perjantai, 21. marraskuuta 2008
Kotona taas. Viimeinen perjantai kun pääsin kotiin lomalle. Jatkossa vaan lauantain teemaluennon jälkeen saa lähteä.
Toin kasvituliaiseni kotiin siinä toivossa että laitan penkkiin kotona.
Olin mielissäni kun oli sadeilma vielä, kun nuo kaivoin sieltä penkistä pussiin. Lämmintäkin.

Vaan olipa yllätys kun tulin kotiin ja onkin lunta ja pakkasta. Miksei kukaan kertonut?
Ilmeisestikkään ei olla mieheni kanssa puhuttu perinteisesti säästä, kun on unohtunut kysyä millainen ilma siellä on.
Samoin toistepäin.
Ei välimatkakaaan kovin pitkä ole, mutta näköjään tarpeeksi kumminkin.

Saavat nuo kasvit sitten väliaikaisen paikan mullassa, koska vielä sulaa lumi pois ja vettä ja lämmintäkin tulee.
Luulisin.

Tällä lomallani aion selvittää kasvitieteellisestä haalittujen nimien toiset puolet , kuvia ja tietoa.
Mikä on mahdollista saada täälläpäin menestymään, on sitten laitettava haku päälle.

Ehkä käyn siellä toisenkin kerran, kurssilaistuttavani kanssa. Hän on muistaakseni kauan sitten käynyt ja haluaisi nyt lähteä minun kanssa uudestaan.

Mutta aina ei tarvitse olla kasvit ja siemenet mielessä. Aion osan aikaa viettää pojan kanssa shopailemalla ja purilaisella huomenna.
Kotona ollessani voin unohtaa niin Käpylän kuin kukkasetkin, on ollut tosi kova koti-ikävä.
Aika kuluu liian nopeaan silloin kun ei pitäisi.

keskiviikko, 19. marraskuuta 2008
Nyt on Kaisaniemen puistossa käyty ja olihan tykötarpeet mukana oltava.Siis kynä ja paperia.
1,5 tuntia silmät kiinni nimilapuissa.
Oli paperi niin täys uusia nimiä, ettei yhtään enää olis vissiin mihkään väliin mahtunut.

En tietenkään ajatellut ihan mahdottomien kasvien nimiä ottaakkaan, mutta silmälle hyvä ja jonkin verran mahdollista kasvattaa jos siemeniä löytyy.

Täältä saan kuulemma ottaa taimia tuosta ulkopenkistä. Jos vaan vielä olis lämmintä viikonloppuun, saisin omaan penkkiin istuttaa muutaman erilaisen.

Täällä tahti kiihtyy loppua kohden.Nyt taitaa olla jotakuinkin puolväli,vai onko ens viiko keskiviikkona.
Kyllä naiset on ihan myytyjä siementen katselussa. Ei meinattu saada sunnuntai iltaa loppumaan millään.
Otin kotoa korillisen siemenpusseja näytille mun harrastuksesta.

Eipä tässä harrastuksessa ole nyt muuta tekoa kuin kirjalliset hommat, järjestykseen laittoa ja vielä niiden puuvartisten purkkien uudelleen laputusta jonkin verran.
Viikonloppuna ei paljon kerkiä, täällä taas voi tehdä vapaa-aikana niin kirjallista kuin aakkostusjärjestelyäkin.
Että tälläistä.

lauantai, 15. marraskuuta 2008
Liian lyhyt loma kotona, otan ensi viikonloppuna takaisin. On niin tärkeä mennä huomenna jo puol yhdeksi sinne takaisin, kun lähdetään sinne Kaisaniemen kasvitieteelliseen.
Nyt osaan katsella eri tavalla, kun olen kerran aiemmin käynyt.Silloin en vielä olut puutarhahöyrähtänyt.

Uskon että enää ei koti-ikäväkään silleen vaivaa, kun siellä on alkanut tosissaan työt minun tutkimisen kohdalla. On monelaista tutkimusta ja tietopakettia.Kaikki on niin tärkeitä, eka kertaa tuli ajatus että entäs jos aika loppuu kesken.

Täytyy olla onnellinen kun on vesisadetta, saan nää purkkini laputettua uudelleen ja laitettua numerojärjestykseen.
Kurakeli taas ei ole muuten hyvä, kun se tuppaa tulemaan sisälle.
Siellä Käpylässä on sellaista kasvia penkissä, että on otettava selvää mitä se on.
Aroniaa on se mitä aiemmin taivastelin.kauniit Marjat tekee.

Siinä vähän vinkkiä kasvatuspuolelle.
Ei raatsis mennä nukkumaankaan,vielä on katsottava telkkaria jonkin aikaa.
Tänään saatiin 15v.tyttären kanssa kahdestaan aikaa, kun kävimme lahdessa vaate ja tavaraostoksilla.

Oli hyvä reissu, ainakin 3 tuntia shoppailimme.Väsyin vähän, mutta en niin että olisin tytölle mitään sanonut. Pojan kanssa mennään ens viikonloppuna, taas kahdenkeskistä ihanaa aikaa toisen lapsen kanssa.
Kaakaolla on myös käytävä.
Lahdessa on uusittu Trio, vastaa jo melkein hesan Foorumia.

