sunnuntai, 8. maaliskuuta 2009
Nyt on pyydettävä anteeksi kirjoitusvirheitäni, niitä on tosi paljon. Valitettavasti kirjoituspuoli on vaikeutunut , voi haitata myös asian sisältö.

Toivon että saatte selvää, arvailkaa yhdistelemällä, hävettää itseäni lukea tuota kirjoitusta.

sunnuntai, 8. maaliskuuta 2009
Nyt oli hyvä tilaisuus kostaa, saada mut pois samalla kuin tämä, jolla oli oikeasti aihettakin.

Heitä harmitti, kun luotani eikä maalta löytynyt koiria, joita he olivat laskeneet mulle kymmeniä.

Kuulin että olivat keränneet pienen porukan vakoilemaan missä piilossa mun koirapaikka on.
Onneksi on tuttuja, kivoja koiraihmisiä.

Mutta erittäin lapsellista käytöstä aikuisilta ihmisiltä, neuroottista ja inhon ja vihan sekaisia tunteita.

Minua halveerattiin tuntemattomista numeroista syytäen kaikkea mahdollista, aina yhdistäen meidät, tuon toisen kanssa.

Vankilalla uhattiin, kun autan kuulemma tätä koiraihmistä. ei ollut numeroa edes mihin vastata.

ei ollut ketään joka olisi kuunnellut minua. lakimieheni oli, mutta hän oli aivan fiasko. Eihän hän tiennyt koira-asioista mitään eikä ollut halukas ottamaankaan selvää.

Oli nyt kuitenkin puolellani, mutta häväistyskirjoituksia netissä ei hoitanut niinkuin halusin.
Hän sai niitä poistettua, mutta ei ottanut selvää kuka ne oli sinne kirjoittanut.

Kuulemma aikea saada selville.

Sitten tullaan siihen kauhukohtaan tarinassani, kun koiranpennulle vaaralinen virus ilmaantui omalle kohdalleni.

Siihen taas kerään voimia kirjoittaa, mielen myllerrys-katastrofi on jo paikalla, on suunnattava iloisempiin asioihin välillä.

lauantai, 7. maaliskuuta 2009
nyt ollaan siinä tilanteessa, että yhteenveto on paikallaan. Tilanne oli huolestuttavan kamala siellä valkealan koiratalossa.

Kyllä siitä tieto kulki jo ennen kuin sinne tarkastaja meni ja minä " roikuin käsipuolessa". Tilaisuus oli tullut lopettaa minun kasvatustoiminta, joka oli minimaalista muutenkin.

Nyt lisättiin aina minun nimi tähän koiranaiseen. Voi kurjuus, mitä voi tehdä ihminen yksin tässä.

Vielä tänä päivänäkin me varmaan tehdään yhteistyötä joidenkin mielestä.
Olin päättänyt kestää, jättää heidät omaan arvoonsa, itse keskityin omiini.

Tähän asti olin hoitanut koirani hyvin, ei ne sairastaneet mitään, madotuksesta tiesin kaikki tarpeellisen, eläinlääkäreillä olin tuttu pentutarkastuksista ja rokotuksista.

Käytin omia aikuisia koiria myös silmä,-polvi- ja sydän tarkastuksissa, tatuoimassa ja syötin ihan eläinkaupan ruokaa.
Sain paljon ilmaissäkkejä, kun sai aina leiman kun osti 15kg säkin ruokaa.Kymmenes oli ilmainen.

Se ruoka on järettömän kallista verrattuna muihin, tavarataloista saatuihin ruokiin, mutta ajattelin että kääpiökoira syö niin vähän ja siitä määrästä pitäisi saada kaikki kasvuun ja hyvään kuntoon tarvitava. Ne kalliimmat tais kuitenkin olla laadukkaimpia, siitä on niin montaa mieltä.

Tätä ruokaa söi myös lasteni koirat ja pennun mukaan lähti aina pussi.

Tällä kirjoituksella haluan kertoa, että minunkoirani saivat parhaan mahdollisen hoidon johon liittyy hyvä ruoka, rokotukset ja madotukset, mutta myös koiran mielenterveyttä on ajateltava.

Onko kotona leppoisasti oleva perhekoira onnellisempi kuin näyttelypuudeli, joka käy jatkuvasti näyttelyissä.
Vapaa koira on onnellinen. Ihmisiä ympärillä, napakka kuri ja säännöt, muuten leikkiä ja hellätystä, perheen toimissa mukana.

