perjantai, 5. kesäkuuta 2009
Kapinoin välillä kovastikkin mielessäni terveyden menetystä, työkyvynmenetystä, yrityksen menetystä vastaan. Niin, että kipeää tekee. Aina ei ole auttaneet kukanalutkaan, ne on pahkurana mielessäni. En tahtonut millään luopua yrityksestäni. tein ja puursin siellä mökillä miehen hommat, purkaessani pahaa oloa ja samalla näyttäen, että en hittovie ole minkään sortin vammainen.
Mutta tunnevammainen olin ja en tiedä onko se muuttunut, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan.
Aina tälläisen raatamisen jälkeen olen kipeänä sängyssä, onko järkeä.
Puutarhan aion saada aikaiseksi kyllä.

Keskustelin tyttäreni kanssa yrityksestä, joka siirtyi hänelle, oikeastaan noin vaan. Minulla ei terveys kestänyt mitään ylimääräistä ja tyttö tekee siellä kaikki. Mutta se vaivas mua,se oli mun kipeä asia.
Me juteltiin ja juteltiin, hän on hyvä tyttö. Niin rakas. Nyt luovutin siinä yrityksen helmoissa roikkumisen. Oli niin vapauttava olo.
Se on hänen ja minä jatkan kukkien kanssa. Nyt voimme vapaasti jutella kaikesta, kun pääsin siitä yli. Kyllä elämä on merkillistä.
Keskustelimme viime maanantaina.
Tänään hän soitti että vävy irtisanoo Käpälämäen. Se on liian kallis siihen nähden mitä se on.
Hän katsoo omakotitalon Täältä lähistöltä, Orimattilasta. SELLAISEN JOHON SAAN PUUTARHANI TEHDÄ. Ilmaseen. Ei tarvitse maksaa.
Mikä lahja. Matka lyhenee, isäntä oli tyytyväinen, saan tehdä siitä mieleiseni. He auttavat kaikki siemenkylvöt sinne uuteen paikkaan. Tippa silmässä olen. He ymmärsivät minuakin.
Ovat hienoja ihmisiä.
Kotilot jääkööt nuolemaan näppejään ja toivon mukaan uusi paikka on sellainen että niitä siellä ei ole.
Näin ne asiat muuttuu hyväksi. Loppui se ahdistus ja jäi suosiolla taakse. Mikä hyvä vielä, ennenkuin olin tuollaisesta kuullut mitään. He ovat sen varmaan suunnitelleet keskustelumme jälkeen.
Olen vaan niin onnellinen.Kaikesta.

perjantai, 5. kesäkuuta 2009
Nyt on pakko kirjoittaa yksi tosiasia. Aavistuksen olen väsynyt fyysisesti puutarhailusta. Olisimpa terve. Kaikki kävisi kuin itsestään. Se mökki. Maa täynnä kotiloita. Tein talon itäpäätyyn laudoilla ja pahveilla paikan taimikipoilleni, joita on vaikka kuinka monta sataa.

Piti tukahduttaa ne vuohenjuuret ja muut ruohot, kotilotkin. Katinkontit. Kun menin sinne toissapäivänä, se oli kuin viidakko. Olin jättänyt kaksi polkua, että on helpompi kastella. Nehän vasta täys olikin sitä ruohoa. Purkkien välistä niitä kasvoi ja naapurin aidan vierustassa.

Kotiloita oli kerättävä samalla kun kitkin sitä aluetta. Kaksituntia. Vettä satoi. Nokkoset antoi oman säväyksensä.
Ei väsyttänyt yhtään. Ainoa ajatus oli että pian pois rikkikset mun taimien ympäriltä.
Siellä nimittäin vihertää muutakin kuin rikkaruohot. Ne taimet mua kannusti.

