sunnuntai, 29. elokuuta 2010


Laitan tähän ruusujen nimet, jotka hain.

- ''Herttoniemi''
- ''Olkkala''
- ''Onni''
- ''Pohjolan Kuningatar''
- ''Lac Majeau''
- ''Caerulea''
- ''Schneekoppe''
- ''Marzipan''
- Torniolaaksonruusu Rosa cinnamomea ''Tornedal''
- Apteekkarinruusu ''Officinalis''
- ''Suzanne''
- ''Henry Hudson''
- ''Pappilan Neito''
- ''Hautasaari''
- ''Louise Odier''
- ''Tuscany''
- ''Belle de Crecy''
- ''Charles de Mills''
- ''Ruskela''
- ''F.J.Grootendorst''
- ''Salolaakso''
- ''Jenny Duval''
- ''Hippolyte''
- ''President de Seze''
- Karjalanruusu, Rosa acicularis
- ''Schnee-Eule''
- ''Blush Damask''
- ''Ruuhijärvi''
- ''Schneeberg''
- ''Dart''s Defender''
- ''Posliinikaunotar''
- ''Else''
- ''Totenvik''
- ''Papula''
- ''Juhannusmorsian''
- ''John Davis''
- ''Aurora''
- Viljaminkeltaruusu, Rosa x har.''Williams'' Double Yellow''
- ''Therese Bugnet''
Yksi nimi puuttuu.
.

lauantai, 28. elokuuta 2010


Ruusut on nyt sijoillaan. Hyvä niin. Mitä sitä sen enempää pohtimaan. Jos nyt en saanutkaan toteuttaa itseäni, ei se minun maailmaa kaada.

Mutta haluan antaa itselleni mahdollisuuden edelleenkin luoda jotain uutta. Saan palata siihen alkuinnostukseen, joka oli ruusuja suunnitellessa.

Pidän siitä tunteesta kun edessä on kuin tyhjä arkki, jossa ei ole piirtoakaan. Eikä aavistustakaan mitä siihen tulee. Tiukat rajat, vapaat kädet ja annan mielikuvituksen lentää.


Sellainen "olla vaan"-olo ei ole mun juttu. Mielenkiinnolla odotan sitä ahaa-elämystä, kun lamppu syttyy.

perjantai, 27. elokuuta 2010


Ruusutarinan loppu-osa.

8 ruusua on istuttamatta ja niille on jo paikka katsottuna. Isännällä on kullan arvoiset suunnitelmat, jossa on käytetty taiteellista silmää. Aikaa suunnitteluun, fyysistä voimaa ja uskon että lopputulos on hyvä.

Olin kaksi päivää tuolla lempipaikallani, sohvalla jonka saa ihan nukkuma-asentoon. Voin myöntää, että itkukin tuli, kun asiat eivät menneet niinkuin olin suunnitellut.

Kun sain kaiken ylimääräisen veden pois päästäni ajatukset selkeni.

Aloin ajattelemaan asian toista puolta. Tiedän miten tärkeä ihmisen mielelle on innostuminen jostain asiasta. Kun saa itse suunnitella ja toteuttaa. Niin ja on millä toteuttaa.

Perääntyessäni suunnitelmastani innostus ruusuista kanavoitui suurimmassa määrin mieheeni.
Hienoa kuunnella ja katsella sitä touhuamista.
Onnellisuus on molemmin puolinen. Hänellä kodin kaunistus myös ulkopuolelta on tärkeä asia ja ruusut ovat sitä, mitä hän halusi tontillemme.

Itse olen onnellinen kun olen saanut myötävaikuttaa siihen ja en ole yhtään harmissaan enää.

Loppu hyvin kaikki hyvin ruusutarinassa.

torstai, 26. elokuuta 2010


Jatkoa ruusutarinalle.

Minä olen omat suunnitelmat ruusujen osalta kirjoittanut täällä varmaan moneen kertaan.
Niin tein isännällekkin, kierrettiin tontti ja kerroin suunnitelmani.

