Päiväkirjojen etusivu | Omat päiväkirjat | Lisää suosikkeihin | Tulosta |  |
Ainolan piha
|
Täällä taas, pitkästä aikaa!
sunnuntai, 30. joulukuuta 2012
Tämä vuosi oli kyllä semmoista haipakkaa että!
Ainolan piha koki koviakin uudistuksia viime kesänä, kun rakensimme pihalle terassin ja jopa pienen lisäaitan nukkumatiloiksi. Puhumattakaan siitä loputtomasta kuokkimisesta ja kitkemisestä, joka sai pihan näyttämään jo ihan säädylliseltä! Vaikka myönnettävä on, että vasta on pintaa raapaistu näillä pihan hoitotoimenpiteillä. Paljon meni aikaa myös siihen, että vain tutustui puutarhan omaan elämään. Pitihän ensin nähdä kaikki kesän kukkijat, ennen kuin osaa tehdä mitään päätöksiä tulevasta.
Ensi kesää odottelen jo kovasti innoissani, mutta myös odottamatta liikoja. Meille kävi nimittäin niin yllättävästi, että elämä puuttui suunnitelmiin ja jos nyt menee vielä loputkin 3 viikkoa hyvin, niin ensi kesänä Ainolan pihalla on menossa mukana pienen pieni apulaispuutarhuri! Niin se elämä jaksaa yllättää!
En tiedä kuinka paljon jaksaa ensi kesänä istutuksia suunnitella, saati kuoppia kaivella ja multakasoja siirrellä, kun on sitten nyytti kainalossa ja hänellä omat juttunsa mielessä. Mutta niinhän ne kasvigurut ja puutarhavelhot sanovat, että mieluummin rauhassa kuin hätiköiden puutarhan kanssa. Ehkä ensi kesäkin menee suunnitellessa vielä. Vaikka hankala kyllä kuvitella, ettenkö edes jotain siemenpusseja tyhjentelis tontin kulmille, kun kerta on KOKO ENSI KESÄ on äitiyslomaa!
Ja onhan minulla apujoukkoja, kun vain osais aina niitäkin käyttää hyväksi. Mies osaa kyllä kuopan kaivaa ja multasäkkejä kannella, kun vain osaisin pyytää.
Mutta näihin odottaviin tunnelmiin on hyvä lopetella tämä vuosi.
Ensi kesänä on sitten niin uudet kujeet, ettei sitä itsekään vielä edes ymmärrä!
edit.
PS.
Olen näköjään ollut niissä muissa maailmoissa koko viime kesän, etten ole tänne MITÄÄN kirjoitellut, ihme meininkiä, syytän kyllä hormoneita.
Pellon kanssa oli jotain hämminkiä, koska pienen pellon sato jäi vieläkin pienemmäksi! Ainut mikä tuotti edes vähän satoon viittaavaa oli peruna ja kaskinauris. Ja raparperi siinä pellon laidassa. Mutta mikään muu ei menestynyt: punajuuri, pinaatti, porkkanat (pari eri laatuakin) ja sipulit! Kaikki jäivät maan alle, tai sitten lopettivat kasvunsa ennen aikojaan.
En ole mikään huippuunsa viritetty viherpeukalo, mutta olen saanut parvekkeellakin kasvit kasvamaan innokkaammin, joten jotain ihmeellistä nyt kyllä tapahtui..
En voi uskoa, että paikka olisi aivan toivoton, epäilykseni ovatkin tällä hetkellä juopoissa koivuissa. Peltoni on nimittäin nuorien koivujen ympäröimä, joten ensi vuoden suunnitelmissa on koivujen karsinta. Pihalla kyllä riittää metsänkin tapaista, vaikka nuo nuorisot siitä pellon ympäriltä kaadettaisiinkin. Pihalle tulisi enemmän valoa ja maisema selkiintyisi. Ja ehkä sadostakin tulisi jotain, kun ei olisi vesivarkaita niin ympärillä.
