lauantai, 21. helmikuuta 2009
Masokisti olen kun vapaaehtoisesti tätä kirjoitan.mutta mieluummin sekin, kuin tuo, mitä täällä tehdään. Ei ole mitään hävettävää, voin aivan hyvin kirjoittaa. Jos josain olen väärin tehnyt, en ole sanonutkaan olevani täydellinen.

En ole ainoa väärin tekijä maailmassa.

Mutta sitten alkoi maanpällinen helvetti, kahden ihmisen aloittamana.

Ensin kävi lukuisia eläinsujeluihmisiä, jotka vaan totesivat että asiat olivat hyvin.
Joka paperin olen säilyttänyt.

Kun apua ei tullut toivottua, oli parannettava taktiikkaa.Minut nimettiin sellaisen kasvatajan ystäväksi, jolla oikeasti oli huono maine. Sitä lähdettiin systemaattisesti kierrättämään, kasvattajalta toiselle.Joiden piti antaa myös saman kirtää.

Kuulin muutamilta itseltään, mutta todistamaan ei kukaan pelon takia uskaltautunut.

Jutut olivat hierveitä.Minulla oli kuulemma kotona 40 koiraa, matosia, mahat pömpöttää madoista, karvat lähteneet ja silmätkin pullottivat päästä.
Ketjulla pattereissa kiinni muutamat.

Sitten tuli erittäin raskauttava väitämä, minut ja tämä ystäväni oli tuomittu kuulemma kotkan käräjä oikeudessa eläin rääkkäyksestä.

kellään ei ollut epäilystäkään ettei näin olisi ollut.

Tämä toinen kertoi sen jutun väärälle ihmiselle, kun ei tiennyt että ollaan yhteyttä pitäneet.
Hän kertoi kaiken lakimiehelleni ja kaikkea muutakin.

Nyt oli tarpeeksi näyttöä oikeudenkäyntiin asti.
Pruin sen pari päivää ennen kun hän tunnusti että oli vahingoissa kertonut tälläistä.Se riitti minulle, se paperi ja paljon muuta säilyy mulla elin ikäni.

Tästäkö homma laantui ja sain olla rauhassa. Uskoin niin mutta toisin kävi.

lauantai, 21. helmikuuta 2009
Kun kirjoitan tätä kertomusta, tarkoitus ei ole vähätellä omaa osuutani tapahtuneisiin eikä saada keneltäkään synninpäästöä.

En tarvitse sellaista, koska otan vastuun itse tekemisistäni. Jokainen tekee virheitä elämässään.
Mikä se on minun kohdallani, se selviää tarinan edetessä.

Tämän päivän juoruilijat ja niiden levittäjät eivät ole edes minua tavanneet, käyneet meillä, eivätkä oikeasti tiedä muuta kuin sen mitä heille on totena kerrottu.

Minulla on täällä ja klornpuolella sellaisia puutarhaystäviä, jotka ovat kertoneet, miten heitä on varoitettu minusta.
Tarkoitus kai häpäistä niin että jättäisin nämä palstat.

Voi teitä, kun olette tälläiseen osallistuneet.

Myös koirien kasvattajista jäi ystäviä, heiltä myös olen kuullut mitä uskomattomampia juttuja itsestäni. En ole niistä perustanut, koska itse tiedän totuuden ja paljon muuta.

Nyt kun uhataan minun ainoaa hyvän olon tuojaa, joka pitää nämä hemmetin kivut taka-alalla ja auttaa unohtamaan sanan aivovamma, nyt sisu kiehahti ja minulla on oikeus puolustautua.

Kaikki mitä täällä ja seläntakana on vihjailtu ja suraan kerrottu tekee teistä juoruilijoista syyllisemmän kuin minä koskaan.

Tarkoitus on paha. Minulta ei voi ottaa mitään neuvoja, kun olen epäluotettava.

Toivon että kaikille on nyt selvinnyt että se musta lista tarkoitti minua, koska teissä on sellaisiakin, jotka tästä asiasta ei mitään tiedä.
Ettei tarvitse ajatella, kukahan se on.
Jos minulla olisi joku hyvä idea liittyen puutarhailuun, sen vesittää minun luotettavuus, vaikka se olisi kuinka hyvä ja oikea.

Ymmärtääkö tätä kukaan. Puolustan ihmistä, joka joutuu ylettömän ahdistelun kohteeksi. Jokaista.

