Onnistumisen iloa
perjantai, 16. toukokuuta 2008
Kävin taas kerran siemenviljelyäni katsomassa.On ollut niin kylmää, lumisadetta ja vesisadettakin,että en ole kurkistanut sinnepäinkään. En laittanut enää suojaa, vaikka lumisadetta olikin ja oikein tuulinen myräkkä.

Nyt uskaltauduin katsomaan ja kas kummaa, lisää taimia näkysällä. Voin rehellisin mielin sanoa että n.1/5 osa on sellaista purkkia joissa ei ehkä näy mitään.
Ehkä-sanaa käytin siksi, kun olin huomaavinani jotain vihreän oloista jossain nurkkauksessa.

Siellä nimittäin on niitäkin talven yli olleita, mitä ei kaiken järjen mukaan saisi kylmäkäsittelyyn laittaa.

Tämä olikin koe.En siinä suuria häviä, kun joku ei idä.Ainahan ei idä, vaika tekisi kuinka ohjeen mukaan.
Nyt minulla on "oma" taimitarha, johon vien nämä kasvamaan.Ihanan vanha omakotitalo, hyvänkokoisella tontilla. Asuin ympäristö on uusasutusta ja vanhempia omakoti taloja.
Tämä talo on ollut häpeäpilkku ympäristölleen vaihtuvien asukkaiden vuoksi.Asukkaat itse myös ovat vaikuttaneet asiaan. Nyt siitä tulee mun taimipiha ja oma kotipiha on siisti.Ei rumentavia purkkeja ulkona. Eikä sisällä. Sieltä "taimitarhalta" sitten kannetaan kotiin omalle paikalleen vankkoja hyviä taimia.

Tonttia saan myllätä mielin määrin.Ajatus tietysti lentää siellä kesäpäivänä ja ajattelin josko hyötykasveja kokeilisi.
Tomaatti on ykkönen.Niitä lajeja on erittäin paljon, voisi kokeilla erikoisempaakin, kunhan vaan sopii tänne suomen oloihin.
Erilaiset salaatit olisi toinen varteenotettava lisä.Melonit olisivat mielenkiintoisia, mutta tällä tietämyksellä kaikista näistä on otettava selvää.
Ei vielä tahto riitä, tietoa myös lisättävä, mutta mitäpä ei oppisi kun haluaa.

Hyvä puoli tässä paikassa on sisätilat.Löytyy lämmintä ja viileää.Valoista ja pimeää.Kasvilampulla ja ilman. Toiveiden täyttymys ennen kuin ehdin toivoakkaan.

sunnuntai, 11. toukokuuta 2008
Hyvää äitienpäivää. Mitä se sitten tarkoittaakin. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin vapaaehtoisuutta.
Äitienpäivä voi olla myös rasite, niin äidille kuin perheenjäsenille.Yksi järjestetty päivä, josta kauppiaat hyötyvät.
Tilanne pahimmillaan stressaa etukäteen aviomiestä ja lapsia. Mitä äidile lahjaksi?

Äidillä voi olla odotukset korkealla, puolison on osattava lukea ajatuksia, osatakseen ostaa mieleisen lahjan, jota äiti voi näyttää muille naistuttavilleen

Minkälaisia on päivät ennen äitienpäivää, kun on ideoitava sellainen lahja joka tyydyttää.
Myös lahjan hinta voi kauhistuttaa, onko siihen varaakaan.Kuitenkin lahja on ostettava.

Sillä kuitenkin pääsee hyvin taas vuoden eteenpäin.
Tilanne on sama aikuisten lasten kanssa, jotka eivät ehkä ahkeraan ole käyneet vanhempiaan tapaamassa.
Äitienpäivänä voi kuitata koko vuoden, lahja, kukat ja kortti. Muutamat kauniit lauseet ja huokaistaan helpotuksesta, kun ollaan taas paluumatkalla.

Äidillekkin päivä voi olla stressipäivä, on huolehditava kahvitukset tuleville "vieraille", vaikka haluaisi tehdä ihan jotain muuta, tai vaikka olla vaan.

On äitejä, jotka haluavat vaan yhteistä olopäivää perheen kesken, johon tietysti kuuluu kotoa pois muuttaneet lapset miehineen ja lapsineen.
Siinä on kauneinta lahjaa äidille.
Joitain äitejä lapset eivät muista ollenkaan, ei koko vuonna, eikä myöskään äitienpäivänä.