Kyllä on tarjontaa joka puolella ja silmänruokaa.Mutta todellista ostamista on vähän.
Ihmettelen miksi liikkeistä löytyy ihme juhlahepeniä, eihän niitä voi kouluun päälleen laittaa.
Tavallisia vaatteita ei oikein ollut tarjolla.

Kyllä me silti jotain löydettiin. Yhtään kukkaa ei tarttunut mukaan.

perjantai, 14. marraskuuta 2008
Tänään kotilomalle.Hienoa. Nyt on sellainen olo että hienoa kun pääsen takaisinkin. Täällä on kaikki tosi mukavia.
Meistä on tullut kiva kuuden porukka, joka päivä opimme toisistamme jotain uutta.
Ollaan yhdessä, erikseen ja yksin.

Kotona puutarhurointi on yksi tärkeä osa lomaa.Ilma on vielä lämmin ja multa ei jäässä.

Nimilappuja myös vahvistelen, ennenkuin alan uutta kylvämään.
Voin myös valmistella uusia purkkeja nimilapuin, aakkosjärjestyksessä ja katsoa valmiiksi molemmat nimet.
Täältä sitä mukaa poistan alkuperäiset ja lisään oikean omalle kohdalleen.
Koitan näin saada tänne nyt oikeasti kylvöluettelon.

Suunnitelmaa riittää.Täällä tulee joka päivä vahvistettua oikeaa minä-kuvaa, oon jo tullut suunnitelmissa takaisin päin jonkin matkaa.
Pääasia että jotain sentään jää.

torstai, 13. marraskuuta 2008
Torstai on toivoa täynnä. Niin täälläkin.Huomenna pääsee käymään kotona.
Tänään tuli jo mieleen että aika loppuu kesken.Alkaa olla ihan asiaa jokainen käynti eri hoitajalla ja terapeutilla.Ollaan siis päästy asian ytimeen.

On pidetty hyvänä asiana tätä harrastustani, jota jatkan loppuelämäni. Monella ei ole aavistustakaan mitä tämän jälkeen.
Kuntoutus jatkuu kuitenkin täältä lähdettyäkkin.Hyvä kun ei jää tyhjän päälle.

Lauantaina on pistettävä parit purkit mullansisään, alkoi hieman pilkistelemään taimenpoikasta.
Laitan vähän lehtiä päälle.
Orvokit jo näytti surkealta, lumi olis pelastus.On sellainen tunne kuin olis silmät selässä, tälle koneelle on aina tulijoita.
Olen muutamat vapaa-ajat kurkistellut, pääsiskös tähän.Eikö mitä, aina on joku koneella.
Nyt vaan on mun vuoro.
Loppuillaksi olen suunnitellut siemenien pussitusta, ettei ihan ulkomaailmasta olis ulalla.
Suunnitelmat ei aina pidä paikkaansa.Saattaa jäädä kiinni suustaan, kun joku meistä istuu aulassamme.Eilen me naiset istuttiin yhteentoista asti juttelemassa elämän tärkeistä asioista.

keskiviikko, 12. marraskuuta 2008
Nyt sitten ollaan täällä "laitoshoidossa".Käytävää ristiin rastiin, opettelemista on ollut ettei eksy.
Viihdyn, en viihdy, viihdyn taas.Ylä-ja alamäkeä tämä alku.
Ammattitaito on täällä mahtava.Päiväjärjestys on tiukkaan vedetty, asiaa asian perään.

Kotoisen tunteen antaa siemenposti pöydälläni. Hyvä kun käänsin postin tulemaan tänne, ei tarvitse odottaa viikonloppua saadakseen tärkeät paketit heti plarattavaksi.

Ensin meidän ryhmästä kukaan ei ollut kiinnostunut puutarhailusta, enkä siitä enempää puhunutkaan, kun sen että on harrastukseni.
Nyt on alettu puutarhakeskustelu, meitä on 6 kurssilaista.
Tänään ruokapöydässä yksi rouva alkoi jo kyselemään miten laitan siemeniä kylvöön ja käytänkö turvetta.
Toinen kurssilaisista kertoi tuoneensa Norjasta 15 puuta tontilleen.
Sitten alkoi jo tulla tuttuja kukkien nimiä, mitä kelläkin kasvaa, minä olin hiljaa ja muut kertoivat puutarhoistaan.

Meidän on pidettävä vuorollamme puolentunnin mittainen esittely jostain meille tärkeästä asiasta, harrastuksesta tms.

Kaikki tiesivät kyllä mistä minä aion pitää esittelyn.Tai luulevat tietävänsä.Tässä kohtaa olis paikallaan yllättää, taidan tehdä sen aivan jostain muusta.

Ruoka on liian hyvää, painoa tulee taatusti lisää ainakin 5kg.
Toivomukset toteutuu ennenkuin kerkeää kunnolla lauseen loppuun. Kaikkia huomioidaan tarpeiden mukaan, on oikeasti ruhtinaalliset oltavat.

Kyllähän se normaali koti-ikävä nostaa päätään maanantaisin, tai siis yksi maanantaihan mulla vasta on ollutkin.
Lähdemme Kaisaniemen kasvitieteelliseen sunnuntaina. Siihen retkeen osallistun.

Tässähän tätä asiaa jo tulikin tähän muistojen kirjaan.