10m palstaa menin neljä kertaa edes takas. Saimpas kitkettyä. Kuitti olo vähän aikaa, mutta vain vähän. Olin silloin vielä ihan innoissani. Onneksi mieheni haki minut kotiin, taksi ei olisi huolinut.
Tuotiin 4 x 70l turvemultaa kotiin mun pääty projektiin. Orimattilassa ei vielä satanut vettä, joten aloitin kiiruusti tekemään sen neljän metrin pätkän penkkiä uusiksi, joka sitten yhdistyi siihen ihan ensimmäiseen penkkiin täällä ei valmiissa päädyssä.
Se väli oli vielä pahkurana mun mielessä.Kaikki ämpärit ja kottarit täys multaa vanhasta penkistä, uus alusta suodatinkankaasta, mullat päälle ja uus pätkä. Ne mullat vanhasta penkistä ei ois mahtunut noihin astioihin. Laitoin kolmena eränä. Multakasat piti kangasta paikallaan sen aikaa kun sain sen koko kankaan alueelle.
Pilvet vaan mustui ja läheni, kun hain turvesäkkejä, välillä ripottelikin. Piti kiirettä levittää vanha multa
ja turvemulta päälle. Löysin muuten vielä pienen angervon 6-7vuoden takaa. Pieni, mutta elossa. Nyt on kuusi angervoa kymmenestä löytynyt.
Sain penkin valmiiksi, teen polut möhemmin. Sain liitettyä uuden penkin viimeiseen penkkiin ja on jo 20m ainakin uutta penkkiä tehty. Viimevuotiset taimet harvennettu ja uusia taimia koulittu.
Sitten alkoi satamaan, kun pääsin sisälle. Tervetullut sade, olisi pitänyt muuten tehdä vielä iltakastelu. Kannuilla kantaminen on työlästä, kun ei ole vielä sitä letkua.

Hyvä mieli tuli, kun sain sen kiusana olevan tekemättömän työn, mutta eilen aamulla oli sanottava että nyt olen kipeä. Päätä särki julmetusti ja vaikka otin kaksi pahoinvoitipilleriä, ei auttanut.
Niin vaan alkoi se piinallinen pää ämpärissä kymmenen minuutin välein-jakso. Sitä kesti iltaan asti.

Se on kumma että päänsärkyä ei tunne silloin kun se pahoinvoiti on päällä.Mutta kun se loppuu, päänsärky palaa ja yö oli unineen päivinen hirveä.

Vielä voipuneena katselin alhaalla elämä käsissä jaksoa ja join kupin kahvia. Pitkäkseen on vielä mentävä. Mutta Lahteen änkesin mukaan kun isännällä oli sinne asiaa. Tuotiin taimia koulimiseen takaluukku täys ja vähän sisälläkin. jos huomenna jaksais koulia.

Tämä liikaa tekeminen laukaisee tietty tuon päänsäryn.

Mutta niitä uutisia piti kertoa. Sain kuulla että vävyni sanoo mökin irti. On liian kallis sellaiseksi paikaksi ja kun omistaja ei halua mitään tehdä talon suhteen.
Nyt alkaa voimat hiipua, kerron lisää niitä iloisia uutisia.

keskiviikko, 3. kesäkuuta 2009
Ompas yksityiskohtaisesti kirjoitettu päiväkirja. Luin huvikseni, mitä kirjoittelen ja näin se pitää mennäkkin. Niinkuin aiemmin kirjoitin, joskus aikaa sitten, kirjoitan pääasiallisesti itselleni. Minun muisti kun on nyt hakoteillä, on hyvä kirjata ylös, miten olen alkanut unelmani rakentamista.
Alkua ei voi muistaa yksityiskohtaisesti, jos sitä ei kirjaa ylös.
Voi olla etten saa sitä puutarhaani. Voi olla että se muuttaa alkuperäisestä suuntaansa. Pysyen silti
aiheessa.
Joskus tästä saan aiheen , ehkä, kirjoittaa omaan pöytälaatikkoon pienen kirjan. Iloisempaa aihetta.
Haluan kirjoittaa siitä matkasta, joka on johtanut päämäärääni. Olen onnellinen siitä, että olen aloittanut niin alusta. Myös siitä että olen valinnut niin laajan siemenkirjon, että joitain yllätyksiä siitä voi poikia.
Haluan tehdä pienimuotoista tutkimusta, mikä siemen kestää kylmäkäsittelyä ja jos, tuleeko siitä normaali kavi vai kitukasvuinen.
Jos siitä ei ensimmäisenä vuonna nouse mitään, laitan uudelleen seuraavana talvena.
Jos se on puuvartinen tai erikoisempi ulkomailta, siirrän sen odotteluosastoon.