En ole kirjoituskiellossa, eikä puolustukseni ollut asiatonta. Kun kerroin vieväni siemeneni kylmäkäsittelyyn, se suututti monia. Varsinkin kun vein samettikukatkin, kun viimetalvenakin selvisivät.
Kuvankin laitoin, itse otetun vielä.Eipä tullut kommentin kommenttia.

Vielä, jossain täytyy olla vähän asiat pielessä, kun joku kirjoiti että verisiä taisteluitakin on ollut.

Puutarhapalstalla ja mitä se kertoo ihmisistä yleensä.
Sitä, mistä minä tarinassani kerron.

perjantai, 20. helmikuuta 2009
"Kuuntele sydäntäsi,valitse tiesi,pidä kiinni oikeudestasi kokea itsesi terveeksi ja vaikuta tyytyväisyyteesi."
ELÄMÄÄ PUOLUSTUSKYVYTTÖMÄNÄ

En olisi uskonut tänee kirjoittavani elämäni kipimmistä vuosista. Puutarhapalstan päiväkirjassa.
Mutta eihän se ole aina ruusuilla tanssimista ollut aiemminkaan.

Mutta täällä palstoilla olo ja kirjoittelu on tehty vaikeaksi, tarkoituksella. Taas puhun siitä osasta.
Mutta nyt se vihjailu ja silmien pyrittely sitten loppuu, ilon voi repiä jostain muusta kuin minusta.

Koko stoorihan sai alkunsa n.11 vuotta sitten. Surkuhupaisaa on, että nämä tämänpäivän huutelijat eivät sitä edes tiedä.

Vuodesta -90 olen kasvattanut pikkukoiria. Kaksihan niitä vaan oli, mutta vuosien varrella hieman lisääntyi. Kun lapset asuivat kotona heillä oli omat lemmikkikoiransa. Itsekkin olin kotona ja meillä oli yhteinen harrastus.

Koirat eivät koskaan olleet yksin ja leikkikavereita riitti.
Kun asutaan kaupungin keskustan laidalla, isoksi kenneliä ei voi laskeakkaan.

Ne olivat ostettukkin lemmikeiksi, ei näyttelyihin.

Saimme olla aivan rauhassa, lapset ja koirat voivat hyvin.Hoidin kaikkia vastuullisesti.
Innostuin sitten ottamaan muutaman näyttelyyn sopivan koiran, nimekkäiltä kasvattajilta.

En tiennyt että kauppahintaan kuului myös kasvattaja. 6000 mk maksoin koirista kpl. Siihen aikaan se oli iso raha.
Toinen kirjoitti kauppakirjaan "myydään kotikoiraksi".Näin en voinut valittaa jos näyttelytulosta ei olisi tullutkaan. Ei se henki ja elämä ole, vaikka koira ei näyttelyssä pärjäisikään, omistajalle.

Mutta kasvattajalle se on. Hän saa siitä mainetta, jos jälkeläisensä pärjää näyttelyissä.
Toinen roikkui kynsin hampain kiinni koirissaan vaikka olin ne kalliilla ostanut.

Näyttelyyn, näyttelyyn, näyttelyyn. Ei minulla ollut halua mennä näyttelyihin, kun lapset oli pieniä, mutta kävin niissä kuitenkin.

Näyttelyt on luku sinänsä, voi koiraparkoja.
Kotikoiraksi myyty pärjäsikin hyvin ja kasvattaja tarrasi siihen kuin se olisi ollut oma.

Hän halusi ostaa koiran pois, kun se menisi minulla hukkaan kun en käytä riittävästi näyttelyissä.
Osoitin kohtaa jossa se oli myyty kotikoiraksi, sellaisena halusin sen pitääkkin.

En myynyt. Kaikki ihmettelisivät hintaa, jota siitä tarjottiin.
Molemmat kasvattajat erehtyivät pitämään minua yksinkertaisena, kun minulla oli useampi lapsi.

Rahaa tarjotessaan toinen kasvattaja oli varma että suostuisin.

Nyt olin tallannut kahden ns.nimekkään kasvattajan varpaille. Olisi pitänyt olla talutusnuorassa, tehdä niinkuin he sanoivat tai hankaluuksia tulee.

