perjantai, 27. helmikuuta 2009
OIKEIN PENTUTEHDAS. Tällä mentiiin. Minä teetin pentuja joka koiralla, joita minulla oli kymmeniä, joita eläinsuojeluvalvojat eivät löytäneet, eikä kukaan kasvattajakaan.

Teetin joka juoksusta, en rokottanut koiria, en madottanut, teetin sekarotuisia, meillä oli likaista, koirat paskoivat sisälle, kaikki kolmetoista lasta juoksi paskan seassa.

Kuka haluaisi kuulla tälläistä.Kuka kestää tälläistä piinaa. Herjaussoittoja tuli ja hävyttömiä viestejä.

Välillä luulin tulevani hulluksi, mutta ei minusta tän hullumpaa jäänyt.

Nuo jutut oli järjettömiä. niillä herkuteltin, leviteltiin, paisuteltiin. 13 lasta paskan seassa. ?????Kymmenen jo aikuisia. Poissa kotoa, niin miten ihmeessä. Kyllä vihamielinen ihminen tietää että äiti-ihmistä voi parhaiten loukata lapsien kautta. Kyseenalaistaa äitiyden.

Mutta jos joku sanoi näin se oli näin. Kenelle olisin puolustautunut ja miten.

Se, että mihinkään en voinut ottaa kantaa tai sanoa miten asiat oikeasti oli, ahdisti.

Mieletön ihmisjoukko, kuin lynkausporukka. Minä olin puolustuskyvytön, mutta vielä ei kaadettu.

perjantai, 27. helmikuuta 2009
Nyt olen sitä mieltä että silloinen vaitiololupaus ei päde enää ja kerron millaisia asiakkaita sain.

Näille puhdasrotuisten kasvattajille kun sattuu näitä vahinkojakin välillä. Eli välijuoksusta tullatupsahtaa ei sallitut pennut.

Koiralla saa teettää rekisteröidyt pennut vain kerran vuodessa, ainakin 10kk väliä edellisistä pennuista.
Kääpiökoirilla on juoksut n.7-8kk välein. Kun koira on tehnyt pennut, olisi jätettävä yksi väliin ja vasta seuraavasta voi teettää pennut. Kennelliitto ei rekisteröi välipentueita, niistä jopa rangaistaan.

Mutta kun rahan kiilto silmissä, on jo teetetty ne lailliset pennut, sekä rahastettu 1000e-1500e / pentu, enempi rahaa saa kun teettää välipennut. Koirien sijaiskotiin voi tuoda myös pentueen, kun ne on salattava muilta kasvattajilta.

Seuraavasta juoksusta voi taas teettää rekisteröidyt pennut.
Hyvät koirien kasvattajat, asiakkainani oli myös kennelien pitäjiä.Kennelnimen omaavia kasvattajia.

Pelko nimittäin on suuri siellä kasvatuspiirissä, jos joku saisi tietää.

Minun virheekseni voi laskea sen että minun ei kuulunut tietää, mitä tuli muihin kasvattajiin.
Hain pennuille kodit, niinkuin muillekkin, paperittomina lemmikkeinä ne myytiin.

Sanoin totuuden että kasvattajalle on käynyt vahinko ja ne on myytävä lemmikeiksi.
Onneksi tavalliset perheet eivät halunneetkaan mitään tonnin koiraa plus kasvattajaa vaan ikioman ei näyttelykoiran.

Palkkioni oli joskus pentu, koiran ruokaa tai vähän rahaa. Mutta minulla oli kirjanpito.

Kun minulla oli omat pennut myynnissä, eli pennut jotka olivat jonkun perheenjäsenen, vaikka ei kotona asunutkaan, silloin aina ilmaantui kasvattaja jolla oli tälläiset "laittomat "pennut.

Tai eri rotujen sekoituksia. Mikäs siinä, pääasia oli että koirat sai sen kodin. Pidin siitä harrastuksesta / työstä. Ei mulla ollut muutakaan tuloa.

