sunnuntai, 5. huhtikuuta 2009
VOI MITEN SULOISTA Kävin katsomassa ihan "silmästä silmään" mun viimevuotisia koulittuja taimia, jotka ihan itse, ensimmäistä kertaa ja kokemattomana siemenistä kasvatin. Vielä lumen alla, kylmässä. pelkäsin alkukeväästä, että olen liian suurellinen päiväkirjan nimen kanssa, kun kuvittelin että kylväessäni siemenen siitä ilman muuta tulee kukka. Kun kylvää paljon siemeniä, siitä tulee ajatus SIEMENISTÄ KUKKALOISTOON. Ihanan vihreitä olivat siellä penkissä. Ei siis vihertäneet uutta elämää vielä, mutta siellä ei ollut ruskeita mädäntyneitä raaskuja. Muistin kyllä kuinka niitä siihen penkkiin istutin, onneksi vain lähimuisti meni.

Koko päädyn kävin läpi ja katsoin kaikkea viimevuoden aikaansaannosta. Vitsit, että tuli hyvä olo.
Vein viimeiset siemenkylvöt ulos, 41kippoa erilaista lajiketta.

sunnuntai, 5. huhtikuuta 2009
Huomenta päiväkirja. Olen kauhuissani ja samalla onnellinen. Kauhuissani kun lumet on sulaneet kotona kylvöjen päältä. Niitä on täälläkin jonkin verran. Harakoita ei ole näkynyt, mutta ikkunasta katsoin ilmaa ja harakka hyppeli pihalla. Toisesta ikkunasta menin katsomaan onko niitä lisää siemenien kimpussa. Ei ollut.

Mutta kaikki oli paljaana.Viimevuoden taimetkin. Siinä sitten kauhu alkoi muuttua iloksi.Saadaan viimein kevät ja alkaa vihertämään.Kulkeminen tontilla on helppoa, ei tavitse kahlata.
Yksi taimipenkki on täynnä vihreitä nimisäletikkuja. Se on hauskan näköinen kun erottuu niin selvästi sieltä tontin reunasta.Siinä on vaikka mitä tainta.

Odotan että kasvaako hyvin viimevuoden kylvöt, istutin taimiakin aika myöhää vielä.
Kestikö talven vai ei. Tuntuu ikuisuudelta kun aloitin eikä mulla ole mitään vielä. Olen nyt kärsimätön. Lannoitusta mietin, että millä lannoitan. Olen vähän kysymysmerkkinä kun on niin monenlaista vaihtoehtoa. Minulla on hevosystävä, joka hommaisi sitä hevon peetä, kunhan vaan tietää millaisena. Kompostoituna tai kuivana , kuinka se sanotaan, vois saada, mutta ne roskat tulee mukaan.
Kanan sellaista huolisin mieluummin. On mentävä lannoituspuolelle keskustelemaan.

lauantai, 4. huhtikuuta 2009
Minäpä luettelen millaisia akileijoja nyt tuli.

- coerulea
- longissima
- pyrenaica
- scopulorum
- olympica
- buergeriana
- viscosa
- alpina
- ottonis
- atrata
- bertolonii
- barnebyi
- eximia
- discolor
- jonesii
- flabellata
- laramiensis
- saximontana
- viridiflora
- chaplinei

Sitten en voi ymmärtää miksi tilasin canadensin, jota mulla varmasti on. nyt olen laskenut väärin, ei niitä niin monta erilaista ollutkaan kun kahta olin tilannut 2 pussia. Kivasti 39 siementä jokaisessa. barnebyitä 60siementä. Jaan nämä siemenet ystävän kanssa. On näissä joitain mitä kansiossani on, mutta katson mielelläni eri paikkojen siemenistä kasvavat akileijat, ovatko samanlaisia.

Pääsen tänään kylvämään. Oli siellä mukana ilmaispussikin, siitä on katsottava tietoa googlesta ja katsottava kuvia.
Toivottavasti loput kylmät riittää niille muille tilatuille.
Taidan olla höperön maineessa näiden siemenien kanssa.

lauantai, 4. huhtikuuta 2009
Jipii, täällä sataa lunta.No se vanhan ja uudenkin sanonnan mukaan onvanhan surma, mutta nyt tarvisin vähän lunta vielä ja yöpakkasia.

