi! Ainut mikä tuotti edes vähän satoon viittaavaa oli peruna ja kaskinauris. Ja raparperi siinä pellon laidassa. Mutta mikään muu ei menestynyt: punajuuri, pinaatti, porkkanat (pari eri laatuakin) ja sipulit! Kaikki jäivät maan alle, tai sitten lopettivat kasvunsa ennen aikojaan.
En ole mikään huippuunsa viritetty viherpeukalo, mutta olen saanut parvekkeellakin kasvit kasvamaan innokkaammin, joten jotain ihmeellistä nyt kyllä tapahtui..
En voi uskoa, että paikka olisi aivan toivoton, epäilykseni ovatkin tällä hetkellä juopoissa koivuissa. Peltoni on nimittäin nuorien koivujen ympäröimä, joten ensi vuoden suunnitelmissa on koivujen karsinta. Pihalla kyllä riittää metsänkin tapaista, vaikka nuo nuorisot siitä pellon ympäriltä kaadettaisiinkin. Pihalle tulisi enemmän valoa ja maisema selkiintyisi. Ja ehkä sadostakin tulisi jotain, kun ei olisi vesivarkaita niin ympärillä.
Kasvihuoneessakin tapahtui jotain..kummallista. Tomaatit puskivat kyllä vartta, lehteä ja raakileita, mutta sato jäi sielläkin kypsymättä. Tosin siinä arvoitus ei ehkä ole niin syvä ja pohjaton: Kasvihuoneestani nimittäin puuttui katto koko kesän! Toinen sivu harjakatosta oli räksähtänyt rikki vuosia sitten ja me paikkasimme kattoa muovilla väliaikaisesti, kunnes (vasta syksyllä) saimme korjattua katon vanhoilla ikkunoilla. Sen lisäksi kasvihuoneen ympärille on kasvanut puita, niin ettei aurinko pääse aivan lämmittämään, sekin pitää hoitaa ensi kesänä. Ja kastelukin saattoi jäädä hoitamatta aivan nappiin..
Pioni, jonka ostin Messuilta, ei lähtenyt. Samoin monet siemenet jäivät kukkimatta. Samanlaisia ongelmia oli vähän muillakin viime kesänä, mutta en silti kyllä syytä ihan täysin luonnonvoimia, kaipa sitä pitäisi jotain oppiakin näistä kommelluksista. Harmi vaan, kun ei heti keksi että mitä.
sunnuntai, 30. joulukuuta 2012
Tämä vuosi oli kyllä semmoista haipakkaa että!
Ainolan piha koki koviakin uudistuksia viime kesänä, kun rakensimme pihalle terassin ja jopa pienen lisäaitan nukkumatiloiksi. Puhumattakaan siitä loputtomasta kuokkimisesta ja kitkemisestä, joka sai pihan näyttämään jo ihan säädylliseltä! Vaikka myönnettävä on, että vasta on pintaa raapaistu näillä pihan hoitotoimenpiteillä. Paljon meni aikaa myös siihen, että vain tutustui puutarhan omaan elämään. Pitihän ensin nähdä kaikki kesän kukkijat, ennen kuin osaa tehdä mitään päätöksiä tulevasta.
Ensi kesää odottelen jo kovasti innoissani, mutta myös odottamatta liikoja. Meille kävi nimittäin niin yllättävästi, että elämä puuttui suunnitelmiin ja jos nyt menee vielä loputkin 3 viikkoa hyvin, niin ensi kesänä Ainolan pihalla on menossa mukana pienen pieni apulaispuutarhuri! Niin se elämä jaksaa yllättää!
En tiedä kuinka paljon jaksaa ensi kesänä istutuksia suunnitella, saati kuoppia kaivella ja multakasoja siirrellä, kun on sitten nyytti kainalossa ja hänellä omat juttunsa mielessä. Mutta niinhän ne kasvigurut ja puutarhavelhot sanovat, että mieluummin rauhassa kuin hätiköiden puutarhan kanssa. Ehkä ensi kesäkin menee suunnitellessa vielä. Vaikka hankala kyllä kuvitella, ettenkö edes jotain siemenpusseja tyhjentelis tontin kulmille, kun kerta on KOKO ENSI KESÄ on äitiyslomaa!
Ja onhan minulla apujoukkoja, kun vain osais aina niitäkin käyttää hyväksi. Mies osaa kyllä kuopan kaivaa ja multasäkkejä kannella, kun vain osaisin pyytää.
Mutta näihin odottaviin tunnelmiin on hyvä lopetella tämä vuosi.
Ensi kesänä on sitten niin uudet kujeet, ettei sitä itsekään vielä edes ymmärrä!
edit.
PS.
Olen näköjään ollut niissä muissa maailmoissa koko viime kesän, etten ole tänne MITÄÄN kirjoitellut, ihme meininkiä, syytän kyllä hormoneita.
Pellon kanssa oli jotain hämminkiä, koska pienen pellon sato jäi vieläkin pienemmäksi! Ainut mikä tuotti edes vähän satoon viittaavaa oli peruna ja kaskinauris. Ja raparperi siinä pellon laidassa. Mutta mikään muu ei menestynyt: punajuuri, pinaatti, porkkanat (pari eri laatuakin) ja sipulit! Kaikki jäivät maan alle, tai sitten lopettivat kasvunsa ennen aikojaan.