Miksi tähdätä vain yhteen päivään. Äiti ON tärkeä, siitä huolimatta, miten lapsuusaika on mennyt.
Ilman äitiä ei olisi omia lapsia, jotka ovat niin rakkaita, ettei heistä luopuisi mistään hinnasta.
Ei olisi lapsenlapsia, joita mummina hellii.

Olen oppinut ymmärtämään omaa äitiäni.Hän on minulle rakas, mutta en laittanut korttia, en lahjaa.
En kärsinyt huonoa omaatuntoa, kun muut sisarukset olivat "muistaneet" äitiä kukilla ja lahjoilla.
Yhtenä päivänä.

Juttelin äidin kanssa tästä ja sain itselleni kuin lahjana äidin sanat.
Kerroin etten taaskaan muistanut kortilla tai kukkasilla ja äiti sanoi että me ollaan yhteisesti sovittu niin.
Me pidetään yhteyttä toisiimme, sanattomastikkin ja hän tietää sen.Hänkin ajattelee minua, rakasta tytärtään joka päivä. Meillä on erityis suhde, joka on sitä äitienpäivää joka päivä.
Hän kertoi arvostavansa sitä ja tietää että tämä kaikki on meidän välillämme aitoa.

Ihanaa kun on äiti, jota voi huomioida milloin vain 365:n päivän aikana.

On niin monta päivää käytettävissä.Lahja ilman mitään merkkipäivää on muistamisista parasta.
Mikä se lahja sitten onkaan. Mikään kulta tai hopea ei mene yli vapaaehtoisen, sydämestä tulevan muistamisen.
Onneksi monella naisella on aviomies, joka huomioi vaimoaan muulloinkin. Samoin lapsia, jotka muistavat äitiään kaikin tavoin, niin että äidille jää hyvä tunne, lapset välittävät oikeasti.
Mummin onnea on lasten ja lasten lasten muistaminen, aidosti ja muulloinkin kuin äitien päivänä.

Mitä tälläkin kirjoituksella halusin sanoa. Jos odotatte vain sitä tulevaa äitienpäivää, voi hyvinkin olla jo myöhäistä. Ehkä hän on poistunut luotanne ja paljon jäi sanottavaa. Mutta sitä sanottavaa ei millään ehdi kertoa yhtenä päivänä vuodessa.

Äidin päivää ympäri vuoden, sydämestä lähtevällä aitoudella, silloin voi korostaa tätä kaikkea juhlimalla äitienpäivää hyvällä omallatunnolla.

Epäonnistuminen
torstai, 8. toukokuuta 2008
Epäonnistuminen asiassa kuin asiassa on hyödyllistä ja kasvattavaa. Ei siis tarvitse tuntea kenenkään syyllisyyttä, jos joku asia ei mene niinkuin piti.
Se on kuitenkin tuloksekasta vain silloin kun epäonnistuja on vastaanottavainen ja haluaa oppia virheistään.

Miten meistä voisi tulla viisaampia asiassa kuin asiassa , jollei vastoinkäymisiä olisi, jos emme erehtyisi. Virheistä voi oppia, jos haluaa.
Entäpä jos ei ole ehtinyt vielä siihen pisteeseen, jossa mielessään pitäisi käsitellä asiaa rauhassa, miettiä miksi kävi näin, voinko paikata jotenkin ja miten teen seuraavalla kerralla toisin.

Mikä voisi viivästyttää tähän pisteeseen pääsemisen?
Toinen/ toiset vastapuolella olevat kanssaihmiset.

Tuleekin niin nopea vastahyökkäys, että hieman kuin lamaantuu, eikä pysty keskitymään olennaiseen.
Energia kuluukin puolustautumiseen, vaikka se pitäisi ohjautua oman sisimmän opinahjoon.
Purkaa homma palasiksi ja alkaa työstämään sitä niin, että kaikki mahdollinen oppi tulevaisuudessa käytetyksi saataisiin sinne minne se kuuluisikin.

Eipähän silloin tulisi samaa virhettä tehtyä uudestaan. Joskus ihminen on toiselle julma. Mutta ihmeellistä on se, että jos erehdyksen tekijä on muuten mieleinen, asia käsitellään toisella tapaa.
Tämä on valitettava tosiasia.

Vaikka harrastuksena on luonto, kasvit, siemenet, taimet ja kukkaset, ei nämä tee meistä erilaisempaa ihmistä.Eikä millään tavalla erinomaisempia.
Ehkä käväisin naiviuden puolella, täytyy myöntää, kun luulin että tässä harrastuksesa vähiten törmäisi eripuraisuuteen tai vihan/ kiukun purkauksiin.

