Ja vielä
perjantai, 28. joulukuuta 2007
Korjaus edelliseen.Pulsaneilikka-Dianthus superbus oli väärin.
Minulla on se värikkäämpi Aasnelk "super pink" Dianthus superbus.Pulsaneilikka kumminkin.

-Kalifornian tuliunikko-Eschscholzia californica
-Ketoneilikka, syötävän punainen,(oma lisäys) Nurmnelk samos dianthus deltoides
-Krysanteemi(Kiina/Japani alkuperäismaa)-Chryanthemum indicum
Tämä menee nyt pätkittäin kun nukkumaan kuulemma pitää mennä.Ei nukuta,ei.

Lisää siemeniä
perjantai, 28. joulukuuta 2007
No niin, rauhallista yöaikaa istuskella hetken koneella ja tehdä tätä listaa.
Kun pääsis siihen että ennenkuin uutta tulee, vanhat on listattu.Siispä:
-Pulsaneilikka-Diantus superbus. Super pink.
-Lehtosinilatva-Polemonium caerleum
-Paprikalaji-Capsicum annuum.Tästä kaipaisin jotain enemmän
-Punahattu- Rudbeckia purpurea
Jatkan huomenna

Siemenlistaa pukkaa
sunnuntai, 23. joulukuuta 2007
Vaikka on aatonaatto, voin silti päiväkirjaa kirjoittaa.Vastapainoksi kaupassa ramppaamiselle ja paperoimiselle.Mulla on ihana 14 vuotias tyttö, joka aamusta tiskasi imuroi, teki piparkakkutalon paloista ja koristeli, leipoi joulutortut ja piparit. Anto sopuisasti nuorempiensa painella myös pipareita,loisto homma, kun itse olin perjantai-illasta tämän aamun yhteentoista niin kipeä että filmi oli poikki sen ajan.
Aika hupelo olo oli vielä puolenpäivän aikaan, mutta kohta käyn lukemaan ja nukkumaan.
Vaikka tyttäreni oli niin kultainen ja oma-aloitteisesti teki paljon ei se tarkoita että muut olisivat huonoja. Päivastoin, kaikki ovat ilon tuojia isälle ja äidille.

Nyt siemeniin.
-Maarianohdake.....Silybum marianum
-Kurjenkello.............Campanula persicifolia
-Hehkuva rakkaus...Lumina bronze leaf red
-Siroliuska-aralia.....Schefflera actinophylla
-Malagan viikuna Ficus retusa
-Limoviikuna............Ficus benjamina
-Morsiusmyrtti.........Myrtus communis
-Koriste hirssi.........Panicum violaceum
-Lehtoakileija valk...Aguilegia vulgaris-white
-Ruoste alppiruusu....Rhododendron ferrugineum
-Illakko....................Hesperis matronalis
-Ketoneilikka.........Dianthus deltoides
-Amurin maksaruoho--Sedum selskianum
-Liekkipuu------Delonix regia
-Tarhaneilikka-----Dianthus caryopyllus
-Salkoruusu(puu)Alsea shater s violet queen(tai pensas 2m korkeus)
-Rohtosormustin kukka--Digitalis purpurea
-Ornimental pepper black pearl (kaipaa avustusta)
-Värisauramo---Alyssum saxatlle


Ensteks alkuun tälläistä.Huomasin että dhaalioita mula on paljon eri nimillä.Laitan ne ryhmänä, samoin akileijat,unikot ym.
Olen näille katsonut nimet netistä puolin ja toisin.Jossain pussissa on selkeä tieteellinen nimi jolla saan suomalaisen nimen.Kotimaisissa on helppoa hakea se toinen nimi.
Vaikka pusseja on useita, joitain lajeja on enemmän samaa.
Puutarha tapahtumasta senverran että kertoilen lisää, miren sen suunnittelen ja mihin aikaan.Ehkä parhaseen kevätrieha-aikaan, kun aletaan etsiä ulos istutettavia.
Vuokra ei mulla ole ongelma, meillä on esim netissä omat sivut, siellä mainostetaan tapahtumia.Minä osaan markkinoida tapahtumia joissa on ideaa, ja näin kauan on aikaa.Vielä on aikaista sanoa mitään, mutta haluaisin osan ainakin innostuvan puutarha harrastuksesta ja siemenistä kasvattamisesta. Lahdessa on monta puutarha palstaa, jotka toivotan tervetulleeksi, paljon on tutuksi tulleita taloyhtiön porukoita, jossa on nuorempia ja innostuneimpia puutarhan laittoon vaikka kesämökille tai parvekkeelle, kyllä asiakas kuntaa piisaa.
Mutta nyt joulun viettoon, kaikille oikein hyvää joulua.