En ole mikään huippuunsa viritetty viherpeukalo, mutta olen saanut parvekkeellakin kasvit kasvamaan innokkaammin, joten jotain ihmeellistä nyt kyllä tapahtui..
En voi uskoa, että paikka olisi aivan toivoton, epäilykseni ovatkin tällä hetkellä juopoissa koivuissa. Peltoni on nimittäin nuorien koivujen ympäröimä, joten ensi vuoden suunnitelmissa on koivujen karsinta. Pihalla kyllä riittää metsänkin tapaista, vaikka nuo nuorisot siitä pellon ympäriltä kaadettaisiinkin. Pihalle tulisi enemmän valoa ja maisema selkiintyisi. Ja ehkä sadostakin tulisi jotain, kun ei olisi vesivarkaita niin ympärillä.
Kasvihuoneessakin tapahtui jotain..kummallista. Tomaatit puskivat kyllä vartta, lehteä ja raakileita, mutta sato jäi sielläkin kypsymättä. Tosin siinä arvoitus ei ehkä ole niin syvä ja pohjaton: Kasvihuoneestani nimittäin puuttui katto koko kesän! Toinen sivu harjakatosta oli räksähtänyt rikki vuosia sitten ja me paikkasimme kattoa muovilla väliaikaisesti, kunnes (vasta syksyllä) saimme korjattua katon vanhoilla ikkunoilla. Sen lisäksi kasvihuoneen ympärille on kasvanut puita, niin ettei aurinko pääse aivan lämmittämään, sekin pitää hoitaa ensi kesänä. Ja kastelukin saattoi jäädä hoitamatta aivan nappiin..
Pioni, jonka ostin Messuilta, ei lähtenyt. Samoin monet siemenet jäivät kukkimatta. Samanlaisia ongelmia oli vähän muillakin viime kesänä, mutta en silti kyllä syytä ihan täysin luonnonvoimia, kaipa sitä pitäisi jotain oppiakin näistä kommelluksista. Harmi vaan, kun ei heti keksi että mitä.
+ Kommentoi (3 kpl)
Hyvää vappua!
tiistai, 1. toukokuuta 2012
Aaaah! Se on sitten jo toukokuu!
Sain ihme puuskan ja siivosin parvekkeen. Oikein luutun kanssa ryömin menemään. Nyt on kyllä ihan mahtavan hyvä kesän alkaa tulemaan!
Vein heti kesäkauden avaamisen kunniaksi taimia lavatolkulla ulos ulkoilemaan.
Vielä kun sais tuon miehenkin innostumaan, niin lähtisi kaveriksi hakemaan parvekekamoja varastosta. Mutta jostain syystä mies ei ole aivan yhtä virkeänä näin vapun aamuna!
tiistai, 1. toukokuuta 2012
Aaaah! Se on sitten jo toukokuu!
Sain ihme puuskan ja siivosin parvekkeen. Oikein luutun kanssa ryömin menemään. Nyt on kyllä ihan mahtavan hyvä kesän alkaa tulemaan!
Vein heti kesäkauden avaamisen kunniaksi taimia lavatolkulla ulos ulkoilemaan.
Vielä kun sais tuon miehenkin innostumaan, niin lähtisi kaveriksi hakemaan parvekekamoja varastosta. Mutta jostain syystä mies ei ole aivan yhtä virkeänä näin vapun aamuna!
+ Kommentoi (0 kpl)
Messuilta kotiin
sunnuntai, 1. huhtikuuta 2012
Kai se on sitten kevät!
Eilen käytiin Mökkimessuilla miehen kanssa ja nyt päässä surisee, kun tuli niin paljon ideoita ja visioita!
Miehen kanssa tutkiskeltiin saunoja, kun nykyinen sauna on lähinnä homeinen koppi, joka kuin ihmeen kaupalla pysyy kasassa. Paljon oli varteen otettavia vaihtoehtoja messuilla, jotkut jopa sopi budjettiinkin. (Kyllä saunastakin näköjään sais maksaa niin paljon kuin haluaa!)
Mutta jossain vaiheessa tuli tajumus, että aina kun aletaan tarkemmin puhua saunasta niin aina meillä vääntyi asia tappeluksi ja vääntämiseksi, ja se mikä siihen asiaan toi helpotusta, oli se että myönnettiin, ettei aika ole nyt oikea. Eli uusi sauna jäi ajatusasteelle ja seuraavaan kesään. Onhan se ihan hullua, että pitäisi heti olla kaikki nyt, kun meillä on loppuelämä aikaa rakentaa Ainolaa. Varsinkin kun me ei olla vielä yhtä ainutta kesää nähty Ainolassa!
Tänä iltana toinen veljistäni tulee kylään ja suunnitellaan näitä Ainolan rakennusjuttuja. Koska aitan rakennusprojektihan alkaa ihan näillä näppäimillä! Pääsiäisen jälkeen mennään melkein joka viikonloppu maalle suunnittelemaan ja ennen pitkää myös rakentamaan aittaan lisää asumiskelpoista tilaa. Se on nyt jotenkin jäänyt vähemmälle innostumiselle ja suunnittelulle, kun on tuo sauna-asia painanut mieltä. Ehkä siihen nyt tulee sitten innostuttua, kun kohta pääsee ihan oikeasti myös tekemäänkin!