Määrätyissä tilanteissa löytyy ihmisestä se toinenkin puoli, itse kullakin.Millainen se kelläkin on, paljastuu se vastoinkäymisissä ja näkyy kirjoituksissamme palstoilla.

Mutta opin taas lisää.Vaikka vähänkin, parempi kuin ei mitään.

Kun katson kylvöjäni ulkona, näen missä olen onnistunut ja missä en. Miksi en, siitä otan selvän, enkä toista samaa ensivuonna.

Kaksi kolmasosaa siemenistäni tällä hetkellä lähti itämään, se on paljon.Riippuu tietysti kylvön määrästä.
Vielä toiveikkaana odotan pienten taimien nousevan, se on täysin mahdollista.

Saan 30m pitkän kaistaleen luonnonkukille.N.metrin leveä. Riittää mulle, kunhan saan sen suunnitella itse.
Otan kuvat ennen ja jälkeen istutuksen. Eri työvaiheista.

Tuon metsästä luvan kanssa pieniä istutuksia omien kasvattien lisäksi.
Koko juttu voi mennä pieleen, epäonnistun ja viisastun taas.

torstai, 1. toukokuuta 2008
Kirjoitin Nuulle kommentissani että mielenkiintoni puihin on saanut jalansijaa sisimmässäni.
Pienestä siemenestä kasvaa vuosien myötä valtavankokoinen puu tai pienempi puu, joka jää olemaan vuosikymmeniksi, jos istutuspaikka on oikea.

Se oikea ei ole vielä löytynyt, mutta minulla on useimpia siemeniä, joista valita. Ehkä se ihan oma laji ei vielä ole näissä siemenissä. Mutta pian on.

Kun se puun siemen itää ja näyttää vahvuutensa, energistä elämää täynnä oleva taimi, se saa oman paikkansa siihen, missä toivon sen kasvavan isoksi .Aikanaan minä lähden, mutta se puu jää.

Se on muistopuu.

Laitan tietysti muitakin siemeniä alulle, mutta yksi on ylitse muiden.

torstai, 1. toukokuuta 2008

keskiviikko, 30. huhtikuuta 2008
"Vaikka läpi harmaan kiven". Tämä lause on profiilini alla. Miten se pitääkään paikkansa.
Tulee tilanteita, jolloin hetkeksi tulee mieleen ajatus heittää hanskat tiskiin. Hetkeksi. Mutta miks heittäisin? Antaisinko sen vaikuttaa , että kuljen sen "normaaliuden "ulkopuolella? Ei, ei ja vielä kerran ei.
Minähän haluan sitä. En kuolemaksenikaan tunkisi jalkaani oven väliin päästäkseni "sisälle".

Antaisinko sen vaikuttaa etten "kuulu joukkoon". En tietenkään. Olen hyvä tälläisenään.

Elän siitä että olen innostunut jostain. Se jokin tulee sisimmästäni, mihin ihastun.

Minun sisin on nyt täynnä aurinkoa ja nuppuja jotka ovat aukeamaisillaan.

Tänään ei varsikaan katkennut, nuppukaan pudonnut. Kiitos sen "epänormaaliuden", jossa pärjään henkisesti omillani ja menen edelleenkin vaikka läpi harmaan kiven.

Toivon että sisimpäni nuput eivät hetkeen antaisi merkkejä aukeamisesta.
Mieheni veli kuoli lauantaina, keskiviikkona on hautajaiset.

Mieleni on hiljaisen surun vallassa.Meillä on ikävä.
Myös surua siitä, kun hänen vaimonsa jäi kymmenien yhteisten vuosien jälkeen "yksin". On poika, on sukulaiset tukena, vaan oma puuttuu.

Mitä kellekkin tuo huominen, eipä muista ajatella sitä omalle kohdalle.

Kun suru hellittää, on kukkien aika aukaista nuppunsa ja tuoda esiin kukkaloisto.
Niin itsessäni, kuin tässä harrastuksessani, siemenistä kukkaloistoon.

Ensimmäiset kukkaseni olen jo nähnyt. Krookukset, Narsissit ja Helmililjat, jotka istutin sinne taloyhtiön yläpihalle. Katsoin että Maanpeiteruusut jäivät henkiin talven jälkeen, samoin Neilikkaruusu ja Jalohortenssiat. Luumupuu on nupuillaan myös.
Onnistumisen ilo on oikea sana sille, mitä tunsin kun niitä katselin.

Kotona mieletön määrä pikkupurkkeja siemenineen vihertää auringossa.
Sisälläni mieletön määrä nupullaan olevia elämän kukkia, joita kastellaan ja ravitaan antamalla itsestään muille.