Mutta minulle laskettiin oikein muhkeat pentumäärät, mitä olen teettänyt. Heillä oli huisi laskutapa, jota ei oikaistu koskaan.

perjantai, 27. helmikuuta 2009
Koirien sijaiskodin tarkoituksena oli antaa väliaikaiskoti koiralle, joka oli jopa sellaisessa tilanteessa että aika oli varattu piikille.
Oli tapauksia että eläinlääkäri itse soitti, voisinko ottaa, kun tervettä koiraa on vaikea lopettaa.

Tässä vaiheessa minulla oli toiminimi, kun pilapuheluja tuli "verotarkastajalta" tai vain soittoja joissa niistä varoitettiin.
Oli lankapuhelin, ei voinut ajatella että en vastaa puhelimeen.Minulla oli kaksinkertainen kirjanpito, koska halusin varmistaa senkin puolen.

Tein siis monisteen, jonka lähetin melkoisen monelle eläinlääkäri asemalle. Siinä kerroin että ei ole tarvetta eläimem lopettamiseen, haen sille uuden kodin.
Tietysti määrätyt vaatimukset piti täyttää.

Mutta se toimi hienosti.Niitä oli ehkä yksi kuukaudessa, mutta tarkoitus olikin enempi auttaa kuin tehdä bisnestä.
Olen jo aiemin luetelut tilanteita, jossa koira mahdolisesti tarvitsi uuden kodin.

Koirat olivat perhekoiria.Kilttejä, hyvin hoidettuja.Rokotettuja ja madotettuja.
Pidimme koiraa luonamme sen aikaa kun koti löytyi.
Monasti koira oli vanha, yksi oli 8 vuotias. Mutta terve. Kuka pystyi ennustamaan kuinka monta tervettä vuotta oli vielä edessäpäin hyvällä hoidolla.

Tässä työssä oli onnelinen ensin koiran aiempi omistaja. Sitten uusi omistaja joka halusi ehdottomasti tämän koiran. Onnellinen olin myös minä, onnistuessani löytämään sen kodin.
Sekä koira joka uuden kodin sai.

AINA yhteystiedot annoin entisestä uudelle ja toistepäin, että pystyivät olemaan yhteydessä tarvitaessa. Entisen omistajan ei tarvinnut olla epätietoinen mihin hänen rakas lemmikkinsä joutui.

Aina toimin omalla nimelläni, omassa kotonani, ei mitään salaisuuksia.

perjantai, 27. helmikuuta 2009
Perusteellinen, teen sitten mitä tahansa.Kaivan totuuden esiin, maksoi mitä maksoi. Tässä se on maksanut maineeni, mutta suo minulle taas sen vapauden, että voin kirjoittaa vapaasti asiasta häpeämättä.
Maineenihan on jo mustattu, ei sille enää pahemmin voi käydä.

Hieman tarinani hyppelee kun muistuu alusta alkaen mieleen tärkeitä asioita.Esim.mitä olen tehnyt aivan rauhassa, kenenkään tuomitsematta, ainakaan ääneen, sieltä -90 vuodesta alkaen.

Kuinka vastuullisesti kasvatin lapset, hoidin kodin.Hoidin vastuullisesti pennut ja aikuiset hoitokoirat.
Koirat tuotiin meille ilolla, kun saivat olla kuin olisi oma koira. Vapaana sisällä, paljon ulkona, seuraa, paijaajia, leikittäjiä, koti koiralle kun isäntäväki oli lomalla.

Eivät hakeneet stressikoiraa meiltä, vaan tullessaan huomasivat lemmikkinsä kotiutuneen meille kuin omaksi koiraksi.
halukkaasti toivat uudestaankin, ei hoitolaan.

Kerron oman näkemykseni hoitoloista ja se on näin.