Mutta se mikä oli kivointa, oli tietenkin ne Pihamessut! Ainakin noin niinkuin allekirjoittaneen mielestä! Olisi tehnyt mieli shoppailla vaikka mitä sipuleita, mukuloita ja siemeniä! Onneksi sen verran kuitenkin veri kiersi päähän asti, että tajusin ettei kannata ostella kukkasia, kun ei tosiaankaan tiedä pihasta vielä mitään! Sen verran kuitenkin, että kun vastaan tuli ''Bowl of Beauty'' pioni, niin se oli pakko ostaa, vaikken tiedä yhtään mihin sen laittaisin.
Siemeniäkin tuli haalittua, vaikka vannoin ettei mitään uutta ekaksi kesäksi. Hyötykasviyhdistyksen kojulta tarttui mukaan kuitenkin pillisipulia, vihannesportulakkaa ja kaunokaista (Bellis). Ja kotikasvatukseen kokeeksi steviaa.
Tuota vaan mietin, että uskallankohan mä sittenkään laittaa tuota kaunokaista pihamaalle. Eikös se ole aika voimakkaasti leviävää? Jos se sitten valtaakin koko pihan ja vie siellä jo olevat luonnonkukat mennessään? Oi voi voi.
Näissä mietteissä nyt sitten kohti kevättä! Kauhea hoppu ja höösis töissä, niin etten ole kerennyt laittaa mitään vielä kasvamaankaan. Kai tässä olisi nyt korkea aika jo alkaa kaivamaan kylvömullat ja siemenet esiin ja aloittaa se kesään valmistautuminen!
sunnuntai, 1. huhtikuuta 2012
Kai se on sitten kevät!
Eilen käytiin Mökkimessuilla miehen kanssa ja nyt päässä surisee, kun tuli niin paljon ideoita ja visioita!
Miehen kanssa tutkiskeltiin saunoja, kun nykyinen sauna on lähinnä homeinen koppi, joka kuin ihmeen kaupalla pysyy kasassa. Paljon oli varteen otettavia vaihtoehtoja messuilla, jotkut jopa sopi budjettiinkin. (Kyllä saunastakin näköjään sais maksaa niin paljon kuin haluaa!)
Mutta jossain vaiheessa tuli tajumus, että aina kun aletaan tarkemmin puhua saunasta niin aina meillä vääntyi asia tappeluksi ja vääntämiseksi, ja se mikä siihen asiaan toi helpotusta, oli se että myönnettiin, ettei aika ole nyt oikea. Eli uusi sauna jäi ajatusasteelle ja seuraavaan kesään. Onhan se ihan hullua, että pitäisi heti olla kaikki nyt, kun meillä on loppuelämä aikaa rakentaa Ainolaa. Varsinkin kun me ei olla vielä yhtä ainutta kesää nähty Ainolassa!
Tänä iltana toinen veljistäni tulee kylään ja suunnitellaan näitä Ainolan rakennusjuttuja. Koska aitan rakennusprojektihan alkaa ihan näillä näppäimillä! Pääsiäisen jälkeen mennään melkein joka viikonloppu maalle suunnittelemaan ja ennen pitkää myös rakentamaan aittaan lisää asumiskelpoista tilaa. Se on nyt jotenkin jäänyt vähemmälle innostumiselle ja suunnittelulle, kun on tuo sauna-asia painanut mieltä. Ehkä siihen nyt tulee sitten innostuttua, kun kohta pääsee ihan oikeasti myös tekemäänkin!
Mutta se mikä oli kivointa, oli tietenkin ne Pihamessut! Ainakin noin niinkuin allekirjoittaneen mielestä! Olisi tehnyt mieli shoppailla vaikka mitä sipuleita, mukuloita ja siemeniä! Onneksi sen verran kuitenkin veri kiersi päähän asti, että tajusin ettei kannata ostella kukkasia, kun ei tosiaankaan tiedä pihasta vielä mitään! Sen verran kuitenkin, että kun vastaan tuli ''Bowl of Beauty'' pioni, niin se oli pakko ostaa, vaikken tiedä yhtään mihin sen laittaisin.
Siemeniäkin tuli haalittua, vaikka vannoin ettei mitään uutta ekaksi kesäksi. Hyötykasviyhdistyksen kojulta tarttui mukaan kuitenkin pillisipulia, vihannesportulakkaa ja kaunokaista (Bellis). Ja kotikasvatukseen kokeeksi steviaa.
Tuota vaan mietin, että uskallankohan mä sittenkään laittaa tuota kaunokaista pihamaalle. Eikös se ole aika voimakkaasti leviävää? Jos se sitten valtaakin koko pihan ja vie siellä jo olevat luonnonkukat mennessään? Oi voi voi.
Näissä mietteissä nyt sitten kohti kevättä! Kauhea hoppu ja höösis töissä, niin etten ole kerennyt laittaa mitään vielä kasvamaankaan. Kai tässä olisi nyt korkea aika jo alkaa kaivamaan kylvömullat ja siemenet esiin ja aloittaa se kesään valmistautuminen!
+ Kommentoi (0 kpl)
Talvi on täällä! ..Tulispa jo kevät.
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Aaah, miten talvi on mahtavaa! Nyt on oikein talvekasta, kun lunta melkein polviin ja sekin sellaista ihanaa puuteria, jota lapioi jo ihan huvikseenkin! Ja lyhtyjä ja kynttilöitä. Kaakaota ja lämpimiä vilttejä. Ei kyllä ole olossa valittamista!
