torstai, 14. toukokuuta 2009
Voi kun on kylmää ulkona. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Kylmä ilma antaa aikaa tehdä sellaiset kasvihomat, jotka olisivat päällekkäin lämpiminä ilmoina.

Ens viikolla lupasivat hellettä.Siihen mennessä muutamia kohopenkkejä olisi saatava tänne kotitontille valmiiksi. Siellä mökillä on niin paljon kotiloita, että aloitan taimien koulimisen tänne ja jatkan siellä kun täältä tila loppuu. Silläaikaa keräilen kotiloita, leikkautan nurmkon ja myrkyttelen. Valmistelen sinne kotilotonta paikkaa taimipenkeilleni.

Puutarhaahan sinne ei tänä vuonna laitetakkaan, kasvatan vaan taimia. No, syksyllä voin jo aloittaa. Päätin että eipäs maalatakkaan niitä mökin seiniä, ainakaan alakerrasta.
Yritän saada ne värit näyttämään kotoisilta sopivin verhoin, matoin kalustein.

Olen siivonnut alakerran ja siinä tuloksena katselin uusin silmin huoneita.
Pidin niistä väreistä.

Olen miettinyt paljon sitä, miksen soluttaudu keskusteluihin palstoilla. Enhän ole mitenkään arka tai epäsosiaalinen.
Mutta kaikki ovat niin paljon edellä. Puutarhoissanne kasvaa jo kaikenlaista. Valmiita pihoja, joita on kiva kehitellä.

Ei minusta ole keskustelemaan asioista joista en tiedä. Taimenvaihtoon ei tänä vuonna ole asiaa.
Hyvä kun saan selvän mitä mulla on.

Kuvia ei mistään. Niitähän ne minun kuvat vielä on. Innoissani kuvaan pienen kukkasen, kertoen että tälläisen olen kasvattanut.

Pidän siitä innostuksen tunteesta, joka tulee noin pienestä. Mitähän sitten, kun on jonkinlainen puutarha.

Välillä tuntuu että olen sellainen "on ja off" ihminen. Harvemmin keskivaiheen alapuolella, mutta näinä päivinä sielläkin käynyt.
Ollaan välillä erimieltä harrastuksestani ja ymmärrän sen hyvinkin.
Minulla on järki mies.( Hänellä on tänään synttärit )
Hän kauhuissaan ihmettelee, mihin laitetaan niin paljon kukkia.
No, järki-ihmiset ihmettelee. Minä en. Järki on säästölinjalla, pidän sen lepotilassa ja otan käyttöön tarvittaessa. sitten se toimii terävästi kuin partaveitsi.

No, masis tuli siitä, kun minun pitäisi harrastaa vain tässä kotona ja luopua siitä mökkeröisestä.
Vitsit jos siitä maksaisin vuokraa, jolloin voisi vedota rahan menoon.
Mutta mulla maksaa 10.80e edestakainen matka siellä käydessä.

Siinä on jujuna muutakin kuin siemenistä kasvattaminen ja taimien kouliminen.
Sinne voin suunnitella puutarhani, jota en voi tehdä täällä.

Vaikka yhdessä tehdään pihajuttuja, vaikka koulisin taimeni tuonne rajalle, se ei riitä tyydyttämään minun aikaan saamisen tarvetta.
Mieheni on aivan elementissään suunnitellessaan kaikkea pihalle. ne on hänen päässään, ideat ja toteutus.

Hyviä ideoita.Miten menen sekoittamaan järjestyksen. Harmistuin kun hän lupasi tehdä minun taimille paikan ulkorakennuksen taakse, ettei ole näkyvissä. samalla tietäen että ovat siellä hyvin turvassa liialta auringon paisteelta.

Kummallinen on ihmisen mieli.
Olen aina ollut itsenäinen, suunnitellut ja toteuttanut.Mieheni myös.
Viimevuonna oli ihan tarpeeksi kräntsyilyä kun taimikippoja oli niin paljon ja ne oli näkyvissä niinkauan kun viimeinenkin taimi oli maassa.