Kasvihuoneessakin tapahtui jotain..kummallista. Tomaatit puskivat kyllä vartta, lehteä ja raakileita, mutta sato jäi sielläkin kypsymättä. Tosin siinä arvoitus ei ehkä ole niin syvä ja pohjaton: Kasvihuoneestani nimittäin puuttui katto koko kesän! Toinen sivu harjakatosta oli räksähtänyt rikki vuosia sitten ja me paikkasimme kattoa muovilla väliaikaisesti, kunnes (vasta syksyllä) saimme korjattua katon vanhoilla ikkunoilla. Sen lisäksi kasvihuoneen ympärille on kasvanut puita, niin ettei aurinko pääse aivan lämmittämään, sekin pitää hoitaa ensi kesänä. Ja kastelukin saattoi jäädä hoitamatta aivan nappiin..
Pioni, jonka ostin Messuilta, ei lähtenyt. Samoin monet siemenet jäivät kukkimatta. Samanlaisia ongelmia oli vähän muillakin viime kesänä, mutta en silti kyllä syytä ihan täysin luonnonvoimia, kaipa sitä pitäisi jotain oppiakin näistä kommelluksista. Harmi vaan, kun ei heti keksi että mitä.
sunnuntai, 30. joulukuuta 2012
Tämä vuosi oli kyllä semmoista haipakkaa että!
Ainolan piha koki koviakin uudistuksia viime kesänä, kun rakensimme pihalle terassin ja jopa pienen lisäaitan nukkumatiloiksi. Puhumattakaan siitä loputtomasta kuokkimisesta ja kitkemisestä, joka sai pihan näyttämään jo ihan säädylliseltä! Vaikka myönnettävä on, että vasta on pintaa raapaistu näillä pihan hoitotoimenpiteillä. Paljon meni aikaa myös siihen, että vain tutustui puutarhan omaan elämään. Pitihän ensin nähdä kaikki kesän kukkijat, ennen kuin osaa tehdä mitään päätöksiä tulevasta.
Ensi kesää odottelen jo kovasti innoissani, mutta myös odottamatta liikoja. Meille kävi nimittäin niin yllättävästi, että elämä puuttui suunnitelmiin ja jos nyt menee vielä loputkin 3 viikkoa hyvin, niin ensi kesänä Ainolan pihalla on menossa mukana pienen pieni apulaispuutarhuri! Niin se elämä jaksaa yllättää!
En tiedä kuinka paljon jaksaa ensi kesänä istutuksia suunnitella, saati kuoppia kaivella ja multakasoja siirrellä, kun on sitten nyytti kainalossa ja hänellä omat juttunsa mielessä. Mutta niinhän ne kasvigurut ja puutarhavelhot sanovat, että mieluummin rauhassa kuin hätiköiden puutarhan kanssa. Ehkä ensi kesäkin menee suunnitellessa vielä. Vaikka hankala kyllä kuvitella, ettenkö edes jotain siemenpusseja tyhjentelis tontin kulmille, kun kerta on KOKO ENSI KESÄ on äitiyslomaa!
Ja onhan minulla apujoukkoja, kun vain osais aina niitäkin käyttää hyväksi. Mies osaa kyllä kuopan kaivaa ja multasäkkejä kannella, kun vain osaisin pyytää.
Mutta näihin odottaviin tunnelmiin on hyvä lopetella tämä vuosi.
Ensi kesänä on sitten niin uudet kujeet, ettei sitä itsekään vielä edes ymmärrä!
edit.
PS.
Olen näköjään ollut niissä muissa maailmoissa koko viime kesän, etten ole tänne MITÄÄN kirjoitellut, ihme meininkiä, syytän kyllä hormoneita.
Pellon kanssa oli jotain hämminkiä, koska pienen pellon sato jäi vieläkin pienemmäksi! Ainut mikä tuotti edes vähän satoon viittaavaa oli peruna ja kaskinauris. Ja raparperi siinä pellon laidassa. Mutta mikään muu ei menestynyt: punajuuri, pinaatti, porkkanat (pari eri laatuakin) ja sipulit! Kaikki jäivät maan alle, tai sitten lopettivat kasvunsa ennen aikojaan.
En ole mikään huippuunsa viritetty viherpeukalo, mutta olen saanut parvekkeellakin kasvit kasvamaan innokkaammin, joten jotain ihmeellistä nyt kyllä tapahtui..
