lauantai, 31. tammikuuta 2009
Nyt on saanut aurinko vallan elämässäni. Katselin kesäkuviani täältä päikkäristäni. Voi että se lisäsi innostusta tähän siementouhuun. Oli taimi poikineen. Ajattelin että osahan vaan ilmoitti itsestään, jotta sitten taitaa olla harvennusta tiedossa ens kesänä.

Tänään olen lajitellut noita monivuotisten ja yksvuotisten siemenjämiä. En sentään ihan mahdoton ole kun en kuitenkaan jokikistä siementä ole kylvänyt.

Jämiä on yhden pienen plantaasin verran vielä. Yhdet kylvämättömät olen "hukannut", tarkoittaa etten ole vielä löytänyt niitä.

Nyt alan ensimmäistä kertaa kylvämään sisälle. Onhan se kiva nähdä taimia jo ennen kesää.
On noita pikkuspotteja sopivasti, joihin 4-5 siementä mahtuu. Kokeilen niihin.
Jotain siemeniä menin laittamaan ulos, ihan vahingoissa, joita minäkään en tahallani sinne veisi.

Nyt on sitten vaan katsottava että sattuisiko ne itämään. Mutta ei silleen hätää, mulla on niitä siemeniä vielä ja nyt kylvän sisälle. Optimistinen olen kuitenkin niinkauan kuin näen omin silmin.

Tomaattia laitan ensimmäistä kertaa. Tavallisesta tomaattilajista ajattelin aloittaa, mutta nyt onkin näitä Kumato-tomaaatin siemeniä. Niistä siis alan tomaattiviljelyn. . Toivon tietty hyvää satoa, joten palstoilta aion tietoa mennä kurkkimaan, mitä tehdään ja missä vaiheessa.

Uskon selviäväni hyvin sinne asti kun siemenet ovat taimella. Sitten vien ne viileämpään, mutta se lannoitus.
Millä niin pieniä taimia lannoitetaan, ettei ole liian vahvaa.

Tottahan niistä tomaattisatoa aion saada, siksi niitä kylvänkin.
Muutamaa muutakin lajia haluaisin kokeilla.
Ihan perustomaattia, kirsikkatomaattikin ois kiva, mutta lisäksi vielä joku erilaisempi.

Ulkona on kunnon pakkanen, niinkuin tähän aikaan vuodesta kuuluukin.

Saunailta, kivaa yhdessäoloa ja vähän palstojen selailua.Täydellinen lauantai-ilta.

tiistai, 27. tammikuuta 2009
Mun piti mennä nukkuman kymmeneltä.En vielä sitä sanut toteutetua.
Aloitin kylvön vasta 20.30. Ajattelin että kymmeneksi ehdin sänkyyn. Eikös mitä, kun näillä palstoilla pitää hyppiä.
Mun karenssiaika on loppunut ja saitte musta seuralaisen, milloin minkäkinlaisen.

Lepposahan minä ainakin olen, ei kai kukaan ole erimieltä.

Mulla on mielettömän hyvä olo, kiitos taas kuuluu teille, kanssa ihmisille. Jotkut pikkurähinät joko yhdistää tai erottaa kokonaan.
Ehkä meitä on yhdistänyt.

Kummajaisena aion kulkea edelleenkin. On tilanteita etä toivoisin että olisin osannut olla hiljaa tuossakin paikassa.

Minusta on kivaa laittaa tänne näkysälle kuvia mökistä,tontista ja ulkorakennuksesta.
Mun puutarhasta, miten se sai alkunsa.

Vävy säikäytti perinpohjin, kun kertoi että ottaa siihen vuokralle talonmiehen.
Se kuulemma pitää paikat kunnossa jne.

Siivosi siellä yhden päivän, pullo kirkasta ja niin edelleen.
Minä laitoin siitä paikasta hakuun uutta paikkaa, miä en sinne olis jänyt, sellaisen kaljakepin kanssa.

Siihen tämän miehen into loppuikin, ei edes lämmittänyt ollut. Nukkumapaikan oli pedannut.
Uhkasin sanoa sähkösopimuksen irti, niin vävy ilmoittikin että ei se siihen muuta.

On vissin avattava kukkaron nyöriä ja nostaa omaa vuokran osuutta.Sitten saa olla rauhassa.