Mutta nyt sitten kotona ja netin äärellä alkaa jo sormet syyhytä siemeniä ja taimia ja kevään istutuksia. Suunnittelemme ystävän kanssa kukkaretkeä Viroon, siellä on kuulemma jotain kukkaismarkkinoita. Meillä ei vain vielä ole kauhean tarkkaan käsitystä mikä, missä ja milloin.
Kaikista vaikeinta tässä pihanlaitossa on kyllä tämä kärsivällisyyden opettelu!
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Aaah, miten talvi on mahtavaa! Nyt on oikein talvekasta, kun lunta melkein polviin ja sekin sellaista ihanaa puuteria, jota lapioi jo ihan huvikseenkin! Ja lyhtyjä ja kynttilöitä. Kaakaota ja lämpimiä vilttejä. Ei kyllä ole olossa valittamista!
Mutta nyt sitten kotona ja netin äärellä alkaa jo sormet syyhytä siemeniä ja taimia ja kevään istutuksia. Suunnittelemme ystävän kanssa kukkaretkeä Viroon, siellä on kuulemma jotain kukkaismarkkinoita. Meillä ei vain vielä ole kauhean tarkkaan käsitystä mikä, missä ja milloin.
Kaikista vaikeinta tässä pihanlaitossa on kyllä tämä kärsivällisyyden opettelu!
+ Kommentoi (4 kpl)
Joulu Ainolassa
perjantai, 6. tammikuuta 2012
Olimme kahdestaan Miehen kanssa ja tarkoituksenamme oli viettää hyvin stressitön joulu maalla. Ja hyvin onnistuttiin!
Jouluruokaa oli mukana vain pienet pakolliset, päivät kului saunaa lämmitellen, puita pilkkoen ja sisällä kirjoja kynttilän valossa lukien.
Hain tontin rajalta ojasta pienen pikkuruisen kuusen, mutta kuusen koristeet piti improvisoida: karkkipapereista askarreltiin joulunauhoja ja tuikkukynttilöiden roskista saatiin pienellä vaivalla hauskoja tähtiä. Tuli yllättävän kiva kuusi! Ja ainakin meillä oli hauskaa ja hymyilytti aina kun laittoi uuden koristeen paikalleen!
Meillä kun ei ollut radiota eikä kunnon sähkövaloja, niin päälimmäiseksi mieleen Ainolan joulusta jäi pimeys ja hiljaisuus. Oltiin vain, nysvättiin sohvalla ja syötiin suklaata ja lämmiteltiin glögillä. Ja kun itse unohdin puhelimeni kotiin ja Miehenkin puhelin oli hiljaa (Ainolassa ei ole kenttiä kuin pihan korkeimmalla kohdalla ja kun tähdet ovat juuri oikeassa asennossa.), niin tuli todella eristäynyt olo. Aivan mahtavaa!
Tottakai pienet valoisat hetket piti käyttää hyödyksi pihalla. Mies valmistautui talven tuloon kunnostamalla moottorikelkkaansa ja tekemällä halkoja. Minä kiertelin pihaa ja valmistauduin henkisesti kevään tuloon. Näkee muuten pihan nyt ihan eri tavalla, kun lumi peittää liialliset yksityiskohdat ja jäljelle jää vain suuret linjat. Tuli heti uusia visioita ja vanhatkin saivat uutta potkua.
Pidän taukoa puutarhakirjoista ja olen alkanut mielessäni suunnittelemaan jo keväällä alkavaa aittaremonttia ja vuosien päästä koittavaa uuden saunan rakentamista.
perjantai, 6. tammikuuta 2012
Olimme kahdestaan Miehen kanssa ja tarkoituksenamme oli viettää hyvin stressitön joulu maalla. Ja hyvin onnistuttiin!
Jouluruokaa oli mukana vain pienet pakolliset, päivät kului saunaa lämmitellen, puita pilkkoen ja sisällä kirjoja kynttilän valossa lukien.
Hain tontin rajalta ojasta pienen pikkuruisen kuusen, mutta kuusen koristeet piti improvisoida: karkkipapereista askarreltiin joulunauhoja ja tuikkukynttilöiden roskista saatiin pienellä vaivalla hauskoja tähtiä. Tuli yllättävän kiva kuusi! Ja ainakin meillä oli hauskaa ja hymyilytti aina kun laittoi uuden koristeen paikalleen!
Meillä kun ei ollut radiota eikä kunnon sähkövaloja, niin päälimmäiseksi mieleen Ainolan joulusta jäi pimeys ja hiljaisuus. Oltiin vain, nysvättiin sohvalla ja syötiin suklaata ja lämmiteltiin glögillä. Ja kun itse unohdin puhelimeni kotiin ja Miehenkin puhelin oli hiljaa (Ainolassa ei ole kenttiä kuin pihan korkeimmalla kohdalla ja kun tähdet ovat juuri oikeassa asennossa.), niin tuli todella eristäynyt olo. Aivan mahtavaa!