Koskaan kukaan ei voi sanoa että minulta olisi löytynyt jolain tavalla sairas koiras tai huonosti hoidettu, laiha, nälkiintynyt, matoinen, karvaton ja mitä niitä nyt olikaan.
Ei koskaan. Tämä on tosi.

perjantai, 6. maaliskuuta 2009
Vielä jäi kertomatta miten puolustuskyvytön olin siinä tilanteessa, kun käynnin jälkeen joku halusi antaa tarkoituksellisesti huonon kuvan minusta, kodistani ja lapsistani.

Kyllä kuulin jälkeenpäin näitä kommentteja.
Jos he kertoivat että meillä oli koti epäsiisti, vaikka totuus oli muuta, mitä sanoista minulla olisi ollut siinä tilanteessa.

Ei auttanut kuin vain kuunnella mitä kaikkea halveerattiin ja niellä ne sekä pysyä vahvana.

perjantai, 6. maaliskuuta 2009
Köyhän näköinen koti ja likainen. Samalla tein hirveää bisnestä joka tarkoittaa mielestäni että rahan olisi pitänyt jossain näkyä.

Likaisuudesta sen verran että likaisuus ja sekaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa.

Kellä on lapsia, tietää että tavarat eivät ole aina niin järjestyksessä.
Olin siivousalan yrittäjä ja tein työni erittäin hyvin. Sain kerrostalot puhtaaksi ahkeruudellani ja hyvän maineen, ei kodin puhtaana pitäminen ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Meillä kävi kasvattajia tekeytyneenä pennun ostajiksi, katsomaan millaista meillä oli.
Ilmoittelin aina omalla nimelläni.

Toivotin tervetulleeksi kotiini.

Annoin aikaani, että sai rauhassa katsella pentua ja emoa, istua ja kuunnella ohjeita ja muuta tarpeellista pennusta ja vanhemmista.

Ei se riittänyt. Kerron esimerkin kasvattajien kotikäynnistä, jonka helposti voisin todistaa todeksi, koska se on mulla paperilla, kennelliitosta tulleena minulle.

Olin ostanut koiran, paperillisen joka aikuiseksi tultuaan osoittautui aivan ei rodun mukainen.
Mutta sillä oli kennelliiton paperit, rekisteröintitodistus siis.
Tämä osoittaa myös sen että kaikki rekisteröidään, vaikka ne olisivat minkä näköisiä tahansa.

Ei kahden paperikoiran pennusta automaattisesti tule kauniita näyttelykoiria.
Mutta jos omistaa kaksi paperikoiraa, kummallakin joku virhe, joka on rotumääritelmän vastainen, näiden saamat pennut rekisteröidään kumminkin. Tällä jatketaan virheiden kierrättämistä, laillisesti.

Niistä voi ottaa myös hyvän hinnan, parisataa vähemmän kuin näyttelykoirasta joka maksaa 1200e.

Ne myydään lemmikkipennuksi 800e-1000e. Niitä ostaa monasti sellainen pentutehtailija joka aikoo teettää paperikoiria virheistä huolimatta.

No niin asiaan.
Minulla siis oli aikuiseksi jo kasvanut tyttökoira, jolla ei olisi vinut ajatellakkaan tehdä rekisteröityä pentuetta.
Minulla oli silloin vielä saman rodun uroskin ja teeti tällä nartulla yhdet pennut. En rekisteröinyt niitä, että kukaan ei jatkaisi niillä pennuilla paperillisten tekemistä.

Myin ne paperittomina edullisesti. Muistan kyllä nämä naiset jotka kävivät muka kiinnostuneina ostamaan pennun. Selitin asian heille, näytinkin illainen emo oli ja miksi en halua rekisteröidä.

Eivät ostaneet pentua, vaan lupasivat miettiä.
kohtapuoliin tuli noottia kennelliitosta ja näiden naisten lausunto oli mukana.

Olin todistettavasti myynyt paperittomia pentuja, vaikka minulla oli kennelnimi.

Voi tavatonta, sitä tekee kasvattajat muutkin. Mutta minusta oli tehtävä ilmoitus, koska kaikki oli pohjustettava hyvin.

Tiedän että täällä on koirankasvattajia, tuomitsevat mielessään minut taas, sehän on ihan kauhistus.