Minä pidin oman pääni, olin ne itselleni ostanut, maksanut ja ne oli minun.Niiden elämään ei kuulunut näyttelyissä ramppaaminen vaan lokoisasti kotona ollen.

Kosto on suloinen. Olin oiva kohde "lapsilauman",( niinkuin he meidän lapsia nimittivät ), kanssa.

Ostotarjouksen hylänneen viimeinen puhelu päättyi sanoihin " teen sulle huonon maineen, tiedän miten se tehdään ". Toinen lause, " saan sen koiran pois sillä". Eipä heilauttanut asia kummemmin, kunhan vaan pääsin hänestä eroon.

Mutta ei voi aavistaakkaan, mitä saa aikaiseksi ihminen joka on täynnä vihaa.
Heitä oli kaksi ja he yhdistivät voimansa. Ollaan vuodessa -98, suurin piirtein.

Mitä sitten sen jälkeen tapahtui, kerron seuraavaksi, koska on jo tarpeeksi paha olo tätä kirjoittaa.

Oisi helpoin tie lähteä täältä niinkuin monet, mutta minä en tee sitä. Olisin häviäjä eikä minun tarvitse olla sitä. Mieluummn käydään asia läpi, koska aion olla "puutarhuri " lopun elämäni.

perjantai, 20. helmikuuta 2009
Kun tämä on oma päiväkirjani, voin kai kirjoittaa pienen jatkokertomuksen. Aloittaessani kerroin kipeitä muistelmia lapsuus-ja nuoruusvuosilta, elämästäni muutenkin, mutta jätin kertomatta erään vieläkin kipeämmän asian, josta en ole halunnut kertoa.

Kun aion täällä "puutarhailla" jatkossakin, on oikeus ja kohtuus että kaikki tietävät samat asiat, eli miksi olen "harrastuskiusattu "täällä pentin puolella muutaman ihmisen toimesta.

Sitten se ainakin loppuu, yksi ihminen saa rauhan, kun ei tarvitse enää keksiä miten niitä asioita minusta piilottaisi viesteihin, kun suoraan ei voi sanoa.

Tämän jälkeen joko jatkan täällä tai sitten en, mutta vihjailut on loputtava, kuluttavaa harrastelua tämä.

Elämäni ei siihen kaadu, jos minua ei tällä palstalla kaivata tarinani loputtua. Mutta osaa ilmapiiristä se puhdistaa ainakin.

En aloita ihan vielä, vaan illalla, kun on omaa rauhaa. Tyttären 2v on mummulassa, joten hän saa ensisijaisen huomioni.

Toivon tälle jatkokertomukselle mahdollisimman paljon lukijoita, mutta asia on niin kipeä, että sitä on vaikea kirjoittaa ja kirjoitus jaksot voivat siksi olla lyhkäsiäkin.

Illalla alkaa kertomukseni, jonka nimeksi laittaisin ELÄMÄÄ PUOLUSTUSKYVYTTÖMÄNÄ

tiistai, 17. helmikuuta 2009
Tämä Puutarha.net on tosi mielenkiintoinen puutarha-keskustelupaikka. Nyt olen alkanut suhtautua tähän oikealla tavalla, eli käytän käänteistä psykologiaa.

Mielenkiintoiseksi keskustelupalstat tekee erilaiset ihmiset. Eläköön erilaisuus.

Meillä olisi tosi tylsää, jos kaikki oltaisiin samanlaisia. Minä ainakin haluan pysyä aina tälläisenä, omanlaisena persoonana.
Joskus kolahtaa milloin kenenkin kanssa, harvoin tosin. Mitä siitä, mulla on suu paikallaan.

Sekin kuluu asiaan. Sen verran sanon että aikuisten ihmisten pitäisi tietää, missä se tahdikkuuden raja kulkee. Enkä jätä itseäni laskuista pois.

Ei saisi näyttää siltä että yhtä ihmistä osoitetaan sormella julkisesti, kuitenkin muka rivien väliin piilotettuna.

Voitteko uskoa, olen alkanut viihtymään täällä, mulla on oma paikkani satojen harrastajien joukossa.

Uutta kipinää saan omista vastusteluistani huolimatta sisäkasvatuksesta. Koulin juuri toisen erän tomaateista eilenaamulla, se oli ihan kivaa. Nähdä vihreää talvella.Raikkaan vihreitä terhakoita sirkkalehtiä.