Tämän päivän koirahoitolat ovat siistejä, koiria pidetään hyvin, niillä on virikkeitä, ulkoiluttajia, ne ovat valvojan alaisia, ei voi moittia.

Aina löytyy joku herkkä yksilö, joka pelkää paikkaa, jossa osan aikaa on oltava häkissä. koira ei näe mitä ympärillä tapahtuu, kuulee vaan koirien haukuntaa ja voi stressantua.

Se ei ole koirahoitolan syy, eikä kenenkään syy, koira vaan on herkkä. Silloin on hyvä, jos löytää perheen, jossa se voi olla turvallisesti ihmisten kanssa, missä ei ole muita koiria.

Kun kotonani ei ollut muita kuin vanha koiramme, hoitokoiria silloin tällöin, pennut silloin tällöin, sain idean.
Varmaankin kun jollekkin hoitokoiralle pyydettiin hakemaan uutta kotia, jos omistaja oli vanhempi henkilö, pariskunta oli eroamassa, muuto malta kerrostaloon tai äkillinen sairastuminen.

He tunsivat minut, minä tunsin heidän koiransa ja autoin mielelläni.

Ideani oli KOIRIEN SIJAISKOTI. Mitä se oli ja miten sen olisin saanut jokaiselle ihmiselle selitettyä? Sehän oli sula mahdottomuus, sen tiesivät vain eläinlääkärit, koiran omistajat ja uudet omistajat.
Mutta voi kauhistus, kun sitä ei tienneet minua vihaavat koirankasvattajat. Eivät kysyneet, joten olin taas niin puolustuskyvytön kuin vaan ihminen voi olla, kun alettiin kierättämään väärää huhua sijais kodista.
Pistivät vielä paremmaksi. Nyt oli hetki koittanut. Tätä he pystyivät hyödyntämään ja minä hyvää ihmisistä uskoen en osannut aavistaa mitään.

Jatkan huomenna tästä.

perjantai, 27. helmikuuta 2009
Jobbari olinkin sitten lopun aikaa. Koko yhdeksänkymmentä luvun olimme aina jollain tapaa koirien kanssa tekemisissä. Perheessämme hoidettiin koiria, systeemillä yksi koira kerrallaan.

Saman perheen kaksi koiraa oli eri juttu. Hoidin myös niitä koiria ,joita olin myynyt pentuna.Sovimme jo silloin että etelänmatkan tai muun pidemmän -tai viikonloppumatkan ajaksi voi tuoda meille.
Enkä maksua huolinut, ruuan toivat mukanaan. Mitään ei tehty salassa, kaikki oli avointa ja ei tullut mieleenikään että tämä kiva harrastus tulisi minulle pahalla päin näköä.

Kukaan ei sairastunut, sairastanut, oli rokotettu ja madotettu. Omat kuin vieraatkin.
Kun riidat alkoivat kehittyä pahempaan suuntaan, tuli pahoja nimettömiä soittoja, inhottavaa kiusan tekoa.
Verottajallakin uhattiin. Ei se minulle mikään uhkaus ollut, mutta siksi se oli tarkoitettu.

Kun talutin hoitokoiraa, kohta kuulin että olin ostanut sen rotuisenkin koiran. Minulle oli kerätty sellaisiakin rotuja listalleni, joihin en ollut tutustunutkaan.

Maalla eläinsuojeluvalvoja kävi katsomassa koirat. Laskimme ne vapaaksi ja kävelimme tontilla, koirat juosten ympärillämme.
Ne olivat ystävällisiä ja seurallisia, kuinkas muuten.

Minulla on siitä maininta oikein paperissa, jossa todettiin olot ihanteellisiksi ja koirat surallisiksi ja iloisiksi.
Mutta sitten oli ikävien uutisten vuoro.Hän on saanut ilmoituksen että minulla on kaikkia näitä rotuja, joita hänen paperissaan luki.
Sain kyllä silmät pyöreänä lukea listaa ja kertoa vain että tämä on karkeaa pilaa.
Kotonani oli käyty, siitä oli paperi, ettei siellä ollut kuin oma vanha koira ja hoitokoira.