Mulle tuli hyvästä paikasta siemeniä vielä eilen.Odottelin niitä kovasti. Olen alkanut pikkuhiljaa luoda suhteita ulkomaille. Firmat on hyvin erilaisia asiakaspalvelussaan.Niinkuin missä tahansa firmassa.
Täällä oltiin hyvin ystävällisiä, keskustelimme myös muustakin kuin siemenistä.
Halusivat mahdollisimman nopeasti lähettää siemeneni.

22 erilaista akileija lajia/ lajiketta. Mai-lee tai Nuu, neuvokaa vielä kumpi on oikein, laji vai lajike kirjoittaa tässä kohtaa.
Mutta kun mulla on kasvamassa kymmeniä erilaisia ja sittenkin vielä löysin uutta itselleni, olin mielissäni.

Jokainen muistaa tämän innostusvaiheen läpikäytyään, millaista se oli.

Akileijat ei tarvitse sitä kylmäkäsittelyä, mutta sinne laitan ne kumminkin.Mulla on tuntuma että se on kuitenkin eduksi niille. Muutamaa muutakin lajia tuli.Nyt siementilaukset on sitten vähäksi aikaa tehty, luultavasti.

Minua hirvittää ihan oikeasti se aika, kun lumet on sulaneet ja pitäisi alkaa näkymään tulosta.

Olen panostanut niin paljon, koko itseni siemenien ja mullan lisäksi, että pettymys on varmasti aikamoinen jos ne ei onnistu.

Normaalista voimistani tervenä ei ole jäljellä varmasti viidennestäkään, silti SIEMENISTÄ KUKKALOISTOON on tultava tosi. Minun on aikataulutettava tarkkaan kesällä päiväni, ettei tule takapakkia. Onneksi olen iltakukkuja, joten voin toimia viileällä, sekä aamun virkku, jos saan päivällä levätä.Hyödynnän puutarhassani aamuaikaiset ja alkuillasta eteenpäin.Kun kastelen lähtiessäni illalla ja aamulla lähtiessäni, saan kastelunkin oikeaan aikaan.Nyt vaan odotellaan kasteltavia.

maanantai, 30. maaliskuuta 2009
Mulla on nyt siis talo isolla tontilla. Kohta saan tietää neliömäärän n.tarkalleen. Talon sisus vaatii suopaa ja ruokasoodaa, eikös sillä ennen ja vieläkin puhdisteta kaikkia.

Ensin ajattelin sinne tapettia, vanhanaikaista. Mutta voi olla niin että se"vanhanaikainen" mitä minä haluan, on jo hinnoissaan. Joten maalauskin on käynyt mielessä.
Vapaat kädet. Sitä olen aina halunnut.Suunnittelu ja toteutus.Mutta kun olen kunnoltani vajavainen, en suinkaan voi maalaustöitä tehdä.Päällikkönä voin olla ja jotain kevyttä tehdä. Shopailu on sitten se kiva homma. Kirppikset ja kierrätykset, sieltä on löydyttävä kalusteet sinne.Samaan aikaan alkaa vihertämään, voi ihanuus, saa taimia, jos tulee, istutttaa multaan. Muistan että viimevuonna tuli samanlainen paniikin oloinen tunne, entäs jos ei tulekkaan mitään taimia lumen alta. Voi mun SAMETTIKUKAT,jos ei nyt nousekkaan. Hymiöitä tähän paljon.

perjantai, 27. maaliskuuta 2009
Vielä ollaan tämän päivän puolella. Jos onkin tapahtunut jotain pientä ikävää, en ainakaan muista.Mutta muistan mistä olen innostunut. Sain ihan henkilökohtaisen kirjeen, taas. Siemenasioissa. Ne on mulle tärkeitä kirjeitä, siemenet on nimittäin loppu. Mun kylvöt on katkolla ja hyvät pakkaset menee sivu suun.

Ensviikon lopussa tulee vasta yksi siemenlähetys, missäs pakkaset sitten on.

