Kukkaistutuksia ja koulintaa.
lauantai, 31. toukokuuta 2008
Nyt on kaikki KK:sta tuomani taimet lähteneet hyvin kasvuun ja amppeli vaulassakin on nuppuja ihan solkenaan.Akileijat kukkii, myös lumihiutaleet, verenpisarat ja ahkeraliisat.
Lobeliat, kerrotut, ovat kasvaneet ihan silmissä. Kaikki kukat olivat ensin vain ulkoverannalla, mutta nyt jo ovat olleet muutaman yön ulkona. Hyvin on karaistukset onnistuneet ja uskalsin tänään istuttaa kahteen ulkoruukkuun 3 ahkeraliisaa, yhden lobelian ja yhden lumihiutaleen /ruukku.

Otin niistä ulkoruukuista osan vanhaa multaa pois, muoviämpärillisen kummastakin,
Tilalle laitoin sitä hyvää multaa, johon oli hyvä istuttaa ne samassa mullassa olleet kukat niihin ruukkuihin.

Kotona jatkuu kouliminen.Kahdesta pikku,pikku neliöstä kasvarissa , (siinä vihreässä, jossa on mustat pikkuruukut,)sain viisitoista tainta omiin purkkeihinsa.

Sain vain kolmisen kymmentä purkkia/ taimi.Minulla on lapsen lapsi yökylässä, se rajoittaa tekemistä.Paitsi hänellä oli purkit ja purnukat vieressään, omia leikkejä varten.

Suurin syy lopettamiseen tältä päivältä oli taimimullan loppuminen. Kyllä harmitti.
On siinä työtä, ei voi muuta sanoa.Jos se kannattaa, ei ole ollenkaan pahoillani.
Mutta kun ajattelee sitä purkiken määrää, mitä meillä on ja sitten joka purkki tuplaantuu reilusti,
on sato melkoinen.
Nyt huomasin että kynä oli hyvä apuväline reiän tekoon.Siitä tuli sopivan kokoinen reikä taimelle. Tämä on nyt niin jokapäiväistä hommaa, ihan kivaakin, että siihen on jo tottunut.

Kaupanpäälliset
lauantai, 24. toukokuuta 2008
Paljon ostanut saa paljon myös "kaupanpäällisiä".Tämä on aivan tosi, hyvin todistettavissa.Tässä ei ole asiakkaan yksilöimistä tai muutakaan syrjinnän tapaista, vaan liittyy suoraan tilaamisen määrään.Tarkoitan taimia, jotka tulevat isommissa tai pienemmissä mustissa neliöpurkeissa.

Siinä ne kaupanpäälliset.
Melko paljon kaupanpäällisiä, omille taimenaluille, jotka olisin joutunut ostamaan muuten liikkeestä.Kaikki on jo istutettu uuteen puutarhamultaan, että juurtuminen ja kasvu pääsisi alkamaan mahdollisimman pian. omille pikkutaimille saan tusinoittain purkkeja joihin voin harventaa omaa tuotantoani.

Riittävästikkö taimia?
lauantai, 24. toukokuuta 2008
Toin sieltä 232 tainta, juurakkoa ja mukulaa.Taimissa jo kukkia, mikä oli ihme, kun ne ei olleet täyskasvuisia.Mutta hyvän kokoisia.Ei ainuttakaan nuupahtanutta tai huonoa.Sain sen mitä halusinkin. Olen siihen syytön, että taimeni olivat hyviä, "syyllinen "löytyy sieltä toisesta päästä.

Kukkaloiston alkua.
perjantai, 23. toukokuuta 2008
No niin, nyt on kukkia omassa taimitarhassani. Toin taimet sieltä, jonka nimeä ei varmaan saa sanoa omassa päiväkirjassakaan. Menin sinne onnellisin ja optimistisella mielellä.