En voi uskoa, että paikka olisi aivan toivoton, epäilykseni ovatkin tällä hetkellä juopoissa koivuissa. Peltoni on nimittäin nuorien koivujen ympäröimä, joten ensi vuoden suunnitelmissa on koivujen karsinta. Pihalla kyllä riittää metsänkin tapaista, vaikka nuo nuorisot siitä pellon ympäriltä kaadettaisiinkin. Pihalle tulisi enemmän valoa ja maisema selkiintyisi. Ja ehkä sadostakin tulisi jotain, kun ei olisi vesivarkaita niin ympärillä.
Kasvihuoneessakin tapahtui jotain..kummallista. Tomaatit puskivat kyllä vartta, lehteä ja raakileita, mutta sato jäi sielläkin kypsymättä. Tosin siinä arvoitus ei ehkä ole niin syvä ja pohjaton: Kasvihuoneestani nimittäin puuttui katto koko kesän! Toinen sivu harjakatosta oli räksähtänyt rikki vuosia sitten ja me paikkasimme kattoa muovilla väliaikaisesti, kunnes (vasta syksyllä) saimme korjattua katon vanhoilla ikkunoilla. Sen lisäksi kasvihuoneen ympärille on kasvanut puita, niin ettei aurinko pääse aivan lämmittämään, sekin pitää hoitaa ensi kesänä. Ja kastelukin saattoi jäädä hoitamatta aivan nappiin..
Pioni, jonka ostin Messuilta, ei lähtenyt. Samoin monet siemenet jäivät kukkimatta. Samanlaisia ongelmia oli vähän muillakin viime kesänä, mutta en silti kyllä syytä ihan täysin luonnonvoimia, kaipa sitä pitäisi jotain oppiakin näistä kommelluksista. Harmi vaan, kun ei heti keksi että mitä.
+ Kommentoi (3 kpl)
Hyvää vappua!
tiistai, 1. toukokuuta 2012
Aaaah! Se on sitten jo toukokuu!
Sain ihme puuskan ja siivosin parvekkeen. Oikein luutun kanssa ryömin menemään. Nyt on kyllä ihan mahtavan hyvä kesän alkaa tulemaan!
Vein heti kesäkauden avaamisen kunniaksi taimia lavatolkulla ulos ulkoilemaan.
Vielä kun sais tuon miehenkin innostumaan, niin lähtisi kaveriksi hakemaan parvekekamoja varastosta. Mutta jostain syystä mies ei ole aivan yhtä virkeänä näin vapun aamuna!
tiistai, 1. toukokuuta 2012
Aaaah! Se on sitten jo toukokuu!
Sain ihme puuskan ja siivosin parvekkeen. Oikein luutun kanssa ryömin menemään. Nyt on kyllä ihan mahtavan hyvä kesän alkaa tulemaan!
Vein heti kesäkauden avaamisen kunniaksi taimia lavatolkulla ulos ulkoilemaan.
Vielä kun sais tuon miehenkin innostumaan, niin lähtisi kaveriksi hakemaan parvekekamoja varastosta. Mutta jostain syystä mies ei ole aivan yhtä virkeänä näin vapun aamuna!
+ Kommentoi (0 kpl)
Messuilta kotiin
sunnuntai, 1. huhtikuuta 2012
Kai se on sitten kevät!
Eilen käytiin Mökkimessuilla miehen kanssa ja nyt päässä surisee, kun tuli niin paljon ideoita ja visioita!
Miehen kanssa tutkiskeltiin saunoja, kun nykyinen sauna on lähinnä homeinen koppi, joka kuin ihmeen kaupalla pysyy kasassa. Paljon oli varteen otettavia vaihtoehtoja messuilla, jotkut jopa sopi budjettiinkin. (Kyllä saunastakin näköjään sais maksaa niin paljon kuin haluaa!)