ETSIVÄT PIILOPAIKKAA. Jossainhan niiden piti olla.
Meijeri on iso, iso paikka, jossa kellarin uumenissa olisi voinut olla piilossa vaikka norsunpoikasia.

Me olimme tämän valvojan kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä ja kävimme meijerin joka ainoan sopen läpi.Ulkorakennukset myös ja vintit minkä hän vaan halusi nähdä ja enemmänkin.

Hän uskoi minua ja laittoi tietoa eteenpäin.
Nämä olivat sitten jo 2000luvun alkupuolta.
Kauhea olo kotona, aina sai meille tulla, jos joku ilmoitti jotain. He tekivät sitä tahallaan, kska paljon ilmoituksia on enemmän kuin vähän ilmoituksia.

Piti saada kuva että taas meillä käytiin. Siksi ne koirat oli myös siellä maalla, että koti saisi olla rauhassa.
Paljon saa pahaa aikaiseksi kun on tarpeeksi iso porukka. Se saatiin kasvamaan näillä tarinoilla, jotka värittyivät matkan aikana.
Minua inhottiin, vihattiin ja olin erittäin puolustuskyvytön kaikkea tälläistä vastaan.

Ajattelin lopettaa, mutta silloin ei vielä sielu antanut myöden. Pidin kiinni oikeuksistani. Paperikoiria en sen koommin kasvattanut.
Jaoin koirani aikuisille lapsilleni, heillä oli jo omansa, kun lähtivät kotoa, mutta heitä on kuitenkin maailmalla kymmenen, niin pienessä koiramäärässä se ei paljoa ollut.

Teetivät yhdet pennut ja siinä oli pieni rahasumma jokaiselle, kun muuten ei ollut antaa omastani.
Meillä oli aina tiukkaa rahasta, joten bisnestä en harjoittanut.

Se että pennut teettivät paperittomina, lemmikeiksi, on heidän asiansa ja ne eivät ainakaan lähteneet näyttelybuudeleiksi.
Sellaisia nämä pennunostajat juuri halusivat, omaksi lemmikikseen. Summa oli montakertaa pienenmpi kuin rekisteröidystä mutta pennun loppuelämä turvattu.

Minä tietysti äitinä autoin pennuille kodit, hyvät kodit, sen osasin. Lapset ei sitä olisi hallinneet, eivätkä uskaltaneet sitä edes harkita.

Kauhea kuinka syyllinen taas olin. Teetin sekarotuisia pentuja. Vaikka samanrotuiset, paperikoirat, tekivät pennut keskenään, mutta niitä ei rekiströity kennelliittoon, ne olivatkin sekarotuisia.

Me emme käsittäneet tätä, eikä pennun ostajat suostuneet käyttämään lemmikeistään sellaista nimitystä.

torstai, 26. helmikuuta 2009
Palaan vähäksi aikaa taaksepäin, eli vuoteen -91.
Silloin oli perheeseemme hankittu nuo kaksi pikkukoiraa. ne ostettiin osamaksulla isosta kennelistä.
Siellä oli aikamoinen määrä 3-6kk ikäisiä pentuja.Ne olivat tietysti leimaantuneet enempi koiriin kuin ihmisiin. ne olivat myös myymättöminä kauemmin, kun uusia tuli koko ajan lisää ja mieluummin ostettiin aina se 7-8 viikkoine kuin vanhempi.

Pennut olivat myös arkoja, kun olivat jo sen ikäisiä eikä ihmiskontaktia ollut perhekoiran tavoin.

Innostuin sen verran että tarjosin apua koirien sosialistamiseksi. Meillä oli iso talo ja piha.meitä oli monta ja minulla aikaa.