En suosi valmiita taimia, mutta kun kotiinkin on saatava kukkia, ei malteta odottaa että kukat ilmaantuu penkistä.
Tiedätte että en kirjoittele tätä siksi, että odottelen kommentteja. Omaksi ilokseni ja hyödyksi kirjoittelen.

tiistai, 2. kesäkuuta 2009
Ekakertalaisena puutarhailussa on ainutlaatuista olla. Ei tiedä yhtään mitään mistään vielä.
Mutta kun alkaa pääsemään jyvälle, osaa tunnistaa itse kasvinsa, ym. Uutuuden innostus ja hohto on takana päin, mutta tilalle on tullut jotain uutta.
Tämä aika on ollut suuremmoista, kuin uusi maailma olisi edessä. Tätä aloittelijan aikaa en saa koskaan takaisin, mutta muistot on kirjattu tänne.
Ei tämä tarkoita sitä, että nyt tiedän kaiken, vaan se tunne on muuttanut muotoaan. Opin joka päivä lisää. On muistettava että ei pidä syytää toisten vastuulle tunnistaa mun erehdyksiä. Erehdys oli siinä etten kunnolla merkannut kylvöjäni, jolloin ne kaikki meni sekaisin.
Voisin itsekkin hakea nimiä kasveilleni, koska kylvölistat on olemassa.
Joskus tulee kiusaus päästä helpommalla. "kertokaa, mikä tämä on". Itse olen ne kasvattanut, voin käyttää vähän päätäni ja hakea niille nimet..

Alussa oli mulla paljon kysymyksiä, vaikka olisin voinut lukea kirjoista tai täältä palstoilta. Tuntuu kuin kysely aika olisi tullut takaisin, mitä nämä minun penkissä kasvattamat kasvit ovat.

Kyllä se selviää pienellä vaivan näöllä itse hakien.
Mietin, olisinko missä asiassa viisaampi, jos olisin käynyt puutarhurikoulun. Sieltä valmistuneet ovat varmasti myös joissain asioissa kysymysmerkkeinä asioiden kanssa. Nimet ja tunnistukset eivät varmastikkaan jää siellä mieleen.
En pystyisi opiskelemaan, en kurssimuotoisenakaan tätä alaa. Itseopiskelu on loputonta, onneksi.
Siinä on haastetta, lopuksi elämää.

lauantai, 30. toukokuuta 2009
Penkkien raivaus on tehty ja melkein kaikki taimet ovat paikallaan. Saaan keskittyä koulimiseen, jota jo piisaa ihan tarpeeksi. Vapaapäivän aion pitää ensin .
Päättäjäisjuhlat oli meilläkin. Pojalla lopui ammattikorkeakoulu ja valmistui, samoin tyttö pääsi peruskoulusta.
Kiva kun kaikki ovat täällä, kotona. Grillattiin ja saunottiin.Minä livahdin silti penkeille aina jossain välissä.
Ihana loma lapsilla. Todistukset oli normaalit, ei huippuja mutta ei huonojakaan.

Tälläinen päivä.

torstai, 28. toukokuuta 2009
Puutarhurin laihis ei ole tuottanut tuloksia.Siis vaa''assa. Ihan sama lukema kuin viikko sitten.
Taidan olla vähän kärsimätön. Muuten kai olisinkin tyytyväinen, jos ei olisi tullut tuota kumparetta vatsan seudulle.

Mutta olen ollut huomaavinani että penkkejä tehdessä kumpare on pienentynyt. Jos vaikka kiinteytyisi. Toiveajattelua ainakin.
Taas tuli uusi penkki. Kiskoin kaikki taimet pois penkistä, silloin se on pakko tehdä loppuun.
Sain isännältä lisää leveyttä sieltä päätytontista.
Saan vetää selkeän linjan eka koivusta viimeiseen. Se antaa mukavasti lisätilaa, leveyttä, johon mahtuu myös mun uusia tämän vuoden taimia.

Tämän päivän penkki oli iso ja keskelle tuli polku, joka on vain lauta keskellä penkkiä.
Nyt mittasin sen.
Penkki on 2m pitkä ja polun etupuoli on 70cm leveä ja takimmainen puoli 80cm.

Aikaisempi penkki on vasen puoli 1.60cm pitkä ja metrin leveä. Oikea puoli on 2m pitkä ja metrin leveä. Siinä on vielä tilaa taimille.
Istutin ja istutin niitä taimia tänään uuteen penkkiin, kunnes en enää jaksanut.
Olin viime kesänä kylvänyt jotain vaalean vihreää tainta penkin etureunaan.
Taimet olivat isossa alustassa aivan kiinni toisissaan ja niitä oli paljon.Ihan pieniä.
En jaksanut niitä erotella, vaan otin ryppäitä ja painoin penkin etureunaan kiinni.