Nyt on itselläni hyvä idea kun ovat poissa silmistä ja ideoin sinne puutarhaa lisäksi.
Ei hyvä. Paitsi minusta. Ei me vielä puutarhasta olla puhuttukkaan, joten siitä ei voi kiikastaa.
En käy joka päivä mökillä, poissa olen muutaman tunnin kun menen.
Ei kait pallo jalöassa ole helppo liikkua.

Tämä kuullostaa siltä että minä olen oikeassa ja mieheni ei ymmärrä minua.
Mieheni ei ymmärrä tuhotonta siementen määrää, voiko häntä siitä syyttää.
Minä ymmärrän hyvinkin, olenhan itse ne kaikki hommannut.
En ole muutaman kukan kasvattaja. Niitä pitää olla paljon.
Bisneksestäkään ei ole kyse. Mitä siis teen kaikilla kukilla, jotka niistä ilmaantuu, jotka itävät.
En minä vaan tiedä. Mutta se on sitten asia erikseen.

Jos toimisi hymiöt, niitä olisi täällä paljon.nyt saa jokainen kuvitella mihin kohtaan ne laittaisi.
Helpotti kirjoitus.

keskiviikko, 13. toukokuuta 2009
Pientä hauskaa korjaamista kirjoitukseeni. Olin tosissani menossa ottamaan niitä Tarha-alpeja ja Syysastereita purkkeihin ja sisälle. Siellä penkillä vasta välähti mielessä, että miksikäs purkkiin.Penkkiin ne on laitettava.

Vähän nauratti , mutta miksi ne aiemmat oli purkissa, syy oli se että oli niin kylmä penkki vielä.
Sitäpaitsi halusin kokeilla lähteekö ne kasvamaan kun nehän irrotetaan siitä juuresta, missä ne kasvaa.

Mutta hyvin ne lähti kasvuun purkeissa. Mun taimikasvatus on melko ankeeta. Purkkeihin kyllä tulee taimi toisensa jälkeen, eikä ne ole kuolleetkaan, mutta on sellaisia rullalangan ohkasia taimia.

Nyt on päässyt valoon jo 5 purkkia. Laitoin muovia loppujen päälle, haluan taimen joka purkista.

12 tomaatin tainta on isossa purkissa jo. Eka omat tomaatit, jos ne oikeasti tekee niitä hedelmiään.

Lukijat ( jos niitä on )pitävät minua varmaan hassuna ja niinhän olenkin.Mutta kun en ole ennen sisällä kasvattanut, niin se on ihme jos saan tomaatteja pöytään siemenstä.

Huonekasvikin siemenestä on ihme. Monta sellaista on joille ei ole nimeä.Purkit meni koulinnassa sekaisin ja turha siinä oli alkaa uudestaan nimeämään. Mutta nimilista on.tallella.

Tänään kävin yhdessä taloyhtiössä putsaamassa ison kukkapenkin. Rikkikset oli helppo ottaa pois, kun viimevuonna hoidin sen kukkapenkin ja Hanhikkipensaat ja Ruusuangervot.

Silloin ne olikin aivan hoitamattomat ja näillä voimavaroilla kesti koko kesän se perkaus .
Nyt saan harrastuspohjalta pitää niitä kunnossa, sekä sitä ihan alussa mainitsemaani taloyhtiön piha-alueen "takapihaa". Siellä on ne minun istutukseni ja kyllä käyn niitäkin katsomassa ja siistimässä.

Oli ihan ikävä työelämään, siihen aikaan kun vielä siellä kentällä olin langan päät käsissä.

