maanantai, 31. elokuuta 2009
Tänään teen taas sellaista turhan homman kuuloista. Mulla on ne kaksi penkkiä vielä purkamatta ja aloitin siitä, jossa on pienimmät taimet.
Kahdessa tunnissa sain vasta kolmanneksen irroitettua, kahteen kasaan.Isommat ja pienet.

Sormet puutuivat niin että tauko oli paikallaan.Toivon etä saan tänään kaikki pois siitä penkistä ja sitten möyhään sen ja laitan puutarhamultaa lisää.
Ajattelin kastella vielä laimealla lannoite vedellä, sitten istutan ne pienet siihen penkkiin, isommat taimet tulee ihan eri penkkiin, jolle on käsittely annettu.

Ainakin huominen päivä menee siinä.
Vielä oikealla puolella on penkki aivan täys taimia, olen näistä jo kirjoittanutkin.
Siinä menee ainakin kaks päivää, ennenkuin penki on perattu.

Paitsi, huomenna lähden kyläilemään, tulee taukoa istutukseen. Kumpa olisi lämmin syyskuu.
Löysin lisää puiden taimia ja vein ne omaan "metsään" kasvamaan.

Nyt lähdetään käväisemässä isännän kanssa marjoja katsomassa ja ihan vaan kävelemässä metsässä pienen lenkin.

sunnuntai, 30. elokuuta 2009
Eilen käytiin Klamilassa, Haminasta n.20km eteen päin.Oli kummitytön ja hänen siskonsa syntymäpäivät.6v. kummityttö ja 10v sisko. Pojan kanssa yhteinen kummilapsi.

Heidän kotinsa on ihana paikka, äiti siellä on hyvin luonnonläheinen ja idearikas. Vanhemmat tyttäret on perineet tämän taidon ja leikittivät ja kilpailuttivat lasten vieraita, jopa meitä aikuisiakin.

Heillä on oma metsä siinä vieressä, joten sienet ja marjat ohjautuvat oikeaan paikkaan.
Kaikki ei halua marjastaa ja sienestää, mutta siellä lapsetkin on mukana keräämässä.
Lasten äiti on minun ystäväni niin pitkältä ajalta, kun hän oli 13v. Minä olin 25v ja asuimme kerrostalossa.
Hän hoiti alle vuoden ikäistä poikaani jos piipahdin jossain ja muulloin olimme yksissä muuten vaan. Muistan kun leivoimme meillä ja pidettiin talon lapsille pikkujoulutkin kerran.

Ystävyys on säilynyt muuttumattomana näin kauan, arvostan sitä suuresti.
Kunnia-asia oli kun pyydettiin nuorimmaisen kummiksi. Käymme 3-4 kertaa vuodessa siellä, nyt mennään syyskuussa takaisin tutkimaan metsää.

Löysin heidän takapihalta haravoidun kasan jonka toivoin olevan menossa roskiin. Siinä oli hiekkaa ja metsämujua, just mun penkkiin ainekset.
Naurettiin kun roskakasa kelpasi ja lupasin korvata sen myöhemmin, kun tulen katsomaan metsän antimia.

Kun luvan kanssa saa metsässä käydä, omistajan mukana ollessa, on hyvä omatunto.
En halua heitä hyväksi käyttää, korvausta vastaan jotain kivaa pyydän.

Hannelen kasvit ovat melkein kaikki maassa, vielä pitää tehdä metsämaastoinen alue, johon saan sellaiset taimet laitettua.

Enhän ilman siementilauksia päässyt nytkään. Mutta ne on tarkoin suunniteltu.
Köynnökset ovat puiden jälkeen ensisijaisia. Köynnöksille tulee oma alue ristikoineen.

Puun siemeniä kasvatan ja on aikaa odottaa kun niistä taimia tulee.
Minulla on se 5m penkki tyhjän näköisenä, jossa on siemenet jotka eivät tänävuonna itäneet, sekä kaikista kipoista mullat, jos vaikka vielä on taimia tulossa.
On vielä toinenkin, 1,5m pitkä, kun kaikki mullat ei mahtuneet siihen isoon penkkiin. On muuten paksusti multaa kummassakin.