Vielä uutta
perjantai, 21. joulukuuta 2007
Meillä oli jo toinen iso projekti samaan paikkaan.Teen työni sydämmellä, innostuneesti, näin saan luottoa suurempiin ja vastuullisiinkin tehtäviin.
Minulle oli suuri kunnia kun pyydettiin emännöitsijäksi tiloihin, joita vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.
Olen saanut tehdä pieniä muutoksia ominpäin ja isommista tehnyt ehdotukset hallitukselle, joka mielellään näyttää vihreää valoa.

Olen nyt saanut hyväksynnän ehdotukseeni vaihtaa astiastot.
Hienoa, sadan hengen astiasto, saan valita mieleiseni ja he päättävät sitten kun olen kilpailuttanut muutaman tuottajan.Ten innolla suunnitelmia, mitkä toisivat uusia vuokralaisia.
Olen kaukonäköinen,sillä mielellä teen suunnitelmatkin.Näen tuon paikan sieluni silmin noin vuosi eteenpäin.
Kannustusta tulee siitä innostuksesta, millä nämä minua ylemmät ottavat ideoitani vastaan.
Yhteistyötä tehdään, on useampia ideoita, niistä keskustellaan ja punnitaan eri vaihtoehtoja,niistä pikkuhiljaa tulee se mitä halutaan.

Olen tuolla palstalla kirjoittanut yhden kerran, kun oli sellainen keskustelu, että uskon Jumalaan.
Olen paljon rukoillut, se rukoileminen on keskustelua Jumalan kanssa.
On ollut hetkiä aiemmin, etten ole jaksanut "jutella",mutta huokauksenikin on kuultu.

En ole enää heikko, olen henkisesti ja fyysisesti vahva nainen.Kivut ei minua lannista.
Olen oppinut että jos ongelmaa ei voi poistaa, on opittava elämään sen kanssa.
Elän täysillä, niinkuin elinaikaa olisi satavuotiaaksi.
Jos lähden aiemmin, olen ainakin elänyt, tehnyt sitä mitä olen halunnut.

No, eteenpäin.Mitä mulla on? Aikamoinen kasa siemeniä, 2000 neliön kukkasista tyhjä tontti, taloyhtiö-projekti ja todella tilavat tilat itsellenikin vuokrattavaksi, kun katson parhaakseni.
Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Lahti on suuri kaupunki ja jos osankin kukitan, se on saavutus.Myös ne lisätyöt, jos saamme puutarhan hoitoja.Myös pienkiinteistöjen hoidot mainostamme.

Oli projekti iso tai pieni, siihen pitää paneutua täysillä.Tehdä se niin hyvin kuin mahdollista ja innostuneesti.
Mulla ainakin on kivun hallintaa tälläinen toiminta tapa ja se toimii.Ei tarvitse olla kipeäkään.

On vielä se tärkein juttu, oman pihan laitto.Suunnittelu on jo käynnissä, mulla on taitava mies joka haluaa mun kanssa tehdä tästä meidän tontista kukkivan puutarhan.

No niin, nyt olen tässä päivässä ja ehdottaisin että laittaisin tänne kukkieni siemenien nimiä, kotimaisia.
Sitten sinä Nuu, voit katsoa mitä minulta löytyy ja tehdä mulle sun taidetta.
Arvostan kovasti että haluat mua auttaa, otan sen kiitollisena vastaan.
Muidenkin.

Josko vähän paremmin olette minuun tutustuneet, teillä on varmaan jo jonkinlainen käsitys minusta.

Saatan olla joskus vähän "pelle" tai teeskennellä tyhmää. Joka sen läpi kuitenkin näkee, eikä muodosta kuvaa sen perusteella, jää ihan mukavaksi kaveriksi.

Tämän pitää olla hauskaa ja vaiherikasta.

Nyt sitten ostin ensimmäiset Orkideat.Olivat kauan 13.95 kpl.enkä raatsinut ostaa.Hinta tippui pikkuhiljaa ja eilen ne olivat 4.95e. Sitten ostin 2 niitä, keltaisen ja violetin.Yhden sain hyllynalta, kun näytti henkensä heittäneeltä.Jospa sais siihen jonkun vireen puhallettua.