Siellä on muutama huonekasvikin koulittuna. Kokeilen jos saisin niistä alkuja, voisin innostua muutamia huonekasveja kasvattamaan.

Pääasia että siemenestä.

maanantai, 16. helmikuuta 2009
Tänään olen omistautunut kylvämään siemeniä, joita olen saanut kavereilta täällä ja tuolla.
Ihan ylinnä kaikista on ystäväni laittamat siemenet, vaihdellaan sujuvasti molemmin puolin.Vaan hän pistää aina paremmaksi.

Aloitin akileijoilla, lempikukkani. On aikamoinen valikoima, niitä on ilo kylvää.

Kun suunnittelen puutarhaani, siellä on aivan eripaikassa itsekasvatetut siemenet.

Ensiksi, on kiva antaa palautetta, miten mikäkin itää. Toiseksi vertailun vuoksi, kun muut on ostosiemeniä
Teen puutarhassani uusia kokeiluja ja tutkimuksia. Tulevaisuuten katsoen halauan omia siemeniä omista kasvateista.

Ehkä tänä tai ensivuonna tulee jo karsittua pois lajeja, jotka ei sovi suunnitelmiini.

Kauniista hauraista kasveista jätän merkinnän kansiooni, otan ne kasvatukseen, kun varmistan oikeat kasvuolosuhteet.

Tämä puutarhailu on muutakin kuin kukkaloiston hakemista.

Talvella olisi hyvä aika kirjoittaa, mutta olenkin buukannut itselleni siemenistutusta.

En voi keskittyä muuhun samaan aikaan.

Aloin sitten kasvattamaan tomaattia ja eilen kouliessa tunsin itseni vähän tyhmäksi.

Miksi aloin näin aikaisin, kun ne oin hyvin kasvaa. Myöhemmin olisin ehtinyt vallan mainiosti.

Jätinkin osan tomaatinsiemenistä myöhemmälle.
Mansikoita haluan kokeilla kasvattaa.Jos siinä onnistun, se on ihme.

Salaateissa ei voi olla mitään vaikeuksia. Tässä yritän saada päivää uudelleen käyntiin.
Heräsin aikaisin kun piti loput tomaatit koulia. Olivat taas sellaisia hujoppeja, etten halunnut niiden kasvavan enää yhtään.
En raatsi viedä vielä viileään, kun tarvitsevat kuin uuden alun.

Sitten vasta kun näen että on onnistunut istutus ja taimet alkavat kasvamaan.

Kyllä tästä hyvä kylvöpäivä tulee, kun olen päättänyt että tänään useamman tunnin.

Mutta onnistuneita katkoja tulee kun ykköseltä alkaa 9.30 kiva sarja, sivuaa aihettakin mukavasti.

Yhdeltätoista tulee Elämä käsissä.Nämä on ehdottomia vapaa-aikoja istutuksesta.

tiistai, 10. helmikuuta 2009
Tais mennä yöunetkin, kun tuli nukuttua lauantaista eilispäivään. ¤,30 olin kylvämässä, kun uni ei tullut silmään millään. Kahville vaan ja kylvöpurkit esiin.
Ajattelin että en kylvä hyötykasvein kuin tomaatit ja salaatit. Mutta tilasimpas erilaisia mansikoita, kun 16 vuotia tyttäreni lupasi niitä kasvattaa.

Katsottiin yhdessä herkullisen näköisiä mansikan kuvia, Seemnestä nyt ensiksi.
Tänä aamuna isäntä sanoi alkavansa kasvattaa tilliä ja persiljaa, ehkä sipuliakin. Sain nimittäin hänetkin aamukahville samaan aikaan.

Hänellä on tapanakin herätä neljän- viiden aikoihin.
Kiva kuulla, kasvatusinnostus tarttuu. Mulla on se mökki siellä Lahdessa, mutta nyt mielessäni kehittelen ajatusta, että se puutarha olisi omassa kodissa. Mieheni oli nyt samaa mieltä, sais kait tuota viheriötä vähän lohkasta.

Kunhan ensin laitamat saadaan kukitettua ja pensaat ehdottomasti rajalle.

Tein radikaalin ratkaisun viikko sitten. Kova paikka luopua ajokortista, mutta ainoa keino saada autoilu loppumaan, kun vein kotin poliisilaitokselle.