Tottakai pienet valoisat hetket piti käyttää hyödyksi pihalla. Mies valmistautui talven tuloon kunnostamalla moottorikelkkaansa ja tekemällä halkoja. Minä kiertelin pihaa ja valmistauduin henkisesti kevään tuloon. Näkee muuten pihan nyt ihan eri tavalla, kun lumi peittää liialliset yksityiskohdat ja jäljelle jää vain suuret linjat. Tuli heti uusia visioita ja vanhatkin saivat uutta potkua.
Pidän taukoa puutarhakirjoista ja olen alkanut mielessäni suunnittelemaan jo keväällä alkavaa aittaremonttia ja vuosien päästä koittavaa uuden saunan rakentamista.
+ Kommentoi (2 kpl)
Pitkästä aikaa
lauantai, 29. lokakuuta 2011
On aika hektistä menoa ollut viime aikoina. Olen tehnyt kauheasti ylitöitä ja suunnitellut lähestyvää kivaa perhejuhlaa ja kaiken huipuksi haaveillut parin viikon lomamatkasta, joka siis koittaa 3 viikon kuluttua. En ole kerennyt Ainolaankaan viikkoihin. Paitsi kun kävimme viikko sitten siellä.
Käänsin Ainolaan minipellon syksyn aikana, kokoa on huimat 2x3m! Mutta jostainhan nämä harrasteet on aloitettava. Viimeksi käydessämme laitoin pellon laitaan jo valkosipulit talvehtimaan. Aika jännää, tuleekohan niistä reppanoista mittään. Kaikki on niin uutta ja jännää kaupunkilaistytölle!
Hetkinen, en olekaan päivittänyt tänne mitään aikoihin!
Eli syksyn aikana nyt olemme saaneet aika paljon kaikenlaista aikaseksi.
Miehet laittoivat saunankin kylpykuntoon! Nyt siellä pohisee uusi hieno kiuaskin! Ja pukkarista revittiin hyllyjä ja muita tilasyöppöjä, tilalle kannettiin vain yksi seinän pituinen penkki ja pöydäksi vanha puinen Jaffa-appelsiinilaatikko. Nyt on tilaa, ei tarvitse mennä ulos kääntymään!
Aitan takaseinää piti raivata, kun alahirret oli maassa ja maatuvan roinan alla. Raivatessamme löysimme taas hienon esimerkin suomalaisen rakkaudesta luontoa ja omaa tonttiaan kohtaan: Aitan taakse oli unohdettu "maatumaan" mm. jätesäkillinen roskia ja vanha vaahtomuovipatja! En vain aina jaksa käsittää ihmisluontoa. Oli muuten yllättävän työlästä repiä vaahtomuovia maasta irti, kun kasvien ja puiden juuret olivat vuosien mittaan puskeneet patjasta läpi ja sitoneet sen tiukasti maahan!
Itse sisätiloissa on tapahtunut myös suuria. Ainolassa on siis kaksi huonetta: keittiö/tupa ja huone. Olohuoneeseen saimme kerättyä vanhoja, toisiinsa yllättävän hyvin mätsääviä huonekalujamme, sohva, nojatuoli ja pieni sivupöytä. Ja keittiöön löysimme aitasta vanhan puisen piiansängyn! Se on aivan ihana! Sen kun levittää, niin siihen mahtuu juuri kaksi nukkumaan ja kun päiväksi sen laittaa kasaan, niin siitä saa sohvan eli lisää istumatilaa keittiöön.
Sahasin siihen halpisvaahtomuovipatjoista sopivan kokoiset patjat ja hain Ikeasta röykkiön tyynyjä, joihin on sitten talvella mukava uppoutuva hörppimään kuumaa teetä!
Olen yrittänyt pitää kuria, että ostaisimme niin vähän kuin mahdollista uutena. Kirppiksiä on siis kierretty ympäri Suomea ja nettiä. Ainoat mitkä haluan ostaa uutena on petiaatteet ja sen sellaiset. Mutta muuten kaikki on kirppiksiltä tai kierrätetty kavereilta ja omista kaapeista, niin ja Ainolan aarreaitasta. Ja siis helppo on ollut kuria pitää, kaikki asianomaiset on hyväksyneet ja ymmärtäneet asian ytimen.
Nyt on keittiö siis aika hyvällä mallilla, siellä on verhot, sohva valmis, vanha kaunis Singer-ompelukone toimii avainten laskupaikkana.. Ai niin! Ja Maija, siis keittiön vanha puuhella, saatiin myös toimimaan! Meillä kävi nuohooja, joka osasi paikallistaa Maijan ongelman: Piipusta löytyi "iso lintu"! Nyt Maija on Ainolan suosikkini! Se lämmittää ihanasti keittiötä, samalla kun kiehauttaa aamukahvit! Rakkautta kaikkea toimivaa ja kaunista kohtaan!
MItäs vielä..?
Nyt menee ainakin kuukausi tai jopa jouluun, ennenkuin pääsemme taas Ainolaan. Sitten alkaakin taas uusi vuodenaika Ainolassa: Talvi! Tuskin maltan odottaa! Hiihtämistä, kynttilöitä, kaakaota ja pakkasta! Ihanaa! Tulispa oikein hyvä talvi taas.