Näytin kuinka monta ruusua tulisi siihen taimiprojekti-päätyyn. Myös halusin paskanmarjapensaan pois etupuolen kulmasta. Laittaisin siihen ruusun. Joka väli käytiin läpi ja hän vaikutti tyytyväiseltä. Halusin pitää sen omana alueena, kun ei muutakaan ole.

Kerroin myös että haluaisin ruusuja pitkälle sivulle, siihen kohtaan missä on avointa. Näkösuojaksi. Kuin myös että siirtäisin sinne sivulle korkeimpia perennoja,. Siinä mietittiin ja pähkäiltiin, ei ollut aivan samaa mieltä.

Hän haluaa siihen pensas-aidan. Ok, mitäs mulla siihe

Tuli seuraava päivä. Olin tietty väsynyt pitkästä matkasta, mutta kiva olo, kun ruusut viimein olivat kotona.
Isäntä otti ruusut autosta ja kun oli hänellä joku asia keskeneräinen, niistä alettiin keskustelemaan vasta illalla.

Ensimmäinen shokki oli, kun hän innostuksissaan laajensi omaa projektiaan Ruusuja menikin 25 kpl.
Samalla kertoi että hänestä sopisi kaksi -kolme ruusua toiseen paikkaan ja vielä takapäätyyn muutama.

Siinä vaiheessa ymmärsin että meidän kiertely oli ollut aivan turhaa.

Eilen olin tosi kipeä ja kipeänä vähän herkkäkin. Mutta ruusukeskustelu jatkui. Hän oli niin innoissaan niitä ruusuista, ettei suorastaan mennyt yli oma innostukseni.

Katsoin hänelle listaan värit, jotta tietää suunnitella sen mukaan. Samalla hän pyysi että katsoisin itselleni mieleiset ensin, kaksi ruusua.

Paskanmarjapensaan paikalle ja yksi ruusu tuohon taimipenkin ensimmäiseen väliin.
Mitäs siihen voi sanoa.

Oli muutenkin kurja olo ja jokaiseen piti katsoa värit ja halusin vaan pitkäkseni. Kyllä hänestä tuntui kurjalta sitä pyytää ja minä kyllä itse tarjouduin.

Istutus ei olisi onnistunut ilman värien luetteloa.

Kerroin että en laitakkaan niitä ruusuja sinne, että olen muuttanut suunnitelmaa.

Siinä vaiheessa olikin muutettava suunnitelmaa. jatkan vielä huomenna tätä.

Jos joku haluisi kommentoida tähän astista, olis kiva jos vasta sitten kun tarinani on kerrottu loppuun.


Hän oli ihastunut ruusujen määrään ja tekikin uuden suunnitelman

keskiviikko, 25. elokuuta 2010


Tarina ruusuista, jossa suunnitelma teki häränpyllyä.

Tästä on jo aikaa, kun tein ruusutilauksen. Käytin siihen paljon aikaa, pariviikkoa ainakin.

Aina sain tietoa sähköpostilla paikasta, johon tilaus meni. Paljon uutta asiaa ihmiselle joka ei ole niiden kanssa ollut tekemisissä.

Halusin yhden osan olevan luonnollisempia, löytöruusuja.

Sellaisesta valikoimasta oli mielenkiintoista valita ja hylätä. Uudestaan ja uudestaan. Väreillä oli tietysti oma osuutensa ja kukan muodolla.

Suunnitelma pyöri päässäni, miten ja mihin laittaisin.

Kuitenkin lähtökohta ruusujen hankkimiseen oli mieheni ihana idea jonka hän halusi ruusuista toteuttaa.

Halusin ne ruusut hänelle, koska omani tunnen ja hän ei koskaan niitä ostaisi. Ei tiennyt mitään tästä ruusuhankkeesta ennenkuin alkukesästä vai oliko kevätpuolta vielä.

Tiesin minkä verran hän niitä tarvitsi. Minäkin halusin omaa projektiani työstää ruusuilla ja sen mukaan tilasin että molemmille olisi mieluisat.

Tässä joku voisi sanoa, että jospa mieheni olisi halunnut katsoa mieleiset ruusunsa itse.

Mutta niinkuin sanoin, tunnen hänet ja 39 ruususta hän löytää varmasti ne mieleiset, koska kaikki on erilaisia. Tarve oli n.11-15 ruusua hänen projektiinsa.