Nyt ne oli edessä kumminkin. Oli ne kasvaneet hyvin ja otin sellaisia mattoja irti ja aloin irroittelemaan sopiviksi penkkiin. Se olikin yllättävän helppoa. sain yli 50 tainta pelkästään niistä.

Löytöjäkin oli. Löysin kissankäpälän, jonka sain ystävältäni. Se saa oman edustuspaikan.
Olen kasvattanut myös puun, vaan en tiedä mikä. Tietty vaan koivu.
Sitten löysin angervoa ja alppiruusuksi katsoin ne pari pikkupensasta.

En niitä tiedä, tarvitsen jonkun tunnistamaan. Pari isoa kasaa jäi istuttamatta, kun voimat otti ja loppui.
Multaa meni paljon. Penkin oman mullan otin talteen. Kottikärryllisen, neljä ämpäriä.Näiden lisäksi 3 x 50l puutarhamulta säkkiä. Kasvit saavat väljyyttä, hyvää multaa, lannoitetta ja vettä. Kohta kukkii minullakin.
En välitä vielä tästä vuodesta, jos ei kuki, mutta ensi kesä on mulle sellainen toivon vuosi.

torstai, 28. toukokuuta 2009
Tämä puutarhuri on aloittanut laihiksen jo monta päivää sitten. Kahvia ja vettä saman verran. Riisikakut on aina ollut mun mieleisiä ja kaali. Riisikakkujen päälle en laita mitään, kaalin keitän sellaisenaan, pilkon tietty. Juon sitten kaalin liemenkin.
Olin varma että en saa kahta litraa vettä menemään alas päivässä, mutta kahvin kanssa menee litra, lääkkeiden ja vitamiinien kanssa toinen.
Jaottelen lääkkeet ja vitamiinit niin että ainakin neljä kertaa on juotava se lasillinen.
Aamu-ja iltalääkkeet, siinä tulee jo kaksi lasillista. Mangnesium/Calsium ja Omega kolmonen, yksi lasi. Monivitamiini yksi lasillinen. Laskin että neljä lasillista menee litraan. Mittasin siis, kun ovat korkeita laseja. Kahvia menee monta mukia päivässä.

Syön yhden normaaliruuan päivässä, pienen annoksen. yhden ruisleivän viipalen, Flooran kanssa. Pitää vielä monipulistaa diettiä, mutta olnhan vasta alussa. Viides päivä taisi alkaa.
Puutarhailu taitaa käydä vatsalihasliikkeistä, kun siinä on pakko olla vaikka minkälaisessa asennossa. Polvillaan, toisela polvella, vaihdellen. Kyykyssä, ja vielä selkä puolympyräsä, kun missään asennossa ei ole hyvä pitkää aikaa.
Dieetti siksi kun 8 kg on tullut painoa lisää. jalat on huonot ja olen melko lyhyt. Kevennys on paikallaan.
Niin, niitä taimia oli 730 tainta ja ihan sirkkalehdillä vielä lisäksi jonkinmoinen määrä. Kaikki on istutettu maahan, mutta tänä aamuna on vielä noita amarylliksiä laitettava ja muutamia muita taimia.
Olis pakko saada yksi penkki tänään vielä valmiiksi, koulittavaa on haettava Käpälämäestä.
En ole saanut kotilo-ongelmaa pois sieltä vielä, siksi tuon tänne niitä taimia.
Kun laittaa kasvit järjestykseen, tulee kummasti tilaa penkkiin , vaikka pitäis olla toistepäin.

Aamujorinat on nyt tässä, kahville ja penkkiin, niin saa jotain aikaiseksikin.

keskiviikko, 27. toukokuuta 2009
On tämä taival Siemenistä kukkaloistoon. Mutta nyt olen varma että onnistuin. Olen perannut sen penkin vasemmanpuolen .Otin kaiki taimet pois, pudistelin ja jaoin kolmeen osaan.isommat, keskikokoiset ja pienemmät. Laskin ne siinä samalla. En vielä laita määrää jonka siitä n.1,5m x1m läntistä löysin. Siksi kun kirjoitin siitä kuvagalleriaan, enkä vielä sanonut määrää.