Siellä on toisella puolella fiksu naapuri.
Toisella puolella taas ei. No, on fiksu niinkauan kun on hiljaa ja pitää naamansa pois mun tontilta.

Kantelin siemenpurkkeja seinän vierustalle ja peittelin lumeen. Arvasin että naapuri ei voi olla kysymättä jotain, kun pihallaan oli. Kohta kuuluikin, mitäs oikein teet.

Kerroin muutamalla sanalla mikä on homman nimi. Jäi sinne miettimään kun läksin.

Mulla on huonuntunut kirjoitustaito. Isot alkukirjaimet jää pois usein, samoin kaksois konsonaatit ja vokaalit. Ihan huomattavasti enemmän on virheitä korjattavana kuin aiemmin.

Niistä ei kannata välittää. Jos nyt hipsuisin nukkumaspuolelle, aamulla on seitsemältä nousu kylvämään.

Kivan asiana kerron että samalla kun maksoin kimppamaksun jelittolle, maksoin oman henkilökohtaisenkin siemenmaksun.

Sieltä jää ketjukirjeseen ylläreitä. Osallistua ja olla mukana, on se mulle tärkeätä.
Suu on mulla paikallaan, sanon jos on asiaa, yritän todella etten turhia palstoilla kirjoittele.

Aikuisopiskelua elämänkoulussa.

perjantai, 23. tammikuuta 2009
Minulla on erittäin hyvä ja rakas ystävä.Kuin oma sisko. Kuin kaksoissisko.
Hän on tämä Farmari, jonka kaikki tuntevat ja mistä? Onko hänellä hyvä maine taivaallisen ihanista siemenistään. Myös luonteestaan, joka on täynnä hyvyyttä ja rehtiyttä.

Hän on onneksi kaiken ruman yläpuolella ja uskon että hän hymyilee ajatukselle, että kantaisi kaunaa jostain aataminaikuiseta asiasta vuonna yks ja kaks.

Hän ei tietääkseni fanita ketään, siksi tuollainen yleisesti kirjoitettu oma totuus saa jäädä arvoonsa.
Farmari puolusti minua. Siitä tytöstä lähtee, kun asia on oikea.

Ihme että syy oli enneminkin tämä siemenketjuasia kuin oma ruma käytös,joka nyt kohdistui minuun.

Hyvä että tuli salat julki, eipä tarvitse pantat enää sisällään tuotakaan.Se on nyt kaikkien tiedossa.

Kun luke ihmisen kirjoituksia, voii ajatella että oman piirtansa mukan jokainen arvostelee muita.
Jos tekee itse, siitä voi epäillä muitakin.

Erikoinen, omalla tavallaan hauska puutarhapalsta.

Huomioon otettavaa että kukaan ei voi asettaa itseään muiden yläpuolelle.Valvojat on niitä, ei muut.Tieto ei anna oikeuksia väärään. Eikä kohtelemaan uusia miten haluaa. kkeillakseen tulisiko tästä pesunkestävä penttiläinen.

Kivitetään vielä vähän, jos sen kestää, voi jätttää rauhaan.

Farmaria arvostan yli kaiken, kiitän luojaani tästä ystävydestä.

Samalla kiitän teistä muistakin, ihanaa kun välitätte, miten voin ja jaksan. Mahottoman suloisia ihmisiä.
Viihdyn täällä aina vaan paremmin.

keskiviikko, 21. tammikuuta 2009
En sitten saanutkaan mentyä nukkumaan kirjoitukseni jälkeen.
Katselin viimeisiä ohjelmia aikani ja kun ei nukuttanut aloin kylvämään siemeniä. Kello oli vartin yli kolme kun menin sänkyyn lukemaan.

Nousin kuitenkin jo yhdeksältä ylös, kylvämään siemeniä. Saatiin vietyä mökille taas autolastillinen ( kuulostaa suuremmalta ).Eli takapenkki ja etupenkki sekä etupenkin jalkatila täytettiin. Pahvi väliin, purkkeja, lootia, mitä lie, päällekkäin. Nyt oli luntakin johon haudata.

Lahdessa meni enemmän aikaa kuin piti, poikkesin pojalla kahvilla. Kotiin tultuani katsoin s.postia, joka tiesi täksi illaksi matikkaa ja paperihommia.