Kyllä se sitten meni taas ohi, kun tulin kotiin. On kiva kun on vapaa-aikaa oman puutarhan laittamiseen.

maanantai, 11. toukokuuta 2009
Minulla karkailee Syysasteri ja Tarha-alpi. Joku viikko sitten putsasin sen penkin hyvin ja huomasin karkulaiset.
Otin Tarha-alpista 5 karkulaista purkkiin kylppäriin lämpöaluselle ja kasvamaan lähtivät heti.

Nyt menen noppimaan muutkin ja laitan ruukkuihin.Myös Syysasterin poikasia kokeilen.
Olen aikanaan tehnyt puoliympyrän muotoisen penkin, Tarha-alpi keskellä ja Syysasterit sivuilla.

Nyt viimekesänä istutin siihen eteen loistokurjenpolven, ystävän lähettämä sekä ehkä, kysymysmerkillä, Hopeahärkkiä.Sen olen laitanut vissiin vaan pois käsistä johonkin kasvamaan.
On siinä kasvamassa vielä runsas isolehtinen vihreä minkälie alku .

Voi kun listat meni sekaisin viimevuonna. Mutta milloinkahan kasvilistaa voi alkaa tekemään?

Sittenkö, kun on tunnistettu ja niin iso että kukkii tai jos on vihreä, niin kun on elossa ja terveenoloinen.? Paljon tunnistettavaa on. Haluan tietty teiltä apua kun kuvia laittelen.

En tahdo pysyä nahoissani, ihan liian intona olen.
Tultiin ysiluokkalais tytön kanssa lukion oppilas-vanhempain illasta. Oli hyvä kahdestaan reissu.

Hienoa kun jaksaa lukea ja parasta se että se on ihan oma valinta. Me ei patisteta lukioon väkisin, oma mielipide ratkaisee.
Tytöllä oli ajatus että jos ei pääsisi lukioon, menee kymppiluokalle. Opiskeluun on kova motivaatio.

Kaikkea kivaa on päivääni mahtunut. Pikku Miiakin oli mummilla yökylässä ja koko päivän.

Äitienpäivää ajattelin illalla mielessäni, että tavallaan ei paljon poikennut muista viikonlopuista, mutta kun lähes kaikki tulivat, koko päivän omaa tahtia, olin onnellinen.

Ei mitään suuria lahjoja, suklaalevyn sain, Miia kantoi pientä v.punaista lahjakassia, jossa oli tyynyliina.Kirjoitus "maailman paras äiti".Kortinkin olivat tehneet yhdessä.

Ihan oikeinhan siinä luki.Jokaisele lapselle se oma äiti on rakkain.
Pojat tulivat lahdesta yhdessä ja toivat mukanaan herkkuja. Ihana ajatus.

Olen alkuaan halunnut äidiksi, paljon lapsia ja saanut mitä halusin. he tietävät olevansa haluttuja,
kukaan ei ole erityisasemassa.
Meillä on hyvä yhteishenki. Ei se sen kummempaa ole kuin muillakaan, hyvä yhteishenki on tietty muillakin. kirjoitin sen vaan siksi, kun se on mun mielessäni nyt päällimmäisenä.

Koulimaan saan taas mennä taimia. Kotityöt tehty ja mulla on aikaa istua keittiön pöydän päässä ja laittaa taimia purkkeihin.
Ei hullumpaa tää elämä ollenkaan.

sunnuntai, 10. toukokuuta 2009
Mun viimevuonna kylvetyt kasvit elää. Nyt on niin eri näköistä kuin aiemmin. Kukkia on tullut lisää, melko varmasti tiedän mitä ne on mutta haluan kuvia laittaa galleriaan huomenna.

Ihan silmissä ne on muuttuneet. En muista yhtään mitä missäkin on, mutta monta sivua on nimiä kyllä. Hämmästyttävää. Mun eka kesä, kun jotain näen konkreettista kylvämisen ja taas kylvämisen jälkeen.
Sain tomatteja isoihin ruukkuihin vajaa kymmenen ruukkua ja kohta on istutettava kasvamassa olevia lisää.
Pelargonit laitoin jo isompiin purkkeihin ja ihmekukkaa. Nämä kaksi ei ole mun siemenistä.