Siellä on kuva niistä pelastetuista ihan ruippanoista, joista kirjoitin edellisessä. Nythän ne on jo kasvaneet.
Tähän penkkiin vielä sen verran etä poistin mullan ja perkasin sen samalla. Käsin. Lapio on niin painava. Sain kottarin täys, kissanhiekkalaatikon kukkuroilleen, 3 ämpäriä ja kolme parveke laatikkoa. Tasasin alusen ja laitoin suodatin kankaan.Mullat päälle ja nukkumaan tunniksi.
Ajattelin että sitten menen istuttamaan taimet. kastelin ne siksiaikaa.
Kävin n.klo 17.00 pitkäkseni sohvalle ja heräsin kymmeneltä. Istutin isommat taimet ja kannoin loput kuistille yöksi ja menin nukkumaan.
Innostus kostautui tietenkin. Aamulla oli pakko laittaa loput taimet penkkiin.Ei ne siihen penkkiin mahtuneet joten istutin ne siihen jossa oli kaksitoista eri lajia taimia. Nyt mulla on yksi hyvä penkki, jonka polku jakaa, mielettömästi niitä taimia, joita kaipasin.ne OLI siinä penkissä. Vieri vieressä.
Niitä on vielä viidessä penkissä, jotka on kiirusti laitettava kuntoon, kun koulittavia alkaa tulemaan samaan aikaan. Näin paljon taimia ei ole missään muussa penkissä.
Hyvä mieli tuostakin mutta joka luu ja jäsen niin kipeä, että olen maannut koko päivän.
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Olisin vaan osannut tehdä oikein ne penkit ajoissa.
Mutta pääasia että mun taimet löytyivät.

maanantai, 25. toukokuuta 2009
En minä malta kauempaa olla kirjoittamatta, vaik ei asiaakaan ole. Puutarhailu on niin sykähdyttävää, kun jokapuolella kasvaa ja kukkii. Uusia tämän talven kylvöjä jo koulin uuteen penkkiin. Otin vanhasta penkistä taimet pois uuteen aiemmin tehtyyn penkkiin, jonka tein oikein suodatinkankaan kanssa enkä enää sanoma lehtiä laita. tästä varmaan olen jo kirjoittanutkin.

Vanhan penkin laitoin puoliksi, kun on niin pitkä. Perkasin pohjan ja laitoin suodatinkankaan alle ja mullan takaisin päälle. Se vanha multa oli myös perattava, ettei rikkiksiä jäänyt.

Jätin polun paikan ja vasemmanpuolen puolikas on seuraavaksi vuorossa.

Uudessa penkissä on kahdessa kauniissa rivissä taimia. N.60 tainta mahtuu riviin. viittä eri lajia on kylvetty ja toinen mokoma on vielä oottamassa.

Viimevuoden kylvöisä kukkii vaikka mitä. Tietäis vaan mitä. On otettava selvää kasvilistaa varten.

On tunne että alan onnistumaan pikkuhiljaa siinä, mitä aioin.
iso työ purkaa kaikki penkit ja laittaa pohja uusiks. siinä tule harvennetttua samalla.Mutta en voi olla jos en tee sitä perusteellisesti.Silloin tiedän tehneeni kaikkeni niiden eteen.

lauantai, 16. toukokuuta 2009
Minä olen onnistunut kasvattamaan siemenistä "navettapiian". Hehkuttelin sillä ja parilla muulla ruipelolla galleriassa. Mutta "navettapiika" oli yliveto.

Viimevuonna kylvin taimeni kohopenkkeihin, joissa alusena oli sanomalehteä. Johonkin kohtaa oli liian ohut kerros laitettu ja juolavehnä sieltä ryöhää taimien seasta.

Ne taimet pelastan ensiksi pois sieltä penkistä. Puran koko penkin ja laitan uuden, suodatinkankaan avulla.

Harmittaa ihan vietävästi, joudun ensin kitkemään selkeät rikkikset pois ja sitten vasta ottaa taimen.

minä en näköjään erota rikkiksiä taimista, kun en uskalla muutamia nyppää ollenkaan.

Kun en ole ennen nähnyt miltä se siemen näyttää taimena, enkä tunnista rikkaruohoa, paras vähänaikaa kasvattaa niitä vielä.

Pätin nyt olla kuvaamatta näitä ruipelokukkasia, ennenkuin niistä tulee vankkoja perennoja.

Tuota se minun innostuminen teettää.

Huomasin että oli suuria vaikeuksia löytää kahden kasvin nimeä niin, että ne olisivat tulleet oikein.

Mulla oli kuva ja guugle auki, välillä kävin jelitton sivuilla, täällä ja taas alusta.