Sinne on ilmaantunut joitain taimia, jotka nyppään taimipenkkiin. Nyt kun kylvän sinne uusia puunsiemeniä, syyskuun puolvälissä, merkkaan ne ja sitten voin seurata miten ne tulee taimelle.Ensikesänä vai seuraavana.

Aina mieluummin ostan siemeniä, kuin valmiita taimia. Eri asia oli Hannelen taimet.
Aamulla satoi vettä, nyt on selkeää ja lähden istuttamaan valmiita taimia omaan penkkiinsä, hiukan väljemmin.

Oikein hyvä aika, rikkiksetkin oli hyvä ottaa pois, kun oli kohopenkit.

perjantai, 28. elokuuta 2009
Nyt olen saanut Iirikset kotiin, 33kpl.5 jäi puuttumaan, mutta ei se tässä määrässä tuntunut.
Siellä nököttävät, talon eteläpuolella, pitkällä sivulla, johon isäntä teki penkin.

Ei hän tiennyt silloin että olen iiriksiä tilannut, mutta oli tosi tyytyväinen että saatiin kauniit kukkivat siihen istutettua.
Ei väliä milloin kukkivat, mutta siellä ne nyt on istutettuna.

Voi tuota taimien määrää. Otan irti penkistä, kottikärryn täys ja vien uutukaiseen penkkiin.Ei voisi kuvitella kuinka paljon voi olla taimia ihan 0,50m kanttiinsa alueella.
Satoja, ihan laskettuna.
Kaikki on elinvoimaisia, paitsi minä välillä.
Ei riitä että rakastan tätä taimi-istutusta, kroppa ei rakasta.

Aina pitää olla uusi penkki tehty ja se vaatii sen penkin tyhjennystä. Yksi penkki Hannelen tuomille kasveille piti saada, no ensin tietty muut sieltä pois.Ei siinäkään ollut neljännespenkkiäkään, mutta kottikärryllinen silti isoja taimia.

Ne piti istuttaa ensin ja huomenna tuoda jostain hiekkaa siihen penkkiin.
Yksi alue on sellainen johon tuon metsästä istutusalustaa määrätyille kasveille.

On selkeytettävä ajatukset tänne päikkäriin kirjoittaen.

Huomenna siis Hannelen kasvit penkkiin ja laput kunnolla näkyviin.
Sitten yksi tyhjä penkki mullitettava, jotta saan viereisestä penkistä harventaa kukat siihen.
Sen jälkeen on vielä kaksi penkkiä tupaten täys taimia, niille löytyy osalle paikka siitä missä ovat, loput vien päädyn perälle tehtävään penkkiin.

Niitä mokomia on tuhansia, mistä minä voisin tietää että kaikki itää.
Paitsi, ei liikaa yhtään, en luopuis yhdestäkään, ellei olisi tosi hyvä syy.

Huvittaa kun tyhjättyä multapenkkiä seulon kauan aikaa löytääkseni pienenkin taimen.
Taimi on joskus niin pieni että tuskin näkee että siinä on pienet juuret toisessa päässä.

No, ensivuonna saa kukkapenkkiä tehdä urakalla, että saa osan pois penkeistä.

Taimenvaihto juttuunkin olis kiva ensivuonna osallistua, olis ainakin mitä toisi sinne.
Mutta ekakertalaisena ja minuna on vaikea lähteä sellaisiin tapahtumiin.

Olen jo aloittanut ensi vuoden suunnittelut, kirjoitan niistä sitten seuraavaksi.

tiistai, 25. elokuuta 2009
Kyllä muuttuu mulla jutut äkkinäisesti. sanoinkin vuokratilat irti, ennen kuin ehdin alkaakkaan.
Isäntä alkoi työstämään mulle varastotilaa ja saan kotitontilta tilaa ruukuille.

Oli kai pien tönäisy siihen suuntaan että tarvitsen oikeasti tilaa omillekkin tavaroille.