Huonekukkia on omista siemenistä ja ne saa kohta isomman asunnon.

Niissä pikkupurkeissa, joissa petunia alkoi kasvaa, on tullut kolmeen purkkiin taimi. Ne on olleet jo viikkoja purkeissaan, joku olis jo itämättömänä heittänyt ne pois.
Näen että kahdesta on ehkä tulossa, kun siemen on pullistunut. Petunian taimi on jo auringon valossa sekä se huonekukka isosta pallukasta.

Vielä on koulittavia taimia, joissa on tomaattiakin.Saas nähdä kerkeekö ne tekemään tomskuja.
Sadepäivän puuhia piisaa.

Noista ulkokukista olin ihan innoissani, kunhan pääsen harventamaan niitä, jotkut on vähän ryppäinä siellä.

Ensivuonna harkitsen tarkasti, mitä sisäkylvöjä aion tehdä. Taidan pysyä Verenpisaroissa, Pelrgoneissa ja ehkä Petuniassa. Jotain vielä on, mutta en muista.

Emokasvin alut mulla on ja yks taimitilaus on tulossa.Siinä on paljon erilaisia Verenpisaroita.

Niistä voin ottaa pistokkaita,sitten kun ne on isoja. Jos jostain löydän sitä vanhaa Annansilmää, sitä haluan laittaa kasvamaan.

Muuten olen vaan perennojen ja puuvartisten kasvattaja. Reilusti ulkona viihtyviä.

Äitienpäivä on mennyt seurustelun ja purkituksien kanssa, ihan mieleinen päivä.

lauantai, 9. toukokuuta 2009
Kevätaika on sellaista että tuntuu, kuin kaikki olisi tehtävä tässä ja nyt. Olen taas friskaantunut ja eilen sain melko paljon aikaiseksi.

Siellä käpälämäessä tärkeimpiä tehtäviä oli siemenpurkkien siirto lumen sulettua varjoon ja niin järjestyksessä, että tilan saa riittämään.
Nyt on talon itäpääty haravoitu ja laitettu alustat siemenpurkeille. olen siirtänyt lähes kaikki sinne etelä puolelta.

ne loputkin mahtuvat kyllä itäpäätyyn, mutta kastelun jälkeen oli jätettävä seuraavaan kertaan.
Jokainen purkki oli tutkittava kotiloista , sillä ne olivat kiivenneet siemenlaatikoiden ja purkkien ulkopuolella yläreunan alle.
Tämä viivästytti hommaa, oli pakko saada kotiloton paikka niille. keräsin niitä nyt ämpäriin ja sitten jätesäkkiin.

Mun kylvöt on mulle arvokkaita, rahallisestikkin, mutta en ajattele sitä niin.
Niillä on tunnearvoa, onnistumisen iloa, jonkinlainen merkki onnistumisesta tälläisenäkin.

Siisteys ulko ja sisäpuolella vaivaa niin että on pakko nämä kevättyöt tehdä, vaikka verottaa voimia.

Kun se on kerran tehty, alkaa helpompi kausi.

Olohuoneen siivous on seuraava sisähomma ja kuistin. Tuntuu hyvältä mennä sinne, kun voi keittää kahvia, jääkaapissa kylmässä mitä tarvitsee.mikrossa voi lämmittää ruokaa, voin vaikka ottaa unet jos haluan.

Pihapiirin siivous on sama asia. Tekee hyvää mielialalle, kun on haravoitu, irralliset roinat jätekasassa. Se kasa ei häiritse, kun tiedän että jonain päivänä ne viedään pois.