Mutta ensin kylvöt pois alta.Menossa on vasta Seemnen G-kirjain. Saan sen tänään kylvettyä.
Muita kirjaimia on vähemmän P-kirjaimeen asti.Niitä jostain syystä piisaa.

Samoin kirjaimet P:stä eteenpäin.

Harmittaa tuo muistin puuttuminen.Eilen laitoin tavoitteet tälle päivälle, mitä hoidan pois alta. En vaan kirjannut niitä lapulle, kun en muistanut. Huomiselle jää vähän enemmän.

Sellainenkin asia kun pitäisi soittaa tutulle, kun on pitkän aikaa ollut viime soitosta. En muistanut sitäkään.
Mutta kuinka kummassa siemenasiat pysyy mielessä.Paitsi tietysti nimet, niitä en ulkomuistista osaa, mutta mulla on siemenet esimerkillisessä järjestyksessä.

Mikko-poika innostui taas katselemaan chilejä. Kerroin että ohjeeksi annettiin lukea ensin niistä sieltä palstoilta. Hänellä on tietty oma kone, chilit on ainoa, mitä haluaa kasvattaa.

Yllätyin kun hän oli vielä innostunut. Niistä kun oli koitua lääkärireissu viimeksi.
Nyt Mikko tietää jo alkeita. Yhtä paljon kuin äitinsä.

Minä ensin tilaan ja kylvän, sitten alan lueskelemaan, mitähän tuli kylvettyä.

Niin, onkohan mitään vieroitushoitoa tilauksiin. Mulla on edessä nippu ihania kesäkukkia.

- ''Sininen puutarha''
- ''Punainen puutarha''
- ''Valkea puutarha''
- ''Romanttinen puutarha''
- ''Paraati''
- ''Köynnöskasveja''
- Kohtalonkukkaa värisekoituksena ja paljon muuta. Suurin osa yksivuotisia kesä-leikkokukiksi.
Kissankäpälä ja kiinankärhö olivat vaan monivuotisia.

Yllärinä tuli Kirjokakkara ja kosmoskukka, karmiininpunainen . Edelleenkin vain olen innostunut uusista siemenistä. Siksi kylvöt on innostavaa, kun saa katsoa kauniita pusseja ja kuvitella saavansa jotain samanlaista kesällä.
Tämäpä tältä alkuillalta. Jos valvon taas pikkutunneille, voin muistaa päiväkirjaani yöllä.

keskiviikko, 21. tammikuuta 2009
Muutama sana päiväkirjalle, ennen nukkumaan menoa.
Voi minun huonettani. Paperit ympäri lattiaa, vaikka olivat tip top järjestyksessä kun tulin Käpylästä.

Mutta kun resepti hukkui. Muisti ei antanut armoa eikä raottanut verhoa sen vertaa että pienen vinkin olis antanut.
Niinpä paperit lattialle ja selaamaan kaikki läpi. Mulla on tapana laittaa jonkin väliin, varmana asiasta että tuolta ainakin muistan sen ottaa.

Kirjatkin, jotka oli siellä yöpöydälläni, jouduin selaamaan. Niitä oli pino, pitihän osa puutarhaa viedä mukana. Orkidealehti nippu oli selattava ja raamattukin, se olisi voinut olla hyvin sielläkin sivujen välissä.

No, eihän se löytynyt noista papereista ja olotila ei anna myöten laittaa niitä uudelleen järjestykseen.

Ihme kyllä roskiin lähti aikamoinen läjä vielä papereita selatessani niitä, vaikka kaksi muovikassillista roskiin pistin jo siellä hoitopaikassani.

Jotain hyvää. Silti niitä riittä tapetoimaan lattiaa.

Olin ilman lääkkeitäni viikon, kaks, mutta eivät olleet niitä tärkeimpiä.
Resepti löytyi.
Siemenkorista, siemenien alta. Ihan oikea paikka. sieltä kylvöaikaan se ainakin esiin tulee.

Mulla on kannettavia koreja useampi. Siemeniä niissä pidän, niitä mitä mahtuu.

Mulla on kotimaisia siemeniä tälläinen kaunis paperikassillinen. YV-kukia suurin osa.