Vielä uus kiva juttu, kun hän suunniteli muutamia alueita kukkapenkeiksi.
Kotona mieluummin teen kaikkea tätä, vasinkin kun voimavarat on vähän hukassa.
Meillä on kiva yhteisymmärrys nyt ja en havittele lisätilaa enää mihinkään.Täältä kuulemma löytyy.

Päiväkirjani alusta tähän päivään on tapahtunut paljon, vielä enempi yhdistäviä tekijöitä.
Mieheni ei arvannut alussa että olen näin tosissani, eikä ihan heti tietty uskonut että kukkia tulee noin paljon.
Nyt on luottamusta saavutettu määrän ja laadun kanssa, sekä minun mielialan hyvinvointi on näkyvää, kun saa olla kädet mullassa.

Nyt olen uusinut suurimpaan osaan jo mullat ja lannoittanut, talvea varten.
Kaikki viimevuotiset on uusissa mullissa, nyt aloin tämän vuoden satoa laittamaan talvikuntoon.

Vähän kerrassaan joka päivä, enempi tarvis tehdä. Nyt on hyvät ilmat, joten pitäisi ne hyödyntää.
Tänään en ole vieläkään mennyt ulos, pitää kerätä voimavaroja jotta jaksaisi.

Uusia taimia onkin kiva istutella uuteen penkkiin, kun siellä on sellaisia joita vain toivoin tulevan taimelle, en ihan uskonut.
Nyt kun saavat väljempää tilaa, kasvua vielä tapahtuu, ennen kylmiä.
Kyllä tässä päädysä on hyvin tilaa vielä ensivuoteen, sitten saa tilaa lisää, kun siirtyy usiin kukkapenkkeihin osa noista.

Harmitti, kun ihan uusi läppärini piti jo viedä korjuuseen, sippas kesken koneilun. Piti laittaa kuviakin, mutta sain nyt tämän käytetyn siksi aikaa, eilen, voin tällä laittaa niitä kuvagalleriaan.

Mutta paras kai lähteä sinne penkkiin, jotta kukkaloistoa olisi ensivuonna enemmän.

tiistai, 18. elokuuta 2009
Aikamoinen muutos. Ensin harrastustilana oli omakotitalo tontteineen, puutarhasuunnitelma, joka oli tarkoitus aloittaa keväällä.

Nyt aloitan keskellä 1,5 metristä ruohikkoa, pajupensaan juurella. Olen onnellisempi kuin siellä mökillä.
Kunhan sateet loppuvat ja tuuli on kuivattanut kauniit luonnonkukat sekä omat, sellaisena päivänä alkuillasta alan keräämään kaunista ilma-ja muuhunkin kuivatukseen.

maanantai, 17. elokuuta 2009
Onnistui tilojen vuokraus, Liiankin siisti paikka, melko uusi rakennus. En olisi noin hyvää tilaa tarvinnut, mutta kyllä siellä kelpaa varastoa pitää.

Pesen ja puhdistamn kaikki mitkä sinne vien. Lattian suojaan hyvin jos on sellaista,josta voi jäädä jälki tai naarmu.

Paitsi varastona, aion laittaa sinne ilmakuivaukseen kimppuja.
Vien myös mikron ja mikroprässin, sekä silikageelin. Laitan työpöydän, jolla voin askarrella mitä sitten teenkin.

Yksi tytöistäni voi myös harrastaa siellä omiaan, hänellä on taiteilija luonne ja mielettömät taidot esim.hiilipiirroksissa. On innostunut kaikesta käden taidoista ja työssään on mitä mainioin lasten kanssa.
Sitten katsottiin ulkotilaa.Mieletön pelto korkeaa heinää. Valitse tuolta tila itsellesi, sanoi vuokraaja.

Katselin hetken sitä peltoa, en ollenkaan sillä silmällä että voi kauhistus.
Näin siellä etäämpänä pajupensaan, se ratkaisi. Tuolta, näytin ja mentiin ruohikossa katsomaan miltä näytti.

