Siemenistä kukkaloistoon
On aika elämässä saada aikaiseksi jotain luonnollista ja kaunista.



lauantai, 9. tammikuuta 2010
Kaikesta huolimatta vaalin omaa unelmaani, kasvattaa siemenistä puutarha. Se on pitkä prosessi ja siemenien kasvaessa suunnitelmia tulee ja menee, mutta niitä liikkuu kumminkin koko ajan.

Mistäs sen puutarhan heti laittaa jos ei ole kasvatettu kukkaakaan. Vaikka siemeniä tuntuu olevan paljon, ei se takaa että kaikki itää.

Jos itää, ne ei ehkä menestykkään niin hyvin että kukkaan asti pääsisivät. Ympärivuotista touhuamista on noiden siemenien kanssa ja oppituntia toisensa jälkeen.

Kaks askelta eteen ja yksi taakse. Mulla on koko elämä aikaa ja iso kukaton tontti. nyt ei oteta lukuun mun kotipuutarhaprojektia.
Leviää kuin pullataikina mutta mkädet on turvallisesti molemmin puolin.

Yksi alue on kodin marjat. Pensasmustikkaa, vadelmaa, mansikkaa. Vihanneksiksi olen valinnut pavut, niille sopii säleikkö marjamaan jollekkin sivulle.
Muusta toisen kerran,kun kirjaimet loppuu.


torstai, 7. tammikuuta 2010
minä en tee koskaan mitään uudenvuoden lupauksia. Pitää kuitenkin ympäri vuoden yrittää skarpata, ettei tulisi sanallisia mokia kotona, kylässä eikä täällä.

Kolaroituani on jäänyt enempi ärsytysherkkyys päälle ja nyt kun sen tiedän, olen yrittänyt olla ärsyyntymättä, laihoin tuloksin.

Täällä en mene lukemaan mitään "ärsyttää"-palstaa enää, yksi varjellus sekin. Kuka kerkeää multa temmata näppiksen pois kun kihahtaa hattuun joku itseäni koskeva juttu. siis negatiivinen.
On ollut ihan mukavaa täällä pentissä, pitkän aikaa.

Sais mua pistää tikulla silmään kun vanhat jutut tuli niin elävästi mieleen ja meni muutamia päiviä että sain sen pois päiväjärjestyksestä mielen puolelta.
Kotona en aina kerkeä laskea edes yhteen, kun palautetta tulee. Siksihän sitä onkin skarpattava joka päivä, muutaman vuoden jo.

Ei yksin siinä pärjää, neurologisesta kuntoutuksesta on apua. Se vaan on miellettävä, että olen myös ärsytysherkkä ja usein lähdenkin omaan huoneeseeni, jos alkaa tuntua siltä.

On perheenjäsenetkin ottaneet sen huomioon, ei tarvitse ihan nipottaa jostain pikkuasiasta.

Esimerkiksi minun siemententilauksesta. vaikka niitä nyt joka toinenpäivä tuleekin laatikkoon, ei sitä tarvitse mainita joka kerta. Tässä on nyt huumori mielessä kirjoitettu, isäntä ei sano mitään pahasti noista siemenistä.

Kerran, ennen joulua, kuvittelin äänensävyssä sarkasmia, en muista nyt mitä hän sanoi. Koko päivä pilalla. Ajattelin siirtää postini posterestanteen, että saan rauhassa katsoa mitä postia tulee.

Toinen kun huumori mielessä vähän vitsaili.
Nyt mulla on olohuoneessa lajittelu meneillään ja nostin isoa läpinäkyvää muovipussia ja hehkutin että tässä on osa perennoista. Jätin mainitsematta että suurin osa.

En ole ihan varma vaikka olis puolet. Puuvartiset kun sain kylvettyä, tarvitsen järjestyksen siemenille. En osaa aloittaa muuten mistään. Siksi tämä päivä on lajittelupäivä, jotta saan jonkun selkeyden päähäni.




lauantai, 2. tammikuuta 2010
Minä sitten mokasin tänään. Kirpas tietty, kun en malttanut katsoa kuka oli kirjoittaja. Hämäs vaan se avatar ja väärä nimi tuli.
Anteeksi on helppo pyytää, mutta se ei ole mikään taikasana, jonka jälkeen voi taas olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kyllä voin kuvitella, miltä hänestä tuntui sitä vuodatustani lukiessaan. Se on nyt tapahtunut, eikä sitä saa takaisin. Selvitettiin valvojan kanssa yleisesti palstalla se väärinkäsitys ja olin pahoillani nimen erehdyksestä.

Mutta kirjoitustani en kadu, vaan kirjoitan lisää tänne, koska se on saatava mielestäni pois.

Tähdikki-nimi siellä nousi esille, minun pitäisi tietää miltä tuntuu kun syyllistetään. Tiedänkin, se oli aikanaan huutava vääryys. Tietämättömyydestä sain ihan hävyttömän syyllistämisruljanssin palstalla.

Ulkopuolisetkin yhtyivät tähän samaan juttuun. Muistan kyllä puolustajani sillä palstalla silloin ja se tuntui oikealta.
Kirjoitin tästä aiemmin, vissiin sen puoltoistavuotta sitten, silloin olin katkera ja loukkaantunut pitkään.

Minähän en kuitenkaan ollut hävinnyt mihinkään, vaan selitin asianomistajille itselleen yksäreillä.
Jos kaikki siemenet eivät tulleet yhtäaikaa, en voinut sille mitään. Pakko oli odottaa.
Vastuuni kannoin ja hoidin asian heti kun sain siemenet.