Olen vain ihaillut niitä ja lukenut kirjallisuutta,en ole arvioinut itseäni kykeneväksi moisia kavattamaan.Aina ne on ollut mulle kukkien kunigattaria.
Meillä on lahjat valmiina, siivous tehty, nyt odotellaan vaan joulua.

Kysympä vielä,laitanko tänne pikkuhiljaa siemenet, joita aion kasvattaa.Jos haluaisitte tietää,niin laitan.Tämä tästä päivästä.

Projektista lisää
sunnuntai, 16. joulukuuta 2007
Ettei tulisi väärinkäsityksiä, kukat kyllä maksoi taloyhtiö. Se olikin hienoa siinä että luotettiin, osta ja istuta, rahaa niihin löytyy.
Ostin mahtavan kokoisen pallokrysantteemin ulos penkin viereen, missä asukkaat istuskelevat.
Se on ulkona edelleen ja aivan vihreä.Laitoin kolme punaista marjaterttua siihen, oli ihan piristys.
Ulkoruukkuihin en halunnut pelkkää kanervaa, kun kaikilla on niitä.Ostin kuusen ja siihen eteen kolme kanervaa, nätit, joissa oli ripaus valkoista.

Kävin viemässä punatulkut niihin istutuksiin, jouluksi kuuset saavat jotain ihan pientä, sydäntä lämmittävää, sellaista että sen juuri ja juuri huomaa. Jouluista kumminkin.

Oli ihan hermolepoa haravoiminen, jota pystyi tekemään myöhään syksyyn.Se kävi hitaanlaisesti, mutta sain 7 säkillistä jo lehtiä pois. Ei ole kevääksi niin paljon enää.
Jos vesisateet vielä tulevat, varmasti muutaman säkin vielä haravoin.
Enkä jätä kenekään huoleksi säkkejä, hoidan itse ne pois sieltä.

Nyt teen ensi kevään suunnitelmaa, koska keväällä meidän firmalle siitä on luvattu palkkatyö.

Ensin teen hallituksen kokoukseen kansion, jossa on ammattilaisen valokuvaamat kuvat istutuksistani.Ammattikuvaaja taitaa pitää sitä harrastuksenaan, mutta minun silmille hän on ammattilainen ja olemme puutarha-asioissa ystävystyneet.
Siis kansioon.Haluan heidän näkevän miltä istutukset keväällä ja kesällä näyttävät.Tietysti myös nimet niille ja pieni tietopaketti.Minä olen lupautunut niitä hoitamaan, raskaampiin töihin saadaan tekijä kyllä.
Tontin yläpäädyssä on puupino, tai oli.Joku on sen käynyt sen hajoittamassa.
Kerroin jo puheenjohtajalle, että mielellään rakennetaan sinne kiva pieni puuvaja, siellä pidetään krillipuita. Se oli kiva idea hänen mielestään ja uskon että tarjouksen laittaessa homma on meidän.

Pojat tekivät jo työnäytön tänäkesänä, purkivat vanhan laatoituksen pyykkinarujen alta, kun ne oli sieltä täältä nousseet ylös.Vaarallisetkin.
Homma onnistui täydellisesti.

Uuteen suunnitelma kansioon tulisi uutta ideaa krillikatoksen ympärille ja kun siellä on niitä polkuja joita kaipaan luonnonkasvi-puutarha idealle, saisin sen alkuun ainakin ensi keväänä.

Mulla on paljon omaa, siemenistä kasvatettua ja keväällä mennään kummityttömme äidin kanssa ja kummityttö myös, hakemaan luonnonkukka taimia heidän metsästään.
Emmekä jätä reikiä, vaan peitämme hyvin.
Sinivuokko on ainoa jonka laitan omaan puutarhaani, pienimuotoiseen, johon tulee vaan luonnonkukkia.

Kun saan harjoitella tällä taloyhtiön tontilla puutarhurointia, voin käydä tarjoamassa palvelujamme muihinkin taloihin.
Mutta vain niihin joiden pensaita ja kukkia ei kukaan hoida.