Se oli hyvä.Vuokrasin 4m x 4m alueen. Lupailin kyllä laajentaa pikkuhiljaa, jos käyttäjää ei löydy. Sopi vallan hyvin.

Ihanaa, on vajaan kilometrin päässä. Siinä samassa toimii ihana liike, ihan mieletön tuuri taas.
Puutarhailen sen pellon näillä omilla kasveillani, ensvuonna, kun saan siihen kastelulaitteen.

Olen aloittanut puiden kasvatuksen ja niitä astiataimia aion siihen viedä.

Ilahduin kun isä lupasi kotitalostani erikoisista puista alkuja. heille on parikymmentä vuotta sitten, ellei enemmänkin, tehty oikein iso puutarhasuunnitelma.

Upea lehmus oli siellä ja Salava, piilipuu. Muitakin, joista haluaisin alkuja.

Uudelle lehdelle on tullut kerrottua pettymykset ja odotukset sekä onnistumiset.

Mitä hyvää onkaan tapahtunut puutarha-alalla, voisin sanoa että oma innostukseni ja aktiivisuuteni kattaa siitä varmaan ison osan.

Kuvagalleriaan saan taas joitain kuvia.
Toivon mukaan huomenna.
Tästä päivästä en oikein muuta muista.

maanantai, 17. elokuuta 2009
Meillä nuoret herää joko 6.30 tai viimeistään 7.00, vaikka koulu alkaisi kymmeneltä.

Illalla toinen pojista, kahdeksannella luokalla, sanoi illalla että mun on herättävä seitsemältä, kun hän keittää mulle aamukahvia.
Yritin pyristellä irti siitä, mutta ei. Aamulla tuli sitten herätys ennen seitsemää jo.

Nukahdin siinä kuitenkin, mutta mies herätteli ja patisti alakertaan.

Seitsemältä puol unessa tulin alakertaan.Mutta 2 mukia kahvia vei kyllä väsymyksen.

Hyvä näin päin, lapset huolehtii itse heräämisestään.

Lukio-tyttö menee joka aamu kahdeksaan ja herää kuudelta.

Se, että mut herätellään seitsemältä, eikö se kerro että haluavat juoda kahvit mun kanssa ja on kiva aamu lähteä kouluun.

En siis aio harmitella sitä. Ulkona ei juuri nyt sada, voin alkaa aamun tuolla harventamassa.

Puutarhasta sen verran että kyllä mulla on kukkaa. Osa on jo kukkinut, mutta tällä hetkellä kukkii koristetupakka, erilaisia neilikoita, pieni ihana kellokukka, klarkia, jotkut maksaruohot, kiinanruusu, joku lilja, en muista kaikkea.

Siksi tarvitsisin tunnistajan näille kukille. Laitan sitten uudestaan niitä tikkuja, sievempiä.

Nyt on löydettävä patras paikka villapajuilleni. Maanpeittopaju on lähtenyt hyvin kasvuun, verkkolehti paju myös. Niin ja talvikkipajut.

Miehelleni ostamat 3 metriset pajut ja riippapoppelit lähti hyvään kasvuun.

Meillä on ollut tänäkesänä puutarhakesä.

Mulla on suunnitelma saada tehdä jonkinlaista puutarhasuunnitelmaa, mutta vain osissa.
Jos unelmni on jonkinlainen puutarha, täällä kotona on sen paikka.

Mökiltä piti tuoda mun varastoidut , kotiin mahtumattomat tavarat. Lisäksi on aivan mieletön määrä erilaisia purkkeja, joille ei löydy paikkaa.

Menen tänään katsomaan yhtä varastoksi sopivaa paikkaa tuosta läheltä.Siinä olis ilmakuivauksillekkin tilaa.
Myös pientä ulkotilaa saisin sieltä.Voin jotain laittaa kylmäkäsittelyynkin.

Kiva päivä alullaan.

sunnuntai, 16. elokuuta 2009
Voi kauhistus mun kirjoitusta. väsyneenä ja kipeänä ei pitäisi kirjoittaa mitään. Edellinen kirjoitus on ihan nollatoleranssista.Lauseista ei saa kunnolla mitään selvää, en itsekkään. Aina en ole jaksanut lukea läpi, niinkuin pitäisi.