Opastus oli hyvä ja lähempänä erittäin hyvin suunnitellut kauniit kyltit tekivät lopun matkan helpoksi.
Alue on kaikenkaikkiaan kaunis.Tarkoitan paikkaa yleensäkin kasvihuoneen ympäristössä.
Omistajilla on todella upea asuin ympäristö.
Sattui myös ilmat suosimaan käyntiämme, aivan sininen taivas ja satumaisen lämmintä, koleuden vastapainoksi.

Vastaan otto oli lämminhenkinen, kuin olisimme tunteneet pidemmänkin aikaa. Voisin kuvailla vaikka kuin hyvä naapuri. Tytöt, jotka hoitivat kukkia olivat todella symppiksiä, ahkeria ja hymyileviä.

Koko porukka palveluhenkistä ja hämmästyin kun omistaja oli varannut aikansa minua varten, vaikka töitä olisi varmasti ollut.
Sitä ihmetellessäni hän sanoi että tekee juuri nyt työtään. Minun tilaukseni oli laitettu kauniisti ulos valmiiksi.
En uskonut näkeväni kukkia taimissa, olin silmät hieman pyöreinä, kun kuulin että nämä lähtee mukaan.

Ensin tietysti kiersimme paikkoja. Omistaja oli tyytyväisyyden perikuva, kun astuttiin kasvihuoneeseen ja syystäkin.
Kyllä omasta onnistumisestaan saa olla tyytyväinen. Iloita hiljaa mielessään siitä mitä on itse saanut aikaiseksi monien vuosien aikana. Kyllä huomasin että ei olla bisnespaikassa siellä kukkien keskellä.
Kun ne ovat eläviä kuitenkin, niitä tulee tunteella hoidettua, kun ne ovat oikeasti tärkeitä.

Eipä tiennyt minne silmät olisi laittanut, raikkaita kukkia joka paikassa, vauvalakin nähtiin, missä oli pienempiä taimia. Se oli uutta että vähän isommissa taimissa oli jo kukka tai nuppuja.

Pakkaustarvikkeet yllättivät, en tiennytkään että on olemassa niin hyvät taimen juurelle sopivat pakkauslaatikot. katselimme taimien juuripaakkuja, kasvatusalustoja, kaikki oli opettavaista ja järkeen käyvää. Kaikki on otettu huomioon.

Meillä ei ollut mihinkään kiire, meitä ei kiirehditty pois alueelta, päin vastoin.
Viimein sitten aloimme katsella tilaustani, jota oli paljon. Laskin kotona että 232 tainta ja mukulaa yhteensä.Näppärästi ja kärsivällisesti tyttö katsoi kanssani joka taimen läpi.
Huonomuistisena jouduin usein kysymään mikä tuo taas olikaan.
Hän kirjoitti mulle nimilaput kaikkiin, joita en tunnistanut vielä lehdistään.

Katsottiin tilauslistani kukka kukalta läpi, että kaikki oli mukana.Sain kirjalliset ohjet mukaan ja paljon käytännön ohjeita.
Sitten he kaikki auttoivat auton pakkaamisessa ja sillä mielellä lähdin ja toivoinkin, että saisin tulla uudestaan. Kyllä toivotettiin tervetulleeksi.

Lähdimme hyvillä mielin poispäin, meillä riitti matkalla poikani kanssa keskustelua omistajasta, apulaisista ja kukista. Myönteistä keskusteltavaa.

Veimme kukat uuden "taimitarhani" sisätiloihin odottamaan uusiin multiin laittamista.
Tänään haimme sopivaa multaa taimille.Ei mustaa multaa ,oli kasvattajan neuvo.
Löysin multaa jossa oli kastelukiteitä ja lecasoramursketta seassa. 45 l maksoi 9.90e
Se oli parasta minun taimille.
Menin sitten istutuspuuhiin.Laitoin multaa niihin isoihin, suht matalareunaisiin laatikoihin niin paljon että sain taimen paakkuineen istutettua sinne multaan hyvin.
Kaksi 45 litran säkkiä multaa meni ja toiset 2 tarviin vielä.Huomenna ehdottomasti.
Jätin sisäverannalle laatikot aurinkoon, ikkunat on joka puolella.
Siinä totuttelevat viileämpään yöllä ja aamulla, iltapäivällä saavat annoksensa auringon valosta ja lämmöstä.
Ulos pääsevät vasta kun hallanvaara on ohi, ovihan saa päivisin olla auki, kun olen siellä.