Miten toimin. No, kun minulla on omia kasvatteja, käyn tarjoamassa muiden talojen ulkoruukkuihin, samalla voin mainita että meiltä saa myös puutarha palveluita.
Niistä kukista voi asukkaat ostaa omille mökeilleen tai aikuisille lapsilleen, uskon että innostukseni tarttuu.
Haaveena on laittaa sellaisia ruukkuasetelmia joita ei muilla ole, näistä siemenistäkyllä löytyy.

Tähän omaan taloyhtiö-projektiin palaan vielä sen verran että pystyn säästämään heidän rahavarojaan tulevaisuudessa omalla kasvatuksellani.Niitä saavat edullisesti, kun vertaa kukkakaupan hintoihin. Toki haluan olla heidän oma puutarhuri, suunnittelen ja istutan kun joku meidän työntekijöistämme tekee raskaamman työn.

Siellä asuu vanhempaa väkeä, niinkuin kerroin, siksi laitan sinne kukkia joista heillä on muistot ajalta kun olivat vielä omassa puutarhassaan. Syysleimut on yksi heidän ihastus ja tietysti kevätkukat, olen jo saanut mukavaa palautetta ja kuunnela nuoruusmuistoja.

Puutarha hulluus
sunnuntai, 16. joulukuuta 2007

Jotain sain tilalle menetetyn terveyden osalle.
Löysin tieni tänne Penttiin. Puutarha innostus alkoi ihan muualta, eräästä taloyhtiön tarpeesta.
Heillä ei enää talkoo porukkaa pihatöihin löydy, kun asukkaat ovat jo vanhempaa väkeä.

Minulta kysyttiin että voisinko ottaa hoitaakseni sen osan alueesta, joka ei huoltofirmalle kuulu.
Olin tietysti valmis,siellä näytti olevan ihanan paljon tekemistä.
Kukat, jotka aikoja sitten on joku asukas istuttanut, olivat jo sen näköisiä että uusia kaivattaisiin.

Sain tehdä suunnitelman ja toteuttaa myös. Ensi töikseni perkasin vanhan pensashanhikin.
Juuret niillä kuivilla oksilla oli ihan mädät, haluan katsoa kevääseen, josko lpusta tulisi vielä pensas.
Oli se nätissä kukassa terveissä oksissa.
Hoidettavana on talon takapääty, etuala on nurmikkoa joka ajetaan säännöllisesti.

Etualan nurmikolla on vielä kauniisti kukkiva pioni. Siinä on iso kolmion muotoinen viheralue.
Istutin sinne vielä kaksi jalohortenssiaa, pionin seuraksi.

Multaa on tuotu eräskin säkki, kun kukapenkit ovat aika kulahtaneet.
Jalohortenssiat istutin kukkapenkkiin, josta oli kuolleet ne kukat, jotka siinä alun pitäen oli.

Minulla oli poika apuna mullan kantamisessa ja maan käännössä. Minulle jäi kukkien suunnittelu ja istutus.

Oikeastaan kun tarkemmin muistelen, niin minulta kysyttiin puutarhan hoidosta siksi, kun ulko-oven molemmin puolin oleviin ruukkuihin istutin kesäkukka-asetelmat.
Pitivät niistä ja siitä se alkoi.
Hoidettava alue on melko suuri, Alkaa talon etuosan puolestavälistä vasemmalta ylös, siellä mäellä on keinu ja krillipaikka.Siellä sitä lääniä onkin, haravoimisessa sen huomaa.
Alue jatkuu oikealta alas, eli yli puolet tonttia.
Siellä oli mielenkiintoinen kukkapenkki asetelma, johon ideoin kevät,kesä-ja syyskukat.
Oma puuhansa siinäkin, kaikki vanhat kukkapenkit, missä ei kasvanut mitään, käännettiin ja juurakot pöllytettiin, tuotiin uutta multaa joka sekoitettiin vanhan kanssa.

Keväällä näkee miten istutukset ovat onnistuneet, takuutyönä on tehty.
Sieltä löytyy keväälle tulppaanit monivärisenä ja tummanpunaisena, krookukset, helmililjat ja narsissit. Siihen penkkiin en istuttanut kesäkukkia, katson sitten keväällä mitä siihen laitan.
Syysleimut, kolme eri väriä ja syysasterit tuli syyskukiksi. Nämä kaikki siihen isoon kukkapenkkiin.