Vähän vielä kuitenkin tuohon vierailuun palatakseni, menimme uudestaan katsomaan pikkutaimipenkkiä.
Hannele ei heti ymmärtänyt että minä olen ne taimi kerrallaan siihen istuttanut.
Ajatteli kai että olen siemenet kylvänyt niin riviin ja ovat vasta putkahtaneet maanpinnalle.

Juttu paljastui, kun siellä oli joku kiinnostava hänelle ja minä sormenpäällä kaivoin sen ylös penkistä.
Sanoin kait jotain sellaista, mistä Hannele huomasi kysyä olenko jokaisen taimen laittanut yksitellen penkkiin.

Niinhän se oli ja kaksi penkkiä on ihan täys pieniä taimia.
Ensimmäiset istutukset ovat jo isoja, ne pystyi lannoittamaan jo kanankakka-merilevä lannoitetteella.

Nyt ei vielä ole niin syksy, ettenkö voisi vielä kerran sitä heitellä.penkkeihin.

Hannele miehensä kanssa oli lähes kolme tuntia meillä, aika kului kuin siivillä, joo, silloin kun se kello vois vähäksi aikaa pysähtyä.
Heidän tuomat taimet kun oli katsottu ja laputettu, alettiin tutkailemaan minun taimia. Koko sen ajan.

Mulla oli kyllä kahvinkeitin päällä, mutta vasta vähän ennen lähtöä menimme kahville ja se hetki oli lyhyt. Heidän oli aika startata pohjoissuomea kohden.

Kun saan kuntoon penkit, pyydän Hannelea tunnistuskäynnille. Saa jokainen nimensä, voisin joitain myydä pois jos on liikaa.

Voi kun olisi tilanteet toisin näillä palstoillakin, olis ollut kiva vaikka joku kasvien tunnistus päivä viettää kauniina elo-syyskuun päivänä.

Tietty oli aivan mahtavaa jakaa ilo oikein puutarhaihmisen kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

sunnuntai, 16. elokuuta 2009
No niin, ensimmäiseksi esitelin Hannelelle 5 pesuvatia, joissa oli kuin olikin voikukka vauvoja.
ne oli myös mökillä, enkä kyllä muista mitä niihin olen laittanut.
Yhdessä oli aroniaa, toin sen Käpylästä luvan kanssa, kun kävin siellä

No, niitä hannele katsoi yhtä tarkasti ja vähättelemättä. Tunnisti oikeat voikukat mutta löysi yhdestä puuntaimen.Kannatti. Voikukat saattaa pieninä näyttää joltain muulta kuin voikukilta.

En ole nähnyt naista, joka ymmärtää tämän kasvien varmistuksen vaikka olisi kyseessä voikukat.
Johan vapauduin ja selitin vasemman puolen todella kesken eräistä projektiåäätyä.

Puutarhavajan vasen puoli on laittamatta penkikisi vielä, kun multa ja suodatin kangas loppuivat.
Siellä oli vielä multakippoja.muutamista oli vielä mullat kaatamatta ja rippunen taimia on taas noussut.

Samanlainen tyhjän näköinen penkki on vajan oikealla puolella, 5m pitkä ja 2m leveä. Sinne laitoin loput mullat purkeista joissa ei ollut enää taimia.
Vaikka kyllä niitä sittenkin löytyi vielä.

Se penkki saa olla ens talven vielä, katson nouseeko siemenistä vielä jotain. Annan syksyyn asti aikaa ja aina kun tullee taimi, noppaan sen taimipenkkiin.Penkissä on kyllä paksulti nyt multaa, mitenhän pienemmät sieltä alta osaa tulla-

Maasta se pienikin ponnistaa.

Sitten näytin penkit, joihin olin kylvänyt taimeni, sentin taimet ritirinnan, kaksi penkkiä niin.Saavat kasvun aikana tukea toisiaan.