Otin muutaman kerrallaan ja meillä oli hauskaa. Pesimme, föönasimme, leikimme, ne oli aivan ihastuttavia. kennelin omistaja oli rokottanut myös ne, otin vain sellaisia joilla oli penturokotukset kunnossa, eli 4 kk iästä eteenpäin.

Minä osasin sen kotiuttamisen ja antaa hellyyttä ja rajoja niinkuin lapsillekkin.
Olemme aina pitäneet koirista, luulisi sen olevan sanomattakin selvää.

koirat olivat paperikoiria ja löysin niille koditkin kun ne oli helpompi hakea tästä meiltä.Kasvattaja antoi paperit ja he sopivat maksuhommat, meiltä sai pennun. Hyvän sosiaalisen pennun.

En nähnyt tässä mitään pahaa, eikä siitä kukaan mitään sanonutkaan. vasta tässä myöhemmässä vaiheessa, kun pahoja juttuja levitettiin, sekin asia otettiin esille ja olin JOBBARI.

keskiviikko, 25. helmikuuta 2009
Melkoisen paljon kirjoitusvirheitä, mutta en jaksa kaikkia korjata.

Mutta asiaan. Kun kasvatin rekisteröityjä kääpiökoiran pentuja, voiko kukaan ajtella mitä vahinkoa mulle tapahtui kun alkoi puhelinterrorisointi minua vastaan.

Systemaattisesti kasvattajia varoitettiin minusta. Minulle ei saa myydä pentua, eikä minulta saa ostaa pentua.
Oli aivan uhattukkin tämän kiellon mahdollisia rikkojia, samanlaisella kohtalolla.

Tähän mennessä olin tiestysti tutustunut laajaan koirankasvattaja piiriin ja kuulin kaikenlaista.
Myönteistä heiltä, mutta myös ihmettelyä, mitä on tapahtunut.

Kuulin myös tuttavaltani, jolla on kasvattajaystävä, että tämä kasvattaja inhosi minua ja että minusta oli varoitettu, mutta asiaa ei ollut osannut kertoa. Tuttavallani on minulta ostettu koira, johon he ovat erittäin ihastuneita.

Tässä taas tuon ilmi, kuinka puolustuskyvytön on ihminen jolle tehdään näin. Kuka kuunteli minua?
Kuka kysyi minulta mitään?

Mitä ylipäätään tälläisessä tilanteessa voi tehdä.
Todistajiakin olisi ollut, mutta kasvatustyö olisi vaikeutunut ja tälläistä pelättiin. Ymmärrän sen.

Kun katselin ihmisiä näyttelyissä, siellä ei ollut eläinrakkauden kanssa mitään tekemistä.

Kateus, riita, suorastaan vihakin, oli siellä vallitsevana ilmapiirinä.

Kuka haluaisi tälläisten hampaisiin. Ei lohduttanut tieto että en ollut ainoa, jolle tämä sama oli tehty.

Mutta minun paperikoirien kasvatus oli loppu, ei kukaan olisi minulta ostanut niitä pentuja.
Rekisteröinti maksoi sen verran ettei kannattanut yrittääkkään enää.

keskiviikko, 25. helmikuuta 2009
Voi rakas päiväkirja.Kuinka hyvä että olet olemassa. Saan tähän kirjoittaa ilot ja surut.Mikä päiväkirja on semmoinen johon vain iloiset asiat kirjoitellaan.

Ensimmäinen kerta kun kirjoitan pois näin kipeää ja häpeällistä asiaa. Mutta kukat on mulle loppuelämäni harrastus.Sekin voidaan hväistä multa pois, jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni ja vain uskalla.

En kovin pahoin sanoin kerro maineeni pilaajista. En ole sellainen. nyt on ollut pakko sen verran kertoa, että tiedäte alun.

Vuodesta -90 aloitin, parilla pikkukoiralla.Tietysti, kun oli lapsia, muutamia tuli lisää.Ensin vaan ostin lemmikiksi tarkoitettuja pentuja, mutta muutaman vuoden päästä aloin käymään näyttelyissä ja ensin innoistuinkin niistä.