Mutta osaan jo vähän vapaata pitää, silloin ainakin kun on kipeä olo.

tiistai, 5. toukokuuta 2009
Käpälämäessä on keittiö saanut uutta ilmettä. Ostin kirppikseltä kauniin maton, pöytäliinan ja verhot.Pesin kaappeja ja lattian, laitoin kaikki paikoilleen ja vaikka verhoja en sanut vielä ripustettua, oli kodikkaan näköistä.

Ei kaipaa maalausta ehkä vielä tänä kesänä. Kyllä tekee ihmeitä sisustus, pienikin. Tuhlasin 11e kirpparille.

Siivosin myös kammarin, mutta sieltä on vietävä kaatsikuormaan, siihen toiseen, useita risoja telkkareita ja tietsikan rojuja.
On siellä muutakin sekajätteeseen.

Pääasia että roinatkin on järjestyksessä ja lattia pestynä.Eteisen pesin vielä, sitten ulkohommiin.

Aloitin taas tavallaan alusta taas niiden siemenpurkkien järjestelyisä. Otin ison alueen tyhjäksi ja haravoin kunnolla.Sitten asettelin pahvit alle ja taimikipot päälle. Jotta ei tulisi niitä kotiloita.

Siinä vasta homma, mutta tilaa tulee enemmän ja saan etelän puolelta ainakin osan sinne mahtumaan.
Kesken jäi pahasti, kun väsyin jo pelkästä siivouksesta. Mutta pitkän siivun sain silti pahvitettua. Ei olis millään maklttanut lähteä kotiin.
Ei auta, kun huomenna uudestaan. Pahvi kun kastuu, se antaa kosteutta alhaalta päinkin.
Tarkoitus on kyllä tukahduttaa kaikki kasvu siellä alalla. Muualta haravoin neliö kerrallaan ja laitan tuhkaa sinne maahan.Kotilon ruokaa. Ehkä kokeilen sitä etikkaakin, mulla ei ole mitään hävittävää, kun ei kasva siinä maassa mitään.
Ylimääräinen homma tuo kotilosota.

Tiskien koneeseen laitto on ylivoimaiselta tuntuva tehtävä, mutta en kehtaa jättää huomiseen, isäntä oli tehnyt tosi hyvää ruokaa.
Sitten hän kuitenkin tiskaa ne vielä tänään jos menen vaan lukemaan ja aion tiskata huomenna.
Omatunto on hyvä olla olemassa.

sunnuntai, 3. toukokuuta 2009
Olempas taas urakan itselleni hommannut. Kuvagalleriassa on kuva siitä kisan hiekka-astista, jossa on tuhannen tainta. Pihi ihminen ei tuhlaa yhtään tainta, vaan hoitaa taimet, joille on elämän antanut.. istun ja koulin. Kynällä painan reijän ja onneksi on istutus lusikka.Tässä se on käytännöllinen ,kun kaivan niitä taimia lehden pääle.

Joka aamu ja ilta on huolehdittava yli sadasta sisäkylvöstä, ei oikein ole mun puuhaa.Ensi vuonna ei tomaattia, chilejä, paprikoita, eikä melooneja.

Pelakuu on mun rakkaus huonekukissa ja niitä lisään.

Annansilmästä taidan kirjoittaa jo toisen kerran, sitä vanhaa olis löydettävä.

Petuniakin on samassa veneessä. Mutta pelakiden ja verenpisroiden kasvatuksien saloihin on tutustuttava, niitä tule olemaan paljon vuosi vuodelta.

Voi kun himoittais tilata siemeniä, mutta nyt sisäinen ääni on jyrkkä. On maksettava muutamat rästit pois ja sitten vielä hengähdettävä.Kerättävä pääomaa. Kunhan Kela aukoilis niitä kukkaroidensa nyörejä ja antaisi mulle mun rahat.

Kärsivällisyyttä se laitos mulle opetaa ja en varmasti ole ainoa.

Elina69, nyt voin laittaa sulle viestiä. Kivaa.

perjantai, 1. toukokuuta 2009
Voi vitsit, miten hieno päivä. Pihalla olen saanut kupsutella ja siistiäkin saanut aikaiseksi. Nyt poltteli oikein tuo uuden taimipenkin alku.