Mihin sitten tarvitsen tuota mieletöntä määrää kukkasia? Osaan sen kertoa.

Kun tulee kohdalle ne elämän ikävät asiat, missä muodossa milloinkin, selviän ehjemmin, kun on ympärillä ja sisälläni mieletön määrä kukkia.
Sitä jaksaa ymmärtää ihmisiä, joilta ne puuttuvat.Ehkä kokonaan, ehkä niitä on jonkin verran, mutta huonoila ravinteilla. Onneksi on paljon ihmisiä joilla on samanlainen sisäinen kukkatarha josta ojentaa ulospäin.

Meitä tarvitsevat juuri ne ihmiset, joiden "kukkaloisto" ei ole pääsyt hyvään kasvuun. Ravinteeksi.

Vielä on hetki aikaa, kun riittää vain kastelu ja aurinko kukilleni.Sen ajan aion käyttää hyödyksi aakkostamalla kasvattini, tieteellisillä nimillä.
Aion kurssittaa itseäni hahmottamaan selkeämmin kokonaisuuksia, kerätä pohjatietoa mistä ponnistaa ylöspäin. Kukkien loistokkuuden eteen on tehtävä töitäkin, sen tiedän.

Koko elämä on opiskeluaikaa, tämä vuosi on uutta luonnollisten kukkien kasvun opettelua.

Siemenistä kukkaloiston?
sunnuntai, 13. huhtikuuta 2008
Tälläinen optimistinen ajatus oli alkaessani kasvatuksen.Mitä sitten tulee, se on mysteeri.Joka tapauksessa siiihen ei mene kuin hetki enää, loistoa,soistoa ja vielä lisää loistoa. Purkkeja ja lajeja on paljon, pelkästään A-alkoisia tieteellisillä nimillä on 60-7o. Aakkostuslista on jo tehty A-kirjaimelle, mutta on päiväkirjan siirtoa vaille.
puutarhamessut vie koko aikani. keskiviikosta huomiseen.
Sitten öaitan ne tänne, ensin kyllä kloron puolelle, sieltä siirrän tänne.

sunnuntai, 30. maaliskuuta 2008
Chilin siemenien kylvö siirtyi tähän päivään.Olemme yhdessä Mikon kanssa laitettu niitä pikkukasvarriin.Ei siihen kaikki pienempään vaan siihen missä on vihreällä alusella mustat purkit, 44 kpl. Chilejä tuli 40 purkkiin, kun Miko laittoi vaan 3, joissain 4 siementä /purkki.
9 eri lajia.
On hyvä sunnuntai päivä.Kun kylvettiin Mikon kanssa, isäntä toi mulle kahvia tänne ylkertaan ja oli mielissään pojan siemeninnostuksesta.

Kyllä nyt tykkää mun siemenistäkin, oon enempi kotona, kun oon kiinni näissä.
Olen aika liikkuvaa sorttia, paikallaan olo joskus ahdistaa. Silloin tunnen kaiken maailman kivut, mutta kun käyn kaupungilla, se piristää päivää.

Minulla on sellainen tuntuma keskustelupalstaa lukiessani, että puutarhalaiset ovat tosi täpinöissään, irti laskua vaille.
Niin se on täälläkin

Ihan alussa mokasin istutuksieni kanssa ja 7 purkkiin tuli taimet. Yksi taimi on terhakkaasti pystyssä, muut kiikunkaakun.Yksi taimi. No, parempi kuin ei mitään.
Mulla ois silloin pitänyt olla noita kasvilamppuja, katsotaan onko myöhäistä nyt noille toisille.

Mietteitä tulevasta
keskiviikko, 26. maaliskuuta 2008
Ihmeellistä tämä puutarhailu.Nyt mulle on käynyt niinkuin narukerästä ois pää löytynyt ja se on lähtenyt purkautumaan.Se on iso, se kerä.Ensin siemeniä ja taas siemeniä. Siemeniä edelleenkin.
Ei riitä tietenkään se, että olen kylvänyt siemeniä yli äyräitten, pitää suunnitella, mitä niillä tekee.

Normaalisti ihmiset suunnittelee ensin ja toimii vasta sitten.Vaan en minä.En kerennyt.
On hämäläinen pää ja karjalaiset jalat.
Minun lempi puuhaa on suunnittelu ja ideointi vaikka en ammattilainen olekkaan.
Koulutus on jäänyt, mutta luovuutta se ei ole haitannut.

Tietoa olen kerännyt siihen mihin tarvitsen, sitä on yllinkyllin tarjolla netissä ja kirjoissa.
Voin myös jotain asioita kyselläkkin.