Eikö saa omaa päätään ja järkeä käyttää näisäkin asioissa.
Pennutsaivat taas hyvän kodin, paremman kuin ehkä pentu, jota aletaan ramppuuttamaan näyttelyissä.

keskiviikko, 4. maaliskuuta 2009
Sitten alkoi se valtava mylläkkä siellä päässä, minä olin onneksi vetäytynyt pois niistä pentumyynneistä.
Hallaahan hän teki myös maineelleni, kun tiesi rodut joita kasvatin. Sieltä saivat piinaajani lisää virikkeitä minun lopulliselle häpäisylle.

Sitä nimitystä voin vapaasti käyttää, kun se oli tarkoituskin.

Siihen aikaan minä jatkoin entiseen tapaan, oli silloin tällöin hoitokoira, sijaiskotikoira tai joko omien lasten koiran pennut tai tuttavan pennut.

En montaakaan rekisteröityä pentuetta teettänyt, mutta en rekisteröimättömiäkään. Eipä ollut montaa koiraakaan.

En pitänyt tietty kirjaa jos joku tenavistani pyysi apua pentujen myynnissä.Se oli perheasia, enkä mitään tietty siitä ottanut. Äitinä saan vallan hyvin autaa.

Heillä oli paperittomat pennut, he eivät ikimaailmassa olisi halunneet mihinkään kennelliton paperikoiriin sotkeentua.

Vielä ihan rehellisesti kerron, tämä on tosi, että lapseni, ne keillä koira oli, teettivät vain sen yhden pentueen. Heillä oli yhteensä 8 pikkukoiraa ja tasan sen verran pentueitakin.

Aikanaan myytyjen pentujen omistajille lupasin että jos joskus teettävät pennut, autan myymisessä.

Se täytyy osata, että pentu saa yhdellä kerralla pysyvän kodin.
Puhelimessa jo tiputin osan pois, kun kuuli keskustellessa jo taustaa ja huolimattoman kuuloiselle ei ollut pentua.

Kerron nyt nämä tosiasiat, kun en ole näitä kenellekkään saanut kertoa.
Ihme kirjeitä kirjoiteltiin kennelliittoon. Siinä lueteltiin pentueita ja kun sain nähtäväksi listan, siinä oli juuri niinkuin aiemmin kerroin. Samaa pentuetta kun myin toisen kerran, jos osa jäi myymättä, ne lisättiin pentuemäärään.

Jos olisi ollutkin joku määrä. Joku mieletön määrä koiran pentuja ja aikuisia koiria, olisin taatusti itse lopettanut sellaisen.

Juttuja kierrättäesä puhuttiin usein kodistani, kuinka se oli köyhän näköinen ja siihen lisättiin vielä likaisuus.

Koulukiusaamisessakin on yleinen se, että sanotaan kiusatulle että hän haisee. Siinä ei voi puolustautua.
Mulla piti olla sossutädin lappu, että meillä on siisti koti ja hyvin kasvatetut terveet ja siistit lapset.

Mitä sillä tein juttuja vastaan, kun en missään voinut sitä näyttää, eikä siitä mitään hyötyä olisi ollutkaan.

Tässä nyt syntilistan alkua.

keskiviikko, 4. maaliskuuta 2009
Loppua kohden. Valkealan koirajutussa alkoi tapahtua. Siinä voidaan puhua eläinrääkkäyksestä ja oman edun tavoittelusta. Raha merkitsi siellä kaikkea, jokainen kynnelle kykenevä astutettiin ja pentuja myytiin huimia määriä.


Sen myönnän rehellisesti että myin myös hänen pentujaan, kun niitä oli liian paljon. Hän kertoi että ei jaksa hoitaa niitä.
Ajattelin pentuja, jotka ovat eläviä olentoja, syyttömiä syntymäänsä.

Hain ensin kodit hänen vanhimmille pennuille, ja kaikki saivat hyvän kodin. Hoidin pennut sellaisiksi että ne oli turvallista myydä ja tein aina kauppasopimiksen, kennelliiton, jonka annoin hänelle rahojen kanssa.
Hän tiesi minne pentu oli mennyt ja saivat pitää yhteyttä.

Tiedot olivat molemmin puoliset, kerroin rehellisesti millaisesta paikasta ne olivat.