Miehelläni oli monta metriä sitä suodatinkangasta ja antoi tietty mulle. Ei tarvitse turata sen sanomalehden kanssa. Eihän se pitkän päälle hyvä olekkaan, jos ei ole aikomusta siihen taimia jättää.
Jatkoin edellisen penkin päädystä, jätin n.10cm raon siihen. ne vanhat kun tulee purettua pois sitämukaa kun saan taimet suodatinkangas-kohopenkkiin.

Rajaa vedettiin isännän kanssa missä loppuu viheriön reuna ja alkaa mun taimipenkki. Sain niin leveän taimipenkin että voin tehdä pikku laattakivistä polun siihen keskelle.

On jo harvennettava niin kunnollisin välein, ettei tarvitse enää harventaa.

Vaikka Käpälämäki on vallan ihastuttava harrastuspaikka, kyllä kotipihalla touhuaminen on niin rakasta. Lapset pelasivat pesäpalloa ja minäkin innostuin lyömään palloa. kerroin että minä olin haka koulusa pallopelissä ja että varmasti osun.

Ei yhtään lyöntiä vaan makeat naurut lapsille.

Myöhemmin kopiteltiin pesäpallolla ja siinä hieman harjoiteltuani sainkin pallon kiinni muutaman kerran.

Aikuisia tenavia on ilmaantunut yks kerrallaan. Ensimmäiset lähtivät, kun seuraavat tulivat.
Saunomista, hyvää syömistä, kivaa yhdessä oloa. Nyt katsovat jääkiekkoa, paitsi on erätauko.

Tämä on minun normaali mielentila, onnellinen kaikesta. Ei sellainen "vähän onnellinen" vaan oikeata tyytyväisyyttä elämään.

Kipuunkin näköjään tottuu, kun ei se tahtia paljon haittaa. No, valehtelisin jos kertoisin etten siitä välittäisi.Mutta se on hiljaisoloa silloin, erillään porukasta.Menen vaikka lukemaan ylös tai käyn pitkäkseni. Kyllä he tietävät , turha siitä on numeroa tehdä. Yleensä elän niinkuin olisin terve.

Kohta on vielä käytävä laittamassa mullat kankaan päälle, ettei lähde tuulenteille koko arvokas kangas. poika lähti hakemaan multakuormaa tontin toisesta päädystä tänne toiseen päähän, kukkapenkin laidalle. Siitä kauhon kankaan päälle senverran että saan yöni nukkua rauhassa.

Huomenna miniä lupasi lähteä Käpälämäkeen haravoimaan tonttia. Laitetaan ne säkkeihin pois vietäväksi. Kun perus siisteys on kunnossa ulkona, aletaan talkoilla siivoamaan sisällä.

Ei kuitenkaan koskaan puutarhaharrastus sielä mene oman pihan yli, se on hyvä kakkospaikka ja itselle vähän näyttöä että vielä minussa on virtaa saada näkyvää aikaiseksi.

Voin epäonnistuakkin. Ehkä se on vielä suurempi mahdollisuus.Mutta ei kait sellaisia kannata ajatella.

torstai, 30. huhtikuuta 2009
Katseltiin äskettäin telkasta ohjelmaa ulkolaisesta naisesta, jolle oli tullut lapsen saamisen jälkeen aivoihin joku kumma kirjottamisen tarve.
Nainen kirjoitti ihan mihin vaan, mihin voi.Koko ajan kirjoitusta. Ohjelman selostaja tulkkasi tätä naista ja hän oli vaan siihen kirjoittamiseen syventynyt, omaan maailmaansa.

Sai lääkäriltä eri kokeilujen jälkeen sopivan lääkityksen.
Kysyin tietty mieheltäni että onkohan mullakin joku samantyyppinen häiriö, kun siemeniä vaan tulee ja valmiita taimia.