Muut istutukset olivat maanpeite ruusut, neilikka ruusu, ruusuangervo ja luumupuu.
Sieltä kukkakaupasta sain kipinän tyrkätä kädet taas multaan ja kyllä se kukkkien paljous vei pään pyörälle.
Mutta ei tarpeeksi haastetta. Kun joku maksaa ja voi hakea valmiin istutuksen, se on liian helppoa, eikä tyydytä ollenkaan puutarhuria sisälläni.
Netistä katselin kaikkea ja liityin sitten tähän Puutarha nettiin.Halusin enemmän, nähdä alun, eli siemenistä kasvattamisen.

Ei sairaskertomusta, ei.
torstai, 13. joulukuuta 2007
Jokainen tietää että kolarissa sattuu.Enempi tai vähempi. Siitä ei tarvitse sen enempää kirjoittaa.
Kuitenkin sen verran että yli kolme vuotta on kulunut ja ruummiillista työtä en voi ilman seuraamuksia tehdä.
Mutta ei hätä ole tämän näköinen, pää jäi ehjäksi.Täällä päässä tapahtuu vaikka mitä, uusia ideoita syntyy koko ajan. Minulla on taipumus nähdä kauemmas, eli teen kaukonäköisiä, pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Piti käydä eri prosesseja läpi itseni kanssa, jotta pääsin jonkin asteiseen, tasapainoiseen olotilaan.
Lopputulos on hyvä, henkisesti. Olen hyväksynyt tilanteen, että se, mitä aiemmin tein, tekee nyt tyttäreni, eikä hän ihanana naisena ole minua syrjäyttänyt. Hätistelee vaan pois työmaalta, kun joskus energisenä menen sinne jotain touhuamaan.

Onkos se nyt sitten paha jos en pystykkään ruummiilliseen työhön.
Alan pitämään tästä "johtajattarena" olemisesta. Olen ominut, yhteisymmärryksellä kyllä, laadunvalvonnan. Laadusta ei poiketa. Ei ole tarvinnut puuttua siihen puoleen mitenkään, huomaan että samaa linjaa vedetään. Meillä on niiin ihanat tytöt töissä ja tyttäreni on oikein työmyyrä, nuori, energinen ja vahva. Vastuullinen ja tiukka talouden kanssa. Ihanneyrittäjä.

Joskus, ihan pikkasen olen katkera,se menee ohi pian, mutta inhimillisiä tunteitahan ne on.
Ei yhtään kivutonta päivää, kohta kolme ja puoli vuotta. No, kipukynnys on korkea, kiitos lapsuuden ruummiillisen kurituksen. On päiviä että olo on mitätön, minusta ei ole mihinkään, itkeä pillitän jostain olemattomasta, mutta nämäkin on hetkellisiä. Itku on oikeasti hyvästä. Sen jälkeen olo on kuin rankkasateen jälkeen, kun aurinko taas alkaa paistamaan.

Olen sisäisesti kuitenkin suht ehjä ihminen. En tahdo olla rautarouva. Haluan olla ihminen jolla on tunteet ja niitä voi sopivasti näyttää päällekkin päin.
Kuitenkin aina tilanteen mukaan.
Voitteko arvata mitä ihanan piristävää ja elämäni mullistavaa minulle on tapahtunut puolisen vuotta sitten. Ei ole paljon pillitetty, päin vastoin, nauru on herkässä ja perheeni ja eräät toisetkin olen yllättänyt, mutta millä?
Siitäpä sitten seuraavaksi.

Nuppuja
keskiviikko, 12. joulukuuta 2007
Joulukieloissani on nuppuja. Ensimmäiset nuput on aina yhtä ihmeelliset. Koskaan ei ole ollut joulukieloa, en edes tiennyt niistä viime jouluna.
Luin aiempaa kirjoitustani ja löysin sieltä täältä virheitä.Mutta en aina voi sille mitään,kirjoitus iltaisin varsinkin on hankalaa.Mutta parasta kirjoitusaikaa.

Yksi virhe vaatii oikaisua.Kirjoitin edellisen loppupuolella näin:Sieltä löysin purot, kukat, erilaiset kasvit ja puut. Sitten piti olla jatko näin: sekä sienet , joista en kovinkaan perustanut.

Paras lukea ennen lähettämistä.
Sitten jatkoa siihen,mihin viimeksi jäin.