Nyt menen kuitenkin jatkamaan harvinaista puolivapaapäivääni (Tein siis vain puolikkaan lauantaityöpäivän..), kuinkas muutenkaan kuin lukemalla lisää kirppikseltä haalittuja puutarhalehtiäni!
lauantai, 29. lokakuuta 2011
On aika hektistä menoa ollut viime aikoina. Olen tehnyt kauheasti ylitöitä ja suunnitellut lähestyvää kivaa perhejuhlaa ja kaiken huipuksi haaveillut parin viikon lomamatkasta, joka siis koittaa 3 viikon kuluttua. En ole kerennyt Ainolaankaan viikkoihin. Paitsi kun kävimme viikko sitten siellä.
Käänsin Ainolaan minipellon syksyn aikana, kokoa on huimat 2x3m! Mutta jostainhan nämä harrasteet on aloitettava. Viimeksi käydessämme laitoin pellon laitaan jo valkosipulit talvehtimaan. Aika jännää, tuleekohan niistä reppanoista mittään. Kaikki on niin uutta ja jännää kaupunkilaistytölle!
Hetkinen, en olekaan päivittänyt tänne mitään aikoihin!
Eli syksyn aikana nyt olemme saaneet aika paljon kaikenlaista aikaseksi.
Miehet laittoivat saunankin kylpykuntoon! Nyt siellä pohisee uusi hieno kiuaskin! Ja pukkarista revittiin hyllyjä ja muita tilasyöppöjä, tilalle kannettiin vain yksi seinän pituinen penkki ja pöydäksi vanha puinen Jaffa-appelsiinilaatikko. Nyt on tilaa, ei tarvitse mennä ulos kääntymään!
Aitan takaseinää piti raivata, kun alahirret oli maassa ja maatuvan roinan alla. Raivatessamme löysimme taas hienon esimerkin suomalaisen rakkaudesta luontoa ja omaa tonttiaan kohtaan: Aitan taakse oli unohdettu "maatumaan" mm. jätesäkillinen roskia ja vanha vaahtomuovipatja! En vain aina jaksa käsittää ihmisluontoa. Oli muuten yllättävän työlästä repiä vaahtomuovia maasta irti, kun kasvien ja puiden juuret olivat vuosien mittaan puskeneet patjasta läpi ja sitoneet sen tiukasti maahan!
Itse sisätiloissa on tapahtunut myös suuria. Ainolassa on siis kaksi huonetta: keittiö/tupa ja huone. Olohuoneeseen saimme kerättyä vanhoja, toisiinsa yllättävän hyvin mätsääviä huonekalujamme, sohva, nojatuoli ja pieni sivupöytä. Ja keittiöön löysimme aitasta vanhan puisen piiansängyn! Se on aivan ihana! Sen kun levittää, niin siihen mahtuu juuri kaksi nukkumaan ja kun päiväksi sen laittaa kasaan, niin siitä saa sohvan eli lisää istumatilaa keittiöön.
Sahasin siihen halpisvaahtomuovipatjoista sopivan kokoiset patjat ja hain Ikeasta röykkiön tyynyjä, joihin on sitten talvella mukava uppoutuva hörppimään kuumaa teetä!
Olen yrittänyt pitää kuria, että ostaisimme niin vähän kuin mahdollista uutena. Kirppiksiä on siis kierretty ympäri Suomea ja nettiä. Ainoat mitkä haluan ostaa uutena on petiaatteet ja sen sellaiset. Mutta muuten kaikki on kirppiksiltä tai kierrätetty kavereilta ja omista kaapeista, niin ja Ainolan aarreaitasta. Ja siis helppo on ollut kuria pitää, kaikki asianomaiset on hyväksyneet ja ymmärtäneet asian ytimen.
Nyt on keittiö siis aika hyvällä mallilla, siellä on verhot, sohva valmis, vanha kaunis Singer-ompelukone toimii avainten laskupaikkana.. Ai niin! Ja Maija, siis keittiön vanha puuhella, saatiin myös toimimaan! Meillä kävi nuohooja, joka osasi paikallistaa Maijan ongelman: Piipusta löytyi "iso lintu"! Nyt Maija on Ainolan suosikkini! Se lämmittää ihanasti keittiötä, samalla kun kiehauttaa aamukahvit! Rakkautta kaikkea toimivaa ja kaunista kohtaan!
MItäs vielä..?
Nyt menee ainakin kuukausi tai jopa jouluun, ennenkuin pääsemme taas Ainolaan. Sitten alkaakin taas uusi vuodenaika Ainolassa: Talvi! Tuskin maltan odottaa! Hiihtämistä, kynttilöitä, kaakaota ja pakkasta! Ihanaa! Tulispa oikein hyvä talvi taas.
Nyt menen kuitenkin jatkamaan harvinaista puolivapaapäivääni (Tein siis vain puolikkaan lauantaityöpäivän..), kuinkas muutenkaan kuin lukemalla lisää kirppikseltä haalittuja puutarhalehtiäni!
+ Kommentoi (2 kpl)
Rakkautta ensisilmäyksellä
tiistai, 20. syyskuuta 2011
Käytiin viime viikonloppuna Ainolassa ja olihan se aika ihana paikka!
Saatan tosin olla hieman puolueellinen sanomaan..
Ainolassa ei ole asuttu vuosiin ja piha oli sen mukainen. Raivata piti ja rankalla kädellä. Mutta nokkosten ja horsmien seasta löytyi mm. 5 eri lajia ruusuja! Osa oli honkeloitunut ja loput puskautunut. En ole ikinä käsitellyt ruusuja, mutta nyt pitänee opetella, että saisin nuo viisi kukoistamaan. Tai edes pysymään hengissä!