Mutta jossain vaiheessa tuli tajumus, että aina kun aletaan tarkemmin puhua saunasta niin aina meillä vääntyi asia tappeluksi ja vääntämiseksi, ja se mikä siihen asiaan toi helpotusta, oli se että myönnettiin, ettei aika ole nyt oikea. Eli uusi sauna jäi ajatusasteelle ja seuraavaan kesään. Onhan se ihan hullua, että pitäisi heti olla kaikki nyt, kun meillä on loppuelämä aikaa rakentaa Ainolaa. Varsinkin kun me ei olla vielä yhtä ainutta kesää nähty Ainolassa!
Tänä iltana toinen veljistäni tulee kylään ja suunnitellaan näitä Ainolan rakennusjuttuja. Koska aitan rakennusprojektihan alkaa ihan näillä näppäimillä! Pääsiäisen jälkeen mennään melkein joka viikonloppu maalle suunnittelemaan ja ennen pitkää myös rakentamaan aittaan lisää asumiskelpoista tilaa. Se on nyt jotenkin jäänyt vähemmälle innostumiselle ja suunnittelulle, kun on tuo sauna-asia painanut mieltä. Ehkä siihen nyt tulee sitten innostuttua, kun kohta pääsee ihan oikeasti myös tekemäänkin!
Mutta se mikä oli kivointa, oli tietenkin ne Pihamessut! Ainakin noin niinkuin allekirjoittaneen mielestä! Olisi tehnyt mieli shoppailla vaikka mitä sipuleita, mukuloita ja siemeniä! Onneksi sen verran kuitenkin veri kiersi päähän asti, että tajusin ettei kannata ostella kukkasia, kun ei tosiaankaan tiedä pihasta vielä mitään! Sen verran kuitenkin, että kun vastaan tuli ''Bowl of Beauty'' pioni, niin se oli pakko ostaa, vaikken tiedä yhtään mihin sen laittaisin.
Siemeniäkin tuli haalittua, vaikka vannoin ettei mitään uutta ekaksi kesäksi. Hyötykasviyhdistyksen kojulta tarttui mukaan kuitenkin pillisipulia, vihannesportulakkaa ja kaunokaista (Bellis). Ja kotikasvatukseen kokeeksi steviaa.
Tuota vaan mietin, että uskallankohan mä sittenkään laittaa tuota kaunokaista pihamaalle. Eikös se ole aika voimakkaasti leviävää? Jos se sitten valtaakin koko pihan ja vie siellä jo olevat luonnonkukat mennessään? Oi voi voi.
Näissä mietteissä nyt sitten kohti kevättä! Kauhea hoppu ja höösis töissä, niin etten ole kerennyt laittaa mitään vielä kasvamaankaan. Kai tässä olisi nyt korkea aika jo alkaa kaivamaan kylvömullat ja siemenet esiin ja aloittaa se kesään valmistautuminen!
sunnuntai, 1. huhtikuuta 2012
Kai se on sitten kevät!
Eilen käytiin Mökkimessuilla miehen kanssa ja nyt päässä surisee, kun tuli niin paljon ideoita ja visioita!
Miehen kanssa tutkiskeltiin saunoja, kun nykyinen sauna on lähinnä homeinen koppi, joka kuin ihmeen kaupalla pysyy kasassa. Paljon oli varteen otettavia vaihtoehtoja messuilla, jotkut jopa sopi budjettiinkin. (Kyllä saunastakin näköjään sais maksaa niin paljon kuin haluaa!)
Mutta jossain vaiheessa tuli tajumus, että aina kun aletaan tarkemmin puhua saunasta niin aina meillä vääntyi asia tappeluksi ja vääntämiseksi, ja se mikä siihen asiaan toi helpotusta, oli se että myönnettiin, ettei aika ole nyt oikea. Eli uusi sauna jäi ajatusasteelle ja seuraavaan kesään. Onhan se ihan hullua, että pitäisi heti olla kaikki nyt, kun meillä on loppuelämä aikaa rakentaa Ainolaa. Varsinkin kun me ei olla vielä yhtä ainutta kesää nähty Ainolassa!