Tuli pitkä tauko luonnon läheiseen elämään kun lähdin kotoani.Tosi pitkä.Mutta oman perheen perustamisen yhteydessä uusimme tuttavuuden ja tutustutimme lapsetkin luonnon läheisyyteen.

Mieheni on onneksi luomumies, pitää kaikesta aidosta ja luonnollisesta.
Telttailimme kesälomilla, yleensä joka vuosi samalla paikalla.Sinne ei vielä olleet muut huomanneet leiriytyä.
Lapsille oli matala ranta, jonka rajasi kaislikko syvemmällä kohtaa.Siellä kokattiin, syötiin ja tiskattiin.Kalasteltiin, uitiin ja istuttiin illalla nuotion äärellä.Kyllä oli kaunista katsella järvelle, kun oli aivan hiljaista,luonnon omia ääniä kuunneltiin.

Yhtenä kesänä pettymys oli suuri, kun asuntovaunu ja auto olivatkin "meidän" paikallamme.
Emme enää lähteneet sellaista paikkaa hakemaan, järven rannat alkoivat täyttyä mökeistä.
Leirintä alueet ei oleet meidän juttu, käytiin sitten muualla uimassa ja kalassa erikseen.

Yksi pidempi reissu tehtiin Ylitornioon jossa olimme viikon ja sitten ajeltiin pohjoisruotsiin, isännän veli asui siellä.
Lapset olivat mukana ja saimme kuin lahjaksi tehdä tunturiretki kahdestaan .Mieheni veli vaimonsa kanssa lupautuivat lasten vahdeiksi. Suorastaan vaativat.

Menimme jokiveneellä 5-6km matkan ja rantauduttiin tietyssä kohdassa.Meillä oli hyvät neuvot annettu, tarkoitus oli mennä ylöspäin pientä tunturia vaja kilometri.Siellä oli lampi mistä ongimme sinä yönä tammukoita. Sama matka takaisin päin, aamulla olimme väsyneitä mutta onnellisia.
Vuorokauden reissu, mutta siitä on hyvät muistot vieläkin.

Aikanaan sitten työkiireet veivät mennessään ja aina vaan vähemmän on ollut aikaa lähteä "luontopoluille". Mitä nyt muutaman kerran kalassa kesän aikaan käyty.

Myöhemmin yritykseni omi minut välillä liiaksikin, nautin siitä työstä ja tein sen hyvin .Ajattelin aina että sitten helpottaa kun saan hyvän, perusteellisesti pohjustetun alun.
Sen kerkesin tekemäänkin, kunnes eräänä sunnuntai aamuna toinen auto törmäsi oman puoleni etukulmaan ja koko kuvio meni pirstaleiksi.

maanantai, 10. joulukuuta 2007
No niin, Kerron pätkän lapsuudestani,koska silloin liitettiin minut luonnon kanssa yhteen.Kaikki silloin tuntui negatiiviselta,mutta aikuis iällä olen siitä kiitollinen.

Äidilläni oli jonkinlainen hermovika, joka purkautui liian usein agressiivisena. Hän oli tämän asian uhri, joten en pidä häntä syyllisenä. Meitä lapsia oli kolme, äiti oli jäänyt leskeksi. Minä olin oiva kohde purkauksille, koska olin väritön pieni rääpäle. Äitini oli myös kunnianhimoinen, kaikki piti näyttää hyvältä ulospäin, jotta voisi todistaa pärjäävänsä yksin.

Valitettavasti koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mutta kun siitä selvisin ehjin nahoin pois lähtööni saakka, minusta on tulut ruummiillisesti ja henkisesti vahva ihminen.

Äiti teetti kovasti minulla töitä. Siinä yhteydessä minä sain luotua pysyvän siteen luontoon.
Työni oli iästä huolimatta ( 8 vuotiasta eteenpäin) rankkaa.Mutta minä olin sitkeä, piti näyttää että kyllä minä tämän pystyn tekemään ja samalla kaipasin äidin hyväksyntää.
Rakastin äitiäni yli kaiken, olisin tehnyt mitä vaan hänen puolestaan.
Rakastan ja ymmärrän äitiäni vieläkin, kunnioitan häntä elämäni antajana. Hän piti kuitenkin minusta huolen, vaikka poikkesin ulkonäöltäni sisaruksistani.
Vielä kunnioitan ja olen kiitollinen hänelle hyvän työnteon oppimisesta ja vastuullisuudesta. Mitään ei jätetä kesken.