Minä hoidan niitä hellyydellä, parasta taimilleni, kaikessa.
Aivan rehellisesti sanon ettei yhtään huonoa ollut mukana. Tiedän mitä ajattelette, sain hyvät, kun hain itse.
Siihen en voi sanoa mitään.
Tilauksessani oli lumihiutaletta, ahkeraliisoja, verenpisaroita, lobelioita, akileijoja, pelarguuneja, alppiruusuja, kannoja,liljoja, kurjenkämmeköitä, ym,ym.

Onnistumisen iloa
perjantai, 16. toukokuuta 2008
Kävin taas kerran siemenviljelyäni katsomassa.On ollut niin kylmää, lumisadetta ja vesisadettakin,että en ole kurkistanut sinnepäinkään. En laittanut enää suojaa, vaikka lumisadetta olikin ja oikein tuulinen myräkkä.

Nyt uskaltauduin katsomaan ja kas kummaa, lisää taimia näkysällä. Voin rehellisin mielin sanoa että n.1/5 osa on sellaista purkkia joissa ei ehkä näy mitään.
Ehkä-sanaa käytin siksi, kun olin huomaavinani jotain vihreän oloista jossain nurkkauksessa.

Siellä nimittäin on niitäkin talven yli olleita, mitä ei kaiken järjen mukaan saisi kylmäkäsittelyyn laittaa.

Tämä olikin koe.En siinä suuria häviä, kun joku ei idä.Ainahan ei idä, vaika tekisi kuinka ohjeen mukaan.
Nyt minulla on "oma" taimitarha, johon vien nämä kasvamaan.Ihanan vanha omakotitalo, hyvänkokoisella tontilla. Asuin ympäristö on uusasutusta ja vanhempia omakoti taloja.
Tämä talo on ollut häpeäpilkku ympäristölleen vaihtuvien asukkaiden vuoksi.Asukkaat itse myös ovat vaikuttaneet asiaan. Nyt siitä tulee mun taimipiha ja oma kotipiha on siisti.Ei rumentavia purkkeja ulkona. Eikä sisällä. Sieltä "taimitarhalta" sitten kannetaan kotiin omalle paikalleen vankkoja hyviä taimia.

Tonttia saan myllätä mielin määrin.Ajatus tietysti lentää siellä kesäpäivänä ja ajattelin josko hyötykasveja kokeilisi.
Tomaatti on ykkönen.Niitä lajeja on erittäin paljon, voisi kokeilla erikoisempaakin, kunhan vaan sopii tänne suomen oloihin.
Erilaiset salaatit olisi toinen varteenotettava lisä.Melonit olisivat mielenkiintoisia, mutta tällä tietämyksellä kaikista näistä on otettava selvää.
Ei vielä tahto riitä, tietoa myös lisättävä, mutta mitäpä ei oppisi kun haluaa.

Hyvä puoli tässä paikassa on sisätilat.Löytyy lämmintä ja viileää.Valoista ja pimeää.Kasvilampulla ja ilman. Toiveiden täyttymys ennen kuin ehdin toivoakkaan.

sunnuntai, 11. toukokuuta 2008
Hyvää äitienpäivää. Mitä se sitten tarkoittaakin. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin vapaaehtoisuutta.
Äitienpäivä voi olla myös rasite, niin äidille kuin perheenjäsenille.Yksi järjestetty päivä, josta kauppiaat hyötyvät.
Tilanne pahimmillaan stressaa etukäteen aviomiestä ja lapsia. Mitä äidile lahjaksi?