Kyselemisestäkin on erilaisia mielipiteitä. Sanonta "tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan" ei aina pidä paikkaansa. Mutta totuushan on se että kouluja käyneetkin kyselevät neuvoja ja mielipiteitä, joka tietysti edistää laajastikkin tätä harrastusta.

Kun kysellään ja keskustellaan näillä palstoilla, kaikkien ei tarvitse kysyä, on niin monta vastauksista kiitollisia. Heiltä taas tieto menee eteenpäin.

Kiva lukea vanhoja pentin palstoja, kerätä tieto sieltäkin.
Minä kaipaan ainakin lisäksi jo käytännössä kokeiltuja asioita.
Mutta tutkija minussa pistää kokeilemaan joitain asioita.

Niinkuin esimerkiksi kylmäkäsittelyä.
Tässä kaikessa siementen, siemenluetteloiden ja puutarhakirjojen keskellä ajatukset lentää omaa pihaa kauemmas.
Näitä kukkia onnistuessaan tulee olemaan niin runsaasti, että sijoitan osan tytön yritykseen, josta pidän henkisesti vielä kynsin hampain kiinni.

Suunnittelen piharuukkuihin erilaisia kauneuksia kesäksi, joita voi tarjota taloyhtiöille.
Ei ota jos ei annakkaan.
Voivat kelvata piharuukujen lisäksi myös muuhunkin näissä kivitaloissa.

Olen tietysti ihastunut puutarhakoristeisiin, eikä aikaakaan kun jälleenmyynti luetteloita alkoi tippua postilaatikkoon.
Ihania pieniä, siroja suihkualtaita, kaariportteja, säleikköjä, aitaelementtejä, voi miten paljon kaunista voi niistä luoda.

Riittikö?Eipä kuitenkaan.Maahantuonti kiinnostaa, nyt on jo jalka ovenraossa.
En olekkaan "vihannes" vaikka välillä siltä tuntuu.Minusta voi olla hyötyä näin tytön yrityksessä,.Kiertää, katsella, tehdä tilauksia, esitellä. On kiva saada jotain uutta aikaseks.

Ihastuin orkideoihin, noihin raaskuihin.Olen niitä hellyydelä hoitanut ja ajattelin että niistä tulee vielä kukkivia.
Saan 8 kurjenkämmekkää lisäksi ja muutaman tilasin tuolta kimppatilauksesta.
Nyt minulla on pimeälle ajalle hyvät valaisimet, kasvilamput, jotka käy orkideoille.
Niitä ostettiin erä, kun ajattelin että voisi kiinnostaa muitakin kasvattajia.

Minulla taimikasvatuksessa ei jää valosta kiinni, eikä orkideat myöskään kärsi valon puutteesta.
Näissä on kaksi kasvivalolamppua. Laitoin pitkän pöydän jonka päälle valaisimet.Taimipurkkeja mahtuu melkoisen paljon lamppujen alle.

Nyt on taas pimeää, kun ulkona on oikea lumimyräkkä.Eilen oli aivan toisenlainen päivä, keväinen ja aurinkoinen.
Siemenet on varmasti nyt lumen alla.
Aloin mielen virkistykseksi uuden kurssin , puutarha suunnittelua.Siinä olen hieman epävarma.
Haluan asialle kuitenkin varmistuksen, eikä lisä pahaa tee.
Kertaus on opintojen äiti, kurssilla aloitettiin ihan pohjalta, eli maaperästä.
Sieltähän se lähtee. Lumi antaa lisää aikaa opiskeluun, lukemiseen ja muuhunkin.

En tietty halua että päiväni täyttyvät vaan puutarha-asioista, perheelle on oltava aikaa.
Nuorimmainen innostui kasvattamaan chilejä. 10 v poika.Oli se minulle yllätys, kun tuli kyselemään, mistä niitä siemeniä sais ja aikoo penttiläiseksi kirjautua.
Tänään kylvetään ensimmäiset siemenet, Mikko on jo saanut ihailtavan määrän siemeniä kivoilta penttiläisiltä. Kun niistä tulee ensimmäiset taimet, ihastus on varrmaan kivaa katseltavaa.

Nyt on se aika, kun on tultava pois koneelta ja annettava vuoro toisillekkin.

Paperikuvia.
torstai, 13. maaliskuuta 2008
Tälläisiä viimeksi tilasin, oli jotenkin niin kivan näköisiä, että väritin tällä päiväkirjaani

Viimeinen
torstai, 13. maaliskuuta 2008