Pikkuhiljaa kuva muuttui, aloin nähdä avoimin silmin että kulissia, kulissia.

Mutta vähän taaksepäin. Kun olin pari pikkukoiraa hommannut, ne olivat aivan ihanat perhekoirat.
Sellaisina ne pitäisi aina pitääkkin, perheenjäseninä. Lliian julmaa lähteä pientä tai isoa kasvattamaan vain yhtä tarkoitusta varten, itsekkään ihmisen kunnian himoa.

Oma mielipiteeni. Pehmenän sillä, että sielä on seassa ne oikeat moraaliltaan olevat kasvattajat, jotka haluavat oikeasti jalostaa rotuaan, kaikki kunnia heille.

Heillä on tervettä järkeä ymmärtää että hyvänlopputuloksen saamiseksi on huolehdittava koiran mielenterveydestä.

Sitä ei mitenkään edistä häkisä ja boxissa istuminen päivästä toiseen, jottei turkki pilaannu tai eivät ole jaloissa pyörimässä.
Näyttelykoirathan opetetaan olemaan häkissä pennusta alkaen, koska se auttaa näyttelypaikalla olemista.

Mutta ei kaikki istuta, makuuta koiriaan kopeissaan päivät läpeensä, pian pissalenkki ulkon ja taas koppiin.
Mutta tälläisiä on paljon.

keskiviikko, 25. helmikuuta 2009
Pientä yhteenvetoa, tähänastisesta.
Kun aikanani loukkasin Ns.Hyviä huippukasvattajia, määrättyjen rotujen vaan, niin siihen pahansuopaisuuteen sai pontta se minun kyselybuumi. Useasti kävin pentuni kanssa kasvattajalla ja jutut joita kuulin sekä muu kuulemani ja näkemäni näyttelyissä pisti hämmästelemään montaa asiaa.

Sepä oli virhe, kun aloin kyselemään mites tämä ja tuo asia. Se totuuden kaivaminen on minulla veressä, en voi sille mitään.
Paljon pimeetäpuolta on niissä touhuissa ja osuin joissain kuin laivanampumispelissä oikeaan.

Mitä tekee kasvattaja kun kysymykset ovatkin sellaisia että hän on edellisillä vastauksillaan pussissa tai ei osaa antaa vastausta ollenkaan.
Suoraan vastahyökkäys. Ei vastausta kysymykseen vaan "mitä tarkoitat", "epäiletkö että minä" "minä tunnen sen ja sen( vielä enemmän silmää tekevän ) hän voi aiheuttaa hankaluuksia, kannattaa miettiä, mitä kyselee jne.

Sehän tietysti vain lisäsi mielenkiintoani, jotain on tekeillä. Koko isossa ympyrässä.

Hänelle kävi juuri niin kuin kerroin, kaikki yhdistyksessä saivat tietää hänen jatkostaan aikanaan, minulla oli tietysti osuutta asiaan.

Silloin oli hetki hyvää aikaa. Yhdistyksen jäsenet olivat minuun yhteydessä, samoin samaa rotua kasvattavat.kertoilivat luottamuksellisesti asioita, jotka rauhoittivat mieltäni.En ollut väärässä.
En koskaan ole alentunut sille tasolle että olisin näitä muille kertonut, ne tiedot olivat itselleni tärkeitä.

Kasvatin siis siihen aikaan kääpiökoiria, pienimuotoisesti, niinkuin tuhannet muutkin alan harrastajat.

tiistai, 24. helmikuuta 2009
Ei kovin helppoa repiä auki vanhoja juttuja, jotka on pirun kipeitä.Kuin tulehtuneen haavan aukaiseminen, mutta siitä , alkuun kovan kivun kanssa se alkaa parantua.

Olen niin rasitusherkkä, että mikä tahansa ylimääräinen laukaisee päänsärkykohtauksen.Paripäivää poissa päiväjärjestyksestä, mutta en lannistettuna.