Tänä iltana toinen veljistäni tulee kylään ja suunnitellaan näitä Ainolan rakennusjuttuja. Koska aitan rakennusprojektihan alkaa ihan näillä näppäimillä! Pääsiäisen jälkeen mennään melkein joka viikonloppu maalle suunnittelemaan ja ennen pitkää myös rakentamaan aittaan lisää asumiskelpoista tilaa. Se on nyt jotenkin jäänyt vähemmälle innostumiselle ja suunnittelulle, kun on tuo sauna-asia painanut mieltä. Ehkä siihen nyt tulee sitten innostuttua, kun kohta pääsee ihan oikeasti myös tekemäänkin!
Mutta se mikä oli kivointa, oli tietenkin ne Pihamessut! Ainakin noin niinkuin allekirjoittaneen mielestä! Olisi tehnyt mieli shoppailla vaikka mitä sipuleita, mukuloita ja siemeniä! Onneksi sen verran kuitenkin veri kiersi päähän asti, että tajusin ettei kannata ostella kukkasia, kun ei tosiaankaan tiedä pihasta vielä mitään! Sen verran kuitenkin, että kun vastaan tuli ''Bowl of Beauty'' pioni, niin se oli pakko ostaa, vaikken tiedä yhtään mihin sen laittaisin.
Siemeniäkin tuli haalittua, vaikka vannoin ettei mitään uutta ekaksi kesäksi. Hyötykasviyhdistyksen kojulta tarttui mukaan kuitenkin pillisipulia, vihannesportulakkaa ja kaunokaista (Bellis). Ja kotikasvatukseen kokeeksi steviaa.
Tuota vaan mietin, että uskallankohan mä sittenkään laittaa tuota kaunokaista pihamaalle. Eikös se ole aika voimakkaasti leviävää? Jos se sitten valtaakin koko pihan ja vie siellä jo olevat luonnonkukat mennessään? Oi voi voi.
Näissä mietteissä nyt sitten kohti kevättä! Kauhea hoppu ja höösis töissä, niin etten ole kerennyt laittaa mitään vielä kasvamaankaan. Kai tässä olisi nyt korkea aika jo alkaa kaivamaan kylvömullat ja siemenet esiin ja aloittaa se kesään valmistautuminen!
+ Kommentoi (0 kpl)
Talvi on täällä! ..Tulispa jo kevät.
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Aaah, miten talvi on mahtavaa! Nyt on oikein talvekasta, kun lunta melkein polviin ja sekin sellaista ihanaa puuteria, jota lapioi jo ihan huvikseenkin! Ja lyhtyjä ja kynttilöitä. Kaakaota ja lämpimiä vilttejä. Ei kyllä ole olossa valittamista!
Mutta nyt sitten kotona ja netin äärellä alkaa jo sormet syyhytä siemeniä ja taimia ja kevään istutuksia. Suunnittelemme ystävän kanssa kukkaretkeä Viroon, siellä on kuulemma jotain kukkaismarkkinoita. Meillä ei vain vielä ole kauhean tarkkaan käsitystä mikä, missä ja milloin.
Kaikista vaikeinta tässä pihanlaitossa on kyllä tämä kärsivällisyyden opettelu!
sunnuntai, 22. tammikuuta 2012
Aaah, miten talvi on mahtavaa! Nyt on oikein talvekasta, kun lunta melkein polviin ja sekin sellaista ihanaa puuteria, jota lapioi jo ihan huvikseenkin! Ja lyhtyjä ja kynttilöitä. Kaakaota ja lämpimiä vilttejä. Ei kyllä ole olossa valittamista!
Mutta nyt sitten kotona ja netin äärellä alkaa jo sormet syyhytä siemeniä ja taimia ja kevään istutuksia. Suunnittelemme ystävän kanssa kukkaretkeä Viroon, siellä on kuulemma jotain kukkaismarkkinoita. Meillä ei vain vielä ole kauhean tarkkaan käsitystä mikä, missä ja milloin.
Kaikista vaikeinta tässä pihanlaitossa on kyllä tämä kärsivällisyyden opettelu!
+ Kommentoi (4 kpl)
Joulu Ainolassa
perjantai, 6. tammikuuta 2012
Olimme kahdestaan Miehen kanssa ja tarkoituksenamme oli viettää hyvin stressitön joulu maalla. Ja hyvin onnistuttiin!