Muisti veti heti itsensä pois kun olin varma nimestä ja kukasta.

Kirjoitin ylöskin paperille, mutta niin vaan kaksi kukkaa sattui sekoamaan keksenään.

Oikeimmin sanottuna en hahmottanut enää selkeästi, näistä kaikista kuvista ja nimistä huolimatta.

Menin varmana kertomaan nimiä galleriaan, jotka sitten huomasin vääriksi.

Kukaan ei varmaan ajattele sitä niinkuin minä, että mun jutuille voisi pikkuisen hymyillä.

Virheet tekee minut kiukkuiseksi itselleni. Kirjoitus on ihan ,no en viitsi laittaa edes ruman sanan alkukirjainta.
Sanaa siemen en saa kertaakaan osumaan oikein, jos kirjoitan katsomatta. Se sana on kirjoitettava kirjain kirjaimelta.
Samoin muut samantapaiset tai pitkät sanat.

Kirjoitan varovasti, haluan kirjoittaa oikein, mutta lukiessani onkin virheitä vaikka kuinka.

Korjauksessa menee enempi aikaa kuin kirjoittaessa.

Joskus muistamattomuuttani laitan tekstin menemään ja sitten tulee vaan pöljä olo. En osaa täällä korjata virhettä kirjoitukseeni, jos se lähtee virheellisenä.

Tänä aamuna on niin kaunista ulkona, että aion tehdä mahdollisimman paljon siellä.

Siellä on niin hiljaista, kukkapenkissä. sieltä löydän paljon erilaisia taimia, joille en tiedä nimeä.
Kunhan kasvavat, tunnistus on helpompi. Kasviluetteloa havittelen itselleni, on minulla jo kolme kukkaa.

En tiedä onko täällä sellaista. En ole edes katsonut.
Mutta että puutarha näillä tiedoilla ja taidolla. Uskon lujasti itseeni, ei minulla ole epäilystäkään siitä, etten saisi enskesäksi puutarhaa aikaiseksi.

Pergolan paikka on valmiina, mutta malli ei. En halua tavallista nelikulmiota.
Enkä muutenkaan vakiotyyppiä. Sen on oltava hieman erilainen, itse tehty. Paitsi jos löydän jostain ulkomailta siihen sopivan.

Köynnöksethän siihen aikanaan kasvavat ja peittävät osan, mutta en halua kokonaan köynnösten peittoon sitä. Jotain pitää olla sellaista joka jää näkyviin.

"Katseenvangitsija" sana useasti toistettuna ei ole enää hyvä asia. Olen lukenut sellaisen kirjan jossa tuota sanaa käytettiin mielestäni liikaa.
Mutta sen tapaisesta on nyt kuitenkin kyse, sinä pitää olla sellainen/sellaisia kohtia, joita voisi nimetä tuolla sanalla.

Yksi on hyvä, kaksikin menee, mutta siinä pergolassa ei saa olla enempää , koska se itse kokonaisuus pitäisi saada jo sellaiseksi Aah-elämykseksi. Sitten kun sitä on ihailtu, voi löytää vielä jonkun kivan yksityiskohdan, mieleenpainuvan.

Siitä en ole varma saanko sen sellaiseksi vuodeksi 2010, mutta pergolan saan varmasti.

Joten nyt alan keskittymään näihin viimevuotisiin kylvöihini, tämänvuotisiin taimiin ja Käpälämäen puutarhakodin laittamiseen.

Jätän päiväkirjani tähän, sekä kuvagalleriani.
Palaan takaisin, kun olen saanut enempi aikaiseksi, kuin muutaman ruipelon.

torstai, 14. toukokuuta 2009
Voi kun on kylmää ulkona. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Kylmä ilma antaa aikaa tehdä sellaiset kasvihomat, jotka olisivat päällekkäin lämpiminä ilmoina.

Ens viikolla lupasivat hellettä.Siihen mennessä muutamia kohopenkkejä olisi saatava tänne kotitontille valmiiksi. Siellä mökillä on niin paljon kotiloita, että aloitan taimien koulimisen tänne ja jatkan siellä kun täältä tila loppuu. Silläaikaa keräilen kotiloita, leikkautan nurmkon ja myrkyttelen. Valmistelen sinne kotilotonta paikkaa taimipenkeilleni.