Esimerkkejä: Päivän sini, Kehäkukka, Lobelia, Leijonan kita, Punapellava, Sinilobelia, Kesäkukkia, Ruiskaunokki, Olkikukka, (haluan talveksi kuivakukkia Igebanaa varten), Tuoksupielus, PikkuMiia sanoo " marrrja"oikein 2vuotiaan ärrällä. Mummun kukkia., kesäharso, Kiinan asteri, Silkkiunikko, Koristeruoho, Mustasilmäsusanna, Auringonkukka, Tarhaleukoija, Rusoikikukka, Saippo, tarhaorvokki, Köynnöskrassi, jokaista yli kymmene pussia, joitakin kolmisenkymmentäkin.

Lisäksi persiljaa, tavallinen ja sammalpoimuinen.En kyllä tiedä kumpi on se tavallinen.Rucola salaattia, ruohosipulia, tässä suurinpiirtein kaikki. Itävyys kaikissa 88% tai yli.

Jos joku lukija haluaa joitain siemeniä näistä, laitan ilomielin tulemaan. Käyttäkää hyväksi tarjousta, ei mene maksua eikä tarvitse vaihtareita.

Koreissa on ystäviltä, yhdeltä ystävältä erityisesti tulleita siemenpusseja, joissa sen kymmenet ellei sadat pussukat odottaa maahan pääsyä.

Vielä on viime vuotisia ketjukirjesiemeniä, joita laitan kasvamaan.
Tuli nyt vaan näkysälle siemenetkin kun katselin noita papereita.

Päätän joka ilta että nyt laitan ne aamulla järjestykseen. Saan aina joitain sieltä pois, että edistystä kuitenkin.

Joo, paperista asiaa, oikein hyvä.

torstai, 15. tammikuuta 2009
Onkohan paha asia kirjoittaa näin julkisesti että on vallan hyvä fiilis.

Kai saa hehkuttaa omassa päiväkirjassaan. Kylmään kylvöt on hyvässä jamassa, olen ahkeroinut tarkoituksella niiden kanssa, kun haluan muutakin tehdä talven aikana.

Olen aina arvostanut käsin tehtyä ja joulumessuilla sekä Käpylässä sain kipinän. Hankin pienen puutyö verstaan.Huomatkaa sana "pienen". Niin ja olen hankkimassa.

Isännän pajasta löytyy lämmin nurkkaus, jossa saan toteuttaa ideoitani. Apukin on sitten lähellä. No, onhan hänellä jo alkuun monenlaistakin konetta, mutta haluaa omat.

Olen oikeasti ammatiltani ompelija. Yhdistän puutyöt ja ompelun. On saatava ajatukset pois kylvöistä ja kukkasista. Mutta käsityöni liittyy puutarha-aiheeseen ja puutarha-aiheiset käsityöt liittyvät suunnitteilla olevan puutarhan yhteen osioon. Suunnitelmani on tuolla tulevaisuudessa, ei tänä kesänä toteutettavissa. Nyt on vaan kasvatettava sinne kukkasia.

Käsityö paja, tällä omalla tontilla, se on mukavaa ajanvietettä ja ideoimista. Ei tarvitse tavoitella tähteä taivaalta, sillä kaikessa, pieni on kaunista.

Minun ei tarvitse pärjätä yksin, enkä haluakkaan. Kyllä löytyy taustajoukkoja, missä kaipaan apua.
Ompelukoneen käyttö ei tuntunut vaikealta näillä käsillä. kun ei tee liian kauaa. Siellä kuntoutuksessa tein erään kangastyön, jossa tarvitsin ompelukonetta. Tuli sekin selväksi että pieniä aikoja kerrallaan on tehtävä.

Joulumessuilla ihastelin niitä töitä, joita myyjät olivat itse tehneet. Siellä sain paljon erilaisia ideoita, miksen minäkin, kun nyt on aikaa.
Luonnon materiaalia haluan joissakin ehdottomasti käyttää.

Kukkien kasvatuksesa otan huomioon kuivakukat talveksi. Olen jo katsonut kotimaisesta luettelosta erilaisia vaihtoehtoja siemen tilaukseen.

Kävin sunnuntaina MOCHI- juhlassa. Pidän paljon monesta asiasta japanilaisuudessa.
Siellä oli myös aivan ihastuttava kukka-asetelma. Igebana-kouluttaja oli sen itse tehnyt. Sain siitä kuvan s.postiini, kun pyysin. Itse juhlassa kohokohta oli sen riisin valmistuksessa ja saimme myös maistaa sitä. Myös sitä raakaa kalaa.