Paikanpäälle en päässyt sillä hetkellä, hän toi meille ne pennut.
Muutamia pentueita myin, sitten kerran pääsin käymään hänellä, kun palautin sellaisen koiran joka ei ollut saanut kotia.

Tilanne oli sellainen että soitin läänineläin lääkärille ja kerroin mitä olin nähnyt.

Kerroin että olen myynyt hänen pentujaan, ilmoitin tietysti kuka olen, koska siinä ei ollut mitään väärää.

Sitäpaitsi ilmoituksia ei oteta vastaan jos omaa nimeään ei kerro.

Jos sinne jäi yliakaisia narttupentuja, ne astutettiin ensimmäisestä juoksusta.
Tiedän tämän, kun ystävättärellä ja hänellä oli välit poikki ja silloin keskusteltiin puhelimessa. Hän niitä oikein myikin, tekivät tiivistä yhteistyötä.
Hän kertoi myös senkin että kenneliin oli alkanut ilmaantua virolaisia koiria. mutta ei kertonut totuutta, mitä he miehensä kanssa tekivät asian auttamiseksi.

Hän tiesi numeroni, kun valkealan nainen oli pyytänyt soittamaan tuntemattomana onko minulla koiranpentuja myynnissä.
Silloin en enää myynyt hänen pentujaan, kun tuli riitatilanne. Arvasihan hän että minä olen soittanut

tarkastajan sinne. Siellä käytiin seuraavana päivänä, poliisit mukana. Nainen oli arvaamaton luonne.

sunnuntai, 1. maaliskuuta 2009
Pidän hengähdystauon. Kerään voimia loppua kohden.

lauantai, 28. helmikuuta 2009
KUKA KENENKIN YSTÄVÄ

Niin, paras tapa aloittaa maineen mustaus kun liittää ihmisen sellaiseen kasvattajaan, jolla on pahasti ongelmia.
Siinähän on niin vankka pohja, että sille voi rakenta vaikka mitä.Rajattomat mahdollisuudet keksiä uusia juttuja.

Jos joku ei meinaa uskoa, vihjastaan vain ystävyydestä.

Kenelle olisin sanonut että se ei ole totta. Minä tunnen hänet, niinkuin tunnen ne kaikki kymmenet koiran kasvattajat ympäri suomea.

Jokainen, joka seurasi tätä kuuluisaa Valkealan tapausta, näki varmaan lehtijutun jossa oikea ystävä istui vieressä ja he kertoivat yhteistä tarinaa.
Tämän naisen nimi on Minna. Hän oli oikeudenkäynnisä PUOLUSTAMASSA tätä naista.

Jos ihminen kerää kotiinsa yli sata koiraa, siinä on joku pielessä. Jos ne ovat likaisia, matosia, haavoilla, ruhjeilla, se on saatava loppumaan.
Jokainen on varmasti samaa mieltä. Mutta koskaan en ole päässyt oikaisemaan että olisin tuo ystävä.

Hän ei ole ystäväni.Nyt voin sen kirjoittaa ja kukan ei sano vastaan.

Tunnen hänet, niinkuin tuntee kymmenet kasvattajat ympäri suomea.kerrompa edelleenkin salaisuuksia.

Tällä naisella oli valtava määrä rekisteröityjä koiria. Mistä hän sai ne? tietysti sen rodun kasvattajalta. Minulla ei edes ollut sellaisia rotuja, joita hänellä oli, paitsi muutamia.

Kasvattajat myivät hänelle pentujaan, sekä aikuisiaan, joilla pääsi pennuttamaan heti.
Samanlaiset paperikoirakasvattajat jotka leimasivat minut hänen ystäväkseen.

Katse täytyi saada muualle heidän puuhistaan. Ne eivät olleet pelkästään tätä pentujen/aikuisten myymistä kasvattajalle, jonka he tiesivät pennuttavan jok''ikisen joka vain jäi kantavaksi.

Minkälaista yhteistyötä. Muta idea oli siinä, että häneltä pystyi ottamaan ylihintaa, kun monet ei olisi myyneet.
Nämä rahanhimoiset myyjät käyttivät tätä huonoa mainetta hyväkseen. He tiesivät hänen himoitsevan hyvin kaupaksi menevää rotua, joten se myytiin hänelle vähän korkeammasta summasta, ota tai jätä- tyyliin.