Jouluruokaa oli mukana vain pienet pakolliset, päivät kului saunaa lämmitellen, puita pilkkoen ja sisällä kirjoja kynttilän valossa lukien.
Hain tontin rajalta ojasta pienen pikkuruisen kuusen, mutta kuusen koristeet piti improvisoida: karkkipapereista askarreltiin joulunauhoja ja tuikkukynttilöiden roskista saatiin pienellä vaivalla hauskoja tähtiä. Tuli yllättävän kiva kuusi! Ja ainakin meillä oli hauskaa ja hymyilytti aina kun laittoi uuden koristeen paikalleen!
Meillä kun ei ollut radiota eikä kunnon sähkövaloja, niin päälimmäiseksi mieleen Ainolan joulusta jäi pimeys ja hiljaisuus. Oltiin vain, nysvättiin sohvalla ja syötiin suklaata ja lämmiteltiin glögillä. Ja kun itse unohdin puhelimeni kotiin ja Miehenkin puhelin oli hiljaa (Ainolassa ei ole kenttiä kuin pihan korkeimmalla kohdalla ja kun tähdet ovat juuri oikeassa asennossa.), niin tuli todella eristäynyt olo. Aivan mahtavaa!
Tottakai pienet valoisat hetket piti käyttää hyödyksi pihalla. Mies valmistautui talven tuloon kunnostamalla moottorikelkkaansa ja tekemällä halkoja. Minä kiertelin pihaa ja valmistauduin henkisesti kevään tuloon. Näkee muuten pihan nyt ihan eri tavalla, kun lumi peittää liialliset yksityiskohdat ja jäljelle jää vain suuret linjat. Tuli heti uusia visioita ja vanhatkin saivat uutta potkua.
Pidän taukoa puutarhakirjoista ja olen alkanut mielessäni suunnittelemaan jo keväällä alkavaa aittaremonttia ja vuosien päästä koittavaa uuden saunan rakentamista.
perjantai, 6. tammikuuta 2012
Olimme kahdestaan Miehen kanssa ja tarkoituksenamme oli viettää hyvin stressitön joulu maalla. Ja hyvin onnistuttiin!
Jouluruokaa oli mukana vain pienet pakolliset, päivät kului saunaa lämmitellen, puita pilkkoen ja sisällä kirjoja kynttilän valossa lukien.
Hain tontin rajalta ojasta pienen pikkuruisen kuusen, mutta kuusen koristeet piti improvisoida: karkkipapereista askarreltiin joulunauhoja ja tuikkukynttilöiden roskista saatiin pienellä vaivalla hauskoja tähtiä. Tuli yllättävän kiva kuusi! Ja ainakin meillä oli hauskaa ja hymyilytti aina kun laittoi uuden koristeen paikalleen!
Meillä kun ei ollut radiota eikä kunnon sähkövaloja, niin päälimmäiseksi mieleen Ainolan joulusta jäi pimeys ja hiljaisuus. Oltiin vain, nysvättiin sohvalla ja syötiin suklaata ja lämmiteltiin glögillä. Ja kun itse unohdin puhelimeni kotiin ja Miehenkin puhelin oli hiljaa (Ainolassa ei ole kenttiä kuin pihan korkeimmalla kohdalla ja kun tähdet ovat juuri oikeassa asennossa.), niin tuli todella eristäynyt olo. Aivan mahtavaa!
Tottakai pienet valoisat hetket piti käyttää hyödyksi pihalla. Mies valmistautui talven tuloon kunnostamalla moottorikelkkaansa ja tekemällä halkoja. Minä kiertelin pihaa ja valmistauduin henkisesti kevään tuloon. Näkee muuten pihan nyt ihan eri tavalla, kun lumi peittää liialliset yksityiskohdat ja jäljelle jää vain suuret linjat. Tuli heti uusia visioita ja vanhatkin saivat uutta potkua.
Pidän taukoa puutarhakirjoista ja olen alkanut mielessäni suunnittelemaan jo keväällä alkavaa aittaremonttia ja vuosien päästä koittavaa uuden saunan rakentamista.
+ Kommentoi (2 kpl)
[riviä: 5kpl, [kt] sivu: 1]
|
||||
|
Lähetä viesti