Kyse on kumminkin yhteisestä kodista, joten kummallekkin riittää toteuttaa omaansakin, kun lopputulos vain osuu hyvin yksinn.

Olen ollut kipeänä tämän päivän ja lopetan ruusuista kirjoittamisen tähän, jatkan samasata aiheesta huomenna.

tiistai, 24. elokuuta 2010


Tänään sitten tein oulun reissun. Pitkä päivä mutta kannatti. Paikan päällä kannattaa käydä itse, on se vaan näkemisen arvoine taimimyymälä.

Esimerkillinen järjestys ja siisteys, niitä oli helppo katsella. Toin 39 ruusua, siinä riittää puhdetta täksi syksyksi.
Muutama jäi ensikesän toimitukseen ja joku vielä vähän pidemmälle.

Loma päivä oli täydellinen.Istutan kuitekin ruusut jo paikoilleen ja teen kohopenkit ympärille / väliin, jos ruusu on alueella kahden koivun välissä. Siitä saan suorakaiteen muotoisen penkin tai pyöreän.

Tässä tämän päivän tarinat, taidan olla vähän väsynyt. Lähdimme klo 8.30 ja takaisin olimme 23.30.

Huomenna lajittelen ruusut, annan miehellni projektiinsa sopivat ruusut ja itse pidän loput.
Kuvat on vielä käytävä läpi. Kivaa.

lauantai, 21. elokuuta 2010


Nyt on homma pulkassa. Harvennus suoritettu onnistuneesti, mutta ei voimia säästellen. En tietty malttanut olla niitä irroittamatta paikaltaan ja laitoin vielä kerran väljemmin.

Mistä sen voin tietää että lannoite noin nopeaan tehoaa. Kasvoivat taas toisiinsa kiinni. Ajattelin vaan ottaa pois niitä sieltä välistä, mutta huomasin että penkeissä oli paljon isoja, jotka varjosti pieneiä ja esti täydellisemmän kasvun.

Laitoin isoja eri paikkaan penkissä ja kyllähän ne pienetkin oli liian lähekkäin. Alku-illasta sain homman tehtyä ja kaikki kasteltua.

Lannoitus vielä, kun vaan sataisi ensin. Sain vielä siistittyä alueen ämpäreistä ja astioista.

Voi että on hyvä mieli. Taimet on hyvän näköisiä ja juuret myös. Tuli tutustuttua jokaiseen taas uudelleen. Oli ne ihan eri näköisiä, kun edellis kerralla.

Nukahdin melko pian kun tulin sisään ja aloin telkkaa katsomaan. Kolme tuntia. Nyt ajattelin lukea kirjan loppuun tänä iltana että pääsen uuden alkuun huomenna.

Kyllä siellä vielä sellaista pientä hommaa on. Talon toisesta päädystä, Daaliapenkistä on otettava vielä ne taimet omaan penkkiin, jotka aikanaan istutin sinne. Ne oli silloin pieniä, mutta nyt niistä on kasvanut mielenkiintoisen näköisiä isoja taimia.

Haluan ne neilikkapenkin jatkeeksi. Daaliat ja Gladiolukset laitan vähän tiheämpään, kun ovat niin harvan näköisiä. Mietin onnistuuko siirto vai kärsivätkö liikuttelusta, kun ovat kukassakin vielä.

Sitten ruskeita kuivia kohtia vois napsia pois niistä, missä on. Ei oikein enempää keksikkään.

Onneksi sain harvennuksen pois alta ennen ruusujen tuloa. Niiden värilajittelussa ja suunnittelussa menee aikaa.

Isäntä kaivaa kuopat, onneksi ei siihen tarvitse osallistua. Mutta mitkä saan istutus ohjeet, niitä noudatetaan.

Olen saanut jo syyskylvöön siemeniä ja vähän kevätkylvöönkin jo. Pikkuhiljaa ja harkiten keräilen mitä haluan kasvattaa.

Kovaa itsekuria, mutta auttoi valtavasti tuo taimien kanssa touhuaminen.

Ajattelin myöhemmin ottaa niistä merkkitikuista numerot ja laitan nimilistaa, mitä sieltä penkistä ainakin vois löytyä.

