keskiviikko, 30. huhtikuuta 2008
"Vaikka läpi harmaan kiven". Tämä lause on profiilini alla. Miten se pitääkään paikkansa.
Tulee tilanteita, jolloin hetkeksi tulee mieleen ajatus heittää hanskat tiskiin. Hetkeksi. Mutta miks heittäisin? Antaisinko sen vaikuttaa , että kuljen sen "normaaliuden "ulkopuolella? Ei, ei ja vielä kerran ei.
Minähän haluan sitä. En kuolemaksenikaan tunkisi jalkaani oven väliin päästäkseni "sisälle".

Antaisinko sen vaikuttaa etten "kuulu joukkoon". En tietenkään. Olen hyvä tälläisenään.

Elän siitä että olen innostunut jostain. Se jokin tulee sisimmästäni, mihin ihastun.

Minun sisin on nyt täynnä aurinkoa ja nuppuja jotka ovat aukeamaisillaan.

Tänään ei varsikaan katkennut, nuppukaan pudonnut. Kiitos sen "epänormaaliuden", jossa pärjään henkisesti omillani ja menen edelleenkin vaikka läpi harmaan kiven.

Toivon että sisimpäni nuput eivät hetkeen antaisi merkkejä aukeamisesta.
Mieheni veli kuoli lauantaina, keskiviikkona on hautajaiset.

Mieleni on hiljaisen surun vallassa.Meillä on ikävä.
Myös surua siitä, kun hänen vaimonsa jäi kymmenien yhteisten vuosien jälkeen "yksin". On poika, on sukulaiset tukena, vaan oma puuttuu.

Mitä kellekkin tuo huominen, eipä muista ajatella sitä omalle kohdalle.

Kun suru hellittää, on kukkien aika aukaista nuppunsa ja tuoda esiin kukkaloisto.
Niin itsessäni, kuin tässä harrastuksessani, siemenistä kukkaloistoon.

Ensimmäiset kukkaseni olen jo nähnyt. Krookukset, Narsissit ja Helmililjat, jotka istutin sinne taloyhtiön yläpihalle. Katsoin että Maanpeiteruusut jäivät henkiin talven jälkeen, samoin Neilikkaruusu ja Jalohortenssiat. Luumupuu on nupuillaan myös.
Onnistumisen ilo on oikea sana sille, mitä tunsin kun niitä katselin.

Kotona mieletön määrä pikkupurkkeja siemenineen vihertää auringossa.
Sisälläni mieletön määrä nupullaan olevia elämän kukkia, joita kastellaan ja ravitaan antamalla itsestään muille.

Mihin sitten tarvitsen tuota mieletöntä määrää kukkasia? Osaan sen kertoa.

Kun tulee kohdalle ne elämän ikävät asiat, missä muodossa milloinkin, selviän ehjemmin, kun on ympärillä ja sisälläni mieletön määrä kukkia.
Sitä jaksaa ymmärtää ihmisiä, joilta ne puuttuvat.Ehkä kokonaan, ehkä niitä on jonkin verran, mutta huonoila ravinteilla. Onneksi on paljon ihmisiä joilla on samanlainen sisäinen kukkatarha josta ojentaa ulospäin.

Meitä tarvitsevat juuri ne ihmiset, joiden "kukkaloisto" ei ole pääsyt hyvään kasvuun. Ravinteeksi.

Vielä on hetki aikaa, kun riittää vain kastelu ja aurinko kukilleni.Sen ajan aion käyttää hyödyksi aakkostamalla kasvattini, tieteellisillä nimillä.
Aion kurssittaa itseäni hahmottamaan selkeämmin kokonaisuuksia, kerätä pohjatietoa mistä ponnistaa ylöspäin. Kukkien loistokkuuden eteen on tehtävä töitäkin, sen tiedän.

Koko elämä on opiskeluaikaa, tämä vuosi on uutta luonnollisten kukkien kasvun opettelua.

Siemenistä kukkaloiston?
sunnuntai, 13. huhtikuuta 2008
Tälläinen optimistinen ajatus oli alkaessani kasvatuksen.Mitä sitten tulee, se on mysteeri.Joka tapauksessa siiihen ei mene kuin hetki enää, loistoa,soistoa ja vielä lisää loistoa. Purkkeja ja lajeja on paljon, pelkästään A-alkoisia tieteellisillä nimillä on 60-7o. Aakkostuslista on jo tehty A-kirjaimelle, mutta on päiväkirjan siirtoa vaille.
puutarhamessut vie koko aikani. keskiviikosta huomiseen.
Sitten öaitan ne tänne, ensin kyllä kloron puolelle, sieltä siirrän tänne.