Puutarhaahan sinne ei tänä vuonna laitetakkaan, kasvatan vaan taimia. No, syksyllä voin jo aloittaa. Päätin että eipäs maalatakkaan niitä mökin seiniä, ainakaan alakerrasta.
Yritän saada ne värit näyttämään kotoisilta sopivin verhoin, matoin kalustein.

Olen siivonnut alakerran ja siinä tuloksena katselin uusin silmin huoneita.
Pidin niistä väreistä.

Olen miettinyt paljon sitä, miksen soluttaudu keskusteluihin palstoilla. Enhän ole mitenkään arka tai epäsosiaalinen.
Mutta kaikki ovat niin paljon edellä. Puutarhoissanne kasvaa jo kaikenlaista. Valmiita pihoja, joita on kiva kehitellä.

Ei minusta ole keskustelemaan asioista joista en tiedä. Taimenvaihtoon ei tänä vuonna ole asiaa.
Hyvä kun saan selvän mitä mulla on.

Kuvia ei mistään. Niitähän ne minun kuvat vielä on. Innoissani kuvaan pienen kukkasen, kertoen että tälläisen olen kasvattanut.

Pidän siitä innostuksen tunteesta, joka tulee noin pienestä. Mitähän sitten, kun on jonkinlainen puutarha.

Välillä tuntuu että olen sellainen "on ja off" ihminen. Harvemmin keskivaiheen alapuolella, mutta näinä päivinä sielläkin käynyt.
Ollaan välillä erimieltä harrastuksestani ja ymmärrän sen hyvinkin.
Minulla on järki mies.( Hänellä on tänään synttärit )
Hän kauhuissaan ihmettelee, mihin laitetaan niin paljon kukkia.
No, järki-ihmiset ihmettelee. Minä en. Järki on säästölinjalla, pidän sen lepotilassa ja otan käyttöön tarvittaessa. sitten se toimii terävästi kuin partaveitsi.

No, masis tuli siitä, kun minun pitäisi harrastaa vain tässä kotona ja luopua siitä mökkeröisestä.
Vitsit jos siitä maksaisin vuokraa, jolloin voisi vedota rahan menoon.
Mutta mulla maksaa 10.80e edestakainen matka siellä käydessä.

Siinä on jujuna muutakin kuin siemenistä kasvattaminen ja taimien kouliminen.
Sinne voin suunnitella puutarhani, jota en voi tehdä täällä.

Vaikka yhdessä tehdään pihajuttuja, vaikka koulisin taimeni tuonne rajalle, se ei riitä tyydyttämään minun aikaan saamisen tarvetta.
Mieheni on aivan elementissään suunnitellessaan kaikkea pihalle. ne on hänen päässään, ideat ja toteutus.

Hyviä ideoita.Miten menen sekoittamaan järjestyksen. Harmistuin kun hän lupasi tehdä minun taimille paikan ulkorakennuksen taakse, ettei ole näkyvissä. samalla tietäen että ovat siellä hyvin turvassa liialta auringon paisteelta.

Kummallinen on ihmisen mieli.
Olen aina ollut itsenäinen, suunnitellut ja toteuttanut.Mieheni myös.
Viimevuonna oli ihan tarpeeksi kräntsyilyä kun taimikippoja oli niin paljon ja ne oli näkyvissä niinkauan kun viimeinenkin taimi oli maassa.

Nyt on itselläni hyvä idea kun ovat poissa silmistä ja ideoin sinne puutarhaa lisäksi.
Ei hyvä. Paitsi minusta. Ei me vielä puutarhasta olla puhuttukkaan, joten siitä ei voi kiikastaa.
En käy joka päivä mökillä, poissa olen muutaman tunnin kun menen.
Ei kait pallo jalöassa ole helppo liikkua.

Tämä kuullostaa siltä että minä olen oikeassa ja mieheni ei ymmärrä minua.
Mieheni ei ymmärrä tuhotonta siementen määrää, voiko häntä siitä syyttää.
Minä ymmärrän hyvinkin, olenhan itse ne kaikki hommannut.
En ole muutaman kukan kasvattaja. Niitä pitää olla paljon.
Bisneksestäkään ei ole kyse. Mitä siis teen kaikilla kukilla, jotka niistä ilmaantuu, jotka itävät.
En minä vaan tiedä. Mutta se on sitten asia erikseen.

Jos toimisi hymiöt, niitä olisi täällä paljon.nyt saa jokainen kuvitella mihin kohtaan ne laittaisi.
Helpotti kirjoitus.