Vielä elo-syyskuun aikana joitain kukkia ilmaantuu. Kuvia saan laitettua vielä kuvagallerian puolelle. Laitan tähän uusimman kukan tämän talven siemenistä.

tiistai, 17. elokuuta 2010


Kyllä nyt on taimet kipeästiharvennuksen tarpeessa. Yritän tehdä sen mahdollisimman voimia säästäen ja saavat varmasti jäädä niille sijoille mihin laitan.

Kyllä tuolla tämä viikko hurahtaa, mutta lyhyt aika sille, että pääsee lomalle koko touhusta. Kalastusajat alkaa kohta olla parhaimmillaan ja sinne jo tekee mieli.

Kivoin on aina se mato-onki. Sitä kohoa ei kyllästy katsomaan. Meillä on kivan kokoinen vene ja onneksi traileri. Päästään Päijännettä kiertelemään.

Ei varmasti tule siellä taimet mieleen. Yhden viikon jaksaa touhuta, mutta kyllä sitten on saatava taimet talviteloilleen lanoituksen kanssa.

Ensiviikon maanantaina on lomapäivä, lähdetään tärkeälle matkalle ruusujen hakuun.

Muuta en tänä vuonna hommaakkaan, ellei sieltä nyt jotain tartu mukaan.

Mustikkapensasta tekis mieli ostaa ja vadelmia. Eiköhän kohta saa niitäkin edullisesti.

En aio tehdä ainuttakaan kimppaa minnekkään, mutta joihinkin voin osallistua, jos hyvä paikka löytyy.

En aio kasvattaa puuvartisia, jos tuolla tammien lisäksi jotain onnistuu, riittää mulle. Marjoja en haaveilekkaan enää kasvattaa siemenestä.

Perennoissa on muutama jota haluan, ne olen katsonut yhdestä siemenfirman luettelosta valmiiksi. lajeja alle kymmenen kumminkin.

Huonekasveja ja joitain tomaateja esikasvettelen keväällä. Ei liikaa puuhaa.

Syksyksi on jo idean poikasta. Mitä tehdä, kun ei tarvitse kylvää siemeniä purkkeihin? Jotain vallan muuta.

tiistai, 10. elokuuta 2010


Jo lähti neuroosit ja vapaus alkoi. Vettä on tullut vuoroin auringonpaisteen kanssa ja kasvit kasvaa silmissä. Ihan pikkuisiin on ilmestynyt kaksi kukkaa. Orvokki ja joku keltainen pieni.

Lannoitin eilen pikutaimet toisen kerran. harventamiseen alkaa olla tarvetta, mutta ensi viikolla. Nyt sitten nypin vaan ne ahtaammin olevat eri penkkiin.

Muistan mitä kävi viimeharvennuksessa. Nyt se on kivaa, kun ne taimet on jo isoja jotka istutin ensimmäiseksi.

Elokuu on varmaan vielä lämmin, joten kaikki kasvaa hyvin syksyyn. Odotan vielä kukkiakin elokuun lopulle. Vähän myöhässä, viimevuonna kuvasin asterit muistaakseni elokuun alussa.

sunnuntai, 8. elokuuta 2010


Vettä kaivossa on rajallisesti yhdelle päivälle. Yöllä taas tulee lisää ja päivällä taukojen aikana. Mulla on jo neuroosi tuosta kastelusta ja hellittää sitten vasta kun vettä tulee taivaalta kunnolla ja monta päivää.

En tiedä onko apua noista heinätupoista multapinnan päällä. Luulisin. Mutta en tiennyt mihin aloin kun niitä nyhdin tuolta pellosta.

Väsähdin alta aikayksikön. Ensin leikkasin heinäsilppua saavillisen. Imeytin hyvin veden niihin ja laitoin paikalleen. Pieni pläntti vaan tuli siitä satsista.

Ojassa likosi iso kasa heiniä, joita laitoin pitkään Daalia penkkiin, sipu tuli niiden pikkutaimien väliin, jotka istutin sinne penkkiin.

penkki on vieläkin vajaa ainakin 1/3. Köynnöskaaren edessä oleva Daalia penkki on tänään saanut alusensa kokonaan.