Minä olin enempi kiinnostunut siitä kukkaasetelmasta kuin riisistä. Oli kyllä outo makuyhdistelmä sen kalan kanssa. Mikäs se nyt olikaan nimeltään se raaka kala jota japanilaiset syövät. S-kirjaimella alkaa, mutta en taida osata kirjoittaa sitä oikein. Sushi tai sinne päin.

Igebanasta olen oikeasti kiinnostunut. Osa kasvateistani on oleva siihen sopivia kuivakukkia talveksi. Kesällä he saavat ottaa minun puutarhastani, siinä vaiheessa vasta kun niitä siellä kasvaa.

Kyllä on paljon vielä elämällä tarjottavana minulle, kun silmät ja mieli avoinna kuljen. Haaveista totta ajatuksella tietenkin.

Vielä kerron kuinka kiva on käydä tuolla palstoilla, niinkuin olisin tullut takaisin jostain. uutena, mutta samana. Täällä on tosi kivaa.

maanantai, 12. tammikuuta 2009
Voihan vesisade. Just sain siemenlaatikoita kivasti lumen alle, niin lyhytaikainen oli ilo.
Onneksi on se iso liiteri, sinne mahtuis kaks autoa ja vielä on tilaa.
Yhtä kylmä on kuin ulkona, sinne siis.

Tänään pidin vapaapäivän kylvöstä.Vein vaan mielettömän määrän purkkeja mökille, sinne upotin lumeen jossa sitä vielä oli ja lunta päälle.

Nyt lopetan päivän näin aikaisin ja menen lukemaan. Olis pitänyt olla sängyssä jo kymmeneltä, mutta vaikka luulin itselläni olevan tahdon voimaa, ei vielä ole tarpeeksi.

Mutta jos kymmenen minuutin päästä olen peiton alla, olen tullut monta tuntia kyllä takaisin päin.

Lähes joka yö olen kahden aikaan vielä kirkkaasti hereilä. Viimeyönäkin, mutta tahdon voima riittää jo aikaseen heräämiseen.
Tänä aamuna tyttö avasi makkarin oven ja huikkasi huomenta, kahvi on valmista. Klo 6.00
15v, menee tasan yhdeksältä nukkumaan ja herää kuudelta.
Ääni oli niin iloinen ja suloista ajatella tarjota aamukahvia, tuoretta.

Enhän voinut olla heräämätä siihen, menin hänen kanssaan aamukahville ja hauskaa oli.
Ajattelin kuitenkin vielä vähän nukkua, kun yö venyi pitkäksi.

Seitsemältä oli tytöllä taas asiaa, kuka nyt yksin jaksaa valvoa. Siitä sitten hipsumaan alakertaan ja päivä käyntiin.
Kylvin kolmesta pussista siemenet vielä, sain L-kirjaimen kylvettyä Jelitton siemenistä.
Kun ne on aakkosjärjestyksessä, se kannustaa toisella tavalla.

Laitan tavoitteen mihin kirjaimeen lopetan.
Seuraavaksi otan taas seemnen siemenkylvön, se jäi C-kirjaimeen. Niitä oli paljon.
Nyt kylvän D-kirjaimesta L-kirjaimeen ja olen tasoissa Jelitton kanssa.

Ruissalon perennat on jo kylvetty ja listattu, samoin KPR:än siemenet.

Kun vaan saan Seemnen pussillisen multiin se on saavutus. Mikään ei tunnu suurelta sen jälkeen.
Ajattelin keretä kylvää kaikki ennenkuin Fyllin Jelitto tulee, siellä on myös omia tilauksia ja jakopusseja.

Gardens nortin siementen edeltä on myös saatava kylvöt pois.Vaikka vaan nämä kahden firman.

Mulla on aakkostettuna ystävältäni ssamat siement, niitä on paljon, niillä on tunnearvoa.
minua varten vaan laitettu, tiedän että hän on minua ajatellut niitä laittaessaan.