Hannele tunnisti paljon sieltä ja löysi sellaisenkin mitä h''änellä ei ole.Myöskin seuraavasta penkistä jossa taimet kyllä voi hyvin, mutta harventaminen on pakko jo tehdä.
Hän ei tuomitse, nauroi vaan hyvän tahtoisesti kun olen skarpannut näin aloittelijaksi paljon taimia.

En kuullut yhtään negatiivista, vaan hyvällä yhteisymmärryksellä katsottiin mun joka taimi läpi.
Niitä täpötäys penkkiä oli kolme pienempää ja sireenipuskan etualassa ja molemmin puiolin.
Sitten on ainakin 5m penkki, täys kuin turusen pyssy.
Sen ja seuraavan penkin välissä on koivu ja pääty tonttia, kukkamaata on n.3m.

Voi että, en usko Hannelen teeskentelevän, kiinnostuneena hän tunnisti kasvaja mutta mieleen jäi vaan Anis iiso, kun on niin nokkosen näköinen.Jatkettava huomenna, merkit loppuu.

Mukaaan sai vaan kolme mieleistä.Toivon että hän syksymmällä tulee ajan kanssa ja laputetaan kaikki tunnistettavat lajit.

lauantai, 15. elokuuta 2009
Jep, nyt on ensimmäinen suht hyvä aamu tällä viikolla.
Voisin kertoa mistä alettiin kierroksemme.

Tietysti kierros aletaan pienimmästä sekä mitättömimmästä sinne ns.parempaan suuntaan.
Siksi ns.koska ei mulla ole vielä sitä "parasta".Menee parivuotta ainakin vielä, ennenkuin nämä vuodet näyttää olenko päässyt eteenpäin vai lopettanut kokonaan.

Mikäli se riippuu minun terveydestäni, niin niinkauan kun olen tälläisessä kunnossa, jatkan tietty.Koko ajan "minun" ylöspäin.

"Vihreänä" on helppo kirjoitella, kun voi pistää kaikki muistiin alusta asti ,niinkuin olen tehnytkin. Muistista vielä löytyy, kun heti kirjoittaa.

Paitsi istuttamieni taimien merkkaus. Siinä tein äkkinäisen liikkeen, kun ne tikut näytti tontille kuulumattomalta isännän mielestä.
Ei minun olisi tarvinnut niin nokkiini ottaa, hän saa sanoa jos joku häiritsee kodin pihan kokonaisuutta.
Ensin annoin olla, jotta tunnistan, mutta sitten nypin kaikki pois ja ajattelin että eipäs häiritse enää.

No, onneksi on kaikki kansiossa, kyllä ne tunnistaa, kun ovat isompia ja tiedän mitä ainakaan en ole kylvänyt.

Kansiossa ne on mulla järjestyksessä, jokaisen firman ja ystäviltä/kavereilta saadut alkaa jokaisen kohdalla A-kirjaimesta.

Tästä sain Hannelelta hyvää palautetta. Vierailun aikana siitä oli jopa pieni hyöty, kun löydettiin OENOTHERA, mutta mikä??
Hannele tiesi mikä se ei ole. Kansiostani oli helppo kirjaimen mukaan katsoa läpi, mitä olen kylvänyt.
Sieltä löytyi sitten se mahdollinen ja minulla oli ilo ja kunnia antaa se löydetty hänelle. Minulla on niitä varmaan lisää, kunhan kasvavat.

Se on mahdollisesti OENOTHERA pilosella ''Yella Fella''.On vain odotettava kun kasvaa ja Hannele voi sanoa varmaksi, mikä se on.


Mutta alkuun takaisin. Minä kirjoitin niin mutkan kautta että on vähäksi aikaa lopetettava, kyllä tässä ajassa kerkesi tulemaan huono olo.

keskiviikko, 12. elokuuta 2009
Nyt voin palata ajassa taaksepäin, sunnuntain vierailuun. Todellakin, lukiessani tätä kirjoitustani täällä, olennainen puuttuu.
No,olemme pitäneet yhteyttä tasaisesti tämän vuoden aikana.