Äidillä voi olla odotukset korkealla, puolison on osattava lukea ajatuksia, osatakseen ostaa mieleisen lahjan, jota äiti voi näyttää muille naistuttavilleen

Minkälaisia on päivät ennen äitienpäivää, kun on ideoitava sellainen lahja joka tyydyttää.
Myös lahjan hinta voi kauhistuttaa, onko siihen varaakaan.Kuitenkin lahja on ostettava.

Sillä kuitenkin pääsee hyvin taas vuoden eteenpäin.
Tilanne on sama aikuisten lasten kanssa, jotka eivät ehkä ahkeraan ole käyneet vanhempiaan tapaamassa.
Äitienpäivänä voi kuitata koko vuoden, lahja, kukat ja kortti. Muutamat kauniit lauseet ja huokaistaan helpotuksesta, kun ollaan taas paluumatkalla.

Äidillekkin päivä voi olla stressipäivä, on huolehditava kahvitukset tuleville "vieraille", vaikka haluaisi tehdä ihan jotain muuta, tai vaikka olla vaan.

On äitejä, jotka haluavat vaan yhteistä olopäivää perheen kesken, johon tietysti kuuluu kotoa pois muuttaneet lapset miehineen ja lapsineen.
Siinä on kauneinta lahjaa äidille.
Joitain äitejä lapset eivät muista ollenkaan, ei koko vuonna, eikä myöskään äitienpäivänä.

Miksi tähdätä vain yhteen päivään. Äiti ON tärkeä, siitä huolimatta, miten lapsuusaika on mennyt.
Ilman äitiä ei olisi omia lapsia, jotka ovat niin rakkaita, ettei heistä luopuisi mistään hinnasta.
Ei olisi lapsenlapsia, joita mummina hellii.

Olen oppinut ymmärtämään omaa äitiäni.Hän on minulle rakas, mutta en laittanut korttia, en lahjaa.
En kärsinyt huonoa omaatuntoa, kun muut sisarukset olivat "muistaneet" äitiä kukilla ja lahjoilla.
Yhtenä päivänä.

Juttelin äidin kanssa tästä ja sain itselleni kuin lahjana äidin sanat.
Kerroin etten taaskaan muistanut kortilla tai kukkasilla ja äiti sanoi että me ollaan yhteisesti sovittu niin.
Me pidetään yhteyttä toisiimme, sanattomastikkin ja hän tietää sen.Hänkin ajattelee minua, rakasta tytärtään joka päivä. Meillä on erityis suhde, joka on sitä äitienpäivää joka päivä.
Hän kertoi arvostavansa sitä ja tietää että tämä kaikki on meidän välillämme aitoa.

Ihanaa kun on äiti, jota voi huomioida milloin vain 365:n päivän aikana.

On niin monta päivää käytettävissä.Lahja ilman mitään merkkipäivää on muistamisista parasta.
Mikä se lahja sitten onkaan. Mikään kulta tai hopea ei mene yli vapaaehtoisen, sydämestä tulevan muistamisen.
Onneksi monella naisella on aviomies, joka huomioi vaimoaan muulloinkin. Samoin lapsia, jotka muistavat äitiään kaikin tavoin, niin että äidille jää hyvä tunne, lapset välittävät oikeasti.
Mummin onnea on lasten ja lasten lasten muistaminen, aidosti ja muulloinkin kuin äitien päivänä.

Mitä tälläkin kirjoituksella halusin sanoa. Jos odotatte vain sitä tulevaa äitienpäivää, voi hyvinkin olla jo myöhäistä. Ehkä hän on poistunut luotanne ja paljon jäi sanottavaa. Mutta sitä sanottavaa ei millään ehdi kertoa yhtenä päivänä vuodessa.

Äidin päivää ympäri vuoden, sydämestä lähtevällä aitoudella, silloin voi korostaa tätä kaikkea juhlimalla äitienpäivää hyvällä omallatunnolla.

Epäonnistuminen
torstai, 8. toukokuuta 2008
Epäonnistuminen asiassa kuin asiassa on hyödyllistä ja kasvattavaa. Ei siis tarvitse tuntea kenenkään syyllisyyttä, jos joku asia ei mene niinkuin piti.
Se on kuitenkin tuloksekasta vain silloin kun epäonnistuja on vastaanottavainen ja haluaa oppia virheistään.