On toinenkin ystävä, iloisia, hersyviä ja erittäin rakkaita ystäviä ovat molemmat , joiden kanssa ollaan päivittäin tekemisissä.
En silti erottele mihinkään kastiin ketään ystävällistä ihmistä täällä.Mulle on samalla viivalla sellaiset ihanat ihmiset jotka lohduttaa ja kauniisti opastaa oikeaan kun vähän rönsyilen sinne tänne.

Sekä joukko ihmisiä, joiden kanssa ei välttämättä kirjoitella ja kommentoida, mutta ovat vaan niin kivoja.

Paha juttu kun mielialat vaihtelee, yritän olla kirjoittamatta sellaisina aikoina kun on kurja olo.

Paitsi nyt on vielä 2/3 huono olo vielä, kun muistihäiriöisenä en muistanut ottaa aamulääkettä. Otin iltalääkkeet vähän aika sitten.Toista tuntia kestää kun vaikutus alkaa.
Kivut hyökkäsi oikeisiin paikkoihinsa ja olo on erittäin tuskainen.

Yksi lääke vaikuttaa keskuhermoston kautta ja sitä ilman oleminen on tuskasta.
Ollaan mieheni kanssa päättäneet tehdä yhteistyötä ja hän yrittää aamulla ja illalla antaa ne lääkkeet.
Kipupolilla aion lääkärin kanssa neuvotella ajaa alas nää vahvat lääkkeet, jotka ei kuitenkaan kipua vie. Jos löytyis se hyvä särkylääke vain.

Aamulla olen kunnossa taas ja voi kylvötkin sujua paremmin.
Täsä se aika kuluikin.

sunnuntai, 11. tammikuuta 2009
Olen tässä vielä hereillä, kun en saa unta. Ei ole kiva tämäkään. Välillä pelotaa nukkumaan meno, kun kivut on silloin pahimmat.
Aamulla on noustava aikaisin, pitäisi ainakin, kahdeksan pintaan.
Silloinkin hirvittää ylösnousu, kun ensimäinen tunti on rankin.

Sen jälkeen päivä sujuu hyvin, mutta vaan jos teen jotain mulle kivaa.

Vähän haluan vuodattaa sisintäni, mutta ei minua tarvitse ymmärtää.
Siellä Käpylän kuntoutuskeskuksessa käsiteltiin näitä asioita, mitä oireita on nähtävissä aivovamman saaneilla.

No, yksi on tämä herkkä loukkaantuminen. En voi sen taakse mennä, jos olen jotakin loukannut, mutta jos tämä auttais ymmärtämään.

Siellä Käpylässä oli ihana neuropsykologi, jolle loukkaannuin useasti, kun hän lempeästi kertoi totuutta, jota en halunnut vastaan ottaa. Mutta sen jälkeen aina keskusteltiin se asia pois, eikä jäänyt pahamieli kummallekkaan.
Olin kuulemma hampaisiin asti aseistautunut kun tulin sinne. Häpesin sitä että tälläiset oireet näkyivät päällepäin, kun luulin että olisin suht terveen oloinen silti.

Mutta onneksi hän myös kertoi että olin sisäistänyt hyvin nämä asiat kuuden viikon aikana.

Yritän kovasti muokata itseäni, kun tiedän mitä pitäis kontrolloida.
Ei se ole helppoa, vaikka kuinka tiedän asian.

Silti tiukasti yritän pitää kiinni niistä selviytymiskeinoista, joita opeteltiin.
Tämä on vähän vuoristorataa, hyviä päiviä ja huonoja hetkiä.

Pahinta on tunne että jollain on jotain mua vastaan ja en ymmärrä oikealla tavalla aina, mitä mulle sanotaan.
Myönteistä on se, että olen oppinut jo melko paljon itseäni hillitsemään.

Vastuusta en halua luistaa, jos olen käyttäytynyt typerästi., Ei ne asiat aina helppoja ole terveellekkään.

Pakko kirjoittaa vielä tästä, painaa mieltä, kun lipsahdin sivuun asiasta.
Jos sen vois unohtaa, ja jatkaa tästä eteenpäin ja minä pidän itseäni tiukasti silmällä.