Tämä siemenkirjeen hukkuminen matkalla on ihan eri asia. Syyllistäminen yhdistää näitä kuitenkin.
Täältä on löytynyt tarpeeksi pitkään myötätuntoa ja ymmärrystä sitä ihmistä kohtaan, joka ei ota yhteyttä.
On ollut mahdollisuus kuitenkin. Joku täältä oli soittanut numeroon, siellä vastatiin, äänettömästi kuitenkin. Mutta sitten laitettiin puhelin kiinni. Taas palstalla joku kysyi, mistä me tiedetään että se oli juuri hän, joka vastasi. Ei tietenkään voi tietää, kun ei ääntä kuulu, mutta luulisi sen napin aukipainajan osaavan puhua.
Olis nyt jotakin sanonut. Ei tee yhtään asiaa paremmaksi.

Sympatiat on hänen puolellaan. yhdellä palstalaisella . Miksi? Hän saa myötätunnon joka kuuluisi kirjeen alullepanijalle ja niille jotka ovat jääneet ilman kauan odotettua siemenkirjettä.

Jos myötätuntoihminen laittaisi siemenkirjeen, joka ei ykskaks liikukkaan minnekkään, hänkö vaan selittää tuntevansa myötätuntoa tätä "panttaajaa" kohtaan ja loput osallistujat saa nuolla näppejään.

Kuvittelin olevan niin että siemenkirjeeseen ei arvaa enää ottaa ketä tahansa, mutta käännän niin päin että ei ainakaan säälijän siemenkirjeeseen voisi osallistua, hänestä ei tälläisellä mielellä ole vastuunkantajaksi. Myötätunto kun on vaan sinne yhdelle päin kallellaan.

Uskomatonta muutamien mielipiteet ja asenteet. Jos on jotain mieltä, perustelut pitäis löytyä.
Mitä voisi tehdä, olisi myös hyvä lisätä.

Se on kuitenkin hyvä että tarkemmaksi ohjeet, mutta viattomat ei saisi tuntea syyllisyyttä tai pelon kanssa osallistua siemenkirjeisiin.

Olisi kiva tietää , kun siemenet jumittuu jollekkin, mikä olisi oikea tapa selvittää asia. Onko oikea ratkaisu lakaista asia maton alle, kun on maailmassa isompiakin asioita surtavana? Sotia ym.

Joka tämän kirjoitti palstalla, tässäkö ratkaisu koko asialle, jos olisi kyseessä hänen alulle laittama kirje? Unohtukoot muut listassa olleet, alulle laittaja voi antaa ihan vapaasti omat siemenet kelle haluaa.

Entäs panttaajan lullaaminen, myötätunto. Näinkö kävisi myös hänen aloittamalleen kirjeelle. Viis loppupäästä, hänen siemenet. Jääkööt sinne, missä ovatkin.

Minä kun luulin täällä olevan aikuisia ihmisiä, kaveriporukka, jotka vetää yhtä köyttä. En tarkoita pieniä kuppikuntia, nämä on alakoululaisen meininkiä.

Aikanaan minun tapauksessa ei riittänyt "ihmettely" vaan alettiin vetää asiaan väriä. Sitä tuli siitä, kun eräs oli sitä mieltä "ettei vaan ole syöty kuormasta".Kun hän ei ole koskaan ostanut siemeniä minigrippusseissa. Seemnen pusseissa vaan sattuu olemaan sellaisia, oikeasti. Komiteaakin oltiin kokoamassa luonani käymään.

No, minusta ei tarvitse kenenkään pitää, mutta rekisteröitynä jäsenenä täällä pysyn ja mielipit


[riviä: 113kpl, [kt] sivu: |<  << 2,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12  >|]
Tähdikki
Lukeminen, kirjoittelu, musiikki
Vaikka läpi harmaan kiven
Lähetä viesti
Perusteellinen, teen sitten mitä tahansa.Kaivan totuuden esiin maksoi mitä maksoi.Aitoutta ja luonnollisuutta kaipaan eniten.Arvostan suuresti kaikkia joiden kanssa teen yhteistyötä tai olen muuten tekemisessä.Olen sitä mieltä että sydämmestään antava saa monin verroin joskus takaisin päin, tavalla tai toisella.Itseensä päin vetävä löytää sen vielä edestään.
 
Arkisto:
2010
11 (26 kpl)
10 (12 kpl)
9 (9 kpl)
8 (11 kpl)
7 (11 kpl)
6 (10 kpl)
5 (8 kpl)
4 (4 kpl)
3 (5 kpl)
2 (7 kpl)
1 (10 kpl)

2009
12 (8 kpl)
11 (12 kpl)
10 (16 kpl)
9 (9 kpl)
8 (14 kpl)
7 (5 kpl)
6 (17 kpl)
5 (14 kpl)
4 (16 kpl)
3 (24 kpl)
2 (23 kpl)
1 (14 kpl)

2008
12 (27 kpl)
11 (6 kpl)
10 (18 kpl)
9 (37 kpl)
8 (36 kpl)
7 (1 kpl)
6 (26 kpl)
5 (9 kpl)
4 (2 kpl)
3 (13 kpl)
2 (5 kpl)
1 (11 kpl)

2007
12 (14 kpl)
11 (1 kpl)

Linkit:
02