Hän osti. Tämä oikea ystävä myi myös hänen pentujaan, heillä oli yhteinen diili ja kun koiratouhuilu loppui, tämä nainen muutti Minnan luokse.

tunnen puhelimitse tämän ihmisen ja hänen kertomanaan tuomittu koiranainen on luvannut aloittaa koirabisneksen heti kun ehdonalainen loppuu.

kuka uskoo että hänelle ei mytäisi? Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri.

lauantai, 28. helmikuuta 2009
Koiranpentumäärät laskettiin ilmoitusteni perusteella. Tiedän että monet ilmoittelivat salanimillä, eri puhelinnumeroilla, niitä myytiin huoltoasemilla, kaikenlaista vilunki hommaa harrastettiin.Minulla on nimi ja osoite, en tarvinnut muuta.

Kun ilmoitin pentueen myyntiin, harvoin yhdellä ilmoituksella meni hyvä jos kaksi. Pakko ilmoittaa uudestaan, no, minulla oli taas pentue. Niinkuin kerroin, tunsin paljon koiran kasvattajia, järkiihmisiäkin.

Monasti laitettiin yhteisilmoitus, minun numero, kun olin aina puhelimen lähellä ja osasin kertoa niistä sekä karsia vääränlaiset ostajat pois.

No, ilmoituksessa saattoi ola kaksi rotua, yksi numero. Vain pennun ostaja sai kuulla että toiset pennut olivat eri ihmisen, yhdistimme vain ilmoituksen. Ei sen kummempaa, kun oli antaa se toinen numero jos he olivat kiinnostuneet niistä. Auttamista, yhteistyötä, inhimillistä.

Mutta tätä en voinut kertoa kenellekkään näistä mustamaalaajista, miten sen olisin tehnyt.
Eikä se olisi mitään hyödyttänyt.

Näistä kaikista se kuitenkin sitten kerääntyi, koirien rodut ja lukumäärä, ja ne piti vielä jostain löytää.
Missä oli minun piilopaikka. He olivat hyvin ihmeissään, kun saivat tänne kotiini jonkin virkaihmisen tekemään tarkastusta, kun minullaoli kuulemma niin ja niin paljon koiria.

On noita lappuja tuolla, laskettu lukumäärä, katsottu kunto ja leima kaikki ok.
On muuten katsottu kaikki komerotkin, joka paikka missä voisi jotain olla. Kun on selitetty että jossain niitä piilottelen. Pentutehdasta.

Välillä se otti todella päähän, mutta kun ei ollut salattavaa, kai noi paikat pysty näyttämään.

Mutta miten tälläistä voi tapahtua jollekkin, en ymmärrä.
Mutta jes, olen vahva. Vielä näkyy kuinka vahva. katsotaan tämän jutun jälken saako täällä rauhassa harrastaa vai ei. Vieläkö nälvitään mustasta listasta.

perjantai, 27. helmikuuta 2009
OIKEIN PENTUTEHDAS. Tällä mentiiin. Minä teetin pentuja joka koiralla, joita minulla oli kymmeniä, joita eläinsuojeluvalvojat eivät löytäneet, eikä kukaan kasvattajakaan.

Teetin joka juoksusta, en rokottanut koiria, en madottanut, teetin sekarotuisia, meillä oli likaista, koirat paskoivat sisälle, kaikki kolmetoista lasta juoksi paskan seassa.

Kuka haluaisi kuulla tälläistä.Kuka kestää tälläistä piinaa. Herjaussoittoja tuli ja hävyttömiä viestejä.

Välillä luulin tulevani hulluksi, mutta ei minusta tän hullumpaa jäänyt.

Nuo jutut oli järjettömiä. niillä herkuteltin, leviteltiin, paisuteltiin. 13 lasta paskan seassa. ?????Kymmenen jo aikuisia. Poissa kotoa, niin miten ihmeessä. Kyllä vihamielinen ihminen tietää että äiti-ihmistä voi parhaiten loukata lapsien kautta. Kyseenalaistaa äitiyden.

Mutta jos joku sanoi näin se oli näin. Kenelle olisin puolustautunut ja miten.

Se, että mihinkään en voinut ottaa kantaa tai sanoa miten asiat oikeasti oli, ahdisti.

Mieletön ihmisjoukko, kuin lynkausporukka. Minä olin puolustuskyvytön, mutta vielä ei kaadettu.