Sen verran palaan tähän oikeiudenkäynnin alkamisprosessiin, että kun kaikki tämän loukatun ihmisen, jopa toisenkin yhdistyksessä tiedettiin tästä mustamaalausjupakasta, se ei kummankaan puolelta saanut myönteistä vastaanottoa.

Nyt heitä on loukattu vielä verisemmin ja he tietävät, niinkuin moni muukin pahantahtoinen koiraihminen, mitä sitten tehdään.

Tähän väliin kerron mitä omille koirilleni kuului. Tyttäristäni vanhin muutti maalle, ihana iso vanha meijeri valtavan kokoisella tontilla.
Tyttäreni asui siellä yläkrran huoneistossa jossa asuntoja oli kaikiaan kolme.

Niihin kahteen muutti yksi pojistani ja tytöistäni. Vanhin tyttäreni oli kotona päivisin kun oli äitiyslomalla ja muutenkin halusi oman äitinsä tavoin hoitaa lapsensa esikouluikään kotona.

Minulla oli noin 12 koiraa, 3 eri rotua. Siellä maalla niillä oli oltavat.
Olin jokaisen kouluttanut olemaan täällä omassa kodissani vapaana pihalla ja ne olivat siellä helppo pitää.

Kävin lähes joka päivä siellä, rukkimassa ja hoitamassa.Koiristani ei koskaan kukaan sairastanut.
Vanhin koirani, joka asui loppuun asti luonamme, kuoli 2 päivää ennen viisitoistavuotis päiväänsä.

Huhuja levittävät ihmiset eivät edes tienneet sitä, että koirani ovat maalla.

lauantai, 21. helmikuuta 2009
Masokisti olen kun vapaaehtoisesti tätä kirjoitan.mutta mieluummin sekin, kuin tuo, mitä täällä tehdään. Ei ole mitään hävettävää, voin aivan hyvin kirjoittaa. Jos josain olen väärin tehnyt, en ole sanonutkaan olevani täydellinen.

En ole ainoa väärin tekijä maailmassa.

Mutta sitten alkoi maanpällinen helvetti, kahden ihmisen aloittamana.

Ensin kävi lukuisia eläinsujeluihmisiä, jotka vaan totesivat että asiat olivat hyvin.
Joka paperin olen säilyttänyt.

Kun apua ei tullut toivottua, oli parannettava taktiikkaa.Minut nimettiin sellaisen kasvatajan ystäväksi, jolla oikeasti oli huono maine. Sitä lähdettiin systemaattisesti kierrättämään, kasvattajalta toiselle.Joiden piti antaa myös saman kirtää.

Kuulin muutamilta itseltään, mutta todistamaan ei kukaan pelon takia uskaltautunut.

Jutut olivat hierveitä.Minulla oli kuulemma kotona 40 koiraa, matosia, mahat pömpöttää madoista, karvat lähteneet ja silmätkin pullottivat päästä.
Ketjulla pattereissa kiinni muutamat.

Sitten tuli erittäin raskauttava väitämä, minut ja tämä ystäväni oli tuomittu kuulemma kotkan käräjä oikeudessa eläin rääkkäyksestä.

kellään ei ollut epäilystäkään ettei näin olisi ollut.

Tämä toinen kertoi sen jutun väärälle ihmiselle, kun ei tiennyt että ollaan yhteyttä pitäneet.
Hän kertoi kaiken lakimiehelleni ja kaikkea muutakin.

Nyt oli tarpeeksi näyttöä oikeudenkäyntiin asti.
Pruin sen pari päivää ennen kun hän tunnusti että oli vahingoissa kertonut tälläistä.Se riitti minulle, se paperi ja paljon muuta säilyy mulla elin ikäni.

Tästäkö homma laantui ja sain olla rauhassa. Uskoin niin mutta toisin kävi.