Lisäksi ilahduin valtavasti, kun pihalle oli istutettu joskus 2 tammea ja vaahtera! Myös koiranheisi löytyi ja iso siperianherne.
Marjapensaita on aika roimasti, ehkä jopa liikaa. Pitää ensi kesänä katsoa onko tosiaan tarvetta ja ihastusta kaikkia säilyttää, vai voisiko osan korvata vaikka karviaisilla.
Ja hieman yllättynyt olen, kun pihalta ei (vielä) löytynyt raparperia! Koska kyllähän sellainen pitää pihalla olla!
Jotain mansikan näköistä siellä myös kasvaa, on jostain karannut kai, kun niin villiintyneesti rehottaa. Niin ja vadelma rehottaa pihalla kans.
Kasvihuoneeseen en vielä kerennyt kuin kurkkaamaan. Se vaikuttaa muuten ihan hyvältä, mitä nyt kattolasi pitää uusia. Onneksi niitä laseja löytyy pihalta lisää. Ja hieman multaa laareihin, niin pitäis olla valmista tomaattiviljelmille.
Istutin vielä yömyöhällä, hötäkässä, kun piti jo tehdä lähtöä, pari pussillista kukkasipuleita. Laitoin vihkotasetteja ja idänsinililjoja ruusujen alle ja oregonin laukkaa ja lehtolaukkaa kasvihuoneen seinien vieruksille. Ja yhteen penkkiin laitoin alennuksesta ostetut reppanat keltapäivänliljat, lähtevät jos lähtevät.
Kauheasti ei kehtaa istutella muuta, kun ei tosiaan ole hajuakaan mitä muuta siellä jo kasvaa.
Mutta niin, kauheasti olen yrittänyt tutkiskella puutarhakirjoja ja lehtiä, mutta vielä ei ole muuta kuin kauheasti unelmia ja haaveita ja epämääräisiä sitku-suunnitelmia. Varsinaista pihasuunnitelmaa ei vielä oikein ole voinut tehdä. Yritän koota jonkinlaista käsitystä vanhoista pihoista, mutta en ole oikein vielä päässyt puusta pitkälle siinäkään. Olen kuikuillut työmatkalla omakotitalojen pihoille ja mökkimatkalla vanhojen maatilojen pihoille. Haluaisin toisaalta sellaisen runsaan ja rönsyilevän pihan ja toisaalta sitten selkeän, simppelin ja helppo hoitoisen (koska en voi olla päivittäin sitä siellä hoitamassa).
Lisäksi pitää alkaa miettimään kotinurkkaa muuripadalle! Sain pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi muuripadan ja ensi kesänä aion muurata hienot puitteet pataselleni. Haaveilen sellaisesta luonnonkivillä muuratusta laitoksesta. Olen jo suunnitellut, kuinka lämmitän padassa vettä omaan tulevaan ulkoammeeseeni ja syksyllä pulikoin siinä, kun yöt pimenee ja tähdet tuikkii ja on ihanan hiljaista!
Tässä on niin tohkeissaan pihajutuista, että unohdin ihan varsinaisen pirtin!
Pönttöuuni on paras! Se lämmittää hienosti pientä pirttiä, uskomattoman hyvä varaamaan lämpöä, olin ihan yllättynyt. Keittiön puuhellaa ei saatu toimimaan, saa nuohooja tutkia piiput ja hormit, kun kaiken savun pukkasi tupaan, ruoja. Ja edellinen asukas oli tyhjentänyt tuhkakupin pesän perälle, niin että käry oli aikamoinen kun se jäi sinne kytemään. Yääh.
Sauna on vanha ja se oli meillä suunnitelmissakin, että se pitää uusia kokonaan ennen pitkää. Nyt vaan näyttää siltä että se hetki saattaa koittaa yllättävän pian.. Kiuas nimittäin oli melkein puhki! Miehet yrittää sitä vielä fiksata, mutta voi olla sekin on tullut tiensä päähän. Oi voi, tätä rahanmenoa..
Loppukaneetiksi vielä, että kissa oli oudon helposti kuin kotonaan. Yleensäkin menee rohkeasti tuulta päin ja kohti uusia seikkailuja, mutta vähän ensin tutustuen ja hieman varuillaan. Mutta nyt kirmailu alkoi välittömästi! Ja häntä pystyssä kulki pihalla kuin vanha tekijä. Ja näytti muuten hyvältä tuommoinen maatiaiskissa, harmaaraidallinen perusilmestys, kun istua napotti aitan kynnyksellä ja pesi itseään kiireettömästi! Sekin taisi tulla kotiin, niinkuin mekin!
tiistai, 20. syyskuuta 2011
Käytiin viime viikonloppuna Ainolassa ja olihan se aika ihana paikka!
Saatan tosin olla hieman puolueellinen sanomaan..
Ainolassa ei ole asuttu vuosiin ja piha oli sen mukainen. Raivata piti ja rankalla kädellä. Mutta nokkosten ja horsmien seasta löytyi mm. 5 eri lajia ruusuja! Osa oli honkeloitunut ja loput puskautunut. En ole ikinä käsitellyt ruusuja, mutta nyt pitänee opetella, että saisin nuo viisi kukoistamaan. Tai edes pysymään hengissä!