Keväästä syksyyn olivat parhaat ajat, kun sain olla omassa työssäni, pois silmistä. Työtä oli pienelle ihmiselle paljon.
Työn kuva oli tälläinen: Keväällä perunamaan kunnostus kylvöä varten ja siemenperunoiden kylvö,multaus, kitkeminen kahteen kertaan ennen nostoa.Rivejä ei ollut kuin pari kymmentä, mutta n.100m pitkiä.Perunan nosto, vienti kellariin ämpäreillä, peruna maan siistiminen varsista.

Kasvimaan teko, joka alkoi lapiolla kääntämisestä, kuokalla ja käsin turpeet pöllytettiin pois sieltä, kasvipenkkien teko ja kylväminen.Kitkeminen, ja harvennus.
Metsästä kaatuneet puunrangat pinoihin metsään, karsittiin oksat ja pappa hevosella haki pinot tontille.Veli, joka oli nuorempi, oli apuna.

Sahasin joka vuosi rangat polttopuun kokoisiksi pätkiksi ja pinosin ulkorakennuksen päätyyn.
Syksyllä ennen sateita kottareilla vein luukusta puukuuriin ja pinosin sinne.

Metsäsästä poimittiin marjat, siinä olin apuna, ämpärimäärä piti saada täyteen. Saavitolkulla mustikoita ja puolukoita. Sain aina perata kaikki, kun kukaan muu ei suostunut. Siitä en pitänyt, kun piti istua sisällä.
Tämä kaikki kiekautettuna myönteiseksi, sitoi minut vahvasti luontoon.Peruna maan multa, kitkiessäni hoiti hyvän olon tunteen lämpimällä mullalla hellien käsiäni.
Puutarha marjoja poimiessani pensaista, marjojen ihana sileä pyöreys, varsinkin karviais marjat, toivat oman hyvän olon tunteen.

Ahkerana minua lainattiin lähinapureille juurikkaanharvennukseen, perunapelloille ja marjoja poimimaan pensaista.Saimme näin lisätuloa ruokapöytään.
Tunsin kuitenkin olevani tärkeä.
Metsä oli kuin kotini, ihailin suuria vahvoja puita, jotka vain kaikessa rauhassa huojuivat tuulessa, rauhoittaen. Muurahaisia piti aina seurata, niiden ahkeruutta.
Kukkia oli jos mitäkin, nimillä ei silloin ollut väliä.

Sinivuokot tunnistin, minun kukkani.Kissankäpälät, kielot, tervakukat, jokainen puu, kukka ja kasvi lohduttivat, koska usein itkin metsässäpahaa oloa pois. Jos näin ei olisi ollut, paljon olisi jäänyt näkemättäja kokematta. Hain sieltä myös kauneutta elämääni ja sitä sain ammentaa mielin määrin.

Aivan kuin siellä olisi ollut ajatuksen lukijoita.
Opettajani oli luontoihminen, hän halusi oppilaidensa tutustuvan myös luontoon.
Silloin oli polkuretkiä, 10km, 30km ja 60 km miehille.

Kun sain kotoa luvan,kävelin sen 30km mielellään, olin taas rauhassa kotielämästä. Sieltä löysin purot, kukat, erilaiset kasvit ja puut,sienet, joista en kovinkaan perustanut.
Kuiva polku, jossa risut risahtelivat, oli käpyjä ja hiljaisuus. Tuoksu jäi lähtemättömästi mieleen.
Näin minut on niitattu luonnon kanssa yksiin.

lauantai, 8. joulukuuta 2007
Uuden alku,siemenistä kukkaloistoon alkaa tästä päivästä, eikä ollenkaan liian myöhään.Kevääseen on niin pitkä aika että kerkeän kirjoitella alkuani ja siitä eteenpäin ihan kummasti.
Aloitan suht alusta, jolloin minusta ja siemen/ kasvatus innostuksesta saa jonkinlaisen kuvan.

Yö kukkujana kirjoittelen hiljaisuudessa
torstai, 29. marraskuuta 2007
Aina on mahdollista aloittaa alusta, niin päiväkirjassakin. Harmittelin kun en osannut käyttää tätä, mutta soitettuani tuonne yhdyshenkilöille, huomasivat virheen täällä,ei siis ollut oma syyni.Katsotaan saanko nyt uuden alun,Sitten voin täyspainotteisesti aloittaa.