Tänään kuvailin mökillä ensin pihalla ja sitten sisällä. Pari kuvaa sain sisällä, kun akku loppui. Kyllä se niin surkean näköinen onkin että paljon kuvattavaa ei ole. Ihmeitä pitää tehdä, jotta saa siitä kotosamman näköisen. Ajattelin kuvagalleriaan kuvia saada, kehtako noita laittaakkaan.
Mutta toisaalta on sitten verrattavaa. Siellä jo siemenkipot on paljastuneet ja kohta saa pelätä pikkueläinten käyvän popsimassa mun siemenet suuhunsa. Lunta saivat vielä päällensä, mutta aurinko paistaa etelästä siihen pihaan niin että ne paljaat kohta vihertää.

Yläkerrassa on huone, iso ikkuna parhaaseen aurinkoon päin. Laitoin pöydät sinne ja annoin vettä talvehtiville. Jospa joku heräis henkiin siellä.
Siinäpä tämän päivän kukkahommat olikin.

sunnuntai, 22. maaliskuuta 2009
Nyt olen vapaa, myönteistä energiaa täys ja aurinkoa on muuallakin kuin taivaalla.
Kävin tänään mökillä, harpoin lumihangessa ja mittasin askeleillani ulkorakennuksen ympäristöä ja rakennuksen itsensäkin.

Mittasin talon ja etäisyydet naapuriaitaan. Katsoin puiden paikat, merkitsin mitkä poistan ja mikä jää.
Naapurin kanssakin on treffattava, kun jotain luikertelee heidänkin puolelleen.

Nyt saan kylvöjen jälkeen alkaa piirtämään karttaa ja vähän suunnitelmaa tekemään.

Toivon vielä vähän lunta ja pakkasta, ainakin öiksi. Jos kerkeis näille siemenille, mitä vein mökille.

Koti on aina paras paikka, mutta kyllä tää mökki on sitten kakkonen.

tiistai, 17. maaliskuuta 2009
Loppukaneetiksi kerron että en ole vankilassa sentään istunut. Enkä sitten oikeasti ole mikään paha ihminen.

Vaikka vois olla vaikea joidenkin uskoa, mutta olen hyvin huolehtivainen ja avulias ihminen.
Toisen huoli on minunkin huoli. En vedä joka käänteessä itseeni päin, vielä uskon että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Vastuullinen olen ollut pienestä pitäen ja kun lapsia olen saanut, kiitollisena olen heistä hyvää huolta pitänyt.
Napakassa kurissa mutta sopivasti joustaen olen kasvattanut jo useita aikuiseksi, kolme on enää alaikäisiä.

Kun otin työn tehdäkseni, huolellisesti hoidin työni ,yrittäjänä itseäni säästämättä.

Kun kylvän siemeniä, en kylvä niin päättömästi etten jaksa niitä hoitaa. Mulla saa olla toiveita ja unelmia, jotka vie eteenpäin.
Nyt unelmani on puutarha. Ei ensi kesänä, eikä ehkä seuraavanakaan, mutta hyvällä alulla se on oltava jo 2010vuonna.

Päiväkirjan alusta olen antanut kappaleen itsestäni, nyt tuli loputkin.

En minä osaa olla muuten kuin vapaana. Mikään ei saa sitoa tai ahdistaa.
Pitäisikö nyt olla enempi ahdistunut, kun nämä asiat itsestäni kirjoitin?

Pitäisikö miettiä, mitä minusta nyt ajatellaan. Ei sillä ole väliä, kun vaan annetaan olla rauhassa.

Inhoan nyppimistä, nälvimistä, seläntakana suputtelua.

Tuolla jossain yläkulmassa lukee Puutarha.Net, eikä mikään juorukerho.

Minusta ei tarvitse pitää, ei olla tekemisissä minun kanssani, en siitä pillittele. Mutta olen suht kipakka puolustamaan oikeuksiani, joita aivan varmasti minullakin on.

Olen oman paikkani täällä ottanut ja aion olla täällä niinkuin ennenkin.

tiistai, 17. maaliskuuta 2009
Nyt tämä kertomus saa lopun tänä päivänä, iltaan mennessä. Mulla alkaa sitten aurinkoinen kevät, vaikka aurinko ei paistakkaan.

Nämä kuiskuttelut ja vihjailut voi siis lopettaa, asia on yksinkertaisuudessaan täsä.

Sain tuomion eläinrääkkäyksestä.
Syystä että en ollut vienyt heti sitä myymääni pentua, jonka hain takaisin, eläinlääkärille.
Hoidin ensin itse ja pentu sitten kuolikin.