Lisäksi ilahduin valtavasti, kun pihalle oli istutettu joskus 2 tammea ja vaahtera! Myös koiranheisi löytyi ja iso siperianherne.
Marjapensaita on aika roimasti, ehkä jopa liikaa. Pitää ensi kesänä katsoa onko tosiaan tarvetta ja ihastusta kaikkia säilyttää, vai voisiko osan korvata vaikka karviaisilla.
Ja hieman yllättynyt olen, kun pihalta ei (vielä) löytynyt raparperia! Koska kyllähän sellainen pitää pihalla olla!
Jotain mansikan näköistä siellä myös kasvaa, on jostain karannut kai, kun niin villiintyneesti rehottaa. Niin ja vadelma rehottaa pihalla kans.
Kasvihuoneeseen en vielä kerennyt kuin kurkkaamaan. Se vaikuttaa muuten ihan hyvältä, mitä nyt kattolasi pitää uusia. Onneksi niitä laseja löytyy pihalta lisää. Ja hieman multaa laareihin, niin pitäis olla valmista tomaattiviljelmille.
Istutin vielä yömyöhällä, hötäkässä, kun piti jo tehdä lähtöä, pari pussillista kukkasipuleita. Laitoin vihkotasetteja ja idänsinililjoja ruusujen alle ja oregonin laukkaa ja lehtolaukkaa kasvihuoneen seinien vieruksille. Ja yhteen penkkiin laitoin alennuksesta ostetut reppanat keltapäivänliljat, lähtevät jos lähtevät.
Kauheasti ei kehtaa istutella muuta, kun ei tosiaan ole hajuakaan mitä muuta siellä jo kasvaa.
Mutta niin, kauheasti olen yrittänyt tutkiskella puutarhakirjoja ja lehtiä, mutta vielä ei ole muuta kuin kauheasti unelmia ja haaveita ja epämääräisiä sitku-suunnitelmia. Varsinaista pihasuunnitelmaa ei vielä oikein ole voinut tehdä. Yritän koota jonkinlaista käsitystä vanhoista pihoista, mutta en ole oikein vielä päässyt puusta pitkälle siinäkään. Olen kuikuillut työmatkalla omakotitalojen pihoille ja mökkimatkalla vanhojen maatilojen pihoille. Haluaisin toisaalta sellaisen runsaan ja rönsyilevän pihan ja toisaalta sitten selkeän, simppelin ja helppo hoitoisen (koska en voi olla päivittäin sitä siellä hoitamassa).
Lisäksi pitää alkaa miettimään kotinurkkaa muuripadalle! Sain pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi muuripadan ja ensi kesänä aion muurata hienot puitteet pataselleni. Haaveilen sellaisesta luonnonkivillä muuratusta laitoksesta. Olen jo suunnitellut, kuinka lämmitän padassa vettä omaan tulevaan ulkoammeeseeni ja syksyllä pulikoin siinä, kun yöt pimenee ja tähdet tuikkii ja on ihanan hiljaista!
Tässä on niin tohkeissaan pihajutuista, että unohdin ihan varsinaisen pirtin!
Pönttöuuni on paras! Se lämmittää hienosti pientä pirttiä, uskomattoman hyvä varaamaan lämpöä, olin ihan yllättynyt. Keittiön puuhellaa ei saatu toimimaan, saa nuohooja tutkia piiput ja hormit, kun kaiken savun pukkasi tupaan, ruoja. Ja edellinen asukas oli tyhjentänyt tuhkakupin pesän perälle, niin että käry oli aikamoinen kun se jäi sinne kytemään. Yääh.
Sauna on vanha ja se oli meillä suunnitelmissakin, että se pitää uusia kokonaan ennen pitkää. Nyt vaan näyttää siltä että se hetki saattaa koittaa yllättävän pian.. Kiuas nimittäin oli melkein puhki! Miehet yrittää sitä vielä fiksata, mutta voi olla sekin on tullut tiensä päähän. Oi voi, tätä rahanmenoa..
Loppukaneetiksi vielä, että kissa oli oudon helposti kuin kotonaan. Yleensäkin menee rohkeasti tuulta päin ja kohti uusia seikkailuja, mutta vähän ensin tutustuen ja hieman varuillaan. Mutta nyt kirmailu alkoi välittömästi! Ja häntä pystyssä kulki pihalla kuin vanha tekijä. Ja näytti muuten hyvältä tuommoinen maatiaiskissa, harmaaraidallinen perusilmestys, kun istua napotti aitan kynnyksellä ja pesi itseään kiireettömästi! Sekin taisi tulla kotiin, niinkuin mekin!
+ Kommentoi (1 kpl)
perjantai, 16. syyskuuta 2011
Syysvisan kolmas ja viimeinen kohde: Eli tässä epätarkka kännykkäkuva varjoisasta kukkapenkistä.
+ Kommentoi (2 kpl)
perjantai, 16. syyskuuta 2011
Lehdet näyttää kielolta ja on tuommoiset oranssinpunaiset marjat. |
Hmm, ompas tässä päiväkirjassa hassut kuva-asetukset, jos ei voi kuin yhden kuvan kerrallaan lähettää.
+ Kommentoi (0 kpl)
[riviä: 15kpl, [kt] sivu: 1,2 >> >|]
|
||||
|
Lähetä viesti