Mansikka penkistä puuttuu vieläkin pieni osa, tomattien alle sain eilen. iiris penkin laitoin ensiksi, sinne sitä vasta menikin.

Uusien taimipenkkien taakse olen laittanut vaikka kuinka, aina vaan on kesken. Neilikkapenkkiin en ole vielä saanut ollenkaan.

juurimuhkura-penkkiin en myöskään ole saanut laitettua ja en kyllä jaksa huomenna nähdäkkään heinätuppoja.

No, ehkä laiotan mansikkapenkkiin se pienen osan ja jos sen pitkän penkin 1/3 sais pois päivä järjestyksestä.

Sirpin onneksi löysin, jolla saan heinää paremmin, mutta 15 min. sitäkin jaksaa, sit on lopetettava.
Kannan ne vesipaikkaan ja laitan likoamaan. Kädet kyynärpäätä myöden mudassa ja jalat melkein polviin. Luulis saavan nyt kauneushoitoa jalat ja kädet.

Ei mitään hellepäiviä vastaan, päinvastoin. Mutta taimista on huoli, En millään pysty kastelukannulla sisältä kantamaan johtovettä.

Huomenna on uusi lannoitus taimille, joku auttaa siinä. 7 kannullista menee pelkästään uusille taimille.
Muita en nyt lannoitakkaan. Toivon että kukkasineen muistavat mua ens keväänä.

perjantai, 6. elokuuta 2010


Kesäpäivät jatkuvat heleteisinä muutaman sadepäivän jälkeen. orimattilan keskustassa vettä tuli minimaalisesti.
Kun menin sadeyön jälkeen seuraavana päivänä taimipenkkiin, multa oli aivan kuivaa märän pinnan alla.
Vettä tulee kaivosta, sillä on pärjättävä. Mutta penkit kuivaa nopeasti. En ole koskaan kokeillut kateviljelyä, enkä paljoakaan tiedä siitä.

Nyt ajattelin niitä penkkejä, jotka kuivuvat tosi pian. Meillä on vesioja tuolla takana, kunnon oja eikä sellainen rajaoja, kuin päätyprojektini takana.

Keräsin pitkää heinää isot kasat ja vein sinne ojalle. No, eihän sielläkään vettä kummoisesti ollut, mutta lätäkkö kuitenkin. Mutapohjalla.

Heitin heinät sinne veteen ja talloin ne märäksi, käänsin ympäri ja talloin taas, paljasjaloin tietty. Jätin ne sinne imeytymään.

Olin tehnyt heinäsilppua saavilisen ja uitin sen veneessä olevalla järvivedellä. Silppua laitoin penkkiin isojen taimien väliin, ensin olin kastellut penkin.

Sitten hain mutaiset märät heinät parilla saavilla ja laitan ne isommat sellaisiin penkkeihin joihin ne mahtuvat pitkinä rivien väleihin. iirispenkki sai sellaisen katteen ja penkki jossa on Daalioita ja Gladioluksia.

Pikkutaimipenkkien takasivulle laitan, koska sinne paistaa aurinko ja kasteluvedet valuu hukkaan sieltä. Mutta kun siinä on heinää, joka on kyllästetty vedellä ja mudalla, se kestää kauemmin kosteana.

Näin siis ajattelin. Tiedä häntä, kuinka paljon apua tästä on mutta kun kastelen, tuntuisi että pysyy kosteana kauemmin.

En ole koskaan tälläistä tehnyt. Pikkutaimille rakensin aurinkosuojan, koska helle on tosi julma noin pienille taimille.

Kukkapenkkejä parantelin sitomalla höllästi isompia puskia, jotka lakoavat sinne tänne. Ulkonäkö parani heti ja itselläni oli parempi mieli, kun ei tarvitse pelätä katkeamista.

Sitten olo oli ihan pläts ja oli pitkän tauon paikka. Nyt menen katsomaan noita penkkejä uudestaan, kastelen vasta illalla.

Yhtään ei voi ummistaa silmiään mistään taimista, isoista tai pienistä. Oikeasti ne on hengenvaarassa koko päivän. .