Tästä en sen enempää, kun olen sen jo perusteellisesti kirjoittanut.
Myönnän että olisin voinut toimia toisin, minulla ei olut mitään estettä olla viemättä sitä eläilääkärille.

Sain tuomion myös petoksesta. Asia oli se, että myin sairaita pentuja ja yleensäkin pentuja tietäen että meillä asustelee parvo, joka ei lähde meiltä pois samoilla konsteilla kuin muilta.

Tässä kohtaa en tunne itseäni täysin syylliseksi. Syyllinen olin siinä, että otin niitä pentuja myyntiin, vaikka kasvattaja itse ei niitä tuonut.

Vaikka mistä minä tiedän oliko hän joku kasvattaja. Olin liian sinisilmäinen, innostuin aina kun uusi pentue tuli, en ajatellut niin järkevästi kuin olisi pitänyt.

Ei ollut aavistustakaan siitä että joku pentu olisi sairas. Ei sitä tiennyt eläinlääkärkään.

Kolmaskin tuomio tuli, mutta en muista millä nimellä. Nyt en viitsi hakea tuota paperipinoa, mutta asia oli se, että en ollut tehnyt luetteloa pennuista ja emoista, vaikka pyydettiin.

En tehnytkään. En kirjannut ylös sellaisia mistä ei ollut tuloja. Ne olivat paperittomia pentuja.
Rekisteröidyt pennut näkyi kennelliitossa ja kirjanpidossa loput.

Kerroin etten mitenkään voi muistaa niitä, mitä on mennyt mihinkin. Lisäksi ihmetytti se että piti saada tieto myös niistä mihin ne olivat menneet. Siis perheet, kelle myin.

Olin siinä itsepäinen, enkä suostunut ja se kirjattiin listaan.
Muuta ei sitten ollutkaan.

Minulla oli aivan onneton lakimies, hän oli aivan valmistautumaton kun asiaa käsiteltiin.

Se siitä.
Mutta, minä tiesin paljon, mutta todistaa en voinut.
Kun paljastui se pentu jossa oli virolaisen eläinlääkärin tatuointi, aloin itse ottamaan selvää, mitä kaikki on.

On paikkoja joissa vieläkin myydään pentuja, jotka eivät ole suomalaisia.Salakuljetuksesta on puhuttu kennelliitossa pitkään ja rotujärjestöissä, mutta mitään he eivät voi asialle.

Kaikki eivät haluakkaan. Voisi vielä paljastua jotain.

Tiesin jo silloin että on muutama paikka, mistä sai ostaa paperittomia tai paperillisia ei suomalaisia pentuja.

Tiesin myös että missä paikoissa oli parvo-pentuja. Jotkut muutkin tiesivät.
Osaan minäkin niettömänä varmistaa asioita.
Soitin nimettömänä Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan ja sain tietää että parvopentuja on ollut.

Miksi näille ei tehdä mitään. Oli niistä hyötyä minun kasvatuksen tuhoamiseen, minulla on siitä varma tieto.Samoin on varma tieto että kasvattajat mielellään ostavat näitä paperittomia pentuja omiin kenneleihin.

Selostus tälle on että lapselle lemmikiksi. Juuri samaa rotua kuin on itselläänkin.

Lopuista kirjoitan kirjassani. En voi todistaa mitään, mutta tietoa voin jakaa.
On taho, joka voisi tehdä jotain, mutta se olisi katastrofi.

Enempää en koira-asioista enää kirjoita.Loppukirjoituksen illemmalla, sitten vain kukka asioita.

maanantai, 16. maaliskuuta 2009
En jaksa muistaa kaikkia yksityiskohtia, mutta pääpiirteittäin. Minähän olen sellainen vastavirtaan uiva, enkä heti luovuta. Pitkälle uskon ihmisten hyvyyteen ja omani tiedän.

Kyllä minua kummastutti että tälläinen paperille kirjoitettiin että minä en saa koskaan parvoa kotoani pois, enkä pihamaaltani.

Mutta kysyessäni eri eläinlääkäreiltä vastaus oli yksimielisesti, että kun kunnolla puhdistaa paikat ja vaikka vaihtaa matotkin, suihkuttaa tätä ainetta joka tehoaa parvovirukseen, kengänpohjia myöden, se lähtee.