Silmät olivat konstaapelilla ymmyrkäiset ja hän pyysi tuomaan lääkärin todistuksen siihen mukaan.
Minulta ei evätty korttia Käpylässä, ei edes kehoitettu luopumaan, mutta siellä papereissa luki minun kantani, että en autolla voi ajaa, kun tunnen oloni ja muiden olon turvattomaksi liikenteessä.

Auto mulla on, mutta jos on vielä korttikin, se on sama kuin tupakanlopettamisyritys koko ikänsä polttaneella.
Aski tupakkaa vieressä ja tupakointi loppu. Tosi vahva täytyy olla, että se onnistuu.

Autoilu on ollut mulle henkireikä, siihen on tullut himo jo 34 vuotta sitten. Tässä on joutunut luopumaan yhdestä sun toisesta näiden vuosien aikana. tämä oli yksi kovimista päätöksistä.

Mutta jos mahdollista, vielä enemmän yhdistää miestäni ja minua, käymme yhdessä mihin haluan mennä.Sitäpaitsi pojilla on kortit ja tytöillä kahdella, kyllä mulle kuskeja löytyy.

Saan myös kuljetuspalvelun, kun tasapainojärjestelmän häiriö tuottaa ongelmia julkisessa kulkuneuvosa kulkemisen. Lihasheikkous jaloissa johtuu samasta asiasta ja kävelymatka on tosi pieni, minkä voin kävellä.

Ei kai hullumpaa ole olla kyydissäkään, ei tästä kylvöiltä malta paljon ajellakkaan.

maanantai, 9. helmikuuta 2009
Voihan kukkaterapia. Mun tomaatintaimet on itäneet. Olivat tuossa patterin alla yön ja sängyn alla päivällä.
Laitoin ne 4.2 multaan ja olin sitten petipotilaana lauantaista tähän päivään. Lauantaina vielä lisäsin vettä alusastiaan ja eilen katsoin niitä niin pisin on ainakin 5 cm. Laitoin sinne sängyn alle kun en jaksanut kantaa muuallekkaan, mutta onhan se hojoppi sieltä koulittava omaan purkkiin kait ja viileään.

Huomen aamulla viimeistän, tänään ei ole voimia muuhun kuin parin sanan kirjoittamiseen.
Chiliä ja paprikoita. Kyllä ystävällisesti löytyi, kun niistä haun laitoin.

Kiitos teille. En tiedä onko jatkajaa koskaan kukka-puolella, jokaisella on omat mieltymykset harrastuksiin, mutta ihanaa kuulla jo 2 v tytöiltä, "mummun kukka".Aina kun kukkia katsellaan tai siemeniä.

Mulle riittää jos saan pitää lapsia ja lastenlapsia aina kesällä mukana kaunista kasvattamassa, muistot jää.

Joskus kun mummua ei enää ole, "mummun kukka" voi tulla mieleen joskus kukkia katselessaan.

lauantai, 7. helmikuuta 2009
Täällä on ilo ylimmillään. Tuntuu että on kohta kiire saada siemenet multaan, mutta olen kuitenkin aikasemmassa kuin viimevuonna.

Eilen tuli laatikollinen siemeniä Seemnestä. Pieni, täynnä kaikkea kivaa ja kaunista.
Käyn usein katsomassa niitä sivuja kun tulee uutuuksia pari kertaa kuussa.

Luulin että tilatut tomaatit ja salaatit tulisi myös, mutta pettymyksekseni niitä ei ollut.

Hyötykasvipuolella on vaan nämä kaksi, joita kasvatan.
Mun Mikko-poika on saanut äidiltä tuollaisen pikkupurkkeja sisältävän kasvatusjutun, johon voi sitten chilejä kylvää.

Katson että olen syyssä siihen, kun Mikon chilit hävisi. Siis annettiin pois, kun luulin että Mikko on allerginen niille.

Nyt Mikko on intoa täynnä aloittamaan alusta.Siemenet vaan vielä puuttuu, on Mikon käytävä vaihtaripuolella kyselemässä josko kellään olisi muutama ylimääräinen.

Minun siemeniäni voi Mikko sitten tarjota vastineeksi.

Mutta kiva yllätys oli kun tyttären tyttö Ronja halusi myös harrastaa siemenistä kasvattamista. Hän kasvattaisi paprikaa. Kotonaan chilit ja paprikat ovat herkkua, kun vanhemmat pitävät tulisesta ruuasta ja niin Ronjakin.