Miten meistä voisi tulla viisaampia asiassa kuin asiassa , jollei vastoinkäymisiä olisi, jos emme erehtyisi. Virheistä voi oppia, jos haluaa.
Entäpä jos ei ole ehtinyt vielä siihen pisteeseen, jossa mielessään pitäisi käsitellä asiaa rauhassa, miettiä miksi kävi näin, voinko paikata jotenkin ja miten teen seuraavalla kerralla toisin.

Mikä voisi viivästyttää tähän pisteeseen pääsemisen?
Toinen/ toiset vastapuolella olevat kanssaihmiset.

Tuleekin niin nopea vastahyökkäys, että hieman kuin lamaantuu, eikä pysty keskitymään olennaiseen.
Energia kuluukin puolustautumiseen, vaikka se pitäisi ohjautua oman sisimmän opinahjoon.
Purkaa homma palasiksi ja alkaa työstämään sitä niin, että kaikki mahdollinen oppi tulevaisuudessa käytetyksi saataisiin sinne minne se kuuluisikin.

Eipähän silloin tulisi samaa virhettä tehtyä uudestaan. Joskus ihminen on toiselle julma. Mutta ihmeellistä on se, että jos erehdyksen tekijä on muuten mieleinen, asia käsitellään toisella tapaa.
Tämä on valitettava tosiasia.

Vaikka harrastuksena on luonto, kasvit, siemenet, taimet ja kukkaset, ei nämä tee meistä erilaisempaa ihmistä.Eikä millään tavalla erinomaisempia.
Ehkä käväisin naiviuden puolella, täytyy myöntää, kun luulin että tässä harrastuksesa vähiten törmäisi eripuraisuuteen tai vihan/ kiukun purkauksiin.

Määrätyissä tilanteissa löytyy ihmisestä se toinenkin puoli, itse kullakin.Millainen se kelläkin on, paljastuu se vastoinkäymisissä ja näkyy kirjoituksissamme palstoilla.

Mutta opin taas lisää.Vaikka vähänkin, parempi kuin ei mitään.

Kun katson kylvöjäni ulkona, näen missä olen onnistunut ja missä en. Miksi en, siitä otan selvän, enkä toista samaa ensivuonna.

Kaksi kolmasosaa siemenistäni tällä hetkellä lähti itämään, se on paljon.Riippuu tietysti kylvön määrästä.
Vielä toiveikkaana odotan pienten taimien nousevan, se on täysin mahdollista.

Saan 30m pitkän kaistaleen luonnonkukille.N.metrin leveä. Riittää mulle, kunhan saan sen suunnitella itse.
Otan kuvat ennen ja jälkeen istutuksen. Eri työvaiheista.

Tuon metsästä luvan kanssa pieniä istutuksia omien kasvattien lisäksi.
Koko juttu voi mennä pieleen, epäonnistun ja viisastun taas.

torstai, 1. toukokuuta 2008
Kirjoitin Nuulle kommentissani että mielenkiintoni puihin on saanut jalansijaa sisimmässäni.
Pienestä siemenestä kasvaa vuosien myötä valtavankokoinen puu tai pienempi puu, joka jää olemaan vuosikymmeniksi, jos istutuspaikka on oikea.

Se oikea ei ole vielä löytynyt, mutta minulla on useimpia siemeniä, joista valita. Ehkä se ihan oma laji ei vielä ole näissä siemenissä. Mutta pian on.

Kun se puun siemen itää ja näyttää vahvuutensa, energistä elämää täynnä oleva taimi, se saa oman paikkansa siihen, missä toivon sen kasvavan isoksi .Aikanaan minä lähden, mutta se puu jää.

Se on muistopuu.

Laitan tietysti muitakin siemeniä alulle, mutta yksi on ylitse muiden.

torstai, 1. toukokuuta 2008