No, kun on todettu aivovamma, keskivaikea, voihan oikeasti olla mahdollista.
Mutta mieluummin uskon että olen vaan normaalisti höyrähtänyt siemeniin, niinkuin useimmat muutkin. Jos olisin vamman uhri tässä, keräisin vaan siemeniä enkä hoitaisi niitä tällä ponnella.

Mutta jos niin olisikin, että on vikaa korvienvälissä, tai onhan siellä oikeasti, mutta tälläisen pöllyyden pidän mielelläni.

On tämä parempi kuin makean himo tai syöpötttely, saati sitten juopotelu. En ole innostunut käymään ravintoloissa, enkä Marttakerhoissa. Viihdyn kotiporukan kanssa ja harrastukseni parissa.

Yksi haave on olemassa, jonka haluan yhden kerran elämässäni tehdä. Käydä Japanissa.

Juuri siihen kauneimpaan aikaan, kun kirsikan kukat kukkii. Minulla on matkakaveri jo valmiina. Mieheni ei innostunut ajatukseen puutarhoista, mutta minulla on hyvä ystävä, joka lupasi lähteä.

Ajattelin ensi keväänä, mikä se oikea hetki onkaan. Se riittää mulle lopuksi elämää. Luulisin.



Kierrettiin juuri mun penkkejä ja katseltiin eloa niissä penkeissä. Tuli miehelleni sellainen ajatus että ei ne taida mahtua edes meidän tontille. Jaa''a, minkäs teet. Minä en mene kesällä sisälle kuin sateella ja nukkumaan.

keskiviikko, 29. huhtikuuta 2009
Puolikuntoisuudesta huolimatta olen tasoissa kevään kanssa.Eli ei ole rästihommia, etenen samaan tahtiin.

Kotona siistiän tienvieruspenkat. Metri kerrallaan, kun ottaa voimille. Mutta alotin niin ajoissa, että portin toinen puoli on valmis ja siisti, toiselta puolelta puolet. Yritän ahkeroida ja levätä tasaisesti.

Lannoitin kukkapenkkini jo. uskomattoman paljon meni kanankakkarakeita. Ensin ostin purkin ja kylvin sen penkkiin. sain vain neljänneksen päätytontista sillä.

Kastelin merileväuute-vedellä. Voi minä tyhmä, tyhmä. kävin puutarhapuolella eräässä kaupassa ja siellä oli kanankakka-merileväuuterakeita. Pieniähän ne pussit olivat, mutta sain nillä loput lannoitettua.
Pionipenkinkin vielä lannoitin ja laitoimpa Tarha-alpin -ja syysasterin penkkiinkin.

Nyt on hyvä mieli siitä, että voi vain seurata kasvua. Koivun lehtiä on penkin päällä, enkä huomanut poistaa niitä ennen rakeiden laittoa. Täällä näyttää pilviseltä ja odotan jospa sataisi ja sadevesi liuottaisi ne rakeet penkkiin.

Sitten kun tulee taas lämmin aurinkoinen päivä, otan lehdet pois kukkien päältä ja saavat kasvun alkuun.
Penkeissäni on uskomattoman paljon ritirinnan viimevuonna kylvämäni taimet. Ei ole käynyt myyriä,
eikä näytä yhtään paljasta paikkaa. Paitsi yksi, mutta muistin että tein sen syksyllä viimeiseksi istuttaakseni siihen mustat muovipurkit, joihin oli alkanut ilmantua taimia. Puuvartisten osastolla.

Siihen ei siis ollut odotettavissakaan mitään.

Käpälämäessä alan sisätilojen siivouksen alakerrassa. Sadepäivän puuhaa. Vermikuliittia on vielä laitettava siemenpurkkien päälle.Kolme pussia olen jo ripotellut, mutta vasta puolet purkeista käsitellyt.