Ronja ja Mikko ovat syntyneet samana päivänä, kaksivuotta tietty väliä. 2.6.
Nyt ovat aivan erottamattomat ja samat leikit ja jutut on molemmilla.

Nyt kun Mikko kertoi jatkavansa chileillä, Ronja tietysti myös.Se on kiva yhdistävä harrastus ja haluan tietysti tukea heitä siinä.

Saavat itse keskustella palstoilla ja kysellä ohjeita sekä muuta keskustelua.
Minulla kun on monta rautaa tulessa siemenien tilauksissa, voimme myöhemmin Mikon kanssa katsoa Chilin siemeniä.
Hän on tietokone poika, se on niin hyvin hallinnassa, paremmin kuin mulla koskaan.

Hän voi itse etsiä tietoja jostain lajista jota aiotaan tilata, saa sitten tehdä päätöstä itse.
Siellä koneella voi vertailla erilaisia lajikkeita, kuin myös täällä lueskella tuolta aluasta asti.

Sama ohje Ronjalle kotiin. Nyt saaavat aloittaa parilla lajilla, ei tule liikaa tälle vuodelle kasvatettavaa.

Minä olen järjestellyt siemeniäni, haluan saada ne ajan tasalle. Tuntuu että niitä löytyy joka paikasta, siksi oli nämä ketjukirjeet helpotus.

Siemeniä en hukkaan heitä, kaikki ylimääräinen kiertoon. Nyt sitten lähden kylvämään taas pois alta noita siemeniä.
Vielä on tulossa yhdestä siemenfirmasta erilaista kivaa, taidankin tarvita isomman alueen kun ne aikanaan alkaa leviämään ja täyttämään tontin.

torstai, 5. helmikuuta 2009
Täällä vielä yökukkuja. Ei malta käydä nukkumaankaan, kun plarailen noita pusseja ja etsin niille kotimaisia nimiä ja onko yv:tä vai mv:tä.
Saan ajan tasalle sitten kun kaikki nimet on selvitetty. Harmittaa kun osaan ei löydy minkäänlaista kotimaista nimeä, eikä sitä onko yks- kaks- vai monivuotinen.

Aikaa tuhraantuu liian kauan näitä nimiä keräillessä.Huomasin että kun aina vaan samojakin nimiä joutuu hakemaan, jää jo mieleen joitakin, edes mihin kasviin kuuluu.
Huomen aamulla taas aikaseen ylös.Vähän kylvöä ja sitten taas nimien hakua.

Kyllä kotityötäkin teen, kun vaan ei ole raskasta.
Mutta mieluummin kylvän ja selvittelen nimiä.

Helmikuun aikana suurin osa ois oltava kylvetty. Sitten helpottaa ja voi alkaa keskittymään uusiin juttuihin.
Olikin päiväkirjalle vain pieni iltajuttu, nyt lukemaan sänkyyn, jos tuo aukko sivistyksestä vähän kuroutuisi.

keskiviikko, 4. helmikuuta 2009
Aurinkoisuus jatkuu täällä päässä, ulkopilvisyydestä huolimatta.
Kylvöt alkaa tasaantumaan, olen ahkeroinut innolla.
Mikä voisi olla mukavampaa kuin puuhastella siementen kanssa.

Luulin että tulee purkki-ongelmia, mutta löysin jätesäkillisen vielä jos minkäkinmoista purkkia.
Väriä antaa päivään kimppajuttu ja siemenketjukirje.

Voi vaihtaa vapaalle kylvöistä ja tehdä muutakin.
Tomaatteja sain tänään istutettua ainakin 20 eri lajia. Tomaateille laitoin ostolokerikon, mikä lie nimeltään, mutta niitä lokeroja on 74 kaikkiaan. 5 siementä laitoin omaansa ja vielä siitä puuttuu vähän, että saan sen täys.

Lämmin tila löytyy ja odotan taimia innolla.

Kun muillakin on, en enää malttanut olla aloittamatta sisäkylvöä itsekkin.
Uuden taimen ilmestyminen, kun ulkona on pakkasta, saa hyvälle mielelle niinkin pieni asia.

Nyt lähden postiin, haen vielä uuden siemenlähetyksen. Siellä on lisää tomaattia kylvetäväksi ja vähän muutakin.