Kenellä menehtyi pentu siellä kaukana sai eläinlääkäriltä luvan ottaa uusi pentu kun putsaa paikat ja odottaa pariviikkoa.
Minulla ei kuulemma auta mikään. Se oli rumaa, olin silloin aivan yksin tuollaisen tuntemattoman asian kanssa.

No, viimein minulle paljastui, mikä oli asian oikea puoli. Olin jo tottunut aikanaan siihen että jotkut kasvattajat eivät halua nimeään julki, edes pennun ostakjalle.

Olen niin kauan ollut kuvioissa mukana että tiedän mitä on kuulua piireihin, ja jos ei nyt ihan piireihinkään, mikään ei saa pilata mainetta. Se on loppu kasvatukselle tai vähentää sitä ainakin.

Jos käy vahinko, sekin on salattava. Jos teettää "vahinkoja" tahallaan, se varmasti salataan.

Minulle oli sama kuka ne oli kasvattanut, kunhan pennut olivat terveitä ja hyvin madotettu ja ruokittu.
Madotin aina varmuuden vuoksi ja mieluummin ostajan nähden.

Käytin eläinlääkärillä, ettei tullut sanomista.
Otin samantien myyjän vastuun kun pentue tuli meille.

Viimeinen pentue oli se jonka vein eläinlääkärille ja tarkastaessaan pentuja, yhden pennun nivusista löytyi tatuointi joka taatusti ei ole suomen tatuointi.

Siinä samassa mulle avautui vastaus kaikkiin sairauksiin, kun laskin yhteen yksi plus yksi ja vähän päälle.

Mutta ei vielä tullut mieleenkään että joku toisi tarkoituksella sairaita koiria minulle, miten se voisi olla mahdollistakaan.

Loppui sitten viimein omat ja vieraat koirat, olin niistä vapaa. Mutta sain paljon tärkeätä tietoa.
Jos jotkut koiraihmiset riitaantuu keskenään, silloin on herkullista kertoa tästä toisesta kaikki mahdollinen. Juoru ei lopu koskaan. Siitä vielä mielenkiintoista kerrottavaa

sunnuntai, 15. maaliskuuta 2009
Minusta sellaiset ihmiset on raadollisia petoja, kun alkavat jahtaamaan yhtä ihmistä, vihan kiilto silmissä, niin että ajatuskaan ei enää kulje järellisesti.

Olin tälläisen uhrina ja lavastettuna syylliseksi sellaiseen mihin en oikeasti ollut sillä tavalla syyllinen. Vaikka muisti on olematon, pakko katsoa papereista ja niistä muistuu mielee mitä milloinkin on tapahtunut. Mutta ei vaan unohdu tuska, joka jäyti joka saakelin päivä.

Voivat siitä olla onnellisia että onnistuivat hetkeksi järkyttämään henkistä tasapainoani, mutta entäs nyt. Olen aikaa sitten tuomioni kärsinyt, ei ole koiria, ei. Mutta ihana puutarhaharrastus on.

Mitäs teillä siellä koirapuolella on? Sama jatkuu, mitä myydään ja minä myydään, kuka myy ja mstä ne on kotoisin. Ei ainakaan kaikki suomalaisten koirien pentuja.

Mitä mulle ujutettiin muka vahinko pentuina. Eläinlääkäri selvitti sen mulle ja näytti ihan silmieni edessä.
Kuka tuo koiria rajan takaa edelleenkin. Kuka niitä myy. Ottakaa koiraihmiset selville kuinka paljon parvoa vielä on. Vielä.Minä lopetin koirajutut jo montavuotta sitten.Miksi parvo-ongelma on edelleen olemassa? Oliskos vihjailevassa koirankasvatusporukassa mulle tähän vastausta.
Mistä ne mulle tuli, tiesitte, mutta tuomitsitte minut.

Takaisin on tullut vahvasti mieleen hyväksikäyttö, lavastukset ja juorut. Halventaminen ja ihmisyyden menetys.
Jos en itse arvostaisi itseäni niin paljon, se olisi onnistunut pidemmäksikin aikaa eikä vaan väliaikaisesti.