Huomiseen kun pääsen, hyvä olo hiipii takaisin päin, en voi kantaa sisälläni koko aikaa virhettäni ja väärin ymmärtämistäni.
Onneksi tämä on mun päiväkirja, jossa saan olla oma itseni.
En ole mikään raukka tai reppana, vaan erehtyväinen ihminen, sairauden uhrikin, jonka kanssa käyn omaa kamppailuani noustakseni sen yläpuolelle. Se onnistuu vielä.

lauantai, 10. tammikuuta 2009
Tänään kävimme poikani kanssa mökillä ja saatiin kuvattua sitä ulkopuolelta. Saan kohtapuoliin kuvia tänne. Talvikuvia tulevasta puutarhasta.. Sain takan lämpimäksi ja kävimme syömässä.

Kotona olen saanut siemenkylvöjä lopun päivää tehdä, ilman suurempia häiriötä.
Kiva kun on päivän aikana saanut jotain aikaseksikin.

Kyllä jäi monesta pussista siemeniä jäljelle, vaikka reilusti itselleni kylvin. Jos jaksan viikon oikein kylvää, saisin jo siemenketjukirjeen aikaiseksi.

Täällä pentin puolella kierrätän ensin, jos halukkaita löytyy.

Tänään on ollut kunnon lumilinnan teko lunta. Poika on vieläkin ulkona, ei kyllä tee lumiukkoa vaan mäkeä.

On vielä käytävä pieni iltalenkki kävelemässä.
Miten onkin vaikea lähteä sinne ulos. Vähän niskasta kiinni itseään ja haukkaamaan happea.

lauantai, 10. tammikuuta 2009
Olen kirjoittanut tyhmästi ja ymmärtämättömästi tuon edellisen ja hävettää sekä olen anteeksipyynnön velkaa.
Luin sen kirjoitukseni ja kauhistuin, olenko noin sen kirjoittanut.
Tottahan siitä saa sen käsityksen että kuvittelen lukijoita olevan noin paljon.

Mutta oikaisen sen, en tarkoittanut niin. Tiedän toki että jokaisesta käynnistä numero liikahtaa eteenpäin.
Kun käyn itse katsomassa, näen tietty kuinka tulee lisää lukua.

Ei pitäisi kirjoittaa niin äkkinäisesti, mutta jos tämä häpeä riittäisi rangaistukseksi.

Lupaan olla tarkempi kirjoituksissani, enkä halua loukata ketään.
On myös pidettävä itsensä kontrollissa, etten minäkään nää "peikkoja" joka asiassa.

Mai-Lee, saanko anteeksi?

lauantai, 10. tammikuuta 2009
VOI EI. Tällä iällä vielä niin lapsellinen kuvitelma että luettaisiinkin näitä päiväkirjoja.
Ja minä kun luulin.
Siis joku vaan klikkailee katsoakseen, MITÄ ?
Jos minä klikkaan jonkun päiväkirjaa, luen sen, en ymmärrä mitä muuta sieltä hakisin.

Mutta minä ja minun ajatukset. Ei yllä kovin korkealle.
Mutta minähän kirjoitan pääasiassa itselleni tätä.Jos joku vaikka lukisi, se on ihan mukavaa.

Eipä tule uni, kun neljä tuntia humahti päikkäreilä.
Ihan pientä, ei raskastakaan, tein aamupäivällä.

Isäntä laittoi mulle tänne makkariin tämän koneen ja alakerran huoneesta tuli "junnun" huone.
Piti siirtää paperit ja siement pois sieltä huoneesta ja vastaavasti makkarista tehdä tila koneelle.

Lakasin vaan, kaksi pientä aluetta. Olin niin väsynyt, että suunniteltu siemenkylvöpäivä meni mönkään.

Sain kuitenkin kylvettyä toistakymmentä lajia jelitton siemeniä, A-ja B-kirjaimet.
Nyt ovat jo kylmässä kuistilla ja huomenna mökille.

Kylvän vielä C-kirjaimella alkavat, sitten olen samassa Seemnen ja Jelitton siementen kanssa.

Niissä pusseissa on niin mahottomasti siemeniä, että jätin jämät ja ilhdutan niillä viel täällä pentin puolella olevia.
En halua sataa yhtä kukkaa, kun lajeja pitää olla paljon.

Siellä tontilla pitää näkyä että joku kasvattaa kukkia siellä.

Nyt vaan tälläinen pieni lisä tähän päiväkirjaani, kun tuo kirja houkuttelee lukijaansa.