Ihan on varmaan normaalia kun alakulo iskee. Tottahan haluaisin terveyteni takaisin ja olla yhtä energinen kuin ennenkin. Nyt teen ja väsyn, kipeydyn, mutta teen silti kädet ja yläkroppa kipeänäkin.

Olen vihainen tilanteelleni, en silti koe elämääni menetetyksi.
Kuva tulevasta puutarhasta on silmieni edessä, sen aion saada valmiiksi. Se puutarha on runko, kaunis sellainen. Mutta siitä lähden sitä kehittelemään vuosien myötä.

Minun unelma, joka on mahdollisuuksien rajoissa toteutua.

Mieheni haluaa toteuttaa suunnitelmansa kotitontilla, se on minusta ihan ok.

Meillä menee niin eri polkuja ajatukset, miten mihinkin laittaa.

Minä autan siivoamaan paikat valmiiksi, pikkuhiljaa. Kasvatan kotiin mitä ihanimpia lajikkeita.On mistä valita. Näin osallistun kodin pihapiirin kunnostamiseen.

Kaipaan oma projektiani, se on Käpälämäki.

lauantai, 25. huhtikuuta 2009
Nyt on pakko hehkuttaa.Petuniapurkissa on taimen alku. Se petunia on tärkeä, kun siemenketjukirjeistä se oli Viipun mulle lähettämissä siemenissä. Se pussin päällä oleva kuva oli niin kaunis, ihanan vaaleanpunainen Petunian kuva.

Olen varjellut niitä siemeniä. Sain avaamattoman pussin, jossa oli vaan 3 vai olisiko ollut 4 siementä.

Ihmettelin kun ei idä. Nyt saatuani oikeata informaatiota ihme on tapahtunut.
Sinne patterin alle mahtuu yksi rivi niitä pieniä purkkeja, toinen rivi tulee eteen.Vaihdan kaksikertaa päivässä niiden paikkaa. Ne jotka ovat kuumimmassa, saavat mennä altakastelu lokerikkoon ja suihkauksen vettä, jos ovat kuivan näköisiä päältä.

Sitten toiset saavat mennä lämpöön. Suihkaus.se on niin käsitteellistä sekin. Minun suihkaus on niin läheltä ja sellaisesta suihkupiullosta, että siitä tulee reilusti vettä. Kastuu koko pinta.

Voi minua pitää lapsellisena, mutta otan tosissaan tämän taimikasvatuksen sisälläkin.

Olen niin kiitollinen siitä että minun kasvatuksessani ollaan kuin hengessä mukana, niinkuin kaikkien muidenkin. Saan selaisia neuvoja, joita en ehkä ole osannut ottaa huomioon. Näillä eväillä pääsen harppauksia eteenpäin.

Saan neuvoja siitä huolimatta että olen itsepäinen ja teen juttuja vähän omanpään mukaankin.

Ei kukaan selviä yksin.Tarvitaan aina toisiamme, muutenhan palstat olisivat turhia.

Lueskelen niitä keskusteluja eri palstoilta. Se keskustelu on niin elävää, että siinä voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja nähdä niinkuin olisi iso pöytä, jonka ympärillä on innostuneita kasvattajia. Vilkkaampia ja hiljaisempia, mutta kaikki saman asian puolesta.

Kun luen kirjaa, eläydyn siihen niinkuin olisin siellä itse. Samoin täällä. Jkaisesta on muodustunut tavallaan jonkinlainen kuva mieleen.

Se on yhteinen piirre suurimmalla osalla että lähes kaikilla on kissa/kissoja tai koira/koiria tai molempia. Sekä lapsia.
Se huolenpito näkyy myös siemen-tai pistokaskasvatakuksessa.

Se, että välillä kolahtaa, on merkki inhimillisyydestä. Ei eletä vaan jossain virtuaalimaailmassa vaan jokaisella on tuntet pelissä.
Sen jälkeen jatketaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. On tämä hyvä paikka.
K