On tullut kerrotua harrastuksestani omalla innostuneella tavalla. Nyt, odotellassani heitä, iski pieni paniikki vähäksi aikaa, kun muistelin mistä kaikesta ollaan juteltu puhelimessa ja s.postissa.

Aamulla oli vielä tyhjät kipot siellä täällä ja katselin omia penkkejäni pienessä apua-elämyksessä.
Odotellessani tuli sitten olo että mehän tunnemme toisemme, vaikka emme ole nähneetkään.

Turha ottaa paineita, kun olen vasta alkutaipaleella. Enhän mitenkään ollut kerennyt harventamaan viimevuotisia ja osaa tämänvuotisia taimia. Miten ne näyttikään nyt vain pehkolta, jossa on vähän kaikkea.

Kun iso auto meidän kohdalla hiljensi, tiesin heti että he ovat löytäneet perille.
Kaikki jännitykset oli jo hävinneet kukkapenkissä.

Kyllä siinä hetken katseltiin toisiamme, käykö mielikuvat toisistamme kuinka yksiin todellisuuden kanssa.
Sehän on selvä että mielessä on jonkinlainen kuva kehittynyt äänen ja viestittelyn perusteella.

Sitten kunnon ystävän halaus, onnessani heidän tulostaan ja Hannelen ensi tapaaminen.
Hänen miehensä kanssa kättelimme, reilu ja rauhallinen tyyppi.

He kyllä täydentävät toisiaan, se on sanottava.

Hannelesta huomasi oitis että organisointikyky on vahvoja puolia. Hienovaraisesti ja määrätietoisesti palautti keskustelun oikeille raiteilleen, minun puheeni poukkoillessa. Siihen puoleen olen onneksi osannut kiinnittää niin huomiota että huomaan pienestä, koska eksyn aiheesta.

Ensimmäinen yllätys oli tuliaiskukka. Hannele nosti syliini valtavan Dhaalian, jossa oli niin iso kukka, etten ikinä ole voinut kuvitella sellaista olevankaan.
Läpimitta 22cm. Toinen kukka oli puolaukinainen ja nuppuja.
Mitäs siinä saa sanaa suustaan, kun vaan katsoin kukkaa sylissäni.

Sain sen sentään verannalle lykättyä, tiesin että he olivat jatkamassa matkaa ja taimet oli vielä kaikki katsomatta.

Sitten sain ison puskan pajuja, erilaisia.Ne on vedessä vielä, enkä muista mitä ne ovat.
Saan sen tietää, kun tulevat reisusta. En muista, kun vaan kuulen nimet, on ne laitettava paperille.

Sitten vaan alkoi ilmaantua taimia nurmikolle. Hassua sanoa taimiksi sellaisiakin jotka ovat jo yli polvenkorkeuden.

Näinhän että kuormassa on kirkkaasti yli sen mitstä oli sovittu.
Lähes kaikki oli merkattu hyvin, joihinkin laitoimme numerot, koska ne oli hyvin vielä listassa ylhäällä.

Kyllä tämä oli kaikkien aikojen ihmeellisin taimenvaihto-tapahtuma. Eihän minulla mitenkään voinut olla hänelle vastineksi mitään.

Kun kaikki oli käyty läpi, lähdimme katsomaan minun taimipäätyä.
Ette usko mitä hänelle ensimmäiseksi esittelin.

Pakko jatkaa huomenna, jos olen kunnossa.
Olen kahtena päivänä ollut Vantaalla mangnetikuvauksissa, tänään oli kivuliaat kaularangan taivutuskuvat.
Pitäisi olla aamulla valmiina 5.30 lähtemään Tampereelle pään ja rintarangan kuvauksiin.
Pelkään että päänsärky alkaa ennen sitä, se olisi katastrofi.

Ajat on saatu elokuussa sinne väliin, en mitenkään saa uutta aikaa pian jos huomenna en olisi kunnossa.
Siksi on lopetettava kirjoitus tähän.Mutta jatkan kun olen voimissani.